keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Rakit räksyttää

En tiärä luulenko ittiäni joinki fiksuksi kansalaaseksi, ku mua ärsyttää kaharen peressaeherokkahan perähän tullu rakkimainen räksytys. Kumpikaa ei oo säästyny, ei sakke eikä pekka.

Joku juurnalisti totes räksytysten ollehen ennen ABS:n paariis. Sosiaalinen meria antaa jokahiselle kanava tintaalla verhon takaa mitä ittelle lystää.
Kysymys mistää kansalaasten vapauresta kiakua kukin omalla tunkiollansa ei oo. Oon remokratian kannattaja. Joka kylällä pitääs oikiasti olla joku sekoolematoon kellokas, joka vetääs karvahatun korvia myären päähän nualle räksyttäjänörtiille.

Menny on ny olutta.On vaikia enää käsittää, notta kansalaaset olis enää koskaa yhteestuumasia. Kotien riuakkusmiset, nyrkki hellan hallittijaa vastahan. Jotenki itkeskelen täs kehitykses. Uskon, nottei meillosi enää mitään tekua, jos irän suunnasta tulis rajan yli möliseviä suamimaan uusia hallittioota. Ruki veer. Isis tai tavaris? Kiitos kysymästä:

Olis oikiasti kiinnostavaa tiätää, kuka haluaa viärä Suamelta täyrellisesti puallustruskyvyn. hynää riittää vissihin kenraalien ylellisehen elämähän, siinä se. Älytööntä on halavaannuttaa maan pualustuskyky kokonansa. Hurrit ei tänne tuu, mutta hiippalakiilla on elämä ja ajatuksensa katees ja pahoon. Niiltä voi orottaa vaikka mitä.

En oo siitä enää katkera, ku uraalin tualtapualen tuli hiippalakkia viaraalemahan mun kotokyläs ja poltti olokivalakioolla kaikki aikuuaset miähet. Akat raiskattihin ja kakarat viätihin paremman maailiman elon tyrskeesihin. Mun suvusta jäi jälielle ainuana jostain kumman syystä taloollinen Raakel Turppa.

Vaikkon rajan toisella pualella kans pian mukavaalit, on otollinen tilannes putiinin kävellä tänne hyvällä yhteityällä ja avunannolla valakattuna. Pressalta on aikoja sitte nipistetty korvamerkit ja mikä on maan hallitus? Suurin osa on jonku yhyren asian kiakaalioota, niiku joku rillipäinen nuari ministeriflikkaki.

Sytehen ja savehen ollahan menos. Hyvä me.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Käyttö ku käyttö

Mun enerkiani eli älyn osamäärä ei piisaa ymmärtämähän lehtitiatua, jonka perähän Kauhavalla on sotahommis tapahtunu seksuaalinen hyväksikäyttö. Oon varmahan ollu liika kauan rästäsvuaros, ku en enää ymmärrä äiteeni opettamaa kiältä. Mitä tuallaanen uutinen oikiasti tarkoottaa, kysyv vaan.

Minen käsitä, notta mitä paheksuttaavaa tuas hommas on ollu, jonson hyväksi käytetty. Mullen hyvä -sana on hyvyyttä ja häjy pahuutta. Mullekki on sanottu painokkahasti, notta hyvästi. Jos nuan joku sanoo, eikoo silloonki piäni kipinä elontiälle olemas? Hyvästi. Mikä vois olla kuvaavampi ilimaasu karmiahan kohtahan. Eherotan: jätskiä tuuttihis.

Ku mä seuraavan kerran haluan jollekki paluuperän elämästäni, sanon pahasti. On kumma juttu, notta tuallaanen sanonta voi vaikkapa ontua. Ku mä sanon myänteesesti, notta hyvästi, asiasta tuloo seleäksi kiälteenen sanomani esille.

Paluuperä on muutoosta jänösen sivuhyppy silloon ku se harhaannuttaa takaa-ajajaansa. Niinkku jotaki jästipäistä koiran retkua. Mun rakkini ei oo retkuja.

sen siasta

Oon köpelö ruakataiteelija, myännän, muttei menny siat eileen perseesehen. Joku jo mut aikoja sitte jättäny imehinen sai suupiälensä makoosahan hymyn virnesehen. Olis varmahan maistunu muillenki.

En oo niin hyvä, ku saattaas jutuustani päätellä. Kuukletan jonkun sopan eli ruakamössöhön kohorallen ja annan pikkuusen yläkaalilleni muhimisaikaa. Jonson joku joskus osannu teherä klimppisoppaa eli veripalttua, miksen mäkin? Kysyv vaan. Tämä joku keitti tai paistoo eileen spelt -jauhoosta kropsua eli pannaria. Koirat syää tuatosta.

Oon jokseenki ykssilimäänen keittäjä. Nimenomahan keittäjä . Mum miälestä mikää muu ei oo ruakaa ku kunnon soppa. Teen joskus töhönöruakaakin, ihan kurmeeta, mutton mulla vatta täynnä ruakaalun aikahan. Oon saanu tiskitrasua ympäri korviania aiheesta. En tykkää töhönöevähistä.

Ja sitte a la aijankappyra: Tällään ehtoolla kuivatettuja hernehiä vesivaasihin. Ku heräätn aamulla, ostan lähikaupasta palavikinkkua. Koitan jollakin konstilla seleventää ittelleni, onko se fläsä sualaasta tai ylisualaasta. Itte tällään sualaaset rumihin osat pitkäksi aikaa vetehen laimentumahan.

Suaritukses jo kärsätuntuma saa ihimisen hyvälle päälle. pian saa lusikoora hernessoppaa muatohonsa. Oon ollu sev verran kulukeella, norttoon oppinu joltaki rusentamahan sinappia keittohoni.

Jaa, jotta täskö ne kokkaamisen ohojehet oli. Voisin puhua oikiasta kaalisopastaki kuinka kauan hyvänsä. Osaan keittää tikkuperunootaki ja kanan peffasta tullehia melekee ympyriääsiä.

Jollaki imehellisellä selityyksellä oon pysyny hengis. Ev viaraale soittoruakaloos, enkä muiskaa ravittemapaikoos. Huitelen vai soppiani takaraivohon päin, Joo.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Sijaa

Mullon vilipooses kaapis muutama sianperseestä silipaastu lihanpala. Luanto panoo hanttihin, mutta meinaan väsäästä fläskiistä murkinaa. Tiärän varmahan, notta hauvelini raateloo tuatokseni mulle millään lailla maineesemata. Jos ei kelepaa imehisillen.

Minen ny oo takuus hommistani. Oon tuumannu kipristellä persetposkia kuumalla suamalaasella paistinpannulla. Non ruskioota homman jäläkehen. Tällään rumihin osat pöyrälleni, sille lekkaamislaurallen. Tökin rumihin osahan pistiöömiä Ingvar Kampardin firman puukollani.

Sujutan jokahittehisehen tekemäni haavahan viherpippurin. Minen tiärä kuinka pippuripihivi teherän. Mä kumminki tällään fläsäni uunihin ja kyttään koko aijjan, mitä oven takana tapahtuu. Minen tiärä kelloosta mitää ja saan kypsymisaikana rauhan teherä perunapuurua, sotkua, muusia, pyreetä...

Uskon, notta maistuus muillekki. En tiärä mitään kohtaa maailimaa johona olis paikka, johona sais parempaa evästä ku täälä meillä. Tunnen itteni jokseeni kömpelöksi ruakamestariksi, mutta voi herran tähären tämä kumppanini on täydellinen virtuoos ruaan tälläämises, vaikka onkin ylioppilas.

Ja sitte viälä: mun älläänen ylioppilas flikkani on ihan maharotoon ruakataikuri. Mihinkä tämä maailima oikee menöö?

perjantai 13. tammikuuta 2012

Ääneni

Mun ääneni oikiasti ei oo viskin tai piarun polttamaa kähinää. Tiato on tullu, notta huamenna meen rähäjämän johonku pappilan äänestyskoppihin. Voin piirtää kuponkihin falloksen, niinku olin piirtäny yli neliäkymmentä vuatta taapperi. Isäni oli silloon äänestysaluehen toimitsija.

Äitee tunnetulla kipakalla sopraanolla muistutti mua, nottollahan äänestämäs. Mun numeroni oli kuva joskus nähärystä imisen kohorasta. Jos mun pitää mennä lähetystö ilimoottamahan huutamispaikkahan, koristelen sitä erellistä kuvaa oikee kyllä.

Mä haluaasin, notta oikiat johtajat johtaas Suamia, eikä heleppoheikit. Vaihtoehtoona on suamia murtavat öykkärit tai konnuuksillansa pesämunansa tianannehet siloposket. Ne tiätää kuinka rosvotahan. Paitti, notta toivoosin maahani eres alakeelista demokratiaa. Pikkuusen hilipittää mun kaalin yli, ku eruskunnas hallittoo julukisten patteri. Joku on nopiaa kävelevä, toinen osaa kirioottaa toispualista, yks on pantu telakalle uupumuksen tähären. Mitä hyätyä maallen oli, ku jonku ministerin naama oli ollu komiee ku toisten.

Samaa päättämättömyyren uupumusta on EUski. Minen millää konstilla saa kaalihini, notta iataliaanen meppi Pietro Mennea vois olla kyvykäs hoitamahan maanosan asioota, vaikkon pinkonu satasen alle kymmenen sekuntin ja parisataa alle kaharenkymmenen sekunnin.Varmahan nopeuresta on hyätyä, ku menöö tukkimahan puheenjohtajan antamia kusipäisiä puheenvuaroja.

Joku voi väittää vastahan: mum miälestä reiru pualen Suamen eruskunnas on pilipaliporukkaa, jolla ei oo minkäänlaasta tiatua lainsäädännöstä. Mullekki tuttuja naamoja on riakkumas eruskunnas vailla minkäänlaasta kansan edun mukaasta käyttääntymistä.

Voisko lentoemäntiä kopeloova Paavo olla mun luatettava esikuva? Voisko Sauli olla mitään, ku junttas kankohonpäälääsen valtiomiehen kansan eres juurihullikkahan? Mitähän hyätyä pressan hommihin on, notta osaa kävellä nopiaa.

Mun ylivoimaanen suasikki on pidee. On pikkuusen erustava persoona. Myhäälisin täälä omas kammiosnani, ku muummaaalaset imehtelis, notta mistootta saanu tuallaasen komistuksen hommihinna. Oon maharollisesti kruksaamas tuan nimen ruutuhun.

torstai 12. tammikuuta 2012

En tiärä

onko tämän maan pääministerille hyvä vai huano asia, nottei osaa kunnolla toimitella vallaskansan kiältä. En osaa tiätysti yhtää sen enempää ku sukupualisesti karvaasihin rintoopiälihin miältyny premiäärikää.

Huamaan, notta erustajat naureskeloo pulupeetisnansa ja lähtöö miälenosootuksellisesti kuseskelemahan pääministerin puheen aikana. Mullen käyttääntyminen os tosi typerää. Di Rupo puhuu niin selekiää kiältä, notta oksat pois ja pala larvaa.

Mollahan tämän maan pääministerin kans varmahan samalla kurssijaksolla. Mum miälestä italialaanen emigrantti puhuu tavattoman selekiästi maan valtakiältä. Voi olla, notton unohtanu perunan suustansa ja sikäli puhes kuulostaa toiselle emigrantille kunnolliselta.

On tosi naurettavaa, notta tämän piänen maan suurin poliittinen saavutus on kiälellinen suvaattemattomuus. Maa on jo jaettu kiälen jäläkehen kahtehen hallinnollisehen alueesehen. Mum miälestä franskoka puhuva Di Rupo on tosi sympaattinen ku oikee tosisnansa toimitteloo maan valtakiältä.

Oon suames asunu liki kakskiälistä seutua. Oon itte touhunnu sen toisen kiälen aluehella suurimman osan elämääni, enkoo koskaa nähäny kiälipoilitiikkaa pualin tai toisin. Silloosis hommis oli joskus pikkuusen vaikiaa, ku Vöyrin Kalapään vanahat isännät puhuu kiältä sikin sokin. Siihenki auttoo se, ku puhuun pakkoruattia turnipsiniskoollen. Notti mun hyväntatoosena puhehen yrittäjänä. Jonku aijjan päästä opiin niiren murtehenki, jolla päriäsin jopa Maalahares ja Skoones.

Mitäs täs

Mua ei huvita enää blogaaminen, kus ei huvita ympäristyänikää. Saatan ujeltaa joskus jossain muualla. Olen oirehtinut jo pitkään. Dokumenettejakin on jäänyt jälkeen.

En laita yhtään ainutta tuotostani talteen eli muistoon. Minulle on ihan se ja sama, mitä olen örissyt. Blokkausaikani siirtyy ihan itselleni. Kernaasti kirjoitan omaan latikkooni myöhemminkin.

Minun tahtoni on lopettaa tämä luukku viikon sisällä. Avaruutehehenhan tämä blogi jää iäisyyteen asti. Jos pystyisin poistamaan hallintajalat tältä kanavalta, tekisin niin, kukaan ei voi.

Aamen.

Sais äänestää

Mulle tuli virallinen paffi, notta saisin huutaa tarua seuraavan pressan perähän. Ihan oikiasti mullen on ihan se ja sama kuka saa lautasensa.

Kävelijä, terroristi, pidee, Sirkka minä ja Pekka, mutta Paavo, ei ahrasmäki, vaan oikia Paavo. Siinon ainuana koko porukas valtiomiähen elekeetä. Joku , tarkootan jalaskämppämiästä.

Taiteellinen junioriakkansaki olis kyvykäs pressaksi, mutton SAULI pahoon pihalla. Pressalla pitääs olla tunnettuuta niiinku Kaisa Mäkärääsellä. Osuu seittemän kutia taulun sivuutte. Kaisa vois ammattitairollansa sivuuttaa kaikki pöliät asiat ja sanua, notta huamenna tähtään pilikkahan ja lopetan naureskelevien variksien jahtaamisen.

Ku reposaarelaanen painija heittääs akropaatti Putiinin lindeenistä landeenihin. Siinolis pressa Eino Gröönille näytön paikka. Minen tiärä, notta ulttuuko mun ääni krokotiilien maahan. Florirashan eikka rääkkää krokoja.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Äijänkäppyröiden

Oon taas kerran hukannu suaran valinnan omahan blokihini. Ei oo imes ku, sormeni on ku paketista vapahutettu nilikkuunen nakkien läjä.

Kuuklesta sai seleville, miton äijänkäppyrä. Johonaki osumas se tuli mua kohoren, johonaki tärskys selevennettihin sanan merkitystä. Ev viittiny kattua siitä toisesta tiato-ohojelmasta, nottonko niillä parempia seliityksiä.

Ev vissihin oo loukannu mitää desing -lakia, ku oov viäläki äijänkäppyrä. Jos kukaa ei oo viälä varannu mun nimiäni tuatestarkootuksihin, mä voisin alakaa itte hommihin. Jos joku likipiiristä osaas hongkonkia, voisin lähärättää sinne piirrustukset vaikkapa äijänkäppyrän klyyvarista.

Jos tuatettu muavilelu valtaas markinoota, voisin tällätä skannatun kuvan isoostavarpahastani tehtahalle. Aivan hyvin mun viiksistäni sai torella suuren implantin mallin huanua ittetunua kärsiville.

Muutaman sekunnin perästä tämän julukaasusta lähtien, mun nimimerkki on varaasteettu mua koskemattomahan mulukkuhommahan. Arvaan vaan.

Jotta näin ny.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Tämä on nähty kärestä pitään

Jonku merian jäläkehen Suamen terveyshualto on haaskannu milioonia ekuja epäonnistunehisihin terveyrenhuallon it -projektiihin. Ei oo mikää imes tua.

Joku ohojelmiston uusinta varmahan onki epäonnistunu, jonsei kukaa osaa sitä hyäryntää. Silloon on menny lantit hukkahan. Olis varmahan pitäny käyttäjäkki valamentaa tai uuristaa.

Itte hiipparoottin jolloostikki valtion firman kuluunvalavontakortiilla muka töisnäni. Mä en oo ollu koskaa millää lailla väläkky tiatokonehien ajatusmaailiman kans. Mutta siinä firmas mun oli pakko havaata antikristuksen aikaaset systeemit. Mulle tuli tekstinkäsittelyojelmaksi Teko 5. Pikkuusen hymyylytti.

Riahuun siälä omalla vakanssillani antiikia vastahan. Ajoon oikee lentokonehella muutaman tyäkaverini kans tiaron konsultaatiohon. Soli isoo firma mihinä kuhuniin. Sain läppärin tervetuliaaslahajaksi konsultilta.

Joopa joo, tapahtuman perästä uusittihinki jotaki systeemiä. Mun pisti pikkuusen vihaksi, ku olis pitäny joku suunnittelijan tiatokonehella suunnittelema värkki tyästää maakunnan tehokkahimmas tyästökeskukses. Joo, haalarimiähet sitte näpytteli tupakki suupiäles niitä kallihia värkkiä ruatuhun. Suunnittelija olis voinu saman homman teherä tiatokonehellansa. Tiato olis menny suaraa tyästökonehellen, mutta sitä keltaasta johtua ei ikinä saatu äntihin.

Tosi turhanaikaata oli uusia mitään systeemiä, niinku ny lääkintöhallitukses. Jos konehien ohojelmat on kymmeniä vuasia käyttäjiänsä erellä, voi syyttää ohojelmaa tiätysti ja koko systeemiä. Moon ollu tiatokonesaikana mones firmas töis ja oon huamannu, notta parahakkaa duunarit ei oo koskaan käyttäny eres kymmentä prossaa konehen tarionnasta.

Voi olla, notta konehien käyttäjien taso on parantunu. Luulisin niin. Ensimmääsellä ATK kurssillani mulloli huuli pyäriänä. Joku konttorirotta huuti opettajaa hätähänsä. Sen oikianpualoohooses käres ollehen hiiren alusta loppuu. Tuli pöyrän reuna vastahan, mitä mä ny teen?

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Ruakaa kasvatetahan

Minen oo tiännykkää, notta talitiiaaset ja punatulukut on maav vilijelöötä. Lintulauralla ne ny kasvattaa uutta satuansa. Voi olla merkki siitä, notta tulevaasuures tuloo huanosti ruakaa, ku noon ottanu ruakintansa omihin nokkihinsa.

Tosi rauhaasta joulunaikaa on ollu. Jokku on ajellu autoollansa kanavihin ja jokku on ajellu rekoollansa kakstasotiän toloppihin ja jokku on muutoon vaan tahtonu jonku toisen hengiltä. Ei pitääsi lukia lehtiä.

Moon monta kertaa imehrelly, ku täälä viätetähän juhulia palio ronskimmin ku kotomaas. Varmahan täälä huumehis hörhööllähän. Ny jo oon oppinu eroottamahan katuvilinäs hörhöt. Maalaaspoijjan ajatukset on niin lapsenuskoosia, nottei mitää kuriaa haluaasi nähärä.

Mullon ollu yleespätevä konsti joulunaijjan hommihin. Rakiille runtua ja oikee kunnolla. Ja ittelle samalla. On ollu onni nottei oon mulla ny kaluumet tai luntioomet porottanu ja ollahan retkuultu oikee tuntikausia ihastuttavis paikoos. Koirien tähären on menty monehen maahan rypemähän. No, viarahat maat on tosi likillä.

Mä ev voi mitää luantoelukooren oloosille lelukoirille ku ne kattoo mua suaraa silimihin ja keikuttaa saparuansa. Joo, joo, tällään kummisaappahat jalakahani....

Vähä araastellen ny meinaan pirättää maav vilielyksen. Kipiää ottaa ajatuskin. Ostin pualen kilon klöntin parsakaalia 49 sentillä. Sipulit ja potut maksaa niin vähä, notta mäki löyrän aina sellaaset latit pöksyjeni taskuusta.

En lupaa mitää, mutton järietööntä ja helevetin kallista haaskata aikaansa perset pystys krekoolimaas, ku kaupasta saa mun tuatteheni pitkähänsä kiittämällä.

Satsaan koirien ja itteni ulukooluttamisehen.