Morgan

Kyllä oli hiano pirssi, kakspaikkaanen ja katotoon. Varmahan oli reissaajat joskaki Margaretin maasta, ku nei tärittäny mitään kiäliä. Mäki innostuksisnani osaan puhua englesmannia, ymmärrän kyllä aika hyvinki.

Vahinko oli suuri, ku mun kamerani oli jääny seslongin kohorallen lipaston luukkuhun. Miäspari esitteli kaaransa juurta jaksaan. Puhun niin erikoosta kiältä, notta hetkuusen kesti päästä asiahan ja kommunikaatiohon.

Autos oli uus voorttin mylly ja koko kaara hehkuu uutuuttansa. Viäritin kysymykseni siihen, nottonko kuinka vanahalla pirssillä tullu läheretyä raisuhun. Toinen sanoo notton peli ihan teherasuusi.

Mä sitte tuahon, nottei Morgania oo värkätty enää kymmenihin vuasihin. Sanoo sitte miähemmän oloonen, nottei kulukupeli oo aito. On kopio oikiasta autosta. Tyhymyyksisnäni kysääsin, notta mikä tällääsen värkin hinta on ekuus. Sanoo, 240 tuhatta riihikuivaa rahaa. Valittelin kauhiasti sitä, ku valehtelin lompsani jäänehen kotia. Ei mitää, poijat nauroo ja lähti omihin matkoohinsa. Olisko ollu kaara eres myynnis: Sitä en tullu kysääsneheni.

kirjoitus

Tämä kiriootus lähtöö Sannan kommentista. Vaikka Pohojammaata piisaa Rovaniämelle, jonkun mun aikaa sitte lukemani maantiaron kirian perähän, oikia pohojammaa on Isoonkyröön ja Ylistaron kohoralla.

Daavid on raaviri. Yksselekooseesti sov vaan. Imehttelen tosi kovaa, nottei vahanhan roomalaasten valtakuntahan oo saatu eres alakehia kiriaanten merkityksistä. Voeisin naeillä kirjaimilla saavani aikaan Vuokatin urheieluopiston johtajan nimen. Pekka Vaehaesoeyrinki.

Niinku mäki kyröös, porukka on pikkuusen vinosilimäästä. Ei varmahan oo vika eli vaiva, se notta jokku ulukomaalaaset rupes rahtaamahan laivojensa mastoja pohojammaalta ja ostelemahan ja tervaa kans. Toi ne viisihin sualaa ja maustehia ja geeninsä eli perimähänsä.

Voi olla, notton ollu kyrölääset leväperääsiä tai non uskonu äitiänsä; Koita ny ny olla kiltisti!

En oo nähäny, muttoon kuulnu Leväluhuran uhurilähtehen kuviteltua tarinaa televisio-ohojelmasta. Joku agrikulttuuria hallittematoon porukka silloon aikoja sitten oli asunu Kunellin kallion likellä.

Ei oo ihimes mullekkaa, notton pää pyäriäänen ja silimät vintturas. On joskus kuullu ystävälliseltä kauppiahalta: Ookko muutosta jaappanilaanen.

Kuka väistää?

Kuvasta päättään ruåttalaanen hirvi tiäsi notta syämäkären pualohoosesta ristooksesta saa ajaa tai kopotella ensin. Joku kiinalaasella Ruattin kansallispiilillä kurnuttanu viikinki ei tainnu eres havaata varmahan urbaanin luantoelukan hianua ratkaasua.

Non ny niin tiatoosia nua elukat, notta auton noukas ottaa kipiää, jos sellaasehen vasiten haluaa törmööstää sivusta perin. Hypitähän ylitte tai sitte orotetahan puskikos, jonsei oo suajatiätä justihin siinä kohoras.

Voi olla, notta tuas Volovos on niin korviäsärkevä ähkyn eli turbon vinku, notta elg ei kekannu muuta ratkaasua kauhuusnansa.

Mä oon nähäny ajellesnani palioki hirviä tiänvarsis. Oon ajellu milioonia kilomeeteriä rauhattomien töitteni ja harrastusteni tähären. Ykskää sarvipää ei oo tuumannu vaihtaa silloon kaistaa, kummoon tulos. Non pirättäny aina luiskahan tuumamahan, notta tulooko muita kohoja oikialta eli vasimelta.

Mullon ollu niin kauan persustan alla turbodiesel, ku niiton ollu olemas. Ähkyn ääni on torennäköösesti luantoelukojen korvarustingiille jotaki älytööntä. Ne menöö päätä pahkaa äänestä päin mettähän.

Suru on siinä, nottoon vissihin palioki luantua seannu kulukevilla bunkkeriillani.

Mikää herramaa

Oon ny otettu suamalaasesta viraanomaaskäyttääntymisestä. Oon yrittäny yhtä vanahaa belegiasta tuatua autorupulia laittaa Suamen kirioohin ja kansihin. Tullaus kesti tiätysti aikansa, mutta sitte tullin paperiis tekonumeros oli virhet. G oli tullu Q:ksi. Vai kuka sen virhehen sitte oli tehenykkää.

Ajatelin heti, notta koko rulianssi lähtöö ihan aluusta uurestansa, niinku mun asumamaas teköö. Sanoon jo rumia sanoja ihan tarpeheksi, ennenku rupesin selevittämähän asioota. Auton oli vaara mennä ajokialtohon.

Oli erikoosta, notta tulli ja katsastuskonttori otti kumpaanenki numerofiban kontollensa ennenku ketää oli syyllistetty. Mulloli tiätysti se toristus numerosta pihallani. Etupellihin moottoritilan kantehen on oikee piikattu numero, mikä ny oli pikkuusen ristiriitaanen.

Hörpiin yhyren kaffikupillisen ja uus oikia paperi tuli pian mun käteheni. Sillä paperilla sitte sain suamalaaset lapot Golfihini. Ei oo ny sitte riamulla rajaa ku saa päästellä 26 -vuatta vanahalla melekee uurella autolla.

Auto on tosisnasa niinku uus persustahan. Sillon ajettu häävi satatonnia. Uutuuren huamaa ajos siitä, ku kolin kolin tiällä auto kulukoo ku sukan lavoolla, Ei mitää rikkinäästen iskuv vaimentajien kolinaa. Ei mitää muuta, ku pehemoosta kyyttiä ja hianua keheräystä noukkapellin aluusesta.

Maksoon yrjöstä kolomesataa. Sen käyttöarvo on palio enempi ku kolome tonnia. Niinku uus, mutta pikkuusen vanaha vuasimalli voi olla.

Kyllon

Voi taivahan tähären! Tiärän, notton juhulaasta aikaa, mutta em millää käsitä, notton täs maas rauha ja ihimisillä hyvä tahto. Joka päivä ku pitää rakkiamma jalootella, taas oli sellaanen vooro. Olin ihan äimän käkenä, ku keskellä ei mitää yritin päästä autoja täynnä ollehen väylän ylitte. Ja katso, ensimmäänen pirätti ja vastahankahanki tulovat pirätti seepran merkiis. Olin otettu ja kiitin.

En ottanu hyvää miältäni ittenäni, mutta yhteiskunnan sivistymisen kannalta. Nojoo, onhan täälä hirviät sanktiot jokahiselle yliajajallen, oli toinen törmööstäny punaasia valoja päin eli ei. Täälon jopa ruvettu eli ryhyrytty mittaamahan ookaajien hengitystä. Hyvä se.

Siälä armahas kotomaasnani yliajo-oikeus kans pian lähtöö, ku väki lisääntyy. Mihinää länsimaas en oo nähäny niin öykkärööttevää liikenneskulttuuria ku Suames. Jos oon jaloon kulukeella, mun pitääs kytätä johonaki nurkan takana tenavapuhelimeni kans ja kaverini olis erellises mutkas vartioottemas maharollista oikeutettua kulukemistani.

Oon kyllä nähäny öykkärööntevää liikennestä Unkariski. Siäloli varmahan kymmenen vuatta sitte yhteestalouren ja yksityysen välinen ylimenokausi. Trabantillaki sai teilata jalaankulukijan muina autoolijoona.

Alakuperäänen kysymykseni ja jutteluni aihes pitääs olla, notta mikä sipuli on valakosipulin oloonen ja maistuu pualestavälistä sipulia. Tälläsin niitä ny maahan isoon ruumenooksellisen. Ku naapurin pappa oikaasi jalakansa, sain selaasia Johnilta, poijjaltansa, perinnöksi. Stuerttilla ei ollu niihin mitää jakua eli käsitystä. Nykki on mulla sipulia huules eli kirasnani.

Nojoo, taas klipsahti. Ei tartte Suames suunnitella ittensä tappamisen konstia. Kuha ov vaa liikentehes jalakamiähenä eli naisena.

Pitääs olla pikkuusen kuusalla maav vilielyksistä, mutta ku pitää välillä käyrä hitsaamaski. Oov vissihin helevetin hätäänen imehinen. Ei tälläästä toista osaa kukaa ereres kuvitellakkaa. Imes on, nottoon viälä ylehensä hengen kuluulla. Solis isoon kirian aihes, mistä tulumungiista oo selevinny nuan vaa. Ei oo kummallista varmahan, nottoon nykyysin lukkujen sisällä omis oloosnani.

Kipiää teköö

Pitääs yrittää olla olovanansa. Niin teenki ny. Yritän täältä kattella yhyrelle kaverinpoijjalle autua. Järkyttävää, ku nuaret ei kässää, notta takapyärävetoonen tappoauto menöö ihan mihinkä sattuu, ku kattellahan huippuja nopeuksis.

Toivon mukahan kaverinpoika on asiallinen. Mun tiätääkseni ei ainakaa humalluttavien emnehien kans räppää.

Jos masennus on sitä, notta koko aijjan vituttaa, son täälä ny. Valakaasisko miälen lottovoitto tahi jonku jäläkelääsen uskomaton onnistuminen johonaki asias?

Oon kyllä kiriaalija Katri Utrion kans samoolla linioolla, notta tällääsille kääkyyllen pitääs saara joku nukahtamispilleri. Senku malttaas huitaasta kaalihin, ei olisi huamisesta muresta. Kyllolis yhteiskunnalla paree olo, ku ei olis turhia kustannuksia mitää tekemättömistä. Ei tarttisi tällätä uurestansa jo kerran sotkettua vaippaa housuihin.

Kyllä se tästä, juan ensin kaffini

Meirän kaara kulietetahan taas kerran aamusella ehejäämölle. Jos onni on suatuusa, se viärähän ajamalla. Konespellin alta tuloo taas niin kova vinkuna, notta kulekeella olovat ihimiset viisoovat noukkapelliä kohoren jopa keskisormillansa. Toivottavasti saarahan sairahana syntyny hiano ilimestys hoitohon, enneku jokku ympäristöviranomaaset ottaa avaamet taltehensa.

Vaimo oli kattelluu multa salaa yhyren ranskalaassukuusen romanialaasen pirssin siälunelämää. Mahtuu rakkiemma pöntööt peräkoslahan ja siinon pualet vähemmän hilavitkuttimia ku nyykyysis muis autoos. Sitä vissihin pystyy reiraamahan tälläänen maatiaaspöllööki. Varsinkin sitä kaikellaasta tiatokenturmiollisuutta tuas tuttavuures on karsastettu. Värkkiä myyrähän Suameski juoskus syksymmällä.

Meirän väki on täyrellisesti tympääntyny nykyysehen koslahan. Ei varmahan oo kenenkään kulukemiskaluus nykyaikoona sellaasta kipiänlistaa ku tällä ihanalla nahkapenkiisellä automaattisesti ilimastoorulla surkialla värkiillä. Ei penkit oo viälä puhki, eikä oo lakannu tuulemasta sopivaa viima noukkahan, mutta kaikki muut maharolliset tulumungit on kaharen vuaren vanhas miäliharmis ollu.

Täs maas saa monta tonnuusta lahtirahaa, jos vaihtaa yli yhyreksän vuaren ikääsen uutehen. Luulen, notta ei orotella enää seittemää vuatta. Kyllolis arvokas toimenpires, jos joku kunniallien konsti tua riistäjän hävittämisehen olis. Kyllä täs tuumaa kaikellaasta. Vois vaikka unohtaa kässärin nykääsemisen, ku riamujen tuajan noukka on sopivasti myätämaas ja eres on syvä vesi tai kuivan maan purotes.

Kyllä tusta joku pöössöö voi jotakin tariotakki. Onneksi kulukeella on merkkiuskollisiaki, jokkei pikkunuliuusta perusta.

Murres vähä ruastehes

Loma on siitä ihastuttava asia, nottei tartte palio murehtia. Kuhat oot tai meet, ihan päähän päläkähtämisen jäläkehen. Lomalla saa koko aijjan uusia haisuja nenähänsä ja uusia ajatuksia miälehensä ja miäli senku kehittää ittestänsä omaa virkistymistänsä.

Moon kumminki vissihin jotenkin irtaantumatoonta tyyppiä. Mullon tullu arkinen päätös knuppihini. Tua meirän rotuhevoonen ov viimmestä kertaa samalla reisulla ku mä. Mun mittani on tullu pisin partahin täytöhön. Ei auta tuata inhottavaa kopukkaa yhtään, notton tallinsa huippuyksilö. Soon koristeltu ja tuunattu kaikkehen maharollisehen tiaros olovahan hianoutehen.

Ihimiset tuumas ennen reissun alakua, notta hypätähän koslahan tänä päivänä tai huamenna. Huamenna koslasta puuttuu kaikki valot. Pualenpäivän päästä ja monen ruman sanan jäläkehen ne taas loisti. Ensimmääsen pirätyksen jäläkehen hevoonen rupes makoollensa. Pitkän orotuksen jäläkehen se nousi ylähän hyvin vastahakoosesti ja totteli jonki ohojastajaansa.

Pikkuusen ennen ku tultihin maalina pirerttyhyn maahan, oikianpualohoonen etujalaka rupes klonksottamahan niin, nottei olisi tekarit suus pysyny, jos tyyrääjällä sellaaset olis ollu. Tiätysti kaikki kengittäjät oli jo lähteny ansaattemillensa viikonlopun häppäälemisihinsä. Eiku leirialueella rauhallisesti orottamahan uutta maharollista tyäviikkua ihanis loman tunnelmis.

Eihän täs mitään kiirusta tiätysti ollu, mutta oikiasti oltihin johonku toisahalle menos ku Dresdenihin. Paikasta ja sen ihimistä jäi viihaaselle paruuselle vain pelekkää hyvää muistua. Vanhan ryssäsaksan ihimiset oli niin ystävällisiä ja ymmärtävääsiä, notta tällääset suamalaaset oli pikkuusen kummisnansa ja pakkas vilikuulla taaksensa, nottonko siälä joku, jollekka käyttäyrytähän nuan hianosti.

Dresdeniä

Hinuripalevun äijjä ei toimitellu muuta kiältä ku omaansa. Se ei haitannu yhtään mitään, ku periaatteheshan mäkin täritän sitä. Pikkuusen oli päässy murres vanhaantumahan ja pakkas tulla naapurimaan sukulaaskiälen sanoja sekahan. Hinurikuski ymmärti kyllä ja oikaasi sanoja kohorallensa. Oli visihin aksentti erikoonen kus sitte kysääsi, notta täritänkö ryssäksi. Sanoon notten oppinu sitä, vaikka Lappeenrannas sitä kuulin ihan tarpeheksi rajan takaa armeijan puhelimista. Sanoo itte tuata kiältä toimittelevansa.

Suuri imes ny kumminki on, nottoomma pääsny perille monta päivää meinoomma jäläkehen. On jo keriitty näkemähän tavooteltu ihiminenki täälä ja vähä kuuhaalemahan ympärillemmä. Kuuhaallahan tänä päivänä pikkuusen lisää ja sitte ruvetahan antamahan hevooselle hyviä kauroja. Jos se vaikka jollaki hyvällä passoolla viittiis olla vikuroottemata kotomatkalla. Pitää kumminki tällätä sinne kotoppualehen jotaki forse major -maharollisuuksia.

Olomoucia

Mersulla voi lentää

En ny suaranaasesti nähäny, ku se täti lenti sillä voimistelumallisella mersullansa monta kymmentä metriä täs meirän kyläs. Kärys viälä sen lennokki siinä tiällä ja palokunta piänisti sitä ennen niin komiaa kulukinesta, jotta saataas pilotti pihallen.

Leheren jäläken puulootahan se kuski sitte pantihin, ku oli alaha tullesnansa vissihin kössähtäny mersu aika väkevästi ja pyäriny ympäryysyä. Oli pirssi lentäny kaharen isoon autokaupan merkin läpitte, sitte vaihtoautojen kattoja pitkin oli menty parikymmentä meeteriä ja sitte oli puronnu kovalle tiälle takaasin. Kymmenkunta jaappanilaasta vaihtoautua meni tuas lennos tuusan nuuskaksi. Kuinkahan soli sitte siältä kaupan pihasta takaasi tiälle ponnahtanu, ihimeteltihin.

Siinä kyllä sitte äimisteltihin kans isoolla sakilla, notta mistoli yli viiskymppinen frouva saanu niin kauhian alakuvauhrin viirenkympin nopeusalueella, jotta sai tuan temppunsa teheryksi. Soli se isoompi autokaupan merkki ainaki viirentoista meeterin pääs tiästä ja se merkin alareuna, mistoli onnistunu lentämähän keskeltä läpi, ainaki viiren meeterin korkuures.

Siinoli alle saran meeterin pääs liikennevalot, mistäpäi tua huriapää oli ollu tulos. Josko oli peliänny, notta rupiaa toloppa pillottaman punaasta färiä silimillensä ja oli pistäny usvaa putkehen oikee kunnolla. Ei oo tullu mitää järkehen käypää seliitystä asiallen. Täälä ku ei pahemmin vatvota näitä kolaria jäläkihinpäin. Sov vaan notta kooli mikä kooli.

Se lentopäivä oli periantaki siinä ehtoonkorvas. Monet oli silloon tulos töistänsä ja molin rakkieni kans kulukeella. Siitei ollu lehereskää arvaaluja, mistoli nappurikylän frouva tulos. Saattoo kans tulla töistänsä. Täälon monilla alakuasukkahilla tapana, notta periantakina lähäretähän kotia kapakan kautta. Jokku menöö könnäämähän kupin äärehen jo pualiltapäivin.

Onhan siinä voinu käyrä niinkin, jotta sen frouvan miäs on soittanu ja sanonu, notta heti kotia keittämähän lihaperunoota mullen ja poijjallen. Ja sentähären olis tullu nuan kova kiirus. Mä en nähäny leheres tuasta tapauksesta muuta ku sen ensimmäären onnettomuusuutisen, jotten tiärä mikolis saattanu olla seliitys tuahon koko uskomattomahan juttuhun.

Lähtö tuloo

Tiistaki aamulla meinaan olla kolomelta laivas, joka viää mun Suamehen. On tosi palio epävarmuustekijöötä ilimas. Pirssini on kolamattakymmentä vuatta vanaha naapurinpaapalta kolomella saralla ostettu melekee ruasteetoon sakemanni. Poliisit otti paapalta kortin pois pikkuusen ennen ku se lakkas hengittämästä. Klohonii kuulemma toisten vehkehiä kauppaan pihoos.

Mei ostettu aikanansa tuata vehejestä mistää paapan säälistä. Me oltihin sitä miältä, notta tarvitahan sitä, ku nykyaikaasemman värkin klasit piänistettihin parkkipaikoolla ja liikennevaloon kolomitteehin. Tuuminki oli, notta tuallaasehen vanahahan riapuhun nua tilannessosialistit ei vänkää. Muttei vanhaa autua jaksanu kukaa meirän ihimisistä vääntää mihinkää parkkiruutuuhi ja se jäi tuanne kellarihi heittehellen.

Yks päiväntasaajan toiselta pualelta olova miäs lupas sen hakia, muttei se koskaa ilimaantunu meillen. Siitä sitte sain päähän päläkähtämän, nottei Suames tartte koslaa mihinkää ruutuuhin kruuvata. Takaperi ajamisen vaihretkin on ihan turha.

Ens ja seuraavalla viikolla meinaan suksitella Lauhanvuares aamusta iltahan. Siälon tavallisesti tähän aikahan ihan hianot kelit. Yleensä siälä ollesnani oon hiihtäny viälä äiteetten päivänäki, ku muutaman kilomeetrin pääs jo pannahan kaurankäpyjä ravan alle.

Soon se Lauha satakuntalaasten Lappi. Noon sen keksiny jo aikaa. Mutta pohojalaaset ei ymmärrä, notta hiihtämähän voi lähtiä etelähän päin. Voi siinolla sekin, nottei siälä oo pahemmin hilipatahippaa-paikkoja ja ryypykki pitää ottaa omasta potusta. Hyi se.

Ei menny hermot

Oli kyllä tosi likellä, nottei mun suustani ruvennu tulemahan sellaasta taharotoonta puhesta, ku tuloo silloon jos lyää vasaralla peukalohonsa. Kyllä joku mitta tuli kumminki pisin partahin täytöhön.

Mulloli tarkootus ruveta kertaamahan tämän maan yhtä kotimaasta kiältä, ku illalla piti olla loppukokehet. Ajattelin, notta meen ensin rakkien kans tuanne pellollen, jottei tartte näis kylän koiran kakoos trohonata. Paree savilitku ku nua saappahisihin tarttuvat kääkylehet.

Lähärettihin autolla, ku siinä on kummallekki kiinni tällätyt karsinansa. Kurnuttelin sellaasta litkuusta kujaa, ei siinä painunu ku pari senttiä, mutta savivelli oli hirmuusen lipoosta. Ja siinä ihan tiän sivus virtas kymmenen meetriä alempana sellaanen haiseva pikku joki.

No tiätysti arvioottin tilantehen niin, notta laitoon hitahan neliveron lukkohon, ku sellaanen oli olemas. Pirätin oikee koko vehkehen ja kattoon, notta kaikki asialtaaset lamput paloo tai oli sammuksis. Hianosti siinä sitte lähärettihin etehempäi tyhyjäkäynnillä nytkytellen. Tuli se meirän tuttu parkkipaikka. Yritin kääntää. Silloon se taas tapahtuu. Autosta katos kaikki verot. Olis vetäny eres varapyärä.

Taas alakoo soittorumpa värkin maahantuajalle, ku vehkehes on sellaanen takuu, notta prillees olevat haetahan niiren kuliettimilla pajalle. Joku äijjä sitte tuli tänne kotia vilikkuautolla, ku oltihin koirien kans hikipääs trampattu meluusta moottoritiän sivus kulukevaa pikku tiätä pois siältä lillingistä.

Seliitin sille haalaripukeeselle, jotta soon pirättäny se mun vehejes. Sanoon sillen vaivanki, ku tuasta samasta asiasta siton riapootettu jo kuus tai seittemän kertaa sepällen. Milloon minkäkillaasesta miälenkiintoosesta paikasta. Ajettihin siihen riamun aiheuttajan likille. Maasjalakaasin käytihin vahtaamas. Panin sen koslan käyntihin ja näytin inspektoorillen, notta katto ny, mikään ei pyäri, vaikka laittaas minkälaasia valintoja päällen.

Se sanoo, nottei lähäre mun koslaa hakeman, voi sen vilikkuvehejes nuliahtaa jortanihin. ”Viittikkö soitella meirän firmahan uurestansa ehtoompana.” Sitte kyllä joutuu tämä pualiskoniki oikee kunnolla sotkeentumahan asiahan, ku silloli tiatokonehensa ääres enemmän numeroota ja kiälitaituaki ku mulla siälä kurakos.

Noo, mun rakkahalle sanottihin päin pläsiä. ”Ei me sitä koslaanna siältä haeta. Mitäs ajootta sinne. Ei sitä autua mikää vaivaa. Hakekaa se siältä milläs lystäättä.” Soli sellaanen kaunihimman sukupualen erustaja, joka siälä konehensa ääres tuan tiäsi.

Se maastohon tarkootettu kulukuneuvo oli ny siälä lipooses. Mä tramppasin kuinkahan monennetta kertaa kotia ja takaasi. Ku se miälilelu on useen suapunu taas kunnon kaveriksi, kus sen on antanu aikansa maata, mihinkä on makoollensa pistäny. Johonaki välis sain naapurin pappavainajan entisen ikivanhan rutinoffin käyntihin tualta meirän tallista. Olin menos kiälen kokeehin ja ajoon tällä vanhanaijjan vehkehellä siihen toisen viären kattomahan. Ei sollu viäläkää sillä päällä, notta rupiaas pyärät pyärimähän.

Kyllä se kiälen koet meni sitte aivan ketuulle niis rapasaappahis. Soli kuitenki vain piäni osa tentistä. Lähärin viälä pimees tiarustamahan sairahan olua, jos solis vaikka huilannu jo tarpeheksi. Toimittelin sille koriasti ja pyytelin sitä kotia. ”Näyttää tulevan pakkaastaki. Mitä sä ny täälä kurakos yksistänsä makaalet. Nua potkupallokentän valokki sammuu hetkempäästä. Tuu ny.”

Kääntääsin virta-avaanta, tai mikä se klumppu nykyysis autoos onkaa. Huamasin heti, notta nyt kaveri alakaa olla suasiollinen. Pomahutin sen käyntihin ja ajoon kotia. Vanaha sanontahan on niin, notta kyllä routa porsahan kotia ajaa.

Ny meinaan pistää pikkuusen taas kerran tiarootusta tällääsiä vehkehiä autoona myyvälle taholle. Ja laitan varmahan tehtahallenki: ”Jos kerran ootta osannu teherä tällääsen, tottapa osaatta koriatakki.”

Moon ny sevverran kylläännyksis tähän asiahan, notta jätän tästä lähtien aihespiirin vähemmälle. Pari vuatta tuallaasta hippaalua pellilehemän kans. Jos viäläkään ei tuata koslaa osata huusata, paan kyllä sen merkin ja mallin yleesön tiatohon.

Automessuullen

Nyt olis maharollissuus vaharata uusia pirssiä likellä. Ei oo montaa kilomeeteriä tuahon messupaikkahan. Oon sitä aluesta kiärtäny ku kissi kuumaa puurua. Varmahan vähä toises miäles ku kissi kiärtää höyryävää kippuansa. Oon yrittäny välttää sen plassin läheesyyren kaikilla parahilla tairoollani ja oon onnistunukki kohtalaasesti. Toisnapäivänä ajatuksisnani klipsahrin pikkuusen liian likiitte, mutta selevisin peliästyksellä onneksi.

Ihimiset tuntuu olovan ku pualijauhoosia. Ne hyppii isoos laumoos teiren yli ihan mistä sattuu. Justihin sellaasta torveelua ku Suames kirkommenojen jäläkehe. Joku kiilto on ihimisten silimis ja millää liikentehen säännööllä ei oo mitääv virkaa. Ja sittekku mainosautoja virtaa koko aijjan muutenkin ahatahilla kulukuväylillä.

Munei tosiaankaa tee miäli mennä sinne tungoksehen painimaha pystypainia. Tuloo selekäki niin kipiäksi, ku siälä ei jalaka palio jakaannu. Ja hermoohin alakaa ottamahan kussiälä sitte muistaa, notta tästä riamusta piti antaa ovella kympin nykyrahaa. Hyi sitä hienhajuaki. Lähtöökähän ihimiset tuallaasehen paikkahan saunoomata vai hermoostako siätämätöön hajummuarostus alakaa.

Parihin otteesehen oomma tuanne joraantunu ja kummallaki kerralla on pitäny kiriootella paperiihin nimikiriaamia. Yhyren miälikaaran myyjä oli niin nopia pränttäämähä, jottei sollu keriinny viälä eres kaikkia jorinootansa höpäjämähä ku lykkäs paperia etehe. Tuaho vaan nimet alle ja kaupat on sillä selevät. Nopeutta tiätysti pitää arvostaa, mutta mä kerkesin kysäästä käteheni lykätty kynä sojos, jotta koskas tällä vehkehellä sitte karahutetahan meirän pihallen.

Kaikellaasta kehua siältä nialurisojen suunnasta tulla puluputti, ku mä tiarustelin viälä toisehen kertahan tuallaasta pikkuusta sivuseikkaa. Sanoo se sitte vaivaasesti, sen kummemmin asiahan pirättämätä, notta pualev vuaren päästä. Multa putos kynä siihen pöyrällen ja lähärin kävelemähän toisahallen. Olokapään yli murahrin sillen limanuliaskallen, notta voimmä silloonkin autua tarvita.

Ny olis autot kyllä tosi halapoja. Oikiastansa melekee ilimaasia. Ykski valtakunnallinen ketju antaa kaks autua ku ostaa yhyren. Leheren mukahan tällääsiä kauppoja oli tehty jo pari kuuta sitte melekee sata. Ja nyvvarmmaha tosi palio enämpi. Yleenen käytäntö tuntuu olovan, notta kaikkien keisarillisten maksujen osuuren saa halavennusta ja viälä monta tonnuusta sel lisäksi. Ei oo kyllä mikään imes, kuj joka paikka tuntuu pullistelevan uusista autoosta. Ei oo tainnu tuatannon ja kauppiasten toimitteluyhteyret olla oikee kunnos.

Me ei ny kuitenkaa lähäretä purkimahan mitää ylituatantovuaria. Tällä puheella asia on selevä.