torstai 31. joulukuuta 2009

Mennähän täs ny porukalla

En oo pahemmin juhulaihmisiä. Mullon aina pikkuusen kurkunpääs huanua makua, ku on joku joulu juhannus eli uusvuasi. Mä en tiärä kuinka silloon kääntyylisin. Oon kyllä kuullu, notta yteeskuntahan sopivillaki on joskus kommerverkkiä.

Mä mialuhusti lykkääsin lylyä ennenku vahtaasin klasistani surkiaa vesisaretta. En oo ihan tärillä, nottoonko jo tottunu jatkuvahan rästäsvuatohon, vaikkonko vuatua harvemmoin ku ennen. On muutosta joinki neerslag pelekiaksi joku hirviä maahantulo. Mä en pysty tuata asiaa paremmin setvimähän, ku sään toimittelija Sabina on nii komia, notten näje mitää muuta silloon ku son luukusnani.

Voi olla, notta lähären miälitittyni kans paskeripäiren maahan. Niille kohorille, mistä tultihin törmööstämähän veitikka Adolfia päin. Niistä aijjoosta on jo joku aika menny. Jäliet on viäläki havaattavis.

Näjin itte televiisiosta ku joku pritti oli ajellu lentokonehella viinimaas. Oli justihin tällätty konesmallihin joku viiren sentin paksuunen suaja rosmojen ammuskelua tähärystään. Pilotti pääsi hengis ja kylä otti sen lemmikiksensä. Monta kymmentä vuatta taapperi pilotin kulukines kaivettihin maanaluusesta.

Ny pilotti on sankari gourmet-ruakien alakulähtehillä. Silloon setä Hitler oli siäläpäi päällepäsmääjänä.

Kyllon

Voi taivahan tähären! Tiärän, notton juhulaasta aikaa, mutta em millää käsitä, notton täs maas rauha ja ihimisillä hyvä tahto. Joka päivä ku pitää rakkiamma jalootella, taas oli sellaanen vooro. Olin ihan äimän käkenä, ku keskellä ei mitää yritin päästä autoja täynnä ollehen väylän ylitte. Ja katso, ensimmäänen pirätti ja vastahankahanki tulovat pirätti seepran merkiis. Olin otettu ja kiitin.

En ottanu hyvää miältäni ittenäni, mutta yhteiskunnan sivistymisen kannalta. Nojoo, onhan täälä hirviät sanktiot jokahiselle yliajajallen, oli toinen törmööstäny punaasia valoja päin eli ei. Täälon jopa ruvettu eli ryhyrytty mittaamahan ookaajien hengitystä. Hyvä se.

Siälä armahas kotomaasnani yliajo-oikeus kans pian lähtöö, ku väki lisääntyy. Mihinää länsimaas en oo nähäny niin öykkärööttevää liikenneskulttuuria ku Suames. Jos oon jaloon kulukeella, mun pitääs kytätä johonaki nurkan takana tenavapuhelimeni kans ja kaverini olis erellises mutkas vartioottemas maharollista oikeutettua kulukemistani.

Oon kyllä nähäny öykkärööntevää liikennestä Unkariski. Siäloli varmahan kymmenen vuatta sitte yhteestalouren ja yksityysen välinen ylimenokausi. Trabantillaki sai teilata jalaankulukijan muina autoolijoona.

Alakuperäänen kysymykseni ja jutteluni aihes pitääs olla, notta mikä sipuli on valakosipulin oloonen ja maistuu pualestavälistä sipulia. Tälläsin niitä ny maahan isoon ruumenooksellisen. Ku naapurin pappa oikaasi jalakansa, sain selaasia Johnilta, poijjaltansa, perinnöksi. Stuerttilla ei ollu niihin mitää jakua eli käsitystä. Nykki on mulla sipulia huules eli kirasnani.

Nojoo, taas klipsahti. Ei tartte Suames suunnitella ittensä tappamisen konstia. Kuha ov vaa liikentehes jalakamiähenä eli naisena.

Pitääs olla pikkuusen kuusalla maav vilielyksistä, mutta ku pitää välillä käyrä hitsaamaski. Oov vissihin helevetin hätäänen imehinen. Ei tälläästä toista osaa kukaa ereres kuvitellakkaa. Imes on, nottoon viälä ylehensä hengen kuluulla. Solis isoon kirian aihes, mistä tulumungiista oo selevinny nuan vaa. Ei oo kummallista varmahan, nottoon nykyysin lukkujen sisällä omis oloosnani.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Nuukkoo nahkooneni

Moon täs ny nuukkoo nahkooneni yrittäny tärittää hianua juhulaa. Rakkahani on ollu ulukomailla Suames ja on palio nähäny oikiaa juhulaa ja varmahan saanu tuta kans jotaki. Tuli aamulla pois.

Moon ollu täälä kaikki klasiklaffit kiinni kotona ja puheliminekki on ollu pirätyksis. Ah, eikö elämä olekin ihanaa? Mummiälestä kunnon pimiä on pare,e ku joku ohkaanen hämärä. Rakkini osuu pihallen, oli valua eli ei.

Em mä ny palioosin ylyvästele. Ov vai ollu ny ens kertaa sellaanen joulu, jonka perähän oon ollu vuasikymmeniä. Lähiympäristös ei ketää, kukaa ei vittuule jostaki. Oli hetkuusen lanttullaatikkuaki, mutta se sitte syätihi. Kinkun sykenehet menöö mun hampahien väliihin ja sellaasta evästä ei oo ollu.

Mä täs. Oon miälestäni saanu painajaasen viäryksi kohoraltani hyvin. Ne pukkinäyttelyt mitä auttuna kohellin, on ny lopullisesti historiaa. Lauluja laulettihin ja pukki sai ittekki piäniä pakettia.

Meirän hyväkoira, nopiakoira, entinen katukoira, keksii pöyrälle jätetyn pukin saaman paketin, piänen suklaarasian. Kunnon rakkiki tuli sitte avustamahan saalihin jaos. Soitin elukkalekurillen. Sanoo notta, tällää kaffilusikallinen ruakasualaa kummaki kitahan, oksentaa ja tokenoo, sanoo lekuri.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Voiko Suames asua?

Tämon ny monen maan uutiskertymästä tullu päähänpälkähtymä. Ei talavi ookkaa joka vuasi ja sen nimeksi vois nimittää yllätys, jos se sattuu joskus tulemahan. Vaikka kuinka hyvin luulisin sohojos osata tyyrätä punkkeriani, tairosta ei oo mitää apua, uskallukssesta vain. Palio parempia on jokka ajaa vasimelta sivuutte. Minen viitti niitä lähtiä ojanpohojihi huusamahan, vaikka esmentely on rikos täälä niinku Suameski. Eheroon taharoon turmiolle ittensä ja muut tällääminen saa mun pääs vain yhyrellaasia miäliaoja. Meenhän auttamahan, mutta kuskille haluaasin lykätä suuhunsa kengänpohojalliseni.

Suma seisoo ja muka tiatoonen autoolija ei pääse ajattelemahansa toisehen suuntahan. Mistä helevetistä ny sitte rakkahalle lumikengät kattellahan. Täs ny sitte kuunnelahan, onko sisäkehällä eli ulokopualisella raitilla kymmenenien kilomeeterie jonot eli ei. Ei täs oo älyä. Kolome tuntia olla johonaki, ei mihinää

Ottaa tälläänen älyttömyys kupolihini. Joskus laskin elämäni myätäpualisemalla miälellä, notta joka viirentoista auton jakkaroolla oli enämpi ihimisiä istumas ku kuski vain. Oikiasti en käsitä, notta isi ajaa joka aamu kirkolle 220 -mallisella mersulla. Äitee sitte viää kakarat tehokkahammin 170 mallisella.

Mä oon täyrellinen pualestapuhuja Lontoon ja Tukholman ruuhkamaksuullen. Mulle on täysin käsittämätööntä, ku kravettiäijjät hyrskytää kallihia pellilootiansa mun oven eres ku nei pääse seuravasta ristooksesta sivuutte. On ihimeellistä, notta vain joka kymmennennes tyhyjäs autos näyttääs olovan naispualinen tyyrääjä.

Monet muut sotkut ottaa enemmän henkemmä ku autoolun päästöt. Maailimas ei oo minkäällaasta vastuullista tahua, joka viittiis oikiasti nupaata ihimisen elinympäristön pualesta. Ev viitti eres nauraa köpiksen sormi pystys päivälisille. Olishan munki ollu hyvä siälä sivisttynyttä leikkiä, ja naureskella tyhyjää sisältänehen murehen pualesta.

Lunta????

Mä en tiärä mihinkä maailiman loukkohon mun pitääs täältä karaata tiätämätäni, jotton ny talavi. Mä yritän monen maan uutiskanavoja luurata, kaikis seisoo henkilö johonaki suures lumisatehes ja siälon taustalla kruttuusia autoja ja iloottelevia kakaroota.

Onkohan talavi tosisnansa niin uus ilimiö, notta afrikan kualiankiälis justihi ja justihi ja elämän kiroos olovista beipiistä ei tartte sanua mitää. Joku kaikki yllättätäny lumenmoska on ny sitte saattanu koko euroopan aharinkohon ja uutisvuatohon. Ja tiätysti siihen tilahan, notton ny valot sammutettu muista uutisista.

Mullekki tämä olis täys perkeles, jonsen olis joskus sourellu umpilumista tiätä jollaki liikenneskoslalla, jokon tarkootettu siirtymisehen siliällä pinnootuksella, johonei oo jäniksen paskan suurempaa mökälestä töykänny alahaltapäin.

Mua ottaa oikiasti tosi lujaa pääkkylääseheni, ku oon täälä muriusnani vankina. Luntaki on vai paikkapaikoon ja luulen sukseni tihkaasevan kaninpaskoos.

Ostan heti rahatilanteheni tulles myätämiälisekseksi, repus pirettävän helikopterin. Olis sen kaas hiano teherä Googlea tarkempaa ympäristövahtoota täälä ja siälä.

Naamakiriaa pläsihin

Mun sakiaa aivostuani korventaa sana facebook. Tuallaasehen yhteesöhön ku ittensä tällää, itte kukin saa vastata ihan itte tuelevaasuurestansa ja viälä toistenki. Mutta ei se oo ihan nuan selekiää. Mun melekee kaikki kaverit on tuas paskaluukus. Orotan vain päivää, ku siältä rysähtää ja miltä kohoralta. Pitääs kunki vaharata, mitä sinne tällää.

Joku pohojalaanen näillä linioolla olis saanu jostaki päiväntasaajan maasta ittellensä aroptiokiharatukkaasen. Mitä muuta onnia kukakin on saanu, niistei palio toimitella.

Tälläänen fasepuukki on tosi vittuusta ympäristönsä turvallisuuren tähären. Sinne ku tällätähän aukinaasin ovin tiatua ystävistänsä ja sukulaasistansa. Naamakiriahan rupiavan kannattaas pikkuusen huitaasevan huulta sellaasen kans joka siälä jo on. Niinku valaastusmiäles. Jos joku on yhtä huano engelmanni kummä, sinne voi tällätä kruksia ihan mihinkä sattuu ruutuuhin.

Mullon aikuusia ja lain jäläkehen alaikääsiä kakaroota. Kuka nykyysin kerkiää vahtia korvantaustat märkinä olovien konhaaluja. Tiärän, notton kaikki mun jäläkelääset fasebuukis ja mones muus sonnas kans. Minä takkuan vain eläväs sonnas.

Orotan jantus jaloon, notta ny jo näkynehet marot naamakirias villittöö koko palavelun ja ihimiset kässääs itte oman ja läheestensä turvan olovan hiuksen ohkaases varmuures.

Oon kyllä silloon ihan otetus tilas, jos joku on onnistunu tumpuloomahan Paavin luukkua. Siältä vois mulle tulla vaikka sopalle pyyntyä tai vaikka kuivia leipiä syämähän punaanen viini kastehena. Paavillekki sanon notta ei, jos tulis siältä jotaki ruskian reiän ritarin palavelustariontaa tai pyyntyä.

Kyllä pitääs

Pitääs ny pian pirättää jululupukin roolin matkiminen. Huamenna vetasen kiakan, mutta en enää koskaan sen perästä. Tähän ympäristöhön on kasaantunu tosi palio vahavoja persoonia ja pukin tulo eli tulemaatomuus ja suarituksen aika on perheeren vahavojen jäsenten jäläken erillaasta.

Toinen tilaa palavelua ja toinen pyärtää ja sitte taas toinen vahavistaa tilauksensa. Mun on pakko aaton aamupäivästä tarkentaa menopaikani, mihinkoon pyyretty ja tervestullu. On tullu etehen monta juttua, jotta toinen toistansa koulutetumpi ja vahavempi henkilö ottaa mittaa toisesta päätöksisnänsä. Onhan seki kotoelämää tiätysti.

Rupian eres olovan hornaamiseni jäläkehen tälläämähän osoottehia navikaattorihini. Mullon sen päälle ihan uus tämän seurun tarkka karttapaperiki. Joku vuasi taapperi koitin tätä keikkaa heittää erellisen keran. Tälläsin navikaattorihini kaikki osoottimet kohorallensa. Ajoon kilsan moottoritiätä ja sitte se viisas kones pirätti. Multa tuli palio rumia sanoja, ku olin luattanu navikaattorihini täyrellisesti, notten ollu mitään paperista osviittaa sitte otttanu föliyhyni.

Aikataulu painoo päällen, enkä voinu moottoritiältä enää kotia pyärtää. Kukin voi kooitta kuinka se tapahtuu. Ryttäsin ottanahkani tosi röpölööseksi ja koitin tällätä kaalihini osoottehia näkömuistillani. Kylloli sillooseski melekee täyrers katastrooffis palio onnia joukos. Löyrin kaikki osoottehet ottanahkaa kruppaamalla.

Sev verran pitääs sanua, notton pikkuusen isoompi paikka tämä, ku siälä Suamen etelenoukas olova ihimiskasaantuma. Täälon mettäkylääsen heleppo lätkytellä jalakojansa pikitiähen, ku kukaa ei tunne, tai ei oo ainakaan tuntevinansa. Jos on joku tuumannu haveella ittiänsä täyrelliseksi erakoksi, terve tulua vaan tänne.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Valua pitääs saara enämpi

Mua pikkuusen enämpi raisteloo, ku ihimiset on tällä viikolla yksiä kusipäitä. Parkkeeroospaikat on täysiä ja jokahinen tuntuu puaris olovan vai itte oman asiansa tähären muita huamioomata. Kakarakki pitääs joutaa hakia hoirosta ja pitääs keksiä mitä kullekki ostaas joululahajaksi ja mitä se äijä söis tänä ehtoona. Kyllä ostoskärry sitte klapajaa toisten samallaasten kylykihin ja toisellaastenki.

Ilimastokoontuma köpikses on jotaki samallaasta tuuppimista tai sitte justihin toiselaasta. Kaupas sentähären tapahtuu jotaki, mutta köpiksen kokoontumisitilan seinähän on jo aikoja sitte präntätty, nottei muuten päätetä mistää. Ku jo etukätehen on ollu tiato, nottei etuperi ja takaperi menevien mairen yhteisymmärykses ei oo muuta ku Tanskasta ja pohojoos-Saksasta kokouksehen tuatu nykykyynen engelsmannin kiäli

Kyllä toivoosin jonku valtion lähärättämänä pääseväni puhumahan sontaa eli olemaha ihan hiliaa kravettiäijjien turhanpäivääses kitarisojen esittelys. Tiätääsin ainaki, notta saa syärä sellaasten elukooren kropasta raastettua ruakaa, joka on varmahan tuanu piarua palio yhteesehen nautintahan.

Jos molisin pääsny elämäsnäni eres Jaska Pontiksi tai opamaksi, mä lopettaasin joulun ja juhannuksen tykkänänsä. Niistei oo mitää hyvää ihimiskunnallen. Rumihia vain tuloo arkipäiviä enämpi. Köpiksen kokoukses olisin sanonu isoon pöyrän päältä. " Ku ootta keriinny ajatella eres jotaki, saatan kysyä teitä toistekki tänne tuppisuuna olemahan".

Rakkilenkit on mulle parasta joulua ja juhannusta. Meeppä jollekki ladylle yksin trampatesnas sanomahan hyvän aijjankohororan tervehryksen, kohores pykää vauhtiansa. Mullen jäi rakkien kans kuluusta tänäpäivänä hyvä miäli. En ikinä olisi uskonu kuinka ystävällisen hymyn sain nuarelta aikuuselta flikalta, ku huitaasin oikee mainoslätsäni ylähä ja toivotin hyvää ehtoota. Uskon, nottei meillen kummlalekkaa jääny tuasta yhyren sekunnin kohtaamisesta häjy miälenala.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Loppu on täs

Tämä palsta looppuu ny. Oon liika epäsovinnaanen toimittelemahan täälä. Mun päiväkiriani ja kommenttoontini kiriaantuu vastedes mun alunakkahani. Lukijani on varmahan ollu kauan vaivaantunehia mun hölöpötyksistäni. Toivon ja uskon, notton suuri helepotus ratkaasuni takia.

Nupajan tästeres ittekseni.

Sitä en pysty takaamahan, nottonko päätökseni lopullinen. Ny kuitenki oon päätöksesnäni.

Toistaaseksi.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Reves leviällänsä

Mun ostovoimahani ei varmahan maharu yli seittemän kymmenen vuaren ikääsen leirin (lady) ostamista lähitaistelutarkootuksihin. En oo yleensäkkää ostanu hellyttä koskaan. Suamen pääkaupunkiseuruulla lehtitiatojen jäläkehen on saatavis maksullista hualenpitua yli seittemänkymmentävuatiahiltaki frouvilta.

Jos kaupankäynti on reirua ja ostaja saa tavaransa, mitä siinä sitte. Kotokiusatut ja muuten kurmootetut koto-isät on varmahan potentiaalista asiakaskuntaa. Jos on vaimoosilla joka ehtoo ja pyhäaamu pääkkyläänen kipiä, on hyvä ku äijjien on joku maharollisuus hyppiä eres rahasta.

Mun kiriootukseni ei hyväksy tai tuamitte juluki tullutta kaupankäyntiä. Mun miälehen vaan tuloo, notton markkinaa reveksen myyntihin Suameski. En halua markkinoota tärvätä, mutton palio toimiteltavaa mones koros. Vaikken oo haaraliikestä tällännykkää pystyhyn, silti pitää tomitella asiasta.

Mua on tänä päivänä syyllistetty siitä, notta toimittelen asiootani liika leväperääsesti ja julukisesti. Mun juurnalistitaustani ei anna maharollisuutta lipsua totuuresta. Voi olla, notta vapaa ilimaasuni on liika palio arkikiälen tapaasta. Saatan joskus kirjoitta perkeles tai saatana. Mä pyyrän nöyrästi anteeksi loukkaantunehilta kansalaasilta käyttämästäni brutaalista kommentoontikielestäni.
Mä ehkä yritän puheillani olla paljon isompi kuin oikeasti olenkaan.

Hussuttimet kiinni

Rakkahani näkyy mennehen johonku turhanpäivääsihin askarehesihinsa meirän ainualla pellilooralla. Mäku olin satsannu hiihtoohin lähtöhön sillä vehkehellä. Ny istun tuvas hussuttimet ja kaikki klaffit kiinni. Muuten tuuloon niinku pukin puasta.

Ny pitää ehejätä tyhyhymä ja harva pääknuppi. Krekoolimaas vois viilettää kuuskymmentä meeteriä ja sitte pyärtää ja taas. Ku ei oo tullu mihinää sisähalliis hihirellykksi, taitaa olla pitkästä aikaa kankiaa touhua se kääntyyleminen.

Vaihtoehtoja on. Pumppaan polokustapikapyärän kummiihin mailmaa alareunahan ja nyärään hikilautani vekottinmen runkohon ja sotken sillä kunkun linnan virehen puistohon. Vois viälä pirahuttaa kunkullekin, notta joutaasko se lähtiä tärkeestä päätingiiistänsä pikkuusen reippaalemahan. Voisin luvata sillen, notta kyllä mä larun aukaasen. Mutta toisahalta, Kekkonenkin teki kaikellaaselle paskaporukalle itte larut. Ainaki se hiihti eres.

Viälä on yks varasuunnitelma, jos erelliset ei toteuru. Pyyrän ehtoolla nöyrästi ihanteheltani auton avaamia ja käyn puistonlamppujen valos klapsuttamas. Vois se kunkkuki paremmin joutaa kaveriksi, jos ei oo menny Köpiksehen ilimaston tärvelemisestä huulta heittämähän. Suamen Taruhan ei saanu mennä. Voihan tämäkin herra olla vaan postimerkkitaiteelijootten hymypoika. Muuta en tiärä, mutta komia ja isoo tupa sillon ja ihan tervehen oloonen koltiaanen on kunkku.

torstai 17. joulukuuta 2009

Hiihtokeliis

Mullon lämmönsäilytyttämis miäles kaikki kaihtimet ja hussuttimet kiinni. Liävää isoompi oli ylläri ku tälläsin joku aika taapperin kusiluistimeni karun pualelle. Siäloli viistoista senttiä paksusti suksenaluuskeliä. Kyllä mun synkkämiälisyys pyhkäästihin siinä paikas pois.

Helevetti, huamenna hiihrän täs kotonurkilla tai sitte lähären Ardenniillen. Kyllon alakeellisella ihimisellä yksinkertaaset nautinnot. Olokohon suksitteleminen kuinka alakeelista hyvänsä, kyllon teheny hyvää mun muliaantuhenille luntioomillen. Viime talavenaki lähärin vasiten Suamehen hiihtelemähän ja katso; mun luntioomiani eli mitää niveliäni ei porottanuu monehen kuuhun sen reisun jäläkehen.

Ennenku innostun enämpää tulevista hiihroostani posmottamahan, kuulen kuinka karulla räikät huutaa. Ku ajetahan kesärenkahilla, jokku on koko aijjan peloosta pirätyksis ja joku takaa tulija haluas piikkusen mennä etuperin. Lähären hakemahan rakastani käyren metroskoopilta. Mä saan kyllä istua kotonaki ja mun ääres ei pörrää mikään. Mitä ny rakkini korskuu unisnansa.


Jonaki talavena keksiin ajella pitkin peltoteitä, ku liikennesväylillä suma seisoo. Jotaki toista älykkyä oli ruvennu mun oikaasut pistämähän vihaksi. Pian tuli mun reitilleni lautasen pohojan näköönen liikennesmerkki. Mitä siinä sitte nyhtyrillä äijjällä. Oot autosumas tai ajelet pitkin peltoja tai jätät koko koslas pihahas.

Mulloli joskus sovittu kohtaaminen kolomenkymmenen kilometrin pääs tästä. Saatana, oli vähä nokotellu lunta raitiillen ja mikää ei liikkunu etehen eli taakse. Pääsin sitte sinne perille joskus ja manasin ku mikää tiällä ei liiku mihinkään. Sanoo sitte vastahanottaja, jotta talavi on harvoon täälä ja ihimiset on sentakia ylivarovaasia. Olin silloon uusi täälä ja kysyyn, nottei talavi sitte ookkaan täälä joka vuasi? Ei tullu vastausta kysymykseheni, vaikka firman klasiis oli isoja kuvia Tihisestä. Suamalaasesta potkupallooliasta, jota firma ponssas.

Uutiset on totta

Yli kymmenen vuatta sitte mulloli koholoon näköönen korkia oikia maastoski ajelemisehen kynttäävä auto. Soli ku perheenjäsen. Flikkani kiälti eherottomasti sen hävittämisen.

Hualtopoijjat joskus kysyy, nottoonko ollu autooneni Unkaris määriteltynä aikana? Kelasin sakiaaa kaaliani ja sanoon, oon ollu. Minkä tähären kyselettä. Tuli kuulemma joku uutispätkä Unkarista ja mun jäläjittämätyöön koslani oli lipunu uutistyamaan taitte.

Sen isoon pirssin kitahan kelepas pikkuusen sivuutte kahareksan litraa löpöä. Ny tämä uus mönkijä trönää melekee koko sangoollisen satasella. Jotaki tuluppia on vissihin tällätty tornihin. Nykyynen värkki on tonnia köykääsempi ja moottori pualet sen möhkälehen konesta piänempi.

Mun piäni kaali ei honaa kaikkia. Iliman savustamisesta vain piäni osa tuloo pyärävehkehistä, sen tiärän. Jonku ympäristöasian takia suamalaaset paskapaperifirmat ökyylöö Amerikan eteläreunoolla ja Euroopan syrämmes. Mitä ny ympäristövouhkasuami.

Mä haluaasin maailiman kuninkahaksi. Mä tekisin kaikki ku oikee on. Paatunehet rosvot ammuttaas iliman muuta pirätyksen yhteyres. Tällä saataas äntihin palio säästöjä oikeuskuluus. Voi olla, notta kuninkahaksi lyämisen jäläkehen mun pitääs siivota vanhoja päätinkiäni

Paatunehis rosvoos on kunniootetuja kansalaasia Suames. Mun saa ottaa pääkkylääseheni, notta Isoonkyröön Kunellinkallion miäs ohojaa Nokiaa ja Shelliä iliman muresta. Äiteeni on pappa Ollilan kaveri, notta olokohon ny.

Nojoo, onhan kyröös oikeeta julukirosvojaki.Kaikki on mullen käsipäivätuttuja, melekee ystäviä. Kummankaan pualen ei oo yhteiskunnallinen käyttäytyminen tarttunu.

Selevää ku pläkki

Minen oo kärryyllä tuan sanonnan alakuperästä enkä sen tarkootuksesta. Nykyyses totuuren peittämisyhteiskunnas ei kukaa tiärä enää oikiasti mitää. Onko jonku airan alta syäny amerikkalaanen kolffaaja ny sitte iliman akkaa eli yli kymmenen akan kaa. Ei sitte jeesuskaa ota uutisista selevää.

Poliisi sai tämänpäivääsen nettileheren jäläkehen syyttehen viattoman asikaaseen mukiloottemisesta Suames. Ylehensä mullen piisaa otsikot, mutta ny ajattelin syventää tajuntaani lukemalla koko jutun. En kyllä tullu hullua hurskahammaksi. Päiv vastoon. En saanu mitää selekua mitoli tapahtunu. Oliskohan mun pitäny tällätä miälikuvani päällekiriootuksen vai sekavan präntin jäläkehen?

Siihen aikahan ku isä lampun osti, toimittajillaki oli selevä tyänkuva. Niiren piti teherä ihimisille selekua miton tapahtunu ja mihinä ja koska. Kyllä tätä asikaasta jyrnii sellaaset lehtijutut, johona niinsanottu toimittaja ei oo käsittäny käsiteltävästä asiasta tuan taivahallista ja viitti sitte tällätä sen tiätämättömyytensä julukisuutehen. Toimittajan homma on ottaa selekua asioosta ja tarkistaa ja viälä tarkistaa. Tuallaasta vaivaa ei enää viittitä nähärä.

Kuntahallinnon kiamuraasen kiälenkäytön tähären olis tärkiää, notta päätökset olis selekona luettavis jostaki. Kuntien ilimootustauluulla on pelekkää kakkaa. Ilimootustaulujen päätökset voi olla joo tai ei, millä miälenkiinnolla lukija niitä tavaakaan. Jonsei itte satu olemahan typeryskiälen käyttäjä.

Tunnen palio sellaasia toimittajia, jokka lähtöö onnesnansa tupakille ku tuloo pöyrälle kunnan valtuuston tahi hallituksen pöytäkiria. Hih, kaikki asiat on ny tuas präntättynä ja mulla tuli vähä vapahampaa.

Itte joskus pöytäkirioja setvinehenä voin sanua, notta melekee joka sana pitää muuttaa. Yhtäkää pöytäkiriajuttua en oo saanu äntihin soittamata valtuutetulle tai virkahenkilölle.
Pakkoruattista jörnötetähän. Hyi helevetti! Pitääs saara ensin valtakiälen haarat toisiansa ymmärtäviksi. Puhekieli, virastokieli, kirjakieli... Mistä helevetin kiriasta saa seleville sen notton akku eikä patteri käresnäs?

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Enämmän sualaa

Kyllä ny krapajaa jalaankulukijooren ja autooliooren raitioomilla. Ei voi suala olla kovan tyyristä, ku sillä pystytähän färittämähän kaikki mustat kulukuväylät valakoosiksi. Joulun aluuskin on tiätysti valon juhulaa. Näkyyhän kaikki valokki paremmin valakooses ympäristös.

Mullon käsitys nottoon aihehesta höväänny ennenki. No, tämon sama pää kersät talavet. Ensimmäästä talavia täs ulukomaas ollesnani mun piti pirättää koslani, jotta sain selekua tiällä olovasta valakoosesta rakehesta. Apumiähen penkiltä eherotettihin notton lunta. Mulloli autos ulukolämpömittari, joka viisas kymmentä lämminastesta.

Oikiasti en silloon osannu epäällä valakoosen alakuperäksi yhtään mitää muuta ku apupenkin kommentooja sanoo. Siinä sitte pirätyksis ollesnani, mulle selekes tiän färi. Otin sitä ryyniä kourahani ja yllytin sänkykaveriani maistamahan lunta. Ei maistanu, mutta uskoo pitkin hampahin tavaran laarun.

Ny sitä joulun valua on levitetty taas oikee olaan takaa. Ev voi lähtiä rakkieni tassuja tuanne karvastuttamahan. Pitää tällätä ottalamppu päähänsä ja lähtiä johonku pellollen tramppaamahan. Ei tuallaasehen sualaroustikkohon voi viattomia elukkoota panna rääkkäntymähän.

Köpikses on joku ympäristökokous. Ei tällääset maustehet oo siälä mitää. Tiäretähän kyllä, notta suala irroottaa maaperästä raskasmetallia ihimisten iloksi juamakuppiihin. Erikoonen asia on sekin, notta täs maas on tutkimusten jäläkehen koko Euroopan puhtahimpia uimavesiä. Ihan Suamen kans samas kastis.

Kukaa ei muista yksilimääses tutkimukses sitä, notta tämän maan kusiveret menöö toisehen maahan jokia pitkin. Viälä mun tänne tuloni aikoohin Euroopan pääkaupungin kakkankakkulehet meni Senne-jokia pitkin sellaasnansa sillien ja simpukootten ruaaksi puukenkämaahan. Ny Sennehen on tehty jonkullaanen paskansihivittimö. Silti kaikki avo-ojat haisoo sellaaselta ku Suames viiskytluvulla. Isoo homma on laittaa tämän maan paskat järiestyksehen.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Vilipiää pitelöö

Kyllon ilimoosta kiinni tääläkin minkälaasta säätä pitelöö. Sonny ku ukkoosta ja pakkaasta. Onkahan tästä ny pari ehtoota, ku pallikoira meni soffan ala ja sitte seuras mua joka paikkahan. Takapualen kokoosellen kruusikupillenkin. Sätii johonaki.

Toisna ehtoona krupusin vimmeeset kypsät vatut puskista. Haisi ilima nenähän, notton viimmeeset mariat tältä syssyltä. Oli siälä viäläki raakilehia. Kauan niitä piisaski, ku juhannusviikolta joulukuun kolomantehentoista päivähän asti.

On ollu ny vähä vintteriä. Moon tryskänny klasinaluuslaatotukses. Maa on ihan pehemoonen, mutta kaikki hiarat pussuusis on kopettunu. Sain kylläni hommasta, ku piti koko päivän jäätynehiä mulukkeroota vasaralla piänistää.

Mikää ei oo niin halapaa ku nafta, ku alakaa olemahan hiihtovitiä nualla matalilla vuarilla. Meen eheroon taharoon ja vetelen suksella aamusta iltahan. Mua ei haittaa yhtään mikään, ku hiihtokelit alakaa.

Mennä talavena täälä Brysäski oli valakoosta maas kymmenen senttiä yhyren viikon. Tiätysti tälläsin hikilaurat kenkuumihini ja annoon rampan kalakattaa. Jokku pohojoosafrikasta tänne kulukeentunehet huntu -ihimiset pikkuusen mulioosteli ihimehisnänsä. Nei selevästikkää käsittäny millä ilivehellä mä oikee matkustelin.

Maaliskuus ajoon yhyren koslan Suamehen ja sen loosteeris meni mun kaikki vaksini. Onneksi muistin viikko taapperi tuara eres osan takaasi. Täälton maharotoon ostaa pito eli luistovoitehia.

Menin kerraasti tämän maan saksankiälises osas urheelukauppahan ostamahan vaksia. Joinki mä viäläkin täritän sillä saksasalla.

"Onko teillä suksivoitehia myynnisnännä?" Mitä? "Olisin kiinnostunu ostamahan suksenvaksia. Eikös tämoo urheelupuari?" Suksenvaksia! Eihän sellaasia oo kukaa tarvinnut kymmenhin vuosihin, vai vaksia, jo on herralla ostokset miälesnäsnsä.

Suksenvaksia! Anna mun kaikki kestää, kas kun ei hampurilaasta," mutisi frouva päätänsä pyäritellen kus häipyy taas takahuanehesehen. Niin kovaa sen luantohon otti tyhymän asikaasen toliaalu, nottei muistanu eres kysyä, notta saisko muuta olla.

Niin, kaikki ookaa röpölöpohojaasilla hiihtimillä. Ei niis vaksia tarvita. Mutten mäkään röpölöpohojaasia.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Internetti hallitukselta

Jo on aikoohin eletty. Aluehallinnolta tulloo kiries, johona se lupaa avustaa asukkahia tiatokonehen hommaamises. Hallitus lupaa tosi halavalla viisahan konehen joka kotohon. Ainakin viistoista prossaa lähtöö pois konehen ostos ja tuloo vuaren ilimaanen notkumalinia nettihin. Ei täs viälä kaikki; hallinto lupaa neliän tunnin ohojauksen pittimaailiman saloohin.

Asia hoiretahan niin, notta luvatut avuusmiälisyyret hoiretahan seuraavas verotukses. Eli kukin saa veroos halavennusta koneskauppojensa perustehella. Tiätysti tämä tarious on vain hollanninkiäliselle aluehelle. Franskikset ostakohot vehkehensä ja liniansa täyrellä rahalla. Eihän täälä voi eres äänestää kiälimuurin ylitte. Turha eres verrata Suamen kakskiälisyyttä ja tämän maan kolomikiälisyyttä.

Tämä tiatokonestarious on houkutteleva. Alueshallinto on jo neuvotellu lähtöhinnakki tosi alaha. Onhan täälä sentäs pikkuusen enemmän alamaasia ku koko Suames. Aika isua tuloo kaupan ääni olemahan.

Pikkuusen pistää vihaksi, ku ei oo tullu verottajan kans seurusteltua. Eikä ny oo enää ku pari viikkua aikaa koriata tilannesta. Huamennaki lähären duunihin, mutta asiat hoiretahan vanhanaikaasesti, vaikka ny tiätysti olis kannattanu teherä toisin.

Karuttaa eli ei, moon valintani teheny ja jään vanhoohin tiäteesrekkulehisihini. On ollu tyän teettäjälle ja tekijällen erullisempaa hiippaalla omia polokuja. Kukas olis virallisesti tällänny mullen vanahan äijjän palakkaa täältä. Ei kukaan eikä mihinkään, luulen.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Suajatiä

Suajatiällä on monta merkitystä. Näillä kylillä kaliaveikot ajeloo Laroollaansa tai verkussoniillansa pikkukujia kalianhakuhun, nottei lainvartijat löyrä matkaalijaa hengestyskokeesehen. Se pikkukuja on niiren suajatiä.

Jos ny sitte sattuusin lähtemähän tämän kaupungin (?????) keskustahan näkisin toisellaasia suajateitä eresnäni. Non merkitty karun yli sellaasella seepramaalilla. Mä rullaan siihen rairootuksen etehen ikivanhalla ulukomaan rekkariis olovalla volsullani. Ihimisiä on rairootuksen molemmin pualin. Pirätän.

Ei oo mitää apua pirättämisestä. Jaloonkulukijat ei uskalla lähtiä ylitte paanan. Toisahalta mun sivuutte vasimelta pualelta ajeloo koko aijjan kaikellaasta koslaa. Oon pirätyksis, ku jokku liikennesäännöt sanoo, notta jaloottelijoolle pitää antaa tiätä, jos se osoottaa pyrkimyksiä mennä suajatiätä pitkin. Näytän käsin merkkiä, notta menkää ny, en aja ylittennä. Kauhian epäröönnin jäläkehen kulukiat menöö paanan ylitte koko aijjan vaharaten maharollisesti epäluatettavaa autoolijaa.

Oon lukenu joka päivä Suamen nettileheristä juttuja suajatiällä yliajoosta. Aina ei oo pirättäny hengitys, mutta elinikääsiä vaivoja eili vikoja on tullu. Mua pikkuusen ihimetyttää suamalaasten autoolijooren öykkäröönti. Johtuuko se siitä kallisarvoosen koslan ylimiälisestä omistamisesta, vai mistä muusta.

Joskus Unkaris huamasin saman ylimiälisen asian. Siihen oli seliityksenä entinen yhteistalouren aika. Jolla oli ollu kapitaalia, sillä piti olla kans valtaa. Vaikka olis Trabantilla ajellu. Suamalaaset autoolijat ei vissihin oo vallahimos, mutta silti täysiä kusipäitä.

Yritäppä mennä Seinäjojella tai Poris karun ylitten. Saat orottaa omaa suaritustan justihin niin kauan ku autoliikennestä piisaa. Meinaan, jos kuvittelet pysyä hengis. Tälläänen autoolijootten öykköröönti ottaa joka kerta mun hengen päälle ku täs maas toilaalen. Oon tottun ihan toisellaasehan liikeennööntihin. Autoolija on aina syyllinen kävelijä- ja polokupyäräälijäkolarihin. Ykselitteestä. Toimiis varmahan Suameski.

Yritin tällätä aiheesta keskustelun yhtehen suamalaasehen lehtehen. Ei lähteny matkahan. Suajatiällä ihimisen yliajo on vissihin kansallista kulttuuria, joka pitää keskusteluutta sualata.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Rauha maas

Jostaki kuuluu krapinaa. Mitä ny? Aukaasen parvenonven. Tirpuuset, tai mitä
talitiiaasia onkaan, kiipeelöö mun seinisnäni. Ny kumminki pihan pualella. Hianua leikkiä tuntuu olovan.

Ihastuttavaa on, nottei hiirin krapinaa kuulu ny mistään. Ne siimahännät sai varmahan kyllänsä viimme talavena, ku oli syäny ja kusnu mun sänkyni ja soffani. Oon kyllä tällänny niillen tänne joka paikkahan unettavaa ruakaa. Jos non ny sitte johonaki väliseinis huilaamas.

Mä en oo viäläkää koriannu nukkumahuaneheni seinää. Siitä yritti tulla tupahan tikka tai palokärki viimme talavena. Tälläsin siihen reikähän neliän nyrkin kokoosehen kivenmurikan ja son viäläki samas asetukses. Ei oo sen koommin tereävänoukkaasia näkyny seinillä.
Ku ei pörrää lenkoittimet eikä muut möyriääset. Täälon hiliaasta eikä aharista yhtään. Oon onnesnani, ku mun maailma ei vaari hirviää meteliä eli häslinkiä. Mä päriään oikee hyvin täs auvvooses ei mihinää. Korven kaiku ja kaukaaset rekan jyrinät. Siinä se on ny.

Menöö aina vaan hiliaasemmaksi täälä. Viimmeenen kyläpuari lopettaa vuaren vaihtehes. Menöö posti ja sivuatteekki ja Osuuspankki samalla. Kaikki niinsanotut palvelut on piremmällä ku kaharenkymmenen kilomeeterin pääs. Mitäs menit sinne? Son toinen juttu.

Nukkumakämppähäni reijjän hakannu lintu viittii ehtoopäivällä käyrä ilikkumas oksallansa. Voi olla, nottoli joku toinen ku kämppähäni hamuava. En tunne niiren kiältä.

Moon kuumoottanu saunaa jo jonku tunnin. Pistän viälä kerran pökkyä pesähän, sitte meen roiskimahan vettä kivillen. Ah, eikö elämä olekin ihanaa.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Kurienmarioja ny

Moon joraantunu asumapaikastani nähären toisehen maahan. Vesi nokkuu tääläki rästähistä. Tai on ainaki tähän asti nokkunu. Pitääskö täs sitte uskua huuhaahahan, notton talavet menny Suameski? En tiärä, otanko kantaa ny johonki nykyaikaasihin ilimastoontiasioohin. Antaa olla.

Joku saanoo täälä, nottei oo oikee kurienmarioja. Vääräjärveltä ei tullu kuulemma kastrullisistakaa. Meinaan tällätä oikee varsisaappahat jalakoohini, ku huamenna meinaan haravoora marioja sankoohini. Soon varma, notta tuloo sankoo kaupalla. Kuullut ihimiset ei oo luantaasia, noon sellaasia, notta pitää auto tai polokupyärä näkyä koko aijjan mairias ollesnansa.

Lähären Kauhajärven turveslautoolle seilaamahan. Meen sellaasihin paikkoohin, mihinkä mummat ei oo uskaltanu mennä. Mummathan on anoota jokka marias viittii käyrä. Nyhtyrit on jo noukkinu kaikki saalihit nevojen reunoolta. Kyröönjoki muuten alakaa Kauhajärvestä, ja puhun tiätysti Kauhajoen Kauhajärvestä.

Om mulla pari kolome muutaki karpalopaikkaa, johonka nykyaikaanen ihiminen ei pääse. En pihtaa niiren sijaantia, ku ei oo tarvesta. Mä löyrän aina mariani.
Nii, kotia voin tiätysti viärä jonku kuupannollisen kapsalakus. Tärkiintä on kuitenki, notta kasvavat flikkani saa vitamiinia kroppahansa. Sattuu tykkäämähän karpaloosta. Joka on tiätysti suuri imes nykyaikaasis kakaroos.