perjantai 28. helmikuuta 2014

Jotta tuata

Moni muukin imehtelöö, notta kuinka joku Janukoovitsi voi nirhata kansaansa hengiltä omien kulissiensa tähären. Molin lapsenuskos jo kuuskymmentäluvulla, nottei sivistyny imehinen pistele eli ampuaatte toista hengeltä.

Kyllon karissu näkemykseni viimme vuasina. Meirän oman kansan tappajaasista on joitaki vuasia, mutta muutamat hengis säilynehet muistaa naapurien teurastamisen.

Ei uus teurastaminen oo kovin kaukana. Tämä maa ajetahan määrätiatoosesti juurihulikkahan. Suuret ikäluakat tuloo nualeskelemahan kynsiänsä elämänsä viimmeesinä vuasina. Ku moon kesy tekemähän duunia mullei oo tuloja eikä tulevaasuutta. Ottahan reikä, ku ny Ukrainas teherähän.

Jonsei oo varallisuutta, kualeman tuamio pitkän kirutuksen jäläkehen on varma. Tulevina vuasina.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Taas vai

Ei pitääsi tällääsihin konehisihin sormillansa sattua. Pakkaa sorminäppäsyys poikia epäonnistumisia. Nooo, tästä mun klasinaluusesta pitääs tömähtää Kauhahiihron pyssy. Ov vain pikkuusen kanervaa ja muuta ronttua kuvitelluulla laruulla. Nottolis vaksien kans ny pikkuusen kekkaamista.
Onhan nuata hiihtoja ennenki huireltu iliman suksiita.
Tätä suksittelua ei oo kuulemma peruutettu koskaan. Näin tuas kauppa-autolla yhyren muistoosen mumman ja se sanoo notton pirätetty kisat elementin puuttehes yhyren kerran.
Mun viimmeenen pitkä hiihto pirätti justihin näillä laruulla. Satameeteriä lähäröstä kualema pyyti kovaa. Minen saanu henkiä etehen enkä takaasin. Kuulokorvalla yritin seurata toisten suksien klapinaa. Ja koitin klapinan peräs könytä.
Ei oo palio muistokuvia tuasta sessiosta. Sain jollaki ihimehen sattumalla pirätettyä rehkimiseni. Olin ihan umpijääs ja viälä pikkuusen tolokuusnani. Soli ikuusesti viimmeenen kunnon koitos. Viäläkää mones maas tehtyjen syynäämisien perustehella ei oo tullu selekua mitä mun elimistölle silloon tapahtuu. Olihan täs tiätysti taustoja. Ennenvanahaan kakaroja hiihrätettihin kilipaa vaikkoli kolomekyhymmentä astetta hallaa. Viistoista ikääsenä Jurvas oli hengen meno tosi likellä. Sain maakuntaviästin osuuteni jäläkehen hengen hapatukseni pirättämähän vasta parin tunnin perästä siitä ku sai pois sukset jaloostani.
Mutta ompa täälä jotaki erikoostaki nähty ja kuultu. Ku olin viälä raavas miäs luin sontasiionista, notta Kauhahiihto ei onnaa, ku Hyypäs kraappi fälttökset kahalujen pohojia. Notta hihiretähän paikallisesti johonaki Lauhanvuares. Leheres seisoo, notta kiivetähän sinne korkialle toistakymmentä kertaa. Molin silloon viälä aikuunen ja pikkuusen tärmäs. Molin niille viattomille järiestäjille notta mihinä helevetis se leheris kehuttu vuari oikee oli.
Ny tiärän ja hihirän tästä sinne tunnin ja tuun tak
aasi pariskymmenes minsas. Onhan tästä pihastani   saran meeterin korko.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Minen tiärä, notta minkä tähären tua laihnakissini mulioosteloo mua okulaarihini. Mä tiarustan nottonko asiaa ulukoilimahan. Hyvin tympiän näköösenä se huiteloo kaviiotansa niinku miälipiteheksi mun eherotuksellen.
Lykkään sillen soosia kuppihin silloon tällöön, mutta viittii mua mulukistella joka ulostumisen erellä. Kiittää kyllä jos muistan sen joskus päätää rästästäsvuarosta. Se naukaasoo selekensä yli notta miaau. Oon tulukinnu sen kiitokseksi.      
Tuloo vain miälehen ulukomaas portahan viärehen  joka päivä tullu kolli. Sanoosin vain, notta tuallaaset tuntemani kissit on muaki ylimiälisempiä. Nuahan on ku maailiman omistajia.
Ny tuli miälehen meirän kototaloon Turri. Soli umpimusta ja angoran karvaanen. Sen hommana oli, nottei muut kollit tuu sen reviirille. Kerran tuli joku vaarasta tiätämätöön pikkukolli reviirille. Turri ajoo sen pihapuuhun ja vahtii tunkeelijaa kolome päivää.
Turri vissihin turtuu vahtimishommahan ku pikkukolli pääsi tanterehellen. Isoo kolli juaksi täysillä pikkuusen osoottamahan suuntahan.. Vaikkolis paikallistuntemuksen jäläkehen  pitänäny tiätää, nottoli hiakkamonttu suraa kulukusuunnas, pikkukolli teki veden reunas ja Turri ajoo suaraa uimahan. sanomatiki on selevää, notta karvakolli häpes kolome voorokautta ulukortanon alla. Kllithan  ei ui kenenkään nähären.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Mitä höväätähän

Joku virallinen imehinen moittii justihin, notta suamia runnellahan oikee kunnolla nykyysin. Mulloli päästämistoristukses vitonen kotitaamaasen kiälen arvosanana. Oikee hyvin oon tullu
 juttuhun imehisten kans. Viranomaasten kiäli on kaukana mun korvakiälestä. Parahat nauruni oon saanu lukemalla vapun uus raum lehtiä.
Minen saa mitää selekua siitä nuav vain lukemalla. Ku luen sitä kissilleni ja kuulen oman ääneni, ymmärrän mitä niiis plariis seisoo.
Mun tyänä visitootti joku sähkömasentaja. Se kommunikkootti notton turha suames rähinöörä muulla kiälellä ku engelsillä. Tiätysti allekkiriootin muliahruksen ku itte osaan vain saksaa ja vööriä.
Ku oikiasti ajatteloo kommunikoonnin merkitystä, tuloo vihtoohin. Mum miälestä vihta on vihta eikä mikää vasta. Ja mikä sitte on muikia ja mikä miato. Anna mun kaikkki
kestää.
Se maailiman matkaaja piuhojen asentaja meinas notton suami kiälenä turhanpäiväänen, hualimati siitä,  notta taisi köykäästä oulua. Niinku notta pelekääkkö polliisia.
Ihan oikiasti mua rasittaa kiälen runteleminen. Joku mutterikauppias sanoo asia mun pualesta. Ketä se oli joka tekinoin... Minen ymmärtäny mitä siskoon poikaystävä yritti sanua...