tiistai 28. joulukuuta 2010

Olis aikaa

Mun kotokunnan kulttuurileheren sähköösillä siivuulla oli piäni maininta, notta joskus ens vuanna taas lehti herää henkihin. Jollaki konstilla sontasiionis on ollu jotaki uutimia. Eisunkaa se haittaa, notta sama uutinen on tällätty eri kohtihin neliä viis kertaa.

Mä pikkuusen protestootteen sitä kohtahan, nottei silloon tuu lehtiä, ku niitä kerkiääs tavaamahan. Som mum miälestä ajatelmana justihin päiv vastoon, ku tuallaasten tavarooren kuluttajat haluaas. Soov vaan hyväksytty ilikiä tosiasia.

Kesälläki olis hiano asioora virastoos ja laitoksin, ku olis kerranki aikaa. Melekee kaikki luukut on kuitenki kiinni. Niinku nykki. Joku mörkö ohojaa maailiman asiooota.

Minen tiärä kuka tai mikä taho valittoo ihimisen viihtyyvyyren asioota. Kaikki uskonnolliset juhulat on ihan hirviää piinaa ihimiselle. On ollu sev verran uskontotuunnillaki kuuntelemas, notta ymmärrän pääsiääsen karmeuren. Siten käsitä, notta kauppojen pakanamaisten pimpelipompelipiisien jäläkehen alakaa joku masentava pyhyyren piina.

Kuuluu varmahan samahan asiahan mun ymmärtämykseni palakkojen ikälisistä. Minen ymmärrä, notta vanahat ketkut saa enemmän hynää, ku justihin koulusta tullehet. Koulusta tullehilla on uus perhe ja palio kuluja. Vanhoolla käävillä on piänet kulut ja palio rahaa.

Minen muista, kerkiääsinkö viälä kansanerustajaeherokkahaksi vaikka persuuhin. Siälä rupiaasin ajamahan yhteeskunnallista oikeurenmukaasuuutta. Pitää ruveta markkinoontemahan.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Tykkään ja en

Jouluriamus on hianoonta, ku läheesekki sen haistaa. Vaikkoon pakana, kerran vuares piäni aivotoiminnan pirättäminen ei tee huanua. Jaa, jottoliko toiminta ny vasta pirätyksis?

Mun koiruuskaverit ei osaa arvostaa juhulaa. Non maalannu mun lumilyhtyjen ja lumiäijjäni tyvet keltaasiksi. Taas pitää ruveta aprikoottemahan, nottonko niillä mitää sivistystä. Oon koittanu toitottaa niillen, mihinkä paikkohin voi tuattaa. Ei oo menny perille.

Joulupuu on picea abies (en tiärä kuinka kiriootetahan). Yks munkaas samallaasen koulun kolunnu äijä osaa joka vuasi myyrä meillen oikian kuusen. Nykki siinon muatoja ja rehevyyttä tyvehen asti.

Latvaa siinei oo. Ov vissihin joku harakka eli västäräkki istunu sen kumohon jo ennen kauppatapahtumaa. Maksoo muutoosta parikymppiä. Paliokohan soon koskenkorvas sanottuna? Mä en nykyysin tiärä valuuttakurssiista mitää.

On kuuleman jäläkehen kauhiin talavi sitte vuaren 1945. Silloon oli Hitlerin poijjat hiippaallu monta kertaa vastustamahan länsimaisten vaikutuksien turmiota. Taiteilija Adolf oli silloon jo pikkuusen kuses. Yhteeskunnallisesti oli onni, notta kylälääset osas mennä piilohon lualihin, josta taiteilija ei tiänny mitää.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Lapsetti pikkuusen

Tuumasin ehtoopäivällä, noottoon sellasen iäs, jotta saa lapsettaa ihan vapahasti. Väännin sitte lumiäijän. Notkiaa lunta oli mun krekoolimaan viäres enee ku vaaksa pystysuarahan mitattuna. Tuli pikkuusen heiniä ja lehtiäki joukkohon, ku väännin värkit teokseheni.

Patsas kuvaaloo jotaki yhteeskunnallisesti tärkiää pakkoliikestä. Kuva vaan on niin julumetun huano, nottei kukaa varmahan havaatte tyäkintahia pattahani hoikkavartisis käsis. Yritin ottaa kuvaa kaharellaki eri kameralla, mutta mun kameranjalaka oli ens käytös niin notkia, jotta piti sitte käsivaralta prätkiä pimiän päihin.

Lumiäijällä on oikiaoppisesti porkkananenä. Mulla ittelläni on perunananenä. Silimät ja paltoon knapit löyrin kellarista. Vaimoonen on keränny joskus viipullojen korkkia ja noli tarkootuksehen oikee passelia.

Mul leikkimiäli vaan jatkuu ja pyhkääsin sitte pari valolaitestaki. Akan miälestä mun arkkitehtuurini ei ollu oikee onnistunu. Pallokasat oli aivan kaalattoman suuria ja pikkuusen vinturaasiaki.

Mä siinä rakennusvaihehes jo epäälin, notton lyhyryn teon taito joinki unehtunu. Ensimmäänen, jokon kuvas likempänä, meni teknillisesti hyvin eikollu tuskanuitua. Taimmaanen leves multa yksin kimmin ainaki viistoista kertaa, ennenku soli joinki kohomollansa.

Jos nua sattuus pysymähän kasas jouluhun asti, viarahilla ainaki olis hauskaa lapsen leikiistä.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hyvä Suami

Pikkuusen ihimettelin, ku lipunmyyntikopuusen vierestä joku äijä huuti tuallalailla. Mä huurin takaasi, notta hyväpä hyvä. Majattelin ensin, notton joku suamalaanen tuttu, joten ny vaan muista. Ihimettelin kyllä pikkuusen, ku oli myymäs parkkeeraamis- suksittelemislippuja Herzeböschis.

Tuumasin, nottei se ny kovin tuttu oo, ku ei keriiny tulla höpäjämän. Huamasin kyllä, nottoli äijällä aika lailla hommia siinä suksittelijooren rahastukses. Vaksaalin suksiani kaikes rauhas ja tälläälin monoja jalakoohini.

Pian se äijä oli mun viäres ja sanoo, notta päivää. Hiihtämähänkö oot lähärös, kysääsi. Mä siihen jotta sellaanen olis meininki.

Ku huamasin sen murtavan jonku verran kiältänsä ja soli johonaki vapaaehtoostyäs liuppuja myymäs, huitaasin notta mihinoot suamia oppinu. Sanoo nottoli kerraasti lomamatkalla Kerimäellä ja Savonlinnas. Toimiteltihin siinä sitte ummet ja lammet suameksi. Mullekki tuli palio uutta sen saksankiälisen pelekian historiasta.

Siinä historian kohoras tarkasti suamia artikuloova miäs ei ymmärtäny, mitä tiatua mä siltä intin. Me vaihtaastihin sen äireenkiälehen saksahan. Asiat tuli sitte seloollensa, mutta kyllä me siinä sitte pikkuusen naurettihin, ku moon lukenu saksaa joskus ammoosina aikoona ja miäs oli käyny Kerimäjellä turistina. Väitän kyllä, notten ollu kymmeniä vuasia käyttämättömänä ollehella kiälelläni kovin palio paree ku Kerimäjen turisti.

Moon tuntenu monta kertaa itteni kiälellisesti vammaaseksi, ku mullen on vaikka ruvettu Turkis praatamahan rakennustelinehiltä suamia. Jotaki huinaalin karulla. Joku paikka oli katees ja siitä aiheesta sitte toisten kans vaihrettihin käsityksiä suameksi. Joku kypäräpäinen kurdi rupes juurta jaksaan viisoomahan, mihinkä pitääs mennä. Kysääsin sitte tiätysti, notta mihinoot kiälen oppinu. Teiton täälä niin palio, notta väkisinkin oppii teirän kans toimittelemahan.

Molin täs rautakaupas jotaki klasia leikkoottamas ittelleni. Ku kiharapäinen myyjä sai mitat ittellensä se rupes leikkoomahan ruutujani. Se käänti yhtäkkiä puheensa suameksi. Oli se melekoonen ylläri. Mistä se äkkäs, nottoon suamalaanen. Sanoo notton ollu kotokylällänsä Tunisias palio suamalaasia ja on tullu pikkuusen toimiteltua.

Yks huippuja oli, ku Tamperehen lennokkikentällä marokkolaanen ja hollantilaanen asiootti keskenänsä suameksi. Mikäs siinä sitte, ku kumpikaa ei osannu toisensa omaa kiältä, eikä vissihin oikee englantiakaa. Kumpiki puhuu oikee hyvää härmää.

Mun ensimmäänen ihimmettely näis kiälivirtuoosiis oli Espanjas joskus oikee aikaa sitte. Olin vasiten juaksemas siälä. Kaks kertaa päiväs hölökkäsin yhyren nakkikioskin sivuutte eres takaasi. Ku toinen juaksuviikko oli lopuullansa, kioskinpitäjä varmahan päätteli, nottoon ollu hotellis huanoos evähis. Huuti siältä luukustansa mullen. "Hei sina suomipoika, osta uksi makara."

perjantai 17. joulukuuta 2010

Uuutisia

On tosi erikoosta, notta talavella voi olla lunta maas. Pohojalaanen kansanlasku sanoo, jos juhannuksena on lunta katolla, siton maaski.

Katton varmahan asiaa Siperian näkökulumasta tai Bahamasaarien. Mua ottaa kupolihin, ku piänelläkää lumihilsehellä ei pääse mihinkään. On ollu joskus koron valinta sellaanen, nottei tiätty täälä sunnas olovan kaikki liikentehen uunokit.

Oon kehitelly kaikellaasia suajateitä lähimmälle metroasemalle. Peltojen halaki kruisaalevan reitin jouruun heivaamhan, ku tiänpäähän tuli lautasen kuva. Alatekstis kyllä luki, notta paikallinen liikennes on sallittua.

Mum miälestä liikenteheni on aina paikallista. Jos kurnutan riisikupillani lähiasemalle mitä ny reittiä ajellen, soon mum miälestä paikallisliikennestä. Jokku jyväjemmarit on pannu veräjänsä kiinni, ku on huamannu mun oikaasevan nelitasulla lehemänpaskoja väistellen.

Ymmärrän kyllä kovaa, notta kurmut ouroksuu kaikellaasta teknistä rähinää. Ähäkuti kuitenkin sille palomiähelle, joka laittoo pillit ja vilikut täysille, ku vanahan miähen sarat lehemät kuluki kautta tiän. Omistaja kuali ja tööttöölijä sai pään silitystä. Älä ny vaan viitti teherä tuallaasta toista kertaa.

Rännit tukos

Mihinää kohtaa Suames ei voi käsittää, kuinka ihanaa ruuhka voi olla. Jaa, jotta Helesingis ja Seinäjoella on sellaasta. Mä en sano ku maailiman miäs, jotta lähäre kattelemahan toisahallen.

Muutama lumenhiven putos taivahalta ja ruuhka parantuu. Pitää ajaa varovasti, senhän sanoo aikoonansa justihin kuallu Enska setäki teevees. Liikennesrarios sanotahan, jotta akkani käyttämä metrolinia on tukos. Olikohan sinne putkenki pääsny vitiä?

Olin viälä unenpöpperös ja sanoon kullalleni, notta kiikutan sun tällä koslalla kustannuspaikalles. Nyäkkäs ja sitte vaihroon vilikun toisahalle. Joo.

Kunkun linnan viheriöötten siivuutte meni hyvin. Sitte rupes punaaset lamput hehkumahan. Niillei oo mitää ajastusta seuraavihin valoohin. Kraapiin pikkuusen hilsettäni yli tunnin kähämäälyys.

Kuures minuutis oon kruisaallu tuan saman matkan silloon, ku rahavas on ansioosnansa. Minen ymmärrä kaikkia asioota. Se on selevä.

Nyt tämän kaupungin seutuhun suunniteltu monta sataa kilsaa uusia raittioomiväyliä ja ohitusrettiä rekoollen. Hyvä tiätysti on niin, jotta johonaki suunnittelutoimistoos eres joku ajatteloo.

Tämän seurun liikennesongelmat olis pois, jos joku tääläpäin hyväksyys järkevän ajattelun. Kysyysin päättäjiltä, jos mullolis vaikutusvaltaa: Minkä tähären kaikkien pitää mennä samalla kellon numerolla töihin ja ihiminen on joka päivä ruuhkan takia myähäs. Minkä takia isoos autoos on vain kuski? Mä en millää ymmärrä kansalaasen vapautehen perustuvaa teiren tukkimista.

Ihimettelen näitä satojen miljardejen ratkaasuja siihen, notta ihiminen saa olla vapaa. Vapaa könnäämäs ruuhkas ja rupsuttamahan autua tyhyjällä lyännillä.

torstai 16. joulukuuta 2010

Nirri irti

Mum miälestä maailimaa johtavien valtiooren koneestot käy kuumana, notta kuinka saataas nirri irti austraalialaaselta asiakirijojen paliastajalta. Ny on jo Obaman porukat saanu kolomen kruunun valtion syyttäjät pelastamahan tulevaa synkkää maailimaa.

Yleensä en käytä epämäärääsiä sanoja. Nyt kuitenki vituttaa tämä suuren maan vallankäyttö. Jos ne pystyy manipuloomahan ja tukkimahan ihimisen rahankäytön hallisnansa ollevien luattoyhtiöören välityksellä, silloon on invaasio ihimiskuntaa kohtahan tehty.

Mun muavikortin nurkas lukoo Visa. Ev voi paliahin käsin isoon maailiman touhuuhin yhtää mitää. Vituttaa vaan, ku oon taas kerran vääräs sakis. Otappa itte selevää. Kaikki korttiyhtiöt on paliastusilla loukatun maan hallinnas. Jos ei oo paperirahaa Obaman porukka sanoo, nottei käy muuten käys.

Kengurun hommat saa multa täyren tunnustuksen ja suuren kannustuksen.

Mitä sitte: ainaki persut vois ajaa sellaasta asiaa, notta tyälääset sais killinkinsä kätehen eikä mihinkään tiliillen. Vanhakataanen finanssia Suames hoitava pankkijäriestelmä ei huajuus yhtää.

Palavattua

Ku kiriootin otsikon, mulla tuli miälehen heti, nottonko savustettu kinkku sama, ku palavattu. Olokohon mikon huitaastu. Tuatesseliityksen jälekehen soli savustettua kinkkua, tällä kiälellä. Mä en ilikee sanua, notta tykkään siitä. Sen tähären mä piilootan sen vaikka hernessoppappahan. Saa sitte vähä salaa sitä nauskutella.

Mä saan niinku toisna miäsnä lusikoora herkkuani siältä hernehien seasta. Emmoo niihin hernehisinkää kyllääpyny. Meiramia oon pikkuusen huitaassu muuripatahan ja näpiis pysyvän verran sualaa. Armeijan aikana tuallaasta soppaa oli useen, iliman palavia. Moon vissihin isäm mallinen, ku tykkään viäläki.

Pitääs ostaa isoompi pata, notta sai keittää ittellensä ainaki kahareksi viikoksi herkkua. Silloon vois välttääntyä siltä, jotta pitääs ruveta jollaki haaratyäkalulla kääntelemähän posliinilla jotaki tosikuivaa einestä.

Ku viälä osaas teherä kunnon klimppisoppaa. Mullon siihen ohojet Suames. Joskus sontasiionis esiteltihin kuntien nimikkoruaat. Olisko ny ollu Isookyröö, johona olis nuan hiano ruaka meinattu kunnalle ominaaseksi syämiseksi. En oo ny tästä ihan varma.

Makuelämykset on niin toisahaltaasia ja ihimisen kohoralle sattuvia. Joku tällää ankkastukin palan päälle makkaraa tai kinkkua ja suimii sen nuukkoo nahkoonensa. Mä en tiärä tuasta nautinnosta mitää, ku en tällää nisua suuhuni suurin surminkaa. Sol liian makiaa mullen.

Meirän kemian, fyssan ja matinkan opettaja toimitteli mahtavia juttuja avaruuren ihimehistä ja matematiikan maharollisuuksista. Porukka kuunteli ihan horros aikaansa seuravaa opea. Erellytys kuunteluhun oli tiätysti se, jos ope sattuu olemahan sinä päivänä selevin päin.

Kerraasti tislattihin kemiantunnilla jotaki. Ope sitte juurta jaksaan selevitti kuinka pontikkaa keitetähän. Muistan viäläki, ku ope sanoo, notta rankis olovan taltehen otettavan ainehen höyrystymispiste 0n 72 astetta. Ope sanoo, nottei kannata kuumoottaa sen enempää ku sitte putkesta tuloo pelekkää lurua, ku vesiki rupiaa höyryämähän.

Joskus nähtihin ope oikee kunnon kemikaaliiski kirkolla. Parasta oli, ku tunnin kevennykseksi ope kysyy porukalta, mistä Alkoholiike -nimi tuloo. Alko oli silloon tuan niminen. Koko luakka hiliaastuu. Sitte ope sanoo, notta se tuloo sanoosta i like alkohol. Eihäm me saksan lukijat oikee päsmätty ulukomaan kiälistä tottuutta.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Lisää klaappia

Kyllä ihimisen pitääs saara sellaaset rillit joiren läpi näkis eres vähä joskus jotaki. Mä oon ny niin tapaturma-altis, jotta oksat pois ja pala larvaa. Onnistun nykyysin lykkäämähän kynteni jokahisihen ahtahan välihin. Onneksi taloos ei oo tiätääkseni lihamyllyä.

Pualet fingeriistä on jotenkin toimintakunnos. Pualet ploosterootu hoitoasentohon. En ny oo varma olisko täs iloonen siitä, ku pualet on viälä nykki käytös, vai maanaasko hartahasti ku toinen puali sormia on tumpulootu kauheehin tukkuuhin ja niillei voi teherä yhtää mitää. Tämähän on asenneskysymys.

Oon menny ainaki kakskertaa nämä läpinäkymättömät lukuklasit pääs kellarin portahat alahan kerien ja pikkuusen tömpsärellen. Eihän lukuklasiilla tosisnansa tuu ku hirviän suuria arvioontivirhehiä portahien pykäläkorkeures. Itte kukin voi kokeella jonsei usko mua.

Mullon aina niin kiirus, ku jotaki pykään, nottei muista ottaa kakkuloota pois päästä siilloon, ku haluaasin jotaki kuvaa laajoosta näkymistä. En oo kyllä ihan yhtä hätäänen, ku tuntemani ylistarolaanen miäs. Sen auton noukkapelli oli auki ja äijä hyppii auton viärellä ja huiteli oikianpualohoosta kättänsä ja manas hirviästi.

Naapuri tuli hätihin ja tiarusti, nottonko vakavaki asia kysymykses. Auto krupsutteli tyhyjää käyntiä ja koriaaja viisas sormellansa kuinkon käyny. Tiätysti se sormi meni uurestansa laturin remmen ja laturin pyärän välistä.

Sama äijä oli ollu joskus inssiajos ja vissihin pultut tutaji. Insinööri sanoo, notta käännytähän seuraavasta oikialle. Kokelas huitaasi heti okianpualohoosehen suunthan ja auto sukelti orapihilaja-airan läpi koulun nurmikolle. Kokelas sitte hätääntynehenä notta, pipariksi meni, mitä hä?

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Lintulauta on ny pihalla

Ensimmääsenä aamulla, ku olin saanu hiarottua rähämät silimistäni, menin ratustelemahan lintulautaa. En tiätysti löytäny yhtäkää kuuresta käsisahasta, en seittemästä vasarasta, en Suamesta tuatua kymmenen kilon naulalootaa.

Ev viittisi eres sanua, notton se ruakkimispönttöö ny tuala pihalla pystys. Siinon vesijoht0putkesta varsi ja varsinaanen herkkukoto on ratustettu kaharesta kalakkunanmyyntikupista. Viälei oo vissihin käyny asikaasia, mutta pähkinät ja leivänmurenot orottaa niitä.

Yhyren mun tervajokisen kaverin luantoystävyys sai noloon lopun. Miäs teki linnuulle hianon jos hianon pöntöön. Ku äijä kattoo hetken päästä klasista pönttööhinsä päin, näki notta hirviä määrä lintuja nauroo pöntöön eres siipispankoollansa polovihin nojaten. Ei ollu vissihin arkkitehtuuri kohorallansa.

Sitte joku uhkarohkia tirpuunen oli menny sinne pönttööhin sisälle ja sitte ne toiset vasta oliki nauranu, ku se urhia siältä luukusta kattoo. Hekotuksesta ei tullu millään loppua ja taloon naisihiminen oli määränny miähensä hakemahan pöntöön kuusenoksalta alaha.

Pitää kuuhoostella aamulla pihallen, notta kelepaako mun mökkini ja tarilla olevat einehet siipiporukallen. Koirankoppini ei ainakaa onnistunu. Vain kerran näin luukusta yhyren kirsun.

Pimpelipompeli

Ny on joulua silimät ja korvat pullollansa. Naapurikylän joulutorilla oli vesisatehesta piittaamata väkiä kun kansaa. Kylällä raikuu sakemannien musa. Kaharen tiiman aikana en kuullu yhtäkää tämän maan joulupiisiä eli kipalesta.

Pikkujouluus ei tartte kamuta yäkausia, ku joulunaluusta voi viättää keskellä päivää ja huirella kuppia naamahansa. Pyärämiähekki kerkes pirättämähän Geneveriä naukkaalemahan. Siten tiärä, pysyykö ne enää lestalla taukonsa perästä..

Grimbergenin kirkko on kyllä niin huikaasevan hiano sisältäpäin, notten saa sanotuksi. Kyllon ollu ammattitaitoosta porukkaa sitä pykäämähän. Enoo koskaa nähäny nuan komiaa ratia eres elokuvis.


Joulukrääsää roikkuu joka myynkopin sisällä. Suasituun myyntiartikkeli tais kuitenkin olla glühwein Geneverin lisäksi.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Höynäälyä

Mun on pakko pyytää anteeksi mun lukijooltani. Joo, nämä läskinäpit tiätysti. Moon tarkistuttanu akallani viime aikoona juttuni. Mä en käsitä, notta minkä tähären mun kommenttini menöö mihinkä sattuu.

Moon täälä linioolla pahaa tarkoottamata. Tulikettu oli viikon pimiä. Mä sain sen jollaki konstilla henkihin. Oon sitä miältä, nottei siinoo enää mitää näppäälijän kuvittelemaa hallintaa. Kuviteltu möriservän looran levytila on enää kaks prosenttia.

Oon ajanu monta kerta defrakin ja oon saanukki konesta pikkuusen henkihin. Pitääs uskaltaa hävittää sellaasia ohojelmia ja ohojelmien päivityksiä, mitei oo tullu käytetyksi vuasikausihin. Uskallin häivyttää yhyren ohojelman, jotolin käyttäny viimmeseksi kuus vuatta sitte.

Mä osaan sonnanajosta kaikki niksit, ajettihin sitte Valametilla tai orlovilaasella tai suamenhevoosella. Ku mä näillä laastariisilla nakiilla näppäälen notta kyllä. Mä näen kuvastuksen notta ei. Kirijootan lapselleni, notta tervetulua tänne. Huomaan kirjoitukseni sisällön olevan whgbxyö.

Olen låhettänyt näin älykkäitä viestejä jo monelle. Jos saan korvattua kahden prosentin muistilan tietokonessani jollain ja jos voisi saada virtuaalimuistin takaisin koneseeni, olisin onnellinen Rahalla en asiaa voi selventää, kun sellaista ei ole. Rahaa.

Ennen ei minullakaan ollut kännykkää. Vuodesta 1984 lähtien kuitenkin. Millä ja kunka asiat hoidettiin ennen.

Shoppaalemas

Kaupoos hiippaalu on mulle hirviää kirutusta. Varsinki ku kaikki eläkelääset lähtöö kassajonoohin norkoolemahan silloon ku tyäväki koittaa ostella kakaroollensa murkinaa. Itte oon tavallisesti kaupas heti ku ukset on auennu, mutten mäkään aina voi niin teherä.

Joskus jourun lähtemähän kiiruhunaki aikana makutuamariksi. Mu miälipirestä arvostetahan joskun maharollisen läskisoosin, hernessopan tai klimppivellin valamistusainehien valikoontihin.

Kyllä mun siatokyky oli lujilla, ku eresnäni notkuu kymmeniä sen ikääsiä asikaasia, jollolis varmahan ollu aikaa asioora arkena ja heti aamusella. Ja sitte viälä nämä tontturat kaivaa puussusistansa kymmeniä kuponkia miton leikoottu leheristä. Kassahenkilön aika menöö tuan silipun setvimisehen.

Joillaki on jonkullaanen muavinpalaki maksamisehen, muttei asikaanen tiärä kuinka perin se tällätähän maksulaittehesehen ja sitte ruvetahan kaivamahan taskun pohojalta kakkuloota. Luulis, notta rillit ainaki olis voinu kaivaa etukätehen, nottei tarttisi tihirustaa numeroota ja paperia johonkei näje yhtään.

Ei ikänö tai ikä oo mikää vika, mutta asioomisehen kannattaas valita sellaanen aijjankohta, notta kerkiääs tumpuloomahan kömpelyyrensä kans kaikes rauhas. Aamupäivisin kassajonot on tosi lyhkääsiä, jotta vois soitella vaikka aviopualisollensa jonsei tunnusluvut tuu miälehen.

Oon kuulu seliityksiäki eläkelään invaasioohin. Halutahan änkiä ittensä kauppahan silloon ku siälon varmahan muitaki. Ku eläkeläästenki pitää nähärä ihimisiä ja haistella hien ja piarunhajua jonos.

Suittet

Mä tarvittisin sellaaset. On erikoosta, nottoon tiänny kymmeniä vuasia, mitä suittet tarkoottaa. En parahalla taharollakaa osaa sanua, miton suittet suameksi. Non mun kiäles sellaaset, joirenka toinen pää on hevoosen suus ja toinen pää ojastajan käsis.

Sana tuloo varmahan suusta. Ei varmahan suihin sanasta. Uskon, notta sana on jollaki lailla epäälykseheni alakuperäänen sana. Voi ku tiätääs, miton suittet Suameksi. Ev voi eres kuuklettaa ku ei oo hajuakaa asiasta.

Mainittin omakohtaasen toivomuksen. Mun suupiälihin pitääs ratustaa suittet. Vois pysyä turpa rullalla ja turhanpäivääset höpinät kanttuurisnani.Vaikken tiärä miton suittet Suameksi, oon pitäny sellaasia tosi palio nyrkiisnäni.

Kylläntymisehen asti piti ajella hevoosella, vaikka toiset sai ajella 361 Valametilla Kyllon ollu vaikia lapsuus. Joku ikäkaveri ajeli setoorilla. Se setoori kyseli koko aijjan jotta tästäkö tästäkö. Valametti tuli peräs ja sanoo niin niin.

Vaikkon kaikki kakarani hevooshulluja, mulla meni ihannoonti kakkapullien tekijööhin iän ikuusesti. Hevoosen lihaa en silti syä koskaan. Sev verran on jääny kunniootusta.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Jynssäämähänkö?

Rakit tiputteloo tahallansa karvoja joka paikkahan. Mua rupiaa aina silloon tällöön ottamahan kupolihin villatukut laattiolla. Ei oo homma ainakaan siitä kiinni, nottei olisi imuria Neliä löytyy heti ja kahares ei tarvita eres minkäänlaasta pölypussuusta.

Kaikista hiliaasin on kuulemma tehotoon. Ei mum miälestä, mutta jonku toisen. Minen ymmärrä, minkä tären koirien karvat pitääs noukkia hirviällä metelillä, ku hiano surinaki piisaas. Mullon kellaris teollisuusimuri, mikä imöö ja pörrää oikee kunnolla. Siten saa huurattaa muun kotoväen läsnäolles. Kylloon noloon ja ahtahan välis näis asioosnani, ku on asintuntijoota.

Joskus tehtihin johonaki ulukomaas asiakastutkimus pölyn imuriista. Hiliaaset vekottimet oli kuulemma tehottomia. Valamistajaparaat joutuu lisäämähän värkiihinsä mölyä, notta hommat tapahtuus tehokkahammin ja pölyt lähtis vinkiää laattioolta.

Onhan se tiätysti jonku miälestä selevä asia, jos huutaa toisen korvahan, se kuuluu paremmin ku nupajaminen. Mun läskikorvat toimii kuitenki justihin päiv vastoon. Jos mulle huutaa kones tai ihiminen, päähän ottaa kipiää. Mun tuloo sanua, notta hermostun kaikellaasesta huutamisesta.

Moon onneksi ostellu vähillä rahoollani kaikellaasia kuulon suajaamia. Tällään sellaaset heti korvilleni, ku aavistan mölyä lähelläni. Ihimismölyt tuloo joskus niin nopiaa, notten oo aina keriinny tälläämähän minkäälaasia tuluppia kuuloreikihini.

torstai 9. joulukuuta 2010

Lapio

Joskus kuali olympiavoittaja Tapio Rautalapio. Suru oli suuri, ku äijä oli kolhinu päänsä uimahallin kaakeliihin tuiskees.

Ny henki lähti suanenjokiselta entiseltä mäkihyppääjältä. Varmahan hoilottaja oli tärkiä kännäri yhteiskunnan kannalta. Viimme aikoona vissihin oli ollu korkki kiinni ja naisihimiset oli riakkunu lavan eres ku pöyrööt.

Mäki haluaasin julukikseksi. Olis niin kiva lukia leherestä, notta kuinka oon pölläälly erellispäivänä. Ny ei kirioota leheret, mutta akka pitää kolumniansa yllä. Kolumni on kohtalaasen henkilökohtaasta mulle.

Muistaako kukaa hautajaaspuheesnani, notta nostin piänen hirven vasan vesiojasta Sutelan larvas. Vasa olis muutton hukkunu, jonsen olisi havaannu sen hätää.

Mun julukisuusarvo vois kehittääntyä vaikka siitä, notta kuseskelen joka päivä pihalla takaoven viäres. Ittelleni selekiä käyttääntyminen vois olla medialle suuri rahastuksen konsti.
Ku on rahat kaikki, kusen sellaasehen paikkahan, johona ei tartte vetää kaupan vettä tuatoksensa päälle. Oon laskenukki, notta säästän pirusti hynää omituusuurellani.

Täs

Mua raisteloo oma kömpelyyteni. Joku viikko sitte onnistuun tälläämähän oikian pualohoosen peukkuni rautaoven välihin. Ottaa viäläki kipiää ja kynsi on lähteny.

Tänä aamuna onnistuun tälläämähän sen tervehen peukun ovev välihin. Piti lähtiä lekurillen ku veri tirskuu pitkin laattioota.

En oo ihan varma, mutta pitääs vissihin pirättää olemasta. En käsitä, notta toispualohoosilla tairoolla yritetähän suksitella elon laruulla. Itte oon oikias siinä asias, notttoon saatanan tumpelo ny.

Elämäntilantehet ov varmahan suunattu kehitystä ittestä toisahahalle. Mun ei oo pakko sanua miälipirestä eres ittelleni.

Lähären koirien kaa. Nupisuttaa.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Huamenna

lähären matalille vuarille hiihtelemähän. Hitleriki sai siälä kunnolla turpahansa. Ev voi millää käsittää sitä, notten voi olla hiihtelemäti. Heti ku näkyy kuuraa johonaki, mua rupiaa polttelemahan hiihron jysket.

Mitä älyä tuas ny on? Ei mitää. Tarkootan hiihtua. Koko touhu on yksinkertaasta taaplaamista, mutta viäläki saan maisemat vaihrettua. Joku helevetin sukuvika on, ku pitää kaluuttaa johonaki kannokoos tyyrihillä lasikuiruulla.

Älyttömyyren toinen puali on siinä, notta kaluumeni ja luntioomeni on monta viikkua hyväs kondikses. Ei oo imes, notta mulle hiihtämähän lähteminen on ku kauhia tauti. Mä en oikiasti halua taurista erkaantuakkaa.

Joskus mullekki otettihin aikoja suksilenkiillä. Niistä aijjoosta on hyviäki muistoja. Ev varmahan olisi tullu tutuksi nykyysen kansanerustajan kans iliman suksien klapinoota.

Tua entinen puuseppäharioottelija ei olisi varmahan pääsny eruskunthan iliman mua. Mä huitaasin sarasosan tarkkuurella oikian numeron ens kertaa äänestäesnäni. Oli jääny pikkuusen äänijemmaa kymmenien vuasien aikana.

Oikiastansa olin kerran kuskaamas äiteetäni äänestyspaikalle. Äitee imehteli, ku jäin autohon. Joo, pitihän mun sitte lähtiä piirtämähän äänestyspaperihin ruma kuva. Mitää numerua en tällänny.

Hiihrosta puheen ollen, mua siappoo kaikellaanen poliittinen ja uskonnollinen vinkuminen. Mä ev voi millää siätää kumpaakaa puhehen aihesta. Ov varmahan mulla ollu piänenä tiukka pipo ja jäiset lelut.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Ottaa pääkkylääsehen

Voisin jättää sillensä. Mun tapani viästittää on suara ja rahellisesti tarkootushakuunen. Jos mä näpyttelen jollekki jotaki pääni tuatoksia, non kans sellaasia mitoon tarkoottanu. Mä en oo pikkuustakaa pikkukiälinen mihinää asioos.

Vanhatpiiat on. Yks kiälenkääntäjä suuttuu muhun täyrellisesti, ku kiriootin asiaa sille. Tiarustin vaan ihan oikiaa asiaa. Kiälenkääntäjä ei oo muutosta Itikas töis. Nottei mitää lehemän kiäliä kääntele.

Vanhanpiian homma ei varmahan oo vika, mutta kaihia vaiva luulisin. Minen ny torestakaa tiärä, notta minkä tähären yksinääset leirit on tullu hirviän krätyysiksi. Mullon omas suvusnanikin ihan piisalle kräkkyäjiä.

Ei vissihin oo oma valinta siviilisääty kaikillen. Vaikkei olisikkaa, minen ymmärrä, notta omaa mokaansa pitää häjyyllä toisillen. Jos on vanhanpiian elämä liika klumppuusta tai siloosta, miksei tunnesta voisi sanua reiruhun, eikä mutkan kautta.

Molisin valamihina krökkyämähän vanahojen piikojen sialunmaailimaa ihan iliman hintalappoja. Pitääs olla niilläki oikeus, jokkon oikeuren itteltänsä vohkinu.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Minna on kaunehin

El laita kuvaa, ku kaikki näköö pian Minnan teleskoopistansa. Minna on taas Tarjan linnan komistus. Moninkertaanen suunnistuksen maailmanmestari on. Joo, on. Tosi komia kapistus, eikoo yhtään ylypiän luantoonen.

On pikkuusen vaikia uskua, notta tuallaanen koristus on tosi kova mimmi rastiilla. Minnallehan ei päriää ku joskus sveitsiläänen maratoonin ammattilaanen. Olis hianua, jos laji vois käyttää puskikkokulttuurisnansa Minna Kauppia hyväksensä.

Minna on. Jos näkisin ittenääsysjuhulat telekusta, kattoosin vaan sitä ihanaa Minnaa. En tiärä olisko sekin sitte syntiä, ku kaikki mukava on.

Pohojalaasena mua hivelöö se, notta Minnan suku lähtöö venytetyn markan paikkeelta. Suku on jo kauan ollu toisahalla.

Suunnistuksen harrastajamäärät on laskus kaikis pohojoosmais, mutta mualla lisääntymäs. Ku ystäväni Liisa Veijalainen (os. Liukkonen) ja Outi Borgeström voitti maailmanmestaruuren laji oli tosi hyväs kuasis. Tervehellinen laji on Kurikas suasitumpaa ku mihinää mualla.

Aikanansa muutin kurikkalaasehen suunnistusseurahan sen avoomen ja hianon huumorin tähären. Voiv vaan sanua, notta vuaret siälä nykyysen kansanerustajan ja entisen hiihtelijän kans on ollu parahia, mitä mä olisin voinu kuvitella.

Minkää lajin harrstajalle ei varmahan päläkährä päähän, notta vois juasta mettiä pitkin Ylistarosta Kurikkahan tai Kurikasta Seinäjojelle. Meillä silloon ennen päläkähti ja meitä ei kukaan jättäny juaksuvauhris.

Paitti notta mut jätettihin kerraasti. Olsiskohan ollu Paimios tai johonaki Jukolan viästi. Leimasin korttiani viimmeesellä rastilla hyväs kondikses ja siihen tuloo joku heppu kauhialla tohkehella. Ajattelin, notta kattotahan loppumetriillä kellon kiirus. En nähäny koko jätkää enää ku pesupaikalla vasta.

Kerkesin kuittaamahan numeronsa ja selevitin jäläkehep päin, nottoli nopia äijä senhetkinen kolomen tonnin estehien maailmanennätysmiäs Anders Gärderud.

.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Hevoosella pääsöö

Pyhän Nikolauksen (Sinterklaasin) päivä: 6. joulukuuta. Merenkävijöiden ja lasten suojeluspyhimys, joulupukin esihahamo. Belgias kakarat saa lahajoja Suamen ittenääsyyspäivänä. Kuva on otettu klasin läpi.

Kyllön komeeta ja kunniootettuja hehevot. Melekee jokahinen pyhänseutu koron erestä menöö jonkullaanen kopukooren kulukues. Soon kaikkiin komiinta, ku ratsupoliisit marssittaa hevoosiansa sulietus ryhymäs.

Suames en näje hevoosia ku kattelemalla niitä jostaki ratsupaikoolta tai raviraroolta. Täälon vanahat kunnon ihimisen palavelijat oikees töisnänsä. Kuinkas nuata mellakootakaan saataas aisoohin, jonsei ratsut tulisi hätihin. Soon niin korkia elukka, notta kaikki kusipääkki kunnioottaa sitä.

Moon saanu itte kylläni nuasta elukoosta. Mun piti nuarukaasena haravoora heinäpeltua hevoosen vetämällä haravalaittehella. Molisin halunnu kurnuttaa sillä Valametilla, mutta isäntä oli sellaasta miältä, notta klopit opetteloo hommat alakuperääsillä konstiilla.

En koskaa oo menny istumahan hevoosen selekähän, enkä toista kertaa mee. Molin rakuunapataljoonas armeijas. Ei siälä ollu enää ku jotaki kytöruunia hommis. Olisin saanu maneesilla ilimaasen ratsastuskoulutuksen, mutta sylykääsin ku niin sanottihin.

cheval, paard, pferd , horse, loshad, häst, hevoonen. Kyllon hianoja sanoja hevooselle. Ensimmäänen sana on ranskaa ja tua sana on tosi hiano. Cheval -voiko asian paremmin sanua?

lauantai 4. joulukuuta 2010

Pikkuusen tihkaasi

Oli siälä pellolla pikkuusen paree hiihtää, ku kesällä olis ajatellu teherä samaa hommaa. Silloon en kyllä koittanukkaa, ku tuumasin, notta viimmetalaviset pitovaksit kerää kaikki roskat suksien pohojihin.

Saattoovat naapurit imehrellä mun yksinkertaasta touhuani. Kiärrin muutaman hehtaarin peltua melekee tunnin iliman sen suurempia päämääriä. Ihimiset ei tääläpäin eres käsitä kuinka ja millä mä siälä pellolla oikee mesoon. Jokku on voinu kattua Eurosporttia ja pikkuusen ovat saattanehet olla kärryyllä mun touhuustani.

Viimme talavena hiihrin naapurikyläs. Ny lähärin koronportahilta niinku Suames. Taitaa olla talavi aika lyhkäänen. Nyj jo sataa vettä. Jos on yäpakkaasta, aamulla lähären suksittelemahan.



Yhtenä talavena onnistuun suksittelemahan täälä toistatuhatta kilsaa. Silloon kyllä piti ajella autolla lumilähtehillen. Mun kropalleni teköö oikee makiaa suksitteleminen. Sen tähären kaluuttelen heti, ku ov vähäki rähämää maas. Soon vissihin sukuvika, ku sukset ei tökkää.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Jerusalemin artisokkaa lusikoomahan

Mä luulin niitä ensin röpölöösiksi puikulaperunooksi. Maistoonki palan yhyrestä ja tuumasin, notta jotaki känsääsiä perunoota noon. Sitte vaimmoonen kattoo netistä, miton lähärätetty. Jerusalemin artisokaa. Mitäs se sitte on?

Kasvannaasella ei oo mitää tekua Jerusalemin eikä artisokan kans. Helianthus tuberosus L., Asteraceae on sen viisas nimi ja son samaa sukua ku auringonkukka. Seleves kovan tutkimustyän jäläkehen, notton maa artisokka suameksi.

Son kuulemma tosi tervehellistä monella lailla kokattuna. Laihruttajille ja sokeritautisille kuuleman jäläkehen oikee nannaa. Hyvä ku tuli seleville. Huamenna meinaan tirahuttaa niistä jonkullaasen sopan. Jostaki pitää vähä luurata ohojesta.

En taira ruveta tuata kasvattamahan, vaikkon kuulemma kova hävittämähän rikkaruahua. Kasvaa kuulemma perinki meeterin korkuuseksi ja variostaa kaikki muut hengiltä. Jos tuallaasen saa kasuamahan, siton kuulemma melekee maharotoon saara hengiltä.

Oov voinu tuallaasen jerusalemilaasen nähärä joskus johonaki ennenki. Ny niitoli portahilla. Joka toinen viikko meille kulukeentuu tiätysti tilauksesta vihannesloota, johona sisältö on aina täyttä luamua ja pikkuusen yllärikin, jos ei muista netistä vaharata etukätehen. On oikiastansa hiano ruveta kattelemahan tuntemattomille värkiille keittämisen konstia.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Jääpommi ei osunu

Se pommi lähti lentohon eresmenövän pualiperävaunuusen rekan katolta. Näin ku se irtos pressusta ja lähti leijaalemahan ilimahan. Ku se korveen pohojan kokoonen klöntti oli niinku joku frispii, se leijaali mihinkä sattuu.

Huamasin notta mun peräs ajeli poliisiauto, mutteivat vissihin havaanu pommia. Panin kaikki aistit pelihin notten saisi jääpommia etuklasin kautta takapenkille. Kerkesin ajatella, notta vois ottaa ittehenki kipiää. Se klöntti oli suaraa tulos mun näkyä päin. Väistin pikkuusen oikialle kiiviattahan päin ja kas ku onnistuun. Piäni hilippaus kuuluu jostaki oven krivan kohoralta.

Olin jo saanu toisnapäivänä lumiklöntin tuuliklasihin rekan katolta. Osasin olla varovaanen, mutten pääsny suasiolla pois sen pommittajan perästä, ku kaikki neliä kaistaa oli täynnä koslia. Mulloli jo vilikku vasimelle, muttei siälollu tilaa mun koslalleni.

Ny en ajele enää yhtää kulukevien varastojen peräs. Katoolta lentelöö jäänpaloja koko aijjan. Suames en oo koskaa nähäny tälläästä pommitusta, vaikkoon ajellu siinä maas milioonia kilomeeteriä ja osan niistä rekkojenki peräs.

Kova ? talavi muuttaa kaikki liikennesännökki. Saa ajella ihan kuinka sattuu ja pirättää mihinkä sattuu. Hätävilikut päälle, niin kuviteltu anteeksianto rikkomuksesta on ainakin kuskin miälestä taattu.

Meirän ulukomittaris on ollu jopa viis astetta pakkaasta ja nurmikolla pualitoistasenttiä härmää. Talavi on kuiteski niin kauhia, notta kävellen olisit jo perillä. Autoolla ei pääse ku pari kolome kilsaa tunnis. Hoh hoijjaa.

Meirän kylän säätiäteelijäki viästitti ykköskanavalla hirmukeliä, ku oli köyttäny kaulahuivin kauluspaitansa ala. Monet on tällänny jonku huivin naamansakki etehen ja voi niitä hirveetä kaulahuivien möhkälehiä.

Muisti se meirän säätiäteelijä sitte mainaasta, notta ei nämä täkälääset talavet oo likellekään sellaasia ku pohojoosmais ja venättällä.