lauantai 26. helmikuuta 2011

Pesin

Sain päähännouseman, notta virutan akkani auton puhtahaksi. Ens viikolla mä en tuata voi teherräkkää, vaikka saman auton jynssääsin. Elämäntilannes on sellaanen.

Moon mettätalouren jonku korkuusen opiston kahalannu, mutten viäläkää tiärä, mikon puu joka sihivittöö auton katolle jotaki hunajan oloosta värkkiä ympäri vuaren. Mettäteollisuutehen tähäränny koulutus meni vai pikkuusilta osilta sinne, notton tuija, pinja, kataja ja juniperus kommunis. Ja tiätysti pikkuusen oksaasihin puihinki.

Sitte tyäelämäs otettihin pinus silvestristä ja picea abiesista oksat pois ja pala larvaa. Viälä viime viikolla muistin koivunki nimen. Tervehiä haavanpölökkyjä tuli ostamahan Porin tulitikkutehtahan charmantti herrasmiäs. Silloon ei ollu tärkiintä puhua kuutioosta, mutta tervehien pölökkyjen lukumäärästä. Ja siitä, notta silloon aina syätihin kunnolla.

Ei oo härän palaa, vaikkei oo tiatuakaan puukasvannaaasten nimistä. Joku aika sitte näjin Joensuus teheryn puutavaran valamistuskonehen piänes mettäpaahases täälä. Suames tuallaasta konesta karahteeratahan motoksi tai monitoimikoneheksi.

Kuski pirätti konehen käymästä. Mä sitte siihen konehen viärehen, notta terve. Kuski lykkää mulle heti kännykkäänsä, johona on jo joku linia auki. Varmahan mettäfirman konttuurihin.

Multa orotettihin jotaki luannonsuajelua vastustavaa kommunikoontia, ku kuskin puhelin oli jo valamiksi johonki auki. Mettäherra siälä mun tilaamattoman puhelu toisempään luuris sitte ihimettelemähän, nottet ookkaa mikää luantoterroristi. Mä siihen, notta tulin vaan vahtaamahan, kuinka Suames teheryllä värkillä saarahan oksat pois.

Tirehtööri sitte tuahon, nottoot vasiten vaan utelias, ekkä mikää luantovouhkari. Mä sitte siihen, notta mua kiinnostaa vaan Suames kehitetyn mettätekniikan toimivuus täälä pelloolla.

Palan aikaa kuulin monenkiälistä muminaa. Sanoon, nottoon ollu pikkuusen hollannikiälisillä kurssiilla ja saatan jonku verran tärittää sillä kiälellä.

Sanoon, nottatuata, se kuski pikkuusen taisi hätääntyä, jotta tyämaalle tuli joku luannonsuajelija. Voi olla notta tuliki.

Huamenna meinaan imuroora akkani koslan, jos oon viälä hengis silloon.



Täälä ulukomaas

kirjoitus

Tämä kiriootus lähtöö Sannan kommentista. Vaikka Pohojammaata piisaa Rovaniämelle, jonkun mun aikaa sitte lukemani maantiaron kirian perähän, oikia pohojammaa on Isoonkyröön ja Ylistaron kohoralla.

Daavid on raaviri. Yksselekooseesti sov vaan. Imehttelen tosi kovaa, nottei vahanhan roomalaasten valtakuntahan oo saatu eres alakehia kiriaanten merkityksistä. Voeisin naeillä kirjaimilla saavani aikaan Vuokatin urheieluopiston johtajan nimen. Pekka Vaehaesoeyrinki.

Niinku mäki kyröös, porukka on pikkuusen vinosilimäästä. Ei varmahan oo vika eli vaiva, se notta jokku ulukomaalaaset rupes rahtaamahan laivojensa mastoja pohojammaalta ja ostelemahan ja tervaa kans. Toi ne viisihin sualaa ja maustehia ja geeninsä eli perimähänsä.

Voi olla, notton ollu kyrölääset leväperääsiä tai non uskonu äitiänsä; Koita ny ny olla kiltisti!

En oo nähäny, muttoon kuulnu Leväluhuran uhurilähtehen kuviteltua tarinaa televisio-ohojelmasta. Joku agrikulttuuria hallittematoon porukka silloon aikoja sitten oli asunu Kunellin kallion likellä.

Ei oo ihimes mullekkaa, notton pää pyäriäänen ja silimät vintturas. On joskus kuullu ystävälliseltä kauppiahalta: Ookko muutosta jaappanilaanen.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Merkkihenkilö

Missä olin, kun yksi hörökorva sain Dianan? Muistan sen oikein hyvin, kun keskellä päivää katsottiin työkaverini kodissa tahdon sanoja englanniksi. Olisi ollut muutakin hommaa, kun seurata itselleni täysin tuntemattomien ihmisten vakuutteluja.

Presitentti Kennedy tapettihin silloon, ku olin yhyren Maisun kans kattelemas lankahelemin näystesklasia. Mua ei pikkustakaa kiinnostanu lankavyhyrit. Maisua kiinnosti. Jäi kumminki Johnin kohtalo miälehen.

Jotta mihinäkö olin silloon, ku Suamen kuningas Kekkonen heitti veivinsä. Olin silloon Suames, ku Ahavenanmaa kuuluu jo silloonki Suamehen. Tälläsivät vartehen maakunnan lipun juhulistamahan kualemaa.

Maasjalakaaset finnit sitte ihimeteli, notta mikä tuanvärinen verha on ny tangos. Sanoovat, jotta jonku saaren flaku. Ku ne kuuli mihinä maas ollahan, rupes löytymän sinivalakoosta roikotinta.

Lykiin aamulla kaikkiin häjyysämmen vaunuja. Jonku flunssan takia sei saanu muuton nukkumisehensa alakua. Hetkuusen oli hiliaasta ja rupesin mohorustamahan vattuja. Kuinka nolikaa sinä vuanna niin myähäs.

Tälläsin itteni tekstiteeveen viärehen. Monta tuhatta ihmistä oli hukkunu. Estonian joukos. Tiarot tarkentuu, mutta hurian kuuloosta oli silloon.
Elevis Pereslöi pirätti hengittämäsisen, Tauno Palo, mutta sauna ei. Ov visihin tullu huanosti tähärätyksi meriaa. Diana.

Tapio Rautalapio, Kari Tapio tai Eino vihreä ovat kaikki merkittäviä henkilöitä. Muistan heidän kohtaloittensa erikoisuuksia. Lauri Tähkä. Joo, taitaa olla kaikki soittonsa mun jääkapis. Silloon ja silloon tapahtuu jotaki. Ilimari Turja, se meni ohi ja mua hävettää asia.

Kaikkien isokyrööläästen kannattaas tiätää Ilmari Turja Tuuralasta. Ilimari on ollut Suamen kulttuurihin vähintäin yhtä suuri vaikuttaja kuin Aleksis Kivi tai Zacharias Topelius. Ilmari Turjaa ei todellakaa voi väheksyä sen vuoksi, että oli Suomen diktaattorin, Urho Kaleva Kekkoniuksen hyvä kumppani.

Van daag

Ihc glaube das leben zein leben. Jag tror, att jag har ingen mögliheter att leva med min egen hengittämistäni kotikyläni murtehella.

Jag måste fråga varje dar, varför meine kumppani vill vara alltid hela dagen devill for mich.

Jos osaisin vielä kunnon finskaa, skriivaisin mielelläni sillä. In home speaking is suomea.

Olen todellakin kielissä puolijalkainen. Haluasin sanoa täällä jollekin koiralenkeillä tutuksi tulleelle hyvälle ystävälle: Tosi hiano ilima ja parahin maharollinen keli. Sitten heitän, notta sehr gud vetter ja lisään siihen, jollaki epämäärääsilläni, notton kiva liikahrella täälä.

Espanjan pappa ei koskaan hätkährä mun vaikertamistani. Ov vissihin pikkuusen hiano miäs. Mä urputan sille ja sen rakiille ummet ja lammet. Se on kuuntelevinansa mua ihan nöyränä. Sitte se taas joka kerta rupiaa seleventämän, notton sillä Kataloonias kivitupa, johonon parin meeterin vahavuuset seinät. Joka kerta sanon sille, joo mä muistan tuan.

Mä meen joskus kauppahanki täs viäres. Puhun puujalakiältä ja nuari myyjä ihimettelöö mu murresta. Ymmärrän, vaikken osaa. Puhuuko vanaha pappa franskooksi, vai mitä tua molokotukses on?

Lataan tiätysti heti tuahon, notta tämä puheeni parsi on finelandiaa. Notta siätä ylähätäkö oot joraantunu tänne. Joo, pohojammaalta.

Eikö siälä oo kristuksen vilipoosta? Kuinka tuan ny ottaaski, sanoon. Mullei oo koskaa ollu niin vilu ku täs maas. Jotta niinku lämpöösempää? Joo, mun kototuvan portahilla on meeteri lunta ja nurkalla olova lämpömittari näyttää kolomiakymmentä vilipoosen suuntahan.

Naapurit menöö vähäpuuheesiksi. Oon huamannu, notta suamalaasista tykätähän täälä. Hyvin harva tiätää, mihinon fineland. Kukaa ei oo viälä miältäny Siperiahan.

Här filar

Luin kyröön hautuumaan tolopasta; Här filar ps. Paljon tinasit, paljon pilasit, vihdoin kolvisi kylmeni.

Luin joskus paikallisesta kulttuurilehdestä maksetun ilmoituksen; ei kannata elää, koska Harju hautaa halvalla.

Kielenkäyttö on taitolaji. Itse olen saavuttanut vitosen kaikista lukemistani kielistä. Suomi viisi, hurri viisi, sakemanni viisi ja myöhemmin engelsmanni tasan viisi. Silloin häveliäsyyssyistä nelekku oli pohojimmanen tokaris, vaikka ymmärtääkseni lukusanat alakoo silloonkin yhyrestä

Mäkin osasin laskia satahan ja tuhantenki. Ei mitää tenkkapoota tullu tuhannenkaa kohoralla. Järkeelin, notta seuraava luku on tuhannen yks. Nuanpäin sanottuna.

Minen ymmärrä, notta hau meni pois ja heilutti häntäänsä. Tämänkää maa puhehesta en käsittäny tuan taivahallista, ennenku tuli miälehen, notteivat käsitä kiriaamien merkityksiä.

Ollahan nykyaikaasen maailiman syntysijoolla. Silti nämä pässimpäät sanoo ij ääksi. Joopa, sitte uu on kans ää. Oon luullu, notta kiriaamilla on joku merkitys. Minkä helevetin takia olis kerksitty A ja Y, jos ne ei meriteeraa mitää.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Hyvis hommis

Täs on ollu jo joku viikko pikkuusen prottumia. Ei oo tahtonu keriitä eres viisasta konesta rääkkäämähän. Huitaasemalla vain iltiksen julumat jutut ja sitte unta pallohon.

Soon mummiälestä hiano juttu, jotta mun tänne muuttavat kaverit tai käymähän tulovat klinahutteleloo etukätehen. Moov valamis jeleppaamahan, ku oon kerran ollu partiolaanen, oon aina sellaanen.

Yhyrelle perhehelle saatihin muutaman päivän seikkaalulla melekee kaikki maharollinen: Kämppä, hyvät ulokooluolosuhtehet sev viäres, netit, poijalle lätkäseuran jäsenyys ja paikka joukkueesehen.

Koulupaikkaa ei oo löytyny viäläkää. Toivotahan, notta löytyy. Moon ilimoottanu, notta koto-opetuksen tulles ainuaksi maharollisuureksi, voisin opettaa urheelua ja puukäsitöitä. Voisin opettaa rautojen liimaamista toisihinsa elektroottisilla laittehilla.

Henges oon.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Fiilasin ruahurin terän

Om pikkuusen mötiäänen kankian oloneen näin talavella elävääsen narsinnin kimpus. Jotaki safkaa unesta heränny imöö kiruksihinsa näliisnäsnsä. Tottapa siälä kukas on ny jotaki jo, ku lumekki suli vähihin.Lintulauralla oli aamulla tuuman mittaasta orasta ja nurmikolla koiran pissakohorat kasvoo vaaksan mittaasta uutta nurmia. Ei näis olosuhtees oo mikää imes, notta rupian laittamahan puutarhavehkehiä kuntohon. Leherekki on täynnä krökkyjen ja kasvihuanehien kuvia. Teräsin varooksi nurmihöpöttimen kunnon terähän.

En halua tällätä tympäännystä kenenkään olohon pakkaases. Näin on ny ja pari viikkua sitte hiihtelin täs maas. Muutama vuasi sitte hiihtelin sen vuaren aikana viälä kuu tästä etehep päin. Ny pitää ruveta kääntämähän takapihalla rapaa ylösalaasinsa.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Pohojooses on

Pulunkasvattajanaapurin kans heitettihin justihin läppää. Oli körmystäny ittensä hirveehin palttoohin. Hiippaalin lintulaurooleeni kipparipairas. Sanoo, notta piäni tyänteko pitää lämpöösenä ja mä siihen nottoot oikias.

Kymmenen vuatta on asuttu viäretysten. Jotaki puska-aitaa on välisnämmä. Herra on aina tiänny kuinka eksoottisesta kohorasta on tänne joraannuttu. Oli vissihin ny lukenu jotaki tiatokiriaa tai kattonu dokua telekusta. " Eikös se Suami oo aika pohojooses, johonaki Tanskan korkuurella täältä kattuen?"

Joo, on se juuttimaa pualesvälis sinne kotia mennes. "Eikös siäläpäin oo joku ruatti ja pohojoosentiä ja onko se ruslandiakaa kovin pitkällä sun tuvastas."

Sanoon nottei Suamia piretä skandinaavisena maana, mutta fennoskaavisena kyllä. "Eikös siäläpäin oo Islantiki ja Eestlandia?"

Joo, onne, ku kattoo jostaki suunnasta. "Eestladia ja Ijslan on sitte naapupurivaltioota sulle, innostuu naapuri kekseliääsyyrestänsä."

Sanoon huanolla murtehella, notton pikkuusen lainehia mairen välillä. Sanoo sitte, notta pitää jatkaa puskahommia ja mennä pian syämähän akan kuumottamia tikkuperunoota.

torstai 3. helmikuuta 2011

Ajatuskin huimaa

Täs likellä on päätä huimaava ihmisen teos. Valtamerilaivoja nostetahan hissillä 72 meeteriä ylähäppäin seuraavalle kanavalle tai tiätysti lasketahan alaha, jos on sinne päin menua. Mun ei tarttekkaa käsittää kuinka suurista asioosta ja voimista on kysymys.

Tämän hissin tähären 12 pikkusulukua jäi museoontumahan. Vanhat suluut toimii ihan luannon voimilla. Uus väkivaltaasesti sähköllä.

Olin joku aika sitte kurvaalemas kaharen kyrölääsen maajussin kans näillä suluulla ja hissiillä. Olokihattujen miälenkiinto kohoristuu erikoosihin peltokasviihin keskellä Suamen talavia. Hirviää pohorintaa jouruun kuuleman jantus jaloon.

Ku lehemä- ja sikaherrat pääsi suluule ja laivanosturiille, olisin voinu tilata siksi aikaa ittelleni päivähuanehen lähihotellista.

Kaikki sen tiätää, jotta maalla pitää osata kaikkia. Itteltäni oon pikkuusen pirätelly laulua ja tanssia. Mutta nua mun ystäväni ei meinannu millää päästä irti suluulta tai hissiltä. Koko homma oli piirroksin seliitetty, pohojammaan murtehesta ei pitäny olla haittaa.

Mun tuli vilipoonen, ku kuuntelin elukkaherrojen teorioota ja vänkäämistä. Mitää yhteestä päätinkiä ei koskaa tullu. Kuuntelin viälä pikkusen aikaa autoski jahkaamista. Kuskina pirin ittiäni puheenjohtajana ja pyyrin herroja pitämähän turpansa kiinni kokemastansa.

Asia menöö niin suamalaas-ugrilaasutehen, notta pitää sanua, peltoheikit ei ollu nähäny sinä päivänä viinan palaa, eikä erellisenäkää.

Mitä väliä

Moon saanu monta sähköpostia piänillä kiriaamilla präntättynä. Mun köyhä ajatusmaailmani antaa mun itteni ymmärtää, notton viästien lähärättäjät ylempää aristokraattia ku mä itte. Lajitteluhan on nyky-yhteeskunnas tärkiää.

Jäläkempäin sanottuna, mullei oo menny mikää oppi karoksihin äireenkiälen tunniltakaa. Mua korventaa pelekillä pikkukiriaamilla pränttäävät uuvakot. Jos vastaan uusmuatisekoilijoolle, en lyö enää välilyöntiäkään. Tämä on valintani.

Ihimettelen vain. Jos ihimisellä on vaikkapa kymmensormijäriestelmä pääs ja sormis, miksei voi havaata pöyräsnänsä vasimen pualohoosia knapsuja, johona on kirioottettu notta isoo tai pikkukiriaan.

Yritän kestää.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Puukenkäfani

Muston tullu aivan maharotoon Hollannin kansallisruaan puukenkien ihaalia. Niistoon kuullu jo alakoulus, samoon ku tuluppaaniistaki. Oon ollu palio siinä maas ja nykki kaks erellistä viikonloppua. Ei koskaa silimihin tai suuhun oo tullu oikiaa puukenkää eikä oikiaa tuluppaania. Voi saispa joskus niitä puukenkiä talterikillensa!

Puukengät ja tuluppaanit taitaa olla samallaasta legendaa, ku jääkarhut Helesingin karuulla ja hirviöt Loch Ness järvellä Skotlannis.

On oltu nuukuuksisnamma omis evähis siälä naapurimaas. Termariilla raahatut sopat varmahan maistuus jääkylymien aaltojen reunas kelle hyvänsä. Mä ainaki olin ku piliven päällä ja vatta tykkäs. Turismi soon joka kannattaa.

On erikoonen maa tua Nederland. Pualet porukoosta asuu vesirajan alapualella. Mua hirvittää jo ajatuskin, jotta mun hilseen päällä olis toistakymmentä meeteriä vettä, jos olis luannontila olemas. Pahita olis tiätysti, jos ne vesimassat tryykääs yhtäkkiä kimppuhun. Olis silloon laulut lauleskeltu.

Mä innostuun oikee tosisnani ihimettelemähän hollantilaasten elämää. Aikanansa viliakaupalla maailman rikkahimmaksi valtioksi tullu maa on ollu aina vesien kans kamppaalemas. Tuhannen viimmeesen vuaren aikana tuluvaveret on täyttäny milioonien ihimisten kirukset.

Viimmeenen isoo vasimen kären pualohoonen tosimyrsky vammaannutti maan vuanna 1953.
Parisen tuhatta ihimistä hotaasi lopullisesti vettä ja tosi palio elukoota jäi upoksihin. Maan hallitus teki jo parin viikon perästä päätöksen, notta ny saa loppua veren liplatukset.

Ny suurimmis vaarapaikoos on mahtavat parot ja koko läntinen suistoalueen ranta on pengerrety. Suistohon tuloo pikkuusen palio vesi Reinistä, Maasista, Sheldestä....

Oli uskomatoonta nähärä sellaanen kaupunki entises meren pohojas ku Zierikzee. Soon perustettu jo kolominumeroosilla vuasiluvuulla. Navigaattori näytti, nottoltihin tosi monta meeteriä merenpinnan alapualella. Kuinka ne jo 800 -luvulla osas vallata ittellensä tilaa merestä?

Onhan Vassorin laharella ja Söderfjärdeniski ainaki vilielyksiä merenpinnan alapualella, mutta Hollanti on tosi suuri imes. Muutaman kerran on oltu flikkojeni rattastuskaverin tyänä Almeressa, lähellä Amsterdamia. Ku kysyyn, isäntä vastas. Kakskerroksisen taloon kurkihirtehen asti vesi nousis, jos pääsis valloollensa.

Tällään tähän kuvia ehtoompana, jos kuvankäsittelijä sen sua.

Vanhan sataman parkis oli pikkuusen vanahoja paattia. Merenpinnan alapualella tämäki pryky. Laivojen kylies olovan siivekkehen merkitys jäi maakravulle selevittämätä. Palio pohoriin kakellaasten teoriooren kans, mutten tiärä viäläkää. Joku vesi-ihiminen voi äkätä tai tiätää.