Hyvä Suami

Pikkuusen ihimettelin, ku lipunmyyntikopuusen vierestä joku äijä huuti tuallalailla. Mä huurin takaasi, notta hyväpä hyvä. Majattelin ensin, notton joku suamalaanen tuttu, joten ny vaan muista. Ihimettelin kyllä pikkuusen, ku oli myymäs parkkeeraamis- suksittelemislippuja Herzeböschis.

Tuumasin, nottei se ny kovin tuttu oo, ku ei keriiny tulla höpäjämän. Huamasin kyllä, nottoli äijällä aika lailla hommia siinä suksittelijooren rahastukses. Vaksaalin suksiani kaikes rauhas ja tälläälin monoja jalakoohini.

Pian se äijä oli mun viäres ja sanoo, notta päivää. Hiihtämähänkö oot lähärös, kysääsi. Mä siihen jotta sellaanen olis meininki.

Ku huamasin sen murtavan jonku verran kiältänsä ja soli johonaki vapaaehtoostyäs liuppuja myymäs, huitaasin notta mihinoot suamia oppinu. Sanoo nottoli kerraasti lomamatkalla Kerimäellä ja Savonlinnas. Toimiteltihin siinä sitte ummet ja lammet suameksi. Mullekki tuli palio uutta sen saksankiälisen pelekian historiasta.

Siinä historian kohoras tarkasti suamia artikuloova miäs ei ymmärtäny, mitä tiatua mä siltä intin. Me vaihtaastihin sen äireenkiälehen saksahan. Asiat tuli sitte seloollensa, mutta kyllä me siinä sitte pikkuusen naurettihin, ku moon lukenu saksaa joskus ammoosina aikoona ja miäs oli käyny Kerimäjellä turistina. Väitän kyllä, notten ollu kymmeniä vuasia käyttämättömänä ollehella kiälelläni kovin palio paree ku Kerimäjen turisti.

Moon tuntenu monta kertaa itteni kiälellisesti vammaaseksi, ku mullen on vaikka ruvettu Turkis praatamahan rakennustelinehiltä suamia. Jotaki huinaalin karulla. Joku paikka oli katees ja siitä aiheesta sitte toisten kans vaihrettihin käsityksiä suameksi. Joku kypäräpäinen kurdi rupes juurta jaksaan viisoomahan, mihinkä pitääs mennä. Kysääsin sitte tiätysti, notta mihinoot kiälen oppinu. Teiton täälä niin palio, notta väkisinkin oppii teirän kans toimittelemahan.

Molin täs rautakaupas jotaki klasia leikkoottamas ittelleni. Ku kiharapäinen myyjä sai mitat ittellensä se rupes leikkoomahan ruutujani. Se käänti yhtäkkiä puheensa suameksi. Oli se melekoonen ylläri. Mistä se äkkäs, nottoon suamalaanen. Sanoo notton ollu kotokylällänsä Tunisias palio suamalaasia ja on tullu pikkuusen toimiteltua.

Yks huippuja oli, ku Tamperehen lennokkikentällä marokkolaanen ja hollantilaanen asiootti keskenänsä suameksi. Mikäs siinä sitte, ku kumpikaa ei osannu toisensa omaa kiältä, eikä vissihin oikee englantiakaa. Kumpiki puhuu oikee hyvää härmää.

Mun ensimmäänen ihimmettely näis kiälivirtuoosiis oli Espanjas joskus oikee aikaa sitte. Olin vasiten juaksemas siälä. Kaks kertaa päiväs hölökkäsin yhyren nakkikioskin sivuutte eres takaasi. Ku toinen juaksuviikko oli lopuullansa, kioskinpitäjä varmahan päätteli, nottoon ollu hotellis huanoos evähis. Huuti siältä luukustansa mullen. "Hei sina suomipoika, osta uksi makara."