Rauhanomaasta

Kyllä tuntuu ystävällisiltä toivotukset täällä. Täytyy pikkuusen varmistella, notten tee toisahaaltaasia asioota.


Jokku osuu ja jokku ei. Suamalaasena oli pikkuusen kiva ylypistellä. Kauhia määrä lätkiä oli ku omaa kamaa.


En aja enää pätkääkää, ku kerran kiälletähän. Tuun ens kerralla kottikäryyllä ja tuan teille kropsua evähäksi. Vaihran kulukuneuvvua.



Ei sunkaa sotilasaluehella oo tullu jotaki muuttovajesta. Tai pantihinko kartiinit muuten vaan hyvin kiinni.


Jos tuun tänne jollaki pyssytraktorilla, voin pyärtää tästä. Merkki ohojaa niin. Huvilaperäkärrystä ymmärtääkseni merkki ei mainitte mitään.

Roiskis

Älykääpiöt teköö kaikellaasta. Olin kauan jo vaharannu yhtä maastuturin isua vannesta ja muutamia ylijäämäputkia ja rauranpätkiä. Mitähän järkevää nuasta oikee sais, jottei tattisi maksaa luavutusmaksua romutarhahan? Näin olin tuumoostellu.

Sitte tämä älykääpiö maksoon kaasupullon sisälmyksestä ittensä kipiäksi. Viäläki raisteloo. Suunnitelma oli valamis. Teen tuasta kaikesta ohitavarasta hyäryllisen ja monitoimisen pihan keittolaittehen. Tuamittujen ja rangaastujen hedelmäpuiren varret on ny ku kruutia. Oon ne tiätysti varastoonu jollaki silimällä.

Sain laittehen melekee kohomollensa. Kaikin pualin kääntylevät ja siirreltävät grilloo-osat oli vimmeesiä hitsoosaumoja vailla valamis. Istuun oikee lavittalle ja nykääsin välikalian nautinnollisesti janon hurmoksehen.

Sitte naapuritaloon lemmikki, kirieskyyhkyynen plähytti pomminsa mun olopäähän. Hyvä, nottei osunu parikymmentä senttiä toisahalle. Mun hitsoosaumani olis voinu jatkua vaikka meirän pyykkitelinehesehen, jos olis sätiä piisannu.

Oli ilikiää saara sellaanen nahkahansa, jota ei kaikki viitti perseesnänsäkään pitää. Verin läpimäriän pairan ruarostani ja viruttelin sen, niinku olokapääniki. Kattelein uuren pairan.

Mun hiano uusiogrillityämaa sai pinen hengährystauon. Aamulla jatkan ja annan piirrustukset kaikki, jokka niitä haluaa. Tiärän, jotta tämä on jotaki elämää suurempaa.

Koiraksi?

Toinen koukkuvarpahistamma ei meinaa päästä arien päälle. Se huinaaloo jotaki lähtemistä koko aijjan johonku. Pistää unta pallohon silloon ku ei trenkää kissiä tai siiliä hyppööttää. Vanhempi höveli nuasta tassuusista on jo vissihin kaikkehen tottunu. Hoh hoijaa ja jalaat ja kulukuset ylähäppäi ja pystyhyn. Mikää ei hetkahuta miältänsä.

Käytihin herrakoiran syntymäkotona moikkaamas tuas naapurimaas. Mitäs meirän flegmaatti. Ojenteloo kulietuskopisnansa jalakojansa, eikä meinaa sukulaasiansa pikkuräksyjä eres havaata. On vissihin herralla kunniootus kakarooren alakavan elämän ensimmääsille taipalehille ja taitaa pikkuhampahien terävä näykkiminen pikkuusen kyllästyttää. En tiärä, kun en oo keriinny seleventää.

Jos män ny justihin saisin valakata, alakaasin koiraksi. Mialuhisti venäjän vinttariksi tai salukiksi, jotta kerkiääs karkuhun, jos joku älykääpiö yrittääs nuhurata terveyttäni tai turkkiani. Mullolis varmahan oma kopuunen johonaki rästäsvuaros ja mä siältä sitte vartioottisin koko maailmaa. Posteljooni mua ottaas erityysesti päähän ja haukkuusin sen mennen tullen.

Ny viälä ihimisenä tiärän, nottei postiljoonin haukkuminen oo turhaa. Kaikellaasta moskaa seki viittii meille raahata. Sitte kyllä sanoosin naapurin lintupapalle, jotta ottaa pikkuusen päähän ku sei siivua niiren lennokkiensa paskoja. Niitä tuloo joskus päähänki ja tuvan klasiihin melekee joka päivä.

Ja mikä mialuusinta, mä itte toisin ruakani jostaki nappulapussista ja sekoottasin siihen pikkuusen jotaki hyvää ja sitte silittääsin omaa päätäni. Ja sanoosin, istu ny. Sitte antaasin kirsuni mennä sinne herkkukuppihin. Ja pian krapsuttaasin takajalaallani omaa korvantaustaani. Voisin siinä sitten koppini erustalla huakaasta. Ah, eikö elämä olekin ihanaa.

Pikkuusen hikiä pukkaa

Kuva kertokohot enemmän ku tuhannen sanaa. Alakaa olohon piukkuusen kuivettua.


Kesäreisun aikana oli markki vähä pääsny villiintymähän. Ku olin leikkoonu polovenkorkuusen laihon kumohon ja siivonnu korret kasahan, näkymä oli tälläänen. Kuva on otettu justihin takapiahan overraosta. Nua ihan kasuavattomat laikut on tullaasten kuvas näkyvän kaltaasten ystävällisten tassueläänten touhuja. Nehän ei lähären yällä yhtään tuan kauemmas pissalle ja jäläki on sen mukaasta.

Voi olla notta oven aukaasiaki on ollu yks nurmen tuholaanen... Moon yrittäny nuata laikkuja rehustaa mullalla ja kylyvää nurmia niihin, mutta tulos on sellaanen notten jatka.

Tuas kuvas näkyy viälä johonaki kohoras vihiriääki. Ei näy varmahan kovin kauaa. Ny on tuvan takana kalavehes 32 astetta lämmintä ja kuvan pualella kalavehes neliäkymmentä. Illalla saa pihakivistä hyvät löylyt jos tahtoo.

Näyttää maisema pian niin ruutikuivalta, notta hätääsimmät vetelöö kasteluletkujansa pihallen. En oo ostanu kesäloman jäläkehen lehtiä ja sentähären en tiärä onko jo veren (veden) käyttökialto. Silloon ku kialto on, poliisit kiärtää helikopterilla maisemis. Jos letkukastelua näkyy, kyseesen tuvan etehen tuloo maija ja kastelija viärähän sellihin mitää kyselemätä. Oman saresveren truikkiminen on varmahan liäventävä asianhaara. Tuata en tiärä.

Moon ottanu tähän asti kaks satua kasvannaasistani. Ny oon tällänny maat kesantohon. Roskan määrä on ruvennu olemahan niin hirviä, nottei kylövöksiänsä taharo perkaamallakaa löytää. Peruna on yks kauhia rikkakasvi. Ku maahan jäänehiä mukuloota ei pakkaanen paa talavella, perunoota pullisteloo ylähä mitä miälikuvituksellisimmista paikoosta.

Kaikellaasta sipulia ja yrttiä lykkää joka paikasta tahtoo tai ei. Kaikkiin ihimeellisin roskakasvi oli, ku airan viärehen rupes lykkäämähän sellaasta peukalonpään kokoosta tomaattia kasvava rontto. Ne mariat oli tosi hyviä, mutta ku kaupan taimenista yritän kasvattaa tomaattia ne panoo perunarutto ruskiaksi pikkuusen ennen ku noon syäntikunnos

Valssi on tälläästä kesällä iliman villahousuja.

Kyllä se tästä, juan ensin kaffini

Meirän kaara kulietetahan taas kerran aamusella ehejäämölle. Jos onni on suatuusa, se viärähän ajamalla. Konespellin alta tuloo taas niin kova vinkuna, notta kulekeella olovat ihimiset viisoovat noukkapelliä kohoren jopa keskisormillansa. Toivottavasti saarahan sairahana syntyny hiano ilimestys hoitohon, enneku jokku ympäristöviranomaaset ottaa avaamet taltehensa.

Vaimo oli kattelluu multa salaa yhyren ranskalaassukuusen romanialaasen pirssin siälunelämää. Mahtuu rakkiemma pöntööt peräkoslahan ja siinon pualet vähemmän hilavitkuttimia ku nyykyysis muis autoos. Sitä vissihin pystyy reiraamahan tälläänen maatiaaspöllööki. Varsinkin sitä kaikellaasta tiatokenturmiollisuutta tuas tuttavuures on karsastettu. Värkkiä myyrähän Suameski juoskus syksymmällä.

Meirän väki on täyrellisesti tympääntyny nykyysehen koslahan. Ei varmahan oo kenenkään kulukemiskaluus nykyaikoona sellaasta kipiänlistaa ku tällä ihanalla nahkapenkiisellä automaattisesti ilimastoorulla surkialla värkiillä. Ei penkit oo viälä puhki, eikä oo lakannu tuulemasta sopivaa viima noukkahan, mutta kaikki muut maharolliset tulumungit on kaharen vuaren vanhas miäliharmis ollu.

Täs maas saa monta tonnuusta lahtirahaa, jos vaihtaa yli yhyreksän vuaren ikääsen uutehen. Luulen, notta ei orotella enää seittemää vuatta. Kyllolis arvokas toimenpires, jos joku kunniallien konsti tua riistäjän hävittämisehen olis. Kyllä täs tuumaa kaikellaasta. Vois vaikka unohtaa kässärin nykääsemisen, ku riamujen tuajan noukka on sopivasti myätämaas ja eres on syvä vesi tai kuivan maan purotes.

Kyllä tusta joku pöössöö voi jotakin tariotakki. Onneksi kulukeella on merkkiuskollisiaki, jokkei pikkunuliuusta perusta.

Kodinvahti

Neljä vuotta sitten saimme kotiimme ihastuttavan ilmestyksen Titi-Uun. Hän (se) on kadulta löydetty ihastuttava koiraveijari. Tytön alkutarinasta ei tiedä kukaan mitään. Ilmeisesti Titiä ei olla kännsissä mäntätty, kun omaksuu hienosti ihmisen kodin paikakseen. Alkuvuosina neiti oli hyvin aprikoiva ympäröivään maailmanmenoon. Nyt hän (se) on ottanut kodin vartioinnin tehtäväkseen.
Minua ärsyttää rakkien louskuttaminen. Titi-Uu sanoo vain sanasensa ja se tarkoittaa, sitä että minä vastaan tämän talon mahdollisista häiriöistä. On lakannut ärsyttämästä.

En ymärrä koiran elämää, mutta minusta Titi -Uu viestittää koiran kiitollisuutta saatuaan kodin. Titi-Uu palkitsee ihmisen olemalla hänelle turvallisuus mörköjen varalle.

Miälipitehet karoksihin

Kotosuames tuntuu maantiällä olo tosi turvalliselta. Olo. Pyärees tiänvarsikoristuksis luki kahareksankymppiä ja mun pirssini näytti kuuttaviittä ja navikaattori vahavisti hirviän menon. Sitte pyäriä merkki lupas päästellä satasta ja letka körötteli kahareksaakymppiä. Sitte tuloo sakotustoloppa etehen ja koko letkan jarruvalot leimahtaa.Tuskaanen ei voi millää ajaa koko aijjan pitenevästä letkasta sivuuttekkaa, ku sattuu olemahan perheellinen miäs.

Liikentehes varmistetahan oma osa. Ku ajaa vasimen pualooset pyärät siinä valakoosella katkoviivalla ja hualehtii siitä, notta oman kulukinehen noukkapellin ja eres menevän takalooran kannen välihin ei jää turhia ilimarakoja on paikkas ihan sun omas, eikä siihen kukaan puutu. Ku sitte polokaaset sitä keskimmäästä polokiinta siälä autos laattias heti ku sakotustoloppa näkyy, on päiväs pelastettu. Varmahan tuloo rahaa tillille ja taivaspaikka varmistuu, ku et ajanu kahareksaakymppiä vaikkolisit saanu.

Ku ny siälä suunnitellahan jonku asian nimis nollatoleranssia ylinopeuksis, mennähän viälä parempahan suuntahan. Kukaa ei pääse etua eremmäs ku menos ei oo minkäällaasta joustua muuta ku hitahampahan suuntahan. Kyllä kotomaas on ilimastoonti autos tärkiä, notta jaksaa nuakkua ratin takana ja olla menevinänsä johonku. Jokku tangokunkut päästelöö kahtasataa ja sitte taas purotetetahan nuhteellisten tiälläliikkujien nopeuksia. Sehän on ollu kehityksen suunta.

Emmä tiärä sitte, onko koko auto millää lailla tärkiä. Eiku polokustapyärä orsilta perseen ala ja menoksi. Sillä pääsöö yhtä nopiaa, ku sillä kuulemma savuuttavalla hianolla kulukinehellaki. Eisunkaa pohojammaalta Helesinkihinkää veivaa ku pari päivää. Yän voi sitte kärvistellä vaikka johonaki käyttämättömäs liniapiilikatokses. Talavella voi tulla vissihin vilu tuallaases.

Seuraavan kerran ku tuun Suamehen, ajan aina kolomekymppiä alle sen mitä saisin huristella. Tällään viälä ikivanhahan kaarahani kasunaamarinkuvia, notta näyttääs, jottoon muka jollaki asialla. Sitte ku tuun pensanmyyntipaikalle ja huamaan taas kerran, nottei mikkää ulukomaaset kortit passaa, eikä manuaalista maksutapaa oo, kaivan viimmeesen viiskymppiseni ja lykkään sen ahanesehen koneesehen.

Mun pirssini tankkihin ei sovi niin palio liäntä ku se ystävällinen pumppu tariuaa. Kattelen kaarastani mun ja akkani kummisaappahat ja päästän niihin ylimäärääsen, nottei menisi hukkahan kallis aines.