Roopinki

Jotensakki oon huvittunehana myhäälly välillä ääneheniki vuasikausia jatkunehesta suksitteliooren roppaamisoikeurenkäynnistä. Ropattu on, mutta poijjan ei vaan muista ny justihin.

Syytetyystä ja toristajista melekee joka yks on istunu joskus mun autos tai mä niiren koslis. Mua huvittaa pelleely oikee oikiasti. Mullekki maatiaasurheelijalle tyrkytettihin paueria oikee kyllä.

Sanoon toisin, ku moninkertaanen Olympiavoittaja. Salaasuuteni ei oo poronmaito, mutta kaurapuurosta lähtöö. Mun periaatteheni oli kulukia kunnon töis ja urheella vapahalla aijjalla. Söinki vain omas maas kasvatettua pöperyä. Joskus ostin Osuuskaupasta maittilaa. Ei lehemät ollu silloon ummes, mä en yksinkertaasesti keriinny roikkua vetimis.

Ny ku katton nuata säälittäviä dopingia kuvis, tuloo vain miälehen kuinka hauska yks nyt tapauksen takia eläkkehelle joutunu hiihtopomo oli mun Horisonttini (auto) takalestalla. Kuvista päättään huumori on ny hukas.

Mulle tariootuu joskus viälä ny rypemättömältä urhoolijalta lisäpotkua. En eres ajattellu mitää, ku mölyluukustani tupsahti, ei kiitos. Oov vissihin sev verran maalaanen, notten täritä kaikkia. En oktaanin numeroota tai kolasteroolia.

Ihan oikiasti melekee kaikki syytetyt ja toristajat on mun tuttuja. On tanssittu häitä, mutten oo hautajaasihin ängenny. Osa porukasta on murentunu henkisesti. Pian on poltetun porukan maahanpanijaasiaki. Tuskin mua kuttutahan.