torstai 25. helmikuuta 2010

Kevättä riveelis

Tasan viikko sitte suksittelin tämän kylän puistos. Ny ei oo lumirähämästä tiatuakaa. Meiränki klasinaluusesta pukkaa komeeta runsuja. Krookuksia kuulemma. Mustarastahat tuas huinaaloo, niinku tulevaa pesäpuskaansa kattellen. Syksyllä istuttamani sipulit ja valakosipulit lykkää komiaa vartta.

Oltihin eileen ehtoopäivällä rakkien kans kunkun linnan puistos. Siinä samas, mihinä hiihtelin justihin. Aika märkää oli viälä. Reissun jäläkehen rakkien mahanaluuset oli ravas ku kytöruunalla.

Puiston penkiillä rakastavaaset vaihtoo räkää korkialta taivahalta mollottavan auringon hyvääleväs säteelys. Romanttista näkyy olovan pualin jos toisinki. Näkemäni parit oli tällä kertaa kaikin tavanomaasia sekapari. Yhtäkää partasuu -paruusta ei ny näkyny läheesyyttä hoitamas. Ku ei oo kaikis puskis lehtiä näin talavella, herrasmiästen piilopuskahankaa ei näyttäny olevan tunkua, eikä siltä ollu tuloskaa ketää. Vissihin kokoontumispaikka orottaa viälä asiakkahiansa ja kesää ja lehtiä puskihin.

Voi olla, notta puskikos yksilöötten yksityysyys on ny vaaras, ku ny viälä näkyy oksiston läpi. Oon joskus pohoriskellu, notta mitä ne herrat siälä umpipuskas teköö. Oon tullu sellaasehen päätinkihin, notton jonkullaasia kyläkunnan kokouksia ja äijjät käy siälä asumalähiönsä valtakirialla toimittelemas puuttehistansa maharolliselle kerhon pomolle ja sille muulle muresväelle. Mutten tiärä, enkä taira mennä tiarustamahankaa.

Uutisten jäläkehen täälon viäläki aivan hirviä talavi. Ehtoopäiväleheren uutinen väittää yhteeskunnan häviävän joka ikinen päivä 100 milioona ekua sentähären, ku kaikki rakentaminen on kuulemma seisap pistehes ankaran talaven tähären. Onhan se tiätysti kauhiaa, ku saattaa olla viäläki yällä melekee nollas ja päivälläki mittari nousoo kirun kirun kymmehen lämpöasteesehen.

Kaikki ulukorakennustyämaat on ny joka tapaukses ihan hiliaasia. Saapahan ruunarit ny sitte vähä huilata ennen kevätsatehia. En oo kustannuksis mikää asiantuntija, mutta kyllä 100 milioonaa ekua päiväs tuntuu pahoon hatusta riivastulta summalta rakentamistopin tähären.

Krookukset yrittää kattella, notta mihinäpäin se aurinko oikee mollottaa

maanantai 22. helmikuuta 2010

Vellihousut

Suamalaasten ei oo tarvinnu jännittää plutusakkinsa pualesta Olympialaasis. Ei oo eres maharollisen epäonnistumisen pualesta tarvinnu soffalla olla kommonansa. Haukottelu ja tympiä olo on ollu päällimmääsenä, eikä totuttu isänmaallinen hurmos.

Yrittääsivät eres. Eiku hiihrellähän larun sivuhun jo ennen pualimatkaa ja ruvetahan seliittelemähän jotaki älytööntä, niinku notta mun jalaat oli persustasnani ihan väärin perin. Tai notta mun suksieni päällä oli ihan viaras kroppa. Jokku hyppyheikit on ottanu henkaristansa liika suuren paltoon ja hypyt menöö heti hylykyhyn.

Jokku, jokkon sattunu viittiä hihirellä maalihin asti, sanoo, nottoon ihan tyytyväänenen tähän suaritukseheni ja seuraavas kisas sitte kyllä oikee paukkuu. Nii, jos kyseeset kehäraakit viittii lähtiä seuraavahan kisahan. Kisas voi rasittua ja tulla vaikka hiki ja räkä noukasta ja voi viälä mennä tukkaki sekaasinsa.

Suamalaaset "huiput" näyttää oikee olaan takaa mikon suamaanen sisu. Se on sama, ku mariapaska olis housuus. Kotoväki tiätysti tykkää ku omat kullanmurut ei niin kauhiasti rasitakkaa ittiänsä, ku on viälä muita matkoja jäliellä. Paitti, notta kisat loppuu joskus. Mutta onhan kotomatka silloon mialuunen ja koko kisojen paras matka.

Aivan niinku arvoosille vellihousuullemma olis tullu yllärinä koko Olympialaaset. Mä oon vaan penkkiuhoolija, mutta tiärän niitä pirettävän joka neliäs vuasi. Valamennusjohto ei oo vissihin muistanu tällääsestä asiasta mainaasta hyväpalakkaasille vetelyksillensä.

Totta puhuen mä en ymmärrä, minkä tähären joirenki vanhojen sattumien perusteella lähärätetähän porukkaa sisuulemahan maapallon toisellen pualellen. Jos nautitahan urheelijan palkaa valtion pussista, se kyllä tarkoottaa, notta palakkansa etehen pitää teherä muutaki ku seliitellä. Tälle päivälle valamennusjohto määräs yhyrenki akan suksittelemaha. Se sanoo, mua huvittaa paahtaa vasta ylihuamenna. Valamentaja pitääs olla jonkunlaanen johtaja seki, mutta tyälääsellä on sana ja valta.

Suamalaasten vähäästä kunniaa on pitäny nuaret. Half pipe poijjalla Peetulla oli hopiahansa aivan eri evähät ku kisoohin raahatuulla vastemiälisillä seliittäjillä. Nuarten sarialaanen oli seki hiihtäjä, joka ainuana viittii suksia maalihin asti miästen yhyristelmähiihros. Kolomelta raavahalta kultapossulta loppuu evähät ennen pualtamatkaa. Suasitan eväsreppuppua selekähän seuraavalle hiihtoretkelle lähties. Ei se oo häpiä, jos haluaa varmistaa jaksamisensa.

Slovenialaanen Petra Majdic luisti sprintin lämmittelyhiihros merkkaamattomahan ja suajaamattomahan rotkohon. Neliä kylykiluuta meni poikki ja keuhkoohin tuli reikä ja toinen suksi ja molemmat kepit meni poikki. Flikka hiihti uusilla toisilla hiihtimillä voihkien kolome alkuerää ja oli loppukisas kakkonen. Palakintua piti sitte hakia pyrätualilla istuen. Kun olis eres prosentti Petran sisusta yhyrelläki suamalaasella. Ei oo eikä tuu.

"Tykkään ampua ohitse ja sitten itkeä itseni uuneen", sanoi ampumahiihtäjättäremme.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Äly älä jätä

Laskiaaspyhän kunniaksi oltihin maan itäreunalla suksittelemas ja kahaloottamas rakkiamma pualimeeterises hanges. Perilläolo oli tiätysti yhtä juhulaa. Koirakki näki ekakerran karvaasia skottilaasia sarvipäitä, jokka sanoo notta ammuu. Miäli olis teheny mennä puraasemahan säärestä, mutta joku onnetoon ihiminen pani hanttihin narun toises pääs.

Matkat täälä ei ny pitkiä oo, ku maa on Vaasanlääni -vainajan kokoonen plänttäres. Menomatkalla jo ajettihin kiäli keskellä suuta, mutta palajaminen oli ku painajaasunta. Mennes moottoritiällä oli aika vähä väkiä ja kuluku onnistuu joinki sohojos. Kaitehesehen ajon jäläkiä näkyy muutamia, mutta rojut oli jo koriattu taltehen.

Oli satanu lunta. Autoletka eteni kolomiakymppiä oikianpualohoosta kaistaa. Tiätystysti turvaväli oli vähintään autonmitta etupuskurista toisen takapuskurihin ja jarruvalot vilikkuu junas iloosesti. Ku meillei ollu mihinkään kiirus, köörööttelin aluuksi omas reijjäsnäni kuitenki jätin etupualelle ainaki viiskymmentä meeteriä hajurakua.

Moon äkkipikaanen miäs, mutten liikentehes koskaa. Arvelin vaan kultsille, notta mitähän tästä viälä seuraa, ei osannu arvootella. Mua rupes peliättämähän, ku koko aijjan mun peräs oli kosla niin likillä, notten nähäny sen euvaloja peilistäni, ku sen valot oli mun puskuris kiinni. Takanatulevien valoos näin peilistä, notta autonkatto on muutaman meeterin pääs meirän auton takaklasista.

Erkaannuun siitä junasta ja lähärin neliäpyärävetoosella kahalaamahan vasimenpualohoosta kaistaa. Pääsinki palio joutuusemmin etehep päi ku se juna. Kahareksaakikymppiä. Kyllä siinä sitte meinas syrän pirättää pariotteesehen, ku siältä letkasta joku yrittää peliihin vahtaamata tulla mun eteheni. Kauhialla valaojen räpsytyksellä sain poukkoolijat havaattemahan, noton kulukijoota hangenki pualella.

Mutta ei täs viälä kaikki. Lumi väheni kotiappäi tulles, ja sitte seuraavien tiämestaripiirien sualarahat oli vissihin pelattu ja juatu. Kolomikaistaaseksi muuttunu tiä oli kus jääkiakkokaukalon laattiaa. Oikianpualohoosen kaistan vauhti meni kävelyvauhriksi ja monet oli pirättäny tykkänäsä hätävilikuttamahan pyärtänöllen. Keskikaista kuluki pikkuusen.

Ja katto: Vasimen pualohoosen kaistan autoolijoolla ei ollu luannon lait vaivoona. Autoos oli varmahan kaikki maharolliset vakauttajat, jokka antoo kuskiille levollisen miälen pääkkylääsehen, notta voi päästellä vaikka sataaviittäkymppiä. Toistin kultsille: Kuinkahan täs viälä käy? Ei ruvennu arvaalemahan nykkää. Oliskohan ollu viitisenkymmentä kilsaa kotia, ku heitin: Arvootellahanko, kuinka monta kolaria nähärähän? Ei viittitä, sanoo.

Lähärettihin siätä hirveyrestä heti piänemmille poluulle ku vaan päästihin ja loppumatka köröteltihin pariakymppiä muitten seas. Sitä ennen vain kuus kolaria oli tualla sualaamattomalla pikataipalehella. Määrä oli mummiälestä vähäänen piittaamattomahan luannonlakien uhumaamisehen nähären. Kiiruhia rentouttavalta viikonloppuvapaalta palajavia ei yhtää haitannu, vaikka poliisiautot ajoo erellä kaikki vilikut ja hätävilikut päällä yrittäen hirastaa lentua. Tuallaaset häriköt voi aina kiärtää.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Puukkua

Ei täs ny kerkiä kauaa urvahtaa, ku taas saa lukia lakeuksilta aitoja uutisia, ku on puukoolla puhkoottu aamuyästä toista johohonaki soittoruakalan oven eres. Tutkinnalisista syistä poliisi ei sano, käänneltihinkö sitä järvenpääläästä haavas. Hengitys vissihin pirätti taas.

Ei oo miälenkiintoosta lukia, notta kuinka monen astehen huuruus oli autoolija, joka hurahutti toisen seinästä sisällen, eli vintilen. Vapaus on olla ja elää.

Mä en oikiasti tiärä, notta minkälaasta asiaa tuallaaset uutisoonnit elättelöö. Leheristö oli ainaki kuuskytluvulla kolomas valtion mahti. Mä en muista, mikkä oli ne etupualohooset.

Mitä järkiä on präntätä leherellen, notta johonaki Lakaluamalla on kylän poikamiäs lähteny haisuus ajamahan larallansa. Joo kyllä, mutta ei. En puallusta koskenorvalla startattua yht ää. Oon vai ny pikkuusen postia pappi Jaakopille elokuvan tähären kans. Meria on menny jo aikoja sitte sen oman tarkootuksensa sivuutte.

Meirän äitee klaappaa pikkuusen Hagman merkkisellä perunanparkkoo veittellä kynsiänsä Ampulanssi on tilattu mutta ei oo tullu apua, ku puhelinliniat on ylättävästä kuarmituksesta menny kiinni. Perunankuarinta kuulemma jatkuu ja tämä kanava seuraa äksidenttiä ihan kohoraltansa.

Putosko se veitti kärestänsä, vai pitääkö firmasta tilata takuusehen uus knäivi?

Seittemänkymppiseksi töihin

Kyllä suamaalaases yhteeskunnas ny harittaa oikee kunnolla. Jokku nutturapäät välämää, notta ihimisen pitääs kitua tyäelämäs seittemänkymmentä vuatiahaksi. Kysyn vaan, notta mihinä tyäelämäs?

Ny tyäelämäs on arvostettuja kolomenkymmenen vuaren kokemuksen omaavia parikymppisiä dynaamisia henkilöötä. Poistin justihin hirviän kirosanani tekstistäni.

Suames vissihin eletähän niinku johonaki rehupellos. Se sika joka on isoon syää ensin ja muut orotteloo jos jää jotaki näykittävää.

Jos ei oo enää töitä nelikymppisillekkää, minkä tähären pitää hohaata eläkesiän pirentämisestä? Piilootettu vastaus tuloo jokahisen poliitikon kuantalosta. Eläkesrahat on jo aikoja sitte pelattu ja juatu.

Ku ei kerta oo enää särvinrahaa vanahoolle, tällätähän ne kuviteltuuhin töihin. Sais yks lapualaastaustaanen pavun nyppijä toimitella asiansa oikokiälellä. Yli kakssataatuhatta joutilasta on maas ja on kuulemma tyävoimapula ja eläkesikää pitää nostaa ja tuara vinkuintialaasia tekemähän tyät.

Mun ei tartte mitää käsittää. Ku tuloo aika kypsäksi, tälläytän virkavaltaasen pyssysakin tähtäälemän mun okullaariani kovat piipus. Lopputulos on kuitenki kivuttomampi, ku huano epäröönti.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Uutisita

En oo huvikseni viälä viittiny lukia tämän maan uutisia. Veikkaan, notton muutama isäpuali kuristanu akkansa kakaran. Voi olla, notta tapettuja on viäty kanavihin kellumahan tai vainajaeherokkahat on ajellu vesikouruuhin omasta taharostansa.

Suuri ero täkälääsihin ja suamalaasihin väkivaltaasihin hengenmenoohin on siinä, notta Suames nuijitahan ylehensä hirviäs kännis. Täälä teherähän palio uskomattomampia juttuja ku Suames, ja ylehensä selevin päin.

Tälläänen maalaaspsygologi veivaa asiaa pääsnänsä. Täälä juarahan takuuvarmasti enämpi karvahia juamia ku Suames. Henkiä kohoren vuares. Kyllähän tääläki piisa toikkaroottijoota, mutta niiren osuus rikosöykkäröönnis on vähäänen.

Sama viulunkiäli tappajilla soi korvis. Huuruusilla on aharasta miälesnänsä ja huuruttomilla on aharasta miälesnänsä. Tultihin vissihin samahan kohtahan.

Tiärän, mikä on mukiloomisen ero täälä ja Postia Jaakopin maas.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Järiestetty uni

Ainaki kaks tuntia ennen ku nukkumatti rupiaa mainittemahan mitää, otan taas sen keskenjäänehen kirian;Leningradin 300 kauhun päivää. Mulle jäi pikkuusen epäseleväksi viimmeeses unenpöpperös, notta kuka oli kunkin pualen pomo. Sen ny muistan, notta yks housuuhinsa kusnu upseeri saksanmaalta vaihtoo hiippalakkiihin.

Ev voi tiätää, mitä siinä kirias on seuraavaksi. Historian jäläkehen Piatari jäi ryssillen. Nämä hitlerilääset olis kovin toivonu Mannerheimin porukkojen tulevan jeleppaamahan niitä hommisnansa.

Nojoo, mä luen sitä kiriaa ny sitte niin kauan ku okulaarini pysyy raollansa. Yritän huitaasta sen opuksen silimistäni okiahan kätehen. Pirätän valon pillottamasta mun silimähäni ja jään orottamahan.

Jos aamuhun mennes ei oo tullu masokistisia nautintoja tai mitää kunnon taistelukohtausta, oon ihan pihalla. Jokku onnettomat väittää, notta unta ennen ollehet kokemukset pursuaas leffoja.

Melekee tiärän jo ratkaasun. Mä kattelen sellaasia unia ku mua huvittaa kattella. Unien seliittäjät mä polttaasin ens pääsiääsenä noitavalakias. Ystävällinen ku oon.

Tiätäjä

Mun ei tartte olla millää lailla huano ennustaja, ku huamaan tämän kuuklen ja fasepuukin ja tvitterin olovan interaktiivinen kanava. Tarkoottaa tiätysti, notta kaharen pualohoonen.

Ny on niin palio koko päivän aamutakis kylymää kaffia hörppivää sakkia, joka lähtöö piänelläki arvalla selevittähän sisälmyksiäs. Jos sattuu olemahan hynää Säästöpankis sulla, aamutakkiäijät selevittää sen pian sun syyäres brekfastias. Ennenkö se kanan takalistolta tullu paistettu lätyskä on sun oikialla tilillä, vähät rahas voi olla taivahan tuulis..

Mullei onneksi oo saldon menetyksen tuskaa, mutta nämä aamutakkimiähet voi teherä sitä mullen koska hyvänsä. Mitä mä sitte seliitän ulosottomiähellen, ku samas sonnas jauhetahan ku ennenki ja tilillä pitääs olla monta donaa. Ei oo ja sitte kattellahan, jottoonko ostanu johonki kraaterijärvellen muskelipaatin tai linnan Ranskasta.

Kaiken varooksi talouslääkäri tällää mun sellaasehen pankrottihin, notta saa kuviteellulla rahoollani ostetuksi purkin silliä ja muutaman koleran. Jos silli olis Vestaa, em moittisi. Se olis perusrahalla varmahan jotaki K - tai S-nimistä kuitenki.

Oikiasti moon vähä kärmehisnäni mun kaikkia etuusia naisia kohtahan, ku ne täräjää naamakirioosnansa. Ei oo yksin Ladyjen asia, mitä sivuullen präntätähän. Niis ku pikkuusen viitatahan johonku, voit pian lukia googlesta nottoot kusnu juhannusyänä Kodesjärvehen selevin päin.

Mum miälestä nämä kaikki palaveluohojelmat viää siihen, mitä kirijaalija Orwell siunas jo kymmeniä vuasia sitte. Velii valavoo. Eikös kaikki tirkistelyohojelmat telekuski saa eniten vahtaajia? Kaikki tykkää tiätää, jotta panooko naapuri sen sinne, vai johonku toisehen paikkahan.

torstai 4. helmikuuta 2010

Mä tykkään susta

Vaikka miäli on laaja, soon silti vajavaanen. Mä en millää kässää, notta tiäliikentehes tullahan pystys olovan kolomikulumaasen merkin takaa suaraa raittia etehen. Jokku on niin höveliä, notta lykkää mersunsa etuumet niin etuusesti, nottei kukaa pääse päätiätä kulukeelle. Ja sitte se mersu menöö, kus sillen on varaastettu tila. Ja ostettu arvomerkki. Kuski vinkkaa räpylällänsä, notta kiitos ku olit nöyrä. Mikkä oli muut maharollisuret?

Voi olla hianua tai sitte ei, ku liikkensvaraastaja vilikahuttaa räpyläänsä kiilaamallensa, ku on kerta kiirus. Sitte nua nutturapäiset leirit(lady) ja pohojoos afrikkalaaset kiharapäiset kusipäät. Suames joskus opiin väistämähän karvahattu pääs ajavaa laran kuskia. Täälä katton kiharoota ja tiärän sen jäläkehen väistellä. Moon sen ikäänen, nottei oo mulla liikenteheskää mihinää kohoras oikeuksia, ov vaa hengen pitimiksi velevollisuuksia.

Ja sitte tuun siältä trafiikista kauppahan. Varmahan virkanainen, luuloo olovansa kaupan ainua asikaanen, tällää kärrynsä pokkipäin ahtahan käytävän tukkiaksensa. Ei se varmahan mitää havaatte tai munki pitääs tuntia, notton Säästöpankin toimihenkilö, tai kunnan.

Sitte kaupan kassalla virkanainen pitää kiäsiänsä niin, nottei siitä pääse sivuutte ostamatoonkaa.Pian ilimestyy toinen virkanainen leipäpussinsa kans, melekee tyhyjän kärryn sarvihin. Eikä täs viälä kaikki. Nöyrän näköönen perheenisän näköönen mulkendaali tuloo viälä mun takaa siirappisangoon kaas. Sanoo, notta sorry, ku vääntää mun viäreesen kassan hirttä vastahan.

Sitte joku ämmä on mun eresnäni tyhyjän kärryn kans. Erellä sitä poikkipäistä. Mä ihimettelen, komia jos komia frouva sanoo mullen;no problems. Sitte sen karvaanen kyrni ja sen karvoottomat kakarat rupiaa tuamamahan ladyn kärryhyhyn jugurttia ja Hassel pähkinöötä ja valamisruaka-annoksia ja jauhelihaa. Mun takaa. Oon luullu olevani johohonaki maksamisremmillä. Sori, entsuuligen bitte ja kaikkia muuta tönijät sitte viittii vispata. Haluaasin joskus seurata jotaki kassakusipäätä kotiansa, näkisin onko sillä oikiasti ollu kiirus

Mullei oo koskaa kotia niin kiirus, jotten kerkiääsi näitä oman oikeuren ottoja siätämähä. Nähä jyrnii. Pitääs joskus vaklata jotaki etuuliiaa, notta onko sillä tosiasias johonku kiirus.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Toopinkia

Mestarisuksittelija Mika Myllylä on paliastanu johonaki nykyaijjan huurusnansa ottanehensa EPOa ollesnansa maailman kovin suksittelija. EPO, jota ihisen kroppaki pykää, järiestää ihimisen verenkiartohon ylimääräästä happia ja ihiminen jaksaa jolokottaa palio pirempähän ku pelekällä piimävellillä ruakittu kilipaalansa.

Ei oon Myllylä syyllistyny rikoksehen, ku tuallaaset vähähäpätööset asiat vanahenoo paris vuares. Olympiavoitoollansa miäs on kumminki rahoottanu keskiarvua äveriähämmän elon. En ny viitti ajatella sitä, notta oliko viimme vuasien putkareissuulla pehemustetut seslongit eli ei. Vai oliko vain jotaki rahavahanomaasta kovaa alustaa selekäpiin aluusena.

Oon joskus höväänny, notta klapajin yhyres kestävyysurheelulajis aika ylähällä kisasijootuksis ja toiseski kohtalaasen korkialla. Parasta oli joskus, ku kaks erellistä lajin maailimanmestaria oli hitahamman hankkuusia ku mä. Ja kyllä useen sain nujjia vain yhtäki erellistä maailmanmestaria.

Tämä ny ei yritä olla mitää kehua. Tämon vaan entisen elämän tosiasiooren palaanuttamista, joka lähti ny tuasta Myllylästä. Yks toisen lajin olympiamitalisti ja MM-mitalisti oli vissihin pikkuusen kuusaallu mun tuloskehitystäni. Silloon ku isoohin kisoohin oli pitkiä aikoja, mullei ollu tuskanuitua olla likellä huippujen vauhtia. Auta armias, minä jokapäivätyäntekijä, en enää föliännykkää mihinää katsastuksis. Nojoo.

Jo silloon urheelun merkkihenkilö, mun ikäänen, sanoo seurannehensa palioki mun touhuja. Sanoo, notta tiätääs, millä säki saisit sen viimeesen prutkeen sun vauhtihis äntihin. Sanoja oli sitä miältä, notta mun kilipaalijoolla oli jo käytös konstit. "Olsikko kiinnostunu, mä pystyysin järiestämähän sullekki pikkuusen pökkyä pesähän?"

Sen tason urheelijalta soli mullen ku olis lunta puronnu tuvankatolta niskahani. Saatoon olla pari silimänräpährystä hiliaa ja sitte sanoon: mua ei esittelemäs asia kiinnosta ollenkaa.
Mun lajis jalakojen nopeus piti olla suaras suhtehes pääkkylääsen nopeutehen. Jos jalakani oltaas pantu mömmööllä kovahan vauhtihin, se toinen puali siitä lajista olis mennu ihan ketuulle.

Ov vai tullu miälehen, notta minkä tähären kansan kunnioottama urheelumiäs tiäsi uuret vauhrinlisät nii hyvi jo silloon aikoja sitte. Tämon ny eri miäs kumminki mistä ny puhun. Neliä kertaa peräjäläkehen kestävyysjuaksun olympiakultaa voittanehelta suamalaaselta epäälevä leheristö kysyy: Mikä on sun salaasuus näis voitoosnas. Litkin poronmaitua joka päivä, sanoo mestari. Ainehesta oli vissihin silloonkin kysymys.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Serkku meni

Mun sukuni on niin sukurakasta, notta oksat pois ja pikkuunen pala larvaaki. Mun yks serkkuni kuali. Mun muut sisarukseni ei eres tuntenu koskaa vainajaa. Oon maailiman epäsosiaalisin ihiminen, mutta tuaki serkku oli mulle läheenen.

Kukaa muu mun lähisukulaasistani ei oo viittiny koskaa sekaantua mihinkään suvun asioohin fyrrykyröös. En oo kyllä mikää sankari, notta moon halunnu kunniootta eres ihimisten muistua.

Aikanansa mulloli niin palio tärkeetä harrastuksia, notta en keriinny paliokaa nauttimahan sukulaasteni riamuusta. Ny on äijästä tullu toisellaanen ja siiton tullu hautajaaspuhujaki. Serkkuni hautajaasihinki haluaasin lähtiä ja varmahan toimittelemahanki. Nyv vaa on nii, notten pääse.

Kyllon ruvennu mun juttuni olemahan synkkiä. Elämähän on isoo vitsi, mutta oonkohan mäki ruvennu tosikoksi.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Kaupas turpahan

Pitää varua menemästä Lidlihin. Mainoksesnansa on isoo nyrkinkuva ja viäres präntti: Lidl lyää läpi tai turpahan, kuinka kukin sen ny sitte kääntääkää. Mä en käännä lausesta ollenkaa suameksi, ku soon selevä uhkaus, vaikka kuinka sitä punnittis.

Mä oon rauhantahtoonen ihiminen. En halua mennä vasiten mäntättäväksi. Tiärä sitte kuinka suuria k0rilloja tai nyrkkisankaria sinne kauppahan on tuatu. Pitää ny varooksi olla ainaki pari päivää litkimästä tuaresmaitua. Hanasta tuloo ihan hyvää vettä, noittei pitääsi puarihin olla mitää asiaa hetkehen.

Mun tiatotaitohoni ei mee kovin syvällen tua, notta ruvetahan asiakkahian mänttäämän oikee taloon pualesta. Onhan niitä ny kulukeella kaikellaasia vapaaehtoosiaki ihimisten mukiloottioota.

Tua mukiloonti saattaa olla joku hiano viälä käyttämätöön liikesirea. Pää ensi pehemooseksi, niin kyllä asiakkahan lompsa rupiaa leviämähän. Moon niin pelekoonen, notta en ny tartu tähän houkuttimehen. Moon ollu aina sitä miältä, notton jalakuumien vika, jos turpahan tuloo.

Sinänsä uuret liikesireat on aina raikkahia tuulahruksia. Oov vissihin vain turhanaikaasen vanahanaikaanen ja mullen ei taharo enää uuristunehet markkinoontikonstit kelevata. Pitääs täs ny joinki ruveta uuristumahan ja kehittää omaa myätämiälisyyttänsä toisia kohtahan.

Ku Kauhajojelle tuli ensimmäänen Lidli, soli ku Amerikka rantaruattalaasille. Oliskahan ny ollu Moikipäästä eli Närpiön kirkolta yks hätääntyny äijä, joka rupes multa tiarustamahan, notta missä olla tuo saksalainen kauppa. Sanoon sille oikee kurialla maalaharen murtehella, notta viittiökkö kattua tuannepäin, soon tuala. Kiitteli mua viälä tajuttomammalla murtehellansa. Asiat tuli kumminki seleviksi.