Se pommi lähti lentohon eresmenövän pualiperävaunuusen rekan katolta. Näin ku se irtos pressusta ja lähti leijaalemahan ilimahan. Ku se korveen pohojan kokoonen klöntti oli niinku joku frispii, se leijaali mihinkä sattuu.
Huamasin notta mun peräs ajeli poliisiauto, mutteivat vissihin havaanu pommia. Panin kaikki aistit pelihin notten saisi jääpommia etuklasin kautta takapenkille. Kerkesin ajatella, notta vois ottaa ittehenki kipiää. Se klöntti oli suaraa tulos mun näkyä päin. Väistin pikkuusen oikialle kiiviattahan päin ja kas ku onnistuun. Piäni hilippaus kuuluu jostaki oven krivan kohoralta.
Olin jo saanu toisnapäivänä lumiklöntin tuuliklasihin rekan katolta. Osasin olla varovaanen, mutten pääsny suasiolla pois sen pommittajan perästä, ku kaikki neliä kaistaa oli täynnä koslia. Mulloli jo vilikku vasimelle, muttei siälollu tilaa mun koslalleni.
Ny en ajele enää yhtää kulukevien varastojen peräs. Katoolta lentelöö jäänpaloja koko aijjan. Suames en oo koskaa nähäny tälläästä pommitusta, vaikkoon ajellu siinä maas milioonia kilomeeteriä ja osan niistä rekkojenki peräs.
Kova ? talavi muuttaa kaikki liikennesännökki. Saa ajella ihan kuinka sattuu ja pirättää mihinkä sattuu. Hätävilikut päälle, niin kuviteltu anteeksianto rikkomuksesta on ainakin kuskin miälestä taattu.
Meirän ulukomittaris on ollu jopa viis astetta pakkaasta ja nurmikolla pualitoistasenttiä härmää. Talavi on kuiteski niin kauhia, notta kävellen olisit jo perillä. Autoolla ei pääse ku pari kolome kilsaa tunnis. Hoh hoijjaa.
Meirän kylän säätiäteelijäki viästitti ykköskanavalla hirmukeliä, ku oli köyttäny kaulahuivin kauluspaitansa ala. Monet on tällänny jonku huivin naamansakki etehen ja voi niitä hirveetä kaulahuivien möhkälehiä.
Muisti se meirän säätiäteelijä sitte mainaasta, notta ei nämä täkälääset talavet oo likellekään sellaasia ku pohojoosmais ja venättällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti