lauantai 29. syyskuuta 2012

Väläkkyy

Minen oo pirättäny imehtelemistäni, notta minkä tähären mullen  räpsytellähän  etuvaloja ku moon museoautollani asioolla.  Toisen pensoos tiätysti.

Mullon  varmahan jonkullaanen alakava muistihäiriö, ku en tunne enää räpsyttäjiä. Ne varmahan tuntoo mun, kus kerta tervehtii.

Moon tyyränny koslaani pitkilläki linioolla. Mun kotokaupunkiniki halaki pitää könnätä tunnin tratin takana ja jotaki helevetin huippunopeutta kahareksaakymppiä. Mä meen siinä ajellesnani siivuamahan takaklasia ja takajaloottepualen laattiaa.

Riskupartaasten älykköpäättäjien kans oon turvallisuuren huuhaaluusta miältä. Pääsisin mäki ratikalla ja vaikka metrolla. Turha huinaalla. Moov vaan vääräs paikas matkoonihini nähären.

Ja sitte tuahon, notta valot väläkkyy mua vastooksille tulovis koslis.Joskus piti tällätä taajaman ulukopualoohoosilla teillä ajovalot päällen. Munon joinki vaikiaa päästä päätinkihin mikon taajama ja mikä ei.

Johonaki helevetin vanhakantaasen trillaamisesnani kuvaalin ittelleni, notta kaupunki on taajama. Voi ollakki, ev väitä vastahan. Joskus vaan tuntuu kauhian yksinääseltä ajella neliäkymmentä kilsaa varsinaasehen taajamahan. Pitääskö mulla olla koslasnani ajovalot päällä vai pois päältä?  Akku kuluu.

torstai 27. syyskuuta 2012

Uus kaveri

Onnien summa taitaa olla vakio. Joku ihimisen pualohoonen rakas lähti hilian silakkahan, mutta ny jo uus kaveri on tyrkyllä.

Mä pikkuusen esmentelen uuren alakua näin nopiaa. Sillä silimällä on mulioosteltu toisiamma, notta jostaki toreston vissihin kysymys.  Minen oo päästäny viälä ladya tupahani. Oon keksiny kaikellaasia tekovalehia, notton mulla muka kiiruhia netis ny, enkä ny kerkiä seurustelemahan sun kans.

Moon koittanu sanua, nottei oo mitään maailimallista sullen jakaa. Ystäväni kattoo mua suaraa okulaarihin ja viästittää silimän pilikkehellänsä, notta viittikkö olla vaiti. Ollahan vain asias, pliis.

Narrattava ihiminen ku oon, orotan kumppanuuseherokkahan uutta siirtua. Minen oo viälä valamis raottamahan oviani. Pitääs pikkuusen selevittää, notta minkälaaset on uuren kaverieherokkahani orotukset suhtehesta. Tai vaatimukset.

Mun käteni klipsahti siihen majavankarvaasehen villahan ja sanoon oho. Kaikki tiätää, notton oho syvin pohojalaanen  anteeksipyyntö. Antoo anteeksi heti, mutta muka kans esmenteli seuraavaa siirtuansa.

Kaikellaasia latuja oon kans lykkiny iliman roopinkia, muttolin ny pikkuusen selekä seinää vasten. Vaikka kumppanini selevästi viriävä kiintymys paliastuu silimistänsä, verin oven kiinni peräsnäni. Puuttellinen aivojärietelmäni viästitti peräpukamihini, notta viittikkö tällä kertaa ottaa pikkuusen selekua.



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tutkaamet käsis

Enoo ihan niin vanakantaanen, notta muistaasin miton silloon ku on tutkaamet käsisnäni. Ilimaasu varmahan liittyy jollaki lailla muinaasehen agraarikulttuurihin syntymäseuruullani. Jos tua slougani kuvaa hyvin olovaa tilannesta, moon käyttäny sitä ny varmahan väärin.

Joinsakki vois ajatella, notton jotaki pikkuusen jääny jostaki rähäkästä kynsihin. Jos nuan olis, palio ei oo jääny. Mua kymmenen päivää nuaree lontoolaanen Richard Bransson on ny Suames. Miähellä on neliäsataa firmaa Virgin Airin alaasuures. Miäs myy avaruusmatkoja täyttä häkää.

Tuanne avaruutehen kyllä pääsöö, vaikkei omistaasi 200 tuhatta ekuakaan. Konstit on vanahoja ja takuuvarmoja.

Mulle on järiestyny oivallinen elämäs seleviintymisen perioori. Myännän tiätysti, nottoon jo pelekällä olemas olollani syypää syntyhyn syvähän. Enoo menos kuuta piremmälle näillä näkymillä

Moon oikee maasjalakaasin saanu havaata, nottoon puronnu ihan kaikellaasista suamalaasista järiestelmistä pihalle. Ei tuu köyhäänapua, ku joku hyväpalakkaanen on jättäny osoottehesensa roikkumahan mun hirsieni sisälle. Tyänhakijaksi kyllä pääsin, mutta mihinkään korvauksihin en pääse ku pikkuusen ennen eläkeikääni ens vuanna.

On ollu onnekseni kaikellaasta mariaa ja maronlakkia mettis. Talavella tuloo pikkuusen nuusaa evähästä. Moon päättäny, notten voi kunniioottaa minkäänlaasia mettästyslakia. Vaikken mikää lihansyäjä ookkaa, tinttaan hengeltä pihani halaki kulukevia luatoelukoota ravintotarkootuksis. Isoo huano tiätysti on se, notta kirvehesnäni on aika lyhkäänen varsi ja mitää kuularuiskua mullei oo.

Siperia ja näläkä varmahan opettaa saalistamahan. Pitää tällätä ittensä parvekkehellen ja yrittää tähärätä heittämällä kirvestä mun näläkähän viattoman elukan kaalihin.