keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Takakevät

Komiat ilimat on ny säätiäteelijä Sabinan jäläkehen viikon karoksis. Sen huamaa kyllä tuvaski. Lämmitys pitää olla toiminnas niinku talavisyrännä.Krekoolimaas on ny ihan turha lissutella. Kenkäroukooset painuu litkuhun ainaki viis senttiä.

Moon panostanu keräälytaloutehen taas. Oon hakaassu jo kahtena päivänä täytehen tumpatun sangoollisen nuaria nokkoosia jalostuksehen. Aika kova homma niiton sitte peseskellä ja kiahahuttaa ja viälä pussittaaki ennen pakastamista.

Lujin eileen nokkoosen tervehellisyyrestä. Tuntuu siinä lukiesnani, notta kaikki viat eli vaivat on pian historiaa. Noukin ny niitä viälä muutamana päivänä pahan päivän varalle. Saa ny sitte nähärä, notta rupiaasko nokkoostervehenä äijänä juaksemahan taas maratoonia vain rupiaasko pomppimahan seipähällä.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Hampahat irves lenkille

Suamalaaset on jonku arvonnan jäläkehen EU:n kovimpia kuntoolijoota. Tokana on Ruatti ja sitte Tanska. Viros ei liikahrella turhain päitten suurin surminsa.

Suamalaasilla on eileen julukistetun tiaton jäläkehen hampahat irves kuuntoollesnansa. Ei oo niin väliä mistää liikunnan ilosta, ku on lekuri määränny piänentämähän eturessua kualeman varootuksilla. Lenkkeely alakaa vissihin sitte vasta, ku on hälyytys päällä. Niinku keskimäärin.

Minen tiärä, minkä tähären täälä maas liikutahan. Ei ainakaa minkää peloon takia. Sen voi päätellä siitä, notton ihimisillä hymy herkäs ja ystävälliset tervehrykset. En voisi kuvitellakkaa näkeväni Suames hiihtämäs tuhansia ihimisiä vesisatehes kuran truiskues larulla. Täälä oon huamannu ihimisten nauttivan liikunnasta niin, notta tälläänen jurrikkaki tuloo hyvälle päälle kattomisesta.

Pelekut on urheelukansaa, mutta enimmäksensä kalialasi käres istuhaltansa. Potkupallo ja pyärääly on näille kaikki kaikes. Pyärääly on siitä ihimeellistä, notta liikuntana sitä harrastaas pitää kaikki vehkehet olla niinku jollaki Tom Boonenilla. Samallaaset mainoksekki taminehis ja tiätysti sitte ajetahan isoos laumoos niinku kokaiinista monta kertaa kärventyny huippusotkija Boonenki.

Vaeltaminen karuulla ja pitkin peltokujia on tosi suasittua. Ei tiätysti yksistänsä ku hirvees laumoos jonku järiestön tempauksis. Pakollisia varustehia ei tunnu olovan ku vaelluskengät. Muuten näyttää kelepaavan ihan tavalliset vaattehet. Jollaki on yks keppi kourasnansa ja jollaki molemmis.

Mä en oikee inaa laumoos lenkkeelyä. Moon sevverran mettäpöyröö, notta yritän kulukia sellaasis paikoos, mihinon maharollisimman vähä muuta sakkia. Enny löytäny justihin lukemaani tutkimusta. Siinä sanottihin joinki niin, notta laumoos mariaaleminen tuaa liikuntahan hyvää miältä ja intua ja on tehokkahampaaki ku yksin tehtynä. Mulle ei.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Ympäristön silimittelyä

Lähiseurut on tullu tutuksi, mutta joka pyäräälyllä näköö jotaki uutta. Ei tartte olla ku muutaman kilsan pääs kotuansa, tuntuu notton ihan viarahas paikas. Tuli präiskittyä kuvia kännykällä ja oikialla kamerallaki.

Piskimmä meinaa lähtiä tuanne maalaaskylähän. Voi olla, nootton pellolla pupun vainua.

Syääköhän kurmu nuaren laiskoottelevienki pualesta.

Räätikät on täs ny ihan hyväs talles. Ei tuu isännälle turhanpäivääsiä kulietuskulujakaa.

Kunkku varmahan teköö tästä Paolalle herelmäkupin. Kasvatteloo pahkaa aivan porttinsa piäles.

Kaikellaasia suttuja on joku saanu töhörittyä rario-ja telekkutaloon seinähän. Kyllä tuloo kustannuksia ku pestähän seinä puhtahaksi.

Ei oo minkään kaniprikaatin auto. On koirapoliisikoulun kaluastua. Meirän kollikoira pitää siälä koulus salapoliisikurssia närväpäisimmille korttelipoliisikoirillen.

Moon ainaki aasi. Kuka soot sihtaaja?

Ei länkkärisankarikkaa mitää pottaa pääs pitäny. Olis menny miähisyys ja taitaa mennä viäläki.

Taloon vanahaisäntä on varmahan jounnu pilipastaa ranttehella aimoo kasan hellanruakaa.

Nämä menöö lusikalla tiistakina mun ja kultani ääntä kohoren.

Moo ajatellu pikkuusen nyppiä ruahua elokseni. Röh. Mitäs sä turisti meinaat syärä?

Katto tuala pohojalla on hyvää syätävää!

Pitääs saara nämä viimmekesän puriot markinoolle, notta sais kylyvää nisua eli maissia.

Tuli ny tenkkapoo. Maav vilielyksehen on varmahan joskus joinki kuulunu tämä peli. Jotaki kaurankäpyjä valakattu? Ei. Mun miälehen ei tuu mitää seliitystä.

Ei ollu ketää kotona. Eisunkaa tua naruratustus ny sitte vaan oo peliättäny viatoonta liasuhun.

Mettästä tuloo tämä pikkuunen poloku. Jäliet muuten ei oo rattorin tekemiä. Ihimisen kenkuumilla noon trampattu.

Mä en oo tiännykkää, notta pelekut kylypöö pellolla. Täs on varmahan tullu kiirus, ku on kuppi kaatunu. Ov vissihin susi tullu irvistelemähän puskikosta.

Mitähän tärkiää tuanne autonkummiläjän alle on piilootettu?

Spaanse Hof vuarelta 1545. Niin oli präntätty seinähän. Maa taisi olla silloon spanielien vallas.

Joku on viittiny lähtiä pyhäsyrännä fälttöölle. Rupiaa vissihin kevät kutitteleman isännän vattanpohojaa.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Emävalehia ja tilastoja

Euroopan kovimmat dokut löytyy Luxemburgista. Jokahinen maan asukas kittaa puhurasta viinaa 15,7 litraa kiruksihinsa vuares. Ranskalaanen lipittää ruakansa kans viininä 13,4 litraa ja irkku saman verran viskinä muutov vaa. Suami ei päriää WHOn tilastoos belekkujen kans yhtää alle yhyrellätoista litralla.

Oikooselta käreltä voin väittää, notton suurta harhaa numeroos. Jokahinen, jokon käyny vaikka luxemburgilaasella pensa-asemalla, on nähäny kuinka turismot kantaa nestemäästä nautintoainesta autohonsa niin palio ku käsivarret kestää. Vuaren aikana rekkakuskit ja muut auttaa tosi pali tilastonikkaria. Melekee kaikki rahasta ymmärtävät ajaa ostostensa takia pikkumaan läpi. Ja väkiä kulukoo ku kansaa.

Mitäs on sitte Suami. Torellisuures varmahan suurherttuakunnas on vähemmän lotraajia ku armahan hallamaas. Tuskin on WHO muistanu matkaaliooren autolastiittaan tuamia herkkuja. Turkin luku taitaa olla aika oikia. Turismot on tainnu 1,2 litrasta trönätä enimmän osan.

FAOn tilasto väittää, notta ranskalaaset kikkii kaikkiin eniten maailimas maitua. Niiltä kuluu sitä reiru hinkillinen 31,23 litraa per lärvi ku suamalaaset särpää 29,21 litraa. Ranskan maas kaadetahan kuahujuamaa naamoohin ylivoimaasesti eniten maailimas, 131 milionaa litraa. Kakkosena olevat engelsmannit pääsöö siitä viirentehen osahan Euromonitorin jäläkehen.

Pelekia päriää kalian panemises. Melekee 13% maailman oluttuatannosta on täälä. Sen kyllä havaattoo, ku melekee joka kirkonkyläs on kaliateheras. Läträäjälistaa en oo löytäny.

Mitä viälä pelekuusta. Pualet kakaroosta asuu kotona kaksvitoseksi. Vajaa pualet ei usko yhtää mihinkää ja toinen puali on uskovaasia, mutta kirkos viittii käyrä vaan pari prossaa nuarista. Poliitikot hyysää nuarten jäläkehen enemmän maahanmuuttajia ku kotomaalaasia. Alle pualet on politiikasta kiinnostunu, silti melkeen 80 prossaa käy äänestämäs.
Tuarehen tutkimuksen takana on kolome arvostettua yliopistua ja otokses haastateltihin nelisentuhatta nuarta.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Huamenna meinaan vilahuttaa

Ajattelin ilimoottaa kunniootetuulle paparatsiillen, notta huamenna meinaan tosisnansa vilahuttaa omas pihasnani. Moon kyllä pikkuusen herkkähipiäänen vilipooselle. Mutta tarkenihan ne amerikkalaaset suksilaskettelunaisekki roikootella johanaki vuarenpäällä hirviäs viimas. Notta ei mitää esmentelyjä.

Naapurin pesuhuanehen katolta on hyvä sihirata oikee likiotoksia. Vastakkaasen ökytaloon aurinkopaneelien päältä saa aamupäivällä hianoja vastavalohon räpsähytettyjä silhuettikuvia. Jos mustarastas vaan päästää pesänteelmäksensä likille, on puska-airan raosta otetut kuvat pikkuusen tirkistelyhenkisiä, niinku olla pitääki. Paparatsin pitää kyllä olla varovaanen, nottei krannin kanat revi housunpersustaa palakehenkiälille.

Lähären uhumakkahasti krekoolimaatöihin johonku aikahan pelekis polovihousuus, kummisaappahis ja näppylähanskoos. Yllätyskuvaajat on tottunu orottelemahan tähtiainesta ja kameranlaukuus on varmahan kaffipullot ja pikkuusen voikkuleipää. Jonsei oo, voin nokotella sumppia evähittömille omalla laittehellani ja tariota IKEAsta ostettua Leksand-näkkäriä.

Moon jo tarkkahan räknänny, minkälaanen tärkiä yhteeskunnallinen asema mulle julukaastavien kuvien perustehella kelepaas. Pirän sen ny viälä omana tiatonani. Uskoosin, notta rohkia vetoni johtaa hirviähän julukisuures paistattelemisehen. Valikootten sitte vaan palio maksavat tiarootusvälinehet kyselemähän multa merkittäviä asioota julukisuudes elämisestä.

Haastattelujen aikana sitte knapitan tröijyni kunnolla, nottei vaan mun kumpikaa rintoopiälihaiveneni näkyysi. Se tiätääs sitte lisähynää, jos vaikka korvanlehtiä raottaasin piponi alta. Naapurimaan julukikroikoottelija pääsi risitäntin akaksi. Toissapäivääses leheres se keikisteli iliman housuuta. Onkohan siltä menny lompsa köykääseksi vai miston kysymys. Kestojulukkiksen maharollinen mahalasku ei mua kumminkaa millää lailla masenna.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Iniääset on täälä

Hirviä talavi on vissihin sivuutte, ku kuninkahallinen luannon ihimettelylaitos väittää sääskien kömpinehen talavikoloostansa inisemähän kesää korvihin. On kuulemma ilimoosta kiinni, niinku säätilaki, tulooko niitä lisää eli ei.

Nojoo. Tyätä se on hörhiäästen vahtooki. Muaki on monta kertaa karuttanu kun en menny aikoonansa opistosta päin mettäntutkimuslaitokselle töihin. Mikä olis ollukkaa kiintoosampaa, ku tutkia eläkesikähän asti tukkimiähen täin sukupualielämää.

Voi täs maas joku sääskiki olla. Oon oikiasti nähäny muutaman vinkujaasen kymmenen vuaren aikana. Moon kyllä pikkuusen väärä ihiminen puhumahan sääskistä mitää, kun en näje niitä Suameskaa. On joku varielus tullu, ku nahkani haisoo eltaantunehelta sääsken pistimehen. Haisusta on tullu vissihin sukuvika, ku perillisenikään ei tiärä mokomista elukoosta palio mitään.

Ev vaan oo haavoottumatoon mäkää. Täälon jotaki justihin silimällä eroottuvia piniääsiä, jokkei pysy eres sääskiverkkojen takana. Tuallaanen ku mua tääkää, kohoralla on monta päivää isoo kutittava puunanen paukura. Otuksia ei oo onneksi palio.

En oo Suameskaa ihan täyres turvas ilikeeltä pikkuperoolta. Jos on paarmoja likelläki, mun ihos on pian sokurinpalan kokoosia koloja. Paarma on silloon pikkuusen käyny järsääsemäs tuaresta lihaa. Jokku väittää, nottei hirvikärpääset pure ihimistä. Sov vales. Varmahan puroo ja lujaa. Nua sittiääset ei taira olla kaupunkipaikoos. Mun asumasnani kaupunginosas kyllä.

Tällääsis hommis ei taira sääskistäkää olla palioosin haittaa. Vai onko justihin nämä ny sitte niitä ?

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kärrylantin paikka on taskus

Yksinkertaasiski asioos tuloo saara käytännöllistä kouluutusta, jos ei muuten tosiasioohin usko. Tämän sai huamata yks meirän perhestuttu karvahasti. Justihin oli pomollensa käyny viälä pahemmin. Kellekkää ittelle ei voi sattua mitää toivomatoonta. Näin on ihimisen miäli.

Ystävättäremmä lähti ostamahan kaupasta kakaroollensa leipää, ku nei syä puurua. Käveli kärrykopille, ku ajatteli ostavansa muutaki. Kaivoo kukkaronsa palttoonsa sivutaskusta ja kollasti luukkuhun sopivaa kolikkua. Löytyyhän se.

Kaupan eres seurusteli isoo sakki joutilahan näköösiä ryhtipoikia. Poijat lähti kans kaupan ovia kohoren. Ohoh, ovella tuli piäntä tungosta ja poijjat pyyti hianoona miähinä anteheksi frouvalta. Ei se mitää, tuumas koltiaasille.

Ystävämmä lappas kassan remmille leivät ja muut nauskuuset ja rupes tapaalemahan lompsaansa. Ei lompsan lompsaa mihinää. Ovella syntyny ruuhkanpoikaanen selevis heti frouvalle ja ku koto oli vain muutaman saran meeterin pääs rosvopaikasta, kerkes kualettaa kaikki korttinsa puales tunnis.

Pomollensa ei käyny yhtä hyvin. Soli periantakina ehtoolla kaupas ja ruuhka järiestettihin pomollen kassan jäläkehen. Rosvottu ei kaivannu kukkaruansa ennen alakuviikkua. Silloon oli henkilöpaperiilla ja muilla tokomentiilla pystytty järiestämähän jo pankkilaihnaaki. Siten tiärä, kuinka soon maharollista, mutta jokku pankit on lauantaisinkin auki.

Kumpiki ihiminen laittaa nykyysin kärryrahan jo kotona taskuhun. Ryhtipoijjat ku perää asikaasia ja niiren lompsan paikkaa. Sitte vaan hässäkkä aikahan ja lompsa vaihtoo omistajaa. Jokku koittaa olla niinki ovelia ja pikämiälisiä, notta voivat seurata asiakasta tuntikausia, ennenku hässäkkä järiestetähän.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Taikomalla rahat tuplaksi

Neliä kamerunilaasta miästä sai yhyrestä kahtehen ja pualehen vuatta eherollista linnaa ku noli hujannu pari vuatta viattomia ihimisiä. Äijjät väitti, notta pystyvät taikomalla tuplaamahan rahasumman. Joku paruunen lähti hakemahan tuattua 78.900 eurolla.

Ranskankiälinen Vallonia on saanu jantus jaloon orotetut neliä nopeusvalavontakameraa käyttöhön. Johonaki vaihehes havaattihin, nottoli yks kamera tällätty räpsähtämähän 155 kilsan tuntinopeures 120 kilsan aluehella. Paikallinen tuamioistuun ei ollu halunnu turhanpäivääsiä hommia hoirettavaksensa.

Kakstoista vuatta linnasta karuus ollehella Jean-Claude Demeyllä oli huanua tuuria. Äijä kiärti tiätyämaata poliisitaloon parkkipaikan kautta. Lainvartijat puhallutti kännisen autoolijan. Äijä pääsi kiartotiätä jatkamahan 22 vuatta sitte saamaansa tuamiota. Jean-Claude oli saanu tiilenpään lukua pankkiirin murhasta.

Melekee yhtä huanua tuuria oli 48 ikääsellä äijällä 11. päivä maaliskuuta Brysselis. Aamuvarhaasella se rullas pyärätualilla kauppahan puukkoo käres. Kauppias lykkäs lavittan takaasi karulle. Sinnikäs ryästäjäeherokas suihkii kauppiasta kyynelkaasulla, mutta epäonnistuu hommasnansa. Ohi ajanu poliisipartio lähti selevittämähän, notta mikä hässäkkä puaris oli meneellänsä.

Brysselilääsen pankin likeltä löytyy outo paketti. Koko katu tiätysti tyhyjennettihin ja ruvettihin ottamahan selekua paketista. Joku pankin tyäntekijä oli voittanu pölynimurin arpajaasis ja soli ny siinä paffilooras.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Luantaastaloutehen

Minen oikee osaa punnita, nottolisko päällekiriootus pitäny olla, notta keräälytaloutehen. Nämä kaks sanaa kumminki kuvaa mun piäntä pyrkimystäni.

Pelloolla rakkien kans kulukiesnani tiätysti hyärynnän kaiken hyliätyn syätävän. Kenenkään pelloolle en mee, mutta peltoteille lentänehet pirän hyliättynä. Yks isäntä oli äestäny prysselinkaalipeltonsa. Oli ollu vissihin kiirus, ku mun reitilleni oli lentäny isoja ronttoja, joista sitte kahtena päivänä noukiin taskut täytöhön. Oliskohan ollu kolome neliä kilua yhtehensä.

Kullan miälestä tua kaali on liian karvasta, mutta kyllä suimii menemähän, ku oli löytäny netistä hyvän risetin. Nyt on ajjankohtaasia hylykyjä lantut, naurihit, kirvelit, puriot... Palio löytyy ilimaasta herkkua nykki.

Tiän pyärtänööstä tapaan noukkia pikkuusen kesemmällä ahomansikat ja karhunvatukat. Niinku Suameski, jokku haluaa, nottei näitä saisi hyärynnettyä kukaa, vaikkei itte niitä nouki. Eiku myrkkyä pruutalla puskihin ja hähää... No usiammat ei viitti lähtiä autolla ajamattoman tiäv vartehen ilua tuattavihin hommihinsa.

Syksyllä maissintähkiä lentelöö pirin pärin ja soon kans aikamoosta herkkuruakaa ennenku jyvät on kivikovia. Lastoopaikoolle puronnehia perunoota en tiätystikkää nouki, ku vililen itte.

Suames ollesnani noukin kaikellaaset mariat ja marollakit. Mettästyksestä tai kalastuksesta en palioosin perusta, mutta joka kerta ku mennähän kesääsin Ahavenanmaan saariston halaki, plokkaan lokkien kans kilipaa kalasatamien laituria aamuvarhaasella. Ah, kuinka maistuvia silakkapiffiä pian saakaa huitaasta nialurisoohin päin.

Meirän lähikaupas on on joka päivä tosi hyvin maistiaasia. Yleensä löytyy monellaasta juustua, makkaroota, pasteijjoota, monellaasia herelmiä, keksiä, suklaata, perunanlastuja. Justihin tulin taas maistelemasta. Ostan ylehensä leheren ja maitua, notten oo vaan nauskuusia nyppimäs. Nyt ei ollu herelmiä, mutta kaffipruutan viäres oli kuurellaasia suklaakeksiä, nam.

Rakas ei tiärä mitää lähikauppamma namiista, ku ne koriatahan aina kaappiihin ku tyälääset änkee töistänsä ostoksille. Herkkuja ei oo tarilla ku arkisin ja päivällä. Liikesireana on varmahan saara sarat eläkelääset hyvälle miälelle ja viihtymähän hyllyviirakos. Ainahan voi uures hyllyvälis olla uus entistä ihanampi makuelämys.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Pitääs kattella etehensä

Viis pyäräälijää kuali maajjussin traktorin alle ku kuski ei nähänäny etukuarmaajas roikkunehen rehupaalin takaa muita kulukijoota. Moni muu loukkaantuu pahoon ja joku pikkuusen liävemmin. Kuskin miälestä aurinko häikääsi ehtoopäivällä, nottei sentähären havaannu kevähän ensimmääselle pyärälenkille lähtenehiä eläkelääsiä.

Hevoosenkasvattaja sanoo kauhistunehensa ku näki liiskauksensa jäliet. Ei mikää imes, ku traktorinsa oli vihiriä kerrostaloon kokoonen hirviö. Hevoosenkasvattajalla ei päläkähtäny päähän, notta korialla ilimalla hänen tuttunsa saattaa lähtiä tahkuamahan polokupyärää. Summis sitte vaan heinäpaali kuarmaames tallia kohoren.

On tainnu isäntä kuuhaalla syysviliojansa vasimelle ja oikialle, eikoo perustanu paaliansa nostaa etuhorisontin ylä- tai alapualelle. Ei oo vissihin kymmenihin vuasihin ketää muita ollu kulukeella sillä tiällä ku itte hevoosmiäs.

Suameshan yks jaloonkulukija liiskaantuu samalla lailla lumirattorin ala. Tällääsihin onnettomuuksihin ei osaa sanua mitään. Ihimetellä vain pitää, ku nykyrattoriista varmahan näköö kunnolla joka suuntahan, jos kuski ei oo ihan hölömö tai kännis. Mulle ainaki olis tosi erikoosta ajella vaikka noukkapelli pystys liikentehes. Konespelli on varmahan ihan yhtä läpinäkymätöön ku muavitettu heinäklönttiki.

Pyäräälijöören oikeuksien kunnioottaminen on täs maas pyhä asia. Vaikka johonaki onnettomuures pyäräälijä olis vääräs, aina moottorilla liikkuja tuamitahan. Taitaa olla ny kuuskymppisellä yli ajellehella hevooshommat ohi moneksi kymmeneksi vuareksi. Laki on raaka tällääsis hölömöyksis.

Jk. 20.3 klo 14.24 Nyt on poliisiki kekannu, jotta tallimiäs on kuliettanu peräti kahta rehupaalia silimiensä korkeurella. "Kyllä mä siältä paalien alta ihan hyvin näin", rattorimiäs seliittää. Hevoosenkasvattaja pitää aurinkua suurimpana syyllisenä kolarihi. Auringon laskuhunhan seinäjokinen miäski ryyppäs Sorsanpesäs.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Paikka paikoon paikkaamattomiaki paikkoja

Lehemänkokooset reiät teis ja karuus ei oo tiätystikkää mikää estes kuluulle. Monis autooshan on kuskin sylys sellaanen etupyrien kääntelyratti ja aina voi hellittää pikkuusen kaasupoliintaki. Jaloonkulukijat pääsöö hianosti monttojen kannaksia pitkin vain piänellä hirastuksella.

Pimees liikennöönti on pikkuusen sitte romurallia. Ei oo hääppööstä vanhuksilla ja vaivaasilla, jokka liikkuu sähkömoottorilla kulukevalla pyörälavittalla. Ny on palio sellaasia paikkoja, jotta soukalla lavittalla ei pääse etenpäi kaatumati rooppiihin. En itte haluaasi olla valakoosen kepin kans kulukeva sokiakaa. Kyllon vaaroja joka paikka täynnä näkevällekki.

Telekun ykköskanava haastatti istumakulukijoota. Monilta oli menny tutut reitit ihan prilleehin. Lavittalla ei pääsny enää kotopihasta mihinkää. Sensaatiohakuunen toimittaja oli sitte tällänny yhyren uhumamiälisen paapan päästämähän oikee rallia lavittallansa. Rytäkäs paapan karvahattu ja tekarit putos hyppivästä kyytistä. Oli varmahan tähärellinen irea toimittajalta.

Ny ei oo hynää koriata sivuteitä tai katuja. Pitää repiä pääkarut auki ja tällätä sinne uuret sontaröörit ku EU vaatii jätesvesien puhuristuksen ensvuaren loppuhun samoon ku Suameski. Taisi meiränkylän röörimiähiltä unehtua jotaki tiänalta. Alakuvuaresta saatihin parin vuaren tyä valamihiksi ja hiano pinta tiähän. Ny tiä on raastettu justihin yhtä auki taas. Onkohan joltaki duunarilta jääny kintahat pijen aluusehen?

Tanttuhunki joskus ittensä pukeva liikennesministeri julukisti justihin tiäohojelmansa. Kaikki valtakunnan moottoritiät tällätähän viiren vuaren aikana huippukuntohon. Ei toimitellu halaastua sanaa rapaantuvista sivuväylistä. Ei taira kulukia itte ku pääväyliä frouva.

torstai 18. maaliskuuta 2010

"Korttelipoliisien tikapuukänni You Tubeen"

Tuallaanen päällekiriootus oli leheres joku päivä. Samana ehtoona kännykällä ottettua vireota saatihin ihaalla telekuski. Oli pikkuusen lainvartijat tontturas ja kaatulivat pitkin ja poikin vilikkahalla tiällä. Sitä se tikapuukänni vissihin on. Mulle uus ilimaasu.Onneksi niitä kaatuulijoota oli oikee kolomehen asti. Aina oli pari äijää nostamas kaatunutta ylähä, mutta huteraa soli kolomisinki kaulaalla.

Tottahan sitä ny karnevaalihommis oli pikkuusen maisteltu jotaki liäntiää ku kerta muukki. Sitäpaitti olihan ne karnevaalit melekee sivuuttekki jo kuulemma menny. Muutaman tiiman perästä olis kumminki ollu vapaa-aika, jonka kovien hommien tekijät aina ansaattoo ja siinei oo mitää karehtimista. Oli ollu kylillä viälä joku poliisi vissihin joinki träilläki, ku oli poliisi sitte koriannu huanojalakaaset kulukijat kotiansa.

Poliisipäällikkö tiätysti pahootteli alamaastensa pualesta, mutta mainaasi, notton karnevaalit vähä tuallaasia. Ainaki telekus pikkuusen lupaali jotaki sanktioota sankariillensa. Ei sanonu mitä, mutta varmahan jotaki isällistä puhuttelua ja kuka tiäs pikkuusen koivuniämen herraa persuuksille.

Joku vuasi sitte uus liikennesministeri toivoo poliisien ryppäävän virka-aikana entistä hillitymmin. Erityystoivomuksena esitti, jotta jos ryyppäättäki, äläkää viittikö sitte autolla palioosin ajella. No nämä karnevaaliherrat ei olisi tainnu ratin taa kynttää millään konstilla. Ei varmahan eroottanu autua ja lammasta toisistansa.

Nojoo. Aamulla se vireo oli viälä nähtävis.Oli vissihin jonkun verran ollu arkaluantoosta aineestua, ku oli otettu pois putkelta. Pahoottelen, ku en havaanu muistihin tällätä.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Tuli pikkuusen kaupooteltua

Lauvantakina rakas katteli netistä ruakaohojeeta parin päivän mohomelluksehen. Ihastuu johonku ihan tavallisehen kalaruakahan ja yhtä tavallisehen kananjalakaevähäsehen. Lupasin lähtiä arvoosan kokkieherokkahan kans mettästämähän saalista. Toivoon kumminki, nottei tarttisi ongelle mennä eikä kenenkää kanatarhahan höyheniä pemistämähän.

Ensimmääsestä kaupasta löytyy jäätynehiä kananjalakoja. Nojoo, tuarehet olis parempia, mutta olokoho ny. Näin kyllä hyvät kerittimet hyllys. Tuatesseloonteon jäläkehen ne oli puksipuun leikkuunäpsyttimet. Ku ei tahtonu mamman risetin tavaraa löytyä, ostaa paukahutin ne kerittimet. Ajattelin myähemmin hommata lampahia klasinallen. Sais sitte omasta haasta hyvää kaalisoppavärkkiä. Tämä investoonti oli osa pitkäjänteestä touhua. Rukki varmahan pitää kans ostaa ja karstat. No, vähä viälä orottelen.

Seuraavasta puarista löytyy pikkuusen maustehia ja vihanneksia. Sitte tärppäs ku kolomannes oli Norian lahanaa, eiku lohta. Hyväs kalatiskis olis ollu kuulemma hyvää tong-nimistä lahanaaki littiämpää elukkaa. Oli forellia, turskaa (yäk) ja lentokonehella kiikutettua Viktoorian järven ahaventa. Ei lentokalaa kiitos. Onkohan se norialaanen lentäny? En osta enää, jos niin kuulen.

Meilloli viälä korianteri hukas ja muita yrttiä. Neliäs puari ei ollukkaa mikää kioski. Soli seurun suurin monen hentaarin halli. Ei mitää kiitos. Viirennestä pikkukaupasta löytyy risetin loput värkit, vaikka risettiä oli jo kokki joutunu miälesnäsnänsä oikoomahan.

Näin heleppua on kaupootteleminen ku sen taitaa. Vain viis kauppaa ja roinat oli kasas. Ensimmääsestä puarista ostetut jäiset kintut oliki sitte sopivasti sulia kotona, nottei muuta ku ahkerahan tyähön kokopäivän reisun perähän. Vähä kyllä piti haukkoora näkkileipää ja huitaasta maitoplöröt päälle, notta jaksoo autella kokkia ja valamihin ruaan ihimettä.

Varovaasesti kysääsin murulta, notta jos siirryttääs kotomaisehen perinnesruakahan, niin saataas tavarat yhyrestä puarista. Mitäs se perinnesruaka sitte on, tivas kokki. Sanoon notta kalia ja makkara. Suasitti mua pitämähän leipäluukkuani kiinni, jonsei tuu parempaa puhetta. Koitin sen koommin olla suijaa omis oloosnani.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Pönttööhommihin

Kevät pikkuusen vetääs tälläästä luantoystävää linnuntönttööhommihin. Varsinki ku mä näjin telekusta niiren luantoystävien kahalittevan kettingiillä ittensä hyvihin pönttöövärkkiihin. Mainaasin asiasta periantakina luannonvarielua päällekiriootuksen alapualella.

Mullolis omialtaasta pönttöövärkkiä vaikka kuinka palio. Mä ev vaa oo koskaa kuullu, notta menöökö mustarastas koppihin. Taitaa tyytyä kotikutoosehen, niinku tua harakkaki. Vihireetä papukaijoja täs vehtaa useen, mutten tiärä minkäkokoonen luukku niille pitääs olla ku niillä näyttää olovan aika isoo pääkkyläänen. Ja asustaako sekää luantoelukkana mihinää ihimisen tekooses kopuuses. Naapurin kanoolla oj jo valahamina hyvät pesät samoon ku kirieskyhkyysilläki.

Mun suamalaanen tuttu murehtii mun pönttööhommiani. Vissihin luuli, nottoon saanu siältä puihin kahalittemistyömaalta hyvää värkkiä ittellekki. En oo, mutta värkiisnäni päriään.

Kaveri yritti muistuttaa, notton tiaasella, kottaraasella ja telekällä erilaaset asumukset. Mä tiärän, yritin sanua sille. Sitte se rupiaa toimittelemahan, notta naapurin isäntämiäs oli kaatanu laron ja meni kalavehtimahan ittellensä patinoontunehia seinälautoja pönttöövärkiksi. Silloli ollu kuulemma jotaki uusia mallia miäles ja se halus kokeella niiren toimivuutta oman omenapuunsa tuntumas ensin.

Uuret pöntööt oli kuulemma aivan verroottomia. Kaveri lähti niitä sitte mustis klasiis koemyimähän vaasalaasehen sokiaankauppahan, ku ajatteli tyänlaatunsa olevan sinne kelevollista. Siäloli pikkuusen prottumia ja kaveri huitaasi yhteystiatonsa mallipönttöjen viärehen tiskille.

Pönttöömestari pääsi Tervajoellen kotiansa ja puhelin rupes valittamahan heti. Kauppias Vaasasta imehteli, notta kuinka sokia mestari hyppäs autohon kuskin pualelle. Sanoo notton vanaha postiauto ja toisella penkillä istuu kuski. Kauppias ihimetteli, ku auto on punaanen, eikä keltaanen. Pönttöömiäs kehuu pikkuusen krutunnehensa vehejestä ja maalottanehensa sen komiemmaksi ku postin autot on.

Kauppiahalla kysymyksit vaan piisas. Minkä tähären yhyres pöntöös on kaks reikää ja yhyres ei oo yhtäkää? Tuateskehittelijä ja rakentaja sanoo, notton isien ja äitien nopiee ruakkia koko aijjan nokka pystys olevia poikia, ku on tuallaanen läpilennettävä malli. Siitä umpipöntöön oivalluksesta kaveri seliitti, notta tikka haluaa teherä reikänsä mille pualelle tahtoo ja viälä omien mittojensa jäläkehen.

Pikkuusen käyy huanosti innovoottevanvan miähen. Sanoo kauppias, notton paree ku et tua enää pönttöjäs meillen. Mitäs siinä sitte seleväs asias, tuumas nikkari kauppiahallen.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Nyt kotopihaa ja tupaa koristamahan

Käytihin eileen pikkuusen kattelemas antiikkikaupas uusia pihakoristuksia muavitonttujen tilalle. Kunnon kivi ja rauta on meiränki pihas mukavampaa kattella ku joku rahavahanomaanen kuttaperkka. Samalla tuli tupahanki kattottua ihan uutta ilimestä.

Jätettihin Ferrarimma puarin porttipiälehen. Joku oli pirättänäny sakun aivan liian likille. Hajukin viälä tarttuu. Kotona kaara tiätysti koristaa porraspäätämmä. Tallistahan sei mihinkää näjy.

Tämä pattas passaas postilooran viärehen. Se niinku pikkuusen antaas vinkkiä uskonkiriakauppiahilleki, notton kirioja omasta takaa. Niinku Maon, Hitlerin, Kekkosen ja monen muun herran raamatut.

Vähä viälä aprikootten, notta passaasko tämä etupihalle katajan (Juniperus Kommunis) viärehen vai raahaasko oikee klasinaluusehen. Pitää tuumata. Tuas takana olis hyvät tolopat krillookatoksehen.

Kokokivestä nikerretty klottoofati taitaas purota pesuhuanemma laattian läpi. Rakas kyllä pikkuusen esmentelöö piha-allasta, mutta minkäs teet. Soon niin hiivatin raskas, tua allas meinaan.

Nämä tolopat ja niiren hatut tuloo tiätysti pihan perälle naapurin luumupuun oksan aluusehen. Niistä teherähän sellaanen pikkuunen kaffittelupaikka hianojen ilimojen varalle.

Tämä kuva on vääräs kohoras. Kuuluus heti sen italialaasen maranellolaasen viärehen. Ulukoportahamma ku on joinki teennääsen olooset ja kusiaaset nostaa hiataa saumoosta kesääsin.

Vasimen pualohoonen passaa grilloopaikan viärehen tyynnyttelemähän makkarat polttanutta grillaajaa. Oikianpualohoonen vois olla väliästi syreenipuskan viäres sympoloomas kasvimaan kovaa jokavuatista tyätä. Ei oo väliä, vaikka äijä hakkaaki jotaki uutta pattasta.

Rattastaja tulis pyykkitelinehen viärehen turpa kylälle päin. Sanoma olis, notta kyllä lähtöö. Toisen tällääsin etanavahariksi mansikoolle. Jonsei limanuliaskat tuata pelekää, ei sitte mitää.

Laatoosta varmahan tulis pikkuusen jalakojenaluustaa siihen painavan pesukupin viärehen. Tua flikka sais olla siinä altahalla tukkaansa pesemäs. Kivi vaan pitää hakata kalapeetilla irti sen mahanaluusesta.

Tämä tuloo makuhuanehesehen. Olis niinku kullalle muistutuksena paikallisesta ritarista.

Pesufarin paikka vois olla siinä kaffittelupaikan ääres. Sais käsiä peseskellesnänsä peilistä vahatara onko krilloonokia tullu ottahanki. Ovet tiätysti vaihretahan nykyysihin.

Tästä tuloo uusi sänkymmä pääty. Soli yksmiälinen päätöksemmä. Kyllä unekki rupiaa olemahan palio tasaasempia.

Kameran meinaan ottaa epävarman rikikameran varalle. Tairan teherä autotallista rainateatterin, ku Ferraria ei passaa piilootella.

Nämä tiätysti tuloo nykyysten patteriemma tilalle.

Kaupas voi asioora vaativillaki toivehehilla. Täs kuvas on vain pikkuunen osa puarin varastua. Asiooresnansa lompsa ei oo sivuseikka. Melekee joka tavaras oli vähintään neliänumeroonen ekuhinta. Tästä voi kattella enämpi valikoomaa. Muv vika ei oo, jos on liian vähillä kiälillä kirioottettu taloon esittely.

Sivun yläreunas sanon, notton kaikki totta mun pränttini. Narrasin pikkuusen tuasta Ferrarista. Oli niin isoja hintoja nualla kivillä, notta se Ferrari rupes tuntumahan halavalta kakkosautoksiki ja jo melekee omalta. Solis niin kätevä kauppareisullaki. Kauppias vois sitte peräs tuara ostokset kotia. Autohon ku sopii sisälle tavanomaanen lompsa kuskin ja apukuskin lisäksi, nottei tarttisi sen pualehen paljoosin velaaksi ostella.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Hammashirviö

Sattunehesta syystä kerkesin eileen saroos punafärisis lyhyryys tarkkaalemahan liikentehesehen liittyviä asioota. Monet kuskit näytti olevan hirviäs laitamyätääses ja kaikellaanen kiamurtelu kuuluu sitte etenemisehen. Yks pappa ei meinannu millää päästä koslahansa, ku soli ensin suurieleesesti pirättäny koko väylän kuluun. Kuka sitä ny kännisen päälle viitti ajaa. Kumma ku se äijä muisti, mihinkon kaaransa jättäny.

Ku ihiset on hööliä ehtoopäivänapsujen jäläkehen, kuliettaa pikkumafia tiätysti keriälääsensä lamppujen färin vaihtumista orottavien autooliotten äärehen. Kyllä piisas monellaasta lantinkerääjää. Usiimmat lähti toisahalle ku tämä keriäläänen näytti sellaasta naama notten oikee perusta ny ruveta jakaman ainuaa viiskyt senttistäni.

Sitte lähellä brysän kirkonkylää näin ainaki kuurentiän ristookses keräystyäläästen vaharinvaihron. Hentoonen nuari flikka antoo räkääsen kakaran huamattavasti iäkkähämmälle, mutta friskille mammalle rekvisiitaksi. Sillankaitehella istuu viälä yks keriuun ammattilaanen huilaamas. Vuarohon joutunu mamma oli niin friskin oloonen, notta pikkutilallinen olis saanu hävittää traktorin, jos olis saanu sen maatiaashommihinsa.

Ei soo varmahan heleppua tyätä tua keriuu kellekkää. Joka kerta ku punaanen lyhty rupiaa ilikiästi kiilumahan autokuskin silimähän, pitää kupin ruveta nopiaa etenemähän lyhtytolopasta taakseppäin. Auta armias jos on kolome neliä kaistaa, siinon kova homma kiärtää autojen väliistä kakara sylis, notta kerkiää kaikki kuskit kokaasta. Vihireellä sitte taas pitää päästä alakupistehesehen. Tätysti sitte hetken päästä seuraava huilannu tuloo töihin. Mutta sama kakara pysyy kiärrätykses.

Olin reisullani nähäny aika lailla nöyrän oloosia lanttikupin kiärrättäjiä. Tämä friski matami kattoo kaikkia murhaavasti ja jokku aukaasiki klasin ja purotti jotaki kuppihinsa. Mä yritin olla yhtä tympiän näköönen ku erellisiski ristooksis. Mamma ei mun tympeyrestäni räknänny yhtään mitää.

Siihen se pisti nenänsä mun korvani viärehen klasihin kiinni. Käännöön pikkuusen päätäni hengityshuuruusehen klasihin päin. Pirin hampahat yhyres, mutta aukaasin huuleni niin isoolle ku sain. Mammalta meinas tekarit purota siihen paikkahan, ku sen suu loksahti auki ei vain huulet ja sitte sitä viätihin. Pikkuusen taakseppäin vilikaasi, notta lähtöökö tua hirviö perähän.

Mulla putos euhammas siltoonensa täs joku päivä. Enkoo saanu viälä uutta ainoottua tilalle. Taisi olla pikkuusen orottamatoon se mun osittaasin hampahitoon ilimes sille tyälääselle. En tiärä ny, kannattaasko uutta hommatakkaa.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Luannonvarielua

Soon varma konsti päästä telekkuhun ja aviisien plariille, ku kahalittoo ittensä ja kaverinsa kettingiillä piänehenki määrähän kaarettavia puita. Tiätysti pitää muistaa tiaroottaa samanhenkisille toimittajakaveriille urotyästä etukätehen. Tuntuu joinki kulunehelta konstilta, mutta jonsei muuta keksitä...

Täs jokupäivä televisio oikee ahamii keskenkasvuusten kakaraan yhteeskuntavastuullista kohellusta. Jokku rohkiimmat joutilahat oli kiivenny parinkymmenen meeterinki korkuutehen umpilahoohin pyäkkiihin. Antikristuksen aikuuset mettäkonehet vain möyrii tasaasehen tahtihin ja kuarmapiilit kulietti kottaraaspönttöövärkkiä johonku. Varmahan niille puis ilakootteville luatoystäville johonku pajahan. Onhan ny pöntööntekoaika.

En tiärä sitte peliättikö siälä korkialla lujaa. Ainaki siältä tultihin lujaa alahan, notta kaarna krapaji. Tiätysti poliisi pikkuusen suasitti maallistumista ja palokunta jonkun verran kiihrytti apinaan ajatusmaailmaa letkuunensa ja nosturiinensa.

Kettinvarustuksis riakkunehet meni nyhtyriä maijahan, ku polisiisedät pikkuusen kauluksista ohojas. Sitte alakaski oikia luannonsujelun hätä agentiillaki. Mettä oli täynnä toisellaasten luantoystävien kopuusia. Muutama niistä ku oli menny läjähän, poliisit äkkäs notton mones asukkahat kotona. Sitte toppas jännitysnäytelmä. Urhiat laivartijat talutti riskupartaasia käytetyn näköösis kletuus viihtyviä ja luannon helemahan täysin sopeentunehia miäshenkilöötä toisihin umpiautoohin ku niitä kettinkiystäviä. Varmahan hotellihin sitte viätihin.

Telekus hakkuun pualesta riakkunu ja sille luvan antanu likikaupungin pormestari on saanu kansalaasilta nuhteeta, ku se oli menny antamahan luvan kaataa kumohon niitä maapallon happivaroja ylläpitäviä pökkelöötä . Kyllä tuallaasen tuskan ymmärtää jokahinen, ku ilimasto on muutenkin menny aivan sekooksihin.

Mä oon jääny johonki esihistorialliselle aijalle ja sikäli en osaa enää nähärä nykyysiä asiooren tärkeysjäriestyksiä. Mettää puilta, tavatahan sanua. Jokahittes liikenneskualemas kuulemma yhteiskunnat menettää hirveetä summia riihikuivia ekuja.

Kukaa ei oo muistanu ainakaa mulle laskia liikennesuhuriihin verraten, notta onko kulutusjuhulista piänehenki luantohon vapaaehtoosesti vetääntyny halapee raatona yhteeskunnalle. Varsinki ku se tapetahan kotiansa isoolla pökkelöllä päähän lyären. Uskomatoonta, nottei asuukiille keriinny sattua mitää kengelle käypää. Kukaa ei ollu etukätehen nuasta oikeesta luantosankariista sen kummemmin kantanu muresta, mutta ne puut ja muut...

Pääasia on, jotta yleesöllä piisaa kaikellaasia sirkushuvia.

Täs on lähikylämmä luantokoto hyliättynä. Mettä on tästäki viäty ympäriltä. Nahkasoffakkaa ei oo pitäny asukkia kotona.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Rosvot kouluutuksehen

Rosvot ei viitti enää kauteerata yäsyrännä. Päivällä ne ättyrehtää niin huanolla nikaa, notta trenkää kyllä imehrellä ammatinvalintojansa ja ennen kaikkia ammattitaitua. Iränpualohoosista maista tullehet vissihin luuloo, notta ku ihisiä vilajaa joka pualella, kukaa ei huamaa pikku ryästöjä. Havahruun torellisuutehen, ku karun vastaakkaasella pualella oli pyhänä ehtoopäivällä käyty tavallisen ihimistuvas. Poliisi tuallaasia kiriootteli lootahamma ja pyyti sanomahan, jos on nähty jotaki epämääräästä.

Naapurin rosmojen kansalaasuuksia ei vissihin viälä tiäretä, mutta uskoosin notta pian tiäretähän. Viimmeviikolla joku älykköporukka rosmos jonku pikkuusen korukaupan ja pinkaasi karkuhun. Juaksu ei vissihin maistunu, ku punaasis valoos otettihin nuarelta frouvalta auto persustan alta. Frouva siinä esmenteli tuallaasta touhua ja sai kualinkuulan kallohonsa.

Varmahan täyrellinen suunnitelma meni mönkähän, ku justihin ampumiskohoralla sattuu olemahan kaks poliisia. Niillei ollu pyssyjä ja kanksterit kerkes hetki olla saalihin huumas valloottamasnansa koslas. Muutaman minuutin. Olishan niillä helyyllä varmahan ollu irempänä ihaalioota.

Naapurikaupungis oli oikee kangsterimeininkiä. Rosvot paineli timanttikauppiahan kotia. Akka ja kakarat otettihin panttivangiksi ja kauppiasta lähärettihin muiluuttamahan kauppaa tyhyjäämähän kiiltävistä. Homma kesti melekee vuarokauren ja rosmot sai hyvääsen saalihin. Asialla on niin palio näkijöötä, jottei kestä kauaa ku rosmot kuunteloo, jotta seuraavat kolomekymmentä vuatta on rauha maas ihan pikkuuses sulle järiestyväs kopis.

Pankkiautomaattien tussahuttelijat on oma lukunsa. Paliokohan poksahrukses färiääntynehillä ja palanehilla seteliillä on ostoarvua? Ku automaattia sitte viälä yritetähän räjährytellä iliman minkäällaasta panostajan kouluutusta. Häpiällisintä oli kaharelle sankarille ku koko pankki kaatuu päälle. Ei noo enää häpeemäs.

Hilian päästettihin pahanoolta irti isoo joukko tosirosvoja, ku vankiloos ei oo enää kuulemma tilaa. Ov vissihin kokoontunu taas sama porukka taltehen ja lisäksi isoo joukko iränsuunnasta tullehia toivesmatkaalioota. Ainaki nyt täs maas ollahan tupinas linnahan tuamittujen kans. Nei maharu enää mihinkää,mutta naapurimaasta on luvas koppipalavelua hätähän. Olis varmahan monelle hianua päästä ulukomaille istumahan, vaikkei luukusta vissihin palio maisemia näjekkää.

Jotaki politiikka ny taas tuli pelihin, ku hyväksi siivotut kopuuset ei kelepaakkaa palavelua havitellehelle maalle. Ei pystytä kuuleman mukahan valavomahan rakkahien oikiallaasta kohtelua. En tiärä ihan varmahan, pitääkö naapurimaas tällätä itte sellinsä telekkuki auki. Jos nuan on, mihinä on naapurin kunniootus silloon.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Puupäitä piisaa

Sain kullan purotettua metron päättärille. Sitte rupes takaa kuulumahan hirviä hätäsireeni ja siniset valot leimus notta ihan silimät alakoo nykimähän valojen taharis. Ensin luulin, notta mua ja kopiisnansa kököttäviä rakkia luullahan kangsteriiksi. Valamistaannuun jo pirättämähän koslani.

Hätä oli varmahan suuri, ku autot lakos kaistoolta pyärtänöölle. No siältä takaa tultihin siviiliautolla, johona oli metron lipunkuva pyllys. Oliskohan muruni lähteny köröttelemän iliman pilettiä ja se hätäänen vilikutti sen perähän. Oikaasin pikkuusen reitiltä ja olin pian taas metrolinialla. Sama pelliloota ajoo aina vaan jotaki perästä ja huuratti ujeltimiansa, notta viäläki korvat soittuu.

Mun jakeluhun ei oikee oo sisääntyny, jotta minkä tähären puupäätä saa huurattaa ja sinistä väläkyttää poliisien ja ampulanssien lisäksi lipuntarkastajat, sähkö- ja kaasulaitos, rahankulietusautot ja monet epämäärääset siviiliautot, joihin ei oo mitää flätkää tällätty muuta ku vilikku ja mölykones.

Soon varma, notta turhanpäiväänen vilikuttelu ja metelinpäästö pirättää torellisuuren tajun kulukijoolta. Ei oo yks ja kaks kertaa nähty ku pollarit huurattaa ristookses, nottei tarttisi punavaloja vaharata. Noon sitte seuraavalla terassilla kaffilla tai kalialla. Pysäkööttemispaikanki saa heleposti mihinkä vaan, ku pistää valon ja melun rallattamahan. Kukkakaupasta voi sitte rauhas valakata orvokkia kullalle tai asiakkahalle viämisiksi. Näin eileen tuan kukkakauppavilikutuksen.

Melekee joka sivutiän alakupääs on ajoneuvolla ajo kiälletty ja viälä varmistettu loppuvan tiän merkillä. Harvoon merkit on totta.Voi olla kiälletty ajosuuntaki, mutta ei merkit liikennööntiä haittaa, eikä ympyräs oo temppu eikä mikää vääntää vastavillahan. Omat säännöt ne olla pitää.

Eilises leheres oli isoo päällekiriootus, ku poliisi oli mennu kuuliaasesti haistelemahan kuskien henkiä tiäv vartehen. Kuurestakymmenestä yhyreksästä tarkastetusta peräti 57 ei ollu kännis. Känniasteesta riippuen kortti otettihin raakimman jälähen kolomeksi tai kuureksi tunniksi poliisin haltuhun, jos sattuu sellaasen kortin omistaa . Seittemällä voimas olevaa korttia ei ollu. Kaharella ei ollu tullu föliyhyn minkäänlaasta henkilötoristusta. Muutamas autos oli jopa kaikki paperit kunnos. Vain yks auto ajoo vääris kilivis.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Pakkelia kersojen pläsihin

Ehtoon uutisis kamera ja toimittaja seikkaali johonaki hevoosenpään kokoosten kakarooren etuaikakoulus. Muutaman vuaren ikääset pikkulikat oli pyntätty niinku kunkun vastahanottajaasihin. Korvis retaji isoot killuttimen. Vähä eri muatooset roikottimet kullaki.

Kameran kunniaksi äiteet oli laittanu parastansa, notta kullannuput olis oikee hemaasevan näköösiä. Yläpään kletut oli tiätysti aijan hengen mukaasesti avonaasia. Oli ollu sitte tiätysti paree lykätä pöherretty siävä kuantalo kletun päär reijästä läpi, ku ei korvista ruvennu kikaamahan.

Kameramiäs tai -nainen oli trendiis aijan tasalla. Välillä se tsuumas barbiihin, notta naamapakkelit ja tekoräpsykarvat eroottuu oikee kunnolla. Ei sattunu kellää tulemahan rääky silimähän, ku kuvaaja ei ainakaa näyttäny yhyrenkään kersan mulukuaasnahaan färin levinnehen pitkin poskia.

Soon komiaa, ku tänne brysänperälle puuttehen kujilleki on omaksuttu maailiman meininki. Joku aika sitte suuret tähäret tosielämän matkintapaikalta hollyvoorista esitteli maalattuja vinkujaasiansa rahavahalle. Kyllä kersaan äiteet ny sitte tiätää kuinka olla pitää.

Kakaraan pynttääminen aikuusten mallisihin taminehisihin on täälä ihan jokapäiväästä. Kakarooren pualesta on tiätysti päätetty kotona, nottei tartte leikkiä mihinää pihalla kuras tai lumes. Karvapaltoot tiätysti kärsiis, jos murut rupiaas pihalla melskaamahan. Tiatokones ja pelikonsolit piisakkohon muruulle. Yhyren suamalaasmallisen toppahaalarin oon nähäny täälä kymmenes vuares. Taisi olla jonku pohojoosmaalaasen kakaran yllä. Brutaalia kurahaalaria ei oo viälä tullu vastahan.

Molin niin haltioosnani näkemästäni, notten yhtää huamannu, notta oliko uutisporukalla joku aihes eli ei. Saattoo ollakki. Pikkukiltsien oli varmahan pitäny nosta jo ennen sian piäremää, notta oltihin saatu ne tyltättyä nuan fiiniksi ku olivat. Poijat oli varmahan saanu koisata tappihin asti ja pikkuusen piremmällekki. Ei niitä sitte palio pikkunukkien seasta näytettykää.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Ah, kuinka kätevää, kaatis toisen pihahan

Kuva on tyypillisestä ihimisen jätöksestä. Sei oo ny leherellä ollu naapurien tekemä rakennustyamaan kaatopaikka

Mennäviikolla leherellä oli komiaa kuvaa ja ihimettelevää pränttiä jonkun pihahan ilimaantunehesta kaatopaikasta. Joulun jäläkehen ku rakentaminen on ollu hirviän talaven tähären seisap pistehes, joillaki on välähtäny täyrentää hiliaasen tyamaan tiiliskivien ja lauranpätkien kasaa omilla rojuullansa. Tosi kätevää.

Leheren kuvan jäläkehen ny perustetus jäteaitaukses on monta kuormalavallista toivottavasti jatkokäsittelykelepoosta roinaa. Tiätysti kaatopaikan perustajat voi perustella älyv välährystänsä sillä, notta joutuuhan rakentaja kumminki tilaamahan roskalavan tyämaallensa. Aina muutama roska menöö siinä samas. Paitti, jotta täs tapaukses rakentaja joutuu tilaamahan monta roskalavaa. Yhyrellä soitolla tiätysti voi tilata usiammanki lavan iliman puhelun hinnan nousua.

Ahkera ihiminen sisustaas kotonsa puistoohin, karuulle, peltoteille ja mihinkä sattuu unohtunehista kolehista. Ei tarttisi ottaa mitää homehisia kangaspäällysteesiä soffia. Piänellä aamukiarroksella varmahan sais valita nahkaasen kalustonsa färin ja mallin. Löytyys kattokruunut ja keittökalustehet, kylypyammehet, sängyt, hussuttimet ja kartiinit ja kaikki mitä ihiminen kuvitteloo hyvin kalustetus koros tarttevansa. Kolehien on taipumus ilimaantua uusihin sijootuspaikkoohinsa aina yäsyrännä. Oonhan mä näistä toimitellu.

Varmahan maan kunkkuki ilahtuu, ku sille on tuatu rojukasa valakattavaksi muutaman saran meeterin päähän pääportistansa. Tuanki oon nähäny monta kertaa. Mä epäälen, notta jännittäville rojunsijootusmatkoolle vuakratahan oikee kaappiauto. Avonaasesta peräkärrystähän joku vois päätellä, minkälaaselle yälliselle seikkaalumatkalle ollahan menos.

Joillaki täytyy olla isojaki nelivetoja hukkaamistarkootuksihin. Syksyllä pahimman litkun aikahan oli kyläsnämmä ilimestynyt kauhia patja ja fällykasa keskelle isäntään peltotiätä. Kasa oli niin korkia, notta traktoriilla oli pitäny kiärtää se pellon pualelta. Akkani ku lukoo salapoliisirompsuja, mäki voiin päätellä samas kasas ollehista jätessäkiistä asikaasen tullehen keskeltä Brysää. Joka kunnas on erilaanen jätessäkki ja kaupunki on yhyreksäntoista eri kunnan aluehella.

Voin vain kuvitella, kuinka jätessijoottajat ja rosmot hiippaaloo öisin kaulukset pystys ja luimisteloo tarkkaavaasena ympärillensä. Voi olla notta moikkaavakki keskenänsä. Samoolla pitkäsormisten asioolla kumminki ollahan. Solis hianua, ku yhyristääsivät hommansa. Rosmot vois tarkastaa kaappiautot, nottolisko tähärellistä renttaa. Vois joku viattoman klasi jäärä piänistämätä ja tulis matalempia tievvarsitunkioota.

Siitoon varma, notta roskakasojen kippaajat hyrisöö hyvää miältä onnistunehen keikan jäläkehen. Siinä sitte voi vaikka tiputella aamutuimahan kaffinplöröt rakkahallensa ja sanua, kuinka palio säästyy kontainerpark (oliskohan tua suameksi joku hyätyjätesasema?) -maksuja. Sitte varmahan ilimootetahan kullalle, notta ehtoolla mennähän säästynehellä rahalla syämähän rästäsvuatohon (ulos). Näin se varmahan menöö. Jätesasema kyllä hakoo vaikka mikkä romut tuvan erestä, jos asemalle vaivaantuu soittamahan. Roskaamisesta kärvähtänyttä ei silitetä päästä. Muistaa varmahan seuraavalla kerralla kansanhuvihin ryhtyesnänsä.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Niitä hönkköötetähän jota saarahan

Mä menin kaks kertaa kunnolla retkuhun. Kolomatta kertaa ei tuu. On jo kauan tuntenu maan tavat, mutta alakuasukkahat on vasta ny suuttunu katteettomille hyville tariouksille. Kauan noon antanukki ittiänsä kusettaa.

Helemikuun ekapäivänä kiriootin täälä päällekiriootuksella kaupas turpahan. Tuas mainos oli Lidlin asikaasilleki liikaa. Mä suamennin tiätysti vapahasti seinän läpi näkyvän nyrkinkuvan. Sen kumminki piti masinoora kansa melekee ilimaasen tavaran äärehen.

Ny kauppakettinki on määrätty leivättömän pöyrän äärehen touhuustansa. Vain muutamas kaupas koko maas on vain muutama tarioustuattehista ja vain yks tai kaks kipalesta. Lehtemmä Het Laaste Nieuws teki yhtenä ja samana tariouspäivänä 19 kauppahan tarkistuksen heti ku puarit aukes. Vain viirestä löytyy tavarat. Jotaki jostaki, mutta vain joka toises oli superhalapa televisio, jota kansa oli lähteny isoolla sakiilla pongaamahan.

Asikaasten sisähänveto olemattomalla tariouksella on enemmän sääntö ku poikkeus. Kaikki saksalaaset ketjut kusettaa ostavaa väkiä koko aijjan. Samoon hollantilaaset. Ja väki ei oo ollu tähän asti kommonansa. Nyt täältä ottanahkaa kruttuamalla häipyvä ranskalaanen ketju sai hirmu sakot samanlaasesta hommasta ja on ny ilimoottanu tarioustuattehiensä määrän etukätehen.

Kauan on antanu tämänmaalaaset pissittä ittiänsä puhumati mitää. Tyrniää on vaan sitte ostettu jotaki, miton sitte sattunu hyllyys olemahan ja niälty pettymys. En tiärä mitä täälä ajatellahan, ku lähäretähän hakemahan neliä kokista kolomen hinnalla. Kauppias sitte, notta tariouspakettimma on jo myirä prätkäästy ja ny olis tuas nuata normaalihintaasia.

Nualla sakemannien sisähänvetotariouksilla saarahan muutoon autohon paperossille jäävät äijjän pengastamahan kaupan aartehia. Ku äijä sitte tirkistelöö miästen leluja saa naisenpualohoonen palio enämpi aikaa kattella vaikka hepenehiä ittelensä ja tiätysti partavettä isännälle palakinnoksi.

Mä aikani imehtelin tuata viis kolomen hinnalla älyä. Käytäntöhän oli vuasi sitte autokaupaski. Ku ostat meiltä yhyren auton saat kaks. Täs kaupas riitti tavaraa, ku vain olis ollu sen yhyren auton hommoohin imehisillä hynää.

Mua hönkköötettihin ensimmääsen kerran naapurikaupungis. Olin vasite lähteny jotaki lelua ostamahan. Kaupan eres karulla oli viälä tuules keikkumas isoo plakaati tuasta halavennustavarasta. Ei ollu tarveskalua hyllyys. Kysyyn kassalta leluni perähä. Voi herttin tähären; ne meni heti aamulla kaikki. Kysyyn, minkätären viälä mainostatta ei mitää. Ei tullu vastausta ei. Sanoon, nottoli varmahan se lelu tykky fletares ja häivyyn, enkoo senkoommi senmerkkises puaris viaraallu.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Ruaan myiminen ei kannata

Tuloo vaan miälehen, notta millähän sitä oikee kuiraallahan, ku ruakaa ei enää osteta. Yks ranskalaanen tosisuurten super- ja hypermarkettien firma tälläs kolomattakymmentä halliansa lukkuhun ja samalla pirätti kulietuskeskuksensa. Ensin alakuhun huitaastihin parisen tuhatta tiskinassua ja autokuskia kävelemähän parinsaran tuhannen muun kävelijän joukkohon.

Kauppa ei kuulemma kannata alakuhunkaa, ku tyhymät pelekialaaset on siirtyny halapojen purkkikauppojen asikaasiksi. Saksalaasten hyllyvarastokaupoos ja vähä samallaasis ranskalaasis ahtahis säilykespurkkipuariis on kyllä kuhinaa.

Tyättömyys ja maan epävarmat talourelliset olot on siirtäny vissihin kansan kissin ja koiranruaalle. Onhan nuas varastoos purkkitavaraki pualta halavempaa ku Ranskan ökyjen isoos hehtarihalliis. Pilliä pussihin laittanehen ketjun isoot pomot haukkuu koko ostavan kansan maan alle, ku neliäkymmentä vuatta sitte alakanu tavarataloorykelmä sukeltaa ny syväätti. Ei oo kuulemma ostajilla minkäänlaasta tavaratalookulttuuria. Kansa epäälöö haukuusta, notta jäliellä olova muutaman saran hallin plutoona vetääntyy kokonansa näppiä nualeskelemahan Eiffeltornin juurellen.

Ei mee näköjänsä hääppöösesti rakentamisen kaupoollakaan. Mennäviikolla yritin piipahtaa yhyres tutus puaris oikeella ostamisen asioolla. Ei ollu kaupan ottas kyltin kylttiä. Ovehen oli präntätty piänellä, notta moomma pirättäny kaupanteon. Yritin mennä toisehen. Yks kaveri ilimootti tekstarilla ihan sattumoosin, notton ny siälä tyhyjennysmyynti. Siältä kuulemma olis saanu hyviä kolehia halavalla.

Täs maas on muutoonki aika vilikasta firmojen häipyminen ja uusien tuleminen. Ei kannata tryykätä kenkäpuarihin, mihinoli vuasi sitte hyvät ja halavat valikoomat. Kauppa saattaa olla ihan tyhyjä tai siinä myirähän ihan jotaki muuta ku kenkuumia.