Ottaa pikkuusen pääkkylääsehen, notta mun isä ja äitee rupes suvunjatkamishommihin mummiälestä liika aioos. Vaikkoliki jo kolomikymppisiä.
Tähän naapurihin on muuttamas ehtoonen emäntä. Soon niin komia ja hyätyysen näköönen, jotta oksat pois ja pala larvaa. Jokku vanhanaikaaset kotkotukset on jääny munki kaalihin. Om mulla tiätysti virallinen sitootumissopimus rakkahaseheni. Kyllä mä kuiteski haluaasin lukia jotaki Tommy Tabermannin runokiriaa sen naapurin kans.
Yritin sitte vissihin alakeellisesti toimitella juttua mun lehtisavotastani. Ystävälinen ku oli, väänti pari muriaasua mun kans. Koitin jotensakki olla miästä, mutta munasin koko jutun. Mitä asiaa mulla oikiasti olis ollukkaa tähän asiahan.
Pitää vissihin kattua ittiänsä kohoren, vaikka peilin kaikuna. Itteni oon, ny.
perjantai 30. lokakuuta 2009
Kunnan hommis
Vois olla ittetuntua kohahruttavaa, ku tiätääs kuinka kaalattomat kunnas kiriavahaalariisten äijjien hynät on. Haravoottin tänä päivänä pyärtänöharavan näköösella muavitekelehellä kunnan lehtiä ainaki kaks tiimaa. Ku naapurikki teköö niin, posmotti rakkahani mullen leipäluukustansa. Olin simppaallu jo tovin, notta pitäköhöt lehtensä.
Tuli siinä varsihommas taas kunnon ajatuksia. Yks ja toinen, nuari ja vanaha kaksjalakaanen tiarusti multa siinä tiäv viäres, notta mihinä paikkaa on se ja se. Em millää lailla ollu klosaannuksis, ku yritin tiarottomille teherä selekua.
Ajattelin ruveta pimees myymähän hortoolioolle navikaattoria. Pimees on pikkuusen kuvaannollinen sana, ku tarkootan notta muina miähinä. Kyllolis taas tullu kauppaa tänä päivänä jos olis ollu myytävää ja äijjä hapinesta hommahansa.
Pyärtänöharavan näköönen näytti kyllä kyntensä. Naapuri ploosas jollaki hötköttävällä vehkehellä lehtiänsä omia eli kunnan. Molin jo aikoja sitte haravoonu oman ja nuarisonaapurin etuusen. Kehuu kuiteski hyväksi värkiksi naapuri tohotintansa. Voi ollakki, mistä mä tiärän.
Tuli siinä varsihommas taas kunnon ajatuksia. Yks ja toinen, nuari ja vanaha kaksjalakaanen tiarusti multa siinä tiäv viäres, notta mihinä paikkaa on se ja se. Em millää lailla ollu klosaannuksis, ku yritin tiarottomille teherä selekua.
Ajattelin ruveta pimees myymähän hortoolioolle navikaattoria. Pimees on pikkuusen kuvaannollinen sana, ku tarkootan notta muina miähinä. Kyllolis taas tullu kauppaa tänä päivänä jos olis ollu myytävää ja äijjä hapinesta hommahansa.
Pyärtänöharavan näköönen näytti kyllä kyntensä. Naapuri ploosas jollaki hötköttävällä vehkehellä lehtiänsä omia eli kunnan. Molin jo aikoja sitte haravoonu oman ja nuarisonaapurin etuusen. Kehuu kuiteski hyväksi värkiksi naapuri tohotintansa. Voi ollakki, mistä mä tiärän.
Mäkö muka?
Oon jo hetkuusen tuumoostellu, nottoon joinki vastenmiälinen ilimestys. Naapuris hitahan hankkuunen äijjäporukka teköö uutta kattua ihan nyhtyriä. Huitaasin sitte niille huanolla murtehellani, notta tuallaanen tasakatto vuataa pian ja teirän aluuslastulevynnä paisuu ja mätänöö.
Jotta mitä sanoot, pullia tyäläänen sitte osallistuu mun melekee ykspualisehen keskusteluhun. Sanoon, notta sun tekemäs katto on huano, jos sattuu joskus piskottelemahan. Maisteli mun sanojani ja pitkän tuumoon jäläkeken sanoo, huano tuloo. Mitä siinä sitte seleväs asias.
Moon ymmärtäny, notta katos pitääs olla jonkullaasia lappioota, jotta märkä keksiis valua maata kohoren. Ei ny sitte menny omakaa viisas ajattelu kohoren. Mullon asumatoon koirankoppi täynnä klapia. Noli vähä tuarehia ku sinne ne änkesin. Tälläsin irtokaton vähä kohomollensa, notta pääsis tuuli sinne kuivatushommihin.
Elisen myrskyysen satehen jäläkehen ei kalikkani ollu kuivanu yhtään. Pikemminki tuarestunu. Katto oli lentäny huus helevettihin.Uskua pitää kumminki olla oikeehin asioohin. Yritänyttä ei laiteta, sanotahan. En kyllä ymmärrä lausehesta yhtää mitää. Sanat käsitän, mutten niiren antamaa oivallusmaharollisuutta.
Jotta mitä sanoot, pullia tyäläänen sitte osallistuu mun melekee ykspualisehen keskusteluhun. Sanoon, notta sun tekemäs katto on huano, jos sattuu joskus piskottelemahan. Maisteli mun sanojani ja pitkän tuumoon jäläkeken sanoo, huano tuloo. Mitä siinä sitte seleväs asias.
Moon ymmärtäny, notta katos pitääs olla jonkullaasia lappioota, jotta märkä keksiis valua maata kohoren. Ei ny sitte menny omakaa viisas ajattelu kohoren. Mullon asumatoon koirankoppi täynnä klapia. Noli vähä tuarehia ku sinne ne änkesin. Tälläsin irtokaton vähä kohomollensa, notta pääsis tuuli sinne kuivatushommihin.
Elisen myrskyysen satehen jäläkehen ei kalikkani ollu kuivanu yhtään. Pikemminki tuarestunu. Katto oli lentäny huus helevettihin.Uskua pitää kumminki olla oikeehin asioohin. Yritänyttä ei laiteta, sanotahan. En kyllä ymmärrä lausehesta yhtää mitää. Sanat käsitän, mutten niiren antamaa oivallusmaharollisuutta.
torstai 29. lokakuuta 2009
Muikiaa
Torstakina piti kuuhaalla peräs verettävien tai ajettavien mökkien messuulla. Ihimettelin jollaki omintakeesella murtehellani, notta minkä tähäre nuas matkakoroos pitää olla hirviä varasto takalistoolla jataki kuliettamista varte. Niinku vaikka mumman kulietuksehen.
Vähä oli imeheni, jotta pitääskö kaikki kristalliset kattokruunukki saara reisuföliyhyn. Ainaki kymmeneltä kravettiäijältä asiaa tiarustin. Muka vastasvat, ku oli koppitehtahan töis. Kukaa ei pystyny tyyryttämähän mun tiaronjanuani.
Johonku koslahan lykättihin kuvittehellisesti Smarttia. Sellaasta parin istuumen pirssiä. Otaksun nottoon vääräs aprikooresnani järien juaksua tehtaaliooren kohoralla. Voi olla niinki, notton mun järien juaksu jääny kehituksen jalakoohin.
Tosi hiano on läpsyttää kehityksen kelekas kumminki.
Vähä oli imeheni, jotta pitääskö kaikki kristalliset kattokruunukki saara reisuföliyhyn. Ainaki kymmeneltä kravettiäijältä asiaa tiarustin. Muka vastasvat, ku oli koppitehtahan töis. Kukaa ei pystyny tyyryttämähän mun tiaronjanuani.
Johonku koslahan lykättihin kuvittehellisesti Smarttia. Sellaasta parin istuumen pirssiä. Otaksun nottoon vääräs aprikooresnani järien juaksua tehtaaliooren kohoralla. Voi olla niinki, notton mun järien juaksu jääny kehituksen jalakoohin.
Tosi hiano on läpsyttää kehityksen kelekas kumminki.
Ei oo muikiaa
Ny mennähän jo toista viikkua viimmevuatista parempahan suuntahan. Ei pitääsi täälä akkaväen näyttää muikiaa naamaa. Oon saalistanu joka ikinen aamu kouranpohojallisen maukkahia vattuja. Karhunvatut ei näytä tulevan miksikään, notta non itte ansaannu moottorosahaa tyvellensä. Oon sitä miältä, notta peli on raakaa, mutta äärettömän rehellistä.
Meillon oikee vanhanaikaanen tasa-arvo täs taloos, vaikka tilastot sanoos mitä hyvänsä. Suamihan oli islannin jäläkejen kakkonen ja tämä pelekku oli puronnu yli kolomenkymmenen sijalle. Kyllä näillon näyttöjäki, ku akat sai auton tyyröökortin maharollisuuren vasta seittemänkymmentä luvulla. Viäläki äijjään pitää lähtiä akkaan pankkiasioos notkottelemahan konttuurihin, vaikkei olisi ittellä osaa eikä arpaa asiahan.
Koitan hoitaa vanahaa ajatusta, notta miäs mettästää akkaväellen evähän. Riapootin taas niitä iänikuusia vattujani tupahan. Huamasin hetken perästä notta käy ne kaulahan. Lajitoveri mohomelti niitä kitarisojen suuntahan pois tiähensä. Mutta flikan pualohoonen rakki oikee hotkii loput makiaaset kupinperältä. Ei oo vissihin tullu sille seliitetyksi, notta koira on lihansyäjä.
Tua elukka luuloo vissihin parsakaaliaki joksiki potkivaksi saalihikseksa ja kreippiä, appelsiinia, panaania ja raakaa porkkanaa. Pitääs ootta se jonkullaasehen kouluutuksehen, nottei se suhtaantuusi elämähänsä niinku saunanluukusta kattuen. Vai olisko veketarismi sittenki laajennettua ajattelua hännänhuiskulta.
Meillon oikee vanhanaikaanen tasa-arvo täs taloos, vaikka tilastot sanoos mitä hyvänsä. Suamihan oli islannin jäläkejen kakkonen ja tämä pelekku oli puronnu yli kolomenkymmenen sijalle. Kyllä näillon näyttöjäki, ku akat sai auton tyyröökortin maharollisuuren vasta seittemänkymmentä luvulla. Viäläki äijjään pitää lähtiä akkaan pankkiasioos notkottelemahan konttuurihin, vaikkei olisi ittellä osaa eikä arpaa asiahan.
Koitan hoitaa vanahaa ajatusta, notta miäs mettästää akkaväellen evähän. Riapootin taas niitä iänikuusia vattujani tupahan. Huamasin hetken perästä notta käy ne kaulahan. Lajitoveri mohomelti niitä kitarisojen suuntahan pois tiähensä. Mutta flikan pualohoonen rakki oikee hotkii loput makiaaset kupinperältä. Ei oo vissihin tullu sille seliitetyksi, notta koira on lihansyäjä.
Tua elukka luuloo vissihin parsakaaliaki joksiki potkivaksi saalihikseksa ja kreippiä, appelsiinia, panaania ja raakaa porkkanaa. Pitääs ootta se jonkullaasehen kouluutuksehen, nottei se suhtaantuusi elämähänsä niinku saunanluukusta kattuen. Vai olisko veketarismi sittenki laajennettua ajattelua hännänhuiskulta.
tiistai 27. lokakuuta 2009
hupaasta
Ei voi olla nauramati ku pelekialaaset ja hollantilaaset kisaaloo kiälikupruullansa televisios. Jos täälä katteloo jotaki virastua muka tällä kiälellä, ihimiset nauraa sun naamalles intohimoosesti. En aina ymmärrä hekotuksen aihesta, muttoon ruvennu otamahan asioosta selekua.
Saman kiälen erua vois vaikka verrata suamehen ja virohon. Ei eestihin, niinku jokku pölökkypäät maan nimen ja kiälen viittii vääntää.
Oon yrittäny kalavehtia Uusi Rauma -leheren vappunumerua uus raum. On sellaanen läpyskä, nottei parempaa oo. Minen ymmärrä leherestä yhtää mitää. Kus luen ittelleni äänehen pränttiä, rupiaa sanoma avaantumahan.
Saman kiälen erua vois vaikka verrata suamehen ja virohon. Ei eestihin, niinku jokku pölökkypäät maan nimen ja kiälen viittii vääntää.
Oon yrittäny kalavehtia Uusi Rauma -leheren vappunumerua uus raum. On sellaanen läpyskä, nottei parempaa oo. Minen ymmärrä leherestä yhtää mitää. Kus luen ittelleni äänehen pränttiä, rupiaa sanoma avaantumahan.
Tasan
Ny on joku klikkaaja saanu mun blokilaskurihini pyäriän tasanumeron. Ihaalen klikkaajaa myätämiälisellä ajatuksella. Tuli ny tuasta miälehen, notta seuraavan tuhannen särkijä saa palakinnon tyhyjänpäivääsestä vahtoosta.
Jos joku epäälöö palakinnon arvokkuutta, kannattaa vilikutella vilukissillen, se on pannu melekee koko sormensakki nauskuttimehen. Itköö ny johonaki vanahan kirkon likellä, ku ei oo enää hyvää looras.
Täs on ny uus maharollisuus päästä nauskuusten perähän. Mä pystyn seuraamahan laskurista ampuja, mutta ihan tarkka lähtöpistet on lukijalla ja en voi sitä tiätää ennenku vihijaastahan.
Jos joku epäälöö palakinnon arvokkuutta, kannattaa vilikutella vilukissillen, se on pannu melekee koko sormensakki nauskuttimehen. Itköö ny johonaki vanahan kirkon likellä, ku ei oo enää hyvää looras.
Täs on ny uus maharollisuus päästä nauskuusten perähän. Mä pystyn seuraamahan laskurista ampuja, mutta ihan tarkka lähtöpistet on lukijalla ja en voi sitä tiätää ennenku vihijaastahan.
Tähkää
En oo kuvitellukkaa, notta rupiaasin fanittamahan jotaki rautakitaralankaporukkaa. Nyv vain on nii, notta oon ihan fletkooksis Lauri Tähkän Elonkeriuusehen. Mullei oo viälä sen uutta kiakkua, mutta kaikki vanahemmat on. Tiätysti Ikean kirihyllys on laitilaasen runoolian Heli Laaksosen kiria Teuvan älykööstä.
En oo nähäny teuvalaasia kärestäni, notta muistaasin. Lauri Tähkä eli Jarkko Suo oli aikanansa pohojammaan parahia suksittelijoota. Ollahan voitu olla joskus samoos koitoksis. Ja ku Late vetää maraaki silloon ku ei hoilaa, oov voinu olla sellaasiski tramppoos saman kellon jäläkehen.
Ei oo nähären menny urinaalia teuvalaasten päihin. Kovin on porukka myätämiälinen ja nöyrä ihaaliootansa kohtahan. Oon päässy tällääsehen käsityksehen monen aakkaan leheren jutun jäläkehen.
Koko Elonkeriuun tähti on viulisti Johanna Koivu. On hiano taktinen veto, notta Johanna hinkkaa fioliansa Laten varios. Kyllä teköö teuvalaaset hyvää jäläkiä, jotei tihijäs asuvat paremmilla evähillä syätetyt välttämäti kässää.
Uskoosin, nottei tartte teuvalaasten ruveta matkimahan jotaki yleeskiältä suasiosnansa. Joku Him tai Rasmus vääntää ulukomaaksi, jos saattuu porukat olemahan selevin päin. Voishan teuvalaaset tiätysti ruveta hoilaamahan Vöörin kalapääksi tai tanttumiästen skotlanniksi.
En oo nähäny teuvalaasia kärestäni, notta muistaasin. Lauri Tähkä eli Jarkko Suo oli aikanansa pohojammaan parahia suksittelijoota. Ollahan voitu olla joskus samoos koitoksis. Ja ku Late vetää maraaki silloon ku ei hoilaa, oov voinu olla sellaasiski tramppoos saman kellon jäläkehen.
Ei oo nähären menny urinaalia teuvalaasten päihin. Kovin on porukka myätämiälinen ja nöyrä ihaaliootansa kohtahan. Oon päässy tällääsehen käsityksehen monen aakkaan leheren jutun jäläkehen.
Koko Elonkeriuun tähti on viulisti Johanna Koivu. On hiano taktinen veto, notta Johanna hinkkaa fioliansa Laten varios. Kyllä teköö teuvalaaset hyvää jäläkiä, jotei tihijäs asuvat paremmilla evähillä syätetyt välttämäti kässää.
Uskoosin, nottei tartte teuvalaasten ruveta matkimahan jotaki yleeskiältä suasiosnansa. Joku Him tai Rasmus vääntää ulukomaaksi, jos saattuu porukat olemahan selevin päin. Voishan teuvalaaset tiätysti ruveta hoilaamahan Vöörin kalapääksi tai tanttumiästen skotlanniksi.
Vanaha aihes
Mummiälestä oon hölöpöttäny klasinaluusestani kyllästymisehen asti. Ny tuloo lisää, ja tympääntynehien kannattaa pitää lavittan jaloosta lujaa kiinni.
Vuasi sitte viimmeset mariat pisteltihin maakoosihin suihin 22. päivä tätäkuuta. Sitte tuli halla ja tuatantokausi pirätti ku seinähän.
Akka oli aamulla jotensakki muikian näköönen. Mun olemukseni ei oo voinu sitä saara äntihin, sevverran äkkään ittekki. Hain sitte pimiän hamus vattuja rakkahalle kourallisen. Yritti viäläki näyttää muikiaa tyänaamaa, mutta kyllä se vatuulla siitä oikes.
On kiva nähärä minkälaasehen virnehesen ensviikolla kypsyvät karhunvatukat tällää akan naaman. Voi tulla turpahanki, ku rupiaa kovin imeläksi. Eheroon taharoon tuan pihanperältä herkkuja kullallen käyy kuinka käyy.
Mainaasen ny vaan, notton yks maankohta valakosipuliilla täytetty. Oon tällänny eri sukuusia ja lajisia kynsiä rapahan ja ensimmääset lykkää jo komiaa vartta. Löyrin jostaki puutarhurien lelukaupasta talavisipuliaki. Ev voi tiätää miton. Katton niiren perähän ja yritän huusata kaikin konstiin niiren kuviteltua elämää.
Vuasi sitte viimmeset mariat pisteltihin maakoosihin suihin 22. päivä tätäkuuta. Sitte tuli halla ja tuatantokausi pirätti ku seinähän.
Akka oli aamulla jotensakki muikian näköönen. Mun olemukseni ei oo voinu sitä saara äntihin, sevverran äkkään ittekki. Hain sitte pimiän hamus vattuja rakkahalle kourallisen. Yritti viäläki näyttää muikiaa tyänaamaa, mutta kyllä se vatuulla siitä oikes.
On kiva nähärä minkälaasehen virnehesen ensviikolla kypsyvät karhunvatukat tällää akan naaman. Voi tulla turpahanki, ku rupiaa kovin imeläksi. Eheroon taharoon tuan pihanperältä herkkuja kullallen käyy kuinka käyy.
Mainaasen ny vaan, notton yks maankohta valakosipuliilla täytetty. Oon tällänny eri sukuusia ja lajisia kynsiä rapahan ja ensimmääset lykkää jo komiaa vartta. Löyrin jostaki puutarhurien lelukaupasta talavisipuliaki. Ev voi tiätää miton. Katton niiren perähän ja yritän huusata kaikin konstiin niiren kuviteltua elämää.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Saunahan
Kaikellaasen römyämisen jäläkehen kutittaa joka rumihin kohtaa. Meen suihkuhun ja hinkkaan itteni ihimiseksi. Pian taas rupiaa iholla kulukemahan kuvitellut mönkiääset. Suihku on ashoolista ihimisen elämäs. Saunaa pitääs olla.
Mullon kellaris ollu jo kahareksan vuatta puukiuas, siihen kivet ja muutaman meeterin torni. Tästä taloosta nousoo kolome kunnon kivitornia taivahallen. Kukaa meillei oo saanu päätinkihin, notta mihinkä kohoren paharutin tällätähän. Vaihtoehtoja on palio, asentaa kuumotuskämppä johonku nurkkahan eli kellarihin. Pitääskö jotaki kysäästä tulipaloviranomaaselta? Ei oo kukaa meillä kuuhaallu tuata.
Vuakralla ku asutahan, saunan pyköö ei oo yksinkertaasta. Jos teen saunan kiintiäksi taloohin, en saa sitä föliyhyni ku lähären. Voin tiätysti hajottaa sen, jottei kukaa muu hyäry ratustuksestani. Näin tekis paikkakuntalaanen, minä en.
Leviänperääsesti on saunoomisehen meillä suhtaannuttu. Kaikki mun eherottamani ratustusvaihtoeherot on jonkun toisen miälestä toteuttamiskelevottomia. Käytihin kattomas paikallista saunafirmaa joskus. Oli kuulemma tariolla kaikellaasta höyrysaunaa ja suamalaastaki. Usko kulttuurista ei imeentyny kaalihin ja on viäläki kattomati maharollisuus.
Ev voi teherä mitää paliahin käsin, ku sauna on täälä ajatuksis joku irrallisehen sukupualisehen nautintohon kuuluva asia. Saunan selevittäminen on niin vaikia asia, notta rupian puhumahan ilimoosta ja keliistä, ku kyselijällä on joku kuviteltu kuva saunasta. Niinku Kiinas, notto Ruattis joku kaupunki, johona asuu vain naisia. Son kiinalaasten antamien tiatojen jäläkehen Uumaja. Kuinkas selevitetähän se, notta Bjöklööveniis hakkaa kiakkua monta heterua suamalaastaki.
Mullon kellaris ollu jo kahareksan vuatta puukiuas, siihen kivet ja muutaman meeterin torni. Tästä taloosta nousoo kolome kunnon kivitornia taivahallen. Kukaa meillei oo saanu päätinkihin, notta mihinkä kohoren paharutin tällätähän. Vaihtoehtoja on palio, asentaa kuumotuskämppä johonku nurkkahan eli kellarihin. Pitääskö jotaki kysäästä tulipaloviranomaaselta? Ei oo kukaa meillä kuuhaallu tuata.
Vuakralla ku asutahan, saunan pyköö ei oo yksinkertaasta. Jos teen saunan kiintiäksi taloohin, en saa sitä föliyhyni ku lähären. Voin tiätysti hajottaa sen, jottei kukaa muu hyäry ratustuksestani. Näin tekis paikkakuntalaanen, minä en.
Leviänperääsesti on saunoomisehen meillä suhtaannuttu. Kaikki mun eherottamani ratustusvaihtoeherot on jonkun toisen miälestä toteuttamiskelevottomia. Käytihin kattomas paikallista saunafirmaa joskus. Oli kuulemma tariolla kaikellaasta höyrysaunaa ja suamalaastaki. Usko kulttuurista ei imeentyny kaalihin ja on viäläki kattomati maharollisuus.
Ev voi teherä mitää paliahin käsin, ku sauna on täälä ajatuksis joku irrallisehen sukupualisehen nautintohon kuuluva asia. Saunan selevittäminen on niin vaikia asia, notta rupian puhumahan ilimoosta ja keliistä, ku kyselijällä on joku kuviteltu kuva saunasta. Niinku Kiinas, notto Ruattis joku kaupunki, johona asuu vain naisia. Son kiinalaasten antamien tiatojen jäläkehen Uumaja. Kuinkas selevitetähän se, notta Bjöklööveniis hakkaa kiakkua monta heterua suamalaastaki.
Miatua
Ensimmäästä kertaa elääsnäni äänestin (yleensäkki ens kertaa) Mietoa kus tunnen sen ja sen pyrkimykset. Jussin tuvan viäres oli lähäretty kuppaamahan nuarison evähiä nuarisoseuran pilees. Kunnon töisnänsä ollehet luuknapit takavarikootti tuhansilta nuarilta 252 alkohoolipullua. Niinku siireriä ja välikaliaa.
Samahan aikahan Kurikan kirkolla lyätihin turpahan toista sellaases paikas, johonka miarot juamat ei liity millään lailla, eikä mikää kummempi ku hälyytysvalavonta. Sinitakkien valinta oli tosi hianua taas kerran ja uutisoonti. Vaikka nykyysen lain mukahan nuaren repun saa peraata, jos siältä pullottaa jotaki epämääräästä, niinku Red Bullia. Rosvot juaksoo kumminki toisahalla ku nuarten repuus.
Mun flikkani oli Miatahalla sinä ehtoona, ku rohkiat kytät reppuja kollas. Mettäkylääsenä oli vissihin liika myähähän kulukeella, ku ei nähäny koppalakin koppalakkia.
Mummiälestä arvoosa poliisi vois teherä jotaki muuta, ku kytätä junnujen reppuja. Tapahtumihin menevät nuaret ei ryyppää, ottaa pikkuusen virkistykseksi. Tapahtumihin menemättömät ryyppää rankasti ja ajeloo autoollansa pahki toista tai puuta tai taloon seinää.
Kukin voi lukia Moottori-leherestä pikkuusen tapahtumia. Ei oo väliä, minkä vuaren lehti on kynsis.
Samahan aikahan Kurikan kirkolla lyätihin turpahan toista sellaases paikas, johonka miarot juamat ei liity millään lailla, eikä mikää kummempi ku hälyytysvalavonta. Sinitakkien valinta oli tosi hianua taas kerran ja uutisoonti. Vaikka nykyysen lain mukahan nuaren repun saa peraata, jos siältä pullottaa jotaki epämääräästä, niinku Red Bullia. Rosvot juaksoo kumminki toisahalla ku nuarten repuus.
Mun flikkani oli Miatahalla sinä ehtoona, ku rohkiat kytät reppuja kollas. Mettäkylääsenä oli vissihin liika myähähän kulukeella, ku ei nähäny koppalakin koppalakkia.
Mummiälestä arvoosa poliisi vois teherä jotaki muuta, ku kytätä junnujen reppuja. Tapahtumihin menevät nuaret ei ryyppää, ottaa pikkuusen virkistykseksi. Tapahtumihin menemättömät ryyppää rankasti ja ajeloo autoollansa pahki toista tai puuta tai taloon seinää.
Kukin voi lukia Moottori-leherestä pikkuusen tapahtumia. Ei oo väliä, minkä vuaren lehti on kynsis.
lauantai 24. lokakuuta 2009
Vankina kotona
Mun ny pistää vihaksi mikä milloonki, ku oon joskus krätyynen ja tiätysti maharottoman hätäänen. Ei moni uskoosi vanahasta äijjästä.
Naapurin kökkäväki piirittää useen jo aamutuimahan meirät tänne kotia. Yks ja toinen yrittää täältä könytä jonkullaasihin askarehisihin, mutta pitää olla aika kätevää, jos pääsöö autoparrikaarien läpi kuluväylälle. Rakkahani pääsöö tiätysti liniapiilillä metroasemalle. Mullon aina hirmuunen määrä kaikem maailman rekkulehiä föliys ku itte lähären.
Ei niitä oikee saisi kulukeelle liniuriilla eikä metroskoopiilla. Kaikkia ei meinaa aina saara mahtumahan tuahon surullisen kuuluusahan koslahankaa.
Naapurihin on muuttamas, tiätysti jouluksi, nuari perhet. Niiren kaikki sukulaaset ja kummin kaimat on joka ikinen päivä tryskäämäs seinän takana. Ei se mitää, ku eivät yällä tryskää ja mitä sekää haittaas. Taloohan pitää saara kuntohon.
Aamuusin ku mummat ja paapat alakaa valumahan kustannuspaikalle, niilloon tyän innosta silimät jo valamihiksi ristis. Autopiilinsä jättävät mihinkä sattuu. Muutaman kerran on pitäny paapoolle pikkuusen mainaasta, notta viittittäkö pikkuusen teherä tilaa, notta pääsisin lähtemähän. Oon huamannu, notta ulukomaalaasta pikkuusen mulukaastahan, notta mihinkäs sun ny muka pitää päästä.
Kerraasti sain väylän aukaastuski ja ku mulloli viälä jotaki kolehia autotallis ja menin niitä hakemahan ja tulin rekkulehieni kans koslalleni, oli reitti taas kiinni. Taitaavat paapat olla pikkuusen maalaasia vai minkähän tähären non niin pölijiä. Täälon yleensä pyhä asia jättää kunkin kotopoluun pää aukinaaseksi vaikkolis kuinka ahtahat parkkeerauspaikat.
Monet on tällänny porttipiälehensä kyltin, johona hinuri kiskoo autua peräsnänsä. Mei olla viittitty tuallaasia viittellisiä kuvia ruveta ratustamahan. On vähä kokemusta täkäläästeen ohojaamisesta. Joku aika sitte tällättihin lappo postilooran viärehen: ei koiranpaskaa tähän, olkaa ystävälliset. Joku repii nuan törkiän puuttumisen nopiaa irti ja sen koommin porraspääsnämmä on ollu sellaasia kyynärvarren paksuusia koiran jätöksiä. Vissihin kostoksi.
Naapurin kökkäväki piirittää useen jo aamutuimahan meirät tänne kotia. Yks ja toinen yrittää täältä könytä jonkullaasihin askarehisihin, mutta pitää olla aika kätevää, jos pääsöö autoparrikaarien läpi kuluväylälle. Rakkahani pääsöö tiätysti liniapiilillä metroasemalle. Mullon aina hirmuunen määrä kaikem maailman rekkulehiä föliys ku itte lähären.
Ei niitä oikee saisi kulukeelle liniuriilla eikä metroskoopiilla. Kaikkia ei meinaa aina saara mahtumahan tuahon surullisen kuuluusahan koslahankaa.
Naapurihin on muuttamas, tiätysti jouluksi, nuari perhet. Niiren kaikki sukulaaset ja kummin kaimat on joka ikinen päivä tryskäämäs seinän takana. Ei se mitää, ku eivät yällä tryskää ja mitä sekää haittaas. Taloohan pitää saara kuntohon.
Aamuusin ku mummat ja paapat alakaa valumahan kustannuspaikalle, niilloon tyän innosta silimät jo valamihiksi ristis. Autopiilinsä jättävät mihinkä sattuu. Muutaman kerran on pitäny paapoolle pikkuusen mainaasta, notta viittittäkö pikkuusen teherä tilaa, notta pääsisin lähtemähän. Oon huamannu, notta ulukomaalaasta pikkuusen mulukaastahan, notta mihinkäs sun ny muka pitää päästä.
Kerraasti sain väylän aukaastuski ja ku mulloli viälä jotaki kolehia autotallis ja menin niitä hakemahan ja tulin rekkulehieni kans koslalleni, oli reitti taas kiinni. Taitaavat paapat olla pikkuusen maalaasia vai minkähän tähären non niin pölijiä. Täälon yleensä pyhä asia jättää kunkin kotopoluun pää aukinaaseksi vaikkolis kuinka ahtahat parkkeerauspaikat.
Monet on tällänny porttipiälehensä kyltin, johona hinuri kiskoo autua peräsnänsä. Mei olla viittitty tuallaasia viittellisiä kuvia ruveta ratustamahan. On vähä kokemusta täkäläästeen ohojaamisesta. Joku aika sitte tällättihin lappo postilooran viärehen: ei koiranpaskaa tähän, olkaa ystävälliset. Joku repii nuan törkiän puuttumisen nopiaa irti ja sen koommin porraspääsnämmä on ollu sellaasia kyynärvarren paksuusia koiran jätöksiä. Vissihin kostoksi.
torstai 22. lokakuuta 2009
Seittemän kusiaasta
Näin tänä päivänä seittemän kusiaasta. Ei ny ihan nimen mukaasia elukoota, mutta tuan nimisen ihimisen. Yhtä hyvin elukat olis ollu imes näis maisemis, mutta oli sen ihimisenki näkeminen aika erikoosta. Jos nimiä käännettääs, näkemäni frouvvan sukunimi olis päällekkiriootuksehen präntätty.
Melekee naapuris asunehen frouvan miäs oli suamalaanen. Mutta herra pirätti joku vuasi sitte hengityksen ihan sanan mukaasesti. Frouva ei varsin keriinny hommata hengityskonesta ennen ku soli jo myähäästä.
Frouva häipyy lopullisen henkilötapahtuman jäläkehen ku tuhka tuulehen ja sen omistukses ollu taloo jäi satunnaasten harmaaturkkisten majaalupaikaksi. Ny näin, jotta frouva nousi tuvastansa tähtinoukkaasehen koslahansa sitte monehen vuatehen. Asustaa vissihin johonaki paremmas turvas, ku ei näy enää mitää asumisen tohketta tuvallansa.
Frouvva ov vissihin pikkuusen pelekoonen. Isäntä joutuu aikanansa väsäämähän tuvan ympärillen kuuren meeterin korkuusen flankkuairan. Tuallaanenkaa ei ollu fryäkynälle tarpeheksi. Kätevä sähköalan miäs rustas kolomettoista turvakameraa sihtaamahan eri suuntihin. Tiätysti sekin piti varmistaa, jos joku vaikka kävääsöö linnootukses herrasväen kotua pois olles. Tossunaluunen oli joutunu laittama niin palio kuvaa nauhoottavia vehkehiä, notta viikon hiiskahrukset tontilla jäi taltehen. Kaikesta hualimati frouva näki öisin viarahia ihisiä hiippalemas tuvasnansa.
Mulle ei koskaan onneksi yritetty näyttää, kuinka miälenkiintoosia tapahtumia pihalla ja sen ympäristös oikee olikaa. Olishan viikon leffan tähäre tiätysti pitäny varata pikkuusen evästäki, vaikka isäntä kyllä kuuluu paistinkääntäjien ritarikuntahan. Ylipiänä isäntä kuitenki esitteli hianot kamansa.
Kaikin pualin oli suamimiäs yrittäny hualehtia rakkahansa turvallisuuresta. Töihinki herra kuskas pelokkahan mamman mersullansa joka ikinen aamu. Joskus imehtelin, notta eikö metrolla pääsisi puuronsilimähän nopiempaa ja halavemmalla ku istuskella autosnansa kärventämäs piippua aamumönkiääsis tunti tolokulla.
Menöökö täältäpäin metroja kirkolle, siunas piippumiäs niinku suurta imestä. Erehryyn sitte tekemähän jotaki tyäntouhuja hualehtivaasen herran kans sivullisille. Ne loppuu lyhkääsehen, ku kaveri sai kaharelta ensimmääseltä tyämaalta kengänkuvan haalariensa takalistoolle. Äijjä pisti tuntikellonsa raksuttamahan kotona, ku pualisko hyppäs apukuskin paikalle ja pirätti kellonsa ku samaanen kulietettava hyppäs takaasi kotoportahillensa.
Se jokei siinä tratin takana istunu, soli selevittäny herrallen, notta täs maas matkan aika kuuluu tyäaikahan. Maksavien tämän maan asiakkahien miälestä ei kuulunu ja siinä ei sitte ollu enää palioosin neuvotteluvaraa, ku oltihin jo pankkifrouvan kulietustukia maksettu hyvät kyllänsä. Kumpiki lähtö asiooren selevittyä oli notta ny, eikä viirestoista päivä.
Melekee naapuris asunehen frouvan miäs oli suamalaanen. Mutta herra pirätti joku vuasi sitte hengityksen ihan sanan mukaasesti. Frouva ei varsin keriinny hommata hengityskonesta ennen ku soli jo myähäästä.
Frouva häipyy lopullisen henkilötapahtuman jäläkehen ku tuhka tuulehen ja sen omistukses ollu taloo jäi satunnaasten harmaaturkkisten majaalupaikaksi. Ny näin, jotta frouva nousi tuvastansa tähtinoukkaasehen koslahansa sitte monehen vuatehen. Asustaa vissihin johonaki paremmas turvas, ku ei näy enää mitää asumisen tohketta tuvallansa.
Frouvva ov vissihin pikkuusen pelekoonen. Isäntä joutuu aikanansa väsäämähän tuvan ympärillen kuuren meeterin korkuusen flankkuairan. Tuallaanenkaa ei ollu fryäkynälle tarpeheksi. Kätevä sähköalan miäs rustas kolomettoista turvakameraa sihtaamahan eri suuntihin. Tiätysti sekin piti varmistaa, jos joku vaikka kävääsöö linnootukses herrasväen kotua pois olles. Tossunaluunen oli joutunu laittama niin palio kuvaa nauhoottavia vehkehiä, notta viikon hiiskahrukset tontilla jäi taltehen. Kaikesta hualimati frouva näki öisin viarahia ihisiä hiippalemas tuvasnansa.
Mulle ei koskaan onneksi yritetty näyttää, kuinka miälenkiintoosia tapahtumia pihalla ja sen ympäristös oikee olikaa. Olishan viikon leffan tähäre tiätysti pitäny varata pikkuusen evästäki, vaikka isäntä kyllä kuuluu paistinkääntäjien ritarikuntahan. Ylipiänä isäntä kuitenki esitteli hianot kamansa.
Kaikin pualin oli suamimiäs yrittäny hualehtia rakkahansa turvallisuuresta. Töihinki herra kuskas pelokkahan mamman mersullansa joka ikinen aamu. Joskus imehtelin, notta eikö metrolla pääsisi puuronsilimähän nopiempaa ja halavemmalla ku istuskella autosnansa kärventämäs piippua aamumönkiääsis tunti tolokulla.
Menöökö täältäpäin metroja kirkolle, siunas piippumiäs niinku suurta imestä. Erehryyn sitte tekemähän jotaki tyäntouhuja hualehtivaasen herran kans sivullisille. Ne loppuu lyhkääsehen, ku kaveri sai kaharelta ensimmääseltä tyämaalta kengänkuvan haalariensa takalistoolle. Äijjä pisti tuntikellonsa raksuttamahan kotona, ku pualisko hyppäs apukuskin paikalle ja pirätti kellonsa ku samaanen kulietettava hyppäs takaasi kotoportahillensa.
Se jokei siinä tratin takana istunu, soli selevittäny herrallen, notta täs maas matkan aika kuuluu tyäaikahan. Maksavien tämän maan asiakkahien miälestä ei kuulunu ja siinä ei sitte ollu enää palioosin neuvotteluvaraa, ku oltihin jo pankkifrouvan kulietustukia maksettu hyvät kyllänsä. Kumpiki lähtö asiooren selevittyä oli notta ny, eikä viirestoista päivä.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Kanallihalla
Meillon täs kyläs torstakisin oikia juhulapäivä, jota orotetahan jantus jaloon. Yks naapurikylän pitkätukkaanen urho verättää aamupäivällä kanankuumootuskoppinsa meistä kattuen hehtomeeterin päähän pääkarun vartehen.
Miäs tällää vaununsa paikoollensa ja pukoo essun yllensä. Pian se pistelöö kalapeeta kynittyjä kananraatoja vartahasehen ja roihahuttaa kaasuvalakiat loimottamahan pystylaittehesehensa.
Ehtoopäivällä ensimmääset herkut alakaa olla kystä. Ei mee kauaa ku katkiamatoon jono ihimisiä norkooloo vesi kiälellä omaa saalistansa. Kanakuumentamon eres on aina iloonen hyvän sapuskan orottamisen meininki. Kauppias ei taira ku tämän kylän murresta kunnolla, muttei se tunnu haittaavan kuinkaa monenmaalaasten herkkusuiren asioontia. Läppä lentää koko aijjan.
Multa kauppias kysyy ekakerralla, nottoonko engelsmanni, ku vissihin posmotin jollaki ourolla hoilottehella. Sanoon, jotta älä ny kuule hulluja kysele, moon suamalaanen. No mistäpäin siältä, heitti kauppias miälestänsä kohteliaasuuren, niinku olis muka Suamesta jotaki tiänny. Moon kuule Pohojammaalta, siältä lännes olovan matalan veren likeltä, seliitin. Jassoo, tuumas kauppias, eikä tainnu tulla hullua hurskahammaksi.
Ku meen nykyysin asioolleni, kauppias huutaa jo kymmenen meeterin päähän mun vakio-ostokseni. Twee stuk, en veel goed saus? Eli pari kipalestako ja palio hyvää soosia? Niinpä tiätysti, koitan sen murtehella mongertaa. Joskus se kysääsi, jotta mitä kuule oot värkänny ku sullon nuan taivahanalla rapaaset kummisaappahat kintuusnas. Selevitin sille, noottoon trohonannu tuala rapaasilla vainioola rakkieni kans. Sama rakkikysymys tuloo aina, vaikkolisin ostoksilla pikisis remonttihaalariis tai lenkkikutehis.
Ku meillon sitte ehtoonpualehen koko sakki on läjäs kotona, värkätähän hyvää salaattia ja lämmähytetähän komianruskiaksi paahtunutta lintua mikros ja ruvetahan rähäjystämän, notta kuala valuu suupiälistä. Tavallisesti yks siipielukka räkkää ehtooksi ja loput pannahan tarkasti taltehen valakoosehen kaappihin. Huamenna tai ylihuamenna teherähän siitä lopusta ja toisesta vainajasta kanarisottua. Pualiviikkua on sitte yhtä herkuttelua. Ev viitti ihan joka viikko hakia 13 euron satsia, ku muuten taitaas itte kukin ruveta kotkottamahan.
Miäs tällää vaununsa paikoollensa ja pukoo essun yllensä. Pian se pistelöö kalapeeta kynittyjä kananraatoja vartahasehen ja roihahuttaa kaasuvalakiat loimottamahan pystylaittehesehensa.
Ehtoopäivällä ensimmääset herkut alakaa olla kystä. Ei mee kauaa ku katkiamatoon jono ihimisiä norkooloo vesi kiälellä omaa saalistansa. Kanakuumentamon eres on aina iloonen hyvän sapuskan orottamisen meininki. Kauppias ei taira ku tämän kylän murresta kunnolla, muttei se tunnu haittaavan kuinkaa monenmaalaasten herkkusuiren asioontia. Läppä lentää koko aijjan.
Multa kauppias kysyy ekakerralla, nottoonko engelsmanni, ku vissihin posmotin jollaki ourolla hoilottehella. Sanoon, jotta älä ny kuule hulluja kysele, moon suamalaanen. No mistäpäin siältä, heitti kauppias miälestänsä kohteliaasuuren, niinku olis muka Suamesta jotaki tiänny. Moon kuule Pohojammaalta, siältä lännes olovan matalan veren likeltä, seliitin. Jassoo, tuumas kauppias, eikä tainnu tulla hullua hurskahammaksi.
Ku meen nykyysin asioolleni, kauppias huutaa jo kymmenen meeterin päähän mun vakio-ostokseni. Twee stuk, en veel goed saus? Eli pari kipalestako ja palio hyvää soosia? Niinpä tiätysti, koitan sen murtehella mongertaa. Joskus se kysääsi, jotta mitä kuule oot värkänny ku sullon nuan taivahanalla rapaaset kummisaappahat kintuusnas. Selevitin sille, noottoon trohonannu tuala rapaasilla vainioola rakkieni kans. Sama rakkikysymys tuloo aina, vaikkolisin ostoksilla pikisis remonttihaalariis tai lenkkikutehis.
Ku meillon sitte ehtoonpualehen koko sakki on läjäs kotona, värkätähän hyvää salaattia ja lämmähytetähän komianruskiaksi paahtunutta lintua mikros ja ruvetahan rähäjystämän, notta kuala valuu suupiälistä. Tavallisesti yks siipielukka räkkää ehtooksi ja loput pannahan tarkasti taltehen valakoosehen kaappihin. Huamenna tai ylihuamenna teherähän siitä lopusta ja toisesta vainajasta kanarisottua. Pualiviikkua on sitte yhtä herkuttelua. Ev viitti ihan joka viikko hakia 13 euron satsia, ku muuten taitaas itte kukin ruveta kotkottamahan.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Uus pyhimys
Paavi julisti mennäviikolla yhyren pelekialaasen äijjän pyhimykseksi. Sateen sattues monen tunnin juhulat pirettihin sisätiloos eikä Vatikaanin Piatarin aukiolla. Isä Damienin kanonisoontitilaasuures (pyhimykseksi julistaminen) oli tyiätysti tuhansia pelekkuja ja loput toliotti kotona telekusta suaraa lähetystä.
Herkimmät kotona istujat rääkyy suaraa huutua soffallansa. Katolisis kouluus iliman muuta näytettihin lähetyksen lisäksi pyhimyksestä värkättyjä liikuttavia leffoja. Liikutukselle alttihimmat flikat on menny ihan sekooksihin ja monet on saanu niin syvällisen kolahruksen tästä hurmasta, jotta ovat päättänehet ruveta nunniksi.
Rakkahan tyäkaveri, yhyren herkistynehen flikan äitee on ihan tupinas, notta mitä teköö, jos flikkansa päättää pesiintyä luastarihin loppuelmäksensä. Äitee kuulemma haluaa verota flikkahansa ja pyytää tuumamahan asiaa ainaki kolomiotteesehen ennenku teköö päätöksensä.
Vaikka täälä tuntuus uskonto ainaki yhtä maallistunehelta touhulta ku kotosuames, näköö ratikoos, metros ja pitkin katuja uskohonsa vihkiintynehiä nunnia. Kaupunkihin ei pääse tekemähän yhtäkää reisua näkemätä nuata mustanvoittoosihin pukuumihin tällääntynehiä leiriä (lady).
Ny kanonisoitu Damiaan on kotoosin tästä likeltä Tremelosta, ihan suuren rock-festivaalipaikan Werchterin viärestä. Pyhimys eli kahareksantoistasataa luvulla ja opiskeli papiksi Leuvenin yliopistos. Tuares pappi lähärätettihin Havaijille lähetyshommihin ja sinne äijjä sitte jäiki.
Damiaan huusas Molokain saarella leprapotilahia ja kuali sitte ittekki samahan tautihin. Pyhimyksen kroppa on kuapattu Pelekiahan, mutta toinen käsi sinne kualinsaarellensa. Sairahat ihimiset käy siunaamas siälä kären hauralla. Joku nainen parantuu hauralla jo 1800-luvulla hengenvaarallisesta mahataurista ja runsas kymmenen vuatta sitte toinen naisihinen pääsi hauralla syävästänsä.
Tämän pyhimyksen tunnukset on puu ja kyyhkyynen. Damiaan on julistettu HIV-AIDS- ja leprapotilahien pyhimykseksi.
Herkimmät kotona istujat rääkyy suaraa huutua soffallansa. Katolisis kouluus iliman muuta näytettihin lähetyksen lisäksi pyhimyksestä värkättyjä liikuttavia leffoja. Liikutukselle alttihimmat flikat on menny ihan sekooksihin ja monet on saanu niin syvällisen kolahruksen tästä hurmasta, jotta ovat päättänehet ruveta nunniksi.
Rakkahan tyäkaveri, yhyren herkistynehen flikan äitee on ihan tupinas, notta mitä teköö, jos flikkansa päättää pesiintyä luastarihin loppuelmäksensä. Äitee kuulemma haluaa verota flikkahansa ja pyytää tuumamahan asiaa ainaki kolomiotteesehen ennenku teköö päätöksensä.
Vaikka täälä tuntuus uskonto ainaki yhtä maallistunehelta touhulta ku kotosuames, näköö ratikoos, metros ja pitkin katuja uskohonsa vihkiintynehiä nunnia. Kaupunkihin ei pääse tekemähän yhtäkää reisua näkemätä nuata mustanvoittoosihin pukuumihin tällääntynehiä leiriä (lady).
Ny kanonisoitu Damiaan on kotoosin tästä likeltä Tremelosta, ihan suuren rock-festivaalipaikan Werchterin viärestä. Pyhimys eli kahareksantoistasataa luvulla ja opiskeli papiksi Leuvenin yliopistos. Tuares pappi lähärätettihin Havaijille lähetyshommihin ja sinne äijjä sitte jäiki.
Damiaan huusas Molokain saarella leprapotilahia ja kuali sitte ittekki samahan tautihin. Pyhimyksen kroppa on kuapattu Pelekiahan, mutta toinen käsi sinne kualinsaarellensa. Sairahat ihimiset käy siunaamas siälä kären hauralla. Joku nainen parantuu hauralla jo 1800-luvulla hengenvaarallisesta mahataurista ja runsas kymmenen vuatta sitte toinen naisihinen pääsi hauralla syävästänsä.
Tämän pyhimyksen tunnukset on puu ja kyyhkyynen. Damiaan on julistettu HIV-AIDS- ja leprapotilahien pyhimykseksi.
Kuva varaastettu Vikiperiasta.
Maistuus mullekki
Olisin menny rakkahani kans laulaja Barbara Dexin konserttihin jonsei piletit olisi myity ennen aikojansa. Olis ollu hianua tallustella romanttisesti kyynärkoukkua muutama sata meeteriä ja istahtaa kuuntelemahan ammattitaitoosen laulajan esitysta. Barbara oli joskus mennävuanna tämän maan eurohoilotuseherokas, muttei varsin pääsny erustushommihin.
Meirän tosihyvä kunnan tiarootuslehti ilimootti, notta tälläänen konsertti olis pikoohin, mutta laulajattaren kuvan naamanpäälle oli präntätty, notta loppuhunmyyty. Pikkusen siappas, ku ei oo meirän väen tiatohon konsertti tullu ennen leheren tulua postilootahan. On luettu kunnan vanahemmat tiarootusleheret kannesta kantehen ja selattu tarkoon kultturitapahtumat, muttei oo konsertista nähty pränttiä.
Taitaa olla sellanen konsertti, notta kunnan tyäväki on ostellu lippuvihoot tyhyjiksi ennenku tavalliset pässinpäät tiäsi asiasta mitää. Tällääsehen reiruhun touhuhun on meillä kyllä hakattu päitämmä ennenki ja sikäli tämä ei ollu mikää uus ja kauhia asia pääkkylääses.
Takavuasina täkälääsen suamalaasten yhyristykset järiestämät tilaasuuret oli kans vain kultapossukerhon omaa ja yksityystä aluesta, johonkei rahavas koskaa keriinny joukkohon. Paikat oli menny jo, ku tavalliset tallaajat rupes ainoomahan ittiänsä listoolle. Asiasta tuli kauhia haloo ja nykyysin voi ilimoottantua vasta ku kaikillon tiato asiasta.
Meirän tosihyvä kunnan tiarootuslehti ilimootti, notta tälläänen konsertti olis pikoohin, mutta laulajattaren kuvan naamanpäälle oli präntätty, notta loppuhunmyyty. Pikkusen siappas, ku ei oo meirän väen tiatohon konsertti tullu ennen leheren tulua postilootahan. On luettu kunnan vanahemmat tiarootusleheret kannesta kantehen ja selattu tarkoon kultturitapahtumat, muttei oo konsertista nähty pränttiä.
Taitaa olla sellanen konsertti, notta kunnan tyäväki on ostellu lippuvihoot tyhyjiksi ennenku tavalliset pässinpäät tiäsi asiasta mitää. Tällääsehen reiruhun touhuhun on meillä kyllä hakattu päitämmä ennenki ja sikäli tämä ei ollu mikää uus ja kauhia asia pääkkylääses.
Takavuasina täkälääsen suamalaasten yhyristykset järiestämät tilaasuuret oli kans vain kultapossukerhon omaa ja yksityystä aluesta, johonkei rahavas koskaa keriinny joukkohon. Paikat oli menny jo, ku tavalliset tallaajat rupes ainoomahan ittiänsä listoolle. Asiasta tuli kauhia haloo ja nykyysin voi ilimoottantua vasta ku kaikillon tiato asiasta.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Kaksnaamaasta
Luantoelukkaan paapoominen on joinki kaksnaamaasta peliä. Ihiminen ampuaa luvan perästä uliahia hirviä ja söpöjä pupuja. Sitte vangittoo häkkiihin jotaki elukoota karvan tähären ja tramppaa mettis kusiaaset ja muut pikkuelukat hengiltä sen kummemmin murehtimati.
Pyssyyllä elukkojen roiskiminen on tosi epäreilua. Jäniksen perähän usutetahan matala- tai korkiajalaakaasia räksyttäjiä väsyttämähän luantokappales ennen viimmestä voitelua. Hirvet aharistetahan urheeren ajohenkilöören mölinällä ja harmairen rakkien räksytyksellä ampuamislavan etehen ja sitte siältä ylennökseltä prätkäästähän lyijyä sarvipään ottahan. Tukholmalaaset lämmittelöö tappamiensa kanien raaroolla tupiansa ja soon isänmaallista se.
Suames saa narrata hauen kaislikosta suupalaksi. Täs maas saa linnaa, jos haukehen sekaantuu. Kaikki aijjan hermolla olovat peliätellyt ihimiset flitkaasoo kyyn hengiltä, potkaasi viatoon elukka imistä eli ei. Soon kumminki aina sakon paikka ku kyyn teilaa. Maria-aikana joku kares levittää huhun, notta likimettäs on nähty karhu. Luannon julumuutehen ja mariakatehesen uskovat uikuttaa kotona kynsiä pureskellen, notta kaikki karhut pitää saara hengiltä oli niitä eli ei. Eikän kakaroota voi päästää kouluhun kaupungiskaa, ku karhu voi tulla ja nualaasta kakaran knekusta.
Yhyrellaasta hyäryllisten elukkaan älytööntä tuhuamista on ollu ja on ylenpalttinen siivuaminen. Sairaaloos on jo aijjat sitte kehitty sellaanen vihaanen kliinattu pakteerikanta MRSA johonkei pysty helevetin raskahalla singollakaa.
Korot on puunattu niin siivooksi, notta kakarooren luannollinen puallustusmekanismi on saatu tärveltyä ja sitte ne koko loppuelmänsä kärsii vanahempien itte aikahan saamista allerkioosta, astmasta, riapeeteksestä, nivelreumasta, ms-taurista tai jostaki monesta muusta nykyaikaasesta ja muarikkahasta vaivasta (viite: Tautista puhtautta, Tieteen Kuvalehti nro 8/2008). Pitääs vaan muistella, oliko silloon muatitautia, ku räkänokkaaset kakarat konttii paliahalla perseellä navettasaappahien jäliis vetoosella laattialla kissien koirien kans samasta kupita särpään. Ei muuten ollu kovin paliua.
Nykyysin suuhun pistetähän kaikem maailman kaupan ruakana myymää sontaa, joston maut ja kaikki saatu sihivittyä pois. Sitte maha on kuralla tärkeeren pakteerien siältä kualtua. On pakko ruveta vetämähän sisällensä asirofiluksia ja muita pöpöjä, jotta saarahan ruikun lentäminen pirättämähän. Hoh, hoijaa, sanon minä ja ihimettelen tätä touhua.
Pyssyyllä elukkojen roiskiminen on tosi epäreilua. Jäniksen perähän usutetahan matala- tai korkiajalaakaasia räksyttäjiä väsyttämähän luantokappales ennen viimmestä voitelua. Hirvet aharistetahan urheeren ajohenkilöören mölinällä ja harmairen rakkien räksytyksellä ampuamislavan etehen ja sitte siältä ylennökseltä prätkäästähän lyijyä sarvipään ottahan. Tukholmalaaset lämmittelöö tappamiensa kanien raaroolla tupiansa ja soon isänmaallista se.
Suames saa narrata hauen kaislikosta suupalaksi. Täs maas saa linnaa, jos haukehen sekaantuu. Kaikki aijjan hermolla olovat peliätellyt ihimiset flitkaasoo kyyn hengiltä, potkaasi viatoon elukka imistä eli ei. Soon kumminki aina sakon paikka ku kyyn teilaa. Maria-aikana joku kares levittää huhun, notta likimettäs on nähty karhu. Luannon julumuutehen ja mariakatehesen uskovat uikuttaa kotona kynsiä pureskellen, notta kaikki karhut pitää saara hengiltä oli niitä eli ei. Eikän kakaroota voi päästää kouluhun kaupungiskaa, ku karhu voi tulla ja nualaasta kakaran knekusta.
Yhyrellaasta hyäryllisten elukkaan älytööntä tuhuamista on ollu ja on ylenpalttinen siivuaminen. Sairaaloos on jo aijjat sitte kehitty sellaanen vihaanen kliinattu pakteerikanta MRSA johonkei pysty helevetin raskahalla singollakaa.
Korot on puunattu niin siivooksi, notta kakarooren luannollinen puallustusmekanismi on saatu tärveltyä ja sitte ne koko loppuelmänsä kärsii vanahempien itte aikahan saamista allerkioosta, astmasta, riapeeteksestä, nivelreumasta, ms-taurista tai jostaki monesta muusta nykyaikaasesta ja muarikkahasta vaivasta (viite: Tautista puhtautta, Tieteen Kuvalehti nro 8/2008). Pitääs vaan muistella, oliko silloon muatitautia, ku räkänokkaaset kakarat konttii paliahalla perseellä navettasaappahien jäliis vetoosella laattialla kissien koirien kans samasta kupita särpään. Ei muuten ollu kovin paliua.
Nykyysin suuhun pistetähän kaikem maailman kaupan ruakana myymää sontaa, joston maut ja kaikki saatu sihivittyä pois. Sitte maha on kuralla tärkeeren pakteerien siältä kualtua. On pakko ruveta vetämähän sisällensä asirofiluksia ja muita pöpöjä, jotta saarahan ruikun lentäminen pirättämähän. Hoh, hoijaa, sanon minä ja ihimettelen tätä touhua.
perjantai 16. lokakuuta 2009
Humanoirit on täälä
Paasasin rakilleni tennispallua kuninkahan linnan viäres olovas puistos. Se koirantomppeli toi sen pallon aina takaasi ja sitte sitä piti taas lennättää. Erettihin siinä sitte pallua paasaamalla kunkun porttia kohoren. Äkkiä piskini unohti pallonsa ja seisahtuu jaloollensa ja jömöttää paikoollansa ku tymä. Toliottaa hiavahtamata harintehen suuntahan, muttei puhu mitää.
Mua rupes kiinnostamahan koiran pirättäminen ja yritin tihirustaa sen kans samahan suuntahan. Siälä soli ehta ihimiseksi naamioontunu humanoiri hariantehella. Se pyäritti kärennäköösiänsä kus hollantilaanen tuulimylly. Sitte se rupes topsottamahan kärennäköösillänsä reituusennäköösiänsä. Sitte sille ilimestyy puelimennäköönen toisehen kärennäköösehen ja se rupes sen kalun kans niakalehtamahan.
Mulla raisteli kylymänoloosta pairan alla ja koiraki pikkuusen uikutti. Mä yritin tiirata sinne runsahan saran meeterin päähän ihimestä. Sillä näytti olovan jalakojen juures maas joku liäriön oloonen metallipurkin näköönen laites. Varmahan joku lähetin kaveriille johonku. Humanoidi heiluu sen purkinnäköösen ympärillä ku tärpäntikkeli ja silloli varmahan jokku erilaaset kommunikoontikonstit ku oikeella ihimisillä. Niin sen päättelin.
Rakki yritti lähtiä ottamahan likempää selkua kummajaasesta. Esmentelin sitä ja sanoon, nottei sitä tiärä kuinka leviäätte tuallaaset hakaroottoo. Rakki tuli samahan tuloksehen mun epäälyni kans ja pysyy paikoollansa. Sitte nähtihin ku pultsarin näkööseksi naamiootunu toinen kummajaanen hiippaali puskikos kultaasen noutskun näköösen rakin kans sitä kunkun tupaa kohoren.
Moltihin rakinkaa samaa miältä, notton tullehet ourot oliot monen milioonan valovuaren takaa vaklaamahan pelekian kunkkua. Jos niillon sellaanen vanhanaikaanen tiato, jotta tämäkin kunkku kulukis Kongos timanttivarkahis ja ne tähärystääs sen aarretapajille. Päätettihin olla muina eliöönä ja tuumattihin ostaa huaminen lehti. Siitähän me sitte nähärän oliko meirän epäälyys mitää torenhaisua.
Mua rupes kiinnostamahan koiran pirättäminen ja yritin tihirustaa sen kans samahan suuntahan. Siälä soli ehta ihimiseksi naamioontunu humanoiri hariantehella. Se pyäritti kärennäköösiänsä kus hollantilaanen tuulimylly. Sitte se rupes topsottamahan kärennäköösillänsä reituusennäköösiänsä. Sitte sille ilimestyy puelimennäköönen toisehen kärennäköösehen ja se rupes sen kalun kans niakalehtamahan.
Mulla raisteli kylymänoloosta pairan alla ja koiraki pikkuusen uikutti. Mä yritin tiirata sinne runsahan saran meeterin päähän ihimestä. Sillä näytti olovan jalakojen juures maas joku liäriön oloonen metallipurkin näköönen laites. Varmahan joku lähetin kaveriille johonku. Humanoidi heiluu sen purkinnäköösen ympärillä ku tärpäntikkeli ja silloli varmahan jokku erilaaset kommunikoontikonstit ku oikeella ihimisillä. Niin sen päättelin.
Rakki yritti lähtiä ottamahan likempää selkua kummajaasesta. Esmentelin sitä ja sanoon, nottei sitä tiärä kuinka leviäätte tuallaaset hakaroottoo. Rakki tuli samahan tuloksehen mun epäälyni kans ja pysyy paikoollansa. Sitte nähtihin ku pultsarin näkööseksi naamiootunu toinen kummajaanen hiippaali puskikos kultaasen noutskun näköösen rakin kans sitä kunkun tupaa kohoren.
Moltihin rakinkaa samaa miältä, notton tullehet ourot oliot monen milioonan valovuaren takaa vaklaamahan pelekian kunkkua. Jos niillon sellaanen vanhanaikaanen tiato, jotta tämäkin kunkku kulukis Kongos timanttivarkahis ja ne tähärystääs sen aarretapajille. Päätettihin olla muina eliöönä ja tuumattihin ostaa huaminen lehti. Siitähän me sitte nähärän oliko meirän epäälyys mitää torenhaisua.
torstai 15. lokakuuta 2009
Suurta ilua leheristä
Leherel lukua piisaa ny. Niiton leiaallu kaikista maharollisista paikoosta sisällekki ja kengis tuloo lisää, varsinki satehen jäläkehe. Ei taira auttaa urputtaminen julukisen sanan neuvostohonkaa, vaikkolis kuinka tympeetä lukia nua leheret.
Mä en ymmärrä parahalla taharollakaa, minkätähären kunnanisät haluaa pitää ja variella nuata koko lailla turhanaikaasia jättilääskokoosia lehtipuitansa tuas isoon kulukuväylän molemmin pualin. Puistei oo ku haittaa ja kiusaa ihimisille. Ne lennättelöö tonnikaupalla lehtiänsä ympäri lumperoosia ja purotteloo isoja kuivia oksia käypäläästen ja autoolijooren niskahan.
Meirän kohoras on kova myätämaa kaupunkihin päin. Ei oo yks tai kaks kertaa, ku pyäräälijä tuloo tuhatta ja sataa puiren takaa justihin silloon ku mä yritän avootella puiren toiselta pualelta koslallani tiälle. Viälei oo sattuinu mitään, mutton ollu likillä monta kertaa.
Nua leheret pistää vihaksi, ku niiton jo paksu kerros tuvan eres, vaikkon porraspääs majaaleva jättilääspyäkki viälä ihan veheroonen. Kunta on tuanu jotaki verkkohäkkiä tuanne puiren välihin ja kirioottanu niihin tiaron, jotta vain leherille. Se haluaas ystävällisesti ilimoottaa asukkahille, notta saisivat haravoora kunnan elättien jätökset ja nostella karsinoohin.
Mäki oon joka vuasi haravoonu pihan ja karunkohoran. En haravootte enää ku pihan ja lakaasen ne lehteni karullen. Mun pistää vihaksi, ku kunnan varsimiähet pitää pakuusnansa kaffituntia kaiken päivää ja asukkahat teköö niiren tyät.
Oon kattellu kuparinauloja kaupoosta jo monta vuatta. Ny löyrin ja niillon tiätty tarkootus mulle ja tualle lähietuusimmalle puistopuullen. Hakkaan niitä kuparinauloja vasaralla puun juurakkohon juurenniskan alapualelle kilon tai pari. Katkaasen tiätysti näpsyttimillä aina sen naulan lyantikannan ennenku saattelen naulan kalapeetilla syvälle puun sisälle.
Jään rauhas orottamahan kevättä ja taivastelen sitte kunnan äijjään kans yhyres, ku meirän porraspään pyäkki ei lykkää enää lehtiä. Mikähän sen on tullu, mäkin siinä sitten muka siunaalen. Kyllä mä sen tiärän, notta ku kuallu puu on piliputtu kärryylle ja kantoki raastettu ylähä, ne äijjät tuloo istuttamahan tilalle uuren roskaajan. Mutta menöö kauan ennenku se saa yhtä palio lehtisotkua äntihin ku vainaja sai.
Mä en ymmärrä parahalla taharollakaa, minkätähären kunnanisät haluaa pitää ja variella nuata koko lailla turhanaikaasia jättilääskokoosia lehtipuitansa tuas isoon kulukuväylän molemmin pualin. Puistei oo ku haittaa ja kiusaa ihimisille. Ne lennättelöö tonnikaupalla lehtiänsä ympäri lumperoosia ja purotteloo isoja kuivia oksia käypäläästen ja autoolijooren niskahan.
Meirän kohoras on kova myätämaa kaupunkihin päin. Ei oo yks tai kaks kertaa, ku pyäräälijä tuloo tuhatta ja sataa puiren takaa justihin silloon ku mä yritän avootella puiren toiselta pualelta koslallani tiälle. Viälei oo sattuinu mitään, mutton ollu likillä monta kertaa.
Nua leheret pistää vihaksi, ku niiton jo paksu kerros tuvan eres, vaikkon porraspääs majaaleva jättilääspyäkki viälä ihan veheroonen. Kunta on tuanu jotaki verkkohäkkiä tuanne puiren välihin ja kirioottanu niihin tiaron, jotta vain leherille. Se haluaas ystävällisesti ilimoottaa asukkahille, notta saisivat haravoora kunnan elättien jätökset ja nostella karsinoohin.
Mäki oon joka vuasi haravoonu pihan ja karunkohoran. En haravootte enää ku pihan ja lakaasen ne lehteni karullen. Mun pistää vihaksi, ku kunnan varsimiähet pitää pakuusnansa kaffituntia kaiken päivää ja asukkahat teköö niiren tyät.
Oon kattellu kuparinauloja kaupoosta jo monta vuatta. Ny löyrin ja niillon tiätty tarkootus mulle ja tualle lähietuusimmalle puistopuullen. Hakkaan niitä kuparinauloja vasaralla puun juurakkohon juurenniskan alapualelle kilon tai pari. Katkaasen tiätysti näpsyttimillä aina sen naulan lyantikannan ennenku saattelen naulan kalapeetilla syvälle puun sisälle.
Jään rauhas orottamahan kevättä ja taivastelen sitte kunnan äijjään kans yhyres, ku meirän porraspään pyäkki ei lykkää enää lehtiä. Mikähän sen on tullu, mäkin siinä sitten muka siunaalen. Kyllä mä sen tiärän, notta ku kuallu puu on piliputtu kärryylle ja kantoki raastettu ylähä, ne äijjät tuloo istuttamahan tilalle uuren roskaajan. Mutta menöö kauan ennenku se saa yhtä palio lehtisotkua äntihin ku vainaja sai.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Ensin portahat säriettihin.....
Rupesin ainaamahan siäniä kasuavia kellarin trappuja parempahan reirahan. Heilutin niitä pikkuusen alareunasta ja ne tosi raskahat märännehet tekelehet purota mätkähti kellarin laattialle. Ei ollu tarkootus purottaa niitä, ku oli huali siitä, notta millä ilivehellä saan ne takaasin ahtahasehen kolohon takaasi pystyhyn, jos ne putuaa.
Homehista märkää kiviseinää vasten ollu siänireituunen hajos purotesnansa kymmenihin tuhansihin piänihin paloohin. Tupajumin syämä ja lahottajasiänen tyynnööstelemä pyäkkireituunen oli krapiempaa ku Leksandin näkkileipä. Tuli piänehen pintaremonttihin liävää enemmän lisää uusia haastehia. Piti lähtiä siitä paikasta flankkukauppahan riiamahan lisää tarvespuuta.
Olin saanu sen kulukuväylän vaivoon käännettyksi kyliellensä remppaa varten siälä laattialla , ku entinen naapurinkloppi soittaa viäreestä ulukomaasta ja sanoo tulevansa junalla tänne kattelemana jotaki kulukuneuvvua ostomiäles. Kysyy tiätysti, notta saako tulla meillen. Mulloli pikkuusen pirut miäles ja sanoon, notta tottahan toki. Tervetulua vaan.
Toimiteltihin ensin tärkiimmät asiat, niinku kolomenkymmenen vuaren takaaset kotkotuksemma. Kysääsin sitte viarahalta, notta sopiiko nuasta haalariista mikkää sun yles. Jokku Jokamies housut sopii ja mun kaikkii suurin flanellipaita. Vähä ihimetteli tyävaates sulukeesia, mutta käsitti heti, ku raotin pikkuusen kellarin ovia. Tykkäs lähtiä oikeesihin hommihin ja mä tykkäsin, nottei koko viaraalu mee vanhojen haikaaluhun.
Touhuttihin ainaki pualehen yähön ja aamulla varahin huutelin vinttihin päin, jotta ota ny kuule jo selekä sängystä ja lähäre sontimahan, notta pikkulinnut saa ruakaa. Nyhtyriä tyäläänen tuli pian tyäkletuusnansa ja homma jatkuu trapuus. Trenkini nauttii selevästi joka hetki kättensä jäliistä . Käytihin me sitte pikkuusen viarahan varsinaasella asiallaki. Portahat nousi kumminki ylähä ja niistä tuli paremmat ku noon on koskaa ollukkaa. Ei flätkährä enää alaha eikä notkahtele kinttujen alla. Ei niihin kyllä montaa alakuperäästä puunpalaa jäänykkää.
Homehista märkää kiviseinää vasten ollu siänireituunen hajos purotesnansa kymmenihin tuhansihin piänihin paloohin. Tupajumin syämä ja lahottajasiänen tyynnööstelemä pyäkkireituunen oli krapiempaa ku Leksandin näkkileipä. Tuli piänehen pintaremonttihin liävää enemmän lisää uusia haastehia. Piti lähtiä siitä paikasta flankkukauppahan riiamahan lisää tarvespuuta.
Olin saanu sen kulukuväylän vaivoon käännettyksi kyliellensä remppaa varten siälä laattialla , ku entinen naapurinkloppi soittaa viäreestä ulukomaasta ja sanoo tulevansa junalla tänne kattelemana jotaki kulukuneuvvua ostomiäles. Kysyy tiätysti, notta saako tulla meillen. Mulloli pikkuusen pirut miäles ja sanoon, notta tottahan toki. Tervetulua vaan.
Toimiteltihin ensin tärkiimmät asiat, niinku kolomenkymmenen vuaren takaaset kotkotuksemma. Kysääsin sitte viarahalta, notta sopiiko nuasta haalariista mikkää sun yles. Jokku Jokamies housut sopii ja mun kaikkii suurin flanellipaita. Vähä ihimetteli tyävaates sulukeesia, mutta käsitti heti, ku raotin pikkuusen kellarin ovia. Tykkäs lähtiä oikeesihin hommihin ja mä tykkäsin, nottei koko viaraalu mee vanhojen haikaaluhun.
Touhuttihin ainaki pualehen yähön ja aamulla varahin huutelin vinttihin päin, jotta ota ny kuule jo selekä sängystä ja lähäre sontimahan, notta pikkulinnut saa ruakaa. Nyhtyriä tyäläänen tuli pian tyäkletuusnansa ja homma jatkuu trapuus. Trenkini nauttii selevästi joka hetki kättensä jäliistä . Käytihin me sitte pikkuusen viarahan varsinaasella asiallaki. Portahat nousi kumminki ylähä ja niistä tuli paremmat ku noon on koskaa ollukkaa. Ei flätkährä enää alaha eikä notkahtele kinttujen alla. Ei niihin kyllä montaa alakuperäästä puunpalaa jäänykkää.
torstai 8. lokakuuta 2009
Kalsarit ärsytti
Moon ollu vissihin liika kauan rästäsvuaros, ku mä en oo enää varma luetun ymmärtämisestä. Sanat on ittestänsä seleviä, mutta ne on ku palapelin nappuuloota sikin sokin. En pääsny selevyytehen tämänpäivääsen sontasioonin uutisesta. Raavas miäs piänisti harianvarren monehen palahan mäntätesnänsä parikymmpistä kloppia Vimpelin Lakiahariulla mennä tammikuus. Se selekes käräjäuutisesta.
Uutisen otsikkokin oli tyhyjentävä."Vaimonsa seurapoikaa kepittänyt mies tuomittiin pahoinpitelystä." Vaimoonen oli toimitellu ehtoonpuales menevänsä siivuamahan vuokrakämppää. Äijjällä oli sitte kuulemma tullu joku epäälys, muttei leheres ollu selevitystä, notta mistä. Parin tunnin perästä se tuumas kans lähtiä majalle. Leheres ei puhuttu, notta siivuamahanko kans, vai muutooksensakko.
Kämpällä oli ovet tällätty säppihin. Äijjä kolisteli aikansa ja sitte näki hussuttimen alta jonkun nuaren klopin kalsariisillansa tuvas. Varmahan nuaren miähen köykäänen siivousasu sai herran veren kiahahtamahan. Se katkaasi luuranvarren ja sillä tyngällä sitte piänisti oven klasin ja lähti tarkkaalemahan siivousasuja. Kauhialla huurolla se sai poijjanklopin yläkerran sängynala piilohon ja varsinaanen siivuaja häippäs krannihin soittelemahan poliisille.
Sängynaluunen löytyy ja herra rupes raitoomahan kloppia luuranvarren tyngällä oikee tosisnansa. Tynkä meni moniotteesehen poikki, mutta herra ei luavuttanu. Lopuuksi silloli käresnänsä teräväksi katkennu varren nysä. Sillä se lupas pistää poijjan vattan läpi, muttei teheny sitä. Uutisisesta ei seliinny, jotta olisko herra halunnu pistää poijjan seinähän kiinni sillä knysällä siksi aikaa, ku olis hakenu ehejemmän harianvarren.
Vähä soli kuulemma rauhoottunu ja käskeny poijjan tällätä pukuumet yllensä. Sitte soli pakottanu poijjan autohonsa. Vastahan oli tullu polisiisien vilikkuauto. Herra pirätti sen ja toimitteli hetkuusen virkavallan kans. Poika pantihin sinisen auton peräkoppihin ja herra jatkoo matkaansa.
Kyllon monta selekiämätööntä kohtaa uutises. Karehtiiko se panmputtaja poijjan kalsasia? Jos jalaas oli vaikka uuren Sloggit. Olisko äijjä ollu niin tärkiänä toisen pukeutumistyylistä, notta nuan raihaantuu. Kroikootteloohan akakki leheheren sivuulla, eikä sitä niin kummana piretä.
Ja minkätähären se poika pantihin polisiikyyttihin, vaikka se kepittäjä sitte sai ultimaattumia käräjillä? Mummiälestä uutisen tekijällä on unehtunu muutama sääntö lehtijutun teos. Vai oliskohan nykyysin niin, notta toimitellahan vain pikkuusen raamia uutisesta ja lukija saa sitte itte teherä siitä miäleesensä tarinan.
Uutisen otsikkokin oli tyhyjentävä."Vaimonsa seurapoikaa kepittänyt mies tuomittiin pahoinpitelystä." Vaimoonen oli toimitellu ehtoonpuales menevänsä siivuamahan vuokrakämppää. Äijjällä oli sitte kuulemma tullu joku epäälys, muttei leheres ollu selevitystä, notta mistä. Parin tunnin perästä se tuumas kans lähtiä majalle. Leheres ei puhuttu, notta siivuamahanko kans, vai muutooksensakko.
Kämpällä oli ovet tällätty säppihin. Äijjä kolisteli aikansa ja sitte näki hussuttimen alta jonkun nuaren klopin kalsariisillansa tuvas. Varmahan nuaren miähen köykäänen siivousasu sai herran veren kiahahtamahan. Se katkaasi luuranvarren ja sillä tyngällä sitte piänisti oven klasin ja lähti tarkkaalemahan siivousasuja. Kauhialla huurolla se sai poijjanklopin yläkerran sängynala piilohon ja varsinaanen siivuaja häippäs krannihin soittelemahan poliisille.
Sängynaluunen löytyy ja herra rupes raitoomahan kloppia luuranvarren tyngällä oikee tosisnansa. Tynkä meni moniotteesehen poikki, mutta herra ei luavuttanu. Lopuuksi silloli käresnänsä teräväksi katkennu varren nysä. Sillä se lupas pistää poijjan vattan läpi, muttei teheny sitä. Uutisisesta ei seliinny, jotta olisko herra halunnu pistää poijjan seinähän kiinni sillä knysällä siksi aikaa, ku olis hakenu ehejemmän harianvarren.
Vähä soli kuulemma rauhoottunu ja käskeny poijjan tällätä pukuumet yllensä. Sitte soli pakottanu poijjan autohonsa. Vastahan oli tullu polisiisien vilikkuauto. Herra pirätti sen ja toimitteli hetkuusen virkavallan kans. Poika pantihin sinisen auton peräkoppihin ja herra jatkoo matkaansa.
Kyllon monta selekiämätööntä kohtaa uutises. Karehtiiko se panmputtaja poijjan kalsasia? Jos jalaas oli vaikka uuren Sloggit. Olisko äijjä ollu niin tärkiänä toisen pukeutumistyylistä, notta nuan raihaantuu. Kroikootteloohan akakki leheheren sivuulla, eikä sitä niin kummana piretä.
Ja minkätähären se poika pantihin polisiikyyttihin, vaikka se kepittäjä sitte sai ultimaattumia käräjillä? Mummiälestä uutisen tekijällä on unehtunu muutama sääntö lehtijutun teos. Vai oliskohan nykyysin niin, notta toimitellahan vain pikkuusen raamia uutisesta ja lukija saa sitte itte teherä siitä miäleesensä tarinan.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Pukille pitääs kirioottaa
Havahruun tänäpäivänä, jotta jouluhan on jo enskuun perästä. Tee itte timpraajien kaupas pistettihin jo kaikellaasta joulupallukkaa hyllyhyn. Melekee potkupakkokentän kokoonen ala laattialla oli täynnä paffilootia ja noli täynnä nuata miältä ilahruttavia helyjä ja ilimalla täytettäviä pukkihahamoja.
Tuli vaan miälehen, notta ny pitää kiriottaa nopiaapukillen. Tuskin oon ollu niin kelevos, jotta jouluna mitää pussinperältä heruus, mutta saahan sitä yrittää. Minen oo täs kiiruhus viälä keriinny hahamottamahan toiveslistaani. Ei oo mitää viälä päläkähtäny piänehen miälehen. Taitaa ny sitte mennä yäunekki, ku pitää koittaa tuumoostella listaa kuntohon.
Oon tavannu tällätä pukin kiriehen pihanpualohoosen oven karmilistan ala. Soon siitä aina johonku hävinny. Kyllä ne tonttukoltiaaset tääläki päin tramppaa ja kulukoo vaharaten klasiista, nottonko kilttiä porukkaa tuvalla. Luulikohan muutoon se laihiaalaanen äijjä ittiänsä tontuksi tai peräti pukiksi ku soli kulukenu Vaasan seurulla ihan sänkymariiski asti tiiraamas ihimisten eresottamuksia. No, son sen juttu. Tiilenpäiren lukua tuli.
Kyllon ny kiva orotella keinovalojen juhulaa, ku saa melekee kolome kuukautta kuullella joka kaupas pimpelipompelia. Ei helevetti, mihinä sitä ny voi oikee asioora. Mun hermot ei kestä tätä Jeesuksen syntymän ihimisläheestä muisteluaikakautta kuu tolokulla. Ku olis tiaros eres joku pikkupuari, mihinkei kaikem maailiman joulukolehet mahtuusi eikä omistajat osaasi tällätä mitään levyä kilisemähän.
Pikkukauppoja on. Noon auki vain yällä, muttei niis myyrä ku viinaa, viiniä,kaliaa, tupakkia ja säilykkehiä. Ei oo tua ratkaasu asiahan. Jos meinaa saara evästä ostetuksi, pitää trampata kilometri tolokulla toinen toistansa suuremmas marketis ja nauttia pimpelipompelista molemmilla korvilla.
Mutta ei taira olla Suames asiat kummemmin. Joku aika sitte kyselin Hyllykalliolla parturis jotaki piäntä seinäjokista kauppaa, ku mulloli vain piäni asia. Akkalauma tuumoosteli isoolla sakilla ja nupisi jotaki huulihinsa ja sitte yks älykäs hoksas. On täälä yks piäni kauppa, Anttila.
Tuli vaan miälehen, notta ny pitää kiriottaa nopiaapukillen. Tuskin oon ollu niin kelevos, jotta jouluna mitää pussinperältä heruus, mutta saahan sitä yrittää. Minen oo täs kiiruhus viälä keriinny hahamottamahan toiveslistaani. Ei oo mitää viälä päläkähtäny piänehen miälehen. Taitaa ny sitte mennä yäunekki, ku pitää koittaa tuumoostella listaa kuntohon.
Oon tavannu tällätä pukin kiriehen pihanpualohoosen oven karmilistan ala. Soon siitä aina johonku hävinny. Kyllä ne tonttukoltiaaset tääläki päin tramppaa ja kulukoo vaharaten klasiista, nottonko kilttiä porukkaa tuvalla. Luulikohan muutoon se laihiaalaanen äijjä ittiänsä tontuksi tai peräti pukiksi ku soli kulukenu Vaasan seurulla ihan sänkymariiski asti tiiraamas ihimisten eresottamuksia. No, son sen juttu. Tiilenpäiren lukua tuli.
Kyllon ny kiva orotella keinovalojen juhulaa, ku saa melekee kolome kuukautta kuullella joka kaupas pimpelipompelia. Ei helevetti, mihinä sitä ny voi oikee asioora. Mun hermot ei kestä tätä Jeesuksen syntymän ihimisläheestä muisteluaikakautta kuu tolokulla. Ku olis tiaros eres joku pikkupuari, mihinkei kaikem maailiman joulukolehet mahtuusi eikä omistajat osaasi tällätä mitään levyä kilisemähän.
Pikkukauppoja on. Noon auki vain yällä, muttei niis myyrä ku viinaa, viiniä,kaliaa, tupakkia ja säilykkehiä. Ei oo tua ratkaasu asiahan. Jos meinaa saara evästä ostetuksi, pitää trampata kilometri tolokulla toinen toistansa suuremmas marketis ja nauttia pimpelipompelista molemmilla korvilla.
Mutta ei taira olla Suames asiat kummemmin. Joku aika sitte kyselin Hyllykalliolla parturis jotaki piäntä seinäjokista kauppaa, ku mulloli vain piäni asia. Akkalauma tuumoosteli isoolla sakilla ja nupisi jotaki huulihinsa ja sitte yks älykäs hoksas. On täälä yks piäni kauppa, Anttila.
maanantai 5. lokakuuta 2009
Taukovoimistelua
Kerraasti mennesnäni verotoimistohon, oventakana oli käytävä täynnä hikisiä mammoja kaihias jumpan tohkehes. Ny tua jalo virkistääntymismuato on otettu käyttöhön lentonehiski.
Intialaanen kones oli lähteny jostaki toisesta turpaanipäiren maasta ja oli matkalla Intian pääkaupunkihin. Joku henkilökunnasta, arvatenki miäs, oli ruvennu lähentelemähän lentoemua. Siitä suuttuu toiset henkilökunnan jäsenet ja matkustajat. Eihän tuallaanen passaa.
Hiplaamisesta lähti liikkeelle hirmuunen ottahanlyäntikisa, johona tiätysti oli koko henkilökunta ja niin moni matkustaja ku vaan siihen mahtuu. Sata oli kuulemma matkustajia kaikkinensa. Eiku autopilotti päälle ja ohojaamo tyhyjäksi, ku kerta oli tervehellistä liikuntaa peremmällä, tuumasivat kapteeni ja perämiäski.
Joku konehen tyyrääjistä otti jostaki nokkihinsa ja uhkas viärä konehen johonki toisehen maahan. Uutinen ei paliasta, jotta eikö tua pilotti ulettunu lyämähän tarpeheksi siinä hässäkäs, vai oliko se nuupahtanu jonkun muun asian tähären.
Ny lentoyhtiö epäälöö henkilökunnan osallistunehen joukkotappeluhun ja pari tyyppiä on kuulemma jätetty tutkimusten aijjaksi kentällen. Ei siinä ahtaures kuitenkaa mitää kunnon tappelua oo voitu saara aikahan, ku vain pari lentotyäläästä oli vähä nirhaantunu tuas ottelus. Kunnon tappelushan tuloo vähintään mustia silimiä, muttei oo nuasta intialaasista näköjänsä muuta ku nuhajaamisehen.
Oon kauan jo ihimetelly, kuinka ne konehen tyyrääjät pysyy tunti tolokulla hereellä huumaavas metelis. Ny intialaaset aukaasi pään kunnon taukovoimistelulle. Ei tuallaasen nujakoonnin jälähen varmahan nukuta hetkehen.
Intialaanen kones oli lähteny jostaki toisesta turpaanipäiren maasta ja oli matkalla Intian pääkaupunkihin. Joku henkilökunnasta, arvatenki miäs, oli ruvennu lähentelemähän lentoemua. Siitä suuttuu toiset henkilökunnan jäsenet ja matkustajat. Eihän tuallaanen passaa.
Hiplaamisesta lähti liikkeelle hirmuunen ottahanlyäntikisa, johona tiätysti oli koko henkilökunta ja niin moni matkustaja ku vaan siihen mahtuu. Sata oli kuulemma matkustajia kaikkinensa. Eiku autopilotti päälle ja ohojaamo tyhyjäksi, ku kerta oli tervehellistä liikuntaa peremmällä, tuumasivat kapteeni ja perämiäski.
Joku konehen tyyrääjistä otti jostaki nokkihinsa ja uhkas viärä konehen johonki toisehen maahan. Uutinen ei paliasta, jotta eikö tua pilotti ulettunu lyämähän tarpeheksi siinä hässäkäs, vai oliko se nuupahtanu jonkun muun asian tähären.
Ny lentoyhtiö epäälöö henkilökunnan osallistunehen joukkotappeluhun ja pari tyyppiä on kuulemma jätetty tutkimusten aijjaksi kentällen. Ei siinä ahtaures kuitenkaa mitää kunnon tappelua oo voitu saara aikahan, ku vain pari lentotyäläästä oli vähä nirhaantunu tuas ottelus. Kunnon tappelushan tuloo vähintään mustia silimiä, muttei oo nuasta intialaasista näköjänsä muuta ku nuhajaamisehen.
Oon kauan jo ihimetelly, kuinka ne konehen tyyrääjät pysyy tunti tolokulla hereellä huumaavas metelis. Ny intialaaset aukaasi pään kunnon taukovoimistelulle. Ei tuallaasen nujakoonnin jälähen varmahan nukuta hetkehen.
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Klasihommis
Viikol loppuna on hianua, ku on aikaa teherä vaikka klasihommia. Perinteesiä tai sitte kallistelevia. Moon ny valinnu tuan perinteesemmän, ku kuppihommat on vanahalle äijjälle liika kovia touhuja.
Viikolla jo leikkuutin erikoosmuatoosen artnoveau -tyyppisen ruurun mestarilla. Nykääsi 15 ekua, mutta paketis oliki kaks ruutua. Oli vissihin hariootellu leikkuuta ensin yhyrellä.
Mulla sattuu olemahan tuala aarteistos Sumesta tuatua klasikittiä. Silloli hyvä taikinoora se ruutu pokahan. Täs kakskymmentäluvulla pykätys taloos on kaikki alakuperääset ruurut vain kitillä kiinni. Tiätysti kunniootin peritehiä, enkä ruvennu tumpuloomahan klasia millää rimoolla.
Klasi meni aikanansa pirstiöömihin mun viimeesen nokialaasen kännyn siunaustilaasuures. Se hetki oli lyhyt, mutta kyllä nokialaanen kans oppii kerralla olemahan. Ei oo sen koommin menny omia aikojansa taskus nettihin eikä soitellu kellekkää. Mulla tuli senkaas äkkiä välit seleviksi pitkäaikaasen ykspualisen omapääsyyren takia. Se lennähti voimalla seinähän ja siitä klasihin.
Onhan näitä klasimestarin touhuja ollu ennenki. Tulin kerran koiralenkiltä tosi kipiän seliän kans. Olo oli yhtä huutua. Uluko-ovi oli tiätysti menny takalukkohon vaivaasen käppäälles rästäsvuaros verätettävänä. Eiku tiiliskivi klasin läpi tupahan. Pikkuusen yritin luuralla huirella sirpalehia sivummalle, nottei rakit telaa hianoja jalakatyynyjänsä. Siitä sitte kiamurtelin alle kolomekymmentä senttiä korkiasta reijästä melekee rampana pää erellä tuvanlaattialle. Viikonpäästä sain tällätyksi uuren ruurun.
Viikolla jo leikkuutin erikoosmuatoosen artnoveau -tyyppisen ruurun mestarilla. Nykääsi 15 ekua, mutta paketis oliki kaks ruutua. Oli vissihin hariootellu leikkuuta ensin yhyrellä.
Mulla sattuu olemahan tuala aarteistos Sumesta tuatua klasikittiä. Silloli hyvä taikinoora se ruutu pokahan. Täs kakskymmentäluvulla pykätys taloos on kaikki alakuperääset ruurut vain kitillä kiinni. Tiätysti kunniootin peritehiä, enkä ruvennu tumpuloomahan klasia millää rimoolla.
Klasi meni aikanansa pirstiöömihin mun viimeesen nokialaasen kännyn siunaustilaasuures. Se hetki oli lyhyt, mutta kyllä nokialaanen kans oppii kerralla olemahan. Ei oo sen koommin menny omia aikojansa taskus nettihin eikä soitellu kellekkää. Mulla tuli senkaas äkkiä välit seleviksi pitkäaikaasen ykspualisen omapääsyyren takia. Se lennähti voimalla seinähän ja siitä klasihin.
Onhan näitä klasimestarin touhuja ollu ennenki. Tulin kerran koiralenkiltä tosi kipiän seliän kans. Olo oli yhtä huutua. Uluko-ovi oli tiätysti menny takalukkohon vaivaasen käppäälles rästäsvuaros verätettävänä. Eiku tiiliskivi klasin läpi tupahan. Pikkuusen yritin luuralla huirella sirpalehia sivummalle, nottei rakit telaa hianoja jalakatyynyjänsä. Siitä sitte kiamurtelin alle kolomekymmentä senttiä korkiasta reijästä melekee rampana pää erellä tuvanlaattialle. Viikonpäästä sain tällätyksi uuren ruurun.
lauantai 3. lokakuuta 2009
Henkarina filimihin
Mun ympärillä säteeli viimme yänä suurta ihaalua ja karismaa. Mut oli tällätty isoon kameran etehen kuumien lamppujen ala lavittalle istumahan. Joku komia fryökynä sitte toimitteloo musta oikee nimen tiätysti mainiten, jottei kellekkää jäisi epäselevyyttä keston kysymys.
Se fryökynä siinä paapatti imelästi, kuinkoon erellisen vuaren missinä pääsny pitkälle kansaanvälisis mallin hommis. Se siinä mainaasi, notta kaikki arvostetut muatitaloot kilipaaloo, notta mikä niintä saa mut henkariksensa. Molin koko aijjan aivan otettuna nuasta kaikista ylistyksistä.
Se siinä aina välillä vilikaasi mun päälleni näyttään selevää ihaalua mua ja mun saavutuksiani kohtahan. Toimitteli, notton tullu arvonnousua näis hommis ja mulle ollahan tekemäs hianua elokuvaroolia johonaki Ameriikan itärannikolla. Sitte se pani jonku filimin pyrimähä. Mä siinä kroikoottelin pikiniis johonaki merenrannas rantapallo kainalos. Mun ilimes oli vakava ku hautajaasis ja mä kävelin ku kameeli. Nuanhan kaikki muukki kunnon mallit tiätysti teköö.
Sitte se kääntyy mua kohoren ja rupes kysymähän jotaki. En keriinny kuulemahan kysymystä loppuhun, ku tua meirän sivistymätöön rakki rupiaa juaksemahan unisnansa mun selekää pitkin. Tiätysti mä siinä sitte heräsin vihaasena, miksei tua elukka anna mun koskaa kattua leffaa loppuhun asti. Sillä saattoo olla menos jotaki saman tapaasta tai son tosi unikares.
Unenpöpperöös tarkistelin varooksi tilannesta. Tuan ilonpilaajan lisäksi viäres huakaali sama ihiminen ku maata panneski. Ei ollu mitään prinssiä uliasta sadun maan, niinku jo vähäaikaa olin epäällykki. Rakki antoo niin hetkuusen kattua sitä yänäytäntyä, notten oo varma, oliko mun parta eres ajettu siinä rantakohtaukses ja kuinka rintoopiälikarvat mahtoo siältä yläosan alta loistaa. Ja kuinkolin saanu sen pukuumen alaosan pujotettua ylleni, nottei se näyttäny kovin kaamialta.
Se fryökynä siinä paapatti imelästi, kuinkoon erellisen vuaren missinä pääsny pitkälle kansaanvälisis mallin hommis. Se siinä mainaasi, notta kaikki arvostetut muatitaloot kilipaaloo, notta mikä niintä saa mut henkariksensa. Molin koko aijjan aivan otettuna nuasta kaikista ylistyksistä.
Se siinä aina välillä vilikaasi mun päälleni näyttään selevää ihaalua mua ja mun saavutuksiani kohtahan. Toimitteli, notton tullu arvonnousua näis hommis ja mulle ollahan tekemäs hianua elokuvaroolia johonaki Ameriikan itärannikolla. Sitte se pani jonku filimin pyrimähä. Mä siinä kroikoottelin pikiniis johonaki merenrannas rantapallo kainalos. Mun ilimes oli vakava ku hautajaasis ja mä kävelin ku kameeli. Nuanhan kaikki muukki kunnon mallit tiätysti teköö.
Sitte se kääntyy mua kohoren ja rupes kysymähän jotaki. En keriinny kuulemahan kysymystä loppuhun, ku tua meirän sivistymätöön rakki rupiaa juaksemahan unisnansa mun selekää pitkin. Tiätysti mä siinä sitte heräsin vihaasena, miksei tua elukka anna mun koskaa kattua leffaa loppuhun asti. Sillä saattoo olla menos jotaki saman tapaasta tai son tosi unikares.
Unenpöpperöös tarkistelin varooksi tilannesta. Tuan ilonpilaajan lisäksi viäres huakaali sama ihiminen ku maata panneski. Ei ollu mitään prinssiä uliasta sadun maan, niinku jo vähäaikaa olin epäällykki. Rakki antoo niin hetkuusen kattua sitä yänäytäntyä, notten oo varma, oliko mun parta eres ajettu siinä rantakohtaukses ja kuinka rintoopiälikarvat mahtoo siältä yläosan alta loistaa. Ja kuinkolin saanu sen pukuumen alaosan pujotettua ylleni, nottei se näyttäny kovin kaamialta.
perjantai 2. lokakuuta 2009
Irän mallihin
Nua uusien EU -mairen kansalaaset jaksaa ilahruttaa läsnäolollansa. Ystävällisiä keriälääsiä piisaa joka karunkulumahan. Niille ei kelepaa hampurilaanen, hynää olla pitää. Mafialle pitää maksaa organisaation kustannuksista tiätysti lunnahat rahalla. Ei pomoolla oo mikää hampurilaasen näläkä.
Tämä kaikki on vissihin arkipäivää koto-Suameski. Täälon keriuu menny paikoon aika kovakouraaseksiki. Tämä meirän kyläkauppa ryästettihin pyssyjen kans keskellä päivää. Kuka sitä ny pimees alakaas viarahan maan ouros taloos möykkäämähän.
Naapurikaupungis kulukeella ollehet EU -neuvotteluuta käyvän maan äijjät oli yllättäen kauhias rahapulas. Niillei ollu aikaa ruveta keriäämähän, ku oli miäles vissihin mukavempiaki hommia. Ne tuumas, notta rahaa pitää saara ja nopiaa jotta sais sitte rauhas ruveta harrastamahan.
Vuaren ja joen välisestä pikkukaupungista löytyy sopiva pankkiautomaatti. Herrat tuumas tosahuttaa automaatin hajalle ja siivota setelit salakkuuhinsa. Ei siinä kauaa nokka tuhaannu ku automaatti oli panostettu. Ja sitte valakiaa tulilankaha ja pum.
Hyvin onnistuu. Automaatti aukes. Pahaksi onneksi koko pankki kaatuu rosvojen päälle. Ensin löyrettihin yks sankari. Joku oli nähäny kaks hiipparia. Löytyy siältä raunioosta sitte toinenki amputyäläänen. Kumpikaa ei ollu kuulemma enää erikoosemmi himoonnu niitä rojun seas olevia seteliä.
Mä luulen, jotta joku EU:n instanssi opettaa näitä turistia kohtuulliempahan panostamisehen. Menöö tuallaasilla hirmupaukuulla vain hukkahan hyvää varaastettua tynämiitiä.
Tämä kaikki on vissihin arkipäivää koto-Suameski. Täälon keriuu menny paikoon aika kovakouraaseksiki. Tämä meirän kyläkauppa ryästettihin pyssyjen kans keskellä päivää. Kuka sitä ny pimees alakaas viarahan maan ouros taloos möykkäämähän.
Naapurikaupungis kulukeella ollehet EU -neuvotteluuta käyvän maan äijjät oli yllättäen kauhias rahapulas. Niillei ollu aikaa ruveta keriäämähän, ku oli miäles vissihin mukavempiaki hommia. Ne tuumas, notta rahaa pitää saara ja nopiaa jotta sais sitte rauhas ruveta harrastamahan.
Vuaren ja joen välisestä pikkukaupungista löytyy sopiva pankkiautomaatti. Herrat tuumas tosahuttaa automaatin hajalle ja siivota setelit salakkuuhinsa. Ei siinä kauaa nokka tuhaannu ku automaatti oli panostettu. Ja sitte valakiaa tulilankaha ja pum.
Hyvin onnistuu. Automaatti aukes. Pahaksi onneksi koko pankki kaatuu rosvojen päälle. Ensin löyrettihin yks sankari. Joku oli nähäny kaks hiipparia. Löytyy siältä raunioosta sitte toinenki amputyäläänen. Kumpikaa ei ollu kuulemma enää erikoosemmi himoonnu niitä rojun seas olevia seteliä.
Mä luulen, jotta joku EU:n instanssi opettaa näitä turistia kohtuulliempahan panostamisehen. Menöö tuallaasilla hirmupaukuulla vain hukkahan hyvää varaastettua tynämiitiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)