Mitä hyvää siälton tullu

Joku tiätty vakoolu-upseeri valloottaa suvereenia, mutta sekasotkuusta maata. On tainnu herralla mennä puurot ja vellit sekooksihin, ku on niin suasittu iliman pairata oligarkkien seuras. Joku muutama sata vuatta löyretty intiaanimaa pyrkii olomahan toisahalla maailiman poliisi. Irän suunnas portahien lakaasijasta ei oo epäselevyyttä.

Napues itäturistit listii melekee koko  Kyrönmaan kansan. Soli se tappamisen meininki tehokkahampaa ku mitä Itikalla Nurmoos pystytähän eres haaveelemahan.  Isävainajani ei halunnu irän suuntahan turistiksi. Muisti kuinkoli siälä hiippalakit pyssyjen kans vastahanottamas. Mainilas oli kuulemma finskipoijjat ruvennu ensin tussaroomahan.

Molin korvantaustat märkänä ja pelekoosena alokkahana Rakuunapataljoonas. Ei oltu meille eres kopukoota esitelty, ku rupes aina rauhantahtooset mahorkanpolttelijat ajelemahan lentsikoollansa kaupungin yli vittumaisen lännen suuntahan. Ja voi mikä se rautaanen meteli oli Siperian suunnas. Telaketjuvehkehien kolina kuuluu oikee hyvin kaupungin metakan ylitte.

Sillooset toverit oli menny pelastamahan yhtä Keski-Euroopan maata läntiseltä hapatukselta. Siinä samas hässäkäs ylistettihin läntehen ystävyyren ja  yhteistyän toimivuutta. Finelandialaaset ajoo lentokentille puimurit ja kaivinkonehet niinku tervetuliaasiksi, nottei oo hässäkät täälä rekkulehien puuttehesta paitti.

Non nua asit vissihin viäläki salaasia asioota.  Niinku ystävyyren ja avunannon merkiis.

Toisahalle

Rauhatoon sialu ku oon, lähären taas huamenna ulukomaille. Meen kattomahan Suamehen ku häjyysin mässyttää öylättiä ja huitaasoo viiniryypyt palan painikkeheksi. Toivottavasti ei oo ennen tuallaasihin öylättiihin sekaantunu. Mutta mistä sitä tiätää hulivili-ikääsistä näinä aikoona.
Tekis miäli mennä Mikkelihinki, ku siälon Jukolan viästi. Lukiolaaseni lähtis föliyhyn, jos tuallaanen päläkähtämä tulis miälehen. Viimme vuanna käytihin vahtaamas Venlat Teiskos ja haistelemas sitä maailman hianoomman ja puhtahimman urheelulajin henkiä.

Päätavootes on kattua se öylätin kans konstaalu ja sen aihehen kuvaaminen. En oo kuullu, mutta luulen olovani tärkiin valokuvaaja taas kerraasti. Minä, joka puriin rippilahajaksi saamani ensimmääsen kamerani pöyrälle yksin kimmin. Pitihän mun saara seleville kuinka tuallanen vekotin toimii. En ollu ikänä ennen valokuvavehjestä käresnäni pitäny. Hyviä kuvia silläki sitte sai ku sen taas kokosin.

Kuntorastiilla pitääs kulukia ja yhyren kaverin mettää pitääs nilipastaa. Tuvaski on varmahan hommia. Kuinkahan monta tikkaa on taas menny seinän läpi? Oliskohan ne erelliskerran asukkahat, hiiret, honannu sen tikan tekemän kulukuväylän. Nehän kulukoo seiniäpitki, nottei tuskanuitua.

Toimittelen tähän luukkuhun, jos saan Suames olovat koneheni sillen päällen. Voin joskus ajella kiriaston konehenki sivuutte. Heipparallaaaaa. Juhannuksena takaasi.

Murres vähä ruastehes

Loma on siitä ihastuttava asia, nottei tartte palio murehtia. Kuhat oot tai meet, ihan päähän päläkähtämisen jäläkehen. Lomalla saa koko aijjan uusia haisuja nenähänsä ja uusia ajatuksia miälehensä ja miäli senku kehittää ittestänsä omaa virkistymistänsä.

Moon kumminki vissihin jotenkin irtaantumatoonta tyyppiä. Mullon tullu arkinen päätös knuppihini. Tua meirän rotuhevoonen ov viimmestä kertaa samalla reisulla ku mä. Mun mittani on tullu pisin partahin täytöhön. Ei auta tuata inhottavaa kopukkaa yhtään, notton tallinsa huippuyksilö. Soon koristeltu ja tuunattu kaikkehen maharollisehen tiaros olovahan hianoutehen.

Ihimiset tuumas ennen reissun alakua, notta hypätähän koslahan tänä päivänä tai huamenna. Huamenna koslasta puuttuu kaikki valot. Pualenpäivän päästä ja monen ruman sanan jäläkehen ne taas loisti. Ensimmääsen pirätyksen jäläkehen hevoonen rupes makoollensa. Pitkän orotuksen jäläkehen se nousi ylähän hyvin vastahakoosesti ja totteli jonki ohojastajaansa.

Pikkuusen ennen ku tultihin maalina pirerttyhyn maahan, oikianpualohoonen etujalaka rupes klonksottamahan niin, nottei olisi tekarit suus pysyny, jos tyyrääjällä sellaaset olis ollu. Tiätysti kaikki kengittäjät oli jo lähteny ansaattemillensa viikonlopun häppäälemisihinsä. Eiku leirialueella rauhallisesti orottamahan uutta maharollista tyäviikkua ihanis loman tunnelmis.

Eihän täs mitään kiirusta tiätysti ollu, mutta oikiasti oltihin johonku toisahalle menos ku Dresdenihin. Paikasta ja sen ihimistä jäi viihaaselle paruuselle vain pelekkää hyvää muistua. Vanhan ryssäsaksan ihimiset oli niin ystävällisiä ja ymmärtävääsiä, notta tällääset suamalaaset oli pikkuusen kummisnansa ja pakkas vilikuulla taaksensa, nottonko siälä joku, jollekka käyttäyrytähän nuan hianosti.

Dresdeniä

Hinuripalevun äijjä ei toimitellu muuta kiältä ku omaansa. Se ei haitannu yhtään mitään, ku periaatteheshan mäkin täritän sitä. Pikkuusen oli päässy murres vanhaantumahan ja pakkas tulla naapurimaan sukulaaskiälen sanoja sekahan. Hinurikuski ymmärti kyllä ja oikaasi sanoja kohorallensa. Oli visihin aksentti erikoonen kus sitte kysääsi, notta täritänkö ryssäksi. Sanoon notten oppinu sitä, vaikka Lappeenrannas sitä kuulin ihan tarpeheksi rajan takaa armeijan puhelimista. Sanoo itte tuata kiältä toimittelevansa.

Suuri imes ny kumminki on, nottoomma pääsny perille monta päivää meinoomma jäläkehen. On jo keriitty näkemähän tavooteltu ihiminenki täälä ja vähä kuuhaalemahan ympärillemmä. Kuuhaallahan tänä päivänä pikkuusen lisää ja sitte ruvetahan antamahan hevooselle hyviä kauroja. Jos se vaikka jollaki hyvällä passoolla viittiis olla vikuroottemata kotomatkalla. Pitää kumminki tällätä sinne kotoppualehen jotaki forse major -maharollisuuksia.

Olomoucia

Lähtö eres

Rakkimmaki on jo havaannu, notton jotaki matkatouhua vireellä. Ne tuas haukotteloo muka niinku toisina koirina ja viästittää hermostunehille ihimisille, nottei me mistään tiäretä tuan taivahallista. Jonkullaasta ihimisen ohojausta ne näyttääs tarkoottavan, ku on niinku fiilipyttyjä. Muka.

Oon täs hilioollensa tällänny peräkärrytupaa matkakuntohon. Palio helepotti, ku sitei tarvinnukkaa sihtoottaa katsastukses. Akkani vissihin kans kiriootteloo Vanhasen kans, ku silloli menny kuutonen ja ysi sekooksihin. Ei sitte muuta ku ilimaa kummiihin ja kattoluukku seliällensä ja tiätysti vain pikkuusen usvaa putkehen. Lomalla ei saa hötkyyllä tiällä eikä kapakoos.

Yhyren meirän perheenjäsenen kikkiperillinen asuu Brnossa. Oikeen kiriootettu tua Brno. Son Tsekin tasavallas olova kaupunki, jokon vissihin aika lailla suamalaanen luannoltansa. En oo ollu koskaan, mutta tuasta kaupungista oli kymmenkunta joukkuetta kymmenen hengen suunnistusviästis Ruåttis joku viikko sitte ja siitä tuallaasta aprikoottin.

Kiriootan tähän rakkahasehen päiväkiriahan olosuhtehien olehellisista muutoksista, jos saan viisahan konehen kynsihini. Tai pikemmingin jonkun langan, millä heilahuttaasin ihimettelyäni taivahan tuulihin. Konehen ittensä meinaan ottaa joukkohon ja trimmata sitä pikkuusen parempahan laihin. Soon ny niin täynnä kuvia, jotta pakkaa vaan simppaalla, ku siltä pyytää jonkullaasta avuusmiälin olemista.

Oon hyysänny tuata mökörööstä reissulle eileen ja ny. Naapurin Raymond tuli kysymähä, nottonko vakantie (loma) ny eres. Sanoon, notton. Ei se enää kysele mihinkootta menos, ku sen miälestä naapurikaupunkiki on käsittämättömän kaukana, vaikkei oo reunahan ku viis kilsaa matkaa. Sanoon sillen nottollahan Brnohon menos. Pyäritteli kaaliansa. Muttei Tsekin tasavalta sanonu naapurille yhtää sen enempää. Hyvää matkaa, pulujen kasvattaja kuitenki havaatti toivottaa...

Piäntä hualtua

Otin ja truiskaasin viälä ruastehen suajat ja vähä färitin kulunehia kohtia tuas naapurin paappavainajan entises koslas. Aattelin, nottei se paappa vaan rupia kääntyylemän siälä loorasnansa, jos mä sen entisen silimäterän viän viarahasehen maahan kovin ryättääsen näköösenä. Vanha herra ku murehtii elääsnänsä monehen kertahan, nottet suinkaa oo myyrä paukahutta entistä rakastani. Mun piti kuliettaa herra tuanne kellarihin autotallihin monta kertaa ja näyttää, jotta talles on.

Soon ny se punaanen tiänniälijä täynnä tiatokonehia, kuvallukijoota, tulostimia, tosi isoo vahtooruutu ja kaikkellaasia hiirulaasia ja hirviä määrä johoronpätkiä. Siivosin vähä nurkkiani tiäteesjätöksesta ja meinaan koota nuasta Suames jonkullaasen toimivan vekottimen. On siinä kuarmas yks ihan nykyaikaanen lootaki ja ohojelmat ihan viimmeesen päälle. Sain sen kolomella kympillä, ku sen viipperö pitää kuulemma aivan hirviää vinkunaa.

Mullei oo suksittelureisullani mitää valamista konesta huushollisnani. Ei oo taloos mitää muita johtojakaa ku virtajohto. Jollakki mokkulalla kuulemma voi päästä liniahan kiinni. Pitää ny sitte kattella onko tuas asias mitää perää.

Yritän ny jotenki pitää päiväkiriaa. Olishan siltä korosta vain neliäkymmentä kilomeeteriä kiriastohon, notta eiku sinne sitte, jos omat viritykset ei tuu kuntohon.