sunnuntai 29. elokuuta 2010

Stop

Tämä palsta loppuu ny. Hyvää jatkua maharollisille lukijoollen.

Äijänkäppyrä.

lauantai 28. elokuuta 2010

Viiriääset

Mullon ollu kauan aukko sivistyksesnäni. Mä en oo oikiasti tiänny minkä näköönen ja kokoonen viiriääs -elukka on. Sem moon tiänny, notton joku muniva lintuelään. Näin kanojaki, mutta piti olla suijjaa, ku ne hautoo. Pitääs kuuleman jäläkehen tuleman pian iloosia perhetapahtumia. Tipuja on tilaukses.

Vanhin kakaroostani ja sen kakarat tykkää elukoosta. Son mummiälestä arvostettavaa. Mäki sain kuus viiriääsen munaa omihin kokkauksihini. Niiten laita mihinkään vatkuliihin. Mä keitän tai paistan ne tai teen munakkahan. Mä haluan oikee maistella ja haistella mitä nua räkättirastahan munan kokooset herkut on.

Kerraasti kuulin Valtis munahyllyn liäpehillä, ku kaks ikääntynyttä ladya vaihtoo ajatuksiansa. Pulliampi kysääsi siltä ohkaaselta:"Ookko muutosta nähäny koskaa viiriäsen munia?" "Emmoo kyllä nähäny sellaasia."

"Herttin tähären, ekkö tosisnansa oo nähäny koskaa viiriääsen munia?"

Ohkaasempi lady vaikertaa yksinkertaasuttansa ja mutajaa sitte: "Mun täytyy sanua, noitten eres tunne koko miästä."

perjantai 27. elokuuta 2010

Marollakit taltehen

Kanttarellia, punikkitattia ja herkkutattia. Tuallaasta piatarin kalansaalista tuli sankoohin ehtoon hämys. Tuli koko mariasangoollinen piänellä mettäkäynnillä. Taitaa tulla isoo soosi.

Saalista

Meinasin ensin tyytyä vain kanttarelliihin, ku mullon ollu salaaset kasvupaikat yksin mum miäles ja hallus. Olin saanu yksiityysistä kohtehistani jo sangoon pohojan peittohon, ku vastahan tuli viimeesellä apajallani joku sikafarmari.

Kysyyn, nottookko löynny evästä. Sanoo, jotta tämän poluun molemmin pualin oon pistäny pussuusihini kaikki kanttarellit. Mä sitte kysääsin, notta kulukusuunnas tämän syäntikären puolohoosenki? Sanoo jotta joo, ja ilimootti notton tiänny tämän paikan jo kolomekkymmentä vuatta ja mä onnetoon vasta viistoista. Pyörährin siitä kohorasta kotiappäin, ku rupes hämäräki tulemahan.

Siäni- ja mariapaikat on monille salaasia, mutta sikaherran kans vaihrettihin tiatoja marollakkikohtehista hyväs yhteesymmärrykses. Näin uuresta tutustani, nottei se kovin kauas autostansa pääse.

Sanoo luntioomiansa porotavan, ku oli tullu kansallispuistohon autollansa. Ei kuulemma päriääsi jaloon siänes ei marias. Oli ollu johonaki kulukuestehes piäni väli, mistä pääsi koslallansa moottorivehkehiltä rauhootetulle maalle.

Minen käännä kansallispuiston kulukuestehiksi tuatuja kiviä reitiltäni, notta pääsisin puistohon kulukupelilläni. Pyäritän ne kivet takaasin osviitaksi, ku ne on joku toinen käännelly autonsa reitin erestä. Ihimettelen pikkuusen, ku poiminta on hianua luantoharrastusta, mutta kohtehesehen pitää saara kurnuttaa nelipyärääsellä.

Olin kerran juaksulenkillä kansallispuiston keskellä. Kilometrien pääs kaikista puamiista ja kuluun estoosta joku paappa nyhtäs pualaanta koppahansa Ooppelinsa viäres. "Milloot kuule tänne pääsny autollas, kysääsin." ”Oo puallustanu tätä maata viis vuata iräs. Sen tähären mulla on oikeus ajella mihinä mua lystää”, sanoo kunniootettu veteraani jo aikoja sitte. Arveli vissihin, notta moitin ajoväyliänsä.

Asia selevä. Moon luullu, notta siälä irän suunnas hoirettihin kansan asioota eikä yksityysiä.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Lekurille pruittaa

Mä pruittasin lekuria eikä lekuri mua. Vähä se siinä kismitteli ja näytti mullen, notton paltoosnansa jotaki pyhiittävää, niinku vesihelemiä. Mä tiätysti sanoon kansaanvälisesti notta, oho. Sitte mä käännin eurooppalaaseksi ja sanoon, sori. Joku voi tiätää kuinka sana kiriootetahan multa sei onnistu.

Lekuri kääntyy mua kohoren päkiä saranana, kävelöö sitte päin. En tiänny silloon, notton lekuri. Tuloo käsi ojos kohoren ja mua tiätysti peliätti, notta miston kysymys. Lekurin käres oli joku paperi, jota se rupes mullen näyttämähän. Mun oli huano lukia, ku en ensi havaannu, miston herran pualesta kysymys. Ei ollu eres kakkulat pääs mulla.

Yritin vaan sanua, notta sori ja sitte huanolla flaamillani pyytelin muka anteeksi ja sanoon, notta teko ei ollu niin häjy ku oli tarkootukseni. Lekuri oli fiksu ja sanoo, notta mitä tuasta, sellaasta sattuu.

Se lykkäs sitte sen käresnänsä olovan paperin mun nenäni etehen. Mä sanoon taas sori, ja rupesin kaivamahan kakkulootani jostaki plakkariistani. Tihirustin sitten siihen paperihin. Sillon lekurilla joku vastahanottokeskus parin saran meeterin pääs tästä. Toivotti asiakkahaksi.

Mä sitte koitin sanua, nottei mun ny justihin ota kipiää mistään. Toisnapäivänä otti, mutta ny kaikki on kunnos. Onko sulla jotaki vaivoja, mitä me voitaas hoitaa, kysyy lekuri.

Mä sitte tuahon, notta on vikoja ja vaivoja. Mutta en siinä karulla viittiny ruveta riisuttamahan ittiäni, enkä muutoonkaa halunnu siinä näkymäs purkaantua tohtorillen. Tohtori taisi olla tosi yrittäjä, ku autonpesijänki olis halunnu asikaaseksensa.

tiistai 17. elokuuta 2010

Pöyröö

Monellaasia pöyröjä on olemas. Moon huamannu, nottoon itte oikee maa- ja mettäpöyröö. Ny pitääs olla lähärös ulukomaillen. Mä kumminki rupian vetelemähän toisen saron sipulia kuivamahan. Sitte mä huamaan, notton ruvennu potun leheret tummehtimahan. Kolera. Neki pitää kaivaa ylähä.

Eiku potut ilimoolle, nottei mikää virus niitä syä. Yhyren viiren meeterin tarhan jätän uhaallaki pystyhy. Kattotahan sitte syssymmällä, onko toinen syäny vai syänkö mä.

Sitte mä ratustelen raivaussahaa auton katolle, notta pääsis sillä Suames rysmentämähän mettäs. Lapsuures ei oo kyllä vika. Isä teki puuleluja niin palio ku kakarasakkinsa tartti.

Mutta pohojammaalla kyllä käsitetähän mikon mettäpöyröö.

Montakohan putellia mun rypälehistäni sais cabernet-viininlitkua? Voi olla, notta joku on jo syäny mariani ennenku pääsen valakotakkihommihin. Oon muutosta ollu Italias opettelemas viinihommia, enkä ny tarkoota klasin kallistelua.

Toivorikkahasti täs on tulos tilliä, rukolaa, punajuurta ja jotaki muuta. Krekooli ov viälä harventamatoon.

Mullon täälä sellaasia espanjalaasia viarahia, mikkei oo toivottuja. Etanat. Tämä toisen saron punakaali on mun pään kokoonen, eikä nikertäjät oo saanu ku piänen reijän korvanlehtehen. Vihiriät kaalintaimet on melekee syäty, pari oikiaa kaalia on hengis ja kaikki ruusukaalit.


Tikkuloota on mittatikku. Juahannusviikolla laitoon pärinät multihin. Erelliset potut syätihin samasta maasta voin ja tillin kans kevähällä. Laittaasin kolomannen saron tuleelle, muttei on ny siämeniä. Olokoho.

Tämän perunapenkin jätän uhaallaki empiirisen tutkimukseni kentäksi.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Tämä täs

Moon ny kans keksiny, millä saan huamiota. Ny vaan en keksi mitä tekisin sillä huamiolla. Mutta muita matkien, yritän seuraavalla lennolla hypätä sontikan kans alaha kymmenestä kilsasta. Moon niin taitamatoon, notten oo tullaastakaa viälä keksiny omasta päästäni. Pitääs tiätysti muuttua ekaksi Mervi Nykäseksi.

Kyllon joku kyröläänen kotoelämä ollu ankiaa, ku ei oo tullu tuallaanenkaa viälä miälehen tätä ennen. Tarkootan tuata sontikkahyppyä. Johonaki Skånes vois aukaasta sivuluukut lentsikasta ja varmahan tähtäys osuus Grennan linnan katolle tai siihen isoohin järvehen ny eres.

Son se isoo järvi kunniootettava laskeentumispaikka. Jättiläänen kraappas siitä kohoralta aikoonansa maat ja huitaasi irän pualohoosehen suuntahan. Iräs on ny kaks komiaa saarta meres. Gotland ja Öland.

Uutiset on kaikki totta, niinku kukin tiätää. Luin tänäki päivänä niitä.

tiistai 10. elokuuta 2010

Kuusaalla

Pitääs pikkuusen välillä kuusaalla yhteeskunnalisia asioota. Tuntuu kumminki, nottei oo Suames enää tuallaanen tärkiää kellekkää ja oon vissihin ihan yksin ajatuksisnani ja tuumooksisnani.

Entisen poliisin saa ajaa kansanerustajana niin lujaa koslallansa ku koslalla pääsöö. Seliittää, nottei tuallaasella roskalla pääse eres sataa. Kahareksalla kympillä viraas olovien poliisien mittariihin tuli 138. Virhet on tullu... jollaki poliisilla.

Käsitän kyllä, notta johonaki ylirähämän ja vöörin välillä ei oikiasti oo mitää tiäliikentehen sääntöjä. Mitäs siälä mettillä mikää meinaa. Hirvi tuloo sivulta, jos on matkalla poikkitiähen. Mitä sitte?

Mun ei tartte toimitella vaalirahootuksista yhtää mitää. Noon menny ja huitaastu. Ku kansanerustaja tällää yhteeskunnallisen asian eherolle, vaikuttaa kyllä sonnalta. Jotta sitte on vauhtimittarit vintturallansa. Hyvä tiätää, ku tuun Suamehen huriastelemahan.

Pitääs vissihin hommata kansanerustajia varten omat tutkat ja alakometrit. Nurmoolaanen sentähären tunnusti ajellehensa pari otteesehen lärviis. Taitaa olla jo entinen eruusmiäs muutoonki.

maanantai 9. elokuuta 2010

Kameramiäs

Pikkuusen oon imehisnäni naapurin paapan touhuusta. Oli tällänny kameran oikee jalustahan ja tähtäs sillä kameralla parvekkeheltansa mua kohti mun puutarhahani. Kuvas mua.

Tuumoostelin asian tarkootusta, vaikka koko homma oli mum miälestä syvältä. Sem miähen akka on kolokyt vuatta nuarempi keinoblondi ku itte kuvaaja.

Meirän krekoolit on viäretyste. Joku aika sitte se äijjä karhas teini-ikääsen flikkansa tupahan, ku möyrysin omas tarhasnani. Likka imehteli ja mä imehtelin.

Varmahan arvostettu entinen virkamiäs ei ny osaa elää eläkettänsä. Jostaki syystä son sitä miältä, notta mä vahtaan sen flikkaa ja akkaansa. On niin nuari se flikka, notten oikee osaa sanua, onko komia eli ei. Mun ei tuukkaa arvootella tuata asiaa.

Ei täs mitää, kattelen, mutten ota kantaa.