sunnuntai 23. joulukuuta 2012

jotta joo

Moon, soot, son, moomma, tootta, non. Nuan artikulootten. Joulupukki sitte rupiaa tälläämähän kolleekallensa, eli mulle, notta ov vissihin tullu junan raitioomillen palio vitiä, ku en pääse tästä lähikaupungista mihinkää. Mainaasi, notta kopteritonttu huitaasi ittensä ilimavispilällä takaasin Korvatunturillen. Ov vissihin ny pikkuusen heittehellä. Pukki.

Mä sitte reakoottin tilantehesehen avuusmiälisellä vastauksella. Mainaasin, nottoon ny justihin monen jalakapallokentän kokooses lähikaupas ja voin ostaa velaaksi pukille hiihtimet, jotta sais niinku omia raitioomia pitki kulukia pakettiensa kans.

Sanoo sitte sormillansa kännykällä, notta hyvä aidee, mutta mun  ostetut junalippuni menöö tärviölle. Mä siihen sitte, notta rautaasilla raitioomilla on ny niin palio kuuraa, notta suksi ny vaan kuuraparta. Mä tuan kolehet sinne mihinoot justihin ny. Ei oo vaihtoehtoja.

Son tämä kolleekooren kans  höpäjäminen yks ammattitairon osa-alues. Kukaa ku ei oikiasti tiärä, nottoomma jakanu lahajojen jakohommat monen pukin kans. Ikää ku sattuu kaikilla olemahan satoja vuasia. Mutta mitä täs, pukki ku pukki.

Molin vuasi sitte kopajuttamas kilttien lapsukaasten ovipiäliä eurooppalaases herrakaupungis. Mulloli jaloosnani Rovaniämeltä ostetut vääränoukkaaset jalakuumet, joihinka senaikaanen kampraatti oli tällänny joulukelloja. Ylläni oli paikallisesta anttilasta ostettu pukkikostyymi. Käresnäni oli itte tehty kopotin eli keppi.

Näytelmäroolini tein aika tihijähän asutulla aluehella ja mun piti tryykäällä navikaattorin kans paikasta toisehen. Kumma kyllä, osajin joka paikkahan niinku telekkä pönttööhinsä.

Mulloli etukätehen ilimooterttu keisarivapaa taksa, jonka kaikki mukisemati mulle pulitti. Yks lady pikkuusen moittii suarituksen yhteyres, nottoli näkyny saapasvarresta verkkarin pulttu pikkuusen. Saoo, notton vanahin kakaransa kiikun kaakun pukinuskos ja tua pultun näkyminen saattoo viärä uskon autuahasehen elämähän.

Ny mä sitte täälä palamun alla pelekään oikiasti pukkia. Jos soon joinki ilikurinen ja potkaasoo runkohon ennenku toivottaa hyvää joulua. Siitä voi tulla kuhumu päähän, jos kookospähkinä putuaa ottahan. Mutta voi sen sisällä olla sitte jotaki syämistä.

Ei vaitiskaa.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kivi

Yks kaveri lähtöö aamulla autoolemahan Pajalahan. Soon meän kiäl aluesta se Pajala. Vein lähtövälle paapalle pikkuusen hyvänmatkan toivotuksia ja muistutin, notton siäläpäin pikkuusen tiällä sarvipäisiä sorkkaeläämiä.

Ei moittinu mun muistutustani, ku oli muistelevanansa, notta pari tiimaa piti joskus orotella vuaruansa liikentehes, ku autoja pelekäämätöön porolauma märehtii tiällä ja lipoo tiälaitokset sualoja kituumihinsa.

Puhutahan kaverin kans useen palio joutilahia. Verkostohuumorin läpi on joskus pikkuusen pilikahtanu pätkiä jostaki. Minen tiärä mistään tiätystikkää oikee mitää. Ku entinen akkani oli salapoliiromaanien lukija, moon kans varmahan samaa. Niinku jos oot hyvä mäkiloikkija, oot hyvä laulaja. Ei tainnu vertaus ny pelittää.

Kaverini tärkiimmäänen kohores on rookata joskus ruattalaasella autonkummitehtahalla tutusnehensa kaverihin. Mä arvostan pitkäaikaasia ystävyyksiä. Kaveria ei jätetä oman onnensa nojahan.

Viaraalukohores on saanu arpeetia johonaki paikallises teatteris avustajana. Vissihin kuliettaa jotaki roinaa näyttämölle esityksen eretes. En tiärä asiaa.

Tälle avustajallen oli esitetty yhyres lastennäytelmäs pääroolia. Ylen hämmästyny herra tiätysti oli, ku avustajasta pitääs hypätä suaraa estraadillen. Yän jäläkehen lupas ottaa osan. Pikkuusen oli imehrelly, ku ei saanu käsikiriootusta tai mikä se teatterin puhumislista onkaa.

Avustajan ei tarvinnu tosiankaa lausahrella mitää, notta mitä präntistä etukätehen. Roolisuaritus oli näytellä kiviä jonku hurstikankahan alla. Liikahrella ei kuuleman mukahan saanu, vaikka lastennäytelmän artistit kiipeli moni otteesehen näyttelijän seliän ylitte.

Lahajakuutensa kerralla osoottanu näyttelijä on saamas pian uuren roolin näyttämöllä, notta kaikemmaailiman roudarihommat on ny vissihin sivuutte. Taiteelija ei paliasta, mikä on seuraava ja jonkin verran vaativampi suaritus kua tua jo kehuttu ensiesiintyminen.

Minen tiärä mistää mitää, mutta kannon esittäminen on palio juurevampaa ku pyäriän kiven. Salaasuus on verhonnu täyrellisesti artistin uuren tyän luantehen esiintyvänä taiteelijana.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Väläkkyy

Minen oo pirättäny imehtelemistäni, notta minkä tähären mullen  räpsytellähän  etuvaloja ku moon museoautollani asioolla.  Toisen pensoos tiätysti.

Mullon  varmahan jonkullaanen alakava muistihäiriö, ku en tunne enää räpsyttäjiä. Ne varmahan tuntoo mun, kus kerta tervehtii.

Moon tyyränny koslaani pitkilläki linioolla. Mun kotokaupunkiniki halaki pitää könnätä tunnin tratin takana ja jotaki helevetin huippunopeutta kahareksaakymppiä. Mä meen siinä ajellesnani siivuamahan takaklasia ja takajaloottepualen laattiaa.

Riskupartaasten älykköpäättäjien kans oon turvallisuuren huuhaaluusta miältä. Pääsisin mäki ratikalla ja vaikka metrolla. Turha huinaalla. Moov vaan vääräs paikas matkoonihini nähären.

Ja sitte tuahon, notta valot väläkkyy mua vastooksille tulovis koslis.Joskus piti tällätä taajaman ulukopualoohoosilla teillä ajovalot päällen. Munon joinki vaikiaa päästä päätinkihin mikon taajama ja mikä ei.

Johonaki helevetin vanhakantaasen trillaamisesnani kuvaalin ittelleni, notta kaupunki on taajama. Voi ollakki, ev väitä vastahan. Joskus vaan tuntuu kauhian yksinääseltä ajella neliäkymmentä kilsaa varsinaasehen taajamahan. Pitääskö mulla olla koslasnani ajovalot päällä vai pois päältä?  Akku kuluu.

torstai 27. syyskuuta 2012

Uus kaveri

Onnien summa taitaa olla vakio. Joku ihimisen pualohoonen rakas lähti hilian silakkahan, mutta ny jo uus kaveri on tyrkyllä.

Mä pikkuusen esmentelen uuren alakua näin nopiaa. Sillä silimällä on mulioosteltu toisiamma, notta jostaki toreston vissihin kysymys.  Minen oo päästäny viälä ladya tupahani. Oon keksiny kaikellaasia tekovalehia, notton mulla muka kiiruhia netis ny, enkä ny kerkiä seurustelemahan sun kans.

Moon koittanu sanua, nottei oo mitään maailimallista sullen jakaa. Ystäväni kattoo mua suaraa okulaarihin ja viästittää silimän pilikkehellänsä, notta viittikkö olla vaiti. Ollahan vain asias, pliis.

Narrattava ihiminen ku oon, orotan kumppanuuseherokkahan uutta siirtua. Minen oo viälä valamis raottamahan oviani. Pitääs pikkuusen selevittää, notta minkälaaset on uuren kaverieherokkahani orotukset suhtehesta. Tai vaatimukset.

Mun käteni klipsahti siihen majavankarvaasehen villahan ja sanoon oho. Kaikki tiätää, notton oho syvin pohojalaanen  anteeksipyyntö. Antoo anteeksi heti, mutta muka kans esmenteli seuraavaa siirtuansa.

Kaikellaasia latuja oon kans lykkiny iliman roopinkia, muttolin ny pikkuusen selekä seinää vasten. Vaikka kumppanini selevästi viriävä kiintymys paliastuu silimistänsä, verin oven kiinni peräsnäni. Puuttellinen aivojärietelmäni viästitti peräpukamihini, notta viittikkö tällä kertaa ottaa pikkuusen selekua.



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tutkaamet käsis

Enoo ihan niin vanakantaanen, notta muistaasin miton silloon ku on tutkaamet käsisnäni. Ilimaasu varmahan liittyy jollaki lailla muinaasehen agraarikulttuurihin syntymäseuruullani. Jos tua slougani kuvaa hyvin olovaa tilannesta, moon käyttäny sitä ny varmahan väärin.

Joinsakki vois ajatella, notton jotaki pikkuusen jääny jostaki rähäkästä kynsihin. Jos nuan olis, palio ei oo jääny. Mua kymmenen päivää nuaree lontoolaanen Richard Bransson on ny Suames. Miähellä on neliäsataa firmaa Virgin Airin alaasuures. Miäs myy avaruusmatkoja täyttä häkää.

Tuanne avaruutehen kyllä pääsöö, vaikkei omistaasi 200 tuhatta ekuakaan. Konstit on vanahoja ja takuuvarmoja.

Mulle on järiestyny oivallinen elämäs seleviintymisen perioori. Myännän tiätysti, nottoon jo pelekällä olemas olollani syypää syntyhyn syvähän. Enoo menos kuuta piremmälle näillä näkymillä

Moon oikee maasjalakaasin saanu havaata, nottoon puronnu ihan kaikellaasista suamalaasista järiestelmistä pihalle. Ei tuu köyhäänapua, ku joku hyväpalakkaanen on jättäny osoottehesensa roikkumahan mun hirsieni sisälle. Tyänhakijaksi kyllä pääsin, mutta mihinkään korvauksihin en pääse ku pikkuusen ennen eläkeikääni ens vuanna.

On ollu onnekseni kaikellaasta mariaa ja maronlakkia mettis. Talavella tuloo pikkuusen nuusaa evähästä. Moon päättäny, notten voi kunniioottaa minkäänlaasia mettästyslakia. Vaikken mikää lihansyäjä ookkaa, tinttaan hengeltä pihani halaki kulukevia luatoelukoota ravintotarkootuksis. Isoo huano tiätysti on se, notta kirvehesnäni on aika lyhkäänen varsi ja mitää kuularuiskua mullei oo.

Siperia ja näläkä varmahan opettaa saalistamahan. Pitää tällätä ittensä parvekkehellen ja yrittää tähärätä heittämällä kirvestä mun näläkähän viattoman elukan kaalihin.




keskiviikko 22. elokuuta 2012

Ny porottaa paikkoja

Minen aavistanu tähän kotia lähtiesnäni, minkälaanen tyäleiri oli tulos. Sattunehesta syystä möyrimisaikaki pitkittyy yli kaksikertaaseksi alakuperääsehen tarkootuksehen kattuen. Ei oo tryskääminen viäläkää pirättäny, mutta kroppa rutajaa jo kovaa.

Ny oon kumminki esmennelly uusien hommien aloottamista. Pitääs saara alootetut hanskahan kunnolla ja siivota aiheentunehia sotkuja. Siinä sivus kerään kamaa takaasi peräskulietettavahan mökkihin. Lähärös on kumminki aikamoosia epävarmuustekijöötä. Muistan erellisten vuasien lähäröt tai ei lähäröt.

Jos molisin äkänny, notta visiitti pitkittyy, olisin teheny kaikki hommat ihan toisellaasen oortningis. Alakusuaralla pesin kaikki matot ja pykäsin retajavia kohtia taloos ja flikan käytös olovas  historiallises autos. Sitte rookasin kymmenien vuasien takaasen opiskelukaverin aivan sattumalta. Silloli tullu vesivahinko ja varovasti kysääsi, notta kerkiäsiinkö yhtää huusamahan hommisnansa.

Pari viikkua sitte oikee ammattimaasesti vanahat äijjät rustas hyvää remppaa ihan valamihiksi asti. Suurin päännousemani oli ruveta kaatelemahan puita tästä saunan, tuvan ja ulukovarston välistä puita. Ei oo turhahan tullu käytyä mettäalan kouluja, ku mikää rakennelma tai eres asuntovaunu ei menny kasahan.

Se oli huipentuma, ku sain älynvähryksen traijata tukit sahallen. Non ne tukit ny tuas tuvan eres komilla sahatavarataapelilla. Meinaan vissihin rakentaa jotaki joskus, oon päätelly. Mitään suunnitelmaa ei ollu koko puuhommahan, eikoo rakentamisehenkaa.

Suunnitelmallisuus on hyvä asia, mutta suunnittelemattomuus viälä paree. Ku aikanansa pääsin opiskeluustani tyäelämähän, osti kaksataa rakennuslevyä, ku sain halavalla. Ku niitä tuatihin isäni varastohon, kiinteistön omistaja tiarusti notta mitä sä nuasta meinaat värkätä. Sanoon, notten viälä tiärä. Jonku tuvan sisustuksehen ne levyt sitte kopisteltihin ja lämpöönen tupa tuliki.

Tämä elämänmuato saattaa olla jonkun tapaasta höpsismiä?

sunnuntai 12. elokuuta 2012

?

Tämä lyyli on kadottanut kaksikymmentä viimeistä kirjoitustani.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Nuukkoo nahkoonensa

Pirin joku aika sitte saresta paikallisen kaliakaupan Halpa Hallin tuulikaapis. Vettä sattuu tulemahan ku Esterin muaroosta. Emmä oo sokurista, muttoli vain kipparipaita ikehenä ja mullei ollu mihinkään kiirus.

Siinä muv viäres penkillä istuu joku vemppulan näköönen aikaalaaseni lätsä silimillä ja imeskeli  poutaa pirellesnänsä jotaki hammaskeppiä.
Ku en osaa koskaa pitää pläsiäni kiinni, niin mainaasin herralle, notta poutia pitelöö. Vemppulan näköönen tuahon, notta soon jumalan käskystä tämä ilima tänne tullu.

Mä siihen, notten tunne miästä enkä koko instituutiota. Sanoon kyllä kuulleheni jumalasta ja jeesuksesta, mutten tiärä viäläkään kumpi niiston pomo tai jotenki ylhääsempi.

Vemppula vetääsi taskustansa jonku asiahansa kytkeentynehen paperin. Minen ottanu sitä käteheni. Sanoon kansanvalistajalle, notton mulle uskonnot ja politiikka älystäni poispurotteua huuhaata.

Varmahan loukkasin kekkulaa ja muitaki satehenpitäjiä omintakeesilla kannanotoollani. Mainaasi, notton kaikki totuus elämästä ja kualemasta raamattu -nimises kirias. Sanoon sen lukeheni monehen kertahan ja Kalevalan kans.

Mun homeskorvani kuuli tosi hyvin mitä mulle toimiteltihin. Lopuuksi päälekäyvä uskontokauppias tivas multa, notta  millä luulet tämän maapallon syntynehen. Kuinkon alakanu elämä täälä.

Sanoon jonku verran tiätäväni evoluutioteorista. Tiärän palioki. Tutkin kaikki maharolliset tiäteelliset julukaasut. Tämä lippis sanoo mullen, notta johonaki kirias on elämän totuus. Mikää muu teoria ei voi olla totta. Mainitti taas jeesuksen ja jonku jumalan.

Ev viitti ny sitä jankkaamista toistaa. Miälehen vain jäi se, ku herda kysyy multa, nottonko sulla tiatokonehes palomuuri ja piruntoriuntaohojelma. Sanoon, notton kumpaanenki.

Yhä kiihtyvän tilapääsystäväni tiatokonehes ei kuulemma ollu minkäänlaasia rosvontoriuntaohojelmia. Sanoo korostetusti, notta usko oikiahan elämähän toriuu kaikki pöpöt konehestansa.

Ei ne ny palio maksa viruksien toriuntaohojelmakkaa, mutta säästö se piäniki säästö on uskosta. Miälestäni mä en rääkänny kovinkaa kovaa tapaamaani apostolia. Toisin oli aikoja sitte.

Sillooselle akalleni ja sen äireelle oli tullu vartiotornin kauppiahia. Noli ollu tuvas hyvät tovit, ku mä pläjährin seurahan paskaasis metsurin vaattehis. Mulle alootettihin sama katumuksehen liityvä tarina, mitoli akat jo kuullellu hyvän tovin.

Humasin, nottoli katumuksen sanaa saattanu toinen nainen hirviäs pissahäräs. Senhän näköö tälläänenki mäntti. Olin ilikiä ja pitkitin ilosanoiman tuajia pommittavilla kysymyksilläni. Kusihäräs olova pani reisiänsä kiinni ja kupla ottas kasvoo.

Veikkaan, notta tarves lurahti nahkasaappahasen. En tiätysti tiärä, mutta raukeus tuli saarnaajan silimihin.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Ikäkoori

En ny puhu ittestäni, vaikka pitääs. Mun kaks käpäläpuhelinta ja yks digikamera teki laupeuren kaks vuatta taapperi. Noon ollu täälä mörköperällä mun kiriahyllys. Laitoon niihin äsköön huvin tähären patterit, ja katso, kaikki rekkulehet toimii niinku ostettaes.

Jokku paliastavat kiälet on antanu kertua mullen, notta kaikkihin nykyysihin sähköösihin rekkulehisin on laitettu koodi, joka pirätättää laittehen toiminnan asemootuna aikana. Konesta ei voi koriata, vaikka toiminnallisesti kaikki on ok.

Moon vissihin ohittanu surmakoodin, ku oon antanu rekkulehieni huilata kiriattomas kiriahyllys. Mun pesukones mallia 1974 nauraa valamistajien tekemille vaihtoehtoosratkaasuulle. Samoon teköö mun kymmentä vuatta nuarempi, mutta samanmerkkinen pölyn imeskelijä.

Mua jyrsii toiminnan loppumiskooriilla toimiva elektroniikkateollisuus. Tiätysti roinaa pitää saara myyryksi millä konstilla hyvänsä ja luanto tykkää. Ja asikaaset ostaa uusia vehkehiä, ku stop koodi on napsahtanu toimivahan vehkehesehen.

Mä voin toristaa, nottei oo suluku ikuunen. Voi olla, notton ohojelmoojat tuumannu, notta kerrasta poikki ja uus kones ostetahan ny. Jojo-rekkulehet heitetähän kontainerihin. Ei oo vissihin ikuunen turmio, päättelen kokemuksieni jäläkehen.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Tuuloo vastooksillen

Mitäs siinon imehellistä ku veivaan munamahkelia niinku nuaruuren vuasina. Entisenä rehkoolijana en osaa ajaa taatia vauhtia. Koko aijjan vauhti pitää olla sellaanen, notta hiki tirskuu ja päämäärä tuloo likemmäksi.

Suarittamisen painesta tämon. Minen oo aikoohin jaloollaani pyärittäny ittiäni etehp päin. On ny saran kilsan jäläkehen pikkuusen kankku hellänä.

Mulle määrätty optio on, notta kulie milläs kuliet. Yks ja toinen on viäny multa toisahalle moottoroorut kulukinehet. Akkuporakones jäi, mutten viälä osaa sitä käyttää kulukemiseheni.

Kantripyärästäni oli pajennu ilima takapyärän alareunasta. Yritin kymmenien kilomeeterien pääs olovasta lähikaupasta ostaa paikkoovehkehiä. Yritykseksi jäi.

Olin sen autoyristelmän yhyristelemän sarvis silloon, ku tultihin tänne kataasehen. Heti laivasataman perästä alkoo muiren liikennööttiööttien  tekemä kiilaaminen ja älyttömien oihitusten jäläkeenen vauhrin hirastaminen.

Suomipojat ja -leidit ottivat kiitettävästi kantaa ulukomaan rekkariis kulukevalle ja viälä kömmeli peräkoukus. Seki viälä. Mä en jaksa enää setvittää liikennesasioota ulukomaan rekkariis olovana Suames. Voin vain sanua, notta tosi moni on tullu puusta alaha surennahoosnansa elämän kylttyyrihin liika aijjoos.

Tästä melekee mun oven erestä menöö tiä 44, jota sanotahan Satakunnas pohojammaan tiäksi. Seutu on täälä kohoralla aika harvahan asuttua, melekee ku Lapis. Varsinki HD -mopoilijat ajaa täs kohoras kahtasataa. 80 kilsaa luvallisesti tyyrättävät asuntovaunukki hiihtelöö yli sataa. Ollahan korves eikoo millään mitää väliä. Vai?

Joskus urputin asiaani fallesmannin kuullen. Mua otti silloon kupolihin, ku en voinu aikoohin ylittää kamikatse autooliooren erestä toisellen pualellen tiätä. Siälä on sentähären ystäväni Maija.

Sillensä jäi, mutton viraomaasilla vissihin muita hommia. Törkeeren ylinopeuren ajamiset on jatkunu tiän kunnostamisen jäläkehen viistoista vuatta. Tiän ylittämisen maharollisuus on vastuun ottamista ittellen. Vai?

tiistai 3. heinäkuuta 2012

pallotelli

Mikäs ihime se ny on, notta ilalialaanen potkupallokunkku hävis kymmeneksi tunniksi karoksihin johonaki kävyntuatovaltios. Saattoo ottaa naamat, muttei halunnu näyttää asiaa julukisuures. Kyllä munki ottaas kaalihin, notten oo osunu palloni kans johonku häkkihin.Tosi kovaa.

Soon vain niin, notta kukaa ei oo huipu-urheelija, jokei oo jollaki lailla erikoonen. Eituu musiikin vispaajia tavallisista polokujen tallaajista. Nynnyt ei varmahan osaa ajaa rallia tai  f ykköstä.

Joku pallotelli lähti ryyppämähän lähtömalioja, luultavasti. Mitä sitte. Salas se halus olla, nottei keltaanen leheristö puserra siitä ruikkuja pihalle. Jos oon joku ruiskumaalari tai rokkipaappa, mä saan teherä töitä juavuksis tai ainaki olla siinä olotilas vapahallani.

Voi olla, notta makaroonien kautsi on sanonu, notton viini maataloustuates, eikä mitää suuhun pantavaa pilaantunutta mehua. Oli sankari kuulemma  selevinny Rooman konehesehen. Mitä ihimeellistä siinä sitte oli. Palio oli pönkääjiä kiukkuuselle potkijallen. Mitä helevetin väliä siinä ny sitte oli, jos oma tasapaino yritti vaakasuarahan olemuksehen. Kunkulla.

Iliman armahrusta

Täkäläänen natsiporukka haluaas kaikki ulukomaanelävät täältä hevon kuusehen. Törkiäs mainokses Igor S murtovaraas saa häipyä tästä maasta iliman armahrusta, huumeskauppias Malik G saa saman kohtalon, ja rosvolle  ja lapsenraiskaajalle lyärähän eheroton elinkautinen. Vaalimainokses.

Kuntavaalit olis mullekki ja entiselle akalleni avoomia.. Sev verran ollahan höpsistiä, nottei viälä tiäretä mihinä ollahan äänestyspäivänä. Jos oltaaski kotona, eikä käytääsi äänestämäs, valtio sakottaas meitä kansalaastottelemattomuuren tähären. Mutta ku ei ilimootettu äänestäjiksi, on sakon uhka pois.

Jos mä äänestääsin, niin tiätysti nuata nationalistia. Noon niin mukavia, ku nei voi käyrä kaikis kaupooskaa, ku niis on niin palio ulukomaalaasia asikaasia. On täs törkypualuehes yks espanjalaanen ladykin naapurikunnan valtuustos. Sitäpaitti mua tai exääni ei lueta ulukomaalaasiksi. Soon kyllä imes.

Pitää olla päivettyny nahka ja kiharaanen kaali, ennenku on ulukomaalaanen. On se tiätysti erikoosta, notta ulukomaalaaset valloottaa yli pualet sellipaikoosta, vaikka niitei oo ku muutama prossa väestöstä. Onhan tämä sellaanen hyvinvointivaltio, notta voi mennä päiväsyrännä kauppahan pyssyn kans ostoksille, vaikkei olisi taskuus ekun ekua.

Sikäli kyllä ymmärränki äiteeni sukunimen nimisen pualuehen uhusmisen. Oom mäki joskus kussu puutarhahan, mutten oo tiätääkseni loukannu sillä kenenkään elinoloja. Joku helevetin paikallinen rakki kyllä yritti syärä mun korvani. Oli se niin sekaanen tappelu kyllä, notten tiärä vaikka olis mun oma koirani öörahani havartanu.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

tuahtuusin mäki

Tipitii, tipitii -laulajan ex äijä on kääriintyny tuahahen, kun jonku Sastamalan kylä ei huamioonu kirijaaliaa pressan reissulla. Voi olla, notta Sakke ja Panu on joskus lipittäny ohoraliäntä saman pöyrän äärers.

Siitä mullei oo tiatua, notta sanooko palavelija sen pöyrän lähtevän pihallen. Voi olla, notta indiviuellit ystäjät mainaasi, notta Ikeastahan näitä saa rahalalla, pöytiä. Ei hätä oo tämän näköönen.

Vaikka se Panu viittii vinkua julukisuures tuskahan asti, kannustan ny se miälipirestä. On palio kuntien ja kaupunkien hallinnos olevia bossia, jokka haluaa omia  merkkihenkilön viaraalun iliman minkäänlaasta tiatua kynttilän matkantarkootusta.

Jotta mä ensi, mitäs sä täälä teet, eikössulla oo duunipäivä??? ?Ev voi mitää, ku satun tääläki näkemähän hyllyyntymistä. Joku aika taapperi luaviin Brysselin karulla. Mua vastahan tuli harmaahapsinen heraassmiäs ja sen reunas joku maalattu lady seleiitti herralle ummet ja lammet. Kun tultihin kohoren, se leiri lykkäs kyynärpäällänsä mut karulle autojen sekahan. Oli tuuria, nottei mikää maansistoauto keriinny tallaamahan mun tassuani.

Elämä on.

Kattelen

Entinen akkani sanoo, nottei nykyysis tiäteesohojelmis oo enää temppiä, millä vois kaapata munitun juttunsa takaasi. Totta tai. Mä karotin joku aika sitte mulle tärkiän tarinan, eikä temppi tosiaan auta. Oon voinu tällätä aikarajanki niin piäneksi, notten kerkiä eres yskäästä, ku son taivahan tuulis, se mörinäni.

Meinaan teherä invaasion Suamehen. Yritän keriätä kylältä hynää, jotta siälä päriääs tavalliosis ostoksis.Tapahtuma on hyväntahtoonen ja omintaakeenen. Orotan kumminki notta Taru ja Sauli tuloo vilikuttamahan mullen sitä kalapianvoittoosta lippua. Saulilla ei ainakaa olis pitkä matka. Jos se ny on saanu siivottua Nokian paskat Salosta.

Kuka tiätää, vaikka seilaasin siihen kultarannan sillan toisellen pualellen, kultavuaren etelänpualohoosehen reunahan.Yhtä hyvin voin maaroottua jystavis, soonki vissihin paree paikka.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Huiput

Imehtelen oikiasti kuinka BBC on pystyny palakkaamahan entisiä huippuja urheelun kommentaattoriiksi. Colin Jackson, Jonathan Edvarsds, Denise Lewis ja Jessica Ennis ja varsnkin Sebastian Coe.


Suames unohretahan  huiput viimmeesen keihähän vetääsyn jäläkehen. Mun tuloo ihannoora engelantilaasta meininkiä. Muuan Sebastin Coe on Lontoon olympialaasten pääpomo.  Steve Cram on kans joku hiku olympialaalis BBC. kommentattorina ainaki.

Nua äijjät oli voittamattomia maililla parikymmentä vuatta sitte. Mitä sitte; Minoon kauhian ylypiä siitä, notta joku televisioonikanava on kiinnittäny nämä asiantuntijat hommihinsa. Ja sitte Sue Barkerin urheeluohojelma. Kaikki voi nauraa vapahasti entisen tennispelaajan hianon ohojelman tähären.

Joopa joo. Finelandias unohretahan kaikki tekijät. Jos ei Teron piikki lennä ny, miäs joutuu heti mestauspölökyllen. Mäki oon sitä miltä, notta saunavihta olis paree ku heittokeppi.


lauantai 30. kesäkuuta 2012

verän tai en

Enoo koskaa kiskonu tupakkilääriä tahallisesti tai tahattomasti. Mun vuatavat silimäni ajoo mut enennenvanahaasista savustuskapakoosta tosi nopiaa kotia. Ev vai ollu koskaa mikää savustuskinkku eli kala.

Monta kertaa jätin ruakani pöyrällen savukuppilas ja yskien maksoon itteni pihallen jonkillaases paniikis. Näin kyllä muutaman kerran ku joku juntturasavuuttelija nakattihin kapakasta niska-perse-ottehella karullen.

Luajan kiitos, enää ei ruakapaikoos käryä tääläkään. Savaukauhuni on kuitenkin sellaanen, notten oikee mialuhusti mee kuppilahan evähälle viäläkää. Mun hermostoni ei kestä sitä, notta muka tilaan ja sitte muka tarioolija on tuavinansa jotaki suurusta mun noukan ala ja sitte menöö pualipäivää ennenku saa kuitatuksi ittensä pihallen soosikupin äärestä.

Mua ei millään lailla lämmitä arviootu tiato, notta 418 imehistä on jääny kualemati uuren tupakkilain tähären täs maas. Tänä päivänä kuitenkin huitaastihin 480 tyäläästä määräämättömähän epätiatoosuutehen tyämarkinoolta.

Oon monta kertaa kysyny korviltani, nottonko säästyny ihimishenki kuvitellusti arvokkahampi, ku hevon vittuhun potkitut tyälääset. Jos Hellasin pankkia pitää pöngätä ottanahaan hiellä tianatuulla markkavainajilla, silloon ku ne kreikkalaaset paskanti kaakelikuppihin, suamalaaset kiipeli surennahoos puiren oksilla.

Mä imehtelen tosisnani, notta mihinkä helevettihin se elinolojen etumatka on haaskattu. Tai mitä siinä, melekee tiärän. On jaettu varallisuus sullen ja mullen ja varsinkin mullen. Itkua lykkää.


Happamia

Mun vattuni on ny niin suuren puskan sisällä, notta happamia, sanoo kettu pihilajanmarioollen. Pitääs löytää jokku pitkävartiset kintahat, nottei menisi kaluumet ihan ruvelle nuas piikiis. Viimme- ja erellisvuanna nypiin puskista mansikoota ja vattuja joulukuun aluus.

Ny kaikki maan tuatokset om mun vattas, paitti perunat. Perunanvijilyniki viittaa johonku luantaasehen auringonkiartohon, vaikka en sitä tunnusta, muka. Jostaki agraarista ytimenjatkoksesta tuloo jatkuvasti viästiä; tällää viälä pikkuusen perunaa, voi tulla näläkä viälä. Sullen.

Ja mähän hautaan perunoota koko aijjan. Vattani kurnii perunavarustukses. Mitä tämä on? Luultavasti mun piäni miäli on hualestunu Eu tukipaketiista. Joillekki rosvopankiille sataa rahaa pilivin pimeen, mutta raahoottajat kiristää vyätänsä. Mäki oon joutunu kattelemahan uuren nahkapaskan, notta pystyysin knoppimahan vyähäni uusia reikiä.

Oon ennustanu oikeen joitaki piänempienki organisaatiioren tuhon ja elämän suuntia. Jos Angela pysyy ryhyrikkähänä, pikkupoijjat väistyy totuuren tiältä.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

kiäliä on

Sanoolla sanominen on joskus ihan perseestä. Mun rakkini osaa nuuhkuttaa mun säären reunas  sellaasta kiältä, notta oksat pois ja pala larvaa. Me ymmärretähän toisiamma.

Näjen joka päivä sellaasia ystäviä, joiren kans ei oo mitää suusanallista ymmärtämystä. Kekkaan kyllä flanderiksi melekee kaikki, onhan äiteeni flander, mutta franskoosta en inaa. Paitti jos puhutahan polokupyäräälystä tai yleesurheelusta, silloon mun kiälioppini poukahtaa päällensä.

Mulla ei oo kuinkaa vaikiaa asioora paikallises osuuskaupas mun vintturakiälelläni. Itte asias myyntihenkilöt on ruvennu naureskelemahan hyväntahtoosesti mun kiälen yrityksilleni. Monehen kuuhun  kukaa ei oo kuitenkaa kysäässy, notta mitä sä höpäjät. Asiani ymmärretähän, mutta puheenparteni naurattaa.

Meitä molempia hymyylyttää ja melekee naurattaa, ku vaihran kassahenkilön kans kuulumisia. Oon jo kymmenvuatinen asikaanen, notton numeroota näpsyttävä imehinen keriinny tottua ulukomaan elävähän. Miälestäni osaan sanua jo niinku kurkkutautiset täkälääsekki. Ev vai vissihin osaa, ku paikalliset pyrskähtelöö mun  puheelleni. Jos ei osaasi yhtään, kaikki varmahan olis auttavas miäles.

Ja pian lähären kotiani. Mitä mä sanon matkalla, ku joku rupiaa mun kans höpäjämähän vööriä. En sano ensin mitää, mutta sitte rupiaa ytimenjatkoksesta tulemahan reikäpellon kiältä. Enoo kymmenihin vuasihin toimitellu vööriksi, mutta jostaki se sanottava tuloo. Oon joskus fundeerannu jotaki yksittäästä sanaa toiseksi kotimaaseksi. Ei tullu mitää miälehen. Ku muka puhuu sitä toista kiältä, muka muistaa sanat ja kaikki.

rahaa kanihin

Tarkootuksellisesti enoo pahemmin viitannu  Suamen hallituksen rahan hussaamisehen törkyvaltiooren hyväksi. Joku läheenenki sanoo, jonset oo koskaa äänestäny ketää, sun turpas pitääs olla tukus.

Kuvittehellisella miälipitehellä sanon, notta Suamia veretähän ny notkuvilla aatoksilla. Suamen premiär on lapsen uskoonen kovia naamoja kohtahan. Ja sitte se rahaministeri.Yhteeskunnallisesti olis paree satsata  karonnehien kakarooren pelastamisen yrittämisehen. Mullolis isoo täkki, minkä ala jurpulainen voitaas piiloottaa.

Voi olla, notta sivusta kattuen Suamen asiaanhoito näyttää ashoolin pyhkimiseltä. Ei oo pitkä aika siihen kun kaikki rakenteelliset hyvinvoinnin kulisit on historiaa. Oon kataanen ja tiätysti haluaasin puhuristaa yhteeskunnan vikaasista ja vaivaasista kiristämällä elämän maharollisuuksia.

paan kiinni

Oikiasti paan vain korvani ja silimäni lysmyhyn, jos pirätän lukemasta nykyuutisia. Joku tappoo akkansa, joku äijänsä ja joku koko sakkinsa. Joku viitti kiruttaa kakarootansakki.

Enoo ollu pyhäkoulus vuasikymenihin. Maailman meno ov varmahan samallaasta ku ennenki. Ny vaan tiarootetahan äkkiempää ku ennen.

Soon saatanan tosi, notta valtio kuppaa imehisiä entistä enemmän. Mun jäläkehen syntynet on jonkullaases onnellisuuren rajamaas. Ne raukat luuloo, jotta yhteeskunnasta on jotaki etua elämähänsä.

Ja vitut. Air Finlandian konkka on justihin sitä, mihinkä Kataasen keinomaailma valtakunnan tasolla on menos. Luattoluakituksis on ihan varmahan epämäärääsiä osiooota. Suami on soosis.

torstai 28. kesäkuuta 2012

melekee onnistuu

Kassaflikka truiskas mulle iloosena vitosen ja hiluja takaasi. Sanoo, notta oo hyvä ja tuu toistekki. Lupasin tullakki, jos tämä kassalasku ny selevitetähän sitä ennen. Näytin sen kassaloorasta sen paperin, jonkolin sille flikalle antanu.

Niinku pettäjän tiällä kulukeva voi pyäristää silimänsä ja imehrellä asiaa, se teki just niin. Oov vissihin sen oloonen, notten ymmärrä paperirahoohin kiriootettua pränttiä tai sitte mun haalarit viästitti sille flikalle, notta joku muu maksaa ku tua uhurini.

Rahasta väärin antaminen ei ollu vahinko. Sen näki silimistä, notta jotaki omaa kassaa flikka oli siinä ratustelemas. Tuskin ainakaa hukkunehien merimiästen vaatetusrahastohon lantit olis menny.

Meen täs lähipäivinä uurestansa siihen kauppahan jonku setelin kans. Valikootten sen flikan rahastajakseni. Tiätysti, jonsei soo jo sitä ennen kärähtäny hommistansa. keksin sellaasen ostoksen, notta summa on johonaki setelien välimais ja sitte orotan paluuraa.

Jos asia menöö niinku äsköön, otan flikkaa niskavilloosta ja sanon muille jonottajille, jotta viereinen kassa olokaa hyvät. Viän sen kassahenkilön pomon pöyrän äärehen ja muistelen minkälaasta filunkia tua henkilöytymä harrastaa.

Kerraasti lähikaupastaki sain väärin takaasin. Silloon mullen jäi parikymmentä ekua hyvää. Pyärrin kassalle kuitin ja ostoksieni ja paluurahan kans. Mitä ny, kysyy mun nuarimmaasta flikkaa nuarempi kassaflikka. Sanoon, nottei täs ny kaikki täsmää. Ku likka älys asian, se hyppäs mun kaulahan ja rupes kualaamahan mun poskiani. Oli mun siinä sitte oleminen, märiän ja kuivan välis.



maanantai 18. kesäkuuta 2012

ookko valamis?

Mittumaari, tuloo nottei auta ny laupiahat silimäkkää. Muutamakymmentä ihimistä hotaasoo kiruksihinsa lopullisen määrän uimavettä. Kirkastettu häppääkin menöö kurkuusta alahan oikeen kyllä. Lähtöö sitte tuppiroskakki vyätääsiltä liikkehellen.

Multa menöö johannes aina förpiihin. Mun luantohon ei passaa joukkorähästämien. Sei oo niinku mun miälen mukaasta. Moon aina ollu sitä miältä, jotton jalakojen vika jos turpahan tuloo. Ku pitää jalaat juaksukunnos aattunaki, voi olla nottei puukkoosankarit kerkiä kraiveliihin.

Kerrasti juhannuksena istuun kämppäni köökis yksistäni. No sitä sontasiionninia tiätysti tavaalin, kum minen oikee pittaa televisiooniista. Voi olla, jotaki vesiyhtymän tuatesta siinä litkiinki, mutta janonsammutus tarkootuksis vaan.

Sitte pöhähti yks saman firman äijjä tupahan. Tiarustin, notta juakko kaffia jos tohahutan. Otti evähänsä taskusta ja sanoo sen häpän piisaavan. Mitäs siinä sitte. Ei tullu puheeksi asiansa eikä se nottoliko tuttinu jo pirempähänki.

Jotakin mölinäästä asiantynkääki vissihin oli. Mä rupesin johonaki välis tiarustamahan, nottonko sulla pitkäki juhannusloma. Ei oikee päästy siihen mun ohojaamahani asiayhyristelmähän. Rupes lentämähän sylyki mun naamaani kohoren ja rupes viaras ottaman tuki musta ennen tullaasehen vertikaalisehen asentohonsa jämähtämistä. Koitin siinä luetella koulus oppimiani tasapainoasemia ja herralla se tuntuu silloon olovan indifferentti. Labiili tai stabiili olilotila oli ennustettavis.

Koitin kysyä, notta kuinka kauan tästä muutoosta saapasteloo sun akkas kämpille. En tiärä luuliko se, notta minoon sinne menos, mutta havahtuu kyllä akkansa nimen kuullesnansa. Viälä silloli kumminki asiaa portahillaki. Vetääsin sitte isoon kukkahatun vaateshyllystä ja sujahutin sen orotetun viarahani päähän.

Mitää huamannu minkälaanen lakki oli päähänsä tullu. Lähti siitä sitte röhkien johonku tallustamahan. Oli jääny vissihin se mainittemani akkansa nimi kaikumahan johonku ytimenjatkoksehen.

Ei juttu tuahon loppunu. Akka oli sitte kovaa tiarustanu, mistoot tuallaasen kukkahatun päähäs saanu. Esson paaris sitte toimitteli arkena mun viarahani, nottoli tullu astiantrasua ympäri korvia. Oli koittanu muistella mihinoli hiipparoonu, mutta kuullustelumenetelmä oli niin tehokas nottei suusta tullu ku jotta moon oollu... mutta mihinä helevetis ja taas tiskitrasua naamalle, sanoo.

iliman vaattehiita

Suvi villaa ihimisiä muallaki ku siälä kotomaasnani. Justihin kattoon ravaniämen polttajien kanavaa ja siälä joku kauppapoika palaveli asikaasia kikkeli paliahana. Toivottavasti oli heiluttanu hyysikkäynnillänsä, nottei ny vaan kartoffelipussit olisi tärvääntyny palavellesnansa.

Johonaki täs likimaas joku 80 -vuatias Lady oli riahunu johonaki parvekkehella iliman vaattehen palaa yllänsä. Uutisesta ei seliinny, nottoliko jotaki isoja tai piäniä pilleriä menny kurkusta omavalintaanen määrä tronkkelihin. Poliisien oli pitäny etälamahuttimella pirättää neiron riahuminen.

Seinäjojella sitte oli joku harleyraavitsonipoika ajellu mopollansa syntymäasus. Ne provinssit joo. Oli joku autoolija ottanu vireokuvaa ja kuvas hyvin tarkeneva kolli oli ajellu ihan liikennespykälien perähän. Mikähän siinäki ny sitte oli, jotta koppalakkien piti se sälli pirättää, olishan siinä voinu olla tyätä tosiski. Sikäli oli erikoonen uutinen, notta seleves miähisyys. Nahkanfäristä ei puhuttu mitää tai nottoliko sen kuskin siskoo sahalla rimaronnana.

Mä täs ny suhaalen kaikellaasia kanavia, jos vaikka sattuus van rompoy menemähän puhujapönttööhin iliman housuuta. Tuas likellä olovas kalsitaloos ei ylehensä olla ilima karavatiita tai muita trasuja. Mutta kesän lämpö teettää kaikellaasta. Mua muutoosta saattaas kinnoosta enämmän, jos yhyren täkälääsen rajanaapurimaan liittokansleri rupiaas rähäjämähän kamerooren eres iliman pairata.

Minen viälää tiärä, notta pitääskö mun joskus tällätä meriakatsaukseni pirätyksihin. Moon kaharelta suunnalta niin vanhakantaasta sukuhaaraa, notta mun lukuelämykset ei millään lailla viähry julukistettavasta sonnasta.

Oon tuumannu kaivaa ittelleni johonku syvän kroopin mihinkä ei sähkölangat vinkuusi. Mullolis tiätysti siinä ovisuun lähimaastos pikkuusen aardappelia näliän varalle. Siten oo oikee viälä ratkaassu, notta putuaasko mun suuhun vinterillä jotaki järsittävää jostaki likipuusta.

Minen tiärä oikiasti, notta pitääskö mun sitte touhuta ku joku söpö orava, jollon oksa liukas ja käpy jääs. Aprikootten.  Maaorava ei oo tähäläästä lajia, jotten voi siltäkää mitää vaklata. Ny lähären puarihin ostamahan lisää sontaa. Perunat on omas maas.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

pyäärääliä tappoo suren Kolmårdenis

Uutinen ei varmahan ollu rela. Joo, kivikautinen muumontunu miäs löytyy tyynenmeren syväntehestä. Osta päivän paperi ja lue lisää.

Mun kupolis on kuvotavuutta lukiesnani uutisia ei mistään. Oon mainaassu ennenki asiasta. Ennen kuuleman perästä leheristö oli jonsei ny toinen nii ainaki kolomas valtion mahti. Nykyyset leheret ei kelpaa eres hyysikän pyhkimäpaperiksi.

Kyllon niin, notta pitää itte kuvaalla uutisensa. Vuaressalon huipulta lähtöö salaanen kanava vanhankirkon porstuahan. Ja ku se Vuaressalo paloo isän isäni repun aikana, kaikki kärmehet tiäsi nottei niille kallioolle pirä mennä kiamurtelemahan ku on liika lämpööstä

Oli kuuleman perähän joskus siäläpäi sätiny ja  muistot on säilyny niis reunan kärmehis. Mä luen mialuhusti kaikellaasia kansanlaskuja ennen ku nykyysiä ns. uutisia .Jotta Tohonin äijjäki kantoo sen isoon kiven  Soinista siihen Konttahan pualohoosehen päätyhyn yli viiissataa vutta taapperi.

 Mikähän nimi sen traktoriaasen noukkapellis oikee oli?


uutiskatsaus

Mitä?  on tosi vaikiaa pitää ny katsausta, kuei oo oikeeta uutisia. Jotaki sontasoosia kyllä on, nottolis rotan häntä menny solomuhun ja urbaanina jönttinä sei tiärä merimiässolomusta tuan taivahallista. Mutton samallaasta täski maas. Ei oo mikää uutinen, notton miäs tärähyttäny tuntemattomasta syystä päi yhyhyristelmäauton pläsiä. Soli kyllä Suames se

Helevetinmoonen uutinen olis, jos joku olis Volovollansa  ollu osumati Scanian noukkahan ja tiätysti tuntemattoman syyn tähären.. Mikä uutinen seki olis, notta Jyllinkoskella joku olis ottanu aamuyästä verinäitestä kaverinsa rintoopiälestä.

Mullen olis uutinen, notton jätetty se kauhavalaanen kuistille kummisaappahasehen, sellaasen puhelinfirman tekoosehen. Jos vertaalisin tämän maa pahoja tekoja kotomaasnani tehtyyhin, kiinnittyys huamio siihen, notta täälä ylehensä julumistellahan iliman viinan palaa.

Suames  ei varmahan puhkoottaasi toisten vattoja, jonsei olisi tullu kikittyä päähänsä jotaki huurtehen poistoliäntä. Minen kyllä käsitä, notta täälä teherähän selevin  päin palio yltääsempiä rikoksia ku Suames.

No, Kalevan Rasti ovensuusta voitti Jukolan. Saattoo siinä sakis olla joku suamalaanenki, notta onnia.

Onneksi Linux -ohojelman tekijä sanoo vain notta haistaa v.. koko kirkkokansa. Kyllä mun suustaki on joskus tuantapaasta tullu, muttei vissihin nuan  laajennettuna.

Kiitos herralle. Hattuni löytyi.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

sinkomiähiä

Helevetinmoonen kasa sinkomiähiä meni justitihin mun klasin aluutte. Mun korvahan otti tosi kovaa se, notta niiren amerikkalaasis prötkyys ei oo minkäällaasia prötininän pehementimiä. Enoo omasta pualestani pahoollani, mutta valakoonen rakkini kaivaantuu mun kesäpairan ja navan välihin. Sen korvahan prätinä kaikuu ukkoosen ilimalta.

Mutta ittehän en ymmärrä.Täs maas nua HD -kuskit on jumalaakin korkiammalla oksalla. Ja katso.Niillon miälestänsä omat oikeuret kiamurrella pellilehemien välistä, vaikkon matkasalakkujen kans yhtä leveetä ku pirssikki.

Kerraasti joku prötköttäjä meinas lyärä mua turpahan, kun en virallisesti opituulla pakraasinffilla alynny, notta mopopoijjat ajaa mistä lystää ja muut mistä mahtuu.

Mitäs täs. Kaikellaasehen tottuu aijjan kans. Aija ei oo kyllä entisen akkani nimi.

Moon ihan liika kuuliaanen  kulukija. Oon miältä, notta yks kaista on varattu yhyrelle kulukinehellen. Oon jo kymmeniä vuasi sitte päättäny, notta liikentehes ei saa hermostua. Likiltä on kuitenkin pitäny, notten oo nuata sinkomiähiä lyäny turpahan. Voin tomahuttaakki viälä.



päällekiriiotus räkkää

Ylistarosta on kaapattu pari karvootoonta kakaraa. Minen tiärä asiasta mitää,  mutta epäälen kesätoimittajan tekevän ittestänsä särethehää uutisellansa.

Jonson asias perää, imehtelen. Pitääs pollarienki pikkuusen tsiikata mihinkä kömyysehen se kaappari on ne kakaransa sijoottanu. Vaikkei ylehensä uutisis ookkaa mitää sisältyä nykyysin, orottaasin jonkullaasta asiantynkää. Vois vaikka mennä Sutelelan kämpälle pikkuusen kuurnikoottelemahan

Kaappaaminen ei ylehensä oo mitää muuta ku huamion hakua kaappaajalta omahan pahoonvointihinsa. Son niinku päätä lyääs seinähän, muttei tiärä minkä tähären. Sanoosin notton tosi alakeellista tua käyttääntyminen jonson totta.

On joskus äireet hukuttanu kakarootansa ja isät ajanu kakarakuarmalla päin ajoneuvoyhyristelmää.

Jos tua uutisen torenperäässyys joskus mulle seleviääski, mitää kukaa ei saa koskaan tiätää niinku virallisesti. Käräjät tällätähän lukkujen taa, niinku sovjtemaas ennen ja nykyysinki.

Nykyysin on tosi vaikiaa päästä uutisten päälle. Onko tosiasias jotataki tapahtunu, vai onko ns. toimittaja viälä lukemas salapoliisiromaania? On kanttarellin juuret järsiny mun aivoni, ku en enää oo träillä mihinää.

Mutta joo.


perjantai 15. kesäkuuta 2012

merkillinen paukahros

Onnenportin takana oli präiskähtäny tyhyjä pyssy jonku onnettoman vattahan. Tiärän, notta se kyläkauppias kyllä teköö kaikkensa, notta pääsis leherellen. Jonsei muutoosta, käsköö jonku kansanerustajan puuttua sen naissekooluuhin. Mummiälestä tämämpäiväänen uutinen oli kiriootettu tapahtunehesta tosiasiasta.

Soli lukemani jälähen ollu sellaanen tuulipyssy, mikoli paketista tullesnansa tussahtanu. Siinon voinu ja onki käyny niin, notta siälä mantsuurian kukkulooren viäreesellä pyssypykäämöllä olis tullu yllättään kaffitunti. Kojes präiskijällä oli putkenpäähän jääny yks lyijyklöntti ja joutti kireellen.. Ei se muistanu takaasi tullesnansa asiaa ja rupes lähärättämähän torrakkua Vesalle.

Johonaki erellipäivän uutises virkamerkkiiset oli ruvennu leikkimähän tussariilla syrän yällä.  Nyt em puhu peräreikäjojen tennispelaajista. Oli tuas pyssyturmas koitettu vetaasta sitä rivollia pussista niinku johohonaki toimintaleffoos ohojaaja ja päänäyttelijä itäpuu teköö. Henkihän siinä lähti niinku länkkäris.

Suamen parahultaasen rallikuskisn naapuris tömähtänehes tussaris ei varmahan ollu mitään lipasta mistolis metallinpala ohojaantunu putken nunulle. Minen ainakaa oo koskaa kuullu, notta ilimavirroolla toimivahan laittehesehen olis eres saksalaanen nöösnööri keksiny makasiinia.

Mullen on ollu soran kauhuusta hyätyä ja haittaa. Isävainaja terootti aina, nottei koskaa saa sihirata ihimistä eres tyhyjällä pyssyllä. Taisi olla kokemusta pelis. Se tuli helevetin vihaaseksi jos joku sihtas flankunpalasta veistetyllä pyssynnäköösellä jotaki toista.

Tuli taas miälehen, kuinka kuuliaanen korva mulloli jo silloon. Ku oli faari lähteny aamulla töihin, lähärin sen Vaasasta vuanna 1928 ostetulla pianooskiväärillä mettästämähän. Kouluki alakoo joskus vasta kymmenelta ja aikaa oli piänelle eräälylle iliman minkäänsortin lupia tiätysti. Yritin sillä oravapyssyllä pläjähytella latvateeriä soppavärkiksi.

Siten ny sano onnistuunko siinä. Sen kyllä voin vanahentunehena asiana tunnustaa, notta vastatuulehen leijjaalevan vareksen purotin. Soli niin yllättävä tapaus, notta mun piti oikee väistää sitä, ku tuli ku kivi suaraa mun päätä kohoren.

Tuli silloon pikkuusen konstaaltuaki sen pyssyn kans. Mä kuvaalin ittelleni fysiikanki tunniilla trampannehena, notta se kuula vois vaikka lähtiä nopiempaa, jos siälä hylsys olis tuplat ruutia. Minen enää muista mitä mä tualla kokemusperääsellä kokeeluulla haikaalin. En nähäny normaaliruurillakaa lähärätettyä klönttiä  koskaa lennos, mitä sitte maharollisesti vinkiempää lentävää.

Soli viimmeenen empiirinen kokaasu sillä alalla. Mun korvat soi viäläki ja elämäni muistan Lammaskallion takana temäni kokaasun. Se pyssy präiskähti tosi kovaa. Lukko meni ihan hajalle ja perä halakes.

Mulloli onneksi ammattikoulua käyvä kaveri, joka osas siälä koulus teherä uuret metalliosat siihen lukkohon. Itte koriasin kirvesmiähen poijjan tairolla sen tukin eli perän. Muistan, ku faari seuraavan kerran ammuskeli rottia tunkiolta. Tuli sitten kysymähän multa, miton tälle pyssylle oikee tapahtunu.

Siten viäläkää käsitä, notta minkä tähären se ny justihin multa tuallaasta asiaa tiarusti. Olis markilla ollu muitaki ureltavia.

torstai 14. kesäkuuta 2012

oon pahoolani

Kiva, ku sanoo entisen kummisaapasfirman nykyynen johtaja, jotta tariotahan kymmenelle tuhannelle tiällä vaeltaminen pikkuusen enemmän ku suasituksena. Reippaaluhan teköö aina hyvää rumiskunnollen.Toivottavasti niitä saappahiaki viälon jäliellä, jottei vain tennissukat keltää kastu satehen sattues.

Isooherra ei pistä jalakaansa maahan, notta jokku Reinot piisaa sillen ja siinäki säästyy pikkuusen hynää. Hotellien dolomiitiilla Reinot saattaa pikkuusen vingahrella, mutta tuloohan tuata ääntä muutoostaki lentsikoos ruakituulta.

Minoon pitäny aina vitsinä sitä, notta jos osaat teherä kummisaappahia, osaat teherä matkapuheliimiaki. Noli alakuhun mobira -nimisiä ne kummisaappahien jäläkeeset. Munki kuarma-auton kokoosehen vehkesehen kruuvattihin Kurikas pari päivää sellaasta hyysikän kokoosta vehejestä.

Mulloli kerranki jotaki itärajan takaasia heraasmiähi kyytis. Joku niistä rupes tiarustamahan, mikon tua puhelimen luurin näköönen klöntti tuas etupenkkien välis. Kattoon vaihretkepin pualohoosen olokani yli hämmästynehenä. Se matkaalija tosisnansa viisas sitä alakunokiaa.

Herra tiarusti, notta voiko sillä oikiasti soittaa johonku, vain onko tua länsimaalaasta rekvisiitta meillen. Mulloli silloon näppäämet johonaki käyttämättömän tuhkalooran kannes kiinni. Letkut oli johonaki siälä luukun tana kerällä. Sanoon sillen, notta koita näppäällä tuasta akkas numero Moskovahan ja ota tua luuri kourahas.

Yhteys oli sille äijälle Jönköpingin mettiltä palio isoompia asia ku Laika -koiran kiärtäminen ympäri maapallua. Sillooset vehket oli varmahan resingnootu vasimen pualohoosesta kummisaappahan tuatantolinian iirrustuksesta.

 Olin sitte sen kummisaapasfirman puheliimen kans Gröna Uddennin leiriintymisaluehella. Kukin tiätää, paikka meren rannas ja siältä pitää kuavittaa ylähäppäin ku pois lähtöö. Soitin siinä sitte fastalandiahan jäänehelle sukulaaselle pari minuuttia.

Se kummisaapaslinian tuates oli viäny mun 24v ja 180 amppeeritunnin akut tyhyjäksi. Jottoli sitte sillekki päivälle hommia. Raastoon ne puhelinvehkehet irti siitä koslastani ja hommasin Ericsonin. Ei maksanu ku 33 tuhatta silloosta markkaa. Mitä ny vähästä. Mun piti oikee käyrä kumartamas pankkiiriaki tuan asian tähären.

pian ku kirkos

Tuloo sellaanen viikonloppu etehen, jotta mä kruuvaan tasan kiintiästi perseheni soffallen. Lauantaki ehtoopäivästä pyhäaamuhun singahtelen kanavalta toiselle ja ahamin Jukolan viästiä. Soon Tiomilan kans mullen niinku hunajaa kusis.

Löyhis kohoris juaksen hurttieni kans paanalle ja eiku takaasi soffallen. Mullen on aikojen saatos kerääntyny pirusti eilaasia luukkuja, mistä voin huipputapahtumaa kuullella eli vaharata. Mutten yhtää vahtaa potkupallua. Talavella kattoon  kyllä lätkää.

Minen ittekkää käsitä mitä kuulleltavaa ja vaharattavaa siinä voi olla, ku tuhannet urhoolijat hyäkkii pitkin mettiä kekäles ottasnansa. Kuvista ei eres näjy mitää muuta ku niitä vilistäviä valoja. Kyllä sitte joku sipajaa puskas tummalla äänellä, notta minkä seuran ulukomailta ostettu urheelija justihin taas kirmaasi seuraavahan leimospaikkahan.

Tällääses hurmokses rupiaa selekiämähän politiikan ja uskonnonki merkitys kansanliikkehinä. Tärkiää ov vain se, nottoon itte hurmokses joukos, tärkiää ei oo mikään muu.

Varmahan nuas mainitteminiski asioos valavotahan öiren yli. Jääkiakkomatsin aikanan mua voi ruveta huiloottamahan. Hiihtokisoja katton vaikka syrän yällä, jonsei niitä muutoon saa tuarehena silimien etehen.

Ja sitte viälä: Joskus keskellä yätä hiippaalin taloos asioollani ja tuli miälehen, notta mitäs ny sontaluukusta näkyy. Joo; Lilly Allen siälä piti jotaki konserttia. En saanu silimiäni tahi korviani irti tuasta sessiosta. Ja ihan varmahan imin viimmeesekki mehut tuasta taltioonnista. Mullon ny miälestäni kaikki sen taiteelijan kiakot kotona.

Näin menöö.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

profiloontia

Ulukomaalaasprofiloonnista viittii jokku jauhaa, vaikkolis tyätä tosiski. Soon ihan varma paikka, notta Suames, niinku  tääläki kollatahan imehisen paperit, jos on kulukijalla pikkuusen haintuvat käkkärällä ja naama kalapiaa päivettynehempi.

Minen tiätysti oo klapistellu luurankuani ku muutamia kymmeniä vuasia pitkin erilaasia turuja ja taruja. Kyllä soon herran tosi notta, jos kulien turpaani pääs tai mun silimiklasieni alta näkyy tummanvoittoosta nahkaa, saan ihan varmasti seliittää kulukemisiani palio tarkemmin ku minä nykyysenä ittenäni.

Länsimaalaasen näkööset ov vissihin täs profiloonnis luatettavamman oloosia ku pikkuusenki etnisyytehen vivahtava matkustuskaveri. Sillä länsimaalaasen näköösellä voi olla peräsuali täynnä pään sekoottamisehen tarkootettuja mömmöjä. Silti se toisennahkaanen otetahan rivistä ja kopeloorahan kaikki intiimikki paikat.

Ev valita omasta kohtelustani, soon ollu aina asiallista. Ei oo kukaa kummikintahilla hipelööny mun peräpukamia tai mitää sellaasta muutakaa arkaa kohtaa. Moon niin helevetin tavanomaasen näköönen moukka, notton passi ja muut pärehet piisannu. Hävettääki tämä tavanomaasuus. Pitääs tällätä eres nenärengas niistimehen, notta tulis haastehia.

Täs maas pitääs kaikkilla olla aina hernkilöllisyyren toristamisehen pärehet taskus. Oliskohan siitä jo toistakymmentä vuatta, ku olimma silloosen ja nykyysenki asuunkumppanin kans saatu kolehet uutehen kämppähän. Oli kömmeliautoki jo viäty takaasi laihnavarikolle.

Hörpittihin siinä lähtömalioja, ku molin sitte ehtoolla liitämäs finelandiahan. Hyvää soli se liämi kovan viikonlopun perähän. Tuli sitte sen soittoruakalan etehen muutama jurvalaasten koijarien kulukinehen näköönen piironki.

Mitäs siinä seleväs asias. Pian valuu tupa täytöhön tympiän näköösiä äijjiä. Akkoja ei ovenraosta tullu. Äijjät pisti ovet suluki ja rupes kuurnikoottemahan asikaasten irentiteettiä. Pari koppafoorttia siitä oven erestä lähti täynnä mun kotokylääsihin nähären etnisen näköösiä asiakkahia.

Multa ja rakkahaltani kukaa ei muistanu eres kysyä mitää pärehiä. Oli mullaki kaikki sellaaset joukos, ku olin menos ilimasatamahan niiren kuppien perästä. Soon sellaasta arkipäiväästä profiloontia täälä ja tuala ja kaikkis länsimais.

Vaikkon likinäkö pikkuusen karoksis, päällenäkö on kyllä reiras. Ainaki mum miälestä. Sehän mun pelasti koppiautolta.

nöttköttiä

Johonaki juaruluukus oli uutinen, nottoli jostaki hurrien varastoosta löyty muutamankymmentä vuatta vanahaa säilykeslihaa. Niihin oli jo keriitty sorvata uuret parasta ennen päivämäärät ja tiätysti fläsä raharattihin sitte puarien hyllyylle jäläkimarkkinootavaksi.

Minen imehtele yhtään tuata asiaa. Tääläkin on useen lyäty tarioushinta päivämäärän päälle. Son varmahan kätevämpää, ku ny ruveta uusia numeroota skriivaamahan. Joskus mäkin yritin repiä niitä liimaperia irti, notta näkisin miton sinne alle säilötty.

Ev viitti enää yrittää tapeetoontia tärvätä, ku niis on niin luja liima, notta varmahan onnistuu epä. Jonsei oo tavaroos päivät ja hinnat reheristi luettavis, mumpualesta kauppias saa jatkaa ihan vapahasti elintarvikesmuseonsa ylläpitua.

Tuli nyv vaan miälehen, ku olin taistelemas tuala itärintamalla. Meirän noukan etehen lykättihin niiv vanahaa vanikkaa, nottoli isävainaaki ollu vasta pikkuunen koltiaanen niitä leivottaas. Ei varmahankaa ollu leipuri enää henkikirioos silloon ku leivillänsä herkuteltihin. Kopahutettihin leipää pikkuusen pöyränreunahan, niin enimmät koppakuariaaset  ja muut elävääset krapisi laattialle.

Kyllä niitä silloosiaki päivämäärä yritettihin piilootella. Eiku se ennen isoja sotia leimattu paperi pois leipäknipun päältä ja tuates oli ihan tuaresta. Pääsipä ne herkun asukikki pikkuusen jaloottelemahan siältä ahtauresta. Jokku niistoli viälä kävelykunnoski, mutta enimmäksensä noli vainajia niinku tuattehen leipaassu mestariki.

Mä köyhäkaula käytän kyllä ihan tyylillä hyväkseni pian vanaheneviä lihoja ja leipiä ja maitojak.i Mä sihtaaan tärkiimmät hankintamatkani lauantaiehtoohin. Silloon viikonloppuna tai alakuviikosta vanahenevaa ruakaa saa murto-osahintoohin. Sitte vaan kotia köökkihin ja niihin tuloo palio lisäarvua ku paisteloo klimpit siinäpaikas. Ja ku uuniki varmahan tuloo lämpööseksi, siitä vanahanevasta mairosta on hyvä paistaa oikee makiaa kropsua.

Kropsutaikinahan en kyllä kelepuuta vanahoja nisujauhoja, vaikka jonkullaanen lihansyäjä oonki. Minev vaan tykkää kropsus niistä maroosta, miton  iäkkähis nisujauhopussiis. Ja mummiälestä ne elukanraarot on jotenki kuvottavan oloosia ku ne kärventyy kropsun kuarehen.

Mutta ah, ku se tuarehista jauhoosta vatkattu krosu sitte tuloo syäntihin. Moon teheny kaikellaasia sörsseliä omenoosta, pihilajanmarioosta, raparperistä, tyrniistä, mansikoosta... ja vaikka mistä. On tosi nautittavaa levittää siihen kropsun pintahan erimakuusta mömmää eri päivinä ja miksei joka vinkalehenki voi syärä eri höystehes.

Hernes tai perunahillua enoo viälä saanu äntihin. Porkkanoosta en meinaa yrittääkkää, ku ne kasvaa täs maas kauheeksi mättähiksi. Kaupan porkkanat saa jäärä mum pualesta hyllyhyn mustumahan.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

turpahan tuli

Mäki sain  korvihini korvarenkahan reikiöömiä, vaikken ollu niitä tilannukkaa. Joku nyssykoira, keltaanen noutaja hyäkkäs täysillä mun terroristikoiran kimppuhun. Jostaki auton alta tuli viälä joku tukkasilimääne hauva tyynnööstelemähän verityätä.

Joku äijä siinä potkii mun kiinniolovaa syräsnystävääni ja toinen töyhtöperset rupes kans tarttumahan mun kultani kimppuhun. Aina tilannes on kattojan käsis ja silimis. Joku siitä hurttakasasta onnituu puhkoomahan mun korvani ja sormeni. Muut rakit oli irtonaasian, mun pannas.

Minen ymmärrä ranskankiältä ku pakosta. Keltaasen noutskun omistaja vaahtos mullen ku tuluvaanen koski. Ev voinu jäärä mun kiintonaasten ja sen franskun irtonaasten hauvojen väliä selevittämähän. Mulloli omat ja toisten rakit hampahillansa kiinni korvis ja käpälis.

Tosi kaukana oli sovitteleva asennes tilantesehen. Mulloli kiirus häipyä alttarilta hevon helevettihin. Huuti se mulkendaali jotaki ranskaksi poliisista. Olokapään ylitte ilimaasin sillen belegiaksi tervetulokutsun halapahan majahani. Siten muistanu siinä hässäkäs mainaasta, notton perunaa, mansikkaa, sipulia, hernestä ja muuta hyvää kotia viämisiksi.

Orotan ny jantus jaloo, notta klapajuttaako ovikellua poliisi, palomiäs tai purukoira. Elämä on. p

Syän ny

Oon tullu hauranneheksi maahan molellaasia sipulia, viälä monellaasempias perunoota ja mun monen lajin hernehet ja mansikat kukoostaa.  Oon tuala rästäsvuaros ku pellos; viälä ku olis muukimas yks lehemä ja pari päkärää määkimäs. Kukoot rupiaa huutamahan viireltä, niiten halua, mutta pari kanaa. Minen tiärä heruttelisko ne mulle mulkendaalia.

Elämä on. Toistaaseksi. Mun tuloo siitä hyvä miäli, ku en osta kyproslaasta uutta perunnatuatantua, kaakerran vaan peräpukamat pystys tuala omas ryyrisnäni. Elämäs on. Oon huamannu. Kolerat maksaa kaupas pari ekua viireltäkilolta.

Mun perunansiämenekki maksoo helevetin palio enee ku mun satoni arvo on kaupas. Sarosta ny justihin nautin. Kumminki, enkä haikaale minkää prostituoitujen tuattehien perähän.

Ku on ollu niin lyhkäänen elämä tähänastisehen nähären, ev voi tiätää nottonko mun kaalimaas ollu joskus atoomivoimala tai putnikkien lähärätyskeskus. Yli kymmenehen vuatehen moov vaan saapastellu tällä tontilla. Kuulin justihin, notton tuala krekooliis joku muuki vilahtanu.

Pohojalaasjuntturana en tiätysti tiärä aasinsillasta tuan taivahallista. Haluaasin kyllä nähärä aasin, joka menöö jollekki sillalle. Ihan varmahan se rupiaa järsimähän sillankaitehia ja pistää nelijarrut pykälähän. Tunnen muutoosta joitaki aasia täs likellä. Nei pirä kyllä mua sukulaasenansa. Imehtelen sitä.

 On jääny juaruamati, notton mulla yhyren lauroolaasen putujussin rullasukset tuas ovipiäles lähärös seikkaaluuhin. Koko homma on täyrellisesti hanskas. Nua rullittimet, mulla hyvät monot, kätyymet, kiiltävä roikoottelutamines.

Ja sitte joka lähärön eres tuloo pakokauhu. Viimmeeseksi rullittelin pian kipsijalaan jäläkehen. Olympiavoittajalta ostetut vehkehet tilttas ja mun kipiä jalaka meni ympäryysyä. Tuli pikkuunen kauhu, joka ny pitääs sulattaa.

Eiku, joo tai ei. Onhan ne vehkehet kehittööpyny nuasta aijjoosta. Raportootten.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Hohhoijaa

Ov vissihin tiarootusvälinehistä kaikki muut huilimas sateesta kesää sääskien seas paitti kaffinkeittäjät. Sanon kyllä, notta journalismi vetelöö ny viimmeesiänsä. Ei sellaasia juttuja kauaa viitti lukia, mistei tuu mitää selekua asioohin mitä, mihinä, kuka, koska, minkä tähären. Ei tiätysti oo uutinen jos koira söi miähen, mutta jos miäs söi koiran, soon uutinen. Mutta kuinka uutinen nykyysin kiamurrellahan, soo ihan ruskiasta reijjästä.

Tänäki aamuna veturi oli halakaassu kuarma-auton ja hytti oli lentäny mettähän ja ohjaimen polttoainessäiliö oli syttyny palamahan. Jotta mitä?

Varmahan nämä paskajutut on osaksi houkutusta ostamahan sitä paperilehtä. Ihinen vissihin ajatteloo, notta otan selekua kuinka se auto oikee halakes ja mihinkä se hytti oikiasti singahtikaa??
( är det hytta på svenska?) Ohjain voi olla suittet tai tratti tahi sarvet. Enoo koskaa kuullukkaa, notta tuallaasihin paikkoohin olis saanu piilootettua  petroleum tankkia.

Sorry ny vaan, ik begrijp niet deze uutista. Oon jääny kauhiasti muutoonki pois ymmärtämisestä. Harmi, notta mun ihastuttava suamen opettaja on teheny tupakkilakon ja muutoostaki pirättäny hengittämisen.

Vissihin ei oo enää merkitystä halakeeko kuarmuri vai katkeeko se. Jos asiaa ajatteloo joinki teknisellä räpsyllä, on. Tällääsellä tyhymällä lukijalla tuloo miälehen, notta sen veturin noukas olis ollu lumiaura ja se kuormuri olis joinki kulukenu samoja raitioomia pitkin. Lueppa juttu painetusta leherestämmä huamenna. Niinhän sen jutun peräs muistaakseni seisoo.

Uutismokat on tahallisia, mutta vasitenki tahattomia. Suamalaanen kiälenkäyttö on ihan katees. Nykypoloven ns. toimittajat ei tiärä erua sanoolle halaki tai poikki, ollahanko rivis eli jonos, onko varaas viäny autosta renkahat vai pyärät. Joopa joo.

Saarnan mitä saarnaan. Mummiälestä leheristä pitääs saara tiato asiasta, miton tapahtunu tai mitei oo tapahtunu. Mulla menöö juttu ku juttu ihan mettähän, ku käytetähän kiältä päin persettä ja termiista ja itte asioosta ei oo mitää tiatua. Ja sitte yritetähän asikaasen kävelevän likimmälle rautatiäkioskillen.

Jos koulus ei oo enää kiäliopintuntia eikä tyähön tutustumista, asiooren selekua ei saa Suamen maan kermaltakaa. Oho, lain jälähen, voihkii jonku lennokkifirman pomo rosvoosesta asuntokaupastansa. Yksityynen salakokousmatka, sanoo atta vuasi sitte. Kuinkas käytihin, valtio maksaa.

Kuntauuristus. Ev viitti eres sanua kuinka paliao siinä asias kans valehrellahan. Suamalaanen asioosta tiaroottaminen on ny alemmalla tasolla ku kivikaurella. Silloon kysymyksehen röh  toinen karvapää sanoo surennahkansa takaa, notta röh röh. Ja mitä siinä sitte seleväs asias. Jonsei tullu selekua, väkevämpi rupes nirhaamahan päätä irti siltä huanomman saattooselta.

Salamyhkääsyys korpiaa mua niin helevetisti, notta seuraavaksi muutan paratiisisaarellen. Mitä, upposko se jo? Jonsei, heilutan vasikanhännällä tervehyysiä jonku koralliriutan päältä.

Tääläpäi sankarootti aikanansa Asterix ja Obelix (tarinooren jäläkehen). Turpahan tuli  kusipäisille roomalaasille, jos ne rupes viininhöyryystä hengitystänsä liian likiitte huakumahan.

torstai 15. maaliskuuta 2012

jokku asiat pirättää olemasta

Alakaa perin oon teheny tätä blogiani kiriootuspöyrän ylälootahan. Tämä blogi ny menöö lopullisesti siihen loorahani. Oon monta kertaa pirättäny tämän kanavan ylläpiron. Ny soon tosi. Nettiystäväni Sanna vinkkuu erellisen lopettamisen kohoralla, notta taasko. Voin kiriootta Sannalle persoonakohtaasesti.

Mä siirrän tuatokseni sen tähären siihen ylälootahan, ku täälä julukilooras ei oo yhtää sen enempää lukijoota ku siälä ylälooraskaa. Ny en enää tuu takaperin päätöksesnäni. En viitti eres hupaalla mihinää toimittelupalstoolla tämän koommin. Moikka kaikille ystävilleni ja pualitutuullekki. Mä täs.

keskisormia

Hiipparoottin äsköön johonaki lähilaituumilla. Täs maas on sellaanen lakitulukinta, notta tossuulla tai polokustapyärällä kurvaaleva voittaa aina oikeures, ku pellilehemä kolahuttaa kulukijan oikooseksi katuhun. Titysti voittaa, jos henki viälä pihajaa piikkustakaa.

Muston tullu niin kansalaanen, notta koskaan ei oo niin kiirusta tyyrämistä, notten kerkiäsi päästämähän jalakuumilla kulukiat ja fillaroojat tiän ylitte ennenku mä kurnutan taas omalla lehemälläni. Jos mun persees on joku voimakones, mä varmahan kerkiän joskus perille. Mihinä se ny sattuu kulloonki olemahan. Jalaankulukijoolla sitte on pikkuusen säästeliähän kuluku, ku pitää yrittää säästellä koko aijjan ainuttansa.

Molin sinnä suajatiä reunalla jalaka ensimmääsellä viivalla, ollu jo hyvän aikaa. Joku hamesta käyttävä pakotti mun hyppäämähän takaasi yrittämisen alakupistehen taakse. Siinä loikatesnani kerkesin viisata tiäs olevia poikkipualisia valakoosia raitoja.

Ja katso, tua töllöö oli varmahan viälä ulukomaalaasempi ku itte oon. Se näytti mulle kansaanvälistä kommunikoontimerkkiä keskisormi pitkällä. Kyllä näin aikuusen pitää vissihin pysyä tuvasnansa koko aijjan. Sinänsä reevitamiini tekis hyvää kuppaasehen nahkahan, mutta ei tuala trafiikis viitti olla ittiänsä tapattamas.

Jos mullosis hynää, ostaasin sellaasen panssasiajoneuvon, jotta mun päälleajan ottaas kipiää ittellekki.

Käsityskyvun ulukopualista

Svetisis mässähti belekialaanen liniapiili tunnelinseinähän ja elämänsa aluus ollehia kakaroota kuali kolomattakymmentä ja viäläki usiat on koomas lasareetis. Tapahtumaa on vaikia käsittää, ku auto oli kuulemma melekee pakasta veretty eli uusi.

En oikee enää luata uutisihin. Autos oli jonku tiaron jäläkehen kaks safööriä, jokka kumpaanenki heitti veivinsä jysährykses. Varmahan turvallisuuren tähären siälä oli pari ratin pyärittäjää. Varmahan on ikuunen aarvootus, notta rupesko ne siälä tuupis hasajamahan jostaki välisistä asiootansa vai taintuu tratis ollu johonku kipiänkohtauksehen.

Oli kuinka oli, lopputulos oli ihan hirviä. Ei tuallaasta saa aikahan tekemällä, se vaan sattuu. Tääläki on nuata kilometritolokkujen pituusia tunnelia ja mua hirvittää aina niis autoollesnani. Joku vuasi taapperi kurnuttelin silloosella isolla maasturillani kymmenien kilomeeterin pituusen putken läpi Itävallas.

Koko aijan koslan peräpää hypitti ja mä olin jo ennen tunnelia vaharannu, notta mikon ny oikee seliittämätöön vaiva. Tunnelin jäläkehen havaattin, notta toises takakummis oli hirviä paukura. Mä peliästyyn ihan perseettömäksi, ku rupesin kuvaalemahan pääsnäni kuinka pahoon siälä putkes olis voinu sattua. Kerralla posahtu kummi olis saattanu niinsanotusti pirärättää kuskin hallinnan kulukinesehen nähären.

Minen nykyysin ajeje putkis tai peltoteillä, jos piilis joku paikka tuntuu hilipittävän. Vaikkolis mulla prässi-, eli kulumahousut kintuus, kontin auton aluuses vaikka kuinka isoos kurakos kolinooren setvimiseksi.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Joopa joo taas

Leheres oli päällekiriootus. jotta joku upseeri oli ollu vaaratilantehes johonaki. Mua ei huvittanu lukia loppuhun asti. Tosi tuttua on tuallaanen vaaratilantehen hankikminen.

Silloon ku itte olin ruarus toisenmurtehisella aluehella, kolomannen murtehen varusmiäs sanoo kaikkien meirän kuullen, notta jos tua luuknantti pikkuusenki pistää päätä pitkällensä, hän mojahutta sitä ottahan. Oltihin silloon ampumararalla, mihinä mäki ammuun tyhymyyttäni se parahan merkin.

Tua kallohon ampuja oli ihan tosisnansa. Silloli helevetin suuri viha sitä upseeria kohtahan. Oltihin johonaki leikkisoras ja meirän pyssyjen piipuus oli pakeliittiklönttien murskaajat, mutta tämä upseerin kiusaama kruuvas sen irti ja tähtäs täysillä sitä kiusaajaansa kohoren. Tiätääkseni ei osunu.

Kyllä muaki vitutti tua samaanen upseeri. Olin jostaki syystä vain viis päivää korpraali ku mut sitte raukin kurssijuhulas ylennettihin alikessuksi. Mulloli ollu jo kauan orottamas mukihin pantavaa yhyren Saimaan prykyn alla.

Molin saanu sen herkun vyän alleni ja hiippaalin sinne yksikköhön takaasi. Tämä upseeri sitte poomaa mua vastahan siälä kylymällä käytävällä. Mun piti sitä tiätysti tervehtiä sotilahallisesti. Vitutti vain ku se Gordita pullo meinas purota kivilaattialle.

Upseeri ilimootti mulle onnentoivotuksensa ylennykseni johorosta ja yritin kiamurrella nottei se mun häppäni olisi puronnu laattialle. Mainitti mun nimen ja justihin tullehen sotilasarvon. kysääsi notta oonko valamis lähtemähän upseerikouluhun.

Mua vaivas se häppäpullo siälä piilos liiringisnäni ja sanoon salamannopiasti notta herra yliluutnatti, oon ny justihin sotilasurani huipulla, en taharo lisäkouluutuksehen.

Kumpaanenki sitte häivyttihin omille reitiillemmä. Minen ny kyllä oikiasti muista, särpikö sitä mun häppääni joku. Minen ainakaa ollu silloon tillin tallin. Joo, tua muistamisesta.

Oon samaa miältä

Suamen upseeristosta valtaosa on vittuuntunu poliitikkojen möhöläälyhin. Mä en oikiasti ymmärrä mitää, ku Aili Lydia opetti mullen yhteiskuntaopin tunniilla notta Hallitus esittää ja eruskunta päättää.

Voi olla, notta julukiksista koottu päättäjäporukka on muka jotaki päättäny. Minä ja kansa ei vaan sitä täritä. Kusilepsuja niinsanottuja kansan erustajia on ny ruakittu ja juatettu sellaasilla emnehillä, notta puallustusvoimat pannahan juurihulikkahan.

Mun ei tartte olla mistään mitään miältä, mutta mä näjen näistä päätöseherotuksista, notta Timo Soinia lukuhun ottamati kaikki julukispolittikot on sittoontunu Natohon liittymisehen. Jotenki vain tapa on vittuunen ilimoottaa asiasta. Lopetetahan ensin maanpuallustus ja itketähän sen perästä, nottei meilloo mitää turvaa maasnamma. Pitää tiätysti aina muistaa, notta ihimisen turva on aina tullu iränpualohoosesta suunnasta.

Kuka jäi henkihin, itäturistit poltti olokivalakioolla kyrölääsiä. Mä tiärän yhyren ainuan, ja son mun lähisukulaanen.

Koko Suamen armeijan tuhuaminen on vitun näkyvä poliittinen temppu Natohon. Imehtelen vain sitä, nottonko niinsanotuulla esietteliööllä tai huis hapeliilla kansanerustajilla jotaki oikiaa tiatua päätöstensä nojaksi. On. Nato.

Mua ei Natohon liittyminen vituta paskaakaann, mutta tua tapa, kuinka se viärähän kansaa kusettamalla. Meirän omia ittiämmä erustamahan valakatut kusipäät touhuaa ihan erilaasia hommia mihinkä non valakattu. Hyi saatana.

Kattoos kans

Joku mulle entuurestansa tuntematoon kravttimiäs rupepes nykikimähän mua hiastani, vaikka varmahan näki nottoon koiranliikuttamishommis. Kyllä se näki jostaki maatiaasesta askelluksestani nottoo finelandialaanen.

Rupes jostaki kiriastansa mongertamahan mulle kuviteltua suamia. Vilikaasin pränttihinsä ja näin nottoli suamia se mitä yritti paapottaa.

Minen oo uskovaanen, en ainakaa harrasmiälinen. Rippikoulun käyny ja rokotettu. Se äijä rupes puhumahan sellasasista asioosta, mistoon lukenu seinäkiriootuksia täälä ja rupiamispaikasnani.

Se kravettiäijä pomilootti mulle hyvät kyllänsä vaikka näki, notta rakkini vinkuu matkahanlähtyä jonku narujen peräs. Rakit ei ollu kiinnostuksis yhtää pelastuksen tiästä. Mä siinä sitte kullostelin jonku aikaa. Mähän enoo mikää ilikiä luantoelukka.

Kravettimiäs sitte rupes lykkäämähän mun kainalohon jotaki toisahalla painettua tekstivihkua. Sanoon sitte sille, notta mun lukemisen ambitiot on pikkuusen erilaasia ku tuahon sun kiriahas on präntätty.

Se siinä sitte huitaasoo huulen, notta voisithan säki koittaa tänksätä tätä kiriaa. Mä sitte tuahon, nottoon niin brutaali, notten varmahan pääse tuallaaaista präntiistä päälle. Suamennettuna se sanoo notta aha, ja häippääsi kiriallisuutensa kans tuntemattomahan suuntahan.

Mun periaates on se, notta ostan kaupasta sellaasta tavaraa ku luulen tarttevani. Kaikenlaaset ovisuukauppiahat ja hiastanykijät saa multa aina äkkilähärön. Son vaan nuan.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Uskomatoonta

Täälon joku neuvosto pirättäny voiman, kraftin ja energian hinnannousut. Sanoosin notton ihan väärä maa mihinon näin tehty. Joku Suami rupulaanen yrittää olla parahasta aaa-luakkaa ja kuristaa kansalaasensa hengiltä.

Kyllä mä imehtelen nottei hallitus joo, mikä seki on, ku mun oppieni jäläkehen eruskunta päättää asioosta. Ny jokku älyköt on siälä kotomaasnani päättäny panna kuntia yhtehen. Pohojooses tulis sellaasia kuntia, mikkon isoompia ku tämä mun viaraalumaa täälä Euroopas.

Pitääs mum miälestä tällätä enerkian hinnat sellaasehen ruatuhun, notta ihimiset vois liikkua eres töihinsä. AB - joo. Auto ja pensa. Tarkoottaa tosi yksinkertaasta älyä, mistä voitaas verottaa. Mäki voisin olla tosi hyvä kansanerustaja, ku verottajat maksaas mun kuluut. Ei olisi vitun väliä kuinka palio nafta tai pensa maksaas.

Suamalaaset keskenkasvuuset päättäjät ov varmahan merkonoomia ja osa jopa ekonoomia ku osaa valtion taloutta sorkkia nuan tikkuusilla sormillansa. Olin hilian pohojooses maas, Suames. Kyllä meni lompsa ruikulle, ku vastasin paikan aaa luakitusta.
Oon Kataasen kaa samaa miältä, notta kaikki vanhukset ja vammaaset pitää tukahruttaa valtaväestön elinvoimaa häirittevänä väestön osana.

Ehkä ymmärrän ehkä en. Joku kokkolalaanen teini vetää Suamia ruikulle. Ja varmahan teini saa arvostusta, ku hirttää kansansa ja pitää mulukkumaan parahultaases aaa -luakas.

Mun näkemyksilläni asioohin ei oo hevon vitun merkitystä. Mä haluaasin viälä joskus käyrä Suames. Maharollisuuret on poltettu ny. Mullei oo niin suurta lompsaa, notta voisin ihannemaasnani hiippaalla.

Hyi saatana Suamen tratti. Sillä ohojatahan perseesehen koko helevetin valtakunta.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Mörköperä

Mäkin oon nähäny omin silimin kattottuna, notta affenanmaalla on tiäv viittoja suameksi. Erityysesti mun huamio otti kotokyläni nimehen. Laurola. Ny kusipäät haluaa kääntää viittoja toisahallen.

Voin vaan sanua, notta mun on pitäny opetella affenanmaan murres. En kyllä opetellu sitä vastentahtooseesti. Vaikkei se ahavenanmaa ookka vöyriä, mä päriäsin siälä ku oli ollu pariotteesehen Uumajas ja Luulajas.

Ne affenat on saanu ittevaltiuren ihan muista syisä ku omien ansioonsensa tähären. Ehkä niiren hyvä, notton se asumasaari johonaki meren myrskehis. Mä tunnen kärestäni monta affenaa. Kukaan yksityyshenkilööstä ei oo niin ikävä ku saaren hallinto.

Hyvä äijjä

Tämän maa pääministeri on oppinu nopiaa maan toisen kiälen. Molin ihan virkahan astujaasis sitä miältä, notta mä puhun paremmin pelekiaa ku premiär. Kyllon ollu Di Rupolla tehokasta inteesiivikouluutusta. Äijä höpäjää jo niinku oikia pelekialaanen. Pikkuusen hitahasti, muttei tuu enää kömmähryksiuä tai asian unontamisia.

Pääministeri on italialaanen emigrantin jäläkeläänen, mikon sopeentunu oikee kelevosti tähän yhteeskuntahan. Tuskin ketää ei haittaa sekää notton miäs jollon pualisona miäs.

Tämä Di Rupo on suurinpiirteen pelastanu koko pelekian. Entinen hyvä äijä Herman van Rompuy nostettihin koko Euroopan unionin pressaksi. Hyvä ratkaasu Euroopan kannalta, mutta pelekia mönkii saves Hermannin perähän. Moon muutoosta kans Hermanni.

Onko mettäs puita, hä?

Hilikka Ahtehen ja jonku Räryn kismitettely on saanu naurettavia seuraamuksia. Hilikka on muka köyriny Timon kans ja ku Timpalla on menny klinkuhun, siiton tullu ikuunen viha. Tuallaasen arvauksen voin jopa mäki teherä piänellä sivistykselläni. En tartte hesarin toimittajakoulua taakseni.

Mä en hiiskahtaasikkaa tästä asiasta, mutton mullen pikkuusen lämpöönen aihes. Minen vetäänny kumpaasenkaa osapualen pilttuhusehen. Johonaki totuus piileskelöö. Moon nähänäny näis erunvalavontahommis alaanen esimiäsleikit. Mun on hyvin heleppo samaastua Hilikkahan, muttei siihen Rätyhyn. En oo kumminkaa kummankaa ymmärtäjä nuan niinku oikoosella kärellä.

Näis erunvalavonta-asioos ei päriää kukkaan kusihousu. Niis hommis pitää ottaa lusikka kaunihisehen kätehen. Mones portahas on klipsumisen vaara. Mä täs.

Sekooksis

Maailiman kiriat on sekooksis, ku mun hyvä kaveri, turnipsiniska Juha Miato on ärähtäny. Kyllon ny oksat pois ja pala larvaa. Jussi ei suutu vähästä.

Mitää valamennuksellista tiatua ei tiätysti oo, mutta tsemppaamisen tiatua sitäki enee. Jussin termiä käyttääkseni, paperivalamentajat on ihan hailee. Suksi vain ei liikahra millään tiäteellisillä termiillä eikä tossu, vaikka niitä termiä kuinka jankuttaas. Ammushiihtäjä Kaisa Mäkäräinen, suunnistaja Minna Kauppi ja aitahölökkääjä Jukka Keskisalo on kukin sellaasia, nottei niiren päätä lämpööses palele. Non ainusia, jokka osaa treenata.

Käsitän täyrellisesti, minkä tähären Miataa on ny pimahtanu. Miataa on kyllääntyny siihen, nottei järienkäyttö enää oo käytös valamennukses. Jotaki helevetin hilipata hippaa harrastetahan, muttei kukaa muu ku vanahat urheelijat tiärä treenaamisesta ja valamennuksesta hevon paskaa.

Voi olla jotta Väätääsellä, Virenillä. Essayahilla tai vaikkapa Pauli Siitosella oli nimellinen valamentaja kullaki. Nua erellä mainaastut kuitenkin teki itte sen tyän täyrellisesti, mitä mitä urheelijan pitää teherä.

En kyllä yllättyny, ku loikkaaja Ringa Ropo naureskeli televisoonis joku päivä peritte päin nykyysille urheelijoolle. Ringallaki on pikkuusen kanttia sanua. Nykyyset saman lajin harrastajat joutuu tyytymähän meeteriä lyhkääsempihin truiskauksihin.

Vaharatahan vaan lisempää nettiluukkua ja toivotahan muiren värisiä hommihin totisihin. Jos tuata Miataan hälyytystä ei reakootte kukaa, mä kusen housuuhini. Vimmeenen aktiivi, joka sai sanua niinsanottuhun valamennuksehen jotaki, oli Veli Saarinen. Ja siiton kauan. Jos joku ei muista miästä, kuukle toimii.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Ylypeyttä on

Kattoon justihin jotaki engelantilaasta kanavaa ja siälä toimitteli muuan Kimi Räikkönen. Voin sanua, notten hävenny sen Kimin pualesta.

Jäämiäs mikä jäämiäs, mutta kyllä osas ottaa kaikki kompakysymykset haltuhun. Oli tosi hiano kattua ja kuunnella formula ykköstä.

Palio puhutahan kakkaa eli sontaa suamalaasesta ykkössompaajasta. Moon itte ollu pualijakoonen tuasta äijästä. Voi jumalan tähären kuinka fiksu Kimi osas olla.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Oonki yksinkertaanen

Ny jauhan samaa asiaa. Jos Suames on entinen lainsääräntö, jokahinen AKT:n jäsen revittää kuvestansa Hilikalle. Entisenä sopimusneuvottelijana mun päätä hämärtää AKT: n johtajan umpio.

Kaikki tiätää, vaikkei sano. Maailiman suurimmat tuhotyät tuli sen takia, nottei päällikkö saanu pimpsaa. Sanoosin, notta sitä kätehen.

umpihangesta

Jotenki ymmärrän, notta lumi on joinki kiteentynyttä vettä. Siälä finelandias en joutanu asiaa tuumamahan. Tosi kovaa vitutti, ku sitä helevetin lunta oli mun vyähän asti ja mun koto siinteli muutaman saran meeterin pääs.

Oma moka oli, notta lähärin sinne surenperähän.. Tai itte asias mun tärkiin hommani oli höväätä parahan kaveri hautuun viatos. En oo koskaa ennen puhunukkaa kirkos. Mulloli niin hyvä aihes, notta kristillinen ympäristö ei mua sokaassu.

Oon höväänny viisis hautajaasis omiani. Jotensakki tuntuu ittesnäni siltä, notta pitääs vissihin pirättää tämä puhumisen putki. Minen tiärä, kuka kaveriistani viittii seuraavaksi teherä pitkän tupakkilakon.

Oon niin helevetin lepsu, notta höpäjän varmahan pian taas. Mikä tämä vika eli vaiva voi olla? Yks syy voi olla se, notta oon itte saamattoman kyllääntyny hautuujuhulis, jonsei kukaa muu puhu vainajasta mitää ku ammattipappi. Ylehensä pappi vetää sellaasta stooria, notta mureskansaa hävettää vainajan pualesta.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Nojoo

Oon tullu kaupukilomalta tänne maaseurulle. Näin muutoosta yhyren sen kaupunginosan ihimisen, ku olin siälä finelandias. En olisi nähäny ketää, jonsen olisi vasite menny höpäjämähän sen ainuan kans. Höpäjämiskaverini on ensimmäästä A -luakkaa ihimisenä.

Mun tyä oli varmahan pikkuusen vaikia tulla höpäjämähän, siälä kaupungis. Tiällä oli melekee meeteri lunta ja varareittiä ei ollu. Itte tallasin umpihankehen jalaanjäliet, jota pitki sitte osoottelin kämpille ja takaasi.

Mä näjen hyvänä pualena saarroksis olevan mökkini kohoralla, notta nykyaikaaset nettirosvot ei varmahan viitti sinne kahalata. Mutta toisahalta, jos sinne joku itäturisti pohojaksuu oven läpi, mullon siälä karkkia pöyrällä. Sen tähären, nottei viittisi särkiä koko tupaa, ku mitää varaastettavaa ei oo.

Oikiasti mä toivoosin, jotta joku veis pois turhaa kamaa mun kämpiltäni. Toivoosin rosmolta sellaastaki, nottei piänistääsi klasia ja laittaas ovet kiinni ku lähtöö. Muuten voi veret (vesi) jäätyä putkis ja halakaasta messinkiosia.

Eileen jalakojen alla krapaji -25 asteenen roustikko, ny krookukset on hyväs jamas ku niillon 11 ynnäastetta lämmintä. Huamenna meen hakemahan perunansiämenet.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Mua raisteloo

Otan harvoon yhteeskunnaliset asiat esille. Ny mun on pakko imehrellä AKT:n puheenjohtajan lain yli menevää ylimiälisyyttä. On viälä liiton entinen lakimiäs, juristi.

Kyllä siinä liiton johoros on sopat keitetty johonku tahamahan, eikä liämehen. Pikkuusenki tyälainsääräntyä käsittävä tiätää ihan varmasti, notta entinen voimistelun Suamenmestari voittaa eroottamisriitansa. Hilikalla ei oo siinä asias härän päivää. Mutta kuinka voi korvata kaikki vammat, mitä syytetty on hänelle aiheuttanu.

Jäsenistön kannalta homma tiätää rahanmenua. Joka ainut jäsen tuloo osaltansa maksamahan jäsenmaksuus tulovat oikeurenkäynnit. Jos Räty lakimiähenä viälä keksii valittaa, sitä enemmän mennähän jäsenien kukkaroolle. Räty häviää vuaren varmasti joka oikeuren astehes.

Mulle tämä asia olis muutoon yks hailee, muttoon ollu justihin samallaases tyäyhteesös ku Hilikka. Olin tosin vastapualohooses porukas, eli tyänantajien järiestös. Mullei ollu ihan niin suurta reviiriä ku Hilikalla, mutta homma oli suurinpiirteen sama.

Voin vaan sanua, notta järiestöjohtajilla hilahtaa kovin nopiaa virtsaa päähän. Ollahan vaankiälenä suurihin sopimuksihin valtakunnallisesti. Huipulla oleminen sokaasoo. Oon ollu ittekki joskus neuvottelemas valtakunnallisia sopimuksia ja oon sikäli nähäny.

Muistan oikee hyvin yhyret neuvottelut, ku vaan jähänättihin ja mistään ei tullu mitää. Joku keksii lämmittää saunan. Siälä höväättihin sitte avoomemmin. Ku saatihin taas kletut niskahan, sama jäykkyys alakas, eres pullo välikaliaa ei vapaanuttanu ilimapiiriä.

Mummiälestä vastatapuali halus pitkittää ihan selevää neuvotteluratkaasua sen tähären, notta niitolis kestitty maharollisimman kauan ja ne sais pirennettyä päivärahaa tärkiästä hommastansa maharollisimman pitkähän.

Tuasta Hilikan kohtalosta viälä. Jouruun melekee samallaasehen tilantesehen. Pomosta tuli kuuroomykkä ja mä jouruun tyäsuhtehen aikana kalavehtimahan etuni oikeures. Mä voitin jo ennenku vaihroon toisahallen.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Elämä on

Iihana arktinen reippaalu tuloo pian pirätyksihin. Mullon tullu aluusta lähtien ikimuistoosia asioota täältä. Joo täältä, viäläki oon nöyränä täälä kinoksien takana. Kuulen kyllä, notta joku autotiä menöö likellä.

Molin yllättyny, nottei mikää kylän hirvi ollu viittiny tulla kattomahan mun telekkuani. Olin kiitollinen hiirille, nottei nollu teheny pesää soffahani eikä sänkyhyni. Nei ollu eres kuseskellu mitää paikkoja hajulle. Oom mä pikkuusen tiätysti hiirille asetellu terveysruakaa sinne sun tänne.

Tämä ei oo mun huvila, tämä on mun koto. Hiiret ei oo ainakaa sitä takavuasina käsittäny. Mullon laurootuksen ja sokkelin rajas verkko. Mullon lappion ja seinän rajas verkko. Ku ne hiiret ennen tänne tuli, ne on tullu kuninkahallisesti ovesta ku moon pakannu autuania. Ei oo muuta selevitystä.

Mä tiäsin nottei oo mun jääkaapis täälä ku valo, ku tulin tänne viikko taapperi. Ei siäloo nykkää ku parsakaali, lihasoppavärkit ja kunnon piimää ja lurahrus maitua. Ei muuta tartte ollakkaa, ku meinaan taas lähtiä turistimatkalle.

Enoo vissihin muistanu mainaasta minkälaasta oli, ku tulin turistina kotiani. Aina ku pohojaksun tänne on pimiä. Mun kototiälläni oli melekee meeteri lunta ja taksimiäs sanoo, nottei tällä vehkehellä taira ny päästä sun porraspäähäs. Mä sitte, notta tyyrää tuahon luantokeskuksen pihahan. Voisin löytää jokku moottorikelekan raitioomet, mitä myärin voisin eretä kotuani kohoren.

Mulloli oikianpualohooses käres kaupan muavipussi, johonoli munakenno, parsakaali, pärinäpussuunen, keittovihannesrasia, piimäpurkki ja maitopurkki. Toisahaltaases näpis oli lentolaukku.

Ei ollu kuutamo, mutta suurinpiirteen tiäsin mihinä asun. Verin niitä kantamuksiani siinä sikälääses hanges. En mitannu suaritustani pyhäkengis. Voi olla, notta minuutis olis menny pari meeteriä. Ojan kohorat oli kaikkiin pahimpia, ku en pimees nähäny niitä. Siälä ojanpohojilla sitte rimpuulin niiren pussuusteni kans, enkä millään meinannu päästä ylähän. Pairankauluksestaki meni koko aijjan lunta munille.

maanantai 27. helmikuuta 2012

loinen

Ei olis eres maininnan arvoonen ahavenanmaalaasen poliitikon lausunto uuresta naapurimaan kuningattaresta. Vaikka on naapuris monarkia, joku Jomalan kunnan asukas viittii heittää yksityyshenkilöstä ala-arvoosta läppää. Mihinä on sivistys ny.

Enoo enää varma mihinä periferias ihaalemani meren saarirykelmä on nykyysin. Toivon ymmärtäväni, nottei yhyren kusipään miälipires tuu yleeseksi. On vaikia käsittää, notta täyrellisen ittehallinnon saanehet affenanmaalaaset voi riakkua suuntahan ja toisehen. Bomarsundis ampuaatti ryssät ja engelantilaaset.

Mä muuttaasin tualle saarelle, mutta sorran jotaki kohtaa murtehesnani. On erikoosta, notta jokku malahtelaaset ja alavetelilääset saa asumapaikkaoikeuren. Niillei oo mitää käsitystä saaren puhutusta kiälestä. Korvahan on tullu.

Jos mä olisin joinki ittellinen, muuttaasin Kökarin saarellen. Kaloosta en tiärä tuan taivahallista, mutta voisin kysäästä joltaki kylälääseltä, notta mitä tällääsin huulieni välihin kun on näläkä ny.

En tiärä, mitä liaakuroota niis vesis uiskenteloo. Ottaasin jokahitten kiinni ja rupiaasin suunnittelemahan tulevaa soppaani. Joo, mutta ei. Minen saa minkäällaasta luamakunnan otusta hengeltä ja elkävänä mä en ketään keitä.

Pitää palajata vanahan käytäntöhön. Jyrsin kaikellaasia luita, mitä löyrän tiäv varsista. Muv vatta ei mee ruikulle, vaikka hohomeltaasin jo pikkuusen elänyttäki evästä.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Pikkuusen riamua

Oon voinu täs maas tulla ajattelemahan ihimisten kiäliä eri lailla ku johonaki mörköperällä. Mun murtehesta paliastuu, nottoon pikkuusen toiskiälinen.

Mun kolome harmaantuvaa rintoopiälikarvaa tutaji, ku kuulin euroviisun lähtevän ruåttiksi.

Panoo ottaa kruppuhun

Mun kaikkiin parahultaasin kaveri on pirättäny hengityksensä. Kuulin jo asiasta viikko taapperi, mutta vaikia on omaksua asia. Tiärän kyllä, notta kukaan ei voi valakata lopullista häipymistänsä. Oon pikkuuses toispualohooses olotilas ny.

Kaverini oli maailmanmestari ihimisenä. Olin itte kuustoistavuatias ku oikee tutustuun tupakinpolttamahan tulevahan urheelijahan. Kaverini oli hengeltänsä urheelija, mutta saavutti sitte historiakirioohion merkittyjä tekoja. Saavutukset ei ollu sankarille kuitenkaan tärkiimpiä.Urheelu ja sen antama hyvän olon tunnes oli entiselle naapurilleni kaikki kaikes.

Enoo ketää muuta ihimistä huamannu hoitavan omaa kuntuansa paremmin ku autonsa kuntua. Mun naapurini oli monehen otteesehen kualon rajalla, mutta taharollansa seleviintyy pahimmasta vuasi vuarelta.

Oon oppinu kaveriltani tosi tärkeetä elämän ohojeeta. Nouratan niitä ny omas elämäsnäni. Oon ny pikkuusen toistaitoonen tämän uutisen tähären.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Rakkini netis

Joka lenkuralla poikakoirani nuuhkaasoo samojen autopiilien takapyärän. Korvat luimahtaa taapperi, jonson tullu sanomaa jostaki toisesta paikasta. Toisin ku mä, koirani vastaa joka-ainuahan viästihin tirahuttamalla omat tervyysensä.

Onneksi nykyyset autot on matalakummisia, notta taatajalaka ulettuu hyvin viästittämähän. Mä voin vain narun peräs kuvitella minkälaasta olis toisella rakilla ollu johonaki toises kohoras. Pikkuusen veretähän lisää tai ruvetahan lepsuulemahan koko verättämisestä. Nenästä meni tiaton johonku tiatojen käsittelyosastolle.

Flikkakoira ei tykkää, notta nua mulkendaalit kusoo niin ylähän joka tolopas. Kyllä seki haistaa, miton tekeellä, muttei se uletu morsettamahan viästiä takaasi. Tämä flikkani on ratkaassu asian omintakeesesti. Ku velipuali nostaa jalakaansa sen, pää painuu alaha. Silloon flikka sihahuttaa mohomanki viästittäjän päälaen keltaaseksi. Jotta viästiä sullen.

Tälläästä tänäpäivänä

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kiriootan alle

Mua ei kosketa millään lailla jonku ministeri Räsäsen eheroottama viinanmyyntiatarioolu aamuöisin. Minen oo koskaa ollu aamujuattoloos, enkä pistelly ketää astaloolla kapakan eres enkä grillijonoos. Voi olla, nottoon tavttaoman jäävi asiahan, niinku uskonpualohoonen ministeriki. Minoon viälä jäävimpi ku ministeri, ku en kuluta eres sukkiani ministerin valtakunnas.

Reheristi voin sanua, nottoon imehrelly iäti yällä kapakoos hillumista. Minen kerrasnansa hukaa sitä, ku porukoolla on viikonloppuna töistä tai tyättömyyrestä luppoaikaa lauvantakina, miksei sinne kuppilahan voisi mennä jo päivännäön aikana. Moon vaan imehrelly asiaa jo kymmeniä vuasia.

Mullon ollu aikuusena sellaasia harrastuksia, notten oo keriinny yällä paaritiskille ja aamuyästä krillijonohon turpahanlyäntikilipaaluuhin. Jaa, kerran olin Haapajärvellä krillijonos yällä. Yks paikkakuntalaanen hemmo ei tykänny mun murtehesta. Mulloli käret taskuusnani ja sillä urholla koura kiinni mun riveelis ja oikianpualohoonen nyrkki olokapäänsä takana uhkaamas mun muatuani.

Mä siinä sitte lohkaasin, jos on sulla kaikki ogelmat ny tuas nyrkis, anna tulla. Tähärennin viälä, notta tuan lyännin perästä mun äiteeni voi tulla tänne ja flätkiä sua kuarisangoolla ympäri korvia. Riiranhaastaja tuumas hetken ja mukinootta häipyy tuallaasen uhaan eres toisahalle.

torstai 16. helmikuuta 2012

Hyvä talitiiaanen

Minen oo kuinkaan tähäränny sun huanohon ruakavaliohos. Mihinkää ei saa enää luattaa. Kyllä mä sen näjin, jotta yriösit mun evähilleni. Noli ostettu arvonsa tuntevasta eläänkaupasta. Parasta ennen: Joo, sellaasta leimaa ei ollu pussuuses.

Sitte mä huamasin, notta kaikki mun verkkopussiis olovat tiiasen nokkimispallot oli ehejiä. Se pussi oli tyhyjä, johonkolin tällänny oikiaa sianfläsää, sulle. Täs näin niinku kuviteltuna ihimisenä voin sanua: Meitä myrkytetähän tosi kovaa ruaka -nimisis tuattehis. Ihiminen on niin lepsunu olio, nottei huamaa mitään. Muka.

Sinä punatulukku, tiiaanen, punarinta ja säki mustarastas, erootatta myrkyt. Mä en tua enää teille inhoruakaa. Jollaki lailla imehisen ruakia tarkkaallahan. Ostan niistä tiskiistä teillen. P

Yli vaan

Nykyaikaanen rekka on väkevee ku yli ysikymppinen mumma. Ylia vaan sujatiällä ja jälille jää vain märkä plätti. Suamalaasta liikenneskäyttäytymistä. Hyi se: Eikös rekkoja aja yleensä ammattilaaset. Mullei ainakaa oo sellaasen tyyrämisehen paperia.

Mä otan pian vertauskohoran, mutta viälä päivittelen suamalaasta käsittämätööntä autoolija kunkku -asennesta. Tämän päivän uutinen ei oo ainua lajisnansa. Melekee joka päivä joku autourho listii jalakaalian suajatiällä. Minkä tähären tratin takana istuvat luuloovat, notton heillä enemmän oikeuksia ku kengin kääppäälijööllä.

Ylimiälisyys on vissihin suaras suhtehes kulukevan massahan ja hevoosvoimihin. Köyhät hyppiköhöt mun ereastäni, ku mä täs pörrööstän tällä kallista ruakaa syävällä pälehellä.

Yritäppäs kenkuumilla kulukija Poris, Seinäjojella tai vaikkapa Kauhanperällä kääppäällä liikennessäntöjen jäläkehen. Ei onnistu, sanon suaralta kärelta. Kus pistät jalaan suajatiälle tai oon näkyvästi aikomuksis ylittämähän ajoväylää, ykselliitteesesti pörräävin vehkehien pitääs silloon pirättää ja antaa sulle maharollisuus. Mutta ne ei pirätä, ku on kuskilla aivosairautta. Ja kaikilla kuskiilla.

Mainittemis paikoos siirryn kaupasta toisehen autolla, vaikka matka olis vain viiskymmentä meeteriä. Minen uskalla kääppäällä hengenvaarallisien suajateiren ylitte. Moon sentäs perheellinen miäs.

Kymmenen vuatta sitte kuurnikoottin viimmeeseksi Unkaris. Siäloli Trabanttien omistajat kunkkuja, Jaloottelijoolla ei ollu minkäänlaasta arvua. Syyksi tuumoostelin sitä, notta sosialismin peruja omistaminen teki ihimisistä kaikkivoipia. Justihin niinku ny Suames.

Moon vain vuakralla täälä mihinoon ny. Kehun sellaasia asioota, mikkon mummiälestä reiras. Kus pistät täälä jalaan tiälle, moottoriliikennes pirättää molemmin pualin heti. Ei siinä tarvita eres mitään suajatiätä. Varmahan on kohteliaasuuttaki, mutta historiallien lainsääräntö on syäpyny täkäläästen kuskinen kaaliihin.

Jos moottorikuski töykkii jalakaalijaa tai pyäräälijää, aina on tratin takana vika, vaikkolis hennompi töpänny kuinka hyvänsä. Väkirikkahas maas on oltava komento ja se on yliajoos aina eherottoonta selliä. Pulinat pois. On ihanteellista linkuttaa lähikauppahan vaikka kuinka sakias liikentehes. Moon ku kunkku, ku meen karun ylitte reppu seliäs. Sev verran mäki ouroksun oikeuttani, notta aina moikkaan ystävällisesti mulle tiätä antavillen.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Hianua tiaros

Suamen armeijaministeri teki länsiliniaa turvaavat klausuulin. Mitä paskaa itäreinalla varuskuntaa, ku mä kannatan hurrien puliua jo omasta harrastuksestaniki. Mitä iränpualohoosista asioosta. Non kilttiä siinä suunnas aina ollu, niinku histosia osoottaa. Ainaki rajan takana.

Kaikki veitikat, miton iränpualohoosesta suunnasta pääsny jutteluetääsyytehen, on ottanu jonkullaasen ritsan kätehensä ja puhkoonu sillä suamalaasten keuhkoja. Puallustusministeri ny vissihin kremlis seleventää, notton Suamen iränpualohoonen raja vahtaamatoon. Meillei oo enää mitää vastahan, vaikka hiippalakit hiippalis hetikin meillen. Notta tänne ny sitte vaan.

Tavaris sitte lupaa tulla setvimähän, minkä tähären hänen pualohoonen rajanreunan aseestetahan moninkymmenkertaaseesti entisehen nähären. Ja sitte nämä meirän kissimirrit sanoo, notta ne varustaantuu länttä kohoren, ei Suamia. Jotta niin.

Mä en oo enää ihan varma, osaanko lukia, ymmärränkökään enää mitään.

Varmahan tuloo uuret Mainilan laukaukset pian. Helsingin valloottaminen on palio helepompaa ku isiemmä aikoona. Vastas on vai kaliakuppiloosta pihallen nakeltuja hörhöjä ja liikkuvan poliisin henkäälytutkimusryhymä. Tervetulua lännemmäksi, toverit.

Mullosis toivo, notta saisin jatketuksi vuakra-aikaa täälä. Em millää lailla haluaasi tutustua tarkemmin aseestettuuhin itäturistiihin. Isävainajakin sanoo, nottoli niillä aina pyssyt kohoren. Ystävyys voi olla tuallaastaki.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Vaitonaasta

Poris on listitty autolla hengeltä joku lapsi. Anna mun arvata. Suarittaja on joku merkkihenkilö, mikon ollu täyres kännis. Jos olis ollu joku tavallinen satakuntalaanen vaikkpa Pomarkusta, olis leheres lukenu, notta keski-ikäänen akka ajoo kännis kakaran ylitte. Henki meni. Poliisin vaitonaasuus on rosmon suajalemisen tarkootusta

Suamalaanen häveliääsyys panoo pollarienki turvat tukkohon. Mullei oo syyllisestä mitää tiatua. Joku julukinenhan soon, ku poliisii viitti ottaa aikaa asian julukistamisesksi. Pitääsköhän kysyä asiaa Tarulta vai oroteltaasko uuren pressan valtakautta. Mä ainakin pirän jo lavittan reunoosta kiinni, notten julukistamisen kohoralla putuaasi laattialle. Tunnen Porin reunoollaki monta ihimistä.

Täs maas on toisin. Kuvitellunki syyllisen irentiteetti kirootehan heti leherille. Uhurinki rikostaustat setvitähän leherillä juurta jaksaan. Tämän maan oikeuskäytäntyä en ymmärrä muulta kohoralta ku siitä, notta hilipahtaa kovin heleposti konnille kolomekkymmentä vuatta selliä. Miksikä siälä sellis sitte tuloo? Ainaki entistä häjyysemmälle päälle.

Kyllä mun olis saanu valakata pressaksi, eikä mitää Saulia. Mä sentähären osaan sanua, miton mulla miäles. Tuallaanen mukasauli heilutteloo vain tuules huuliansa. Onneksi Manu sai aikanansa rajatuksi pressalta kaikki tyäkalut pois. Pitää vaan kuunnella sujuvasti Saulin lipiäkalan omaasta vinkumista.

Enoo kovin useen tarilla kuulellakseni tuata joutavanpäiväästä vallatoonta... Hyi tua.

Jyviä pussis

Kaksmiälisen lukijan kunniaksi voin sanua, notton hernehen pyäriääsiä yks muavipussuunen pullollansa. Meinaan niistä tääkätä hernesvelliä, taas. Joo, soon mun miälievästäni. Entinen akkanikaan ei irvistele sopalle tai sylie siihen palavikinkuulla kyllästettyhyn herkkuhun.

Moon varmahan joiki perverssi, ku tykkään hernesvellistä niinku hullu puurosta. Lataa ja varmista, sanottihin silloon armeijas ku oli rokkapäivä. Molin kans ihastunu kropsuhun, mitä väärin karahteerattihin pannukakuksi.

Mitä tekemistä kropsulla on kakun kans, kysyv vaan. Ei mitää, mutta keittelen sellaasta melekee joka päivä. Sinäpäivänäku oon ahkera, paistan samaasesta taikinasta plättyjä, ohukaasia vissihin jollaki väärällä kiälellä sanottuna.

Moon viime syssynä koriannu hyvän saron omenista, pihilajanmarioosta ja tyrniistä. Kelepaa hyytelyä sivellä kropsujeni päällystykseksi. Vois maistua muillekki. Tällään muutosta aina neliä kananmunaa suuruksehen.

Kerraasti mun suunnitelma meni sytehen. Mulloli vain neliän kanan siältä kohorasta tullusta muikulaa. Mulla joinki yks klipsati asennuksesnani laattialle. En sitä ennen tiännykkää, notta komianaamaanen rakkini tykkää nualla kananmunan litkua kivilaattialta. Hyvät sille.

Laitoon jonaki päivänä spelt jauhua kropsusoosihin. Johonaki älykkyyres pirahutin liämehen auringonkukan siämeniäki. Tuli niin eksoottyista ruakaa, nottei sitä syäny sikakaa vinkumata. Aivan ku esimerkiksi, irvistelin yhyren palan kans. Voi olla, notta nialaasinki piänen kohoran siitä. Hyi olokoho. Entinen akkani ei maistanukkaa.

Huamenna keskityn paistamahan kurmesvelliä. Viälä en tiärä miton. Jos netti pysyy aukinaasena, rupian sianpirämemän aikoohin kuuklettamahan ohojesta. Tiärän, notta hyvää pakkaa tulemahan, vaikka tavallista vaan tarkootan.

Oikiasti mun keittotaitoni on samalla larulla, ku mun vasimen pualoohoonen kummisaapas. Innostus on kokkaamisehen kova, mutta tulokset on palio huanompia ku muurovellin tekemises.

Mutta sittekki, ku ollahan totuures mua parempaa sopankeittäjää on vaikia löytää.
Olis joskus arvokasta tiätää, kuinka joku yks, evri van, pystyy sotkemahan asiootansa niin palio ku mä. Tähän en eres toivo vastausta.

Ny paliastuu hylijättyjen äänien syy

Mun tuloo imehrellä, notta minkälaasta sakkaa lehtien toimituksis nykyysin notkuu. Valehilla vissihin lisätähän irtolehtimyyntiä, ku väitetähän lööpis jotaki sellaasta mitei oo leheres mainaastu sanasellakaan.

Onneksi en uletu ostelemahan paperilehtiä nykyysin. Suamalaanen journallisitikka on menny ihan perseesehen. Mitä helevetin hyätyä mullen on siitä, jotta kustantajan palakkaama näppynaama saa aikahan lööpin, millei oo minkäällaasta arvua mihinää tuumooksis.

Mä huipentelen valaheellisen yhteeskunnan ulukopualelle. Mistä enää vois saara totuuren asioohin. Ennen oli totta kaikki, mitä leheres seisoo. Nykyysin ei änää yhtään mikää ei oo totta, paitti Pohojankyröös. Siinen oo viälä valehia rookannu.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Ei muuttua eres

Kovin monilla ei oo sellaasta onnia ku mulla. Mulon sellaanen onni, notta saan kattella 2444 kilomeerin päästä lipiäkalaasen oloosta presssaa ja teinin oloosta runoolijaprinsessaa.

Jos poltan ny ajatuksellani passini, olokohon meny mikä olutta. Ruuneperi ei ollu Suamen pressa eikä kiveksis ali. Tiärän oikee hyvin, notton ruunebergin lähäres Ruaverellä. Kaikki kunnia sille maatiaaspaikallen. Oon jolloostikki ajellu lepikon torpan sivuuttekki. Joo, taisin painaasta kohoralla kaasupetaalia.

Kovin vaikia mulliaasen on käsittää, mikä enoo kunki pressaeherokkahan venehes lojuu. Soon niin, notta käsipäivällä tulis nuaren paremmuksin kans pikkuusen tutuksi. Jos molisin pääsny kären mittaasehen etääsyytehen, olisin pikkuusen mulioostellu silimihin. Niistä se totuus huakuu. Ku mun kyynärän varsi on aika lyhkäänen, mullon jääny Saulista nilikkimäisen räpeätäjän kuva. Enkä ny puhu ameriikkakahan kotiintunehesta taskuhomosta.

Kuulin kerran, ku ulukoosesta lässyttämisestä pian vastaava nilikki praatas vöyriäki. Kuullesnani en eroottanu lätinäs eres Kalapään dialektia. Oli vissihin jotaki hyppyrimäen tianoon flätkytestä.


Mä en olisi noillansa, vaikka palakanin maalaaset rupiaas uhkaalemahan uutta kiiltyokuvaa. Non lopuuksi turhia uhkaalut. Naapurimaan kustaaki on selevinny päläkäkästä, ku on pikkuusen vilahutellu Visaansa.

Mäki tekisin nuan

Norialaanen miäspualinen koko kova suksimiän on joutunu arvostelun kohteheksi, ku ei oo haukkoona esintyvien toimittajien viäres ollu kiltisti, tai ei oo ollu ollenkaa.

Voin sanua, nottoon entinen suksimiäs ja entinen toimittaja. Entisiä on tittelit. Mua oikiasti vihastuttaa, jos Marit Björgenin hauikset on näyttävämpiä ku jutun kirioottanehen pullukkuapoijjan. Saattoo pränttääjä olla norialaanen.

Multa lähtöö Northugille täytenäänen lupa omahan käyttääntymisehensä. Moon nuukkoo nahkooneni tämän asian kans.

Moon imehisnäni, miton nykypäivän juurnalismi. Sitei enää oo, Saatana.

Ny en voittanu

pressan vaalit oli mullen järkytys. Kolomella erellisellä huurollani oon osunu oikiahan. Nyt joku pualivallatoon lakia pikkuusen lukaassu äijä on tulova pressa. Toivon perähän Taru kerkiää siivota papiljottinsa ja kihartimensa vuakrataloosta.

Mä luulen vanhanaikaaseesti notta pressalla olis jotaki tekua yhteeskunnallises miäles. Ruattin vickanilla on. Toivoosin, notta Jenni pääsis eres likelle uuren äireen kohtaa, vikkania.

Moon alakaa perinki ollu sitä miälipualta, notta kansa ov vääräs ja mä oikias. Elon monttoosilta raitioomilta oon neliä kertaa suvaannu äänestää. Kolome on menny kohoren, mutta viimmeenen huti siappoo mun kaaliani.

Enoo ollu stoolperinkää kannattaja tai Paasikiven. Saaton olla viälä märkä nuatten suurmiästen aikoona. Sitte tuli instituutio Kekkonen.. Sitte ku joskus valakattihin Virkkusiista ja muista epäonnistujista päällikkyä, kakarooren miälestä sen viraan nimi oli Kekkonen.

Mä en rupia simppaalemahan, vaikka pikkuusen pörhistelen niskavillojani. Solis oikia asia, notta mun olis valakattu pressaksi. Tällällääsin heti ittelleni valtaoikeuksia ja kurmoottaasin kaikkia valtaa kohtahan häjyyleviä. Tällääsin piruuttani uuren liikennessäännön voimahan, En tarttisi mitää eruskuntaa lainsääräntöhön. Mun päätökselläni pyärällä sais ajaa väärää pualta, ku se on likkennesolosuhteesihin nähären järkevää.

Järien käytön rajaasin osuuskaupan tuulikappihin. Siälton aina tullu parahat tiarot ja toimintamallit.

Jos mua maan pressaa, uskaltaas joku laittaa jollaki lailla eherolle sanoosin, notta rupia itte presitenksi. Varmahan julukisuuren peleko ja olemattoman vastuun kanto hilientääs näykkijän.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Rosmot kökkähän

Ku valtio pistää hynänsä uppuavahan Kreikkahan jää poliisien hommat ny pualitiähen. Roistoolle tuloo riamuusat temmellyskentät, jeparit vaan istuu poliisituvalla. Ei enää tartte soittaa hälyytystä kunnan toisehen päähän ainuaa poliisipartiota varten, ku itte meinaa rosmoolla kunnan toises pääs.

Epämuarikastahan soon, jos pankkirosvous teherähän taoven kautta. Mutta nykyysin on yllin kyllin aikaa opetella vaikka minkälaasia murtohommia, ku jetsonit ov vaan varalla. Minkähän tähären. Miksei niitä päästetä suanoomahan kullan kans ja sitte saunanpäälle maata.

Moon harkinnu ainaases viisauresnani, notta rahapulaanen valtio sais säätää lain, notta rosmot joutuus etukätehen hyväksyttämähän suunnitelmansa peräpukamista vaivaantunehilla pollariilla. Ja sanktioota pitääs olla myähästynehestä suunnitelman hyväksyttämisestä.

Jos rosmous on tullu niinsanotusti improvisooren iliman ilimootusta, lahajotattomilla pitääs tällääses tapaukses olla oikeus pualehen saalihin arvosta. Tiätysti konna pitää päästää vapahaksi uusia urotekoja orotelles. Ilimoottamatoon rosvous pitääs kohtuuren nimis tällätä prossan kiinteistöverolle.

Mä enoo oikee päässy päätinkihin, kuinka hengeltämerikokset ratkaastaas säästökuurin aikana.
Yks hyvä eherotus tuloo lehteriiltä. Hai, Santeri vapahaksi ja vainajalle pikku sakko.

Kerran lenkonehes yks mun vanaha tuttu, umnpiuskovaanen nykyysin, toimitteli käräjäsaliasioosta. Äijällä oli joskus ollu toimisto käräjäsalin seinän takana ja puhelimensa oli ollu ainut koko taloos. Yhtenä päivänä oli tullu soitto Alajärven Möksystä. Hai, Santeri täälä. Viitikkö sanua sille käräjätuamarille, notten kerkiä tänäpäivänä sinne. Huamenna mullolis enemmän aikaa.