maanantai 21. joulukuuta 2015

Pikkuusen surua

Nua elämän maharollisuuret piräättää silloon, ku hengitys loppuu. Mun asuunkumppani heivas vitullehensa mennehen syränleikkooksen seurauksena. Kumppani on siunattu ordoksisin menoon Vaasas lauantaina. Siunaava pappi oli vainajan velii. Mun tyänä yäpyny pappi  sanoo, nottoli kovin homma mihinä on koskaan ollu. Uskon.

Huamenna laitetahan vainaja maallisehen kuramajahan fyrrykyröön hautuumaalle isoisänsä viärehen. Isoisä tuli evakoksi pohojammaalle talavisoran aikana ja meni pohohojammaalla sitte ikuisuutehen.

Kualemantapaus on tällänny sukukunnan torellisehen ihimeesehen. Ny on hautuutoimet onnannu joinki, vaikkon ollu palio unohtamisia tapauksis. Ei perillisten pualelta, mutta byrogratian. Ei sinänsä oo yllättävää.

Perikunta on jokseenkin etäästä vainajahan nähären. Minen kyllä voi käsittää asiaa. Mullon pikkuusen tiatua vainajan omaasuuresta ja meinaan huamenna johtaa kuappaamisen jäläkehen kokousta. Sen koommin enoo enää läsnä mihinää palaveriis eli hatunjaoos.

torstai 3. joulukuuta 2015

Vankilahan

Pikkuusen koitteloo. Naiseni kualinkamppaalusta syränsairaalasta kotia körötellesnäni seittemääkymmppiä jonkun mutkan takana oli ollu kuurenkympin sakotustoloppa mikoli välähtäny. Posti toi 170 ekun määräyksen maksaa valtiolle liikentehen vaarantamisesta. Läikähryksen lähiseurullakaan ei ollu muita koslia eli hevoosia tai imehisiä. Vaara kummiki oli tiättävästi leijunu ilimapiiris.

Pikkuusen vituttaa, ku pitääs hoitaa vainajahan liittyviä asioota ja ny tämäki viälä. Takaajan velevollisuuret teköö köyhyysloukkuhun suuren kolon. Sakkorangaastuksehen pyyrän muuntorangaastusta. Linnahan tai jotaki yhyryskuntapalavelua. Kumpaaseskaa en oo ollu ennen, nottolis jotaki uutta elämähän. Minen tiärä onko linnas kiissille oma osasto. Kissini ei kyllä ookkaa osallinen tähän konnuutehen, ku soli siloon kotonani.

On ny joinki lähteny pakolaaastaloon polton oikeus ja pakolaasten väkisinhässimiset miälestä.