El laita kuvaa, ku kaikki näköö pian Minnan teleskoopistansa. Minna on taas Tarjan linnan komistus. Moninkertaanen suunnistuksen maailmanmestari on. Joo, on. Tosi komia kapistus, eikoo yhtään ylypiän luantoonen.
On pikkuusen vaikia uskua, notta tuallaanen koristus on tosi kova mimmi rastiilla. Minnallehan ei päriää ku joskus sveitsiläänen maratoonin ammattilaanen. Olis hianua, jos laji vois käyttää puskikkokulttuurisnansa Minna Kauppia hyväksensä.
Minna on. Jos näkisin ittenääsysjuhulat telekusta, kattoosin vaan sitä ihanaa Minnaa. En tiärä olisko sekin sitte syntiä, ku kaikki mukava on.
Pohojalaasena mua hivelöö se, notta Minnan suku lähtöö venytetyn markan paikkeelta. Suku on jo kauan ollu toisahalla.
Suunnistuksen harrastajamäärät on laskus kaikis pohojoosmais, mutta mualla lisääntymäs. Ku ystäväni Liisa Veijalainen (os. Liukkonen) ja Outi Borgeström voitti maailmanmestaruuren laji oli tosi hyväs kuasis. Tervehellinen laji on Kurikas suasitumpaa ku mihinää mualla.
Aikanansa muutin kurikkalaasehen suunnistusseurahan sen avoomen ja hianon huumorin tähären. Voiv vaan sanua, notta vuaret siälä nykyysen kansanerustajan ja entisen hiihtelijän kans on ollu parahia, mitä mä olisin voinu kuvitella.
Minkää lajin harrstajalle ei varmahan päläkährä päähän, notta vois juasta mettiä pitkin Ylistarosta Kurikkahan tai Kurikasta Seinäjojelle. Meillä silloon ennen päläkähti ja meitä ei kukaan jättäny juaksuvauhris.
Paitti notta mut jätettihin kerraasti. Olsiskohan ollu Paimios tai johonaki Jukolan viästi. Leimasin korttiani viimmeesellä rastilla hyväs kondikses ja siihen tuloo joku heppu kauhialla tohkehella. Ajattelin, notta kattotahan loppumetriillä kellon kiirus. En nähäny koko jätkää enää ku pesupaikalla vasta.
Kerkesin kuittaamahan numeronsa ja selevitin jäläkehep päin, nottoli nopia äijä senhetkinen kolomen tonnin estehien maailmanennätysmiäs Anders Gärderud.
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti