maanantai 28. maaliskuuta 2011

rkp

Monien vaalikonehien perustehella mun pitääs äänestää hurria seuraavis vaaliis. Mullei tuata ajatusta vastahan mikää eio oo mun omaa olemukseni poikkipualisuutta

Viis toikkaris ruattista. Aika palio enee ku nelekku. En usko, notta mua olis paliokaa auttanu se, jottoon kotoosin aika likeltä vöörin rajaa.

Mun melekee kaikki aikuusiän tyätoristukset on sellaasista firmoosta, mihinä tosiasiat on pitäny puhua vööriksi. Sain aikanani yhyren suamalaasen isoon saaren kaikki erustamani alan ihimiset järiestön jäseniksi.

Vaalikonehet antaa mulle ruattalaasten statuksen. Olisin miälelläni persu, mutta en enää kepu. Kepun listoolta joku ikivanha suksittelija pääsi vissihin kolomenkympin sakkihin. Hätinä. Erellisten vaalien alla ykköseksi.

Kyllä ny sitte pitää valita kommunistiista, muuten vasemmistolaasista tai solisalimokkuraatiista oma numeronsa. Yks 26 on jääny keikkumahan mun miälehen. Tairan pyhäästä sen paperihini, käyn visiitillä Brysselin merimiäskirkolla, mihinä numeroota kiriootellahan.

Kivi

On tavattoman epäselkeää ymmärtää nykyään maailman menoa. Joku tunnettu kirjailija äitinä Suomessa sai sanktioita siitä, että löi naapurinsa klasin paskaksi. Oikeen. Eikä tuossa vielä kaikki. Kirjailijan lasta oli rääkätty klasinomistajan lapsen taholta, tai ei tai joo.

Ehkä jokin aika sitten puhuin omituisesta uutisoinnista. Ehkä pian puhun omituisesta puuttumiskynnyksestä, vai saako sitä tehdä? Ehkä klasia särietähän ihan tyäksensä. Kenenkään porstua klasia ei saa särkiä mum miälestäni, jos klasin omistaja itte ei oo sessiota tilannut. Tosi pitkiä aikoja Suameski ovat oolleet sellaiset paragraaffit, notta köyhänki henki ja elämä pitää suajata tavalla tai toisella. Ja jopa vähäänen omaisuus.

On vaikea ymmärtää sitä, että joku haluaaa kuuluisuutensa tai jonkun muun asian perusteella tulkita lakeja ja tuomita itse näkemyksensä perusteeella. Asun sivistysvaltiossa, jossa asioita tutkitaan perusteellisesti ennen tuomiota. Koskaan kuvitellun uhrinkaan perheenjäsenkään ei voi olla harrastelijapyöveli.

Käsittääkseni useisiin maihin on säädetty sellaisia lakeja, että päänsä pihalle höylänneet kirjailijatkaan eivät saisi terrosisoida yhteiskuntaa mielin määrin. Olen aina luullut, että sielun ja pään parannuspaikat ovat avoinna myös kirjailijoille. Kuten myös metsätalousinsinööreille.

Pieni

Tuskin kellään ihmisellä on ollut niin hyvä kotikasvatus ja huolenpito kuin minulla on ollut. Ei minkäänlaista väärinkohtelua, ei vähättelyä, mutta Koivuniemen herraa minäkin sain usein. Tiesin aina ansainneekin ne piiskan sivallukset.

Häivyin ainakin kuvitteellisesti kotoani jo vuoden vanhana. Matkani ei tosiaan olleet silloin pitkiä. Ehkä muutama sata metriä suuntaan tai toiseen. Minun maailmani oli omani. Muistan tosi monta kertaa piikanneeni nimikirjaimiani Keskisen metsä viereiseen kiveen. Lopetin aina silloin oman elämäni ja ilmoitin häipyväni hevon kuuseen. Sellaista tekstä siihen kiveen jäi. Pitäisi lähteä katsomaan joskus.

Olisi syytä arvostaa nykyistäkin elämää. Tavaton elämän vietti ei aina anna siihen rauhaa. On off. Se on varmaan hyvä elämänasenne. Itse olen varmaan vielä irtonaisempi kuin auki tai kiinni.

Minun elämänasenteellani ei kuitenkaan hypitä henenkään selkään. En ole koskaan saanut mistään minkäänlaista sukupuolikasvatusta. Ehkä geenit viestittää kuinka ollaan.

Kun katselen elämääni taaksepäin, urheilijana se olisi voinut olla monesti kumppani mielestä vastemielinen. Siis nykyaikana. Kotona on ollut monasti riitoja. Minun ei ole onneksi tarvinnut koskaan kostaa hyppimällä aitojen yli.

Olen taas kerran elämässäni tienhaarassa. Minulle houkuttavin asia olisi palata takaisin. Tietenkin, jos saan tilaa vielä.

Jerry levis

Mulle on vastemiälistä seurata uutisia, johona ei oo päätä eikä hännän pätkääkään. Vaikka on tupakkilaki aika väkevä, tiarootusvälinehistä saa sen käsityksen, notta toimittajat on ainaki koko aijan savuuttelemas.

Arvostan tosi korkialle uutuuksia, jokka on tasua Tauno palo, Jerry levis. Minkähän takia hömppä on menny uutisten erelle.

Orotan uutista johona toimitellahan siitä, notta miäs ajoo pualtatoista sataa sytehen. Orotan uutista, notta jonku autoolian ratti huamattihin olovan väärällä pualella autua. Orotan uutista, jotta joku kaali lähärätti joulukortit jo heinäkuus. Se olis uutinen, jos sanottaas, notta sikaframari kippas fyrrykyröön kirkonsillalta paskat kaitehen yli vetehen. Siitäkää ei ollu silloon mitää puhesta, ku se tapahtuu.

Pitää tästä ilimoottaantua jollekin seleviintymiskurssille. Ennen koulus oppetettihin ja hualtajat opetti totuuksia, sellaasia asioota, mikkä pitää ihimiskunnan pystys.

Mä huamaan, notta uutiskäyttäyminen on nykyysin tavattoman löyhää. Lähes kaikkien toimittajana ittiänsä pitävien pitääs lukia Antero Okkosen kiria toimittajan tyä. Niistä kaharesta osasta seleviääs pikkuusen kirioottavan ja taittajanki leherentekijän oikia rooli.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Silimiklasit

Pari vutta sitte yks nuari ja komia silimilääkäriflikka puhkoo jollaki punaasella valolla mun okulaarini. Sanoo, jotta jos viittit, tuu vuaren päästä taas. Sanoon, nottoot niin komia ihiminen, notta tuun varmahan takaasi.

Eipä ollukkaa sen flikan tyäpaikas enää koko silimihin vahtaamisen osastua. Mä sitte tryykään johonku yksityyselle lekurille. Komia seki oli mum miälestä. Se lääkäri.

Se sitte rasvaa mun silimiä jollaki litkuulla. Kirioottaa jotaki numeroota optikkopaperiihin ja kysääsi, nottonko sulla aikaa kaharen viikon perästä taas käväästä mun tyänä. Mä tiätysti siihen, notta tottahan toki, ylähä hyppien tuun.

Meen sitte sinne lekurille uurestansa ja se tiarustaa multa, notta kuinka uusien kakkulooren kans menöö. Mä siihen sitte rehellisesti: Mä en pysy pystys, jos mulla on nua silimiklasit pääsnäni. Piäni erikoosuus on seki, notta mä en näje klasiilla yhtää mitää likelle enkä kauas.

Mainaasin sitte, notta näiren hianojen klasien hinnalla saisin yhyrestä halapakaupasta seittemän sataa sellaasia klasia, joilla mä näjen ainaki lukia pikkuusen.

Ja sitte pian olkulaarikaupan komia flikka tutkii ja sanoo: Sun klasis on ihan persiistä. Eihän sun silimilläs tuallaasilla muavinpaloolla voi mihinkää nähäräkkää. Ja mä sitte siihen, notta myykkö mulle umpipimiät näönestot. Sanoo, notta asia koriatahan. Joopa joo. Orotan torella tapahtumaa. Uusia näköklasia.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Omituisia uutisia

En pidä ihan aitona uutista käräjätuamiosta, jossa jokin nainen oli kuulemma kahalittu joillain liaaniilla ja raiskattu monta kertaa. Miähiä oli ollu monta.

Oon kyllä vahvasti taipuvainen siihen uskoon, jokku naikkoset käyttää niin sanotun heikomman osapuoelen suomaa oikeusturvaa. Tuasta tapauksesta en tiärä mitään, mutta viitekehykset on munmiäles naista vastahan. Jos katuu jotakin ryhymäseksiä, miksi pitää urputtaa perähän.

Toivottavasti siellä ja täällä kiekurtava vaimoni ei tuo Suomesta uutta tietokonetta tänne. Olen pahoin pettynyt, jos minun pitää taas aloittaa tyhjänpäiväisten muka-uutisten lukeminen. Ei oo sontatasiionnihin tai vaasa -vainajahankaa mitää luattua enää.
Rupian vahtaamahan miälenkiintoosia unia. Viimmeeses unesnani hyppäsin mäkiä ja kansa hurras mullen. Lennin pitkäätte, toisten merkkien sivuutte.

En oo oikeen hyvällä päällä ny.

Jotta kiitos kyllä

Lähti vissihin äsköön otsikko sillänsä. Sormiakropatia on täälä huipusnansa.

Jos molisin jonku isoon paikan yksinvaltias, niinku Libyan, mullolis hallinnolisia vaikeuksia. Paha juttu, nottei mullen oo tullu suvun rasittamana kunnon hommia, niinku ihimisten listimishommia.

Sellaasiltahan pitää nirhata pää irti tai puhkaasta vatta, jokka ei osaa olla kunnolla. Sehän on nähty aina, jos joku on viittiny lukia historiankirioja. Suamen sisällissotaki oli tosi kovaa ihimisten puhkoomista millä astaloolla ny hyvänsäkki. Viikattehillaki.

En pysty perkaamahan tuaresta lohta sen enempää ku affenaakaan. Mikää viipalootteminen ei sitte varmahan olisi mun hommia ittevaltiahana.

Mitä sitte mun hallintokaurella julumistelisin. Tällääsin niin suuret verot huvikseni, jotta köyhät sais kylymisnäsnsä imehrellä, minkälaasta verhaa pistää niskahansa. Tuakin on vanha juttu, sellaastahan kansalaasten valittema eruskunta teköö koko aijjan Suames.

Ilotaloosta en puhu sanaakaan. Jos ottaasin valtion pankista pikkuusen hynää ja sanoosin alamaasilleni, notta kukin saa ny mennä finnairilla kattomahan vapahasti maailiman sorankäyntiä. Tiärän, nottei kaikkia kiinnosta tussaroominen.

Saattaasin saara sellaasenki älynvälähryksen, notta ny kaikki halukkahat saa mennä ilimaaseksi paahtamahan Gran Kanarialle nahkansa rakoolle. Finnairilla. Siinolis pikkuusen ketunhäntä kainaloski. Ainaki tyällisyys lisääntyys, ku lekurit sais hyysätä lisääntynehen ihosyävän nystyröötä.

Sitte mä määrääsin, jotta autua pitää ruveta tyyräämähän väärää pualta tiätä niinku englannis, jaappanis ja austraalias. Siinolis sellaanen täky, notta pitääs pikkuusen himmata vauhtiansa ku on uuret olosuhtehet ja kaikki rattikuviot ei enää täsmääkkää. Vois hitahantua kauhia kaahaaminen.

Tupakkiasiat on jo määrätty. Ku oonki miältä, kokis pitääs kiältää lailla. Tarkootan ny sellaasta mustaa juomisehen tarkootettu litkua. Tai joo, pitääs harkita vissihin. On siinä kuras hammaslääkäriä tyällistävä vaikutus, ja likakaivosektoria. Kusta tuloo koko aijjan ja se kans tyällistää. Pikkuusen toimistoväkiäki.

Sitte mä viälä määrääsin, nottei koirat saa tulla kuseskelemahan mun kintuulle, niinku ny tapahtuu. Sanktiota en oo tuallaasehen asiahan viälä harkinnu. Tottapa määrääsin kusitoloppia ainakin saran meeterin väliin joka tiälle

Kiitos kyllä

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

sonsarit

Vähä ottaa pääkkylääsehen olla tekemisis sukukulaasten kans, jokka haluaa olla vihollisia mun kaa. Oov varmahan erikoonen ja siätämätöönki, mutten koskaa pahantahtoonen

Vanakin flikka sanoo prujut tänään, nuarimman kans on nuan ja näin. Ainut fiksu mun kannalta on Abi. Kyllä täs pitää kattella ittestä vikaa, ku akkanikaan ei oo vastannu yli satahan soittohoni Suames.

Yhtäkkiä ajateltuna saran puhelun kuittaaminen olokapään ravistamisella on halaveksuntaa, jos joku voi olla sellaasta.

Oon nähäny elämäsnäni paskiaasia palionki. Muv viäres ei oo sellaasta ollu enne. Ny on. Kusipää.

Kooli mikä kooli

En oo koskaan kolahtanu suru-uutisihin. Jos joku Lisbet Taylor lopetti ny justihin hengittämisen, mä voin teherä sen saman huamenna.

Molin silloon lomakeskukses, ku Romanian ittepäällikkö tapettihin. Molin silloon juaksemas jotaki turhanpäiväästä silloon ku Kennedy sai luarin ja kaksi päähänsä. Molin silloon Kuapion takaasen mäjen juures, ku ruattin tunnetuun poliitikko ammuttihin hengiltä.

Molin silloon Ahavenanmaalla, ku muuan Urho lopetti hengityksensä. Ja sitte ahavenamaan tällättihin lippua pualivartehen. Olin yks heraldiikan tiätäjä ja flagga purotettihin kokonansa alaha.

Ny on suru-uutisia tiaros. Libyan isä Mohammaid saa pian turpahansa. Liittoutunehet kansakunnat listii jätkän piänihin paloohin. Virkaa tekemättömän johtajan listimises ov varmahan tarkootuksensa. Joo, eihän Gaddafi oo haitannu enää vuasikausihin ketää.

Länsimaat on joo. Mä joskus ihimettelen nutturapäisten amerikkaalaasten miästen päätöksiä. Miksei nua kuvitellu viholloisen saa hasaata päinsä? Vois vain kerrata sitä, notta maailmanparantaja kalastaja Pentti Linkola sanoi joskus. Toimittaja tiarusti, mikä olisis yhteiskunnallisesti tärkeitä, kun viisi hukkuvaa pyrkii veneesesi.

Hakkaan kaikilta sormet poikki, jos tulevan veneeni laidalle. Mummiälestä selevää puhetta kantaa ottamati.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Muistot

Ylehensä ainakin mun muisti riittää vaan mukavihin asioohin. Niin ihimissuhtehis ku toisahaltaasiski asioos.

Johonaki äkkinääses istumakohoras näjin mun telekkusuasikkini kymmenen vuatta vanahans ohojelmas. Joo, kukaa muu ei oo koskaan osannu olla sontaluukus niin luanteva ja ihana ku mun suasikkini oli.

Oli. Joo. Miähistä piittaamatoon lady otti itte nirrin itteltänsä. Kiriootin tälle lakanalle silloon ikäväni.

Ku harvoon vahtaa, telekus ei ainakaan voi rakastua. Tottapa sitte ihastua. Flikka heitteli silloon elon aikana katkelmia uusista leffoosta. Mitä ne leffat, mutta se flikka.

Oon aina inhonnu kaikkia jollaki kellonlyämällä tulevia ohojelmia. Sen flikan ohojelma-aijat laitoon tarkasti muistohon. Oli ihimiselle maailiman parasta terapiaa vaharata täyrellistä luannon oikkua. En viäläkää käsitä sitä, kuinka se flikka ratkaasi itte elonsa tiän omahan tuhohonsa.

Tämä nyt ei kumminkaa oo omien hautajaasten puhet. Hautajaaspuhujana mullon kumminki kokemusta. Viimmeeseksi höpäjin Rövar- suvun serkkuni maahanpanijaasis.

Ensimmääsen kerran toimittelin päivällensä kolomekymmentä vuatta vanahemman isäni multimis. Sen koommin joku ot ottanu liivin knapista kiinni, notta sullon varmahan jotaki asiaa tälle porukalle.

On ollukki. Isäni hautuupäivän perästä oon hölöttäny monen seurakunnan maahanpanijaasis. Pitääs lukia oma tarina johonku nauhalle eli levylle, nottei kenenkää tarttisi vaivaantua mullen puhehen tähären.

Meni ny tuallaasehen aihehen. Lähären ny koirien kans elämähän. Meinaan, joo meinaan, olla huamennaki tämän hitahan konehen viäres.

Muistot

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Arvootuksellista

Akka hiihtää ny suames mulle viitoottamattomia latuja pitkin. Sairas äitee piti olla matkan syy, mutta mun terves likkakin kelepaa kaveriksi ja sen kakarat. Ja kaikki, kun saa olla karoksis.

Akkoja on aina ollu huano käsittää ja niiren touhuja. Minen ymmärrä, jos kusikohta on erilaanen, minkä tähären miälikin pitää muuttaa vastahankaaseksi harrastuksena tai vikana.

Kovin ymmärrän, notta kansaanväliset ystävyys- ja avunatosuhtehet pönkittää turvatoonta piäntä elämää. Siten käsitä, nottolis oikiasti kellää turvatoonta äijänkäppyrän viäres. Voisin sanua, notta turvallista on. On niin isoot nyrkikki, notton tosi joutuusta rukooleminenki.

Orotan sitä akkaa tänne. Jonsei tuu, mullon isoja asioota selevitettävänä pualikiälisenä.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Jos mä osaasin manata...

Kiruaasin päivälehtien nettisivut aika alinkohon. Mä haluaasin lukia uutisia, enkä kattella jonku voorttiauton uusimman mallin hyvyyttä. Mua ei kiinnosta pätkääkään minkään vellien eli mehujen eli minkään muunkaan tavaran paremmuus toisihin nähären eli niiren terveyvaikutukset.

Mä en tee nyt mitää netillä. Tuun helevetin kovahan ylikuntohon, ku mun pitää kiärtää tupa monehen kertahan, ennenku tämä viisas värkki suapuu toimittelemahan mun kans. Joo, katton kuinka tuksu on menny ja sitte taas menny, toisehen paikkahan, käräjäoikeutehen. En tosiaan katto tuksuja.

Mun antiikkikones rupes huilaamahan. Nyt tällä sitä vanahemmalla ei voi lukia lehtien sivuja hermostumati, ku leheris on niin raskassoutuusia kuvia. Jos osaas tupakinsavua kiskua niskaansa kohoren, vois olla aikaa orotella, jos tosiaan joku sivu aukees joskus.

Mullen yli kymmenen vuatta sitte yks oman kylän insinööri toimitteli, kuinka kuvat voi välttää. Em muista enää estua. Mä toliaalen näiren antiikkieni kans niin kauan, ku saan eres kuvat levyltä johonku taltehen. Jaa jotta ulukooselle levyasemalle. Meni tuhansia kuvia förbii, ku koira purotti pöyrältä sellaasen aseman. Tähän mennes kukaa ei oo pystyny ratkaasemahan vian arvootusta. Jotta sais niitä kuvia takaasinsa.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Penkiillä on tarkootuksensa

Norkooltihin taas merenaluuses maas. Kylä oli toistakymmentä meeteriä alempana, ku viäres heiluva meri. Soon jotaki epäuskoosta.

Oli siihen keinomaailimahan tällätty palio viihtyvyyttä ihimisille. Oli komeeta klasikuppiloota ja kakaraan leikkipuistoja ja hianoja penkkiä väsynehen taaplaajan iloksi.


Aavistuksen verran jäi epäselekua, notta minkä tähären on pitäny nuan lujan näköönen seinä tällätä kaharen istuttavan penkin pualivälihin. Voihan tätä aprikoora; uusien parien ei oo soveliasta olla liian likiitte toisiansa. Voi olla, notta jos jo olemas olevas elämäs on krätyystä touhua, niin kyllä tullaanen seinä nyrkit pitää.


Ei oo erkonoomisen näköönen jakkara, mutta tuaa hyvää miältä. Täs olis kiva höväätä pikkuväelle ittetehtyjä satuja. Voisnapata repusta limpparinki (ei kokis) ja kuunnella lintujen liverryksiä. On kevät ny.


Mummiälestä tällääset penkit on tarkootettu perhettänsä ohojaaville naispualohoosille pahanpitäjille. "Mihinä me ny syärähän, ku täälon näin huanot penkit ja pöyrät."
Komia jakkara. Seliäntakana virtaa kylymä vesi. Kesällä hiano, mutta muulloon peräpukamat rupiaa valittamahan kylymää pellilavittaa.



Tosi hianua tuatuantua. On pikkuusen reikäänen, mutta sehän vilivoottaa, jos kelit on sellaaset, notta vilivootusta tarttoo. Miäspualisen kantsii kattua, notton tullu tällätyksi housut kintuusta ylähäp päin. Sev verran suuria reikiä istuumes, notta voi teherä kipiää, jos huanosti sattuu.

Mä luulen, notta tällä penkillä ratkootahan jonkullaasia henkilökohtaasia asioota. Mulle ei oo viälä seliinny, notta minkälaasia. Voi olla ollu jollakin härtlaakia tai jotaki sellaasta. Nua punaasethan on syrämmen sympoolia.


Täs istutahan vinosti seliätysten. Kylymä kivi pirättää turhanpäivääsen lähentelyn, mutta pusua ylettyy yläreunalla ryystämähän.



Hautakivis minen ainakaan istu. Jos on joku muu istunu, imes on.

Komiaa hikiä

Soon sitte hyvä, ku on koros rakkia. Niitä tuloo jalootella ja samalla ittelläki jalaka jakaantuu.

Merenrannas tuntikausia. Sitte johonaki vanahoos roomalaaskylis enemmän ku tuntikausia. Soon sitte hianua, ku tunnin pääs autolla kurnuttaan ov vaikka minkälaasia ihimehiä. Luulis, notta yhyrestoista vuares kaikki olis jo tuttua. Ei oo.

Kartalta vaharattihin yks mettä koiralenkin paikaksi. Voi laupias samarialaanen. Siinä kohoras oli melekee tuhannen vuaren vanaha luastari. Luastarin alueskaa ei ollu pikkuunen. Jotaki kolome neliökilomeeteriä.

Meinattihin mennä siihen luastarin mettähän. Rakit oli jo pauloosnansa, ku mentihin kattomahan päästähänkö me kattomahan historiaa. Joo päästihin ja rakit kans. Ne tuli ihan hulluuksi ku , oltihin siälä luastarin raunioos vahtaamas. Ei minkäänlaanen komento menny kaalihiinsa. Toinen ja toinen veti, mutta kumpaanenki eri suuntahan. Ja koko aijan.

Ku päästihin pihallen luastarista, rakiilla ei ollu tuskanuitua. Luulen, notta seliitys rauhattomuutehen ei ollu ne rauniot, vaan milioonat pupunpapanat ja pupun tassunhaisut.

Kuviaki otin, mutten saa niitä ny eetterihin. Se värkki, jolla niitä vois lähärättää, on teheny jonkullaasen laupeuren. Ei herää millään enää.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Miähistä mittaa

Elonkeriuu on kovaa hommaa. Eileen joku lamppuaharian kokoonen kollikoira tuli hirviää kyyttiä mun russelini pallia kohoren. Verin sen kuvitellun uhurin liakanarusta olokapäälleni. Siälä se sitte räksytti mun korvani lummehroksihin.

Jos se näätiäänen olis pääsny uhuriksi, sillei olisi enää pallia eikä koko näätiäästänsä. En oo yhtää ylypiä mun rakkinini taisteluviätiistä. Oikiastansa mua ottaa helevetin kovaa kupolihin, nottei mun paras nukkumakaveri voi olla ku muukki ihimiset. Sitte mulle aina silloon tällöön valakee, notton koira, rakki, joka puallustaa siskoopualtansa. Ei tämä oo paha, mutta joskus viätit ja vainut vetää.

Tiäsin suurin piirteen, mikä tämä nykyynen nukkumakaverini voi olla. Kukaan ei ollu sanonu, notta mettäkoira syää heti turvavyänsä autos piänihin paloohin. Kukaa ei ollu sanonu, notta sen kaalis on sellaanen geeni, notta kaikki liikkuvat pitää tappaa, paitti likkakoirat.

Älyttömin tilannes oli tämän maan kuninkahan linnan eres. Päästin pikkuusen narua löyhälle ja nyäkkäälin huntupäisille emigrantiille. Kysyyn pian rakiltani, joka oli hivuttaunu isoon pyäkin juurakkohon; Mister jatketaasko matkaa. Tuskin koskaan on hävettäny enee ku silloon ku se koira tuli siältä puunaluusesta jäniksenraato hampahisnansa.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Puupalttoot tilauksehen

Ei voi olla totta. Sama näppynaamaanen teini oli tappaa mut ja rakkini mopollansa kahtehen otteesehen parin minuutin väliin. Viäläki syrän lyää tosi lujaa. Soitin hysteerisenä akalleniki, notta kuinka mä uskallan täältä kotia seilata.

Uikkariis ja kipparipairas taiteellu sankari tuli ensimmääsen kerran täysillä kotopihastansa ja me lennettihin isän ja äitinsä lämmöllä kasvattamahan puska-aitahan. Kuuntelin mihinkä ääni katuaa, muttoli niin suuria tupia ja puska-aitoja, jotten pystyny tarkkahan kuusaamahan.

Sitte me mennähän lelujen kans meeterin levyystä puistopolokua, jonka molemmis päis on isoot plakaatit, nottei sais ajella mopeerilla eikä eres polokupyärillä. Luulin nottoon prätköttimeltä turvas. Yhtäkkiä se tuloo milioonaa mua ja koiria vastahan puskan takaa.

Molemmin pualin oli sakia mettä, nottei meirän sakilla ollu enää toista väistämismahrollisuutta. Menin rakkieni etehen ja huhuroon täysillä, notta pirätä, mei maharuta hyppimähän sivuhun. Se mäläkki sai jarruutettua sen nöpönsä kaharenkymmenen sentin päähän kolahruksesta.

Sanoon sille kansaanväliselä kiälellä, nottoot takakroppas kohoralla oleva tuhkaluukku. Väänti nopiaa hanaa, ku pelekäs, jotta ny tuloo vanahalta paapalta kunnolla lättyhyn. Olis voinu tullakki, mutta kauhistunehis koiris oli kova homma pitää ne aloollansa.

Jos koira lompootteloo irtonaasena, se osaa väistää kaikellaasia uhumakaahajia. Ku koira on kiinni, son ihimisen eli taluttajansa vastuulla ja hallinnas. Koira ei voi silloon väistää kovinkaan monehen suuntahan. Moon ny kahtena päivänä havaannu, notta vanahaki äijä on nopia, ku se yrittää suajella omiansa, nuata ihastuttavia lelukoiria.

Tulin tukka pystys rakkahieni kans kotia. Naapurin nuari ja komia frouva oli tiäv varres ja ihimetteli mun tohinaani. Toimittelin sille stoorit ja nousi sitte silläki kiharat pystyhyn. Torettihin yhyres, notta kevät teettää tälläästä. Ny on pakko lenkkeellä vain tuala liäteskakan kyllästämillä pelloolla. Siinon se huano puali, notta kumpaanenkin sänkyihanuus piahtaroottoo siinä litkus.

Pitääs ruveta ainoomahan

Suututin eileen yhyren suamalaasen kaverini. Tua ny ei tiätysti oo mikää uutinen. Soli laihnaamas mun tupaani suksittelumatkaalutarkootukses ja ei mulla siihen mitää huanua sanottavaa ollu, paitti mainaasin, notton jääny pirtti varmahan äkkilähärös ruakottomahan laihin.

Lupas käyrä kulukiesnansa pikkuusen silimittelemäs tilannesta etukätehen. Kysyy sitten, notta minkälaasesta luukusta mun saa kiinni, jos sattuus tulemahan jotaki kysymistä. Luettelin sille sellaases taskuspirettävän vekottimen numeron. Varootin kyllä, notten varmuurella kuule soittoääntä enkä väristyksiä reiteheni.

Kysyy, nottonko ruvennu tuntemukset prittaalemahan. Tunnustin notton neki huanos kunnos, muttoon varmahan ruahonleikkuus silloon ku kilahuttelet.

Sitte tuli hetkuunen tauko ja sitte hirviä manoo. Sä valehtelet tuasta nurmikon leikkuusta. Minkä tähären sä puhut tuallaasta sontaa, tiarusteli kaverini. Sanoon tuahon, nottoot tiäten soittanu siältä hangista toisehen maahan. Puhelu tuli nimittäin tuallaasehen lankapuhelimehen.

Sitte rupes äijä siunaamahan, notton niin väärin, jotta toiset joutuu kahalaamahan hanges ja sä siälä leikkaat nurmia. Kysyyn sitte, notta haluaasik sä tulla kävelemähän tuan mun inhottavan pöpöttimeni peräs.

Sitte ruvettihin puhumahan mihinon takkapuita ja saunapuita ja sen sellaasta arkista. Se nurmikko on ny paikoon parinkymmenen sentin korkuusta ja mun pöpötin syvällä kellaris. Koitan kestää tämän tilantehen.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kolomet keuhkot puhalteloo k18

Justihin äsköön joku älykääpiö meinas tappaa pelliloorallansa mun ja mun kaks koiraani. Mun tappamises yhjteeskunta olis vain hyätynyny, mutta akalleni koirat on henki ja elämä.

Joku saatanan kiharatukkaanen teini päästää jollaki ikivanhalla koslallansa meitä kohoren millää lailla himmaamata, vaikka moltihin jo suajatiän pualivälis. Soon tosi, nottoon oppinu varomahan tosi lujaa liikentehen kusipäitä. Välimeren eteläpualohooset gaddafit on ihan perseestä ja sitte kotiäidit hyvänä kakkosena.

Millää en jaksa perustella miälipitehiäni ny. Moo saanu pelastetuksi rakkini milloon milläki lailla, mutta hengittämisen pirättämiset on ollu tuhannesaosasekunniista kiinni.. Tämänpäiväänen ei oo pahin. Hurtat oli samammittaases narus kumpaanenki ja ne tuli siävästi mun peräs, ku mä hyppäsin selekekä erellä jonku orapihilajapuskahan.

Jack Russeli, joka ei pahemmin kitaja kivuustansa, kolaji yhyren älykön auton alla. Kuski pirätti ojaamisen ja sanoo notta oho. Joku nutturapäänen piäniä kersoja baijerilaasella tyyränny lady joutuu pirättämähän ristookses ku oli ohikulukevaa trafiikkia.

Ei tainnu leiri eres huamata, jotta mä makasin konespellillä ja koiraan narut meni koslan aluutte. Koirat oli keriinny ohi vaaran, mutten mä. Oikiasti en käsitä, jotta Afrikas timanttivarkahis ollehien jäläkelääsillä on ehnemmän oikeuksia ja vähemmän velevollisuuksia ku vaikkapa kymmenillä tuhansilla emigrantiilla.

Joka maas ov varmahan sama tiato, notta paremmiilla nisuulla syätetyyllä turkistakkiisilla frouvilla on ihan omavalintaaset elämänohojeet niinku kiharatukkkaasilla poijillaki.

Kähämääly vissihin veris

Haluaasin käsittää, mutten osaa. Pohojalaasen meren rannas olovan Nikolainkaupungin palakkapomo on sekoottanu täyrellisesti omat ja toisten rahat. Tuloo vain miälehen, notton moni muuki asia menny sekooksihin.

En nii piittaasikkaa asiasta, mutton rosvo mullen pikkuusen tuttu. Oltihin täälä samas yhyristykses apulaasina, tämä kaupunkiherra tiätysti pikkuusen ylemmällä oksalla. Ei nautittu luttamusta vissihin kovin kauaa yhtaikaa. En ny rupia arkistoja kattelemahan.

Mullei oo kestäkään henkilöstä mitää ennakkoasennesta vaikka tuntisinkin. Mä ev voi tiätää, onko Osuuskaupan etuja käytetty eli ei. Nyt jo monta vuatta oon nähäny, nottei kaikki oo likikää totta mitä leheris seisoo.

Rupiaa tulemahan sellaanen miäli, notta lykkään pumpulia korvihini ja jätän klasini takan ottalle. Pumpulit korvis iliman klasiita rakkilenkit kumminki onnistuu. (Iliman klasiita on oikiaa kiältä, vaikka tuntuukin hassulta).

Ei oo mitään uutta, notta valtaa tai asemaa saanehet unohtaa takkinsa narikkahan. Entisen kuallehen kunkun velii joutuu ottaman päähänsä kauhian näköösen lätsän. Ei siinä mitää, mutta se pulliampi kloppi rupes tekemähän rakennusinvestoontia kunkun luattokortilla tai ainaki kunkun tiatoosesti.

Mua ottaa päähän se, ku en oo saanu mistää valtaa eli voimaa, notta voisin saksia käsiä poikki Kongos laiskannäköösiltä nyhtyriiltä. Tämä viimmeenen virkes on irvaalua, mutta sen sisältämä asia on täyttä totta.

Tämän maa kakskymmentä kertaa isoompi Kongo oli kunkun yksityysomistukses. Käret poikki jos hommat ei huvittanu. Kooli mikä kooli, tuumas kunkku.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Jotta mitä hä

Suamalaanen juurnalismi on ihan perseellänsä. Mulloli pari päivää kaikki ulukooset liniat kiinni ja silloonki tapahtuu maailimalla jotaki. Tervetulua syämähän notkiaa jäätelyä pakastehestamma. Sähkökki oli kiinni.

Mä luin jostaki leherestä, jotta Matti Heikkinen voitti kymmenen kilsan maailmanmestaruuren. Mä luin tiätysti innoosnani voitosta juttua eteheppäin. Kolomes kappalehes Matti oli kympin mestari. Itte näin telekusta, notta Matti oli kyllä kympinkin kohoralla likellä kärkiä, mutta kellot knapsahutettihin viirentoista kilsan hiihron jäläkehen.

Mua vituttaa paskahousujen kirioottaminen meriahan. Voi olla, notta toimittajien valinnas on suuret numerot äireenkiäles etuna, mutta mum miälestä kirioottajan pitääs tiätää eres pikkuusen asiasta mistä pränttää.

Ex pääministerin Matti Vanhasen isä Tatu laukoo jotaki, Hyvä se. Sitte joku tarkistava ja vielä kerran asiansa tarkistavan toimittajan sormista lähtöö, notta Tatu Vanhasen isän suusta tuli ny tuallaasta.

Ottaa pikkuusen kaalihin, ku moon avustajana kiriootellu Antero Okkosen kirian ohojeella vain totuuksia uutisina. Miälipitehet on aina ollu eri kastis. Ny vissihin kaikki on yhtä sontaa.

Mä ny orotan jantus jaloon, notta brittileheristä saarahan hyvä uutisirea. Tottahan se on, notta jääkarhut tramppaa kauppatoriilla ja kalakauppiahat on ihan hupinas.

Harkitten viälä hetkuusen. Pian oon laittavinani kaikki tiarootusvälinehet kokonansa kiinni. Viälä kahareksankymmentäluvulla toristettihin suamesta kattuen itääsen valtion ja Suamen hyvää yhteistyätä, avunantua ja ystävällisyyttä.

Tuli niistä silloosilta matkoolta muukki umpikännis ku Ahti Karjalainen. Toimittaja kysyy Seutulas lentokonehen piätyspaikas, notta, mistä asiooista tällä matkalla keskusteltiin.

Ahti sitten varjellakseen tax -free kassinsa näkykymistä, mainitsi: Keskustelimme sellaisista asioista mitkä tulivat esille.