Oon samaa miältä

Suamen upseeristosta valtaosa on vittuuntunu poliitikkojen möhöläälyhin. Mä en oikiasti ymmärrä mitää, ku Aili Lydia opetti mullen yhteiskuntaopin tunniilla notta Hallitus esittää ja eruskunta päättää.

Voi olla, notta julukiksista koottu päättäjäporukka on muka jotaki päättäny. Minä ja kansa ei vaan sitä täritä. Kusilepsuja niinsanottuja kansan erustajia on ny ruakittu ja juatettu sellaasilla emnehillä, notta puallustusvoimat pannahan juurihulikkahan.

Mun ei tartte olla mistään mitään miältä, mutta mä näjen näistä päätöseherotuksista, notta Timo Soinia lukuhun ottamati kaikki julukispolittikot on sittoontunu Natohon liittymisehen. Jotenki vain tapa on vittuunen ilimoottaa asiasta. Lopetetahan ensin maanpuallustus ja itketähän sen perästä, nottei meilloo mitää turvaa maasnamma. Pitää tiätysti aina muistaa, notta ihimisen turva on aina tullu iränpualohoosesta suunnasta.

Kuka jäi henkihin, itäturistit poltti olokivalakioolla kyrölääsiä. Mä tiärän yhyren ainuan, ja son mun lähisukulaanen.

Koko Suamen armeijan tuhuaminen on vitun näkyvä poliittinen temppu Natohon. Imehtelen vain sitä, nottonko niinsanotuulla esietteliööllä tai huis hapeliilla kansanerustajilla jotaki oikiaa tiatua päätöstensä nojaksi. On. Nato.

Mua ei Natohon liittyminen vituta paskaakaann, mutta tua tapa, kuinka se viärähän kansaa kusettamalla. Meirän omia ittiämmä erustamahan valakatut kusipäät touhuaa ihan erilaasia hommia mihinkä non valakattu. Hyi saatana.

Mäki tekisin nuan

Norialaanen miäspualinen koko kova suksimiän on joutunu arvostelun kohteheksi, ku ei oo haukkoona esintyvien toimittajien viäres ollu kiltisti, tai ei oo ollu ollenkaa.

Voin sanua, nottoon entinen suksimiäs ja entinen toimittaja. Entisiä on tittelit. Mua oikiasti vihastuttaa, jos Marit Björgenin hauikset on näyttävämpiä ku jutun kirioottanehen pullukkuapoijjan. Saattoo pränttääjä olla norialaanen.

Multa lähtöö Northugille täytenäänen lupa omahan käyttääntymisehensä. Moon nuukkoo nahkooneni tämän asian kans.

Moon imehisnäni, miton nykypäivän juurnalismi. Sitei enää oo, Saatana.

Häivy, sanoon

Olin oikeen isua miästä, ku sain komenteerattuan pikkuusen. Mum pisti vihaksi, se siälä särki kujanvarres kompostipussiani. Tai olisko koko homma ollu enää mun mureskaan. Pussuuseni oli jo yleesellä aluehella. Ihan niinku kunnan parakraaffit on on sen täksi päiväksi määrittäny.

Justihin äsköön olin toisen kerran julumistelemas pussini pemottajalle. Oli vissihin kompostintönkijä pikkuusen kehaassu kaverillensa, notton tualla pöhölöllä suamalaaseläjällä ovipiälesnänsä hyvää syätävää. Niinku perunankuaria ja omenansyämööksiä.

Minen ny oikee ittekkää havaannu, nootton itte kuskannu ummehtunutta roinaa toisten tontille. Ei mum miälestä ihimisen pitääsi kaikkia aluehia vallata. Vai onkohan se luamakunnan kruunu käsitys viäläki voimas?

Sus siunakkohon. Peliätinkö mä ny perseettömäksi kompostirosvot? Pitää pian mennä pikkuusen esmennelenl katumahan roikastamistani. En oo varma, mutta luulen rosvojen asuvan tuas lähipuus. Siälon ainaki joku riskukasa, jotoon joskus kameralla tähärystänykki. On komiaa elämää varsinki alakusuvena.

Moon jo kymmenen suvenvaihtumista vaharannu uteliaasuuttani tuanne mulle turhahan puuhun. Oon meinannu lyärä kuparinauloja tyvehen, ku tiärän notta puu pirättää hengittämästä ku sille annetahan saattohoitua. Mutta kunnan velemut tulis tätysti istuttamahan uuren pöökin. Jotta joo.

Ja mitä ny pikkuusista lehtiongelmista. Sananomaleheret ei oo mun tuskani. On se harakka vaan komia lintu. Ja asuu mun naapuris. On tällä kylällä kaikem maailiman riikinkukkoojaki ja villiintynehiä vihireetä papukaijoja. Silti harakka hianos frakisnansa on kaikkiin komiin lintu, mikon mun tiaros. Ov västäräkkiki nätti, mutton niin pikkuunen, notten taharo enää eroottaa sitä maisemasta.

Soukka maailima

Iliman lento-, juna- tai säkkilippua maailimaa voi nähärä. Avara maailima voi olla soukka, mutta siitä hualimati yllättävän erikoonen.

Vaikuttaas, nottei tästä saa kruisaalla pyärällä. Parahin kialtomerkki täs maas on ollu, nottei saa suksitella. Siinä kohoras maata on lunta varmahan kerran kymmenes vuares. Tällääsillä kialtomeerkiillä ei oo ihimishin mitää vaikutusta. Joka ainuan sivutiän aluus on plakaati, nottei saa ajella muuta ku paikallisliikennestä. Jos mä lähären tuallaasen tiän kautta noukkimahan kuivatettavia nokkoosia, son paikallisliikennestä.

Tämä on roskaloota. Tällääsen löytäminen täs maas on sattumaa tai suuren pongauksen tulos.

Tämä kirjoottava setä on eläänten kaveri. Istuun ainaki tunnin jonku kapakan terassilla ja lättänoukat tuli kyselemähän kukoot ja mistoot tullu. Kapakas ei ollu tarioolua.

Osaan oikianpualohoosesta suupiälestä jutella näirenkin kans.

Tämä on varmahan tämänvuatinen tulokas, ku uskalti tulla knoppimahan säärestä erilaasta oliota

Jos Lotos onnistaa, tua rati on mun tai toisten.

Yksin kapakas. Käsitän sen, ku ei ollu palavelua.

Mummiälestä on hiano pyärä. Son mun. Tuan portin takana peliästyyn perseettömäksi, ku kalastuskilipaalu loppuu haulikon ampuhun.

Pönttööhommihin

Kevät pikkuusen vetääs tälläästä luantoystävää linnuntönttööhommihin. Varsinki ku mä näjin telekusta niiren luantoystävien kahalittevan kettingiillä ittensä hyvihin pönttöövärkkiihin. Mainaasin asiasta periantakina luannonvarielua päällekiriootuksen alapualella.

Mullolis omialtaasta pönttöövärkkiä vaikka kuinka palio. Mä ev vaa oo koskaa kuullu, notta menöökö mustarastas koppihin. Taitaa tyytyä kotikutoosehen, niinku tua harakkaki. Vihireetä papukaijoja täs vehtaa useen, mutten tiärä minkäkokoonen luukku niille pitääs olla ku niillä näyttää olovan aika isoo pääkkyläänen. Ja asustaako sekää luantoelukkana mihinää ihimisen tekooses kopuuses. Naapurin kanoolla oj jo valahamina hyvät pesät samoon ku kirieskyhkyysilläki.

Mun suamalaanen tuttu murehtii mun pönttööhommiani. Vissihin luuli, nottoon saanu siältä puihin kahalittemistyömaalta hyvää värkkiä ittellekki. En oo, mutta värkiisnäni päriään.

Kaveri yritti muistuttaa, notton tiaasella, kottaraasella ja telekällä erilaaset asumukset. Mä tiärän, yritin sanua sille. Sitte se rupiaa toimittelemahan, notta naapurin isäntämiäs oli kaatanu laron ja meni kalavehtimahan ittellensä patinoontunehia seinälautoja pönttöövärkiksi. Silloli ollu kuulemma jotaki uusia mallia miäles ja se halus kokeella niiren toimivuutta oman omenapuunsa tuntumas ensin.

Uuret pöntööt oli kuulemma aivan verroottomia. Kaveri lähti niitä sitte mustis klasiis koemyimähän vaasalaasehen sokiaankauppahan, ku ajatteli tyänlaatunsa olevan sinne kelevollista. Siäloli pikkuusen prottumia ja kaveri huitaasi yhteystiatonsa mallipönttöjen viärehen tiskille.

Pönttöömestari pääsi Tervajoellen kotiansa ja puhelin rupes valittamahan heti. Kauppias Vaasasta imehteli, notta kuinka sokia mestari hyppäs autohon kuskin pualelle. Sanoo notton vanaha postiauto ja toisella penkillä istuu kuski. Kauppias ihimetteli, ku auto on punaanen, eikä keltaanen. Pönttöömiäs kehuu pikkuusen krutunnehensa vehejestä ja maalottanehensa sen komiemmaksi ku postin autot on.

Kauppiahalla kysymyksit vaan piisas. Minkä tähären yhyres pöntöös on kaks reikää ja yhyres ei oo yhtäkää? Tuateskehittelijä ja rakentaja sanoo, notton isien ja äitien nopiee ruakkia koko aijjan nokka pystys olevia poikia, ku on tuallaanen läpilennettävä malli. Siitä umpipöntöön oivalluksesta kaveri seliitti, notta tikka haluaa teherä reikänsä mille pualelle tahtoo ja viälä omien mittojensa jäläkehen.

Pikkuusen käyy huanosti innovoottevanvan miähen. Sanoo kauppias, notton paree ku et tua enää pönttöjäs meillen. Mitäs siinä sitte seleväs asias, tuumas nikkari kauppiahallen.

Kanallihalla

Meillon täs kyläs torstakisin oikia juhulapäivä, jota orotetahan jantus jaloon. Yks naapurikylän pitkätukkaanen urho verättää aamupäivällä kanankuumootuskoppinsa meistä kattuen hehtomeeterin päähän pääkarun vartehen.
Miäs tällää vaununsa paikoollensa ja pukoo essun yllensä. Pian se pistelöö kalapeeta kynittyjä kananraatoja vartahasehen ja roihahuttaa kaasuvalakiat loimottamahan pystylaittehesehensa.

Ehtoopäivällä ensimmääset herkut alakaa olla kystä. Ei mee kauaa ku katkiamatoon jono ihimisiä norkooloo vesi kiälellä omaa saalistansa. Kanakuumentamon eres on aina iloonen hyvän sapuskan orottamisen meininki. Kauppias ei taira ku tämän kylän murresta kunnolla, muttei se tunnu haittaavan kuinkaa monenmaalaasten herkkusuiren asioontia. Läppä lentää koko aijjan.

Multa kauppias kysyy ekakerralla, nottoonko engelsmanni, ku vissihin posmotin jollaki ourolla hoilottehella. Sanoon, jotta älä ny kuule hulluja kysele, moon suamalaanen. No mistäpäin siältä, heitti kauppias miälestänsä kohteliaasuuren, niinku olis muka Suamesta jotaki tiänny. Moon kuule Pohojammaalta, siältä lännes olovan matalan veren likeltä, seliitin. Jassoo, tuumas kauppias, eikä tainnu tulla hullua hurskahammaksi.

Ku meen nykyysin asioolleni, kauppias huutaa jo kymmenen meeterin päähän mun vakio-ostokseni. Twee stuk, en veel goed saus? Eli pari kipalestako ja palio hyvää soosia? Niinpä tiätysti, koitan sen murtehella mongertaa. Joskus se kysääsi, jotta mitä kuule oot värkänny ku sullon nuan taivahanalla rapaaset kummisaappahat kintuusnas. Selevitin sille, noottoon trohonannu tuala rapaasilla vainioola rakkieni kans. Sama rakkikysymys tuloo aina, vaikkolisin ostoksilla pikisis remonttihaalariis tai lenkkikutehis.

Ku meillon sitte ehtoonpualehen koko sakki on läjäs kotona, värkätähän hyvää salaattia ja lämmähytetähän komianruskiaksi paahtunutta lintua mikros ja ruvetahan rähäjystämän, notta kuala valuu suupiälistä. Tavallisesti yks siipielukka räkkää ehtooksi ja loput pannahan tarkasti taltehen valakoosehen kaappihin. Huamenna tai ylihuamenna teherähän siitä lopusta ja toisesta vainajasta kanarisottua. Pualiviikkua on sitte yhtä herkuttelua. Ev viitti ihan joka viikko hakia 13 euron satsia, ku muuten taitaas itte kukin ruveta kotkottamahan.

Pongausta

On helluusta herätä aamulla linnun hianohon lauluhun. Eileen varis kerkes krääkkyä ensimmääsenä parvekkehen kaitehella viireltä. Kolomen meeterin pääs korvastani. Naapurin kukoon aikataulu oli vasta puali kuurelta niinku muinaki aamuuna. Se kukkoo huuteloo kanoollensa kymmenen meeterin pääs ja sille vastaa toinen helttapää jostaki vähä erempää.

Ei mulloo tuata kukkua vastahan mitää sanottavaa. Nykku soon oppinu kiakumaha niinku kukoot teköö. Pari vuatta sitte ku se opetteli aamuhommiansa, soli ihan surkiaa kuunneltavaa. Kukkoo oli vissihin tuatu tuahon klasin alle joinsakki keskenkasvuusena, eikä oikiat pomokukoot ollu keriinny sitä opettamaha. Siltä tuli kurkusta kauhiaa krähinää ja molin monta kertaa menos kattomahan, notta ny se poijjankloppi varmahan kualoo.

Pian kukoon jäläkehen katolle ilimestyy joku kyyhkyysen sukuunen lintu. Elukka huuteloo notta huhuuh huh, huh huuh huh. Se istuu aikansa katonharialla ja menöö huuhuttelemahan toisen taloon harialle. Se kiärtää koko päivän huuhulemas piänellä alueella. Sen pistää vihaksi, jos siltä kysyy sen omalla äänellä, nottonko kaikki reiras. Se mulukaasoo ja lähtöö siitä paikasta toiselle harialle.

Moon oppinu nuaren huuhujen äänistä tuntemahan, minkä kattoen hariojen kunkku kukin on. Jos sille toisen ringin huuhulle höpäjää oman harian elukan kiältä, se lopettaa heti toimittelemasta ja rupiaa kallistelemahan päätänsä, notta mitä ny. Se räpistelöö ääntä kohti kattomahan, nottei sunkaa mun rinkihin oo tullu joku toinen kamu. Keikutteloo sitte aivan ääres päätänsä ja mulukuaasiansa ja sätkii ittiänsä kauhian vihaasen näköösesti.

Tuas meirän puskis asustaa sellaasia keltanokkaasia mustia lintuja. Ku aitaa leikkaa enskerran, pitää aina kattua, nottei hilippaa palaa niiren pesästä. Se yks maailman komiimpihin lintuuhin kuuluva harakka teköö joka kevät pesänsä parinkymmenen meeterin päähän korkialle pyäkin larvahan. Siälä se sitte asustaa parikymmentä meeteriä vilikkahan karun yläpualella koko kesän ja ruakkii penikkansakin sinne oksille.

Kaikista vilikkahinta siipielämää täs on ku kukoon isäntä ulukooluttaa satoja kirietkyyhkyysiänsä. Ne postiljoonit kiärtää täs kylän yllä aikansa ja pommittaa jalakaporukkaa valakoosilla pommiillansa. Jos sellaanen pommi pläjähtää auton maalipintahan kannattaa osuman pestä heti pois tai siinon ainaanen harmaa pläntti jäliellä. Ov vissihin väkevät evähät virkaalijoolla. Mä en kyllä oikiasti tiärä onko ne viraas vai jonku muun tähäre asustaa tuas naapuris.

Erikoosimpia siipielukoota täs on koko talaven peltoja klumppaavat siperialaaset hanhen näkööset linnut. Niiton aivan hirvittävät määrät alakukevääsehen asti. Ennen täkälääset pisti niitä patahan, mutta ny niiren pitää antaa syärä kaikes rauhas kaikki mitä ne eloksensa löytää.

Siperiasta kotoosin iliman omia evähiä...