Mustikooren viliely on kannattavaa, ku kerta saa satua. Oon varaastanu joskus vuasia sitte muutaman mustikkamättähän meirän maan matalalta vurialuehelta.
Ja ny tuli kolome hyväm makuusta mariaa suimittavaksi. Varmahan on mustikka tykänny olonsa kotooseksi, ku sev viäres kasuaa bambu, sembramänty, vuarimänty, kanervaa, rororenttooni, hasselpähkinäpuska, mettämansikoota, kataja (juniperus kommunis) ja koko aluesta vahtii meille muuttanu naapurin kissi.
Kanatalouresta oon kuullu yhyren totuuren ja uskon siihen. Yhtä kanaa vähempää ei kannata pitää, kuulemma. Mustikkaa kantsii viliellä kololomenki marian tähäre. Mum miälestä.
Piänimuatoonen maavviliely kannattaa aina. Kaaliistaniki ov viälä muutama etanan syämätäöön jäliellä. Punakaalista saan aika isoon saron ja näyttääs ruusukaaliki onnaavan.
lauantai 31. heinäkuuta 2010
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Nimet
Ku ajan syntymäkotuani kohoren , meen Akkaansillan yli ja käännyn vasimelle Plukkalan taloja kohoren. Kurvaan Mustaasojan mutkan ja tällään vilikun oikiahan kätehen.
Meen Heikkilänmäen yli ja ohi Sepämmäen ja tuun Klokkerohon. Vasimella on Tossa, oikianpualohoosen kären pualella tuloo pian Santalakso ja hetken päästä eres on Kujankoukku. On ajanu jolkirannasta vasta kilsan.
Käännyt Jaurille (Javre) ja tuun Välimaahan ja pian Paulaanmaahan. Paulaammaan etureunasta oikialle lähtöö Ketunhännänkuja, joka viää Pyyryssalohon.
Mä jatkan Jaurin suaraa ja meen Jaurinkanavan yli ja tuun Jaurille. Huamaan, notta se kyläkunta on Isoonkyrön Palonkyläs, Lauroolas, Uluvilas, Kuivilas ja Ylistaron Heikkoolas. Ny pirätän matkakuvaaluni.
Jaurinnevan ympäristö on oma maailmansa. En ny malta olla sanomati, jotta Jaurinnevalla ja sen ympäristönevoolla kuhisoo kyitä. Ku menöö Vuoressalohon, joka on nevojen reunalla, ei löyrä yhtään kyytä.
Muistan ku vanahat äijjät jutteli asioosta, jotoli kuullehet viälä vanahemmilta äijjiltä.Vuaressalo on joskus palanu. Äijjien päätelmien jäläkehen kärmehillä olis joku suvun peräänen muisto tuasta palosta ja ne sen tähären hirvistelöö nuata kallioota. Minen tiärä mitää, oon joskus kunnellu ja päähäni tällänny.
Nykyysin vissihin toimiteltaas geeniistä. Joku muisto niille kärmehillekki ov varmahan jääny perimähänsä.
Meen Heikkilänmäen yli ja ohi Sepämmäen ja tuun Klokkerohon. Vasimella on Tossa, oikianpualohoosen kären pualella tuloo pian Santalakso ja hetken päästä eres on Kujankoukku. On ajanu jolkirannasta vasta kilsan.
Käännyt Jaurille (Javre) ja tuun Välimaahan ja pian Paulaanmaahan. Paulaammaan etureunasta oikialle lähtöö Ketunhännänkuja, joka viää Pyyryssalohon.
Mä jatkan Jaurin suaraa ja meen Jaurinkanavan yli ja tuun Jaurille. Huamaan, notta se kyläkunta on Isoonkyrön Palonkyläs, Lauroolas, Uluvilas, Kuivilas ja Ylistaron Heikkoolas. Ny pirätän matkakuvaaluni.
Jaurinnevan ympäristö on oma maailmansa. En ny malta olla sanomati, jotta Jaurinnevalla ja sen ympäristönevoolla kuhisoo kyitä. Ku menöö Vuoressalohon, joka on nevojen reunalla, ei löyrä yhtään kyytä.
Muistan ku vanahat äijjät jutteli asioosta, jotoli kuullehet viälä vanahemmilta äijjiltä.Vuaressalo on joskus palanu. Äijjien päätelmien jäläkehen kärmehillä olis joku suvun peräänen muisto tuasta palosta ja ne sen tähären hirvistelöö nuata kallioota. Minen tiärä mitää, oon joskus kunnellu ja päähäni tällänny.
Nykyysin vissihin toimiteltaas geeniistä. Joku muisto niille kärmehillekki ov varmahan jääny perimähänsä.
Ihan tavallista
Löyrin krekoolimaahan mennesnäni tasan yhyret hanskat, hyvät kylläki. Yhtään en valehtele, jos sanon mulla olovan niitä kymmeniä paria. Löyrin täs kuurnikooresnani ykyhyreksän oikianpualuhoosta kinnasta, mutten yhtää vasimenpualohoosta.
Sitte tuli riamun kiliahrus, löyrin ehejän parin. Ja viälä sellaaset pitkävartiset, nottei nokkoonen polta kaluumia tuala möyrytesnäni. Joillaki on sukkia varaasteleva pesukones. Minen tiärä kuka karehtii mun kintahiani. Moon niin herkkä kynnenaluustöhönälle, notton kintahat yhtä tärkiät ku kummisaappahakki, heltehestä hualimati.
Paritittomille sukiilleni oon kekannu ratkaasun. Tällään yksinääsen aina samahan lootahan ja vertaan saalistani muutaman kuun väliin. Rillien katuaminen on jo vaikiampi juttu, jos ei satu olla näköviä tuvas. Iliman rilliähän ei rilliänsä voi löytää.
Moon tuallaasten lukukakkulootteen suurkuluttaja. Ymmärrettävästä syyntä. Moon yrittäny niitä piristellä joka maharollisehen paikkahan, nottolis joskus sellaset pääski. Tämon vaan niin kiusallista ku kulien lukurillit pääsnäni, hakkaan ottaani ovipiälihin ja putooleen portahat alaha. Jos taas mullei oo niitä rilliä, mä en näje pöyrälläkää yhtää mitää enkä löyrä mistää mitää.
Mä en ny oo ihan varma, olisinko mä pikkuusen vanahee ku eileen. Löytääs eres alunakan, notta vois sihirita siältä ja yrittää ynnätä.
Sitte tuli riamun kiliahrus, löyrin ehejän parin. Ja viälä sellaaset pitkävartiset, nottei nokkoonen polta kaluumia tuala möyrytesnäni. Joillaki on sukkia varaasteleva pesukones. Minen tiärä kuka karehtii mun kintahiani. Moon niin herkkä kynnenaluustöhönälle, notton kintahat yhtä tärkiät ku kummisaappahakki, heltehestä hualimati.
Paritittomille sukiilleni oon kekannu ratkaasun. Tällään yksinääsen aina samahan lootahan ja vertaan saalistani muutaman kuun väliin. Rillien katuaminen on jo vaikiampi juttu, jos ei satu olla näköviä tuvas. Iliman rilliähän ei rilliänsä voi löytää.
Moon tuallaasten lukukakkulootteen suurkuluttaja. Ymmärrettävästä syyntä. Moon yrittäny niitä piristellä joka maharollisehen paikkahan, nottolis joskus sellaset pääski. Tämon vaan niin kiusallista ku kulien lukurillit pääsnäni, hakkaan ottaani ovipiälihin ja putooleen portahat alaha. Jos taas mullei oo niitä rilliä, mä en näje pöyrälläkää yhtää mitää enkä löyrä mistää mitää.
Mä en ny oo ihan varma, olisinko mä pikkuusen vanahee ku eileen. Löytääs eres alunakan, notta vois sihirita siältä ja yrittää ynnätä.
torstai 29. heinäkuuta 2010
Maasta ku maasta
Olin taas ostamas kulukevalta kanakauppiahalta herkullista kaasulla kuullootettua kanaa. Naapurikylän kip (kana) -kauppias tervehtii aina ystävällisesti, vaikkolisin kolomas jonos.
Kanakauppias muistaa aina mun nähäresnänsä, notta kaks kanaa ja palio soosia. Joka kerta sitä naurattaa kovaa. Luulen nottei kukaa muu tartte sitä soosia, jonka oon kehunu Euroopan parahaksi. Vaatimatoon kauppias on epäälly, nottonko soosinsa eres Pelekian parasta.
Ollahan jo sen kanaäijjän kans kaveria. Sitte se kysyy taas tänäpäivänä. "Uit velke land jij kom."
Herran murres on sellaasta, notta käyttökiältä opetellu joutuu kysymähän notta hä. Nyt oli hyvä kysymys. Joo, jotta mistä maasta oot kotoosin.
Kanakauppias on eherottanu mua engelsmanniksi ja miksikä ulukomaaneläväksi hyvänsä. Mä en kylläkään puhu engelsmannia ku pakon eres tai suures häräs, silloon ku susi ajaa takaa tai sauna palaa. Ymmärrän kiältä, joo.
Kanatiskillä oli mun takanani hyvin muarostunu naisihiminen. Varmahan kauppiahan tuttu tai ei. Se kauppias rupes sitte ilimoottamahan, notton täälä monen maan asiakkahia mulla. Viittii taas kerran tiarustaa äänehensä, jotta mistoon tullu. Luulen notta, markkinoontiesityksenä sille naisellen.
Kaharen kären huiroon toimitellesnani, nottoon feinlandista, pohojoosesta, eikä multa mikää puutu. Kuumas kanapajas ollu jätkä taisi huamata mitä mun takana tapahtuu, tai sitte ei. Mun takana jonos ollu lady (leidi) ei meinannu pysyä sukkahousuusnansa meirän kaharenkeskisen kommunikkoonnin takia.
Kanakauppias muistaa aina mun nähäresnänsä, notta kaks kanaa ja palio soosia. Joka kerta sitä naurattaa kovaa. Luulen nottei kukaa muu tartte sitä soosia, jonka oon kehunu Euroopan parahaksi. Vaatimatoon kauppias on epäälly, nottonko soosinsa eres Pelekian parasta.
Ollahan jo sen kanaäijjän kans kaveria. Sitte se kysyy taas tänäpäivänä. "Uit velke land jij kom."
Herran murres on sellaasta, notta käyttökiältä opetellu joutuu kysymähän notta hä. Nyt oli hyvä kysymys. Joo, jotta mistä maasta oot kotoosin.
Kanakauppias on eherottanu mua engelsmanniksi ja miksikä ulukomaaneläväksi hyvänsä. Mä en kylläkään puhu engelsmannia ku pakon eres tai suures häräs, silloon ku susi ajaa takaa tai sauna palaa. Ymmärrän kiältä, joo.
Kanatiskillä oli mun takanani hyvin muarostunu naisihiminen. Varmahan kauppiahan tuttu tai ei. Se kauppias rupes sitte ilimoottamahan, notton täälä monen maan asiakkahia mulla. Viittii taas kerran tiarustaa äänehensä, jotta mistoon tullu. Luulen notta, markkinoontiesityksenä sille naisellen.
Kaharen kären huiroon toimitellesnani, nottoon feinlandista, pohojoosesta, eikä multa mikää puutu. Kuumas kanapajas ollu jätkä taisi huamata mitä mun takana tapahtuu, tai sitte ei. Mun takana jonos ollu lady (leidi) ei meinannu pysyä sukkahousuusnansa meirän kaharenkeskisen kommunikkoonnin takia.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Mihinkä uskoos?
Tämän maan tiarootus hekumoottoon, notton ny perunat (aardappelen) pikkuusia ja niiton vähä. Ei oo tulevasta näliänhärästä toimitellu kukaa.
Mun piäni maailimani on justihin päivvastaasella käsityksellä, ku toitotetahan. Mullei oo yhyrentoista vuaren aikana tullu kertaakaa nii komeeta ja suuria pärniä ku ny. Mä en ny oikee ymmärrä miston kysymys. Perunantuattajien järiestö varmahan haluaa hissittää kilohintoja ylempihin kerroksihin.
Kokemusperääsehen haavaannoontihini voin luattaa sev verran, nottoon torennu uutisen ankaksi. Sev verran voin antaa perähän, notta ittelläni on ollu pikkuusen erilaaset kasvatusmenetelemät ku ennen.

Oon tällänny koleroota nurmelle ja kaarellu ruohonleikkurini moskat päälle. Oon touhunnu kymmene vuatta nuan. Ny oon harrastanu pikkuusen maahanki tällättävien pärnien vilielyä. Oon varamahan sanonukki, notton mulla tosi monta lajia krekoolis ja meinaan syärä viälä joulukuun aluuski uusia perunoota.
Aamulla uutta sipulikrekoolia perkaamahan. Näin menöö.
Mun piäni maailimani on justihin päivvastaasella käsityksellä, ku toitotetahan. Mullei oo yhyrentoista vuaren aikana tullu kertaakaa nii komeeta ja suuria pärniä ku ny. Mä en ny oikee ymmärrä miston kysymys. Perunantuattajien järiestö varmahan haluaa hissittää kilohintoja ylempihin kerroksihin.
Kokemusperääsehen haavaannoontihini voin luattaa sev verran, nottoon torennu uutisen ankaksi. Sev verran voin antaa perähän, notta ittelläni on ollu pikkuusen erilaaset kasvatusmenetelemät ku ennen.

Oon tällänny koleroota nurmelle ja kaarellu ruohonleikkurini moskat päälle. Oon touhunnu kymmene vuatta nuan. Ny oon harrastanu pikkuusen maahanki tällättävien pärnien vilielyä. Oon varamahan sanonukki, notton mulla tosi monta lajia krekoolis ja meinaan syärä viälä joulukuun aluuski uusia perunoota.
Aamulla uutta sipulikrekoolia perkaamahan. Näin menöö.
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Kuka syää?
Tuala rästäsvuaros kulukiesnani oon monehen otteesehen tuumannu asioota. Onko mun istuttamani kaali tai joku naatti mun etupiiriäni? Ei oo, oon torennu. Pitääs olla joku haulipyssy vissihin koko aijjan olokaamella, jos meinaas etunsa kalavehtia.
Älytöön ajatuksenaki. Tällätä ny peltohon kaalintaimia. Aamulla ei oo ku juuret (rot) jäliellä. Jotenkin toivoosin elämän opastusta ittelleni.
Tällääsiltä pureskelluulta taimeni näyttää jo aamulla. Ehkä. Joku ihimes mun uskuani vahavistaa, notta viittin ratustella..
Tämä elukka on mun paras puutarhakaverini. Päivällä istutan jotaki ja aamulla on jäliellä juuret, onhan seki palio. Oon kyllä imehrelly, kun ihastuttavat limanuliskat syää jo häjymmakuusia perunan varsiaki. Tua elukka kannustaa mua puutarhavilielyhyn. En tällää mitää täystuhua klasinaluuseheni. Mullon nookkoosvettä korveeellinen. Jotta joo.


maanantai 26. heinäkuuta 2010
Maanantai
Kun on kesä ny, matkaalen. Eenoo viittiny viäläkää pahemmin kurnuttaa pörrööstimillä asiooreni tähären. Pyärän lestalta näköö ja havaattoo. Jonkun pellilooran soffalta huamaa kesälläki hermostunehen liikentehen. Ohi pitääs päästä paikas ku paikas. Nervöösin huamaa munamankelinki letteriltä, mutta mankeloojaa kunniootetahan.
Lupas tällätä tervyysiä Suamehen lajikaverilleensa. Otti mun lajihin ja siihen kettahansa, mutta väitin notton ny muita kiiruhia. Sanoon palajavani tähän asiahan.
Tätä naapurin tupaa en osta. On niin terävä piikki katolla, notta laskuvariohenkilö voi klosata siihen kallehutensa. Omistajaa ei varmahan silitettääs silloon päästä. Pitikö tua teherä nuan teräväksi?
Tämän pyhimyksen sivuutte tramppaan melekee joka päivä. Ov visihin joinki sivistymättömiä seuralaaseni, ku toinen nostaa vasimenpualohoosen kinttunsa ja sihahuttaa jotaki kellertävää liäntä tolopan juurehen. Se, jokei oo mahananaluuskusija peittää aina hualellisesti sen toisen liämen omalla paremmallansa. Voi olla notta kaverini tiätää paremmin, kuinka täälä ollahan.



Pitääs vissihin eres väliaikaasesti kattella jotaki muuta, ku tätä jokapäiväästä. Mörköperälläki olis kiva käyrä, mutton aina kylymä, paitti tänä suvena. Mullei yhtää haittaasi, vaikka siäläki olis pimiä kesäöisin. Mua nukuttaa yällä.
Tuasta tuliki miälehen, ku soran aikana joku ökyisäntä lähti pyytämähän kansanhuallosta lisäkorttia lamppuöliyn ostohon. Virkaalija tiarusti; onko teillä lapsia, sairaita tai vanhuksia kodissanne. Olis ollu lisäkortille eruksi jos olis ollu. Juureva isäntä siihen: Meillei oo kakaroota, kipiöötä eikä vanahoja. Meillon pimiä.
Tuasta tuliki miälehen, ku soran aikana joku ökyisäntä lähti pyytämähän kansanhuallosta lisäkorttia lamppuöliyn ostohon. Virkaalija tiarusti; onko teillä lapsia, sairaita tai vanhuksia kodissanne. Olis ollu lisäkortille eruksi jos olis ollu. Juureva isäntä siihen: Meillei oo kakaroota, kipiöötä eikä vanahoja. Meillon pimiä.
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Ny mua viärähän linnasta linnahan
Mullon ollu pikkuusen murehena tämä linnoos kulukeminen. Voin ny justihin sanua, nottei sellaaset viranomaaslinnat ku Vaasan linna tai Kakola oo muresna. Oon kumminki kiärtäny ny nuata kivitupia jantus jaloon. Pitääs oikee ostaa tuallaanen, ku mullei oo koskaa ollu ku puutupia. Kiven sisällä olis ainaki viluusta asua.
Prinsenkasteel keskiaijjalta (rak. n. 1500). Aloottelevan kuvataiteelijan Adolf Hitlerin roskaporukka piti tätä tukikohtanansa ja sitte ne viittii särkiä tämän, ku oli kiirus kotia.
Kasteel van Ham Steenokkerzeelissa, rak. 1490-1505 valakoosesta hiatakivestä. Nykyysin tämön monumentti (turistikohores)
Tämä olis myytävänä, hinta vain 1.600.000 eurua. 10 makuuhuanesta, 4 kylppäriä. Rakennettu 1800-luvulla, remontootu viimmesen isoon sodan jälkehen. Kelepaas varmahan kortteerata.
Parinsaran neliön olokkari. Joo. Piisaaskohan kymmenen makkaria ja neliä kylyppäriä? Pitää viälä pikkuusen funteerata. Olishan nua arvot kohorallansa , jos sattuus tulemahan pohojalaasia tuttuja visiitillen.
Viimmeenen linna olis sikäli lähietuunen, nottei oo ku pualen kilsan pääs tästä. Jos rupiaas finanssipuali joinki hohuuttamahan, vois polokupyärän tarakkarauralla veivata seslongit ja pari kiriahyllyä uutehen tupahan. Säästyys muuttoautolaskut ja vois käyrä ostamas vaikka pari kynttilää säästynehillä rahoolla, nottei tarvittisi sitte siälä pimiäs koros pääkkyläästä ovipiälihin hakata.




Viimmeenen linna olis sikäli lähietuunen, nottei oo ku pualen kilsan pääs tästä. Jos rupiaas finanssipuali joinki hohuuttamahan, vois polokupyärän tarakkarauralla veivata seslongit ja pari kiriahyllyä uutehen tupahan. Säästyys muuttoautolaskut ja vois käyrä ostamas vaikka pari kynttilää säästynehillä rahoolla, nottei tarvittisi sitte siälä pimiäs koros pääkkyläästä ovipiälihin hakata.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Pikkuloma jatkuu
Ev viittiny polokaasta aamupäivällä minkäälaasta rekkulesta pyärimähän. Oli vaan piikkuusen sivuutte parikymmentä astetta lämpyä ja päätimmä lähtiä karvaturrien kans jaloon tramppaamahan. Ei päästy viäläkää Prinsenbossiin. Rupes yli neliän tunnin lenkkii ottamahan koirien kituumihin.
Tiätysti joukos oli juamavettä ja sitä tarioolin useen turpajouhillen. Johonaki reissumma aikana kumpiki räksy hyppäs tuarehesen veten riamuusnansa . Tuaren vesi on täs maas harvinaasuus.
Aasi. Varmahan sukulaassialu mullen. Ku tällääselle elukalle tariuaa ompun se hotaastahan heti maistelemati. Hevoonneen nuuhkii ja pärittelöö aina suusnansa sille tariottua herkkua. Fiksumpi, epäälevämpi. Tykkään enemmän hevoosista ku näistä.
Sain tältä likalta luvan kuvata ittiänsä, vaikka toimittelin, notta pirän blogia. En oo koskaa Suames nähäny niin välitööntä, huamaavasta ja ennen kaikkia ystävällistä asiakaspalavelua. En ottanu ylähän puhelimen numerua, enkä teheny treffiä. Jäi tosi hyvä miäli.
Oonko mä ny taas ottanu huanon foton? Täs on kumminki sorssaäiteee kakarooren kans. Nei saanu sanotuksi mullen, nottonko miäspualinen tööttö hommaamas evästä jostaki.
Orismalasta Akkaansillan viärehen virtas ennen tälläänen haiseva luru. Luulen, nottei kusijoeksi sanottu joki enää haise. Oon siitä ylypiä, notton Suames harmaaveret (vesi) historiaa.
Tiätysti joukos oli juamavettä ja sitä tarioolin useen turpajouhillen. Johonaki reissumma aikana kumpiki räksy hyppäs tuarehesen veten riamuusnansa . Tuaren vesi on täs maas harvinaasuus.




torstai 22. heinäkuuta 2010
Elämää kaikki
Matkaalu on hianua, vaikkei ajaasi ku putkella muutaman kilsan päähän. Ei tämä tiätysti voi olla täyrellistä, mutta kyllä arvostan sen korkialle, nottei tartte ostaa pellilooran tankkihin kallista naftaa ja polttaa sitä kattomisiensa tähären.
Sanoosin melekee niin ku kaharen kakarani korkialle ihimisenä arvostettu täti sanoo. "Ah, eikö elämä olekin ihanaa."
Huano kuva mun salarakkahastani. Tämä vartiottoon mun postilootaani joka päivä. Pari rupiamaa sitte soli tulos tupahan. Selevästi asumahan, tulomahan uutehen kotohon. Älyvapaa rakkini näytti sille hampahian porraspääs ja räksytti. Pirin lujaa kiinni rakin hännästä, enkä antanu sen mennä raatelemahan mun ihanuuttani.
En keriinny räknätä, kuinka monen tahoosta nämä ohoraliämen aihiot oli. Joku hörppii lähiaikoona niistä käytettyä juamaruakaa.
Kävääsin yhyrellä (1)oluella tiävvarres. Näin pirätyksis ollesnani näin hianon leirin. Tosi on, jotta mun silimäni rupes sihirittamahan siitä yhyrestä (tosi on, nottoli vain yks) . Mun piti taluttaa pyäräni kotia ku en uskaltanu hypätä lestallen. Maantiäihottuma on ajatuksenaki surkia vaiva.
Sanoosin melekee niin ku kaharen kakarani korkialle ihimisenä arvostettu täti sanoo. "Ah, eikö elämä olekin ihanaa."



keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Soukka maailima
Iliman lento-, juna- tai säkkilippua maailimaa voi nähärä. Avara maailima voi olla soukka, mutta siitä hualimati yllättävän erikoonen.
Vaikuttaas, nottei tästä saa kruisaalla pyärällä. Parahin kialtomerkki täs maas on ollu, nottei saa suksitella. Siinä kohoras maata on lunta varmahan kerran kymmenes vuares. Tällääsillä kialtomeerkiillä ei oo ihimishin mitää vaikutusta. Joka ainuan sivutiän aluus on plakaati, nottei saa ajella muuta ku paikallisliikennestä. Jos mä lähären tuallaasen tiän kautta noukkimahan kuivatettavia nokkoosia, son paikallisliikennestä.
Tämä kirjoottava setä on eläänten kaveri. Istuun ainaki tunnin jonku kapakan terassilla ja lättänoukat tuli kyselemähän kukoot ja mistoot tullu. Kapakas ei ollu tarioolua.


torstai 15. heinäkuuta 2010
Plantentuin
Ku persustaa porottaa pyärääleminen, lähärin jaloottelemahan likille. Plantentuin on aina kävelemisen arvoonen paikka. Yli sata hehtaaria kasvitiätehellistä puutarhaa.
Pikkuusen jäi kalavamahan mun pikkukameran huano yhteestyäkyky. Olin varmahan iliman riilliittä säätäny arvoja ihan puskikkohon. Koko käppäälyni aijjan mun repus oli oikia kameraki, muttoli jääny siihen niin pitkä töttyrä, notten ottanu sitä näköösellen.
Nämon nyt sitte täällääsiä. Kuvat.
Pikkuusen jäi kalavamahan mun pikkukameran huano yhteestyäkyky. Olin varmahan iliman riilliittä säätäny arvoja ihan puskikkohon. Koko käppäälyni aijjan mun repus oli oikia kameraki, muttoli jääny siihen niin pitkä töttyrä, notten ottanu sitä näköösellen.
Nämon nyt sitte täällääsiä. Kuvat.
Pyärän seliästä
Moon tullu ny uskohon. Oikiastansa oon ollu uskosnani koko kitumiseni aijjan. Liikkuumisehen.
Ny ku ei ittiä porota siältä eli täältä, annan rampan kalakattaa. Aurinko pikkuusen porottaa. Taas olin eileen pyärälenkillä. Pitääs vaan saara ostetuksi kypärä ja vaippahousut. On ollu likkiitti tilantehia ja persusta on ihan ruvella.
Ny ku ei ittiä porota siältä eli täältä, annan rampan kalakattaa. Aurinko pikkuusen porottaa. Taas olin eileen pyärälenkillä. Pitääs vaan saara ostetuksi kypärä ja vaippahousut. On ollu likkiitti tilantehia ja persusta on ihan ruvella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)