torstai 31. joulukuuta 2009

Mennähän täs ny porukalla

En oo pahemmin juhulaihmisiä. Mullon aina pikkuusen kurkunpääs huanua makua, ku on joku joulu juhannus eli uusvuasi. Mä en tiärä kuinka silloon kääntyylisin. Oon kyllä kuullu, notta yteeskuntahan sopivillaki on joskus kommerverkkiä.

Mä mialuhusti lykkääsin lylyä ennenku vahtaasin klasistani surkiaa vesisaretta. En oo ihan tärillä, nottoonko jo tottunu jatkuvahan rästäsvuatohon, vaikkonko vuatua harvemmoin ku ennen. On muutosta joinki neerslag pelekiaksi joku hirviä maahantulo. Mä en pysty tuata asiaa paremmin setvimähän, ku sään toimittelija Sabina on nii komia, notten näje mitää muuta silloon ku son luukusnani.

Voi olla, notta lähären miälitittyni kans paskeripäiren maahan. Niille kohorille, mistä tultihin törmööstämähän veitikka Adolfia päin. Niistä aijjoosta on jo joku aika menny. Jäliet on viäläki havaattavis.

Näjin itte televiisiosta ku joku pritti oli ajellu lentokonehella viinimaas. Oli justihin tällätty konesmallihin joku viiren sentin paksuunen suaja rosmojen ammuskelua tähärystään. Pilotti pääsi hengis ja kylä otti sen lemmikiksensä. Monta kymmentä vuatta taapperi pilotin kulukines kaivettihin maanaluusesta.

Ny pilotti on sankari gourmet-ruakien alakulähtehillä. Silloon setä Hitler oli siäläpäi päällepäsmääjänä.

Kyllon

Voi taivahan tähären! Tiärän, notton juhulaasta aikaa, mutta em millää käsitä, notton täs maas rauha ja ihimisillä hyvä tahto. Joka päivä ku pitää rakkiamma jalootella, taas oli sellaanen vooro. Olin ihan äimän käkenä, ku keskellä ei mitää yritin päästä autoja täynnä ollehen väylän ylitte. Ja katso, ensimmäänen pirätti ja vastahankahanki tulovat pirätti seepran merkiis. Olin otettu ja kiitin.

En ottanu hyvää miältäni ittenäni, mutta yhteiskunnan sivistymisen kannalta. Nojoo, onhan täälä hirviät sanktiot jokahiselle yliajajallen, oli toinen törmööstäny punaasia valoja päin eli ei. Täälon jopa ruvettu eli ryhyrytty mittaamahan ookaajien hengitystä. Hyvä se.

Siälä armahas kotomaasnani yliajo-oikeus kans pian lähtöö, ku väki lisääntyy. Mihinää länsimaas en oo nähäny niin öykkärööttevää liikenneskulttuuria ku Suames. Jos oon jaloon kulukeella, mun pitääs kytätä johonaki nurkan takana tenavapuhelimeni kans ja kaverini olis erellises mutkas vartioottemas maharollista oikeutettua kulukemistani.

Oon kyllä nähäny öykkärööntevää liikennestä Unkariski. Siäloli varmahan kymmenen vuatta sitte yhteestalouren ja yksityysen välinen ylimenokausi. Trabantillaki sai teilata jalaankulukijan muina autoolijoona.

Alakuperäänen kysymykseni ja jutteluni aihes pitääs olla, notta mikä sipuli on valakosipulin oloonen ja maistuu pualestavälistä sipulia. Tälläsin niitä ny maahan isoon ruumenooksellisen. Ku naapurin pappa oikaasi jalakansa, sain selaasia Johnilta, poijjaltansa, perinnöksi. Stuerttilla ei ollu niihin mitää jakua eli käsitystä. Nykki on mulla sipulia huules eli kirasnani.

Nojoo, taas klipsahti. Ei tartte Suames suunnitella ittensä tappamisen konstia. Kuha ov vaa liikentehes jalakamiähenä eli naisena.

Pitääs olla pikkuusen kuusalla maav vilielyksistä, mutta ku pitää välillä käyrä hitsaamaski. Oov vissihin helevetin hätäänen imehinen. Ei tälläästä toista osaa kukaa ereres kuvitellakkaa. Imes on, nottoon viälä ylehensä hengen kuluulla. Solis isoon kirian aihes, mistä tulumungiista oo selevinny nuan vaa. Ei oo kummallista varmahan, nottoon nykyysin lukkujen sisällä omis oloosnani.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Nuukkoo nahkooneni

Moon täs ny nuukkoo nahkooneni yrittäny tärittää hianua juhulaa. Rakkahani on ollu ulukomailla Suames ja on palio nähäny oikiaa juhulaa ja varmahan saanu tuta kans jotaki. Tuli aamulla pois.

Moon ollu täälä kaikki klasiklaffit kiinni kotona ja puheliminekki on ollu pirätyksis. Ah, eikö elämä olekin ihanaa? Mummiälestä kunnon pimiä on pare,e ku joku ohkaanen hämärä. Rakkini osuu pihallen, oli valua eli ei.

Em mä ny palioosin ylyvästele. Ov vai ollu ny ens kertaa sellaanen joulu, jonka perähän oon ollu vuasikymmeniä. Lähiympäristös ei ketää, kukaa ei vittuule jostaki. Oli hetkuusen lanttullaatikkuaki, mutta se sitte syätihi. Kinkun sykenehet menöö mun hampahien väliihin ja sellaasta evästä ei oo ollu.

Mä täs. Oon miälestäni saanu painajaasen viäryksi kohoraltani hyvin. Ne pukkinäyttelyt mitä auttuna kohellin, on ny lopullisesti historiaa. Lauluja laulettihin ja pukki sai ittekki piäniä pakettia.

Meirän hyväkoira, nopiakoira, entinen katukoira, keksii pöyrälle jätetyn pukin saaman paketin, piänen suklaarasian. Kunnon rakkiki tuli sitte avustamahan saalihin jaos. Soitin elukkalekurillen. Sanoo notta, tällää kaffilusikallinen ruakasualaa kummaki kitahan, oksentaa ja tokenoo, sanoo lekuri.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Voiko Suames asua?

Tämon ny monen maan uutiskertymästä tullu päähänpälkähtymä. Ei talavi ookkaa joka vuasi ja sen nimeksi vois nimittää yllätys, jos se sattuu joskus tulemahan. Vaikka kuinka hyvin luulisin sohojos osata tyyrätä punkkeriani, tairosta ei oo mitää apua, uskallukssesta vain. Palio parempia on jokka ajaa vasimelta sivuutte. Minen viitti niitä lähtiä ojanpohojihi huusamahan, vaikka esmentely on rikos täälä niinku Suameski. Eheroon taharoon turmiolle ittensä ja muut tällääminen saa mun pääs vain yhyrellaasia miäliaoja. Meenhän auttamahan, mutta kuskille haluaasin lykätä suuhunsa kengänpohojalliseni.

Suma seisoo ja muka tiatoonen autoolija ei pääse ajattelemahansa toisehen suuntahan. Mistä helevetistä ny sitte rakkahalle lumikengät kattellahan. Täs ny sitte kuunnelahan, onko sisäkehällä eli ulokopualisella raitilla kymmenenien kilomeeterie jonot eli ei. Ei täs oo älyä. Kolome tuntia olla johonaki, ei mihinää

Ottaa tälläänen älyttömyys kupolihini. Joskus laskin elämäni myätäpualisemalla miälellä, notta joka viirentoista auton jakkaroolla oli enämpi ihimisiä istumas ku kuski vain. Oikiasti en käsitä, notta isi ajaa joka aamu kirkolle 220 -mallisella mersulla. Äitee sitte viää kakarat tehokkahammin 170 mallisella.

Mä oon täyrellinen pualestapuhuja Lontoon ja Tukholman ruuhkamaksuullen. Mulle on täysin käsittämätööntä, ku kravettiäijjät hyrskytää kallihia pellilootiansa mun oven eres ku nei pääse seuravasta ristooksesta sivuutte. On ihimeellistä, notta vain joka kymmennennes tyhyjäs autos näyttääs olovan naispualinen tyyrääjä.

Monet muut sotkut ottaa enemmän henkemmä ku autoolun päästöt. Maailimas ei oo minkäällaasta vastuullista tahua, joka viittiis oikiasti nupaata ihimisen elinympäristön pualesta. Ev viitti eres nauraa köpiksen sormi pystys päivälisille. Olishan munki ollu hyvä siälä sivisttynyttä leikkiä, ja naureskella tyhyjää sisältänehen murehen pualesta.

Lunta????

Mä en tiärä mihinkä maailiman loukkohon mun pitääs täältä karaata tiätämätäni, jotton ny talavi. Mä yritän monen maan uutiskanavoja luurata, kaikis seisoo henkilö johonaki suures lumisatehes ja siälon taustalla kruttuusia autoja ja iloottelevia kakaroota.

Onkohan talavi tosisnansa niin uus ilimiö, notta afrikan kualiankiälis justihi ja justihi ja elämän kiroos olovista beipiistä ei tartte sanua mitää. Joku kaikki yllättätäny lumenmoska on ny sitte saattanu koko euroopan aharinkohon ja uutisvuatohon. Ja tiätysti siihen tilahan, notton ny valot sammutettu muista uutisista.

Mullekki tämä olis täys perkeles, jonsen olis joskus sourellu umpilumista tiätä jollaki liikenneskoslalla, jokon tarkootettu siirtymisehen siliällä pinnootuksella, johonei oo jäniksen paskan suurempaa mökälestä töykänny alahaltapäin.

Mua ottaa oikiasti tosi lujaa pääkkylääseheni, ku oon täälä muriusnani vankina. Luntaki on vai paikkapaikoon ja luulen sukseni tihkaasevan kaninpaskoos.

Ostan heti rahatilanteheni tulles myätämiälisekseksi, repus pirettävän helikopterin. Olis sen kaas hiano teherä Googlea tarkempaa ympäristövahtoota täälä ja siälä.

Naamakiriaa pläsihin

Mun sakiaa aivostuani korventaa sana facebook. Tuallaasehen yhteesöhön ku ittensä tällää, itte kukin saa vastata ihan itte tuelevaasuurestansa ja viälä toistenki. Mutta ei se oo ihan nuan selekiää. Mun melekee kaikki kaverit on tuas paskaluukus. Orotan vain päivää, ku siältä rysähtää ja miltä kohoralta. Pitääs kunki vaharata, mitä sinne tällää.

Joku pohojalaanen näillä linioolla olis saanu jostaki päiväntasaajan maasta ittellensä aroptiokiharatukkaasen. Mitä muuta onnia kukakin on saanu, niistei palio toimitella.

Tälläänen fasepuukki on tosi vittuusta ympäristönsä turvallisuuren tähären. Sinne ku tällätähän aukinaasin ovin tiatua ystävistänsä ja sukulaasistansa. Naamakiriahan rupiavan kannattaas pikkuusen huitaasevan huulta sellaasen kans joka siälä jo on. Niinku valaastusmiäles. Jos joku on yhtä huano engelmanni kummä, sinne voi tällätä kruksia ihan mihinkä sattuu ruutuuhin.

Mullon aikuusia ja lain jäläkehen alaikääsiä kakaroota. Kuka nykyysin kerkiää vahtia korvantaustat märkinä olovien konhaaluja. Tiärän, notton kaikki mun jäläkelääset fasebuukis ja mones muus sonnas kans. Minä takkuan vain eläväs sonnas.

Orotan jantus jaloon, notta ny jo näkynehet marot naamakirias villittöö koko palavelun ja ihimiset kässääs itte oman ja läheestensä turvan olovan hiuksen ohkaases varmuures.

Oon kyllä silloon ihan otetus tilas, jos joku on onnistunu tumpuloomahan Paavin luukkua. Siältä vois mulle tulla vaikka sopalle pyyntyä tai vaikka kuivia leipiä syämähän punaanen viini kastehena. Paavillekki sanon notta ei, jos tulis siältä jotaki ruskian reiän ritarin palavelustariontaa tai pyyntyä.

Kyllä pitääs

Pitääs ny pian pirättää jululupukin roolin matkiminen. Huamenna vetasen kiakan, mutta en enää koskaan sen perästä. Tähän ympäristöhön on kasaantunu tosi palio vahavoja persoonia ja pukin tulo eli tulemaatomuus ja suarituksen aika on perheeren vahavojen jäsenten jäläken erillaasta.

Toinen tilaa palavelua ja toinen pyärtää ja sitte taas toinen vahavistaa tilauksensa. Mun on pakko aaton aamupäivästä tarkentaa menopaikani, mihinkoon pyyretty ja tervestullu. On tullu etehen monta juttua, jotta toinen toistansa koulutetumpi ja vahavempi henkilö ottaa mittaa toisesta päätöksisnänsä. Onhan seki kotoelämää tiätysti.

Rupian eres olovan hornaamiseni jäläkehen tälläämähän osoottehia navikaattorihini. Mullon sen päälle ihan uus tämän seurun tarkka karttapaperiki. Joku vuasi taapperi koitin tätä keikkaa heittää erellisen keran. Tälläsin navikaattorihini kaikki osoottimet kohorallensa. Ajoon kilsan moottoritiätä ja sitte se viisas kones pirätti. Multa tuli palio rumia sanoja, ku olin luattanu navikaattorihini täyrellisesti, notten ollu mitään paperista osviittaa sitte otttanu föliyhyni.

Aikataulu painoo päällen, enkä voinu moottoritiältä enää kotia pyärtää. Kukin voi kooitta kuinka se tapahtuu. Ryttäsin ottanahkani tosi röpölööseksi ja koitin tällätä kaalihini osoottehia näkömuistillani. Kylloli sillooseski melekee täyrers katastrooffis palio onnia joukos. Löyrin kaikki osoottehet ottanahkaa kruppaamalla.

Sev verran pitääs sanua, notton pikkuusen isoompi paikka tämä, ku siälä Suamen etelenoukas olova ihimiskasaantuma. Täälon mettäkylääsen heleppo lätkytellä jalakojansa pikitiähen, ku kukaa ei tunne, tai ei oo ainakaan tuntevinansa. Jos on joku tuumannu haveella ittiänsä täyrelliseksi erakoksi, terve tulua vaan tänne.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Valua pitääs saara enämpi

Mua pikkuusen enämpi raisteloo, ku ihimiset on tällä viikolla yksiä kusipäitä. Parkkeeroospaikat on täysiä ja jokahinen tuntuu puaris olovan vai itte oman asiansa tähären muita huamioomata. Kakarakki pitääs joutaa hakia hoirosta ja pitääs keksiä mitä kullekki ostaas joululahajaksi ja mitä se äijä söis tänä ehtoona. Kyllä ostoskärry sitte klapajaa toisten samallaasten kylykihin ja toisellaastenki.

Ilimastokoontuma köpikses on jotaki samallaasta tuuppimista tai sitte justihin toiselaasta. Kaupas sentähären tapahtuu jotaki, mutta köpiksen kokoontumisitilan seinähän on jo aikoja sitte präntätty, nottei muuten päätetä mistää. Ku jo etukätehen on ollu tiato, nottei etuperi ja takaperi menevien mairen yhteisymmärykses ei oo muuta ku Tanskasta ja pohojoos-Saksasta kokouksehen tuatu nykykyynen engelsmannin kiäli

Kyllä toivoosin jonku valtion lähärättämänä pääseväni puhumahan sontaa eli olemaha ihan hiliaa kravettiäijjien turhanpäivääses kitarisojen esittelys. Tiätääsin ainaki, notta saa syärä sellaasten elukooren kropasta raastettua ruakaa, joka on varmahan tuanu piarua palio yhteesehen nautintahan.

Jos molisin pääsny elämäsnäni eres Jaska Pontiksi tai opamaksi, mä lopettaasin joulun ja juhannuksen tykkänänsä. Niistei oo mitää hyvää ihimiskunnallen. Rumihia vain tuloo arkipäiviä enämpi. Köpiksen kokoukses olisin sanonu isoon pöyrän päältä. " Ku ootta keriinny ajatella eres jotaki, saatan kysyä teitä toistekki tänne tuppisuuna olemahan".

Rakkilenkit on mulle parasta joulua ja juhannusta. Meeppä jollekki ladylle yksin trampatesnas sanomahan hyvän aijjankohororan tervehryksen, kohores pykää vauhtiansa. Mullen jäi rakkien kans kuluusta tänäpäivänä hyvä miäli. En ikinä olisi uskonu kuinka ystävällisen hymyn sain nuarelta aikuuselta flikalta, ku huitaasin oikee mainoslätsäni ylähä ja toivotin hyvää ehtoota. Uskon, nottei meillen kummlalekkaa jääny tuasta yhyren sekunnin kohtaamisesta häjy miälenala.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Loppu on täs

Tämä palsta looppuu ny. Oon liika epäsovinnaanen toimittelemahan täälä. Mun päiväkiriani ja kommenttoontini kiriaantuu vastedes mun alunakkahani. Lukijani on varmahan ollu kauan vaivaantunehia mun hölöpötyksistäni. Toivon ja uskon, notton suuri helepotus ratkaasuni takia.

Nupajan tästeres ittekseni.

Sitä en pysty takaamahan, nottonko päätökseni lopullinen. Ny kuitenki oon päätöksesnäni.

Toistaaseksi.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Reves leviällänsä

Mun ostovoimahani ei varmahan maharu yli seittemän kymmenen vuaren ikääsen leirin (lady) ostamista lähitaistelutarkootuksihin. En oo yleensäkkää ostanu hellyttä koskaan. Suamen pääkaupunkiseuruulla lehtitiatojen jäläkehen on saatavis maksullista hualenpitua yli seittemänkymmentävuatiahiltaki frouvilta.

Jos kaupankäynti on reirua ja ostaja saa tavaransa, mitä siinä sitte. Kotokiusatut ja muuten kurmootetut koto-isät on varmahan potentiaalista asiakaskuntaa. Jos on vaimoosilla joka ehtoo ja pyhäaamu pääkkyläänen kipiä, on hyvä ku äijjien on joku maharollisuus hyppiä eres rahasta.

Mun kiriootukseni ei hyväksy tai tuamitte juluki tullutta kaupankäyntiä. Mun miälehen vaan tuloo, notton markkinaa reveksen myyntihin Suameski. En halua markkinoota tärvätä, mutton palio toimiteltavaa mones koros. Vaikken oo haaraliikestä tällännykkää pystyhyn, silti pitää tomitella asiasta.

Mua on tänä päivänä syyllistetty siitä, notta toimittelen asiootani liika leväperääsesti ja julukisesti. Mun juurnalistitaustani ei anna maharollisuutta lipsua totuuresta. Voi olla, notta vapaa ilimaasuni on liika palio arkikiälen tapaasta. Saatan joskus kirjoitta perkeles tai saatana. Mä pyyrän nöyrästi anteeksi loukkaantunehilta kansalaasilta käyttämästäni brutaalista kommentoontikielestäni.
Mä ehkä yritän puheillani olla paljon isompi kuin oikeasti olenkaan.

Hussuttimet kiinni

Rakkahani näkyy mennehen johonku turhanpäivääsihin askarehesihinsa meirän ainualla pellilooralla. Mäku olin satsannu hiihtoohin lähtöhön sillä vehkehellä. Ny istun tuvas hussuttimet ja kaikki klaffit kiinni. Muuten tuuloon niinku pukin puasta.

Ny pitää ehejätä tyhyhymä ja harva pääknuppi. Krekoolimaas vois viilettää kuuskymmentä meeteriä ja sitte pyärtää ja taas. Ku ei oo tullu mihinää sisähalliis hihirellykksi, taitaa olla pitkästä aikaa kankiaa touhua se kääntyyleminen.

Vaihtoehtoja on. Pumppaan polokustapikapyärän kummiihin mailmaa alareunahan ja nyärään hikilautani vekottinmen runkohon ja sotken sillä kunkun linnan virehen puistohon. Vois viälä pirahuttaa kunkullekin, notta joutaasko se lähtiä tärkeestä päätingiiistänsä pikkuusen reippaalemahan. Voisin luvata sillen, notta kyllä mä larun aukaasen. Mutta toisahalta, Kekkonenkin teki kaikellaaselle paskaporukalle itte larut. Ainaki se hiihti eres.

Viälä on yks varasuunnitelma, jos erelliset ei toteuru. Pyyrän ehtoolla nöyrästi ihanteheltani auton avaamia ja käyn puistonlamppujen valos klapsuttamas. Vois se kunkkuki paremmin joutaa kaveriksi, jos ei oo menny Köpiksehen ilimaston tärvelemisestä huulta heittämähän. Suamen Taruhan ei saanu mennä. Voihan tämäkin herra olla vaan postimerkkitaiteelijootten hymypoika. Muuta en tiärä, mutta komia ja isoo tupa sillon ja ihan tervehen oloonen koltiaanen on kunkku.

torstai 17. joulukuuta 2009

Hiihtokeliis

Mullon lämmönsäilytyttämis miäles kaikki kaihtimet ja hussuttimet kiinni. Liävää isoompi oli ylläri ku tälläsin joku aika taapperin kusiluistimeni karun pualelle. Siäloli viistoista senttiä paksusti suksenaluuskeliä. Kyllä mun synkkämiälisyys pyhkäästihin siinä paikas pois.

Helevetti, huamenna hiihrän täs kotonurkilla tai sitte lähären Ardenniillen. Kyllon alakeellisella ihimisellä yksinkertaaset nautinnot. Olokohon suksitteleminen kuinka alakeelista hyvänsä, kyllon teheny hyvää mun muliaantuhenille luntioomillen. Viime talavenaki lähärin vasiten Suamehen hiihtelemähän ja katso; mun luntioomiani eli mitää niveliäni ei porottanuu monehen kuuhun sen reisun jäläkehen.

Ennenku innostun enämpää tulevista hiihroostani posmottamahan, kuulen kuinka karulla räikät huutaa. Ku ajetahan kesärenkahilla, jokku on koko aijjan peloosta pirätyksis ja joku takaa tulija haluas piikkusen mennä etuperin. Lähären hakemahan rakastani käyren metroskoopilta. Mä saan kyllä istua kotonaki ja mun ääres ei pörrää mikään. Mitä ny rakkini korskuu unisnansa.


Jonaki talavena keksiin ajella pitkin peltoteitä, ku liikennesväylillä suma seisoo. Jotaki toista älykkyä oli ruvennu mun oikaasut pistämähän vihaksi. Pian tuli mun reitilleni lautasen pohojan näköönen liikennesmerkki. Mitä siinä sitte nyhtyrillä äijjällä. Oot autosumas tai ajelet pitkin peltoja tai jätät koko koslas pihahas.

Mulloli joskus sovittu kohtaaminen kolomenkymmenen kilometrin pääs tästä. Saatana, oli vähä nokotellu lunta raitiillen ja mikää ei liikkunu etehen eli taakse. Pääsin sitte sinne perille joskus ja manasin ku mikää tiällä ei liiku mihinkään. Sanoo sitte vastahanottaja, jotta talavi on harvoon täälä ja ihimiset on sentakia ylivarovaasia. Olin silloon uusi täälä ja kysyyn, nottei talavi sitte ookkaan täälä joka vuasi? Ei tullu vastausta kysymykseheni, vaikka firman klasiis oli isoja kuvia Tihisestä. Suamalaasesta potkupallooliasta, jota firma ponssas.

Uutiset on totta

Yli kymmenen vuatta sitte mulloli koholoon näköönen korkia oikia maastoski ajelemisehen kynttäävä auto. Soli ku perheenjäsen. Flikkani kiälti eherottomasti sen hävittämisen.

Hualtopoijjat joskus kysyy, nottoonko ollu autooneni Unkaris määriteltynä aikana? Kelasin sakiaaa kaaliani ja sanoon, oon ollu. Minkä tähären kyselettä. Tuli kuulemma joku uutispätkä Unkarista ja mun jäläjittämätyöön koslani oli lipunu uutistyamaan taitte.

Sen isoon pirssin kitahan kelepas pikkuusen sivuutte kahareksan litraa löpöä. Ny tämä uus mönkijä trönää melekee koko sangoollisen satasella. Jotaki tuluppia on vissihin tällätty tornihin. Nykyynen värkki on tonnia köykääsempi ja moottori pualet sen möhkälehen konesta piänempi.

Mun piäni kaali ei honaa kaikkia. Iliman savustamisesta vain piäni osa tuloo pyärävehkehistä, sen tiärän. Jonku ympäristöasian takia suamalaaset paskapaperifirmat ökyylöö Amerikan eteläreunoolla ja Euroopan syrämmes. Mitä ny ympäristövouhkasuami.

Mä haluaasin maailiman kuninkahaksi. Mä tekisin kaikki ku oikee on. Paatunehet rosvot ammuttaas iliman muuta pirätyksen yhteyres. Tällä saataas äntihin palio säästöjä oikeuskuluus. Voi olla, notta kuninkahaksi lyämisen jäläkehen mun pitääs siivota vanhoja päätinkiäni

Paatunehis rosvoos on kunniootetuja kansalaasia Suames. Mun saa ottaa pääkkylääseheni, notta Isoonkyröön Kunellinkallion miäs ohojaa Nokiaa ja Shelliä iliman muresta. Äiteeni on pappa Ollilan kaveri, notta olokohon ny.

Nojoo, onhan kyröös oikeeta julukirosvojaki.Kaikki on mullen käsipäivätuttuja, melekee ystäviä. Kummankaan pualen ei oo yhteiskunnallinen käyttäytyminen tarttunu.

Selevää ku pläkki

Minen oo kärryyllä tuan sanonnan alakuperästä enkä sen tarkootuksesta. Nykyyses totuuren peittämisyhteiskunnas ei kukaa tiärä enää oikiasti mitää. Onko jonku airan alta syäny amerikkalaanen kolffaaja ny sitte iliman akkaa eli yli kymmenen akan kaa. Ei sitte jeesuskaa ota uutisista selevää.

Poliisi sai tämänpäivääsen nettileheren jäläkehen syyttehen viattoman asikaaseen mukiloottemisesta Suames. Ylehensä mullen piisaa otsikot, mutta ny ajattelin syventää tajuntaani lukemalla koko jutun. En kyllä tullu hullua hurskahammaksi. Päiv vastoon. En saanu mitää selekua mitoli tapahtunu. Oliskohan mun pitäny tällätä miälikuvani päällekiriootuksen vai sekavan präntin jäläkehen?

Siihen aikahan ku isä lampun osti, toimittajillaki oli selevä tyänkuva. Niiren piti teherä ihimisille selekua miton tapahtunu ja mihinä ja koska. Kyllä tätä asikaasta jyrnii sellaaset lehtijutut, johona niinsanottu toimittaja ei oo käsittäny käsiteltävästä asiasta tuan taivahallista ja viitti sitte tällätä sen tiätämättömyytensä julukisuutehen. Toimittajan homma on ottaa selekua asioosta ja tarkistaa ja viälä tarkistaa. Tuallaasta vaivaa ei enää viittitä nähärä.

Kuntahallinnon kiamuraasen kiälenkäytön tähären olis tärkiää, notta päätökset olis selekona luettavis jostaki. Kuntien ilimootustauluulla on pelekkää kakkaa. Ilimootustaulujen päätökset voi olla joo tai ei, millä miälenkiinnolla lukija niitä tavaakaan. Jonsei itte satu olemahan typeryskiälen käyttäjä.

Tunnen palio sellaasia toimittajia, jokka lähtöö onnesnansa tupakille ku tuloo pöyrälle kunnan valtuuston tahi hallituksen pöytäkiria. Hih, kaikki asiat on ny tuas präntättynä ja mulla tuli vähä vapahampaa.

Itte joskus pöytäkirioja setvinehenä voin sanua, notta melekee joka sana pitää muuttaa. Yhtäkää pöytäkiriajuttua en oo saanu äntihin soittamata valtuutetulle tai virkahenkilölle.
Pakkoruattista jörnötetähän. Hyi helevetti! Pitääs saara ensin valtakiälen haarat toisiansa ymmärtäviksi. Puhekieli, virastokieli, kirjakieli... Mistä helevetin kiriasta saa seleville sen notton akku eikä patteri käresnäs?

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Enämmän sualaa

Kyllä ny krapajaa jalaankulukijooren ja autooliooren raitioomilla. Ei voi suala olla kovan tyyristä, ku sillä pystytähän färittämähän kaikki mustat kulukuväylät valakoosiksi. Joulun aluuskin on tiätysti valon juhulaa. Näkyyhän kaikki valokki paremmin valakooses ympäristös.

Mullon käsitys nottoon aihehesta höväänny ennenki. No, tämon sama pää kersät talavet. Ensimmäästä talavia täs ulukomaas ollesnani mun piti pirättää koslani, jotta sain selekua tiällä olovasta valakoosesta rakehesta. Apumiähen penkiltä eherotettihin notton lunta. Mulloli autos ulukolämpömittari, joka viisas kymmentä lämminastesta.

Oikiasti en silloon osannu epäällä valakoosen alakuperäksi yhtään mitää muuta ku apupenkin kommentooja sanoo. Siinä sitte pirätyksis ollesnani, mulle selekes tiän färi. Otin sitä ryyniä kourahani ja yllytin sänkykaveriani maistamahan lunta. Ei maistanu, mutta uskoo pitkin hampahin tavaran laarun.

Ny sitä joulun valua on levitetty taas oikee olaan takaa. Ev voi lähtiä rakkieni tassuja tuanne karvastuttamahan. Pitää tällätä ottalamppu päähänsä ja lähtiä johonku pellollen tramppaamahan. Ei tuallaasehen sualaroustikkohon voi viattomia elukkoota panna rääkkäntymähän.

Köpikses on joku ympäristökokous. Ei tällääset maustehet oo siälä mitää. Tiäretähän kyllä, notta suala irroottaa maaperästä raskasmetallia ihimisten iloksi juamakuppiihin. Erikoonen asia on sekin, notta täs maas on tutkimusten jäläkehen koko Euroopan puhtahimpia uimavesiä. Ihan Suamen kans samas kastis.

Kukaa ei muista yksilimääses tutkimukses sitä, notta tämän maan kusiveret menöö toisehen maahan jokia pitkin. Viälä mun tänne tuloni aikoohin Euroopan pääkaupungin kakkankakkulehet meni Senne-jokia pitkin sellaasnansa sillien ja simpukootten ruaaksi puukenkämaahan. Ny Sennehen on tehty jonkullaanen paskansihivittimö. Silti kaikki avo-ojat haisoo sellaaselta ku Suames viiskytluvulla. Isoo homma on laittaa tämän maan paskat järiestyksehen.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Vilipiää pitelöö

Kyllon ilimoosta kiinni tääläkin minkälaasta säätä pitelöö. Sonny ku ukkoosta ja pakkaasta. Onkahan tästä ny pari ehtoota, ku pallikoira meni soffan ala ja sitte seuras mua joka paikkahan. Takapualen kokoosellen kruusikupillenkin. Sätii johonaki.

Toisna ehtoona krupusin vimmeeset kypsät vatut puskista. Haisi ilima nenähän, notton viimmeeset mariat tältä syssyltä. Oli siälä viäläki raakilehia. Kauan niitä piisaski, ku juhannusviikolta joulukuun kolomantehentoista päivähän asti.

On ollu ny vähä vintteriä. Moon tryskänny klasinaluuslaatotukses. Maa on ihan pehemoonen, mutta kaikki hiarat pussuusis on kopettunu. Sain kylläni hommasta, ku piti koko päivän jäätynehiä mulukkeroota vasaralla piänistää.

Mikää ei oo niin halapaa ku nafta, ku alakaa olemahan hiihtovitiä nualla matalilla vuarilla. Meen eheroon taharoon ja vetelen suksella aamusta iltahan. Mua ei haittaa yhtään mikään, ku hiihtokelit alakaa.

Mennä talavena täälä Brysäski oli valakoosta maas kymmenen senttiä yhyren viikon. Tiätysti tälläsin hikilaurat kenkuumihini ja annoon rampan kalakattaa. Jokku pohojoosafrikasta tänne kulukeentunehet huntu -ihimiset pikkuusen mulioosteli ihimehisnänsä. Nei selevästikkää käsittäny millä ilivehellä mä oikee matkustelin.

Maaliskuus ajoon yhyren koslan Suamehen ja sen loosteeris meni mun kaikki vaksini. Onneksi muistin viikko taapperi tuara eres osan takaasi. Täälton maharotoon ostaa pito eli luistovoitehia.

Menin kerraasti tämän maan saksankiälises osas urheelukauppahan ostamahan vaksia. Joinki mä viäläkin täritän sillä saksasalla.

"Onko teillä suksivoitehia myynnisnännä?" Mitä? "Olisin kiinnostunu ostamahan suksenvaksia. Eikös tämoo urheelupuari?" Suksenvaksia! Eihän sellaasia oo kukaa tarvinnut kymmenhin vuosihin, vai vaksia, jo on herralla ostokset miälesnäsnsä.

Suksenvaksia! Anna mun kaikki kestää, kas kun ei hampurilaasta," mutisi frouva päätänsä pyäritellen kus häipyy taas takahuanehesehen. Niin kovaa sen luantohon otti tyhymän asikaasen toliaalu, nottei muistanu eres kysyä, notta saisko muuta olla.

Niin, kaikki ookaa röpölöpohojaasilla hiihtimillä. Ei niis vaksia tarvita. Mutten mäkään röpölöpohojaasia.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Internetti hallitukselta

Jo on aikoohin eletty. Aluehallinnolta tulloo kiries, johona se lupaa avustaa asukkahia tiatokonehen hommaamises. Hallitus lupaa tosi halavalla viisahan konehen joka kotohon. Ainakin viistoista prossaa lähtöö pois konehen ostos ja tuloo vuaren ilimaanen notkumalinia nettihin. Ei täs viälä kaikki; hallinto lupaa neliän tunnin ohojauksen pittimaailiman saloohin.

Asia hoiretahan niin, notta luvatut avuusmiälisyyret hoiretahan seuraavas verotukses. Eli kukin saa veroos halavennusta koneskauppojensa perustehella. Tiätysti tämä tarious on vain hollanninkiäliselle aluehelle. Franskikset ostakohot vehkehensä ja liniansa täyrellä rahalla. Eihän täälä voi eres äänestää kiälimuurin ylitte. Turha eres verrata Suamen kakskiälisyyttä ja tämän maan kolomikiälisyyttä.

Tämä tiatokonestarious on houkutteleva. Alueshallinto on jo neuvotellu lähtöhinnakki tosi alaha. Onhan täälä sentäs pikkuusen enemmän alamaasia ku koko Suames. Aika isua tuloo kaupan ääni olemahan.

Pikkuusen pistää vihaksi, ku ei oo tullu verottajan kans seurusteltua. Eikä ny oo enää ku pari viikkua aikaa koriata tilannesta. Huamennaki lähären duunihin, mutta asiat hoiretahan vanhanaikaasesti, vaikka ny tiätysti olis kannattanu teherä toisin.

Karuttaa eli ei, moon valintani teheny ja jään vanhoohin tiäteesrekkulehisihini. On ollu tyän teettäjälle ja tekijällen erullisempaa hiippaalla omia polokuja. Kukas olis virallisesti tällänny mullen vanahan äijjän palakkaa täältä. Ei kukaan eikä mihinkään, luulen.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Suajatiä

Suajatiällä on monta merkitystä. Näillä kylillä kaliaveikot ajeloo Laroollaansa tai verkussoniillansa pikkukujia kalianhakuhun, nottei lainvartijat löyrä matkaalijaa hengestyskokeesehen. Se pikkukuja on niiren suajatiä.

Jos ny sitte sattuusin lähtemähän tämän kaupungin (?????) keskustahan näkisin toisellaasia suajateitä eresnäni. Non merkitty karun yli sellaasella seepramaalilla. Mä rullaan siihen rairootuksen etehen ikivanhalla ulukomaan rekkariis olovalla volsullani. Ihimisiä on rairootuksen molemmin pualin. Pirätän.

Ei oo mitää apua pirättämisestä. Jaloonkulukijat ei uskalla lähtiä ylitte paanan. Toisahalta mun sivuutte vasimelta pualelta ajeloo koko aijjan kaikellaasta koslaa. Oon pirätyksis, ku jokku liikennesäännöt sanoo, notta jaloottelijoolle pitää antaa tiätä, jos se osoottaa pyrkimyksiä mennä suajatiätä pitkin. Näytän käsin merkkiä, notta menkää ny, en aja ylittennä. Kauhian epäröönnin jäläkehen kulukiat menöö paanan ylitte koko aijjan vaharaten maharollisesti epäluatettavaa autoolijaa.

Oon lukenu joka päivä Suamen nettileheristä juttuja suajatiällä yliajoosta. Aina ei oo pirättäny hengitys, mutta elinikääsiä vaivoja eili vikoja on tullu. Mua pikkuusen ihimetyttää suamalaasten autoolijooren öykkäröönti. Johtuuko se siitä kallisarvoosen koslan ylimiälisestä omistamisesta, vai mistä muusta.

Joskus Unkaris huamasin saman ylimiälisen asian. Siihen oli seliityksenä entinen yhteistalouren aika. Jolla oli ollu kapitaalia, sillä piti olla kans valtaa. Vaikka olis Trabantilla ajellu. Suamalaaset autoolijat ei vissihin oo vallahimos, mutta silti täysiä kusipäitä.

Yritäppä mennä Seinäjojella tai Poris karun ylitten. Saat orottaa omaa suaritustan justihin niin kauan ku autoliikennestä piisaa. Meinaan, jos kuvittelet pysyä hengis. Tälläänen autoolijootten öykköröönti ottaa joka kerta mun hengen päälle ku täs maas toilaalen. Oon tottun ihan toisellaasehan liikeennööntihin. Autoolija on aina syyllinen kävelijä- ja polokupyäräälijäkolarihin. Ykselitteestä. Toimiis varmahan Suameski.

Yritin tällätä aiheesta keskustelun yhtehen suamalaasehen lehtehen. Ei lähteny matkahan. Suajatiällä ihimisen yliajo on vissihin kansallista kulttuuria, joka pitää keskusteluutta sualata.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Rauha maas

Jostaki kuuluu krapinaa. Mitä ny? Aukaasen parvenonven. Tirpuuset, tai mitä
talitiiaasia onkaan, kiipeelöö mun seinisnäni. Ny kumminki pihan pualella. Hianua leikkiä tuntuu olovan.

Ihastuttavaa on, nottei hiirin krapinaa kuulu ny mistään. Ne siimahännät sai varmahan kyllänsä viimme talavena, ku oli syäny ja kusnu mun sänkyni ja soffani. Oon kyllä tällänny niillen tänne joka paikkahan unettavaa ruakaa. Jos non ny sitte johonaki väliseinis huilaamas.

Mä en oo viäläkää koriannu nukkumahuaneheni seinää. Siitä yritti tulla tupahan tikka tai palokärki viimme talavena. Tälläsin siihen reikähän neliän nyrkin kokoosehen kivenmurikan ja son viäläki samas asetukses. Ei oo sen koommin tereävänoukkaasia näkyny seinillä.
Ku ei pörrää lenkoittimet eikä muut möyriääset. Täälon hiliaasta eikä aharista yhtään. Oon onnesnani, ku mun maailma ei vaari hirviää meteliä eli häslinkiä. Mä päriään oikee hyvin täs auvvooses ei mihinää. Korven kaiku ja kaukaaset rekan jyrinät. Siinä se on ny.

Menöö aina vaan hiliaasemmaksi täälä. Viimmeenen kyläpuari lopettaa vuaren vaihtehes. Menöö posti ja sivuatteekki ja Osuuspankki samalla. Kaikki niinsanotut palvelut on piremmällä ku kaharenkymmenen kilomeeterin pääs. Mitäs menit sinne? Son toinen juttu.

Nukkumakämppähäni reijjän hakannu lintu viittii ehtoopäivällä käyrä ilikkumas oksallansa. Voi olla, nottoli joku toinen ku kämppähäni hamuava. En tunne niiren kiältä.

Moon kuumoottanu saunaa jo jonku tunnin. Pistän viälä kerran pökkyä pesähän, sitte meen roiskimahan vettä kivillen. Ah, eikö elämä olekin ihanaa.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Kurienmarioja ny

Moon joraantunu asumapaikastani nähären toisehen maahan. Vesi nokkuu tääläki rästähistä. Tai on ainaki tähän asti nokkunu. Pitääskö täs sitte uskua huuhaahahan, notton talavet menny Suameski? En tiärä, otanko kantaa ny johonki nykyaikaasihin ilimastoontiasioohin. Antaa olla.

Joku saanoo täälä, nottei oo oikee kurienmarioja. Vääräjärveltä ei tullu kuulemma kastrullisistakaa. Meinaan tällätä oikee varsisaappahat jalakoohini, ku huamenna meinaan haravoora marioja sankoohini. Soon varma, notta tuloo sankoo kaupalla. Kuullut ihimiset ei oo luantaasia, noon sellaasia, notta pitää auto tai polokupyärä näkyä koko aijjan mairias ollesnansa.

Lähären Kauhajärven turveslautoolle seilaamahan. Meen sellaasihin paikkoohin, mihinkä mummat ei oo uskaltanu mennä. Mummathan on anoota jokka marias viittii käyrä. Nyhtyrit on jo noukkinu kaikki saalihit nevojen reunoolta. Kyröönjoki muuten alakaa Kauhajärvestä, ja puhun tiätysti Kauhajoen Kauhajärvestä.

Om mulla pari kolome muutaki karpalopaikkaa, johonka nykyaikaanen ihiminen ei pääse. En pihtaa niiren sijaantia, ku ei oo tarvesta. Mä löyrän aina mariani.
Nii, kotia voin tiätysti viärä jonku kuupannollisen kapsalakus. Tärkiintä on kuitenki, notta kasvavat flikkani saa vitamiinia kroppahansa. Sattuu tykkäämähän karpaloosta. Joka on tiätysti suuri imes nykyaikaasis kakaroos.

torstai 19. marraskuuta 2009

Surku tuli

Käppäälin ehtoopäivällä ostamahan taas kerran kuumoottettuja kananraatoja tualta naapurikylän pitkäletiltä. Eläkelääskylän (yli 60% asukiista pensionääriä) maisemaa oli muutettu. Joka puus ja tolopas oli hianon kissimirrin kuva ja lohorutoon teksti, ku oli kullanmuru menny karoksihin jo kolome päivää taapperin.

Mäki karski pohojalaanen hiaraasin silimäkulumaani, tiätystin niin, nottei kukaa vaan havaannu. Äijjää veti herkäksi, ku tua ihastuttava nauku oli ku omaa sakkia. Se tapas karun pualohoosella pihalla nualeskella ittiänsä ja piäni kulu sen kaulas hinanosti kilikatti.

Mitä lujempaa nämä sivistymättömät rakkini ilimootti, notta sut on havaattu, senkin kissi, sitä rauhallisemmin mirri rupes hoitamahan naamanpesuansa. Sillei ollu koskaan mihinkään kiirus, ku yläkerran klasit pullisteli alakeellisempien elukooren rähinää. Mirrillä oli selevästi ittettunto kohorallansa, toisin ku joillaki suamalaasilla misukoolla, ku pitää lähtiä Räävelistä (Tallinna) hakemahan silikoonipullottimia.

Misulin kohtalo saattaa olla auton pyärän alla. Suurempi vaara täs maas kuitenki on itte ihiminen henkilökohtaasesti nualle elukoolle. Kiva pikku mirri tuu vähä juttelemahan. Jos käres on nannaa, tuloohan kesykissi tai koira nannan perähän. Siitä sitte elukka autohon ja menoksi.

Seinäjoen seurullaki katos joskus runsas parikymmentä vuatta sitte kotoeläämiä. Sveitsiläänen maratoonari piti jotaki hampurilaaspaikkaa ja soli tuumannu kasvattaa nisujen välin fläskit itte. Em muista mikä tulumunki tuli, mutta koko satapäien kurmulauma pääsi airoostansa maakuntahan. Oli sontasiioniski kauan etusivun juttu, mistä villisonnia oli kulloonki saatu ammutuksi.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Jääkausi meni jo

Pihalämpömittaris huiteloo viirentosta kahta pualen. Ruåttalaasten keksimäs asteikos. Vuasi sitte kahalattihin hanges meiränki klasinaluusees näihin aikoohin. Olin tällänny johonku alunakkahan, notta viimmeeset mansikat suimittihin 22. lokakuuta.

On tuala maas viäläki jotaki kruupuusia kypsiä mansikoota, muttei maistu enää tuaheltakaa. Olin justihin knoppimas makoosia vattuja suuhuni. Niiton tullu viäläki vaivaanen korttelillinen joka päivä. On ollu hianua ilahruttaa rakasta luannon makialla aamuusin.

Jonsen oo vuasi sitte tällänny viimmeesiä mariasaalihiani väärähän kuuhun, on syränkesä tulos hirviää kyyttiä. Englanti on jo viinimaa ja Ruåttin Gotlanniski jo kuulemma on viininvilijeliöötä.

Pitääs pikkuusen mettänomistajienki kuuhaalla, notta istuttaasko iänikuusta mäntyä raiskioollensa vai tällääskö palamua. Jonsei haluaasi olla nuan ennakkoluulotoon, kannattaas istuttaa eres tammia ja muita jalopuita.

Jos sattuu Tanskan siirtomaa Gröönlanti likuamahan merehen, nousoo mailiman vesien pinta seittemän meeteriä. Näen ny jo ajatuksisnani, kuinka fyrrykyröön kirkon viärestä teherähän jonkullaasilla venehillä elämysmatkoja Tervajoen autokylähän.

Siälä sisämaas sitte kattellahan verenaluusia näkymiä. On mersua, leksusta, viiattia, ja sotsoppia. Hiano kuuhalla luukun lävitte minkälaasta elämä oli ennen kröönlantia.

Sanoon ny vaan piäneksi matkaaluvinkiksi sinne pläkkipellikylähän.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Mättääkö?

Oon jounnu viimmeaikoona plaraamahan monellaasia sähköösiä aviisia. Joku talourellinen pualueeton läpyskä kysyy, "Mikä mättää Suomessa?" Hoh hoijjaa ku haukotuttaa, mutta aiheeta pitää keksiä, soon selevä. El lukenu.

Eileeses leheris riakuttihin sillä, ku kaks pikkukiltsiä oli pinnannu joltaki tunnilta. Sitte ku ne löytyy koulun viäres olovasta liikuntahallista, ne seliittää, notta pari tuntematoonta raavasta miästä heirät tänne lukitti. Toiselloli ollu musta pujopartaki.

Tiätysti poliisi tällättihin kuuhaalemahan asian perähän. Soon oikee, nottei rosmot vain pääse ku rakit veräjästä. Eivät pääsny, jäivät kiipelihin. Flikat. Kova kovaa vastahan pehementi uutisoonnin tärkeyrestä perillä ollehet uhurit. Oli tullu hätävales. Itte keksittihin ne vangittiat.

Ny luin, ku poikaaset oli saanu kaharelta remppaajaksi naamioontunehelta äijjältä taskulamppua päihinsä. Pojjilla oli ollu jonku vallin takana viatoonta lumisotaa ja yks pallo oli klipsahtanu vallin yli karulle ja siältä sitte tuloo kaks naamioontunutta taskulamppupamputtajaa viattomien poloosten kimppuhun.

Jostaki huamisesta leherestä varmahan luen, ku kakarat tuli rääkyen kotia, ku raaka poliisi tai kirkkoherra oli ne mukiloonu ja vääntäny polokupyäräkki vintturahan.

Molin joskus naapurinpoijjan kans rupiamas paistamahan makkaraa vanahan maakellarin katon alla. Kaikki iänikuuset muistaa, notta olokiahan siälä katon aluuses oli. Noo, siihen oli heleppo tällätä makkaralämmintä, ku ei tarvinnu ku pikkuusen tikkua kriipaasta.

Meillä tuli hirviä paniikki, ku koko katosaluunen oli pian liaskoja täynnä. Hirviää kyyttiä karkuhun. Naapurin isäntä tuli juasten kopuusen ovelle ja rupes mua reimimähän nahkavyällä pitkin selekää ja persuuksia. Naapurin poika oli enemmän pikajuaksija ja se kerkes pois alta.

Oli tiätysti naapurilla kiirus pikkuusen, mutta jollaki se sai sen roihunki sammumahan. Isälläni oli ehtoolla hauskaa, ku se kuuli sen päivän kommellukset. Ei soitellu poliisille pahoonpitelystä ei.

Meirän kylällä oli joku piäni mumman mököröönen kylymillänsä. Alta kouluikääset koltiaaset tuumas vähä rempata sitä. Ne levitti ensin kaikki hellan tuhkat ympäri tupaa ja sitte ne tuumas piänistää klasit. Isät ja äireet toimitteli tapauksesta mökin omistajalle; ei se mitää, poijjat on poikia, sanoo. Ny nuasta koltiaasista yks on poliisi ja toinen upseeri.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Turvan

Turpa, turvan. Turva turvan. Jos menöö taittookset nuan, oon melekee oikeella junnuulla (juntu)(palio kuliettu poloku.) Tälläänen piäni maalaaskylä, johona haisoo aina lehemän- eli sianpaska, elämä on turvallista ku johonaki västäräkin piänes siäväs pesäs. Niinku vaikka Palonkyläs, Stoorpalojen lähiös. (Itte oon sukua).

Mäki nöyhtään nuaren haukkuvien karvaasten eliöötteni pintarakennelmia suuriis töyhtöös pihallen kaikkillen kulukijoollen pesävärkiiksi. Mustarastahat onki niin kiitollisia ollu, notta melekee itte rakin seliästä on pesävärkkinsä hakenu, ku en oo itte keriinny tuara värkkiä tarpehellisen nopiaa. Kevähäsehen on onneksi viälä aikaa.

Kyllon ny pitkä sillankannates asiahan. Täälon kyläs yli 60 % porukasta eläkelääsiä. Pitääs olla sikäli turva asua. On täälä tiätysti palio Afrikas ollehien timanttivarkahien jäläkelääsiä. On niiret tupihin pikkuusen kolisteltuki ja saatu taltehen jotaki piäntä kolesta.

Mutta ku jokku tumepelot lähti ranskalaasten ostaman konkurssipankin pikkuusehen kioskihin varkahisihin, tuntuu joistaki, notta pitääs tällätä eres pihanpualimmaaset ovet pikkuusen eres valeslukkohon. Moomma ollu täälä ku holli tallis, eikoo kukaa tänne mitää öisin tuanu. Ei meillekkää.

Saranmeeterin pääs jokku näytelmäpukuuhin tällätyt oliot ajoo maasturilla pankin seinähän, justihin silloon ku sinne oli tulos joku kulietus. Nähtihin omin silimin ku tuli hirviä savu justihin tapahtunehesta otto -yrityksestä, ku mentitihin paitte siitä kohorasta. Auto paloo, mutta pankki jäi. Sekavien uutistiatojen jäläkehen poliisi tutkii asiaa. Mutta rosvot teki niin ku hau meni pois ja heilutti häntäänsä.

Tätä eläkeläästen (itse en ole) hyminärauhaa ei särie uusien EU -mairen kansalaasten äkillinen rahanpuutes. En ny väitä, nollis rosmot tullu romanialaasilta tai bulgariaalasilta ihanteellisilta turistimailta. Siältä , johona luanto on ihmiselle kaikki kaikes, eikä se muuta tartte. Kyläkaupan Gangsterit kyllä viittii tulla Romaniasta asti tuahon saran meeterin päähän viisoomahan pyssyllä kauppiahia ja kassoja keskellä päivää.

Mullon jonkullaanen käsitys ahanasta rosmosta tullu. Epäälen, nottolisko sillä oikiasti intressiä (mielikuvittelua) lähtiä piänistämähän kurian näkööstä mökkiä hyätymistarkootuksis. Epäälen. Pahantekiöötä on täälä niinku Suames, en sitä sano.
Niinku pikkukaupungis, mihinä kroaattirosvot onistuu kaatamahan koko pankin päällensä. Eivät seliinny hengillä. Jonsei oikiasti rupiakkaa kortteeramahan minkää pankin kaatumislappios, on toivua....

Pian on

Neliästuhannes lukija saa mun kans ilimaasen erestakaasen reisun Seinäjoelle ja takaasi. Matkaa ei pitääsi aliarvostaa. Mulloli Ylistaros yks tyäkaveri, joka joutuu hautomahan ainaki yhyren kuun nuan pitkää reisua.

Matka voirahan eriyttääkki. Mä meen ja sä meet, mutta henges ollahan joukos. Kattotahan kuinka arvonnat kulukoo. Fyrrykyröös ei oo viäläkää juanaprykyä eikä Lehmäjoella. Pitääs saara Jaurillekki junayhteyret.

Mitäs muita ku omia Volovua ja voorttia siälä enää kulukoo. Ei tartte enää kulietella maitua meijjärihin eikä huitiua eli klonnaa vasikoollen takaasin.

Junayhteys pitääs saara Jaurillekki. Kuka helevetti viittii sellaasta raparänniä ajaa, paitti suurin kunnan veronmaksaja. Onhan siälä Jaurin toisella pualella yks valtuutettu, joka vois ruveta asiaa ajamahan, nottei kukaa tuu päätinkikyvyttömäksi.

Ei ampuaannu

Elämä on kaikin pualin auvvoosta tällääses eläkelääskyläs. Joku momma norkooloo kaffipaketiista teheryn väskynsä kans punaasia lamppuaja kohoren. Autoolija on ittekki vissihin tästä tianoolta. Pistää hilipittemet päällen, nottei mummahan tuu kuhujuma.

Samaasesti lähtöö pari aikuusta koron viärestäsnsä. Ihimettelöö pariskunta, ku on niin helevetinmoonen musta savu kylällä. Ajetahan, eikä tuumata.

Oli törmööstäny joku naamiopukuunen äijjäporukka jonku rahankulietusauton etehen. Rosvoolla oli kärventyny kuvista nähären ihan tuarehen oloonen maasturi. Oli ollu kauhia hässäkkä, muttei ollu rosmojen hommat turhia. Ne sai itte tianaamatoonta pelimerkkiä monensaran erestä. Monen tuhannen.

Tämä ny on vaan tälläästä.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Olinko mä siälä?

Joku päivä taapperi luin matkaalujuttua. Joku ulukomaalaanen, Suamehen nähären, oli jääny autollansa nalakkihin Ylläksen korkiimmalla kohoralla. Oli sitte hätääntynehenä ruvennu pommittamahan puhelimellansa Autoliittua.

Soittaja tahtoo pelastustyälääsiä huanohon jamahansa . Kuuntelijat ihimettelöö, notta kuinkoot pääsny autollas nuan ylähän. Toimitteeloo onnetoon sitte, notta larunpohojaa pitki. Jonsen olisi tiänny täälä olleheni, olsin ollu varmaha tua turisti.

Siinä sitte porukalla imehrellähän, notta kuinka sun kulukinestas haetaas siältä ylennökseltä. Oikia kunnon jumis olova matkaalia osas opastaa tumpelua pelastusväkiä. Tulukaa niitä suksen jäläkiä pitkin, mitä mäkin tulin. Moon täälä, moi.

Tuli vaan miälehen. Oon ajellu viis kolomattakymmentä vuatta sellaasella neiliän pyärän vetoosella pirssillä. En osta enää muullaasta, mutta mitää hyätyä tai järkiä ei oo joka nurkasta kraappivasta kulukinehesta. Mullon seuraavaki neliällä kraappiva. Soon selevä ku nakki.

Lähäreppä reisuhun omasta pihastas aamulla, kun on tullu pikkuusen vitiä tanteresehen. Neliänurkkaanen sutii jollaki omilla tiaroollansa, mutta sun matkas jatkuu Sarpolla.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Nimi on

Mun rakkahan akan nimi on Pinja, Mänty, Orvokki, Kielo, Kuusi, Haapa, Lehdokki, Porkkana, Ruusu, Marja, Vuokko. Ei oo mikään näistä. Mutta kasvitiäteellisehen maailimahan kuuluu nimensä.

Mun nimi on vain nimi, mutta joillaki nimi kalskahtaa hianolta. Helmi-Maarit, Kristiina Elisabeth. Pentti, Jussi tai Jaska. Mitä tuloo miälehen muuta ku joku pohojalaanen tunkiontausta, johona tuan nimiset otteloo jonku lehemän paskan kans, vaikkolis kulumahousut orottamas lavittan karmilla.

Joskus pohojammaalla käytihin lyhkäänen toimittelu. Jaakkoo, tua puukkoo, täälon Iikkoo. Mitäs tuas seleväs asias. Saattoo olla, nottoli jotaki päätinkihin toimittelemattomia terveesiä herrojen kesken.

Meinasin tällätä kuvan akkaani kuvaavasta luannon oikusta. Olokohon ny, ku on niin huanot keenit tiatokoneshommihin. Vilukissi tiatoosena on pois suliettu, mutta muut arvakkohon tai ottakohon selekua.

Rakkini arpoo. Salaasuus ei oo sekää, notta tämän kylän suklaata lähtöö viralliselle voittajalle. Ardelista. Kysykää vilukisiltä, onko maistunu.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Vitiä ja marioja

Ottaa pikkuusen pääkkylääsehen, ku en pääse hiihtämähän.Puhun ny oikiasta hihirosta enkä mistää lyhkääsen larun hinkkoosta.

Hain viälä aamulla kullallen kourallisen vattuja. Mansikat on jonki nuutunu vilipoosista. Ei karhunvatukastakaa oo miästä antamahan marioja. Niitän viimmeesekki haintuvat tuasta.....karhunvatukkapuskasta. En kattele tuallaasta vastahakoosuutta.

Jos ilimoja piisaa, oon hetkuusen perästä Suames. Jonsei oo kovan palio vitiä tuiskannu, lähären mariahan. Luhurikat on menny jo ja vissihin pualaamekki.

Lähären notkottelemahan aavoolle nevoolle. Niinku Kauhajärven lelluville liäpehillen. Mullon aina siälä ittekivaa, ku huamaan, nottei televisios peliätellyt ihimiset oo uskalla notkotella viimmeesiä parahia kurienmarioja.

Seikkaalua mikä seikkaalua. Oo kuitenki korveellisen pruukannu kurinmarioja plokata syksyllä eli varahin kevähällä. Lumen jäläkehen mariat on parahimmoosimmillamnsa.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Flenssua tuntuu olovan

Suames on ny kiva nakki vouhottaa villisikaflenssusta. Vouhkas jää jalakoohin hianosti tärkiimmäkki asiat. Maan kusinen tilanneskaa ei ny oo mitää, eikä poliitikkojen lahajusasiat. Tällääsehen päätinkihin tulin lehtiä netistä vaharatesnani.

Kunnillei oo hynää hoitaa vanahuksien paskatrasuja. Siälä housuus mojuvat tuatokset muuttuu ilimastokaasuuksi, vaikkei se ny justihin ookkaa tärkiää vouhottamista. Tutkimusten jäläkehen lehemänpaska on sitävastoon kauhia ilimastua saastuttava turha lähä. Ku oppiisivat olemahan paskantemati Mansikit.

Sikalenssulla ny saarahan hianosti putsattua köyhiä pöytiä. Ei kuallu sänkyhyn sirottu vanhus ruaanpuuttesehen eikä hoitamattomuutehen. Sikalenssu söi ja piaraasi lähtiesnänsä. Kunta pääsi keppihevoosella päläkähästä ja ihan turhista kuluusta.

Nykyynen tiaronkuluku on oikee luistavaa ja ennenkaikkia tarkootushakuusta. Niin piänen asian tähären, ku iltapäivälehtien myynnin ja televisiokanavien muka uutiskilipaalun takia, tapellahan terveyskeskuksis sikaflenssupiikiistä. Täälä maas munattihin luannollisesti inhimillisesti 170 tuhatta rokotesta, mutta mitä tuasta. Teherähän uusia.

Silloon ku mulloli justihin korvantaustan kuivamahan päin, Suames oli joku kaukia aasialaanen. Siihen knääkähti palio muutenki kipeetä, muttei taurista silloon hönhönetty näin älyttömästi ku tästä uuresta meksikolaasesta. Näitä tautia tuloo ja menöö, mutta tosi taitaa olla, notta pasillit ja viirukset tuloo aina vaan vihaasemmiksi. Nosaa väistellä melekee kaikkia ihimisen niitä vastahan nostamia pyssyjä. Non oppinu panemahan kovan kovaa vastahan.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Joo o

Ny on kaikellaases manaamises kiintiö ihan täysinäänen. Eileen tuli melekee täyrellinen kirkastuminen.

Nämä järkälehen kaasupolttimet on periaattehes justihi samallaasia ku kotomaaset öliyvehkehet. Vuakrasopimuksen jäläkehen, meirän olis pitäny huusoottaa nämä värkit joka herran vuasi. Ei olla lahajootettu nöyhtääjillen euron piäntä siivuakaan.

Hatuttaa kattella näitä ammattimiähiä. Enimmäksensä ne nuakkuu johonaki isookoppisen kuarmapiilin mökis kaffitunnilla. Minkä vi...tun väliä niille on jokku hommat. "Tyätunnit" ja tämaalla olo ov vaa euroja mun ja akan lompsahan, hoh hoijjaa.

Meillei eileen lämmenny patterit, mutta kuumaa vettä tuli kraanasta. Näin oli jo ollu pari viikkua. Akka vähä rupes mankumahan, notton vilipoosta tuvas. Sanoon sille, notta viälä vilipoosempaa meillon, ku joku kantakiria huuhari tuloo tänne vaihtelemahan erilaasia osia muka ammattimiähenä.

Ev viitti toimitella kaikkia, mitä kellaris eilee tapahtuu. Kukaa muu ku mä, ei eres ymmärtääsi. Ny kumminki kaikki toimii, mutta veret (vedet) on poikki ku yks komponetti on märstinä. Ku päästetähän vilipoosta eli halia vettä, jonku pitää mennä tälläämähän päähana auki. Jos son koko aijjan auki, kellari tuluvii.

Orotan ny määrärahaa piänen osan ostamisehen. Tälläänen asuminen muuten on paliao hianompaa ku nuas kuvitelluus seikkaaluohojelmis. Täs ohojelmas oikiasti pitää seleviintyä muutoonki ku vai pistehien takia. Mullei eres oo mitää pisteskoppaa.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Komia on

Ottaa pikkuusen pääkkylääsehen, notta mun isä ja äitee rupes suvunjatkamishommihin mummiälestä liika aioos. Vaikkoliki jo kolomikymppisiä.

Tähän naapurihin on muuttamas ehtoonen emäntä. Soon niin komia ja hyätyysen näköönen, jotta oksat pois ja pala larvaa. Jokku vanhanaikaaset kotkotukset on jääny munki kaalihin. Om mulla tiätysti virallinen sitootumissopimus rakkahaseheni. Kyllä mä kuiteski haluaasin lukia jotaki Tommy Tabermannin runokiriaa sen naapurin kans.

Yritin sitte vissihin alakeellisesti toimitella juttua mun lehtisavotastani. Ystävälinen ku oli, väänti pari muriaasua mun kans. Koitin jotensakki olla miästä, mutta munasin koko jutun. Mitä asiaa mulla oikiasti olis ollukkaa tähän asiahan.

Pitää vissihin kattua ittiänsä kohoren, vaikka peilin kaikuna. Itteni oon, ny.

Kunnan hommis

Vois olla ittetuntua kohahruttavaa, ku tiätääs kuinka kaalattomat kunnas kiriavahaalariisten äijjien hynät on. Haravoottin tänä päivänä pyärtänöharavan näköösella muavitekelehellä kunnan lehtiä ainaki kaks tiimaa. Ku naapurikki teköö niin, posmotti rakkahani mullen leipäluukustansa. Olin simppaallu jo tovin, notta pitäköhöt lehtensä.

Tuli siinä varsihommas taas kunnon ajatuksia. Yks ja toinen, nuari ja vanaha kaksjalakaanen tiarusti multa siinä tiäv viäres, notta mihinä paikkaa on se ja se. Em millää lailla ollu klosaannuksis, ku yritin tiarottomille teherä selekua.

Ajattelin ruveta pimees myymähän hortoolioolle navikaattoria. Pimees on pikkuusen kuvaannollinen sana, ku tarkootan notta muina miähinä. Kyllolis taas tullu kauppaa tänä päivänä jos olis ollu myytävää ja äijjä hapinesta hommahansa.

Pyärtänöharavan näköönen näytti kyllä kyntensä. Naapuri ploosas jollaki hötköttävällä vehkehellä lehtiänsä omia eli kunnan. Molin jo aikoja sitte haravoonu oman ja nuarisonaapurin etuusen. Kehuu kuiteski hyväksi värkiksi naapuri tohotintansa. Voi ollakki, mistä mä tiärän.

Mäkö muka?

Oon jo hetkuusen tuumoostellu, nottoon joinki vastenmiälinen ilimestys. Naapuris hitahan hankkuunen äijjäporukka teköö uutta kattua ihan nyhtyriä. Huitaasin sitte niille huanolla murtehellani, notta tuallaanen tasakatto vuataa pian ja teirän aluuslastulevynnä paisuu ja mätänöö.

Jotta mitä sanoot, pullia tyäläänen sitte osallistuu mun melekee ykspualisehen keskusteluhun. Sanoon, notta sun tekemäs katto on huano, jos sattuu joskus piskottelemahan. Maisteli mun sanojani ja pitkän tuumoon jäläkeken sanoo, huano tuloo. Mitä siinä sitte seleväs asias.

Moon ymmärtäny, notta katos pitääs olla jonkullaasia lappioota, jotta märkä keksiis valua maata kohoren. Ei ny sitte menny omakaa viisas ajattelu kohoren. Mullon asumatoon koirankoppi täynnä klapia. Noli vähä tuarehia ku sinne ne änkesin. Tälläsin irtokaton vähä kohomollensa, notta pääsis tuuli sinne kuivatushommihin.

Elisen myrskyysen satehen jäläkehen ei kalikkani ollu kuivanu yhtään. Pikemminki tuarestunu. Katto oli lentäny huus helevettihin.Uskua pitää kumminki olla oikeehin asioohin. Yritänyttä ei laiteta, sanotahan. En kyllä ymmärrä lausehesta yhtää mitää. Sanat käsitän, mutten niiren antamaa oivallusmaharollisuutta.

torstai 29. lokakuuta 2009

Muikiaa

Torstakina piti kuuhaalla peräs verettävien tai ajettavien mökkien messuulla. Ihimettelin jollaki omintakeesella murtehellani, notta minkä tähäre nuas matkakoroos pitää olla hirviä varasto takalistoolla jataki kuliettamista varte. Niinku vaikka mumman kulietuksehen.

Vähä oli imeheni, jotta pitääskö kaikki kristalliset kattokruunukki saara reisuföliyhyn. Ainaki kymmeneltä kravettiäijältä asiaa tiarustin. Muka vastasvat, ku oli koppitehtahan töis. Kukaa ei pystyny tyyryttämähän mun tiaronjanuani.

Johonku koslahan lykättihin kuvittehellisesti Smarttia. Sellaasta parin istuumen pirssiä. Otaksun nottoon vääräs aprikooresnani järien juaksua tehtaaliooren kohoralla. Voi olla niinki, notton mun järien juaksu jääny kehituksen jalakoohin.

Tosi hiano on läpsyttää kehityksen kelekas kumminki.

Ei oo muikiaa

Ny mennähän jo toista viikkua viimmevuatista parempahan suuntahan. Ei pitääsi täälä akkaväen näyttää muikiaa naamaa. Oon saalistanu joka ikinen aamu kouranpohojallisen maukkahia vattuja. Karhunvatut ei näytä tulevan miksikään, notta non itte ansaannu moottorosahaa tyvellensä. Oon sitä miältä, notta peli on raakaa, mutta äärettömän rehellistä.

Meillon oikee vanhanaikaanen tasa-arvo täs taloos, vaikka tilastot sanoos mitä hyvänsä. Suamihan oli islannin jäläkejen kakkonen ja tämä pelekku oli puronnu yli kolomenkymmenen sijalle. Kyllä näillon näyttöjäki, ku akat sai auton tyyröökortin maharollisuuren vasta seittemänkymmentä luvulla. Viäläki äijjään pitää lähtiä akkaan pankkiasioos notkottelemahan konttuurihin, vaikkei olisi ittellä osaa eikä arpaa asiahan.

Koitan hoitaa vanahaa ajatusta, notta miäs mettästää akkaväellen evähän. Riapootin taas niitä iänikuusia vattujani tupahan. Huamasin hetken perästä notta käy ne kaulahan. Lajitoveri mohomelti niitä kitarisojen suuntahan pois tiähensä. Mutta flikan pualohoonen rakki oikee hotkii loput makiaaset kupinperältä. Ei oo vissihin tullu sille seliitetyksi, notta koira on lihansyäjä.

Tua elukka luuloo vissihin parsakaaliaki joksiki potkivaksi saalihikseksa ja kreippiä, appelsiinia, panaania ja raakaa porkkanaa. Pitääs ootta se jonkullaasehen kouluutuksehen, nottei se suhtaantuusi elämähänsä niinku saunanluukusta kattuen. Vai olisko veketarismi sittenki laajennettua ajattelua hännänhuiskulta.

tiistai 27. lokakuuta 2009

hupaasta

Ei voi olla nauramati ku pelekialaaset ja hollantilaaset kisaaloo kiälikupruullansa televisios. Jos täälä katteloo jotaki virastua muka tällä kiälellä, ihimiset nauraa sun naamalles intohimoosesti. En aina ymmärrä hekotuksen aihesta, muttoon ruvennu otamahan asioosta selekua.

Saman kiälen erua vois vaikka verrata suamehen ja virohon. Ei eestihin, niinku jokku pölökkypäät maan nimen ja kiälen viittii vääntää.

Oon yrittäny kalavehtia Uusi Rauma -leheren vappunumerua uus raum. On sellaanen läpyskä, nottei parempaa oo. Minen ymmärrä leherestä yhtää mitää. Kus luen ittelleni äänehen pränttiä, rupiaa sanoma avaantumahan.

Tasan

Ny on joku klikkaaja saanu mun blokilaskurihini pyäriän tasanumeron. Ihaalen klikkaajaa myätämiälisellä ajatuksella. Tuli ny tuasta miälehen, notta seuraavan tuhannen särkijä saa palakinnon tyhyjänpäivääsestä vahtoosta.

Jos joku epäälöö palakinnon arvokkuutta, kannattaa vilikutella vilukissillen, se on pannu melekee koko sormensakki nauskuttimehen. Itköö ny johonaki vanahan kirkon likellä, ku ei oo enää hyvää looras.

Täs on ny uus maharollisuus päästä nauskuusten perähän. Mä pystyn seuraamahan laskurista ampuja, mutta ihan tarkka lähtöpistet on lukijalla ja en voi sitä tiätää ennenku vihijaastahan.

Tähkää

En oo kuvitellukkaa, notta rupiaasin fanittamahan jotaki rautakitaralankaporukkaa. Nyv vain on nii, notta oon ihan fletkooksis Lauri Tähkän Elonkeriuusehen. Mullei oo viälä sen uutta kiakkua, mutta kaikki vanahemmat on. Tiätysti Ikean kirihyllys on laitilaasen runoolian Heli Laaksosen kiria Teuvan älykööstä.

En oo nähäny teuvalaasia kärestäni, notta muistaasin. Lauri Tähkä eli Jarkko Suo oli aikanansa pohojammaan parahia suksittelijoota. Ollahan voitu olla joskus samoos koitoksis. Ja ku Late vetää maraaki silloon ku ei hoilaa, oov voinu olla sellaasiski tramppoos saman kellon jäläkehen.

Ei oo nähären menny urinaalia teuvalaasten päihin. Kovin on porukka myätämiälinen ja nöyrä ihaaliootansa kohtahan. Oon päässy tällääsehen käsityksehen monen aakkaan leheren jutun jäläkehen.

Koko Elonkeriuun tähti on viulisti Johanna Koivu. On hiano taktinen veto, notta Johanna hinkkaa fioliansa Laten varios. Kyllä teköö teuvalaaset hyvää jäläkiä, jotei tihijäs asuvat paremmilla evähillä syätetyt välttämäti kässää.

Uskoosin, nottei tartte teuvalaasten ruveta matkimahan jotaki yleeskiältä suasiosnansa. Joku Him tai Rasmus vääntää ulukomaaksi, jos saattuu porukat olemahan selevin päin. Voishan teuvalaaset tiätysti ruveta hoilaamahan Vöörin kalapääksi tai tanttumiästen skotlanniksi.

Vanaha aihes

Mummiälestä oon hölöpöttäny klasinaluusestani kyllästymisehen asti. Ny tuloo lisää, ja tympääntynehien kannattaa pitää lavittan jaloosta lujaa kiinni.

Vuasi sitte viimmeset mariat pisteltihin maakoosihin suihin 22. päivä tätäkuuta. Sitte tuli halla ja tuatantokausi pirätti ku seinähän.

Akka oli aamulla jotensakki muikian näköönen. Mun olemukseni ei oo voinu sitä saara äntihin, sevverran äkkään ittekki. Hain sitte pimiän hamus vattuja rakkahalle kourallisen. Yritti viäläki näyttää muikiaa tyänaamaa, mutta kyllä se vatuulla siitä oikes.

On kiva nähärä minkälaasehen virnehesen ensviikolla kypsyvät karhunvatukat tällää akan naaman. Voi tulla turpahanki, ku rupiaa kovin imeläksi. Eheroon taharoon tuan pihanperältä herkkuja kullallen käyy kuinka käyy.

Mainaasen ny vaan, notton yks maankohta valakosipuliilla täytetty. Oon tällänny eri sukuusia ja lajisia kynsiä rapahan ja ensimmääset lykkää jo komiaa vartta. Löyrin jostaki puutarhurien lelukaupasta talavisipuliaki. Ev voi tiätää miton. Katton niiren perähän ja yritän huusata kaikin konstiin niiren kuviteltua elämää.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Saunahan

Kaikellaasen römyämisen jäläkehen kutittaa joka rumihin kohtaa. Meen suihkuhun ja hinkkaan itteni ihimiseksi. Pian taas rupiaa iholla kulukemahan kuvitellut mönkiääset. Suihku on ashoolista ihimisen elämäs. Saunaa pitääs olla.

Mullon kellaris ollu jo kahareksan vuatta puukiuas, siihen kivet ja muutaman meeterin torni. Tästä taloosta nousoo kolome kunnon kivitornia taivahallen. Kukaa meillei oo saanu päätinkihin, notta mihinkä kohoren paharutin tällätähän. Vaihtoehtoja on palio, asentaa kuumotuskämppä johonku nurkkahan eli kellarihin. Pitääskö jotaki kysäästä tulipaloviranomaaselta? Ei oo kukaa meillä kuuhaallu tuata.

Vuakralla ku asutahan, saunan pyköö ei oo yksinkertaasta. Jos teen saunan kiintiäksi taloohin, en saa sitä föliyhyni ku lähären. Voin tiätysti hajottaa sen, jottei kukaa muu hyäry ratustuksestani. Näin tekis paikkakuntalaanen, minä en.

Leviänperääsesti on saunoomisehen meillä suhtaannuttu. Kaikki mun eherottamani ratustusvaihtoeherot on jonkun toisen miälestä toteuttamiskelevottomia. Käytihin kattomas paikallista saunafirmaa joskus. Oli kuulemma tariolla kaikellaasta höyrysaunaa ja suamalaastaki. Usko kulttuurista ei imeentyny kaalihin ja on viäläki kattomati maharollisuus.

Ev voi teherä mitää paliahin käsin, ku sauna on täälä ajatuksis joku irrallisehen sukupualisehen nautintohon kuuluva asia. Saunan selevittäminen on niin vaikia asia, notta rupian puhumahan ilimoosta ja keliistä, ku kyselijällä on joku kuviteltu kuva saunasta. Niinku Kiinas, notto Ruattis joku kaupunki, johona asuu vain naisia. Son kiinalaasten antamien tiatojen jäläkehen Uumaja. Kuinkas selevitetähän se, notta Bjöklööveniis hakkaa kiakkua monta heterua suamalaastaki.

Miatua

Ensimmäästä kertaa elääsnäni äänestin (yleensäkki ens kertaa) Mietoa kus tunnen sen ja sen pyrkimykset. Jussin tuvan viäres oli lähäretty kuppaamahan nuarison evähiä nuarisoseuran pilees. Kunnon töisnänsä ollehet luuknapit takavarikootti tuhansilta nuarilta 252 alkohoolipullua. Niinku siireriä ja välikaliaa.

Samahan aikahan Kurikan kirkolla lyätihin turpahan toista sellaases paikas, johonka miarot juamat ei liity millään lailla, eikä mikää kummempi ku hälyytysvalavonta. Sinitakkien valinta oli tosi hianua taas kerran ja uutisoonti. Vaikka nykyysen lain mukahan nuaren repun saa peraata, jos siältä pullottaa jotaki epämääräästä, niinku Red Bullia. Rosvot juaksoo kumminki toisahalla ku nuarten repuus.

Mun flikkani oli Miatahalla sinä ehtoona, ku rohkiat kytät reppuja kollas. Mettäkylääsenä oli vissihin liika myähähän kulukeella, ku ei nähäny koppalakin koppalakkia.

Mummiälestä arvoosa poliisi vois teherä jotaki muuta, ku kytätä junnujen reppuja. Tapahtumihin menevät nuaret ei ryyppää, ottaa pikkuusen virkistykseksi. Tapahtumihin menemättömät ryyppää rankasti ja ajeloo autoollansa pahki toista tai puuta tai taloon seinää.

Kukin voi lukia Moottori-leherestä pikkuusen tapahtumia. Ei oo väliä, minkä vuaren lehti on kynsis.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Vankina kotona

Mun ny pistää vihaksi mikä milloonki, ku oon joskus krätyynen ja tiätysti maharottoman hätäänen. Ei moni uskoosi vanahasta äijjästä.

Naapurin kökkäväki piirittää useen jo aamutuimahan meirät tänne kotia. Yks ja toinen yrittää täältä könytä jonkullaasihin askarehisihin, mutta pitää olla aika kätevää, jos pääsöö autoparrikaarien läpi kuluväylälle. Rakkahani pääsöö tiätysti liniapiilillä metroasemalle. Mullon aina hirmuunen määrä kaikem maailman rekkulehiä föliys ku itte lähären.

Ei niitä oikee saisi kulukeelle liniuriilla eikä metroskoopiilla. Kaikkia ei meinaa aina saara mahtumahan tuahon surullisen kuuluusahan koslahankaa.

Naapurihin on muuttamas, tiätysti jouluksi, nuari perhet. Niiren kaikki sukulaaset ja kummin kaimat on joka ikinen päivä tryskäämäs seinän takana. Ei se mitää, ku eivät yällä tryskää ja mitä sekää haittaas. Taloohan pitää saara kuntohon.

Aamuusin ku mummat ja paapat alakaa valumahan kustannuspaikalle, niilloon tyän innosta silimät jo valamihiksi ristis. Autopiilinsä jättävät mihinkä sattuu. Muutaman kerran on pitäny paapoolle pikkuusen mainaasta, notta viittittäkö pikkuusen teherä tilaa, notta pääsisin lähtemähän. Oon huamannu, notta ulukomaalaasta pikkuusen mulukaastahan, notta mihinkäs sun ny muka pitää päästä.

Kerraasti sain väylän aukaastuski ja ku mulloli viälä jotaki kolehia autotallis ja menin niitä hakemahan ja tulin rekkulehieni kans koslalleni, oli reitti taas kiinni. Taitaavat paapat olla pikkuusen maalaasia vai minkähän tähären non niin pölijiä. Täälon yleensä pyhä asia jättää kunkin kotopoluun pää aukinaaseksi vaikkolis kuinka ahtahat parkkeerauspaikat.

Monet on tällänny porttipiälehensä kyltin, johona hinuri kiskoo autua peräsnänsä. Mei olla viittitty tuallaasia viittellisiä kuvia ruveta ratustamahan. On vähä kokemusta täkäläästeen ohojaamisesta. Joku aika sitte tällättihin lappo postilooran viärehen: ei koiranpaskaa tähän, olkaa ystävälliset. Joku repii nuan törkiän puuttumisen nopiaa irti ja sen koommin porraspääsnämmä on ollu sellaasia kyynärvarren paksuusia koiran jätöksiä. Vissihin kostoksi.

Osaasko kukaa suamen puusepistä teherä mäntyflankusta toimivan ekolookisen polokupyärän? Nämä tiilestä rakentajat ainaki osaa.

torstai 22. lokakuuta 2009

Seittemän kusiaasta

Näin tänä päivänä seittemän kusiaasta. Ei ny ihan nimen mukaasia elukoota, mutta tuan nimisen ihimisen. Yhtä hyvin elukat olis ollu imes näis maisemis, mutta oli sen ihimisenki näkeminen aika erikoosta. Jos nimiä käännettääs, näkemäni frouvvan sukunimi olis päällekkiriootuksehen präntätty.

Melekee naapuris asunehen frouvan miäs oli suamalaanen. Mutta herra pirätti joku vuasi sitte hengityksen ihan sanan mukaasesti. Frouva ei varsin keriinny hommata hengityskonesta ennen ku soli jo myähäästä.

Frouva häipyy lopullisen henkilötapahtuman jäläkehen ku tuhka tuulehen ja sen omistukses ollu taloo jäi satunnaasten harmaaturkkisten majaalupaikaksi. Ny näin, jotta frouva nousi tuvastansa tähtinoukkaasehen koslahansa sitte monehen vuatehen. Asustaa vissihin johonaki paremmas turvas, ku ei näy enää mitää asumisen tohketta tuvallansa.

Frouvva ov vissihin pikkuusen pelekoonen. Isäntä joutuu aikanansa väsäämähän tuvan ympärillen kuuren meeterin korkuusen flankkuairan. Tuallaanenkaa ei ollu fryäkynälle tarpeheksi. Kätevä sähköalan miäs rustas kolomettoista turvakameraa sihtaamahan eri suuntihin. Tiätysti sekin piti varmistaa, jos joku vaikka kävääsöö linnootukses herrasväen kotua pois olles. Tossunaluunen oli joutunu laittama niin palio kuvaa nauhoottavia vehkehiä, notta viikon hiiskahrukset tontilla jäi taltehen. Kaikesta hualimati frouva näki öisin viarahia ihisiä hiippalemas tuvasnansa.

Mulle ei koskaan onneksi yritetty näyttää, kuinka miälenkiintoosia tapahtumia pihalla ja sen ympäristös oikee olikaa. Olishan viikon leffan tähäre tiätysti pitäny varata pikkuusen evästäki, vaikka isäntä kyllä kuuluu paistinkääntäjien ritarikuntahan. Ylipiänä isäntä kuitenki esitteli hianot kamansa.

Kaikin pualin oli suamimiäs yrittäny hualehtia rakkahansa turvallisuuresta. Töihinki herra kuskas pelokkahan mamman mersullansa joka ikinen aamu. Joskus imehtelin, notta eikö metrolla pääsisi puuronsilimähän nopiempaa ja halavemmalla ku istuskella autosnansa kärventämäs piippua aamumönkiääsis tunti tolokulla.

Menöökö täältäpäin metroja kirkolle, siunas piippumiäs niinku suurta imestä. Erehryyn sitte tekemähän jotaki tyäntouhuja hualehtivaasen herran kans sivullisille. Ne loppuu lyhkääsehen, ku kaveri sai kaharelta ensimmääseltä tyämaalta kengänkuvan haalariensa takalistoolle. Äijjä pisti tuntikellonsa raksuttamahan kotona, ku pualisko hyppäs apukuskin paikalle ja pirätti kellonsa ku samaanen kulietettava hyppäs takaasi kotoportahillensa.

Se jokei siinä tratin takana istunu, soli selevittäny herrallen, notta täs maas matkan aika kuuluu tyäaikahan. Maksavien tämän maan asiakkahien miälestä ei kuulunu ja siinä ei sitte ollu enää palioosin neuvotteluvaraa, ku oltihin jo pankkifrouvan kulietustukia maksettu hyvät kyllänsä. Kumpiki lähtö asiooren selevittyä oli notta ny, eikä viirestoista päivä.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Kanallihalla

Meillon täs kyläs torstakisin oikia juhulapäivä, jota orotetahan jantus jaloon. Yks naapurikylän pitkätukkaanen urho verättää aamupäivällä kanankuumootuskoppinsa meistä kattuen hehtomeeterin päähän pääkarun vartehen.
Miäs tällää vaununsa paikoollensa ja pukoo essun yllensä. Pian se pistelöö kalapeeta kynittyjä kananraatoja vartahasehen ja roihahuttaa kaasuvalakiat loimottamahan pystylaittehesehensa.

Ehtoopäivällä ensimmääset herkut alakaa olla kystä. Ei mee kauaa ku katkiamatoon jono ihimisiä norkooloo vesi kiälellä omaa saalistansa. Kanakuumentamon eres on aina iloonen hyvän sapuskan orottamisen meininki. Kauppias ei taira ku tämän kylän murresta kunnolla, muttei se tunnu haittaavan kuinkaa monenmaalaasten herkkusuiren asioontia. Läppä lentää koko aijjan.

Multa kauppias kysyy ekakerralla, nottoonko engelsmanni, ku vissihin posmotin jollaki ourolla hoilottehella. Sanoon, jotta älä ny kuule hulluja kysele, moon suamalaanen. No mistäpäin siältä, heitti kauppias miälestänsä kohteliaasuuren, niinku olis muka Suamesta jotaki tiänny. Moon kuule Pohojammaalta, siältä lännes olovan matalan veren likeltä, seliitin. Jassoo, tuumas kauppias, eikä tainnu tulla hullua hurskahammaksi.

Ku meen nykyysin asioolleni, kauppias huutaa jo kymmenen meeterin päähän mun vakio-ostokseni. Twee stuk, en veel goed saus? Eli pari kipalestako ja palio hyvää soosia? Niinpä tiätysti, koitan sen murtehella mongertaa. Joskus se kysääsi, jotta mitä kuule oot värkänny ku sullon nuan taivahanalla rapaaset kummisaappahat kintuusnas. Selevitin sille, noottoon trohonannu tuala rapaasilla vainioola rakkieni kans. Sama rakkikysymys tuloo aina, vaikkolisin ostoksilla pikisis remonttihaalariis tai lenkkikutehis.

Ku meillon sitte ehtoonpualehen koko sakki on läjäs kotona, värkätähän hyvää salaattia ja lämmähytetähän komianruskiaksi paahtunutta lintua mikros ja ruvetahan rähäjystämän, notta kuala valuu suupiälistä. Tavallisesti yks siipielukka räkkää ehtooksi ja loput pannahan tarkasti taltehen valakoosehen kaappihin. Huamenna tai ylihuamenna teherähän siitä lopusta ja toisesta vainajasta kanarisottua. Pualiviikkua on sitte yhtä herkuttelua. Ev viitti ihan joka viikko hakia 13 euron satsia, ku muuten taitaas itte kukin ruveta kotkottamahan.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Uus pyhimys

Paavi julisti mennäviikolla yhyren pelekialaasen äijjän pyhimykseksi. Sateen sattues monen tunnin juhulat pirettihin sisätiloos eikä Vatikaanin Piatarin aukiolla. Isä Damienin kanonisoontitilaasuures (pyhimykseksi julistaminen) oli tyiätysti tuhansia pelekkuja ja loput toliotti kotona telekusta suaraa lähetystä.

Herkimmät kotona istujat rääkyy suaraa huutua soffallansa. Katolisis kouluus iliman muuta näytettihin lähetyksen lisäksi pyhimyksestä värkättyjä liikuttavia leffoja. Liikutukselle alttihimmat flikat on menny ihan sekooksihin ja monet on saanu niin syvällisen kolahruksen tästä hurmasta, jotta ovat päättänehet ruveta nunniksi.

Rakkahan tyäkaveri, yhyren herkistynehen flikan äitee on ihan tupinas, notta mitä teköö, jos flikkansa päättää pesiintyä luastarihin loppuelmäksensä. Äitee kuulemma haluaa verota flikkahansa ja pyytää tuumamahan asiaa ainaki kolomiotteesehen ennenku teköö päätöksensä.

Vaikka täälä tuntuus uskonto ainaki yhtä maallistunehelta touhulta ku kotosuames, näköö ratikoos, metros ja pitkin katuja uskohonsa vihkiintynehiä nunnia. Kaupunkihin ei pääse tekemähän yhtäkää reisua näkemätä nuata mustanvoittoosihin pukuumihin tällääntynehiä leiriä (lady).

Ny kanonisoitu Damiaan on kotoosin tästä likeltä Tremelosta, ihan suuren rock-festivaalipaikan Werchterin viärestä. Pyhimys eli kahareksantoistasataa luvulla ja opiskeli papiksi Leuvenin yliopistos. Tuares pappi lähärätettihin Havaijille lähetyshommihin ja sinne äijjä sitte jäiki.

Damiaan huusas Molokain saarella leprapotilahia ja kuali sitte ittekki samahan tautihin. Pyhimyksen kroppa on kuapattu Pelekiahan, mutta toinen käsi sinne kualinsaarellensa. Sairahat ihimiset käy siunaamas siälä kären hauralla. Joku nainen parantuu hauralla jo 1800-luvulla hengenvaarallisesta mahataurista ja runsas kymmenen vuatta sitte toinen naisihinen pääsi hauralla syävästänsä.

Tämän pyhimyksen tunnukset on puu ja kyyhkyynen. Damiaan on julistettu HIV-AIDS- ja leprapotilahien pyhimykseksi.

Kuva varaastettu Vikiperiasta.

Maistuus mullekki

Olisin menny rakkahani kans laulaja Barbara Dexin konserttihin jonsei piletit olisi myity ennen aikojansa. Olis ollu hianua tallustella romanttisesti kyynärkoukkua muutama sata meeteriä ja istahtaa kuuntelemahan ammattitaitoosen laulajan esitysta. Barbara oli joskus mennävuanna tämän maan eurohoilotuseherokas, muttei varsin pääsny erustushommihin.

Meirän tosihyvä kunnan tiarootuslehti ilimootti, notta tälläänen konsertti olis pikoohin, mutta laulajattaren kuvan naamanpäälle oli präntätty, notta loppuhunmyyty. Pikkusen siappas, ku ei oo meirän väen tiatohon konsertti tullu ennen leheren tulua postilootahan. On luettu kunnan vanahemmat tiarootusleheret kannesta kantehen ja selattu tarkoon kultturitapahtumat, muttei oo konsertista nähty pränttiä.

Taitaa olla sellanen konsertti, notta kunnan tyäväki on ostellu lippuvihoot tyhyjiksi ennenku tavalliset pässinpäät tiäsi asiasta mitää. Tällääsehen reiruhun touhuhun on meillä kyllä hakattu päitämmä ennenki ja sikäli tämä ei ollu mikää uus ja kauhia asia pääkkylääses.

Takavuasina täkälääsen suamalaasten yhyristykset järiestämät tilaasuuret oli kans vain kultapossukerhon omaa ja yksityystä aluesta, johonkei rahavas koskaa keriinny joukkohon. Paikat oli menny jo, ku tavalliset tallaajat rupes ainoomahan ittiänsä listoolle. Asiasta tuli kauhia haloo ja nykyysin voi ilimoottantua vasta ku kaikillon tiato asiasta.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Kaksnaamaasta

Luantoelukkaan paapoominen on joinki kaksnaamaasta peliä. Ihiminen ampuaa luvan perästä uliahia hirviä ja söpöjä pupuja. Sitte vangittoo häkkiihin jotaki elukoota karvan tähären ja tramppaa mettis kusiaaset ja muut pikkuelukat hengiltä sen kummemmin murehtimati.

Pyssyyllä elukkojen roiskiminen on tosi epäreilua. Jäniksen perähän usutetahan matala- tai korkiajalaakaasia räksyttäjiä väsyttämähän luantokappales ennen viimmestä voitelua. Hirvet aharistetahan urheeren ajohenkilöören mölinällä ja harmairen rakkien räksytyksellä ampuamislavan etehen ja sitte siältä ylennökseltä prätkäästähän lyijyä sarvipään ottahan. Tukholmalaaset lämmittelöö tappamiensa kanien raaroolla tupiansa ja soon isänmaallista se.

Suames saa narrata hauen kaislikosta suupalaksi. Täs maas saa linnaa, jos haukehen sekaantuu. Kaikki aijjan hermolla olovat peliätellyt ihimiset flitkaasoo kyyn hengiltä, potkaasi viatoon elukka imistä eli ei. Soon kumminki aina sakon paikka ku kyyn teilaa. Maria-aikana joku kares levittää huhun, notta likimettäs on nähty karhu. Luannon julumuutehen ja mariakatehesen uskovat uikuttaa kotona kynsiä pureskellen, notta kaikki karhut pitää saara hengiltä oli niitä eli ei. Eikän kakaroota voi päästää kouluhun kaupungiskaa, ku karhu voi tulla ja nualaasta kakaran knekusta.

Yhyrellaasta hyäryllisten elukkaan älytööntä tuhuamista on ollu ja on ylenpalttinen siivuaminen. Sairaaloos on jo aijjat sitte kehitty sellaanen vihaanen kliinattu pakteerikanta MRSA johonkei pysty helevetin raskahalla singollakaa.

Korot on puunattu niin siivooksi, notta kakarooren luannollinen puallustusmekanismi on saatu tärveltyä ja sitte ne koko loppuelmänsä kärsii vanahempien itte aikahan saamista allerkioosta, astmasta, riapeeteksestä, nivelreumasta, ms-taurista tai jostaki monesta muusta nykyaikaasesta ja muarikkahasta vaivasta (viite: Tautista puhtautta, Tieteen Kuvalehti nro 8/2008). Pitääs vaan muistella, oliko silloon muatitautia, ku räkänokkaaset kakarat konttii paliahalla perseellä navettasaappahien jäliis vetoosella laattialla kissien koirien kans samasta kupita särpään. Ei muuten ollu kovin paliua.

Nykyysin suuhun pistetähän kaikem maailman kaupan ruakana myymää sontaa, joston maut ja kaikki saatu sihivittyä pois. Sitte maha on kuralla tärkeeren pakteerien siältä kualtua. On pakko ruveta vetämähän sisällensä asirofiluksia ja muita pöpöjä, jotta saarahan ruikun lentäminen pirättämähän. Hoh, hoijaa, sanon minä ja ihimettelen tätä touhua.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Humanoirit on täälä

Paasasin rakilleni tennispallua kuninkahan linnan viäres olovas puistos. Se koirantomppeli toi sen pallon aina takaasi ja sitte sitä piti taas lennättää. Erettihin siinä sitte pallua paasaamalla kunkun porttia kohoren. Äkkiä piskini unohti pallonsa ja seisahtuu jaloollensa ja jömöttää paikoollansa ku tymä. Toliottaa hiavahtamata harintehen suuntahan, muttei puhu mitää.

Mua rupes kiinnostamahan koiran pirättäminen ja yritin tihirustaa sen kans samahan suuntahan. Siälä soli ehta ihimiseksi naamioontunu humanoiri hariantehella. Se pyäritti kärennäköösiänsä kus hollantilaanen tuulimylly. Sitte se rupes topsottamahan kärennäköösillänsä reituusennäköösiänsä. Sitte sille ilimestyy puelimennäköönen toisehen kärennäköösehen ja se rupes sen kalun kans niakalehtamahan.

Mulla raisteli kylymänoloosta pairan alla ja koiraki pikkuusen uikutti. Mä yritin tiirata sinne runsahan saran meeterin päähän ihimestä. Sillä näytti olovan jalakojen juures maas joku liäriön oloonen metallipurkin näköönen laites. Varmahan joku lähetin kaveriille johonku. Humanoidi heiluu sen purkinnäköösen ympärillä ku tärpäntikkeli ja silloli varmahan jokku erilaaset kommunikoontikonstit ku oikeella ihimisillä. Niin sen päättelin.

Rakki yritti lähtiä ottamahan likempää selkua kummajaasesta. Esmentelin sitä ja sanoon, nottei sitä tiärä kuinka leviäätte tuallaaset hakaroottoo. Rakki tuli samahan tuloksehen mun epäälyni kans ja pysyy paikoollansa. Sitte nähtihin ku pultsarin näkööseksi naamiootunu toinen kummajaanen hiippaali puskikos kultaasen noutskun näköösen rakin kans sitä kunkun tupaa kohoren.

Moltihin rakinkaa samaa miältä, notton tullehet ourot oliot monen milioonan valovuaren takaa vaklaamahan pelekian kunkkua. Jos niillon sellaanen vanhanaikaanen tiato, jotta tämäkin kunkku kulukis Kongos timanttivarkahis ja ne tähärystääs sen aarretapajille. Päätettihin olla muina eliöönä ja tuumattihin ostaa huaminen lehti. Siitähän me sitte nähärän oliko meirän epäälyys mitää torenhaisua.

torstai 15. lokakuuta 2009

Suurta ilua leheristä

Leherel lukua piisaa ny. Niiton leiaallu kaikista maharollisista paikoosta sisällekki ja kengis tuloo lisää, varsinki satehen jäläkehe. Ei taira auttaa urputtaminen julukisen sanan neuvostohonkaa, vaikkolis kuinka tympeetä lukia nua leheret.

Mä en ymmärrä parahalla taharollakaa, minkätähären kunnanisät haluaa pitää ja variella nuata koko lailla turhanaikaasia jättilääskokoosia lehtipuitansa tuas isoon kulukuväylän molemmin pualin. Puistei oo ku haittaa ja kiusaa ihimisille. Ne lennättelöö tonnikaupalla lehtiänsä ympäri lumperoosia ja purotteloo isoja kuivia oksia käypäläästen ja autoolijooren niskahan.

Meirän kohoras on kova myätämaa kaupunkihin päin. Ei oo yks tai kaks kertaa, ku pyäräälijä tuloo tuhatta ja sataa puiren takaa justihin silloon ku mä yritän avootella puiren toiselta pualelta koslallani tiälle. Viälei oo sattuinu mitään, mutton ollu likillä monta kertaa.

Nua leheret pistää vihaksi, ku niiton jo paksu kerros tuvan eres, vaikkon porraspääs majaaleva jättilääspyäkki viälä ihan veheroonen. Kunta on tuanu jotaki verkkohäkkiä tuanne puiren välihin ja kirioottanu niihin tiaron, jotta vain leherille. Se haluaas ystävällisesti ilimoottaa asukkahille, notta saisivat haravoora kunnan elättien jätökset ja nostella karsinoohin.

Mäki oon joka vuasi haravoonu pihan ja karunkohoran. En haravootte enää ku pihan ja lakaasen ne lehteni karullen. Mun pistää vihaksi, ku kunnan varsimiähet pitää pakuusnansa kaffituntia kaiken päivää ja asukkahat teköö niiren tyät.

Oon kattellu kuparinauloja kaupoosta jo monta vuatta. Ny löyrin ja niillon tiätty tarkootus mulle ja tualle lähietuusimmalle puistopuullen. Hakkaan niitä kuparinauloja vasaralla puun juurakkohon juurenniskan alapualelle kilon tai pari. Katkaasen tiätysti näpsyttimillä aina sen naulan lyantikannan ennenku saattelen naulan kalapeetilla syvälle puun sisälle.

Jään rauhas orottamahan kevättä ja taivastelen sitte kunnan äijjään kans yhyres, ku meirän porraspään pyäkki ei lykkää enää lehtiä. Mikähän sen on tullu, mäkin siinä sitten muka siunaalen. Kyllä mä sen tiärän, notta ku kuallu puu on piliputtu kärryylle ja kantoki raastettu ylähä, ne äijjät tuloo istuttamahan tilalle uuren roskaajan. Mutta menöö kauan ennenku se saa yhtä palio lehtisotkua äntihin ku vainaja sai.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Ensin portahat säriettihin.....

Rupesin ainaamahan siäniä kasuavia kellarin trappuja parempahan reirahan. Heilutin niitä pikkuusen alareunasta ja ne tosi raskahat märännehet tekelehet purota mätkähti kellarin laattialle. Ei ollu tarkootus purottaa niitä, ku oli huali siitä, notta millä ilivehellä saan ne takaasin ahtahasehen kolohon takaasi pystyhyn, jos ne putuaa.

Homehista märkää kiviseinää vasten ollu siänireituunen hajos purotesnansa kymmenihin tuhansihin piänihin paloohin. Tupajumin syämä ja lahottajasiänen tyynnööstelemä pyäkkireituunen oli krapiempaa ku Leksandin näkkileipä. Tuli piänehen pintaremonttihin liävää enemmän lisää uusia haastehia. Piti lähtiä siitä paikasta flankkukauppahan riiamahan lisää tarvespuuta.

Olin saanu sen kulukuväylän vaivoon käännettyksi kyliellensä remppaa varten siälä laattialla , ku entinen naapurinkloppi soittaa viäreestä ulukomaasta ja sanoo tulevansa junalla tänne kattelemana jotaki kulukuneuvvua ostomiäles. Kysyy tiätysti, notta saako tulla meillen. Mulloli pikkuusen pirut miäles ja sanoon, notta tottahan toki. Tervetulua vaan.

Toimiteltihin ensin tärkiimmät asiat, niinku kolomenkymmenen vuaren takaaset kotkotuksemma. Kysääsin sitte viarahalta, notta sopiiko nuasta haalariista mikkää sun yles. Jokku Jokamies housut sopii ja mun kaikkii suurin flanellipaita. Vähä ihimetteli tyävaates sulukeesia, mutta käsitti heti, ku raotin pikkuusen kellarin ovia. Tykkäs lähtiä oikeesihin hommihin ja mä tykkäsin, nottei koko viaraalu mee vanhojen haikaaluhun.

Touhuttihin ainaki pualehen yähön ja aamulla varahin huutelin vinttihin päin, jotta ota ny kuule jo selekä sängystä ja lähäre sontimahan, notta pikkulinnut saa ruakaa. Nyhtyriä tyäläänen tuli pian tyäkletuusnansa ja homma jatkuu trapuus. Trenkini nauttii selevästi joka hetki kättensä jäliistä . Käytihin me sitte pikkuusen viarahan varsinaasella asiallaki. Portahat nousi kumminki ylähä ja niistä tuli paremmat ku noon on koskaa ollukkaa. Ei flätkährä enää alaha eikä notkahtele kinttujen alla. Ei niihin kyllä montaa alakuperäästä puunpalaa jäänykkää.

torstai 8. lokakuuta 2009

Kalsarit ärsytti

Moon ollu vissihin liika kauan rästäsvuaros, ku mä en oo enää varma luetun ymmärtämisestä. Sanat on ittestänsä seleviä, mutta ne on ku palapelin nappuuloota sikin sokin. En pääsny selevyytehen tämänpäivääsen sontasioonin uutisesta. Raavas miäs piänisti harianvarren monehen palahan mäntätesnänsä parikymmpistä kloppia Vimpelin Lakiahariulla mennä tammikuus. Se selekes käräjäuutisesta.

Uutisen otsikkokin oli tyhyjentävä."Vaimonsa seurapoikaa kepittänyt mies tuomittiin pahoinpitelystä." Vaimoonen oli toimitellu ehtoonpuales menevänsä siivuamahan vuokrakämppää. Äijjällä oli sitte kuulemma tullu joku epäälys, muttei leheres ollu selevitystä, notta mistä. Parin tunnin perästä se tuumas kans lähtiä majalle. Leheres ei puhuttu, notta siivuamahanko kans, vai muutooksensakko.

Kämpällä oli ovet tällätty säppihin. Äijjä kolisteli aikansa ja sitte näki hussuttimen alta jonkun nuaren klopin kalsariisillansa tuvas. Varmahan nuaren miähen köykäänen siivousasu sai herran veren kiahahtamahan. Se katkaasi luuranvarren ja sillä tyngällä sitte piänisti oven klasin ja lähti tarkkaalemahan siivousasuja. Kauhialla huurolla se sai poijjanklopin yläkerran sängynala piilohon ja varsinaanen siivuaja häippäs krannihin soittelemahan poliisille.

Sängynaluunen löytyy ja herra rupes raitoomahan kloppia luuranvarren tyngällä oikee tosisnansa. Tynkä meni moniotteesehen poikki, mutta herra ei luavuttanu. Lopuuksi silloli käresnänsä teräväksi katkennu varren nysä. Sillä se lupas pistää poijjan vattan läpi, muttei teheny sitä. Uutisisesta ei seliinny, jotta olisko herra halunnu pistää poijjan seinähän kiinni sillä knysällä siksi aikaa, ku olis hakenu ehejemmän harianvarren.

Vähä soli kuulemma rauhoottunu ja käskeny poijjan tällätä pukuumet yllensä. Sitte soli pakottanu poijjan autohonsa. Vastahan oli tullu polisiisien vilikkuauto. Herra pirätti sen ja toimitteli hetkuusen virkavallan kans. Poika pantihin sinisen auton peräkoppihin ja herra jatkoo matkaansa.

Kyllon monta selekiämätööntä kohtaa uutises. Karehtiiko se panmputtaja poijjan kalsasia? Jos jalaas oli vaikka uuren Sloggit. Olisko äijjä ollu niin tärkiänä toisen pukeutumistyylistä, notta nuan raihaantuu. Kroikootteloohan akakki leheheren sivuulla, eikä sitä niin kummana piretä.
Ja minkätähären se poika pantihin polisiikyyttihin, vaikka se kepittäjä sitte sai ultimaattumia käräjillä? Mummiälestä uutisen tekijällä on unehtunu muutama sääntö lehtijutun teos. Vai oliskohan nykyysin niin, notta toimitellahan vain pikkuusen raamia uutisesta ja lukija saa sitte itte teherä siitä miäleesensä tarinan.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Pukille pitääs kirioottaa

Havahruun tänäpäivänä, jotta jouluhan on jo enskuun perästä. Tee itte timpraajien kaupas pistettihin jo kaikellaasta joulupallukkaa hyllyhyn. Melekee potkupakkokentän kokoonen ala laattialla oli täynnä paffilootia ja noli täynnä nuata miältä ilahruttavia helyjä ja ilimalla täytettäviä pukkihahamoja.

Tuli vaan miälehen, notta ny pitää kiriottaa nopiaapukillen. Tuskin oon ollu niin kelevos, jotta jouluna mitää pussinperältä heruus, mutta saahan sitä yrittää. Minen oo täs kiiruhus viälä keriinny hahamottamahan toiveslistaani. Ei oo mitää viälä päläkähtäny piänehen miälehen. Taitaa ny sitte mennä yäunekki, ku pitää koittaa tuumoostella listaa kuntohon.

Oon tavannu tällätä pukin kiriehen pihanpualohoosen oven karmilistan ala. Soon siitä aina johonku hävinny. Kyllä ne tonttukoltiaaset tääläki päin tramppaa ja kulukoo vaharaten klasiista, nottonko kilttiä porukkaa tuvalla. Luulikohan muutoon se laihiaalaanen äijjä ittiänsä tontuksi tai peräti pukiksi ku soli kulukenu Vaasan seurulla ihan sänkymariiski asti tiiraamas ihimisten eresottamuksia. No, son sen juttu. Tiilenpäiren lukua tuli.

Kyllon ny kiva orotella keinovalojen juhulaa, ku saa melekee kolome kuukautta kuullella joka kaupas pimpelipompelia. Ei helevetti, mihinä sitä ny voi oikee asioora. Mun hermot ei kestä tätä Jeesuksen syntymän ihimisläheestä muisteluaikakautta kuu tolokulla. Ku olis tiaros eres joku pikkupuari, mihinkei kaikem maailiman joulukolehet mahtuusi eikä omistajat osaasi tällätä mitään levyä kilisemähän.

Pikkukauppoja on. Noon auki vain yällä, muttei niis myyrä ku viinaa, viiniä,kaliaa, tupakkia ja säilykkehiä. Ei oo tua ratkaasu asiahan. Jos meinaa saara evästä ostetuksi, pitää trampata kilometri tolokulla toinen toistansa suuremmas marketis ja nauttia pimpelipompelista molemmilla korvilla.
Mutta ei taira olla Suames asiat kummemmin. Joku aika sitte kyselin Hyllykalliolla parturis jotaki piäntä seinäjokista kauppaa, ku mulloli vain piäni asia. Akkalauma tuumoosteli isoolla sakilla ja nupisi jotaki huulihinsa ja sitte yks älykäs hoksas. On täälä yks piäni kauppa, Anttila.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Taukovoimistelua

Kerraasti mennesnäni verotoimistohon, oventakana oli käytävä täynnä hikisiä mammoja kaihias jumpan tohkehes. Ny tua jalo virkistääntymismuato on otettu käyttöhön lentonehiski.

Intialaanen kones oli lähteny jostaki toisesta turpaanipäiren maasta ja oli matkalla Intian pääkaupunkihin. Joku henkilökunnasta, arvatenki miäs, oli ruvennu lähentelemähän lentoemua. Siitä suuttuu toiset henkilökunnan jäsenet ja matkustajat. Eihän tuallaanen passaa.

Hiplaamisesta lähti liikkeelle hirmuunen ottahanlyäntikisa, johona tiätysti oli koko henkilökunta ja niin moni matkustaja ku vaan siihen mahtuu. Sata oli kuulemma matkustajia kaikkinensa. Eiku autopilotti päälle ja ohojaamo tyhyjäksi, ku kerta oli tervehellistä liikuntaa peremmällä, tuumasivat kapteeni ja perämiäski.

Joku konehen tyyrääjistä otti jostaki nokkihinsa ja uhkas viärä konehen johonki toisehen maahan. Uutinen ei paliasta, jotta eikö tua pilotti ulettunu lyämähän tarpeheksi siinä hässäkäs, vai oliko se nuupahtanu jonkun muun asian tähären.

Ny lentoyhtiö epäälöö henkilökunnan osallistunehen joukkotappeluhun ja pari tyyppiä on kuulemma jätetty tutkimusten aijjaksi kentällen. Ei siinä ahtaures kuitenkaa mitää kunnon tappelua oo voitu saara aikahan, ku vain pari lentotyäläästä oli vähä nirhaantunu tuas ottelus. Kunnon tappelushan tuloo vähintään mustia silimiä, muttei oo nuasta intialaasista näköjänsä muuta ku nuhajaamisehen.

Oon kauan jo ihimetelly, kuinka ne konehen tyyrääjät pysyy tunti tolokulla hereellä huumaavas metelis. Ny intialaaset aukaasi pään kunnon taukovoimistelulle. Ei tuallaasen nujakoonnin jälähen varmahan nukuta hetkehen.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Klasihommis

Viikol loppuna on hianua, ku on aikaa teherä vaikka klasihommia. Perinteesiä tai sitte kallistelevia. Moon ny valinnu tuan perinteesemmän, ku kuppihommat on vanahalle äijjälle liika kovia touhuja.
Viikolla jo leikkuutin erikoosmuatoosen artnoveau -tyyppisen ruurun mestarilla. Nykääsi 15 ekua, mutta paketis oliki kaks ruutua. Oli vissihin hariootellu leikkuuta ensin yhyrellä.

Mulla sattuu olemahan tuala aarteistos Sumesta tuatua klasikittiä. Silloli hyvä taikinoora se ruutu pokahan. Täs kakskymmentäluvulla pykätys taloos on kaikki alakuperääset ruurut vain kitillä kiinni. Tiätysti kunniootin peritehiä, enkä ruvennu tumpuloomahan klasia millää rimoolla.

Klasi meni aikanansa pirstiöömihin mun viimeesen nokialaasen kännyn siunaustilaasuures. Se hetki oli lyhyt, mutta kyllä nokialaanen kans oppii kerralla olemahan. Ei oo sen koommin menny omia aikojansa taskus nettihin eikä soitellu kellekkää. Mulla tuli senkaas äkkiä välit seleviksi pitkäaikaasen ykspualisen omapääsyyren takia. Se lennähti voimalla seinähän ja siitä klasihin.

Onhan näitä klasimestarin touhuja ollu ennenki. Tulin kerran koiralenkiltä tosi kipiän seliän kans. Olo oli yhtä huutua. Uluko-ovi oli tiätysti menny takalukkohon vaivaasen käppäälles rästäsvuaros verätettävänä. Eiku tiiliskivi klasin läpi tupahan. Pikkuusen yritin luuralla huirella sirpalehia sivummalle, nottei rakit telaa hianoja jalakatyynyjänsä. Siitä sitte kiamurtelin alle kolomekymmentä senttiä korkiasta reijästä melekee rampana pää erellä tuvanlaattialle. Viikonpäästä sain tällätyksi uuren ruurun.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Henkarina filimihin

Mun ympärillä säteeli viimme yänä suurta ihaalua ja karismaa. Mut oli tällätty isoon kameran etehen kuumien lamppujen ala lavittalle istumahan. Joku komia fryökynä sitte toimitteloo musta oikee nimen tiätysti mainiten, jottei kellekkää jäisi epäselevyyttä keston kysymys.

Se fryökynä siinä paapatti imelästi, kuinkoon erellisen vuaren missinä pääsny pitkälle kansaanvälisis mallin hommis. Se siinä mainaasi, notta kaikki arvostetut muatitaloot kilipaaloo, notta mikä niintä saa mut henkariksensa. Molin koko aijjan aivan otettuna nuasta kaikista ylistyksistä.

Se siinä aina välillä vilikaasi mun päälleni näyttään selevää ihaalua mua ja mun saavutuksiani kohtahan. Toimitteli, notton tullu arvonnousua näis hommis ja mulle ollahan tekemäs hianua elokuvaroolia johonaki Ameriikan itärannikolla. Sitte se pani jonku filimin pyrimähä. Mä siinä kroikoottelin pikiniis johonaki merenrannas rantapallo kainalos. Mun ilimes oli vakava ku hautajaasis ja mä kävelin ku kameeli. Nuanhan kaikki muukki kunnon mallit tiätysti teköö.

Sitte se kääntyy mua kohoren ja rupes kysymähän jotaki. En keriinny kuulemahan kysymystä loppuhun, ku tua meirän sivistymätöön rakki rupiaa juaksemahan unisnansa mun selekää pitkin. Tiätysti mä siinä sitte heräsin vihaasena, miksei tua elukka anna mun koskaa kattua leffaa loppuhun asti. Sillä saattoo olla menos jotaki saman tapaasta tai son tosi unikares.

Unenpöpperöös tarkistelin varooksi tilannesta. Tuan ilonpilaajan lisäksi viäres huakaali sama ihiminen ku maata panneski. Ei ollu mitään prinssiä uliasta sadun maan, niinku jo vähäaikaa olin epäällykki. Rakki antoo niin hetkuusen kattua sitä yänäytäntyä, notten oo varma, oliko mun parta eres ajettu siinä rantakohtaukses ja kuinka rintoopiälikarvat mahtoo siältä yläosan alta loistaa. Ja kuinkolin saanu sen pukuumen alaosan pujotettua ylleni, nottei se näyttäny kovin kaamialta.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Irän mallihin

Nua uusien EU -mairen kansalaaset jaksaa ilahruttaa läsnäolollansa. Ystävällisiä keriälääsiä piisaa joka karunkulumahan. Niille ei kelepaa hampurilaanen, hynää olla pitää. Mafialle pitää maksaa organisaation kustannuksista tiätysti lunnahat rahalla. Ei pomoolla oo mikää hampurilaasen näläkä.

Tämä kaikki on vissihin arkipäivää koto-Suameski. Täälon keriuu menny paikoon aika kovakouraaseksiki. Tämä meirän kyläkauppa ryästettihin pyssyjen kans keskellä päivää. Kuka sitä ny pimees alakaas viarahan maan ouros taloos möykkäämähän.

Naapurikaupungis kulukeella ollehet EU -neuvotteluuta käyvän maan äijjät oli yllättäen kauhias rahapulas. Niillei ollu aikaa ruveta keriäämähän, ku oli miäles vissihin mukavempiaki hommia. Ne tuumas, notta rahaa pitää saara ja nopiaa jotta sais sitte rauhas ruveta harrastamahan.

Vuaren ja joen välisestä pikkukaupungista löytyy sopiva pankkiautomaatti. Herrat tuumas tosahuttaa automaatin hajalle ja siivota setelit salakkuuhinsa. Ei siinä kauaa nokka tuhaannu ku automaatti oli panostettu. Ja sitte valakiaa tulilankaha ja pum.

Hyvin onnistuu. Automaatti aukes. Pahaksi onneksi koko pankki kaatuu rosvojen päälle. Ensin löyrettihin yks sankari. Joku oli nähäny kaks hiipparia. Löytyy siältä raunioosta sitte toinenki amputyäläänen. Kumpikaa ei ollu kuulemma enää erikoosemmi himoonnu niitä rojun seas olevia seteliä.

Mä luulen, jotta joku EU:n instanssi opettaa näitä turistia kohtuulliempahan panostamisehen. Menöö tuallaasilla hirmupaukuulla vain hukkahan hyvää varaastettua tynämiitiä.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Sato melekee mahas

Moon toimitellu moniotteesehen tuasta suurisuuntaasesta klasinaluusvilielmästäni. Niin isua touhua soon, notta kyllä tämä meirän soffakämppä taitaa olla alaltansa isoompi, ainakin tuahon juuresmaahan nähären. Kyllääntymisehen asti oon siitä pläntistä paasannu ja ny tuloo vihoviimmeenen hölinä. Tämon raportti.

Syksyllä maahan tälläämääni puriua syätihin tiätysti kaiken talavia samoon ku valakosipulia ja tavallista sipulia. Puriua oli niin hemmetisti, jotta sitä piti ruveta kesällä jakamahan tutuulle, ku suus alakas maistumahan pelekkä leherellinen sipulikasvi kaiket päivät.

Perunat syätihin maasta sitä mukaa ku ne pullistuuli syäntikokohon. Juuriin niitä suurimpia kärellä koko vartta kaatamati. Mitei keriitty heinäntekokuuhun mennes syärä, tällättihin paffilootahan ja otettihin Suamehen evähäksi. Samoon suurin osa valakioosta kuulahista lähti evähäksi. Raaimmat jäi mustille rastahille nokittavaksi. Tiättihin, notta kypsyyvät pois ollesnamma ja tippuuvat. Juhannuksesta alakaan mansikkaa on lykänny nähin asti. Viimme vuanna 22. lokakuuta syätihin viimmeeset.

Yhyren lajin vaaramet ja punaaset puskamariat pisteltihin vattahan ja lopuusta turahutettihin menunlirahrus. Mustan marian puskalle annoon moottorisahaa. Hernehiä kans saatihin evähäksi hyvät kyllänsä, mutta pääosa jäin tuanne kuivamahan ja tippumahan maahan. Saamoon käytihin pavuulle. Tein sitte kokeeksi viälä varres olevista kuivista mötikööstä soppaa muutaman kerran. Sev verran on ny jyviä jo valamihina maas, notta hernestä ja papua varmahan lykkää ens suvena mistä rookaa.

Kovista omenoosta saatihin niin hyvää sosesta notta meinaa viärä kiälen, ku sitä saa pyhäästä kropsun päälle. Ny viälä tuloo yhyren lajin vatuusta ruma korttelillinen päiväs ja muutama mansikkakin viälä kerkiää punaaseksi. Kypsymistä orottaa enää karhunvatukka. Sitte on kaikki kunnos.

Oon pitäny kesän jäläkehe plänttini kesannos, ku oli niin hirmuusesti tullu roskaa. Muina vuasina mullon ollu tähän aikahan tulos toinen sato, mutton liian roskaanuttavaa hommaa teherä jatkuvasti niin.

Oon ruvennu tälläämähän pikku hiliaa uusia valakosipulia maahan. Apupaskoja kun en käytä, oon teheny maahan perunavaon näkööstä uraa. Oon täyttäny sitä sitte puusta puronnehilla omenoolla, perunankuarilla, ja kaikellaasella maharollisella elollisella jättehellä, ruahonleikkuujättehelläki. Kun oon uran peittäny, sitte tällään siihen yläpualelle valakosipulini. Siälä ne rontot mätänöö ja sipulini saa ruakaa.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Lyhkäänen siänehen

Ei tartte ny palio vaivootella ittiänsä siänehen menos. Koppa ja puukkoo kätehen ja kellarin ovi auki. Siitä puuportahien reisipuusta alakaa likimmäänen siänivilielys. Matkaa tästä soffalta on ensimmääsehen maronlakkihin viitisen meeteriä.

En oo viälä selevittäny, notta pirättääkö hengitys, jos nuata rupiaa mohomeltamaha. Pitääs löytää joku siänikiria. Mä en oo koskaa meinannukkaa syärä sellaasta siäntä, jota en tunne. Nuoren lakit on sellaasia viiren sentin kokoosia halakaasialtansa ja noon sellaasia ruskehtavan harmaita. Lakin päällipuales on ruskeeta nurkkaasia laikkuja. Aivan ku se kuari olis joinki repeelly kasvaesnansa.

Samas trappupiäles on kasuanu toisellaasiaki siäniä. Noli ihan lahottajasiänen näköösiä ja ne mä annoon hiliaa kuivaa paikoollensa, mutta näistä ev viälä tiärä. Vaimo on kova lukemahan salapoliisirompsuja, kyllä se varmahan selevittää näiren suvut ja synnyt.

Täkäläänen rakennuskulttuuri suasii näitä lähietuusia siänivilielmiä. Räystähät on ihan turhia. Pääsööhän vesi virtaamahan seinääki pitkin. Nua meirän kellarin traput on joku rakentaja tällänny suaraa tiiliseinähän ja viälä muurannu kaikki ilimaraot kiinni. Täkälääsis seinis ei tiätystikkää oo minkäällaasia eristyksia. Ei eres sitä kellarin seinää oo millää lailla eristetty märiästä ravasta. Kyllä sitte siänet tykkää tuala pimiäs ja kostias.

Moon hommannu jo joku aika takaperi uuren reisipuun niitä trappuja varten. Flankun pääs oli punaanen leima LUVIA. Eileen tarvittin sitä puuta tällinkinä, ku klasia pesin. Hyvä oliki, ku ei notkunu yhtään. Pitääs ny vaan malttaa se vissihin tällätä sinne mihinkä son hommattuki. Muuten vaimo menöö tänttä ränttää kuupellurua pyykkikoppansa kans alaha kellarin laattialle. On tullu pikkuusen notkiat jo niistä trapuusta ja vähä pritkuuki jo.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Taas ihimisten kirioos

Viikko takaperi köllährin sängynpohojalle suarin vartaloon kerien. Ryiin melekee keuhkoni pihallen ja väliaijjat tärisin hirviäs horkas ja yritin saara maailimaa kiruksihini, niinku joku ahaven rantahiaras. Ei ollu villisikaflenssua ei, eikä oo viäläkää. Nämoli vain näitä mun satavuatisia.

Ei oo minkäällaasta astmaa, ei oo mitään allergiaa, ei minkäällaasta keuhkojen tiaros olevaa vikaa eikä ollu mitään kulukeella olovaa tautia, eikä syräntautia eikä mitään lääkärien järiellä seliitettävää. Kerraasti, ku pääsin täs ihanuuresnani oikee huippuvireesehen, tuli tinnitukset ja kaikki. Silloon joku nuari lekuriflikka täs naapuris tälläs vahingos sellaaset rohorot, notta sain olla sej jäläkehen monta vuatta ku ihimiset.

Kymmenkunta vuatta sitte olin tämän mysteerin takia pallooteltavana Suames neliä vuatta eri paikoos. Mitää selevyyttä ei tiätysti tullu. Revittihin paloja kehkoosta moniotteesehen, puhaltelin tuupiihin aamun illoon lääkkeen vaikutukses ja iliman. Poliin sairaalapyärällä ku lykättihin pakkaasilimaa kiruksihin. Tehtihin kaikem maailiman maharolliset testit ja pelleelyt. Ei tullu koskaa mitää selekua mistää. Lopetin omaehtoosesti lääkäriis tramppaamiset, ku se vaikutti ihan turhalta monivuatises tyhyjänpäivääsyyresnänsä

Oliski päässy vaikka eläänlääkärihin, asia olis varmahan jo selekiä ku pläkki. Suamaalaases kipiänhoiros asiaa yritti ronkkia vain ulukolaaset kiältä taitamattomat läskikäpälät. Osasko ne eres niitä tutkimustuloksia tulukita? Tuskin. Ja sitte kukaa tuntunu ottavansa asiaani päällensä, eli vastuullensa. Joka kerta mua tenttas, siis vain tenttas, mitä eksoottisemman hipiäänen tohtori aina vaan hianommalla mongerruksella evästettynä. Aina uus lekuri alootti aluusta ja samasta pistehestä ku erellinenki.

Ny meinaan tällätä tämän maan lekurit selevittämähän asiaa. Täälä ainaki otetahan vastuu potilahasta ja teherähän kaikki maharollinen asian selevittämiseksi, eikä eheroteta heti psykolookista konsultaatiota. Voi olla, notta pääs on vika ku suksi ei luista.

En oo tiätysti itte mikää lekuri, mutta vaivani ja historiani on mun itteni. Ku kelaan maharollisuuksia taurin alakuperähän, tuloo ensimmääsenä miälehen pakkohiihtokilipaalut kakarana monen kymmenen astehen kimottehes. Ei ollu mitään pakkaasrajoja ennen, ku piti lähtiä maakuntaviästis oman kuntansa pualesta suksittelemahan.

Kerraasti viästi lähti Jurvasta aamuhämäris kolomenkymmenen astehen kuivuures. Olin ensimmääsellä osuurella. Multa katos koko latu ja torellisuuren taju. Klapsuttelin vaan etehenpäin eres menevän klapinaa kohoren. Viälä kaharen tunnin päästä tohuutin samalla lailla, ku justihin vaihtohon tulles. Soli vissihin hualtajien miälestä huanon kunnon merkki, ku ei saanu tohuutestansa pirättämähä.

Johonaki vaihehes tuli pakkaasrajaksi -25. Mitä silläkää oli merkitystä, ku kymmenet ihimiset huakaali siinä mittarin viäres elohopian kehitystä seuraten. Yleensä peli ratkes sillä, notta kisajäriestäjät painoo lämpöösellä peukalollansa siihen mittarin paluukkahan, notta saatihin mittarinvartehen passelit näytöt.