tiistai 31. maaliskuuta 2009

Ottaa ruamenihin

Parin päivän köykäänen möyryäminen klasinaluuses tuntuu ouroksesta ottavan ruamenihin. Oon ollu ihan siipiäni myören. Eileen pörrööstin ruahot raivaussahalla. Kunnon ammattilaasvehejes muutamalla erilaasella päällä on palio paree ja nopiee ku lykättävä pötpötin, jonka jäliistä saa kumminki kaikkien puiren ja puskien reunat tyynnööstellä sillä toisella vehkehellä. Eikä sillä lykättävällä saa mitää aikahan, jos heinikko tirisöö vettä niinku täälä teköö useen.

Tänäpäivänä möyriin jo ravankaaski. Viimevuatinen sipuli ja hernesmaa on ny yhyren kerran veretty pinnasta, notta talaven aikana kasvanehet roskat sais vähä juurillensa aurinkohoitua. Käännin sen maan syksyllä lapionpiston syvyyreltä ja upotin ravan ala syyskesällä kertynehen ruahonmoskan. Kevätkesällä kaikki ruaho menöökin perunanmultoohin.

Päivällä mittari nousi tuala suajaases puutarhas yli kaharenkymmenen. Tiatojen mukahan lopuuviikkua kohoren lämpenöö joka päivä. Aamuusin on viälä saanu kravata autonklasia jäästä, mutta ens yänä kuulemma on jo lämpööstä.

Myllään viälä nuata rapapohojia pikkuhiliaa, mutta perunat meinaan huitaasta nurmelle periantakina. Mun systeemini on, notta laitan ne puskia ja puita kiärtelevähän pitkähän jonohon tuanne pitkin nurmikkua. Peitän ne ruahonleikkuumoskalla ja tiätysti "multaan" niitä sitte joka kerta ku saan irti sitä rehua. Tuloo muuten komeeta ja puhtahia perunoota.

Oon koittanu samaa Suameski ja hyvää tavaraa vaan pakkaa tulla. Naapurin isäntä kysyy joka kevät, notta kasvattaako Suames kaikki nuan perunansa. Sanoon, notten usko. Sitte ku se kattoo kuinka mun tarhani teköö kaikellaasta kiakuraa, se kehuu mua imbesilliksi. No setä teki tupakkilakon mennä syksynä, notta ny saan kiamurrella kaikes rauhas. Toinen naapuri ei oo puuttunu mun hommihini.

Meillon kullan kans tuala klasin aluuses selevä jako hommisnamma ja alueenamma. Mä kasvatan vain sellaasta mistä tuloo jotaki suuhunpantavaa. Vaimoonen tykkää otella kukanronttojen ja yrttien kans. En oo oikee pääsny kumpaankaa päälle.

Mun hommisnani on muitaki periaattehia ku se notta pitää tulla syätävää. En oo tällänny viälä kertaakaa mitää apukakkaa enkoo pruittinu mitää kemiaa puihin enkä puskihin enkä eres milioonien etanojen niskahan. Meilloli täs persikkapuu, joka antoo muutamana kesänä palio hyvää syätävää. Sitte sen lehtihin pesii joku pikkuelukka ja se teki komiasti kukat ja leheret, mutta purotti pian ne. Sitte se kasvatti uuret leheret ja kasvoo hirmuusesti vartta, muttei mitään syätävää.

Pruikiin niille elukoolle saipuavettä, mutta ne taisi tykätä vaan siitä. Pari suvia kattoon tuata hyärytööntä ja sitte nykääsin moottorisahan käyntihin ja pilipastin hellaklapiiksi koko ronton. Saman kohtalon sai päärynäpuu ja ny on yks omenapuu eheronalaases tulevan suven. Isoon luumupuun kaatoo onneksi syysmyrsky. Rupes olemahan syätävä jo niin ylähällä, nottei tällääsen käppyrän olisi ollu enää tervehellistä apinaa leikkiäkkää.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Eläämellinen vastahanotto

Löytötarhasta meillen otettu flikkakoira ei meinannu pysyä nahoosnansa, ku äijänkäppyrä könys reirun parin viikon karkumatkalta asumiskotia. Heti ku aukaasin oven tupahan, leidi hyppäs suarilta kintuulta sylyhyn. Kyllä siinä äijän kapsalakut varisi kynsistä nopiaa.

Ikävisnänsä ollu rakki inuu ku piänen penikat ja putsas kiälellänsä vuaroon, korvat, nenän reijät, silimäluamenaluuset, korvan taustat, leuanalustan ja koko naaman. Ei meinannu vastahanottoseremoniasta tulla loppua monehen tiimahan.

Rotukoirankloppi tuli seki ovisuuhun ilimoottamahan, notta on kuulemma seki pikkuusen orotellu. Ei sanonu, notta lenkkiä vain vai mitä. Toisen ihimisen luntioomet on ollu koko äijän karkumatkan vähä huanolla nikaa ja rakit on saanu juasta vain pikkuusen avustajien kans omien pihakirmaasujen lisäksi.

Yleensä kollikoira kääntää selekänsä, jos sen miälestä joku on ollu liian kauan karoksis. Ny se meni istumahan soffalle ja orotti kaikes rauhas omaa vooruansa seremonioos. Ku kulukija pääsi sen toisen käsistä, soffalla alakas kauhia hännän vispoo. Tämä kaveri on herrasmiäs ja sei palio muuten hötkyyle. Ei nualeskele ihimistä sen kummemmin ku saa olla vaan likiitte ihan hiliaa. Niin noon erilaaset elukat.

Koko yän tua herra sitte nukkuu äijjänkäppyrän tyynyllä pää siävästi kaulalla ja toinen reires kiinni. Tuntuu ihan sellaaselta ku olis saanu tulla kotia takaasi.

Ku siältä Suamesta rupesin haavelemahan aamulla neliältä takaasitulua, näytti hallamittari 27 pykälää. Piti kattella vaateskaapista karstahousut jalakahan, nottei miähisyys pääse paleltumahan. Koko muun reisun oli ilima ollu aika soimiaa ennen tuata viimmeestä aamua. Perillä oli kuulemma kans kylymä, mutta kyllä se mittari oli silti kymmenen astetta lämpöösellä.

Aamulla näytti klasin alla siltä, notta ruahonleikkuukones pitää laittaa maharollisimman pian käyntihin. Pyhänä ei kuulemma saa prätyyttää, sellaaset on notuulit. Näytti pihalle tullehen kaikellaasia kukanronttoja ja jo syksyllä istuttamani kaikki sipulit näkyy kasuavan komiaa vartta. Ruahosipulin varrekki on jo yli vaaksan mittaasia. Näytti valesvireesehen istuttamani valakosipulit olevan jo siinä mallis, notta saa tällätä peltohon.

Maanantakina alakaa maanvilijelyshommat, jonsei sara kaatamalla. Mitää kiirusta ei oo minkää kylyvämisen kans, ku kasvuaika on pikkuusen piree ku kotosuames. Oon yleensä ottanu parikin satua monesta lajista, jos ei oo satanut koko kesää, niinku useen teköö.


Tällääsiä ronttoja oli ilimaantunu klasin alle suksittelureisun aikana.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Kyllon tyyristä

Ei millää pahalla, mutta kyllä tämä kotosuami on maharottoman tyyris maa. Viimme kesänä jo ouroksuun hintalappoja, mutta ny lapoos tuntuu olovan ihan maharottomia numeroota. Ei tartte ottaa eres minkäällaasia esimerkkiä mistää hirviästä hinnasta, ku kaikki järiestänsä on ihan älyttömiä mannermaan hintoohin nähären.

Kaupasta ku ostaa samallaasen eväspussuusen ku siälä toises kotomaas, meinaa kassalla lentää persuuksillensa ku loppusumma paliastuu. Oon luullu, notta eres tuaresmaitua sais halavemmalla ku tuala toisahalla, johona trönätähän pääasias poltettua lämpöösen hyllyn litkua, jos ny yleensä joku maitua vilijelöö. Sain siälä lähtöpaikasnani luamumaitua etuusemmin, mitä täälä kustantaa tua mun palio lutkuttamani punaasen purkin tavara.

Monta vuatta oon jo ajanu täälä kaffipaikkojen sivuutte hirmuusten hintalappojen tähäre. Ku jostaki päiväkausia klasipannus mojunehesta mustasta litkusta pitää kaivaa kolome kertaa enemmän euroja ku pavuusta justihin jauhetusta pöhönästä kokatusta kunnoon kaffista. Ja ku se nisuki maksaa aivan älyttömiä.

Pyhänä tultihin tyttärien kans kotiappäin ja oli hirmuunen näläkä. Oli pakko ajaa tiänsivuhu kattelemahan ruakaa. Meinas äijänkäppyrältä mennä taju kankahallen ku katteli hintalistoja. Syärä piti kumminki ja samalla manata julukista ryästyä. Yritin mennäviikolla ostaa jotaki tyäkalua, mutta sisu meni kaulahan. Toises kotomaas saan kolome samallaasta samalla hynällä.

Kyllä tuloo miälehen, notta jos tänne päin lähären, otan kaikki evähät joukkohon tämän maan ulukopualelta. Kesälomareissuakin on ny pakko suunnitella johonku toisahalle. Eihän täs maas piisaa omat eikä varaastetut rahat. Ku sais tuan hiirenkuseman ja tikanhakkaaman mökin myiryksi jollekki pöhölölle, en palio tänne noukkaani tällääsi.

Mihinkähän perikatohon tämä maa on oikee menos. Väet paiskitahan töistänsä tiätä mittaamahan ja terveyskeskuksista ei viittitä aina vastata eres puhelimehen. Jonota ny sitte ei mitää jonkun epämäärääsen aijjan. Teollisuus näytetähän ajettavan juurihulikkahan ja tiät rupiaa olemahan niinku pommituksen jäliiltä.

Yks mun kaveri rutaji aikansa huanua kylätiätä, ku ruattalaasella autolla ei enää tahtonu päästä ihimistenilimoolle. Toinen kaveri sitte myätämiälisenä vei sarrooksis olovalle seleviytymispaketin. Siinoli isoo pussi korppuja, isoo paketti näkkileipää, juustonvinkales ja pottu hyvää viiniä. Tois ny mullekki joku tästä hintapäläkähästä seleviämiseksi jotaki pakettia.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Tyäleiri loppusuaralla

Orotetut ja orottamattomat yllätykset on jonkullaases hoiros. Ny tyäleiri on pikku hiliaa keikahtanu suunnitelman mukaaseksi suksittelulomaksi. Eileen taivahalta tuli kaikellaasta roipesta ja oli koko lailla lämpööstäki. Olin jo vähällä peruuttaa lukioflikkani kans tekemäni sopimuksen, notta koulun jäläkehen kirmaastahan larullen.

Onneksi en ollu mitää sellaasta keriinny toimitella, ku hakaasin perillisen koulusta. Eiku vähä kliisteriä suksen keskustashan ja sitte vaan asiahan. Pito oli täyrellinen, muttei tuanne Lauhan huipulle mennes oikee luistanu. Sinne on sentäs saran meeterin kaaparoonti ennenku laki häämöttää. Takaasittulo oli yhtä lentua ku oli vähä vissihin ruvennu kylymäämähänki.

Mutta voi tämän aamuusta riamua. Komiampaa ilimaa eikä keliä voi olla olemaskaa. Mulloli tiätysti sama suksittelukaveri, kuinkas muuten. Kauheehin mittoohin kasuanehen kampraatin sukset ja kepit on piänes aijjas jääny tikuuksi, mutta ny saatihin eres kepit melekee oikiammittaaset. Kylloli äijänkäppyrällä kova tyä pysyä näkötuntumas uurestisyntynehesehen kykyhyn nähären.

Ku oli nii maharottoman hianua kaikki tämänpäivääses touhus, vetäästihin tiätysti kaksinkertaanen kilomeeterimäärä ku eileen. Tuntuu tekevän tosi hyvää käppyrän kipeelle nivelille. Ku yleensä porottaa jostaki, hiihron jäläkehen ei tartte larata naamahansa minkäällaasia tulehrusknappia. Sellaasta hommaa soon mulle.

Jatkan suksittelua viälä monta päivää kesällä kesken jäänehen sisäremontin välipaloona. Pitääs tuhurata maalilla pari piäntä seinää ja naulaalla muutama lista katon ja laattian rajahan. Hommani olis ollu tällä reissulla jo aikaa valamis, jonsei olisi tullu nuata yllätyksiä. Uusiaki voi tiätysti tulla koska vaan.

Yhtenä päivänä multoli jääny ovi ihan seliällensä, ku olin lähteny kauppoohin hortoolemahan. Ei olis ollu mikää ihimes vaikkolis hirvi tai peura istunu mun uurella soffalla ja vaharannu telekkaria. Niiton trampannu jäliistä päättään aika lailla mun pihani poikki, ny ku se kelkkaan prätinä on hellittäny. Ku meilloli siälä toises kotomaas eka koira uus, se vahtas kerran soffalla telekkaria ku tulin kotia. Näytti olovan mukava kattella sen kotokiälistä lastenohojelmaa. Ei ollu ku yhyren nappulan syäny kaukosäätimestä, mutta päälle oli töllön saanu.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Vaikeuksia voittamas

Kylloli pikkuusen risaasta kotomatkan loppupuali. Pääsen kolomensaran meetrin päähän ihan heleppua ja sittoon kauheeren lumipenkkojen takana motis. Ei sunkaa siin olisi muutoon mitää kuriaa ollukkaa, muttoli syränyä enkä löytäny koslasta minkäällaasta tuikkua siihen hätähän. Mun oli viälä sentähäre saatava se pelliloota omahan pihahan, ku siäloli sisällä vaikka mikkä määrät paleltuvaa tavaraa.

Siälä pimiäs tontturooresnani kompuroottin sillä omalla tiälläni isojen jäävuarien ylitte ja olin tiätysti päälläni mihinä ojanpohojas kulloonki. Olin kyllä kuullu naapurin serältä, nottoon siinä mun tupaani kiärtämäs sellaanen pöörrööstin kilipaalureitti. Ei ollu ne järiestäjät pitäny niin kauhian tärkiänä mulle ilimootella.

Oli se mun naapurini ollu siälä pikkuraktorillansa kokeelemas pystyykö lykkööstimen terä paltehisihi. Ei ollu pystyny, mutta mun pistolapioni pystyy, ku olin sen ja lampun siältä korostani hikipääs löytäny. Sattuu sitte yks traktorimiäs näkemähän mun kamppaaluni ku pakkas ne mun löytämäni lamput silloon tällöön vilahtamahan.

Ei siinä sitte sen kummempia ollu, ku pari tuntia ähellettihin yhyres ja läpimärkä miäs sai ruveta aloottamahan perunapussuusten ja muiren tavarooren hyysäämisen sinne tupahan. Pakko oli tuuhastaa valakiaki uunihin ku se laattia pitää tupaa vain pikkuusen horniana.

Pääsen sitte koittaman maatammenuaki joskus pikkuusen ennen sianpiäremää. Ei tarvinnu mennä sänkyhynsä, siäloli muita. Ja tuatu hirmuunen kasa mun nualle viarahille laittamiani färitettyjä kaurahiutalehia evähäksi. Oli piretty sitä sänkyä vessanaki ja ei auttanu ku huirella kaikki sänkykappehet hangelle. Oli niihin tullu nenähän ottava ominaashaju.

Aamulla tiätysti alakoo kauhia pyykinpesu ja siivuaminen, ku oli tullu kaikellaasta ryättää joka nurkkahan. Lähärin mä tiätysti pihallekki kattomahan niitä koko Suamen mestaruuspörrööstyksiä. Ei ollu pitkä aitiohon, ku meni se ura viiren meetrin pääs portahistani ja kymmennen meetriin päästä saunanklasista.

Huamasin siinä katkus ja prätinäs, nottoli joku terävänoukkaaneen siipielukka hakannu mun makuuhuanehen seinähän viirentoista sentin reijjän. Oli vissihin punalakkinen lintu tuumannu siälä olovan lämpöösee, ku ihan rästäsvuaros. Oli tainnu tulla jotaki häiriötä, ku oli pikkuusen ennen tapeettia lopettanu hommansa.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Piäntä hualtua

Otin ja truiskaasin viälä ruastehen suajat ja vähä färitin kulunehia kohtia tuas naapurin paappavainajan entises koslas. Aattelin, nottei se paappa vaan rupia kääntyylemän siälä loorasnansa, jos mä sen entisen silimäterän viän viarahasehen maahan kovin ryättääsen näköösenä. Vanha herra ku murehtii elääsnänsä monehen kertahan, nottet suinkaa oo myyrä paukahutta entistä rakastani. Mun piti kuliettaa herra tuanne kellarihin autotallihin monta kertaa ja näyttää, jotta talles on.

Soon ny se punaanen tiänniälijä täynnä tiatokonehia, kuvallukijoota, tulostimia, tosi isoo vahtooruutu ja kaikkellaasia hiirulaasia ja hirviä määrä johoronpätkiä. Siivosin vähä nurkkiani tiäteesjätöksesta ja meinaan koota nuasta Suames jonkullaasen toimivan vekottimen. On siinä kuarmas yks ihan nykyaikaanen lootaki ja ohojelmat ihan viimmeesen päälle. Sain sen kolomella kympillä, ku sen viipperö pitää kuulemma aivan hirviää vinkunaa.

Mullei oo suksittelureisullani mitää valamista konesta huushollisnani. Ei oo taloos mitää muita johtojakaa ku virtajohto. Jollakki mokkulalla kuulemma voi päästä liniahan kiinni. Pitää ny sitte kattella onko tuas asias mitää perää.

Yritän ny jotenki pitää päiväkiriaa. Olishan siltä korosta vain neliäkymmentä kilomeeteriä kiriastohon, notta eiku sinne sitte, jos omat viritykset ei tuu kuntohon.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Lähtö tuloo

Tiistaki aamulla meinaan olla kolomelta laivas, joka viää mun Suamehen. On tosi palio epävarmuustekijöötä ilimas. Pirssini on kolamattakymmentä vuatta vanaha naapurinpaapalta kolomella saralla ostettu melekee ruasteetoon sakemanni. Poliisit otti paapalta kortin pois pikkuusen ennen ku se lakkas hengittämästä. Klohonii kuulemma toisten vehkehiä kauppaan pihoos.

Mei ostettu aikanansa tuata vehejestä mistää paapan säälistä. Me oltihin sitä miältä, notta tarvitahan sitä, ku nykyaikaasemman värkin klasit piänistettihin parkkipaikoolla ja liikennevaloon kolomitteehin. Tuuminki oli, notta tuallaasehen vanahahan riapuhun nua tilannessosialistit ei vänkää. Muttei vanhaa autua jaksanu kukaa meirän ihimisistä vääntää mihinkää parkkiruutuuhi ja se jäi tuanne kellarihi heittehellen.

Yks päiväntasaajan toiselta pualelta olova miäs lupas sen hakia, muttei se koskaa ilimaantunu meillen. Siitä sitte sain päähän päläkähtämän, nottei Suames tartte koslaa mihinkää ruutuuhin kruuvata. Takaperi ajamisen vaihretkin on ihan turha.

Ens ja seuraavalla viikolla meinaan suksitella Lauhanvuares aamusta iltahan. Siälon tavallisesti tähän aikahan ihan hianot kelit. Yleensä siälä ollesnani oon hiihtäny viälä äiteetten päivänäki, ku muutaman kilomeetrin pääs jo pannahan kaurankäpyjä ravan alle.

Soon se Lauha satakuntalaasten Lappi. Noon sen keksiny jo aikaa. Mutta pohojalaaset ei ymmärrä, notta hiihtämähän voi lähtiä etelähän päin. Voi siinolla sekin, nottei siälä oo pahemmin hilipatahippaa-paikkoja ja ryypykki pitää ottaa omasta potusta. Hyi se.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Sallittuako?

Oon nähäny täs ulukomaas melekee kymmenen vuaren aikana vain yhyren tiänvarsilapon, joka antaa jonkun touhun maharolliseksi. Soon moottoritiän varres olova kiriootus, mihinä luvatahan rekoolle ohitusmaharollisuus syränyällä. Ku mullei oo rekkaa eikä sellaasen tyyrämisehen tarkootettua paperiakaa, emmoo ollu tuasta myätämiälisyyrestä kovin kauhian ihastuksis. Oon kyllä itte aika harvoon tiällä yäsyrännä.

Oon nähäny kumminki joskus tuan vapauren nourattamista. Kaikis rekoos on rajoottimet kasikasis, mutton tiätysti kiva mitata kellon kaliproonnit kohoralla. Maalaasäijjän käsitykses ei oo se, notta mihinkä kauhiahan aijjan säästöhön päästähän, jos erellä ajavan sivuutte ajetahan kymmenen kilsaa ennenku homma on ohitte.

Jos nourattaas suamalaasta nöyryyttä ja kaikkia etehen tulevia kialtoja, olis turha käyrä sen erempänä ku postiloorallansa. Joka sivutiän aluus on sellaanen merkki, nottei sais ajella minkää laasilla rekkulehilla. Mee sitte jolekki pellollen tai harvinaasehen mettähän. Oot koko aijjan suurempi rosvo ku oikiat rosvot on. Nii, jos joku koppalakki on kalianhöyryystänsä päässy sille nikaa, notton viittiny lähtiä töihinsä, silloon präntiillä on jotaki tekua.

Inflaatio on sellanen sana ku pelimerkit huanonoo. Mikähän olis sellaanen sana, ku mikää kialto ei oikiasti meriteeraa mitää. Huupaasin kialto oli, ku meren reunas yhyrellä nummella kiällettihin hiihtäminen. Mullei seliinny minkä tähären. Ajattelin tuara suamesta sellaaset isoopyärääset rullasukset ja kattua onko tua kialto totta. Luntahan siälä ei oo koskaan, notta jätän Järviseni tuanne orsillen.

Kuuresti mä

Millan haastoo meemiöhön. Mä en ymmärrä näistä mitää, mutta säännöt menöö näin:

Meemin säännöt:


1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.

2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.


Sattumanvaraaset asiat äijänkäppyrästä on täs:

1. En oo itte koskaan muuttanu kaupunkihin, kaupunki muutti muhun.
2. Mullei oo koskaan ollu kiälistä vitosta enempää toikkaris. Ei suamestakaa.
3. Oon juanu yhyren kalian Tokios.
4. Oon ollu urheelukaupan osakas.
5. Jäin melkeen puun alle mettäs kauhias myrskys Suames.
6. Muistan asioota ihan selekiästi alle pualentoista vuaren ikääsestä.

Mä tunnen niin vähä näitä koneskirjoottajia, notta haastaan nyvvai kaks: vilukissi, kus sitä on niin heleppo lukia ja Arjaannelin, kus sillon niin jalat maas.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Linnut visertelöö

Ny rupiaa olemahan ilimas pikkuusen kevähän meininkiä. Krookukset lykkää itteppintaasesti päitänsä nurmen läpi ja meirän mustien keltanoukkaasten lintujen lintujen viserrys on iloosta kunneltavaa. Eileen ku oli päivällä toistakymmentä lämpööstä astetta, ne lirkutteli ensimmääsen kerran. Nykku aurinko on paistellu taas hianosti, noon jatkanu konserttiansa.

Öisin viälä pakkaanenki naskutteloo nurkkia ja säätiäteeliöötten jäläkehen kevät on 50 päivää myähäs normaalista. Soov vissihin joku termisen kasvukauren alaku kevähänki alaku. Eileen rupes maajjussikki hyppööttämän vilikkuvilla traktorillaansa ympäri lumperoosia. Näyttää olovan peltojen reunoolla tankkiautoja, jolla kulietetahan liäntiää sontaa pelloollen.

Soov vähä toisellaasta touhua ku kotosuames. Ne sonnan levitysvehkehet prisottaa sitä ittiänsä monenkymmenen meeterin levyyrelle. Levitysvehkehis on yks yli meeterin levyynen pyärä eres ja kaks samallaasta takana. Koko kones on niinku joku hirmuunen tynnyri, jonka noukkahan kuskillen on pykätty piäni kopuunen.

Se navetanaluusen haisu on aivan maharotoon koko seurulla, vaikka ne kääntääki maat aika pian kerrostaloon kokoosilla traktorillansa ja sillä isoolla vehkehellä se haisu jo upotetahan maansisälle. Suurin osa peltohommista näyttääs olovan isojen yrittäjien urakoontia. Ei nualla isännillä ainakaan näytä olevan kartanoollansa ku yks montakymmentä vuatta vanaha pikkuferkku tai reksta. Aina ku joku maanvilielyskampanja alakaa, nuata hirmuusen kokosia vehkehiä ilimaantuu jostaki.

Näillä nurkilla maatalouskampanjat on harvoo päivätöitä. Ku nualla isoolla vehkehillä ei taharo päästä millään tuhansien pikkuusten pellilootien seas mihinkää, peltohommat alakaa yleensä vasta pimiän korvas. Kyllä täs ny pitää ittekki ruveta krekoolimaas kykkimähä. Mariapuskat ja herelmäpuut oon jo pilipastanu ja laittanu valosipulit iteelle hiatalootahan seinustallen.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Kauhiaa kyyttiä

Ihan eheroon taharoon ajoon tänä päivänä parihinki otteesehen liniapiilillä. Oli tua oma surkia värkki huusattavana tuala maaseurulla ja kävääsin välillä kotona askarehtamas ja koiria juaksuttamas.

Kylloli ihan hirviää kyyttiä. Kuski poloki kaasupolojinta niinku olis urkuharmoonia soittanu. Ei haitannu sellaaset hirastuskössähröksekkää mitää, eikä mikkää pakollisen pirättämisen merkit, ku tuallaanen jo lähellä eläkesikää olova kaliupää antoo rampan kalakattaa. Taisi luulla olovansa jonkullaasis liniapiilien hyppöötyskilipaaluus se kuski.

Oli se piili tiätysti pikkuusen myähäs aikataulustansa ja tua mallikuski vissihin rupes ajaman aikatauluansa takaa. Mutta ku ei maan tapana oo perustaa mistää aijjoosta sen enämpää, niin kyllä mä ihimettelin ja koitin pitää lujaa kiinni mistä vain sain piretyksi. Kylloli mummaasillaki vaikiaa yrittää pysyä penkillä.

Mä en yleensä osaa tuallaasia yleesiä kuluvehkekiä käyttää. Ei kulukenu ennen meirän kylillä minkää näkööset liniurit. Koulus kuliettihin pyärällä tai juasten ja tiätysti talavella mentihin suksilla notta lumi vaan pöläji. Ei oo ollu koskaa raavahanakaa sellaasia töitä, jottolis muullasilla vehkehillä pääsny ku mitä ny pihalla sattuu kulloonki ajalehtamaha.

Kum mullei oo yleesten kulukimien käytösnäni minkäällaasta kulttuuria, en taharo tiätää systeemiäkää, kuinka niitä käytetähä. Niiren ottis olevat numerot on mulle yhtä hepreaa. Ja kum mä sitte johonaki maanaluusen junan asemalla yritän ostaa pilettiä, viää se kones aina mun rahani mutta pitää piletin itte. Oon teheny jo monta vuatta sitte itteni kans sopimuksen, notten ostele mitää pilettiä enää ja hyvin vaan on pakannu mennä sen koommin.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Kissi ja pulu

Oikianpualooses silimäkulumasnani tepasteli joku aivan erikoosen oloonen elukka. Eiku jarrupolojinta laattiahanpäi. Siältä tuloo tosileviän karun toiselta pualen joku rohkiannäköönen kissi ainaki ittensä kokoonen pulu hampahisnansa. Pikkuusen näytti huteralta kissin meno, mutta pää pystys se meni väylän yli ja selevästi halaveksii muita häiritteviä kulukijoota.

Oli ylyvästä kattua ku kulukeella ollu elukka ei ollukkaa mikää nisumössökissi. Soli varmahan kyllästyny nuahin kauppojen hianoohin purkkimössööhin ja oli valinnu oman ruakalistansa. Mä luulen, nottoli menos näyttämähän emännällensä minkälaasta piknikkiä on löytäny ja varmahan selevittähän samalla omia kulinaarisia toivomuksiansa.

Sitte ku taas sain koslani liikkelle näin , nottoli joku ruvennu tupaansa siivuamaha. Oli kipattu komia kuarma hyviä huaneskaluja pensa-aseman ja karun välihi. Siinoli niin komeeta lavittoja, jottei meillo yhtäkää. Oli jääkarhun nahkan näköönen isoo karvamatto, monta pariaa ja tosi hiano kiriahylly oikee klasiovin. Oli ollu vissihin kiirusta purkia kuarmaa, ku joku klasi oli menny hiluuksiki.

Mutta sitte kasvitiätehellisen puutarhan parkipaikalla oli oikee aarres. Siinoli keltaasella nahkalla päällytetty soffasaria. Kaks soffaa ja kaks yksinistuttavaa soffalavittaa. Oli siinä sitte kiriahyllyä ja keittiökaappia ja muuta kolesta sem päälle. Moon ny kumminki niin kolloo, notta meinaan viärä koleheni kylän kontaineriparkkihin. Mikähän tuallaanen paikka om muuten suameksi. Meinaav vaa ku oon pian lähärös Kauhajoen kotohoni vähä siivuamaha.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Perakokiikkaa

Piänen krookusloman jäläkehen alaattihin taas pänttäämähän tämän maan yhtä kiältä. Ny pualen vuaren hariottelun jäläkehe ilimestyy jo kolomas ope pöyrän taakse. On kuulemma oikia ope, jokon ollu jollakin kipiänlomalla. Kaikki oli vähä ku äimän käkenä, ku luultihin ekan ollehen se varsinaanen ope. Se lähti jo syssyllä perhettänsä kasvattamahan.

Vaikkoli jo aika iäkäs tämänehtoonen versio opesta, se jaksoo riahua niinku joku riihen seinästä reväästy järkäles. Käret pyärii välihin ku tuulimylyllyn siivet ja naamalla oli monenlaasta klounin ilimestä. Se ei palio piitannu kunnella muiren ääntä , ku tuntuu tykkäävän omastansa aika lailla. Suamesta kattoen suaraa etelämmästä maasta tullu frouva oli kyllä aika kylläännyksis tuahon uutehen huhtojahan jo ensimmääsellä tauolla eikä tainnu jäärä yksin.

Jotenkin tuntuu erikooselta, nottei näistä jatkuvista opettajien vaihroksista oo kukaan muistanu puhua itte opetettaville. Ei oo vissihin tullu parahoollensa tai sitte on sekooksis jokku asiat tuas koulus. Ku kaikki on jo aikuusia ihimisiä, olis luullu notta oltaas kestetty totuus, jos sen vain olis joku päästäny suustansa. Erellinen ope kyllä laittoo omasta opetuksestansa tiatua sähköösesti, eikä tämä uus asia ookka sen kotkotuksia.

Ny sitä sitte alootettihin taas kerran aluusta ja tuntuu, nottei tällä opella ollu mitään kummempaa ajatusta, ku se toimitteli kaks ja puali tuntia niinku keitetystä lampahan päästä. Mä oon tuala kursilla ihan vapaaehtoosesti toisin ku moni muu. Rupes kyllä ny aika lailla jurppimahan ja suunnittelen oppimispaikan siirtämistä omahan kotia.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Helepotus

Ku saatihin viirenkymmenen kilsan suksittelijat maalihin, tuli äijjänkäppyrällekki hengitystilaa. En katto mitään sarioja luukusta, mutta pois mun erestäni ku tuloo urheelua. Mitää muuta televisiosta ei voi kattua.

Ev voi ymmärtää minkätakia pitää olla pitkällä matkalla yhteislähtö. Ennen pyssyn paukkua jo kukin tiätää, notta noriaalanen maailman nopiin kirimiäs voittaa. Miksei jokku kunnon suksittelijat pistäny sellasta faarttia, jotta viimmesen satasen miäs olis hyytyny jo aikoja sitte.

Jokku televiokanavat on pannu koko hiihron ihan vituralle. Mä en ymmärrä kuinka voi olla kattojaystävällisempää, ku suksitellahan laumas ja särietähän siinä hässäkäs vehkehiänsä. En oo koskaa tullu käsityksehen siitäkään, minkä takia pitää pyäräällä tuntitolokulla ja sitte viimmeeset metrit ratkaasoo, kuka on kunkku.

Auoon päätäni

Ei pitääsi aukua päätänsä aioottomilla aioolla. Aamulla kismitellesnäni haikaalin, notton oltu monena pyhänä johonaki torilla silimittelemäs. Ei menny kauaa ku oltihin yhyrellä kaalattomalla maalaastorilla. Mun pisti vähä vihaksi, ku mun lompsa oli täynnä myllykuittia, muttei yhtäkää ehejää eurua.

Vaimo jonotti koiratiskillen kuivatut siankorvat ja kärsät miäles. Mä siinä joutesnani mutajin, jottei mulloo ittellä yhtää toimintarahaa. Petikaverini ruataasi siitä paikasta rentua mullen vitosen kourahani. Mähän oli niin ilahruksin, notten saanu mitää sanotuksi.

Ei menny kauaa ku mulloli muavipussis auton haitaritunkki ja puali kilua hevoosen kengän nauloja. Jäi viälä yks euro käristysmakkarahanki. Justihin oli tultu kani- ja kanahäkkien sivuutte ja mun olis teheny miäli vipinää piahallemma. Vaimoonen mainitti, notton rakkimma purkkiruaas ja elävää ravintua ei ny tarvita.

Ny on kotona hevoosen kengän nauloja. Ens kerralla, jos saan toimintarahaa, ostan hevoosenkenkiä. Sitte joskus myähemmin mä voin verota nuahin tavaroohin, ku hevoosen osto on eres. Eisunkaa me ny millää kengillä ja nauloolla saara tuata nurmia hoirettua ja mistä saarahan valakosipuliille kasvuvauhtia tuala klasinalla. Kyllä meille ny ostetahan oikia hevoonen. Sillä vois karahuttaa tuanne kirkollekin ruuhkia halaveksuen.

Ostim mä sitte mamman rahoolla yläsäilöllisen maalipruitan ja jotaki mustia kasvannaasia, jokkon meirän afrikkalaasten kaverien miälestä perunan maakuusia, mutta pikkuusen makiampia. Vissihin niinku paleltunehet perunat. Pitää tähärystää viisahasta konehesta, notta saako nuasta eluansa joskus.

Tosiasioota

Mun alakuperääskansahan kuuluva kaverini oikialta Pohojammaalta katteloo maailmaa vähä leviäättemmin ku vain saunanluukusta. Soon ny kiroottanu mullen tälläästä, jokon tosiasiaa kaikki:

Ylistarolaasäijä oli maataousnäyttelyys Suupohojas, ev viitii sanua kuka. Kyllä sä tiärät. Jo kolomatta päivää oli juatu ja yävytty huanomaineesis naisis ja alakas jo tulla akkaki miälehen ja rahakki rupes loppumahan.

Ei auttanu ku lähtiä kotia ja teherä pankis salaa emännältä vekseli, jotta saa asiat näyttämähän taas jonkillaaselta.

No isäntä meni kotia ja löi vekselirahat pöytähän ja sanoo emännälle, jotta sain raha-arvalla rahaa näin palio. Kyllä kuule kannatti tuaki reissu.

Emäntä tiätysti leppyy ku sai ittekki luvan ostaa kukkaasta kangasta kevättanttuhun monta metriä.

Kolomen kuukauren päästä tuli pankista vekseli ja emäntä sattuu se aukaasemahan ja hoksas heti mihinä mennähän. Isäntä tuli puuranttehelta ja sai kuulla emännältä, jotta se raha-arpa voitto on tullukki maksettavaksi, elikkä se voitto on mitätööty kylän pankinjohtajan toimesta.