lauantai 31. joulukuuta 2011

Voihan nenä

Suamalaasen kiskoliikentehen "firman" pomolle maksetahan milioonia ekuja poonusta. Tälläänen pikkuusen sivus mulukooleva kansalaanen kysyy, notta mistä??? Joo, junat ov vissihin pysyny viimme aikoona raitioomilla, mutta kukaa ei tiärä koska sellaasia italiaasia tai ryssälääsiä kyhäelmiä kulukoo.

Tosi hinua, ku veronmaksajat antaa VR-pomokoiralle naksuja, notta viittis jotaki teherä. Jollaki kuupalakalla ny on tiätysti tympiää inahrella mihinkähän suuntahan.

Saakohon nannaa firman pomo tai ei, sen "firman" hommat on ku jostaki laihnahousuusta. Mullon jonkullaanen ymmärrys monellaasihin asioohihin, ku oon jo konenu kansalaanen. Maksan joka kerta VR:lle alle saran kilomeeterin matkasta pualet koko 2450 kilomeeterin kotomatkastani. Tuntuu jotenkin epäreilulta.

Moon paree kakstoista vuatta ollu pois ähkymaasta. Silloon tällöön kävääsen ja saan joka kerta pintaverenkiarron punottaman nahkaani. Ja aina sen VR:n tähären. Moon hyvis aijjoos erämaa-asemalla Parkanos. Juna tulee kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Joo, ja mullon jonku lentokonesfirman kans kontrahti olla johonku määräaikahan konehen ovipiäles norkoolemas.

Kiitos nopiat jalaat, enoo viälä kertaakaan joutunu kauhiahan möhölätilantehesehen, nottolis pitäny kuunnella koko yän liämiruakittuja kansalaasia johonaki terminaalis.

Viime kerralla mullolis pitäny olla reirusti aikaa kattella tamperehelta se paikka, mistä pitkätaksi lähti. Joo, silloonki ukkopekka oli niin myähäs, notta paniikis onnistuun nappaamahan vauhrista viimmesen dösän kiinni.

Jos ei huutaminen olisi kuulunu kuskin korvihin, olisin ollu seuraavan yän Omena-hotellis ja kattonu pornokanavia budjetin antamas määrin. Tuskin.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Yhteiskunnassa liehuu taantumuksen viiri

Otsikko oli jostain muusta, mistä meinaan toimitella. Politiikka en kääntele pikillä tikuullakaa, en uskontua. Noon mulle iliettäviä asioota.

Yhtä iliettävä aihes on, ku Ranskas ollu kauhia paniikki, ku joillekki on tällätty muavikikit. Niistä kikiistä ov vissihin tullu komplikaatiota ja ne pitääs ny nopiaa repiä ehejän nahaan alta irti. Suameski on tullu jo kova hälyytys.

Joku kansanlasku menöö suurinpiirteen niin, notta sitä sait, mitä tilasit. Mä en oo koskaa ennen ottanu minkäällasta kantaa siihen, notta akkojen tuloo tällätä muavia nahkansa ala. Soon ollu mulle niin pöyristyttävä asia, nottoon pitäny siävän suukkuni tukos.

Nykku asia on tullu kauhuna julukiseksi, sanon mäki mitä ajattelen. Jonsei jonkun törsöttimet pullota pairan läpi, mitä sitte, kysyv vaan. Viälä moni nelikymmentäluvun maaottelusta kotoutettua veteraania kantaa viarahia kapistuksia kehosnansa. Nei oo kummiskaa tällööttäny romua millää lailla vapaaehtooses henges sisuksihinsa. Ihan vapaaehtoosesti iränpualohoosesta suunnasta truiskii nikkelinpaloja ja rautaromua, mutta vastahanottajien myätämiälisyys on kyseenalaanen.

Joskus kattoon johonaki maas järkyttävän telekkariohojelman Em muista millä kiälellä se oli. varmahan engelandiksi. Sen nimi oli Hollywoodine miehet. Ja taas, millä kiälellä se nimi oli nuan. Ajattelin kuuklettamista. Siinä urhot pirenti ja paksunti kusetintansa. Jollaki oli onnia, pahimmis tapauksis koko värkki märäntyy.

Mä sanoosin ittestäni, jotta pitääs laitattaa tekosilimät ja hörökorvat. Varmahan rupiaas prutkimahan.

kyllä kelepaa

Vikka sotkenki taas tiatokonesta vailla rilliä, mun tuloo sanua nottei oo ny tuskanuitua. En mässääle satakilooseksi, niinku yks täkäläänen valtiopäivämiäs uhkaa teherä. Se meinaa purottaa eluansa. Jutus ei selevinny, nottonko sen pualiso luvannu aluusta asti rakastaa miästä. Luulen, nottei ainakaa kokonaasena.

Mullon jääkaapis palavikinkkua ja muuta lihaa niinku sukuhauras. Oon pannu jouluruakani hernehekki jo paisumahan vetehen. Huamasin notton sinappiaki jääkaapis oikee kyllä. Hyvää taitaa tulla, vaikka ihan tavallista tarkootan.

Tällään ainaki neliä kananmunaa kropsutaikinahani ja tiätysti oikiaa kikkimaitua eikä mitää luriua eli huitua eli klonnaa. Vissihin syän tänäpäivänä viälä kaalisopanjämät. Soon kans mun oikiaa herkkua.

Huamen ehtoopäivällä enoo mikään äijänkäppyrä. Moon oikia joulupukki, mikä on nuliuttanu poron pulukkaa Korvatunturilta Rovaniämen lentokentälle. Siältä pukki on sitte lähteny ilimalaivalla lahoja jakaman. Kelit on niin huanot pulukkahommihin. Toivottavasti kentän lentoemot muistaa antaa jäkälää kulukuneuvolleni siälä Lapin etureunas.

Ku mun seuraavat hommat on kovasti globaalisia, tuummostelen notta ottaasinko kaikellaasehen solokotuksehen tottunehet huiskuhännäkki takaritsille. Meinaan teherä nimittään kiarrokseni pukkimuarin koslalla.

Haasteellistahan mullen on sekin, notta saan haastaa terveesiäni ainaki neliällä kiälellä. Saas nähärä kuinka neliäkymmentä vuatta hauruksis ollu saksan kiäli onnistuu. Hollanti ja enlanti om pikkuusen tutumpia, mutta kuinkahan se ghana sujuu? Joo sen maan kiäli on engelan. Mutta yhyres tuvas on viäläki eksoottisemmasta paikasta tullehia viarahia.

Pitää täs pikkuusen ruveat opettelemahan roolin sanoja.

kyllä kelepaa

torstai 22. joulukuuta 2011

Juhula vissihin tuloo

Joka torstainen juttu on, notta meen kuumennettuja kanoja myivän kanakauppiahan luukulle. Sanoon, notta hyvää päivää, kirvesvartta.

Mulloli jokku reikääset haalarit ylläni ja kauppias tiarusti, nottonko sulla isookin projekti menos. Selevitin sitte sille, notta yhtä pöyrän kantta oon yrittäny färittää. Sitte sen muistoos kolahti, nottoon jostaki finelandiasta. Ku mun syy ei oo, jottoon siltä kotoosin, tunnustin taas.

Jollaki korvanpualiskalla oon epäälly sen kauppiahan muistia. Voihan sillolla muistihäirtiöötä. Ny kysyyn, notta minkä ikäänen oot. Präiskääsi sellaasen numeron, notta pystyyn päättelemähän notta soli viistoista piänempi ku mulla. Se numero.

Kovin oli iloonenn ilimes. Ei mistää ainehista, otaksuun. Kysääsi sitte, notta kuinka meinaat joulua viättää. Tunnustin, notta teen muuriparallisen hernessoppaa ja muutan pihanperälle telttahan rakkieni kans. Mua pikkuusen silipaasi, ku mokomaki kanakauppias ei ottanu toresta.

Naureskeli ja luuli mun juttuni olovan vitsi. Sitte mä hiippaalin lähikauppahan piimää ja juarulehtä ostamahan. Mä en pahammin osaa pomiloora tällä kiälellä, mutta osaan lukia melekee hyvin.

No siinä sitte kaupan eres oli hehkeetä nuaria flikkoja. Nolis myyny mullen jotaki. Mä sanoon, notta kattotahan uurestansa, jos mut päästetätähän kaupasta pihallen. Kyllä siinä sitte taas piti töpätä oikee kunnolla, kaupan eres. Ostin miälisnäni jonku suklaatortun ja tiarustin miltä kylältä ootta tullehet. Joo, ei siinä mitää, mä älysin, mutta sitte mä rupian arvoottelemahan, jottoottako kymmenen ikääsiä.

Kyllä rupes paapan silimänmulukuaaset punottamahan, ku yks hento ääni sanoo, nottollahan viistoistaasia. Mua rupes oikiasti hävettämähän. Ei pitääsi mitää arvioota enää teherä.

Mun suuri vika tai vaiva on se, jotta pystyn toimittelemahan aina ventoviarahienkin kans. Mä en tällää ovia kiinni, jos naapurin ovi aukee yhtä aikaa. Mun hyvä kiäli on Suami. Jos en sitä saa käyttää, höpäjän täyttä sekamelskaa. Runkona on ruatti, saksa ja enlanti. Ku veivaan sanomaani eri versioolla, saan itteni ymmärretyksi. Jos nyn taas totta höväätähän, oon jo jonkullaanen hollannin puhuja.

Kaikki hyvä alakoo siitä, ku olin kurssiilla. Kässäsin kuinka kiriaanyhyristelmät mainaastahan.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

siivet poikki

Kaukaa kattuen tuntuu tosi erikooselta, notta Rengoonhariun lentokoneskenttä meinatahan tällätä kiinni. Kunnilta on lypsetty eurot poikinensa liikentehen ylläpitämiseksi. Mä pikkuusen imehtelen seurun joopas eipäs touhuja.

Erellisen kerran lentoliikennes pirätti Pohojammaalla vuanna 1968. Silloon Kauhavan lentokentälle ajettihin riihittemisaijjasta hualimati kaikki maharoilliset puimurit ja kavamiskonehet. Toveri Suamesta kattuen iränpualohoosesta suunnasta ajoo silloon hirviällä kolinalla Tsekkoslovakiahan.

Asiat ov varmahan viäläki salaasia, kus pitää vissihin ollakki suuren ja kaunihin viäres suijaa. Satuun silloon olemahan ruarus Lappeenrannas. Oltihin lähärös viikonloppulomille. Vääpeli tarkisti, notton kaikkilla knapit kunnolla kiinni ja jalakuumet kiillos. Siihen sitte tuli komppanian kiriuri sipajamahan vääpelin korvahan. Eiku kämpille takaasin ja jokku ilikiät tyävaattehet ylö.

Rupes asia pikkuhiliaa valakeemahan, ku iränpualoosen maan suunnasta luuluu kaupungin metelin ylittävä kolina. Kaupungin ylitte lenti satoja viarahan maan merkiis olovaa suihkaria. Noli ainakin tunnin reisullansa, varmahan Vaasas kerkesivät käyrä. Muttoli lämmöllä rakastettu ystävyyssuhtehien vaalija tällänny klönttiä kentille.

Mulla tuli, seittemäntoistavuatiahana miälehen, notta pitääkö munki lähtiä isän lailla ampumahan Siperiahan päin pyssyn kuulia. Molin silloon aika lailla peliästyksis maailiman menosta.

Nythän se vallootusmaan Havel vasta pirätti henkäälemisensä.

maanantai 19. joulukuuta 2011

varo, pukki tuloo

Moon leikkiny täälä monena vuanna pukkileikkiä. Oon kyselly kakaroolta, nottonko täälä kilttiä lapsia. Etukätehen oon kyselly lasten miäliteoosta notta osaasin puhutella ja olla uskottava oikia pukki.

Muutaman kiältäätymisvuaren jäläkehen moon taas auttuna pukki. rekvisiitat ov vissihin mennyros kihin, mutta tuloo improrisoora. Muistan, notton pikkuusen aihekehyksehen liittyvää roinaa ylähällä. Pitää mennä kuurnikoottemahan.

Olin lopettanu jo aikoja sitte pukkileikit, mutten voinu kiältääntyä ihanimmasta ihanimman Jaanan pyynnöstä. Jaana oli aikanansa samassa organisaatiossa mukana kun minäkin. Joskus oli tavattoman suuria ongelmia aikataulullisesti lehden teossa. Koskaan Jaana ei hermostunut mistään.

Oli täysin käsittämätöntä, että Jaana tiesi, että lehti saadaan kokoo kyllä.

Voin vain ihailla ihmistä, joka sanoo; nyt on ollut vähän mielenkiintoisia ongelmia. Silloin vallaskansalla on ollu henkselit poikki jo aikoja sitte.

Mitäs nollista

Mua karuttaa perusmaalaanen kasvatukseni ny. Mulloli lottovoitto liki sijoottamata penniäkään pelihin mikei ollu peli.

Hakaasin lähipuarista pussuusen Charlotteja. Pitäähän exäni saara ruakaa ja sei karppaa ny. Mä siinä sitte huitaasin komialle kassalikalle jonku maksupaperin mihinkoli yks nollaki kiriootettu. Flikka huitaasi pöytähän hirviän määrän paperirahaa ja knipun kovia lanttia.

Täs kohoras olis voinu kannattaa olla epärehellinen. Ennenku flikan kones oli kilahtanu, kysääsin, nottonko rätinki sum miälestä oikeen. Näytin vaihtorahan ja kassakuitin. Oiii. Sorry sorry.

Hyätynyhän mä olisin varaastamisesta niinku varaastamisesta aina hyätyy. Tai sitte ei. Se ystävällinen kassaflikka ei oo ollu kauaa töis tuas kaupas. Ajattelin oikiasti notta kyllon illalla suuria vaikeuksia, ku kattotahan kuka on milläki koodilla hintoja naputellu ja lasketahan kassa.

Sitä kiitollista hymyä mä varmahan torellisuures mettästin, minkä sai pitkien kiitosten kans. Luulen, notta tuas asikassuhtehes tuli hyvä miäli molemmin pualin. Mä ainaki olisin tuntenu itteni rosvoksi, jos olisin kääriny papaerit taskuhuni.

torstai 15. joulukuuta 2011

premiääri

Ny täski maas on pääministeri. Jauhamisen jäläkehen jonkullaanen porukka on nimikkehillä sen matkas. Suurinta huamiota on saanu 130 kiloonen 165 senttinen naislääkäri, jokon nykyysen hallituksen runkua.( Runko)

Mutta itte premiäär, pääministeri, on ku heinäseiväs. Urheelullinen ja sympaappinen. Mua ei haittaa yhtään vaikkon homo. Mitä se mulle kuuluu.

Pääministerin suku tuloo Italiasta. Kaivostyälääsinä tultihin pelekiahan. Mun suasima iltapäivälehti on analysoottoo jo kolomatta päivää pääministerin taustoja. Lehti ei muutoosta pahuuttansa analysootte. Mum miälestä merkittävä vaikuttaja haluaa sovintua ja yhtenääsyyttä tähän maahan.

Di Rupo on herrasmiäs viimmeesen päällen. Lehtiurkintana on selevinny, notton johonaki paffilooras ainaki sata kaulanaluusrusettia. Krakaa herra ei käytä.

Suamen Taru on kun usvaa vaan, samoon ku Kalle Kustaa Ruattis. Täälä kunkku sanoo ja soon justihin. Mihinkähän maahan mäki kynttääsin kunkuksi?

joululeski

Joku aika perin kuulin nottoon tulevan joulun leski. Ei tuu yksinääsyyttä, ku mullon pari eläänystävää täälä. Ne muka nukkuu koko aijjan, mutton silimäkuluamet raollansa. Vahtiivat mua. Tuloo hirviä säpinä ku kattelen kenkäroukoosiani porstuahan.

Yksinääsyys jouluna on kuuleman jäläkeken masennusta aiheuttavaa. Yksinääsyys ja yksinääsyys, niin. Valon juhulana mä meinaan sammuttaa kaikki valot tuvasta ja lämmöt kans. Mä säästän silloon, ku muut törsää.

Motan pari rakkiani jouluretkelle seittemän meeterin päähän uluko-ovesta. Siälo auton peräs verettävä asumisjullikka. Soon ny pirätyksis ja ov varmahan koko joulunki. Tällään kynttelin pöyrällen ja yritän saara siihen valakiaa. Jos onnistun, sitte ystäväni hartaantuu koisimalla ja mä voin vaikka lukaasta pari keskeneräästä kiriaa, niinku puhuristus.

Tiätysti ennenku lähären joululomalle, oon keittäny isoon kastrullisen hernessoppaa. Soon viikoksi parasta jouluruakaa, mitä voi kuvitellakaan. Suamalaasia hernehiä, vuariston palavikinkkua, oikeeta maustehia. Lämpöönen talterikki pöytähän ja soppaa sinne. Ah, eikö elämä olekin ihanaa.

Näin teen.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kakkulat

Mullon ollu jo toista vuatta oikiat atteekin silimiklasit. Lekuri on mitannu mun silimieni kaikinpualiset pullistumat ja hyvää piti tulla. Ensimmääset versiot lähti takaasi johonku kanttuurihin, ku ne pääs mun horisonttini ja kaikki läheeskohorat katos täyrellisesti torellisuuresta.

Valehtelin ittelleni ja kauppiahille, notta nämä uuret on paremmat. Voi olla, jottoli pikkuusen paremmat. Maksoo pikkuusta vaille tonnin, mutten nuas klasiis uskalla lähtiä eres hyysikkähän, isrtuusin varmahan väärähän kohtahan. Melekoosella varmuurella aukaasen vaateskämpän oven ja rupian siälä sitte suarittamahan. Iliman rilliittä mä osajan täälä oikeen hyvin.

pläsikiria, yäk

Jos ny sanoosin, oon kohorannu suuren yhteeskunnallisen märännääsyyren. Se on turpakiria, facebook. Mäki oon lähteny siihen taitamattomuuttani. Ajatusmaailimana tämä ns. sosiaalinen media on jees, mutta käytännös lehemän paska.

Kovin ymmärtääsin naamakirian naamakiriana, mutten kahinootten ja vallakumouksien tiaroottajana. Mulle on spämmiä, ku mulle tariotahan uskontua, politiikkaa ja muuta kakkaa. Onneksi vaan linkkiinä viälä ny, mutta tutuulta, mur, mur. Ei oo ollu pakko lukia, enkoo lukenukkaa.

Muistan ku yhyrellä piispan poijjalla oli käyntikortis isoja asioota kolomekkymmentä vuatta sitte. En muista ihan kaikkia mitoli, mutta: Kapakootta tyhyjennetähän, vallankumouksia alootetahan, tiatokonehia tarkistetahan... Nikolai Kopeloi, gyneloogi.

Tua kortti sai paliao aikahan sosiaalista mediaa, jopa oikiasti naamatusten.

Kuinka ny vois olla omis oloosnansa. Ei ainakaa turpahöyläs. Jos oot liika kauan roskapussia viämäs, kännykkätiatojas jo tarkkaallallahan minkä tukiaseman likellä oot hiippaallu viimmeeseksi.

torstai 8. joulukuuta 2011

bejaarde

En oo ihan varma, vaikkolisinki klosaantunu jonku suamalaasen leheren uutisesta: Vanhus ajoo kännis päin seinää. Voi olla, notta tua uutinen oli tuanneppäin pikkuusen ja maharollisesti oikiaki. Uutises suarittajan ikä oli mainaastu vanhuksen tekemäksi. Iäksi näppynaamatoimittaja oli navikoonu 60.

Moon uutisen sankaria vuaren vanahee ja imehtelen ny toresta nottoonko mäki ny vanahus. Tällääsille vanahuksille yritetähän teherä lisää tyäuraa, ku koltiaaset nukkuu päivät pääksytystensä ja toimii öisin. Niistä luetahan poliisiuutisis. Tiätysti joirenki pitää teherä jotaki.

Heti huamen aamulla ku vahtaan peilihin, peliästyn. Siirrän peilin johonku toisehen kohtahan ja väitän kullalle, notton kannatinkrivat pikkuusen lähärös remonttihin. Sitte ku oon täälä rakkieni kans päimmä, vahtaan uurestansa kuvastimehen. Vanahuskoi?

Mutta homma tapahtuu aamupäivällä, enkä tiärä voiko tulosta julukaasta. Jos julukaasen, nettini on varooksi pirätyksis pari päivää. Mun taharosta. Muutosta, kerkiän sillä välillä käypäästä Ranskan rannikolla. Voi tulla hiataa silimihin, mutta mitä sitte. Matkaalu avartaa aina.

Myrskyn kynsis

Ny jo porraspääluuta ja kottikärryt menöö pihalla mihinkä sattuu. Jätän lippalakkini tupahan ja meen köyttelemähän irtotavaraa kiinni johonku. Ny on päällä varootukset isoosta myskystä ja pikkuusen puhalteloo jo. Kaikki klasiklaffit oon jo tiätysti tällänny lujahan kiinni.

Erellinen isoo myräkkä nakkeli asumataloomma tiilikaton krannin puutarhahan. Oon tällänny kortteeraamisvaunua ulukomaanmatkaa tähärystään. Pitää pikkuusen viälä aprikoora, nottonko reisulla justihin näillä ilimoolla järkiä. Tuallaanen heppoonen kömmeli voi kaatua ajon aikana ja mitä tekua siälä perilläkään on, jos tuuloo koko aijjan ku pukin puasta.

Täs likellä oli ollu jo toisnayänä myrskyä. Kuulia oli lentäny ku pyssyn suusta. Joku porukka oli ryästääntyny elektroniikkakauppahan. Hälärit alakas huutamahan poliisilaitoksellaki ja neliän minuutin perästä kohtehes lainvartijat sai kalsnikovista melekoosta kylypyä. Pollariauto ja kaupan näytesklasi oli reijis niinku seula. Kukaan ei joutunu pirättämähän hengitystänsä, vaikka poliisien jäläkehen rosmot ampuu tappaaksensa.

Ku lainvartijooren auto jäi raajarikoksi, konnat sai etumatkaa. Meirän tuvan kohoras, tiän toisella pualella, oli vaihrettu pakoautua. Seki oli poltettu seuraavas kyläs ojanpohojallen. Ei oo pitkä, ku kaharensaran meeterin pääs tästä kalasnikovimiähet ryästi lähipuarin keskellä päivää.

Sen koommin ku, Eurooppa rupes laajentumahan irän suuntahan, on tääläpäi ruvennu olemahan täysin häikäälemättömiä tuhotöitä. Muutaman lantin tähären jokku liikaa rosvokanavia kattelevat ov valamihia tekemähän mitä niitä lystää.

Silloon mua melekee nauratti, ku pari iränpualohoosta turistia koitti pamahuttaa taitamattomuuttansa pankkiautomaattia hajalle. Jytky oli niin suuri, notta pankki kaatuu rosmojen päälle ja kummankin hengitys loppuu sitte siälä isoon tiilikasan aluuses.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Saas nähärä

Frouva (iänpualesta) lähti koiralenkurallen. Mä tuumasin tällätä uunihin oikee kunnon sörsselit. Näläkähän tuallaases tramppaamises tuloo. Käytin runkona jotaki eilisen ja toissapäivääsen einehen jämiä. Minoon niin vanaha jo, jotten raaski ruakaa laittaa roskapönttööhin. Linnuulle kyllä, jos on mum miälestä niille sopivaa.

Son mun sotkuni ny uunis kaksinkertaases kiahumispistehes. Orotan täs pipo pääs, notta koska uuni räjähtää. Oon joskus pikkuusen keittotakeetoon. Tällään kuuleman jäläkehen liikaa maustehia. Paitti tiätysti alakuperääsehen hernessoppahan tällään vaan sellaasta roinaa, mitä äiteeniki laittoo. Soli hyvää soppaa ja oon oppinu kiälen nystyröölläni tutkimahan miton mihinkäki ruakahan sotkettu.

Jos murkinani syännin perästä täälon joku viälä hengis, saatan pyyrettäes lähärättää ohojehen. Ny viälä muistanki, mitoon paistokseheni tällänny. Voi ku sais kunnon hernehen jyviä jostaki, liottaasin ja hauruttaasin ja nauttisin.

torstai 1. joulukuuta 2011

Evästä väelle

Mullon isoo muavikuppi täynnä perunapuurua, mihinkon jo valamistukses lisätty porkkanaa, ruahosipulia, puriua ja vaikka mitä kasvannaasta. Munaan itteni jos sanon, notton belegias tsomppia. En tosiaankaan tiärä, eikä kuuklekaa tiänny miton ruakani. Sanotahan joinki, jotta tsomppia.

Saatoon kirioottaa väärin, sei oo uutta mullen. Mullon siinä omaa sekaasta perunavoita, muusia, perunapuurua, pyreetä.. Ny hommihin.

Oikia nimi sotkulle ny meni karoksihin. Meinaan päivällä kärventää sianreirestä riipaastua raasteltua lihaa pannusnani. Tällään astaloni pohojalle oliiviöliyä hyvät kyllänsä. Tällään levyn ja uunin kuumotustilahan.

Lykkään pyreeni uunihin. Orotan hetkuusen ja tällään paistamani herkut teelmäkseni sisälle. Sekootan pikkuusen ja tällään astian uunihin takaasinsa, mialuhusti pari kertaa yli kiahumispistehen tällään kruuvin.

Ku mä ja mun kumppanini on jaksanu orottaa pikkuusen, saarahan herkutella oikee kunnolla.

Mitäs tämoli

Oon ennenki höväänny unistani. Niistä joku voi piirtää mun henkilökuvaa tai sitte ei.

Ylehensä en unisnani putua mistään tai mun jalaat ei kangistu käsittämättömästi, ku meen rosvua karkuhun. Non aina jonkullaasia leffoja. Viimmeeseksi kattelin ja imehtelin ku suamalaaset merkkihenkilöt kuluki salaa kylillä pitämäs palopuheeta Suamen välttämättömästä liittymisestä Natohon. Tuashan son pääkonttuuri muutaman kilsan pääs tästä unennäkökohorasta

Mun unesnani tunnetut ihimiset paasas Natosta ja Venäjän vaarasta suu vaharos ja ihiset tutaji ymmärtämystä kus uskonnollisis kokouksis. Juanehen kuuluu, notta kukin palopuhuja viätihin seuraavahan mökkihin paasaamahan salaa yleesöltä. Voi sitä kansan hurmosta joka tuvas.

Unesnani palopuhehien pitopaikkojen tiaroottaminen kuluki nykyaikaasesti netis ja kuttuminen tavootti justihin oikiat vallakumoukselliset. Valtaapitävistä tahoosta vain Naton kannattajat ja yya -sopimuksista tiätävät oli kuusalla liikehrinnästä. Unesnani olin mones kokoukses, vaikkei mulloo näin hereellä asiahan palio mitää sanottavaa. Soon niin ilimoosta kiinni sataako vai ei.

Jäi pikkuusen epäseleväksi, notta kuinka kansanliikkehen käytihin. Tua mun sänkykoirani rupes justihin ratkaasujen hetkillä ajamahan jänistä mun selekääni pitkin. Pakko oli havahtua torellisuutehen, ku tuntuu notton nahka pian verillä.