Olis aikaa

Mun kotokunnan kulttuurileheren sähköösillä siivuulla oli piäni maininta, notta joskus ens vuanna taas lehti herää henkihin. Jollaki konstilla sontasiionis on ollu jotaki uutimia. Eisunkaa se haittaa, notta sama uutinen on tällätty eri kohtihin neliä viis kertaa.

Mä pikkuusen protestootteen sitä kohtahan, nottei silloon tuu lehtiä, ku niitä kerkiääs tavaamahan. Som mum miälestä ajatelmana justihin päiv vastoon, ku tuallaasten tavarooren kuluttajat haluaas. Soov vaan hyväksytty ilikiä tosiasia.

Kesälläki olis hiano asioora virastoos ja laitoksin, ku olis kerranki aikaa. Melekee kaikki luukut on kuitenki kiinni. Niinku nykki. Joku mörkö ohojaa maailiman asiooota.

Minen tiärä kuka tai mikä taho valittoo ihimisen viihtyyvyyren asioota. Kaikki uskonnolliset juhulat on ihan hirviää piinaa ihimiselle. On ollu sev verran uskontotuunnillaki kuuntelemas, notta ymmärrän pääsiääsen karmeuren. Siten käsitä, notta kauppojen pakanamaisten pimpelipompelipiisien jäläkehen alakaa joku masentava pyhyyren piina.

Kuuluu varmahan samahan asiahan mun ymmärtämykseni palakkojen ikälisistä. Minen ymmärrä, notta vanahat ketkut saa enemmän hynää, ku justihin koulusta tullehet. Koulusta tullehilla on uus perhe ja palio kuluja. Vanhoolla käävillä on piänet kulut ja palio rahaa.

Minen muista, kerkiääsinkö viälä kansanerustajaeherokkahaksi vaikka persuuhin. Siälä rupiaasin ajamahan yhteeskunnallista oikeurenmukaasuuutta. Pitää ruveta markkinoontemahan.