keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Ja taas

Jonaki eileenpäivänä taas kerran sammutin plokini loppua myären. Ei oo pohojalaalis äijis mitää, mutta akoos on. Taas kerran vissihin orotin pohojalaasten lirkutusta. Pitää vissihin aina silloon tällöön saara ittehen vauhtia.

Mullei oo pohojalaasta akkaa. Oikiasti ei oo kuuleman jäläkehen akkaa ollenkaa. Mutta asiahan:

Olin justihin kaupoottelemas ittelleni ja perheheelleni jotaki fläsää perunooren höystimeksi. Oli ohojetta ettei olis saanu eväs olla kiakua eikä kaikua, eikä röhkiäkkää. Jänistä tai minkää kokoosta sisiliskua sei saanu kans olla. Hevoosta en osta, ku kaikki mun kakarani rattastaa. Lihahan on tullu joku estoos.

Mulloli kaikellaasia hyvin pakattuja lihaklönttiä kynsisnäni. Johonaki luki jotaki ja johonaki jotaki toista. Ei aavistustakaa ollu, notta kenenkä takalistosta lihampala on hairaastu. Sama on muutoosta Suameski, ku ei oo nautaa tullu koskaan vastahan eli sisäfilestäkää.

Koitin siinä arvootella sitte ja kysääsin nuarelta frouvalta nottonko tämä sanonu ammuu vai röh röh. Kattoo mua silimihin ja kysääsi, notta tairanko engelmannia. Sanoon, notta hyi se; suami, ruatti, närpiö, vööri, noria, tanska, muttei islanti kelepaa. Mainaasin jotaki hitleriläästen murtehestaki.

Vaikka mä röhkiin ja ammuun, niin fryäkynä sanoo jotensakki osaaottavasti notta ai rount andöstänt. Jollaki lailla soli saanu henkiä takaasi, ku kassajonos hymyyltihin. Se hymy muutosta oli aitua eikä mihinää nimes halaveksivaa. Mulloli kärrysnäki kaks lihanpalaa, enkä viälä tiätä miston perääsinsä. Voi olla notton röh röhiä. Pian kuulen.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Joo ei

Mä pirätän ny oikiasti Blogini ylläpriron. Tämä on tavattoman naiivi media ja en näe mitään syytä sitä enää jatkaa, blogia. Tätä.

Ystäväksi blokkaamalla tullut Vilukissi suasitti aikoja sitte jemmaamahan tarinani. Olis joskus kiva myhäällä... Mä en jemmaa mitää; syätyä mikä elettyä.

Mä rupian kruuvamahan vesipumppuja tai kävelemänän pitkin pituuttani ympäri lumperoosia. Jumishan mä tääloon: Yhyrellä perunakuppilla jaksan kävellä päivän. Mutton koiruulla jo liika jano päivän perästä.

Jotta moi.

Erustaa kansaa

Mä sanoon entiselle akalleni, notta mun suasikkini eruskuntahan on tua selekiäsanaanen Pohojamaararion höpisisänainen. Kysyy eksäni, nottonko jotaki pualuaesta takana. Mä siihen sitten, notten tiärä tuasta asiasta yhtää mitää.

Moon äänestäny tasan yhyren kerran eruskuntavaaliis. Silloon jäi sarasosan päähän. Itte asias äänien kuningas töppäs paskan jauhamisella ittensä pihalle koko sirkuksesta. Ny.

Suamen eruskunnas on suurin osa jonkillaasia keikaria. En ymmärrä, notta lihaksiensa pullistelemalla tulis tuatesavua koko koron asiootteen päättämisehen. Jos mä itte hihirän tai juaksaasen tästä toisehen paikkahan nopiempaa ku joku toinen, oonko sen koommin hyvä päättäjä, lainlaatija. Kysyv vaan.

Mun suasikkini pääsi lakia päsmäämähän. Hyvä niin, vaikkolin koiralenkillä äänestyksien aikahan. Mun suasikkini on mones miäles mun salarakas. Soon ryhyrikäs ja ryhtiinen. Minen kumminkaa perusta hevon kakkaa eruskunnan päätöksistä. Kiärrän niinku kissi kuumaa puurua. Jos en päriää ittekseni, ei moni muukaa.

Reppuhun?

Mitä muuta otan joukkohon. Kuukauren evähät ittelle, entiselle akalleni, rakiille ja maantiähirmulle.

Mullon onni, nottei tartte sukukulaassuhtehien takia enää palio hallamaas trampata. Kuka ny tai pian on mihinäki. Vissihin nuarin flikkani jää niihin hakomettihin könyämähän. Tykkää rypiä punkkien ja muiren mötsköjen kaa. Puiren välis.

Ku joku ostaas tai oottaas iliman mun Suamen kioskini. Siinä taloos on asuttu yhtehensä räknäten korkiintaan puali vuatta. Mä en ainakaa mee sinne koskaan asumahan. Ryästän ennemmi marketin kassan ja pääsen sitte talaveksi tiilien sisälle suajahan. Hiano paikka on mun tupani plassi ja tupaniki.

Elämisen iän orotus on keskimääräästen laskujen jäläkehen sev verran lyhkäänen, notten lähäre autuuttani mihinkää hankihin kattelemahan. Suksittelen sellaasis paikoos mikkä mullen sopii.

Kataanen mykkänä?

Kyllä Suamen premiärin pitääs osata toimitella hurriksi. Jätkä on kotoosin jostaki susirajoolta, mutta tiätääkseni kansalaanen siihen maahan nähären, josta ittekki oon passini saanu.

Koulunkäynnis on ollu Kataasen aikahana ruatti opetusohojelmas. On tainnu lasketella silloon, ku olis pitäny ruattia tänksätä. Ei munkaan tartte osata virua tai ryssää, mutten oo viälä pääministerikään.

Kataasen koulunkäynti ov vissihin ollu samallaasta ku munki. Pääasia on tiätysti ny , notta osaako kylyvää vanhahan kulttuurimaahan ekuja. Varmahan kaikki iänikuuset keinojumalat kumartelis.

Tosi yksinkertaasta. Ku mä visitootten vöörillä, mun ei tartte vaihtaa puheenparttani. Kaikki vöörilääset tärittää ny suamia. Engelkaa ainaki. Nuaret.

Mun tuloo imehrellä vastahakoosuutta Suamen virallista kiältä kohoren. Pakkosuami, vai oliko se pakkoruatti, on joirenki älykköjen kehittämä viha. Moon itte tykönäni nähäny helevetin hianoja ihimisiä toisella kiälialuehella. Voin sanua, nottamun rehehelimmät kaverit talar på svenska.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

perunasoppaa hätäristä

Oon tavattoman pahoollani, notta taas rähisen. On rähissy muukki. Hätänumerosta on tiarustettu kaikellaasten soppien keitto-ohojeeta. Niinku perunasopan. Uutises ei seliinny, nottonko gurmee meinattu teherä mennävuatisista vai uusista koleroosta.

Moon sev verran höveli, notta antaasin mialuhusti hätäkeskuksehen palavelevan numeroni. Ei tarttisi virkaalian ku painaa äijänkäppyrä -knappia ja mä täälä sitte heti palavelisin soppaongelmis. Satun tiätämähän kuinka soppia teherähän. Ensin pannahan vettä kastrullihin ja sitte pannahan valakia sen kupin ala. Kattellahan roiteet sinne kuppihin.

Molisin varmahan kärsimätöön, niinku olis hätää ilimoottanehekki. Kukaa ei vois käsittää, notta ny keitetähän kotona hernesvelliä. Sev voiski käsittää, jos joku lady olis kekannu ruveta papuja liottamahan erellisehtoona. Sanoon lady sentähären, nottei oo kunnon äijistäkää mitää tiatua eli taitua elämänpiros. Akoos on.

Mikä niis akoos oikee on?

Tarkenoo

Naapurin pulunkasvattaja mainaasi, notton hänen miälestänsä lämpööstä. Kysääsin, notta heittettääskö kiville vettä, notta saataas löylyä nahkahan. Emigrantin puheesta ei saa aina selekua, niinku naapurinpappa. Koitin moninaasilla murtehilla seliittää, notton pikkuusen nämä lämmöt suamaalaasehen saunahan nähären vilipoosia.

Kiva ku jutellahan, joo suamalaanen sauna, oon kuullu siitä. Kumpikaa meistei enää ollu kärryyllä, mikon puhehen parsi ja sanoman aihet. Naapuri sitte koitti veivata hyväsyrämmisenä asiaa johonku vinkkelihin. Niinku suamalaanen slougani kuuluu, joo kyl määki turuus, mutta tiätysti tällä kiälellä.

Kysääsi sitte asiooksensa, nottonko viälä vahavaatti lunta siälä sun pihasnas. Viiltelin joskus vintterinä navankorkuurelta, ku erellisen kerran tiarusti keliä, notta mikäs imes tua kysymysys ny sitte oli.

Sanoon notta sukset pökkää ny mättähisihin Suameski. Jaa, jottei oo enää vitiä. Sanoon, nottei oo keliä ei, mutta viittikkö kattua Sabinan säätiaroosta ku siälä hallamaas tarkenoo ny paremmin tai ainaki yhtä hyvin ku tääläki.

Naapuri sitte tiarusti, notta kuka Sabina näistä asioosta tiätää. Suasitin painamahan kaukosäätimestänsä numero ykköstä. Joo, pitää tihiruulla, heitti kranni.

Miäli

Ev voi olla ny häjyllä päällä. Mun korvieni väliä kutitteloo kallihisehen kotomaahan lähärön paukes. Mä en eres jaksa kuvaalla tätä kenenkään juaneksi.

Viikon perästä joo. Pitää sitä ennen kaakertaa maasta perunoota ja puskista marioja ja hernehiä avuttomille sukulaasillen. Huano vitsi. Niitä (avuttomia vitsin tapaasia) osaan ja tairan.

Ny alakaa tarkenemahan tääläki. Huitaasen vähille verhoolle (iliman housuuta en oo)ja rupian pesemähän mattoja. Mullon yhyren peräkylääsen Kirsin myymää mattosaipuaa viälä pikkuusen. Jos sattuusin tulemahan takaasin tänne, olis hiano tunnes nenähän, ku puhtahat matot täälä riakkuus hyvää oluansa.

Soon erikoosen tavallien asia, notta rupian riahumahan kaikellaasten asiooren kans, ku moon johonku lähärös. Kaikki asiat pitääs saara ojennuksehen kotona. Yälläkää ei nukuta, jos on jotaki tekemistä tiaros. Moov vaa.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

jotta

ylimaanantaina rupian tramppaamahan Suamia kohoren. Mitä järkiä? Valoosista öistä en tiärä mitää, ku kattelen öisin nahoolla. Joo, kakaran kakarojen näkeminen, jees. Päivällä.

Mitä mä näen Suames oikiasti? Saatananan kallihit hinnnat joka paikas. Kaffilla en oo käyny kuppiloos kymmenehen vuatehen.Oon tuanu perunat ja sipulit jo monena vuanna tullesnani. Maitua en voi ostaa,ku se maksaa kolomen meikälääsen purkin erestä.

Oikiasti mun kukkarolle tuloo kauhia stressi, ku se kuuloo sanan Suami. Oon koittanu sitä piilootella kurnuttavan vyäni aluusehen.

Suami on sanana ku perkeles tai saatana. Uus hallitus käsköö eruskunnan viämähän ihimisiltä tuhkakki pesästä. Seuraava hallitus on hätätilahallitaus. Toivottavsti pomona on ryhyrikäs mr Suami.

Politiikka ei pitääsi olla kuppikuntaasta mulle sulle leikkiä. Sitä se on ny. Vituttaa kattella pelle. Ny haluaasi äänruuttia, von hertseeniä, jopa joose nikulaa hoitamahan Suamen asioota. Tarun pitääs ny ruveta rähäjämähän. Ny.

Mikon kipiä, bäää, bää

Täs on juhannusta ollu. Yks kakaran poikaki limuutti nimppariansa auttuna. Nykyysillä kakaroollani oli kolomen tiiman perästä haiku juamisehen. Potut oli tyhyjiä, mutta muistin, notta tuas etuuses suunnas on Moolenbeek. Myllyluru suameksi. Tähärystettihin sinne. Hyvä valinta. Salapoliisirakki sai jähähäryttettyä pikkuusen kuumaa pyssyänsä.. ja litkittyä liäntä.

Sitte kömmiimmä pässihaan viäreestä juntua. Kysääsin asiookseni terhakkahammalta luupäältä, notta ottaako ny justihin mihinkään kipiää. Bää, sanoo. Tais mennä kyselyni ihan kohorallensa, ku karvootoon kaverinsa sanoo, notta bää.

Pää oli monella kipiä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Kiarroksilla

En kyllä tuntenu ittensä ja kaverinsa autolla tappanutta jenkkiä, vaikka seinäjokiset Duusonit sen elämää likeltä tuntivakki. Oli voitu olla yhyres kalioollaki, jos muistehan enää. Mä en ollu siälä.

Ku on hynää, moni ihiminen tuntoo, nottei yhteeskunnan säännöt enää päre hänehen. Niin käytihin vallooski. Jumalootu räppäri voi varmahan miälestänsä vetää häppää nii palio ku sialu siätää. Varmaha kusi olis palanu pärehillä täski tapaukses jo enne ajua. Joo, ja meen tiätysti Porscellani, tuumas partamiäs. Rakko siälä vissihi räjähti.

Täälä kaharen viäreesen kaupungin poliisien ylimmät esimiähet kärähtivät kaharen paloviinan prosentiilla. Toinen rupes rähäjämähän yhteiskunnallista eriarvoosuutta kohtahan. Löi turpahan viattomia poliisia. Ny omis hommis.

Toinen tömähytti parkis olovan auton perähän: Auton omistaja frouva siinä sitte; kuinka sä nuan ajele?. Moon tämän kaupungin vallesmanni, hik, mä ajelen täälä niinku mä haluan. Mitä muuton sullon asiaa mullen?

Ei soo nii erikoosta, notta suamalaanen ministeri rupes ryyppäämähän vasta sen koommin ku tuli kuhuhumuja autohon ja johonki muuhunki. Metsuri ja duunari kärähtää aina. Riippumati koskon ruvennu särpämähän.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Roopinki

Jotensakki oon huvittunehana myhäälly välillä ääneheniki vuasikausia jatkunehesta suksitteliooren roppaamisoikeurenkäynnistä. Ropattu on, mutta poijjan ei vaan muista ny justihin.

Syytetyystä ja toristajista melekee joka yks on istunu joskus mun autos tai mä niiren koslis. Mua huvittaa pelleely oikee oikiasti. Mullekki maatiaasurheelijalle tyrkytettihin paueria oikee kyllä.

Sanoon toisin, ku moninkertaanen Olympiavoittaja. Salaasuuteni ei oo poronmaito, mutta kaurapuurosta lähtöö. Mun periaatteheni oli kulukia kunnon töis ja urheella vapahalla aijjalla. Söinki vain omas maas kasvatettua pöperyä. Joskus ostin Osuuskaupasta maittilaa. Ei lehemät ollu silloon ummes, mä en yksinkertaasesti keriinny roikkua vetimis.

Ny ku katton nuata säälittäviä dopingia kuvis, tuloo vain miälehen kuinka hauska yks nyt tapauksen takia eläkkehelle joutunu hiihtopomo oli mun Horisonttini (auto) takalestalla. Kuvista päättään huumori on ny hukas.

Mulle tariootuu joskus viälä ny rypemättömältä urhoolijalta lisäpotkua. En eres ajattellu mitää, ku mölyluukustani tupsahti, ei kiitos. Oov vissihin sev verran maalaanen, notten täritä kaikkia. En oktaanin numeroota tai kolasteroolia.

Ihan oikiasti melekee kaikki syytetyt ja toristajat on mun tuttuja. On tanssittu häitä, mutten oo hautajaasihin ängenny. Osa porukasta on murentunu henkisesti. Pian on poltetun porukan maahanpanijaasiaki. Tuskin mua kuttutahan.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Mitä v.....?

Joku perkelehen koulupoika on saanu Suames vallan krivasta kiinni. Tällätähän ny yhteeskunta reirahan. Joo, tällätähän.

Soon selevää, notta naftamaksut on liian korkioota ollu. Verua purotetahan ja heti alakaa nutturappääset sukupualettomat virkaaliat tukkimahan kaikki porsahan reijät ja viälä seinien ohkaaset kohorakki.

Tuloo tällä viikolla tai ens, notta jos lurajutat tankkihis leimaamatoonta naftaa, maksat yllin kyllin.

Vituttaa jo etukätehen takakätinen hallitustouhu. Eikö tosisnansa saara hallitusneuvotteluuhin nyhää oikeesta asioosta. Saatana!!!!!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Urbanisation?

Saatananmoonen pörinä tuloo koko aijjan lähemmäs mua ja kahta piäntä koiraa. Väistämisehen ei oo keinoja. Siunaan lyhkääsen elämäni ja kuvaalen kantajia ittelleni ja rakiilleni. Palio kerkiää kalakkiaivokki touhuamahan.

En oo koskaa väittäny olovani kiälinero. Kyllä se näppynaamaanen kössi paniikkijarrurutustensa jäläkehen täritti justihin mitä mä tarkootin klonkkaavalla tämän kylän murtehella. Järkäles, mihinkoot menos tätä kautta.

Nottookko havaannu, nottei tätä polokua saa kurnutella mopeeriilla. Joo oon, mutton tätä kautta lyhkääsempia kotia. Asun tua parinkymmenen meeterin pääs.

Onko sun kotohontuloaikas niin tiukilla, notta pitää ottaa riskiä kuluus. Hmmm. Vastaus oli ihan hyvä.

Mopokloppi kuapaasi kolon polokuhun ja kruihnas äiteellensä kantelemahan vastenmiälisestä rakkiäijästä, jolta varmahan oli luullu saavansa turpahan. Tuskin muisti ennen iltapirtelyänsä mitä kujaa oli kruisaallu.

Potut vanahanoo

Mä en jaksa mässyttää perunoota niin palio ku ny maa kantaa. Olis pikkuusta vähä enemmän tarpehellista tiätää, kuka tällääsiä näykkiis lähitianoholla. Täs pelekias tarkootan.

Mullon jotaki entuurestansa uusia lajia pullistumas. Ei ainakaa kymmenehen vuatehen oo maahan tällätty mitää kemikaalia ja sato on tiätysti sem mukaasta. Perunat on ku kananmunia. Osa jo vaan pikkuusen isoompia. Ja ne maistuu ny uusiilta perunoolta. Nam.

Kauppa olis sikäli reilua, notta kuliettaasin tavaran kotia kustannuksetta. Tiätysti vain kotitalousruakaaluhun. Mua surettaa se, notta nei oo pian enää uusia perunoota. Haluaasin taivahallisia makunautintoja muillenki ku ittelleni ja entiselle akalleni.

Non nimittään tosi hyviä kaikki tyynni mun pottuni. Ku itte tykkään uusista perunoosta, oon tällänny niitä maahan monehen kertahan ja ja viäläki istutan ainaki parihin otteesehen. Vuaren viimmesimmät saa viälä orottaa viikkoja ennen hautaamistansa.

Maistuus varmahan sullekki...

lauantai 11. kesäkuuta 2011

töppöset

Tiedustelun johdosta. Tämän näköiset ovat ihmetöppöset.

Löyrin

taas lompsani. Siälei oo sisällä ku myllykuittia, mutton joinki tärkiä kalu mullen. Lompsa. Kaharen maan kansalaasuuret on luukus. Beellä alkava on kyllä vitsi ja kömmährys. Kortisnani kuiteski lukoo mun kansalaasuus b-kiriaamella alakavaksi. Oon valehrellu lain voimalla suamalaasille konnien pyyrystäjille monehen kertahan.

Olin silloonki poikamiäs ku ladyhyn tutustuun. Soli kenialaanen ja vanahas kukkaros ov viäläki sen tiarot. Oon pitäny jemmas kukkarua ja sen sisuksis olovaa osootesta. Ei sitä koskaa tiärä, vaikka tulis kulukua ihimiskunnan alakuperääsaluehelle. Savanniille. Olis vaikka yämaja tiaros. Ei ny olla kolomehenkymmenehen vuatehen vaihreltu kuulumisia. Huaminen saattaa olla taas uus päivä.

Vaikken oo koskaa Kenias ollu, saatan mennä sinne toisenki kerran. Ainaki ne kurkokaulaaset elukat on kivoja kattella. Pitääs vaan saara jollaki tartsani puuhun, ku rupian kuvaamahan. Aparaatti on pikkuusen vanhahtava, mutta jos kohores on rauhas napsahruksen aikana, tuloo hyvää jäläkiä, vaikka ihan tavallista tiätysti tarkootetahan.

Toivon nottei kukaa karehri, maasta tuloo nyrkin kokoosia perunoota. Pikkuusen piänempiä mansikoota, varsinki jos mettämansikakki humioorahan. Puskista tuloo vattua ja nypin pian puusta ensimmääset valakiat kuulahat.

Muutoon menöö hyvin.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Muikiaa

Itte justihin om muv vika, jos mum mansikkani tuloo muikialta suusnani. On on ollu kuiva aika ja kastelukastrulli on lähteny liian harvoonn kulukeelle.

Perunat on ku flikkakanan munia. Samav värisiä ja muatoosiaki. Kelepaa niistä hehkuttaa evästä ittellensä ja muillekkin.

En saata olla sanomati, notta vatut maistuu hyviltä ja punaherukat ja hernehet. Mullei oo mitää hinkua valoosihin öihin. Tääläki menöö läskit silimille ennenku mokulaari putuaa horisonttihin.

Toin tänne ihimestöppöset. Meinaan taas ruveta oijustamahan. On ny ollu linkoos ja nilikoos sev verran väliää, notta rupian taas rohkeelemahan.

torstai 9. kesäkuuta 2011

itte pitääs

Joku pohojoonen eurooppalaanen territorio kamppaaloo hallituskriisis. Kaverit ei oo enää kaveria ja pitää järkeellä tulevaa äänestyskäyttääntymistä. Nuarimmat numeron tällääjät on ny menos rippikouluhun. Jos ruvetahan skriivamahan pian ny uusiksi nei oo könsit viälä iällänsä.

Moon ny kulukeella sellaases maas, johona hallitusta ei oo ollu yli vuatehen. Minkäänlaasta tuettua hallintojäriestelmää ei oo ja hommat menöö ku yhyeren anturajärvelääsen hoiros Suames.

Päin Speden kiakurakaivua Ylivallis vai mihinolikaa. Anturjärvellä kumminki.Turhaa konhaalua on sellaanen, notta tyhymältä kansalata jotaki kysäästääs. Vaalit maksaas vaan kymmenen milioonaa ekua ja sillä rahalla sais jo hyvän kioskin yksinvaltijahalle.

Junas tuli mua vastahan Pentti Linkola kummisaappahis ja pussihousuuhin sonnustaantunehena. Tiärän, nottei oon elämän puhuruistaja vallanhimoonen ja sentähären eherootan entisen asutushallituksen pääjohtajan poikaa vallan kahavahan. Pressaksi.

Mitä vitun väliä sillä on, jos Pekka nualeskeliki postimerkkiä väärältä pualelta. Son kumminki kansan asialla ollu. Pekka. Kun saa postinsa hakia kilomeeterien päästä, hakemati jää.

Pressa kaikkivaltijahaksi. Nii. Taru tai Pekka.

narua

Jonotin jonku turhanpäiväästen puutarhakalujen varaosahyllyn viäres. Äijä kysyy multa pelekioaksi, notta mitä sullen sais olla. Mä siihen suameksi, notta tälläästä nuaraa muutama meeteri käresnäni olovahan pätkähän viisaten.

Kaikellaasihin ufoohin tottu kauppias tiarusti, notta meeterikö riittää. Mä sitte tuahon, notta moottori on kuule kaukana siitä krivasta, mihinkä tuan narun pään meinaan ratustaa. Näytin kaharen kären minkälaanen teelmäs mullon. Vaihroon sitte kiältäki.

Kauppias oli kauan johonaki kaluvarastos. Tuaa sitte mullen pari meeteriä tarttaamisnarua. Kysyy notta piisaako. Sanoon notta joo, ku ilimehestä päättään epääli mun kiatovan uuren ostokseni kaulani ympäri. Koitin sanua, notton heinänpiänistimestä loppunu naru, jotta siihen loppumisehen mä ny haluaasin lopun enkä omahan elämähäni.

Joo kaks ja puali kreikan ja portukalin hynäs sanoo kauppiahaksi syntyny tiskinassu. Kaivoon tasarahan, ku ajattelin notta lykkää mullen drakmoja takaasi isoosta rahasta.

Siinoli matkalla toinenki puari. Yhyren kaverini ohojehen jäläkehen puhuun siäläki suamia. Kaverini on sitä miältä, jos ei suamella päriää, pitää pysyä kotona. On kulukenu monet maanosat eikoo puheenparttansa mulukannu.

Kassalikka tiarusti, nottonko mulla kaupan kuponkia. Kiällin sellaasta mulla olovan. Sitte sanoo mun hankintani hinnan. Kysääsin suameksi, nottonko sulla paristakympistä antaa takaasi. Sanoo notta täälä pesöö ja höylää.

Yks mun lukuusista kaveriistani aprikootti, notta mihinkä helevettihin suamia oikee tarvitahan. Itte ei osannu ku pohojoospohojamaan murresta ja huanosti sitäki. Moon maailiman miähen kans pikkuusen eri vesillä pesty. Mä kysyn, notta mitä muita helevetin kiäliä maailimalla tarvitahan ku suamia.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

kyäläsin

Minusta uutisointi suosikkiohjelman itsarin tehneestä toimittajasta meni yl tääläi. Muistot ovat kauniita, mutta onko ihanteestani sittenkään tarve tehdä Jumalan kumppania? Tai korviketta kaikelle+

Pikkufaneille on tyypillistä laiskuus. Heilutaan jossain sivustalla. Kunnon "jätkät" kuolaa rollareille, klaptoneille... kiitos vaan. Huumeita lisää, kaikenainen kiakumisen kirjo saa uusia laituripaikkoja.

Saatanan VR kuljetti juniaan kuten tahtoi. Vitutti lujaa, ku oli monta vaihtoa ennen Brysseliä tunnin jälkijunassa.

Parkanon asemalla notkui ehkä ikäiseni matkailija. Tavattoman uskollisena kuviteltuun pohjalaiseen roolihahmooni, hutaisin.

Mihinkkoot menos. Moon menos Tikkukylän kautta Brysselihin. Mullon tärskyt akkani kans Pasilas ja me mennähän kuuhaaleleman klaptonia jaffahan. Jottonko se eerikki pääsny huumehista vapahaksi.

Emmoo oikee selevillä humalistansa, mutta akka määräs mun konserttihin, sanoo lapualaanen.

Pitääkö sun riakkua rollarienki sessioos, kysääsin. Joo, joo pitää. Kysääsin kuka alaikäänen venäläänen on pirättäny suhtehen kivien kivehen. Jaa jotta et tiärä?

Ykstoikkoosta

En kehu, muttoon kummisnani.

Kaikki lastensa vanahemmat on ylypeetä kakaroostansa vaikka ne vetelis naapurin eläkelääsiltä silimät päästä juurinensa. Mun kakarani on melekee itte käyttäny saamiensa geenien luamaa tuskaa olla jotaki. Ei vituttanu lukia toristustansa saati kattella lätsää pääs, ku olis ollu lunta hyysikän katolla. Siltä näytti.

Pikkuusen kolahti isähänki. Jos muuki olis ollu tärkiää ku Lammaskalliolla laskettelu, olis voinu jollaki tittelillä tytärtänsä onnittaa. Hyvä oli näinki, mutta 91 v äitini muistutti mua koskettavasti omasta koulunkäynnistäni. Kyllotti kipiää.

Moon kauhian tyytyväänen siitä, notten oo ollu mikää tuluppa kehityksen eres. Jo yliopiston kiriooihin pääsny flikkani on mun ihannes. Näin päin on ny menny.

Mullon oman sukuni haaroosta viirensaran vuaren tiarot... Ny pirättää... Puhes...

Pirättää tai ei

Kaikki vastahan junnaavat asiat ei oo muv vikojani. Paapalla kyllä sais jo olla matkaalu eres jonkullaases tiaros eli tairoas.

Joo, täältä lenkonehella Euroopan suurimmalle kentälle tunnin myähäs ja tunti vaihrokses aikaa vaihtaa luukkua. Läpsy lipatti, muttoli pikkuusen jo ruastunuhella Hitlerin kiälestä apua.

Joopa joo. Ja sitte takaasi. Vittua kätehen. Saatanan ainut mun junani oli tunnin jäliis tauluustansa. Otin sitte Tiklkurilasta pirssin ja tryröötin itteni ykkösehen. Hianosti meni mun tomaattiset puukkamiseni konehesehen ja sain kaikki vartehen otettavat kupongitr kynsihini.

Oli pikkuusen puikulaa ja oltermania repus mahahermojen säästöksi. Se lennokki, minhinkolin tryykööstelly huirvillä tuskalla, oli tunnin myähäs. Kerkesin joo, enkä hävinny ku taksimatkan ja bösän hinnan eron. Toistakymppiä soli.

Oon vissihin jo sen ikäänen, notta pitää kulukia suarilla lennoolla kotua kotia. Ei oo pitkä, ku kaikemmaan akropatialla vilahutin itteni maasta toisehen ja vähillä lantiillaki. Joku on muuttunu, kun en osannu matkan muuttumien muuttumisia enää ottaa suupiälet leviänä.