sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Ihimisyys

Jonkullaasen kiarroksen jäläkehen voi teherä maailman menosta piänen tuumooksen. Oon kattellu itte maas jalakaasin näitä samoja seutuja totalitäärisen kansanavallanki voimas olles monta kymmentä vuatta takaperi.

Itääsen pualoosen Saksan ihimiset oli ennen niinku johonaki hortehes. Vastas ne kysymyksihin, mutta kattoo kyselijän ohitte johonku tulevaasutehen. Ny on vain yks Saksa, tulevaasuus, mutta nykki ero osien välillä on suuri. Ainaki matkaalijan pualesta.

Ossi: Ne itääset ihimiset on ihan mahtavia. Nei oo koppavia eikä millään lailla näyttääksensä hilian kohentunutta elintasuansa. Kyllä siälä kuvitteloo heleposti ittensä herraksi ja frouvaksi. Jotenki sain sellaasen vaikutelman, notta se kommunistiherrojen takaasi tulema tai menemä olis friskannu ihimisten miäliä tavallisten asiootten ajatteluhun.

Tsekki: Kalia on hyvää, muttei tuu mitää muuta hyvää miälehen. Tiät on ku pyykkilautoja, ihimiset ku riihen seinästä reväästyjä perkelehiä. En oikee usko, nottolis ammattikysymys, ku kassa ei kertaakaan vilikaase asiakkahasehen päin. Heittelöö muikialla naamalla tavaroota viivalukulaittehesehensa ja haukotteloo, muttei katto kuka täyttää hihinaa. Flätkääsöö kuitin pöytähän ja sanoo, heee.

On tullu ajelluksi silloon tällöön eirilaasis mais. DDR on sulanu Saksahan, mutta vaikian tyällisyyren takia hinnat on matkaalialle kohoren. Minen käsitä, mitä tsekit ajatteloo, ku ne vihaa ja halaveksii kulukijaa. Ov vissihin Siperiasta tullehet valloottajat ollu epämialuusia. Näkymät näihin maihin on tiätysti kulukijan sililimällä kattottua, eikä mihinään muaros yleestä. Hotelliis majaaleva kolleeka puhuu varmahan eri sanoon.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Murres vähä ruastehes

Loma on siitä ihastuttava asia, nottei tartte palio murehtia. Kuhat oot tai meet, ihan päähän päläkähtämisen jäläkehen. Lomalla saa koko aijjan uusia haisuja nenähänsä ja uusia ajatuksia miälehensä ja miäli senku kehittää ittestänsä omaa virkistymistänsä.

Moon kumminki vissihin jotenkin irtaantumatoonta tyyppiä. Mullon tullu arkinen päätös knuppihini. Tua meirän rotuhevoonen ov viimmestä kertaa samalla reisulla ku mä. Mun mittani on tullu pisin partahin täytöhön. Ei auta tuata inhottavaa kopukkaa yhtään, notton tallinsa huippuyksilö. Soon koristeltu ja tuunattu kaikkehen maharollisehen tiaros olovahan hianoutehen.

Ihimiset tuumas ennen reissun alakua, notta hypätähän koslahan tänä päivänä tai huamenna. Huamenna koslasta puuttuu kaikki valot. Pualenpäivän päästä ja monen ruman sanan jäläkehen ne taas loisti. Ensimmääsen pirätyksen jäläkehen hevoonen rupes makoollensa. Pitkän orotuksen jäläkehen se nousi ylähän hyvin vastahakoosesti ja totteli jonki ohojastajaansa.

Pikkuusen ennen ku tultihin maalina pirerttyhyn maahan, oikianpualohoonen etujalaka rupes klonksottamahan niin, nottei olisi tekarit suus pysyny, jos tyyrääjällä sellaaset olis ollu. Tiätysti kaikki kengittäjät oli jo lähteny ansaattemillensa viikonlopun häppäälemisihinsä. Eiku leirialueella rauhallisesti orottamahan uutta maharollista tyäviikkua ihanis loman tunnelmis.

Eihän täs mitään kiirusta tiätysti ollu, mutta oikiasti oltihin johonku toisahalle menos ku Dresdenihin. Paikasta ja sen ihimistä jäi viihaaselle paruuselle vain pelekkää hyvää muistua. Vanhan ryssäsaksan ihimiset oli niin ystävällisiä ja ymmärtävääsiä, notta tällääset suamalaaset oli pikkuusen kummisnansa ja pakkas vilikuulla taaksensa, nottonko siälä joku, jollekka käyttäyrytähän nuan hianosti.

Dresdeniä
Hinuripalevun äijjä ei toimitellu muuta kiältä ku omaansa. Se ei haitannu yhtään mitään, ku periaatteheshan mäkin täritän sitä. Pikkuusen oli päässy murres vanhaantumahan ja pakkas tulla naapurimaan sukulaaskiälen sanoja sekahan. Hinurikuski ymmärti kyllä ja oikaasi sanoja kohorallensa. Oli visihin aksentti erikoonen kus sitte kysääsi, notta täritänkö ryssäksi. Sanoon notten oppinu sitä, vaikka Lappeenrannas sitä kuulin ihan tarpeheksi rajan takaa armeijan puhelimista. Sanoo itte tuata kiältä toimittelevansa.

Suuri imes ny kumminki on, nottoomma pääsny perille monta päivää meinoomma jäläkehen. On jo keriitty näkemähän tavooteltu ihiminenki täälä ja vähä kuuhaalemahan ympärillemmä. Kuuhaallahan tänä päivänä pikkuusen lisää ja sitte ruvetahan antamahan hevooselle hyviä kauroja. Jos se vaikka jollaki hyvällä passoolla viittiis olla vikuroottemata kotomatkalla. Pitää kumminki tällätä sinne kotoppualehen jotaki forse major -maharollisuuksia.

Olomoucia

torstai 21. toukokuuta 2009

Lähtö eres

Rakkimmaki on jo havaannu, notton jotaki matkatouhua vireellä. Ne tuas haukotteloo muka niinku toisina koirina ja viästittää hermostunehille ihimisille, nottei me mistään tiäretä tuan taivahallista. Jonkullaasta ihimisen ohojausta ne näyttääs tarkoottavan, ku on niinku fiilipyttyjä. Muka.

Oon täs hilioollensa tällänny peräkärrytupaa matkakuntohon. Palio helepotti, ku sitei tarvinnukkaa sihtoottaa katsastukses. Akkani vissihin kans kiriootteloo Vanhasen kans, ku silloli menny kuutonen ja ysi sekooksihin. Ei sitte muuta ku ilimaa kummiihin ja kattoluukku seliällensä ja tiätysti vain pikkuusen usvaa putkehen. Lomalla ei saa hötkyyllä tiällä eikä kapakoos.

Yhyren meirän perheenjäsenen kikkiperillinen asuu Brnossa. Oikeen kiriootettu tua Brno. Son Tsekin tasavallas olova kaupunki, jokon vissihin aika lailla suamalaanen luannoltansa. En oo ollu koskaan, mutta tuasta kaupungista oli kymmenkunta joukkuetta kymmenen hengen suunnistusviästis Ruåttis joku viikko sitte ja siitä tuallaasta aprikoottin.

Kiriootan tähän rakkahasehen päiväkiriahan olosuhtehien olehellisista muutoksista, jos saan viisahan konehen kynsihini. Tai pikemmingin jonkun langan, millä heilahuttaasin ihimettelyäni taivahan tuulihin. Konehen ittensä meinaan ottaa joukkohon ja trimmata sitä pikkuusen parempahan laihin. Soon ny niin täynnä kuvia, jotta pakkaa vaan simppaalla, ku siltä pyytää jonkullaasta avuusmiälin olemista.

Oon hyysänny tuata mökörööstä reissulle eileen ja ny. Naapurin Raymond tuli kysymähä, nottonko vakantie (loma) ny eres. Sanoon, notton. Ei se enää kysele mihinkootta menos, ku sen miälestä naapurikaupunkiki on käsittämättömän kaukana, vaikkei oo reunahan ku viis kilsaa matkaa. Sanoon sillen nottollahan Brnohon menos. Pyäritteli kaaliansa. Muttei Tsekin tasavalta sanonu naapurille yhtää sen enempää. Hyvää matkaa, pulujen kasvattaja kuitenki havaatti toivottaa...

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Aivan oikeen mummille

Jonku merenratakaupungin vanhaakoron asukkahat Jennine D. (70) ja Monique M. (66) oli ruvennu flänkyttämähän jotaki rasistista heriaa afrikkalaassyntyyselle siivuajalle. Tyäntekijää oli tuallaanen ruvennu pistämähän vihaksi ja se vei asiansa käräjille.

Ähäkuti, olisivat pitäny turpansa tukos. Kumpiki joutuu ny maksamahan pilikkaamallensa samanmaalaaselle 150 eurua kipurahaa aiheuttamastansa miälipahasta. Sen lisäksi mummat joutuu kumpaanenki kuukaureksi linnahan tiilenpäitä räknäämähän.

Kyllähän nämä mummat on koittanu kovasti sanua, nottei me ny sillälailla tarkootettu, vähä niinku vahingos vaan. Mutta oikeus on oikeus ja sillä selevä. En tiärä pääsöökö nää ny sitte jollaki halavennetulla tuamiolla, jos sattuusivat olemahan enskertalaasia rosvoja. Asia oli miälenkiintoonen, mutten keriinny leheren juttua ihan päiseksi tavata.

Mä en kyllä aina ymmärrä ihan kaikkia. Jos on entiset, Afrikas timanttivarkahis kulukunehet on tuanu sikälääsiä tänne sellaasihin hommihin, mihinkei itte ilikee sattua, miksei ny sitte kestetä notton ne entiset afrikkalaaset pikkuusen eri färisiä ku nämä varkahien jäläkelääset. Ei mee mulla kaikki jakeluhun.

Täälon oikee pualueskin, mikon pystyttäny joka kurapellon reunahan plakaatin: "Dit is ons land". Tämon meirän maa. Mullei oo seliinny, notta se kurakkoko, mihinkon ilimootus tällätty vai koko maatako ne tarkoottaa.

Sen rasistipualuehen erellien nimi kiällettihin rasismin ja selevien rikosten takia. Ny ne taas touhuaa uurella nimellä vaalien variolla nuata älyttömyyksiänsä. Ei nahkojen väriistä nualle kaapiskasuanehille väliä. Jos joku sattuu murtaen höväätä näiren rakasta murresta, soon näiren miälestä heti lähtölistalla.

Kovin on ystävällinen vastahanotto kunnankonttorinki ovella. Tämon meirän kiälinen kunta, asioomma täälä vain kotokiälellämmä. Kiitos. Tua ystävällinen ilimaasu on präntätty varooksi ainaki viirellä kiälellä, jotta kaikenkarvaaset etniset ymmärtääs pysyä pihan pualella. Sitte ku sinne sisälle puriehtii asioosnansa, huamaa, notta soli totta se ovipiälikiriootus. Jos ei millää tuu tolokkua asioosta, virkaalija kattoo ympärillensä, jottei oo pomo likellä ja sitte hiliaa sipajamalla selevittää englanniksi asian lairan.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Täsmätiatua

Vilukissi taas uteloo kaikkellaasta. Mä vähä pelekään, notton tulos pian oikee kunnon viralliset haastehet. Eisunkaa näitä tiarusteluja muutoon lährättelisi. No, täs ollahan.

Sinut on poimittu "miljoonien" joukosta! Tee siis näin: poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi.
Haasta meemiin mukaan 4 blogiystävääsi.

PIDÄ HAUSKAA!

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
1) Olin joskus peto harventamahan sokerijuurikasta, pennillä metrin.
2) Puunplanttuja oon tällänny mettähän ihan tarpeheksi asti. Ensimmääset istuttamani on jo mettän korkuusia.
3) Oon tianannu toimittajana enemmän ku mihinää kouluuntunehis töisnäni.
4) Oon teheny tiarootushommia sellaases firmas, jonka päällikkötasosta likikää kaikki ei föliänny suameksi.

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
1) Uutiset
2) Aijjankohtaaset
3) Historialliset
4) Dokumentit

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla: (Tämolis helepompaa, jos töis olis saanu olla)
1) Puerto Rico (Kanaria)
2) Palma de Mallorca.
3) Algarve, Portugal (sinne ei kenenkään pitääsi eksyä)
4) Penikars viik, Sundom

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:
1) Iltis
2) Iltalehti
3) Sontasiioni. (Ilkka)
4) Sähköpostini

Neljä lemppariruokaani ovat:
1) Hernessoppa
2) Lohisoppa
3) Hiiliillä kuumootetut perunat
4) Itte muurinpohojapannulla hiliaa kypsytetty Atlantin lohi

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin nyt:
1) Saunas tiätysti Suamen kotona
2) Itävallan alapiilla istumas jonku kiven nenäs ottamas Stroh-ryyppyä. Näettä sen maiseman eresnännä.
3) Lenkillä oman flikkani kans
4) Nukkumas asuntovaunusnamma hianolla kallionkiälekkehellä, jonka olla on komia järvyynen.

Haastajani Vilukissi on taas teheny velevollisuuksia mun pualestani. Ku sei osaa laskia ja mä taas osaan, menköhö ny iliman haastetta tämä juttu, ku toinen on haastanu palio sakkia.

Häipyy niinku tuhka tuulehen

Moon vissihin jollaki lailla päästäni sekooksis, ku oon ruvennu hekottelemahan vakaville uutisille. Joku aika sitte pärskähtelin, ku oli sakotustoloppa häipyny jostaki tiänreunasta ja sitä sitte virkavaltaasesti ihimeteltihin oikee sakilla. Sitte jostaki viälä varaastamattomasta sakkopaalusta oli saatu verettyä sähköt johonki lähiseurun rakennustyämaalle.

Suamehenki on levinny uutinen, ku täkälääset kehonrakennuskisat oli yllättään menny plörinäksi. Joku doppaamisen tutkija oli tullu kisoohin viaraalulle ja yllättään kisoohin ei jääny jälille yhtäkää kilipaalijaa. Siinä se pissittäjä ja kilipaalukoneesto oli aikansa haikaallu, notta miston kysymys. Ku oli kaikki vaatteerenvaihtopit syynätty, ei ollu enää yhtäkää kilipaalijaa tulos kisoohin ja kisat piti peruuttaa.

Ei ollu uutises, kuinka meinatahan toihuta arvokkahien palakintojen kans. Ei ollu uutises epäälyä siitäkää, kuinkoli ny nuan käyny. Yks maharollisuus on tiätysti, jotta tilastollisesti tosi harvinaasesti kaikkien kilipaalijootteen äiteet olis niitä käskeny hernessoppaa syämähän justihin kisojen aikana ja nolis sen kaikki unohtanu ensin ja sitte taas muistanu ja lähteny köröttelemähän juhulalounahallen.

Saattoo se syy olla toisellaanenki. Viimme vuanna samoos kisoos vain neliä ei ollu kärvähtäny ihimiskroppahan kuulumattomista ainehista. Ny sitte ku vissihin suarituspalakkaanen pissittäjä tuloo sinne taas, ne rupes karehtimahan pullomiähen tiänistiä ja teki sitte tuallaasen protestin niinku kostomiäles.

Mulle jäi niistä kilipaalijoosta joinki epäreiru maku suuhuni. Jos sääntöjen mukaanen taltehen ottaja tuloo kaukaaki turhan päitte klapuuttamahan tyhyjiä pullojansa, menöö monelta ihimiseltä sivuutte tärkiää seloonottotyätä hianos lapras. Ja millä ne epäreilut sen pissapoijjan kuvitteloo elävän, jos kaikki teköö aina samalla lailla.

Mä en ymmärrä sitä, jotta minkä tähären ne pullistelijat ei ollu huirellu noukkahansa kokaiinia niinku tämän maan pyäräälykunkku teköö jatkuvasti. Tuli vaan miälehen kisoosta häipymisen seliitys. Jos noliki niin unkkoosia kaikki, notteivat arvannu selevin päin tulla ihimisten ihaaltaviksi.

Oon saanu sellaasen käsityksen, nottei oo se kokaiini niin tuamittavaa, ku jokku muut pullistelua kiihoottavat emnehet. Tämä pyäräälyidoliki ny saa jotaki isällistä psykoloogista konsultaatiota ja pian on taas paanat auki. Jonsei ny sitte joku epäreilu ketjupolttaja tee tuan veivaajaan tyätä vaikiaksi tai peräti maharottomaksi.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Meneer - Monsieur

Kumpiki sana tarkoottaa herraa, joskin eri kiälillä. Mulla meni monta vuatta, jottolisin käsittäny mitä sanat meriteeraa. Ku kaupan kassa sanoo mulle jomman kumman sanan, kattoon aina takaperin, jotta kuinka hiano upseeri tai joku jästipää päätäjä mun takanani joutuu rahavahan joukos jonottamahan.

Soli tosi suuri yllätys mullen ku kerran huamasin, notta män itte paskaasis vaattehisnani olin se herra. En yhtään tee kuviteltua lekenraa, ku sanon, nottei tua herroottelu sopinu mun pirtahani monehen vuatehen. Viäläki irvistelen heroottelulle.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Ny se ratkes



Vilukissi osootti lahajakkuutensa käyttää tilastollista ylivoimaa hyväksensä ja korias komiasti pääpotin mansikka-arvonnas. Ei ollu tuska nuitua, ku arvontamestari Mister Morse töykkäs ensiksi kostialla kirsullansa yhtä viukissin viirestä arpalipusta. Virallinen valavoja Titi-Uu kerkes justihin näkemähän reirun touhun, ennenku meni räksyttähän naapurin kollikissillen.

Vilipoosta ku on, naapuri ei malttanu laihnata isua karvareuhkaansa ja liput tällättihin neliisnurkkaasehen kruusifatihin. Farin pohojalle hiarottihin parasta rakinpapanaa ja liput järistettihin niin, nottei mikää ollu toisen sisällä tai alla.

Kuppi laitettihin mansikkamaahan ja nua karvaasen virkaalijat meeterin päähän farista. Kumpaastaki jarruutettihin hännästä, nottei suinkaa mee homma plörinäksi. Silloon ei viälä kukaan tiänny, kumpi on arvontamestari ja kumpi valavoja. Herrakoira ratkaasi heti lähtömerkin jäläkehen arvovallallansa homman ittellensä. Se kun on vähä muka joku tärkiempiki olio täs kinkeripiiris.

Lopputulos oli se, mitä äänestäjät epääliki. "Ihiminen saa sen ensimmääsen marian." Hyvää oli. Veisteltihin tasakokoosiksi pualiskooksi ja tällättihin silimät kiinni ku mansikka muliahti kiälelle. Maku oli ainaki kymmenen kertaa paree ku Espanjasta tuaruulla kolleekoolla.

Ny sitte orotan, jotta vilukissi lähärättääs osoottehensa, jotta voisin ruveta tulumuamahan pakettia kuntohon. Kunnon nörttinä sä löyrät mun sähköpostiosootteheni jostaki kommentiistani.

Palakinto näkyy yhyres kuvas tuas ylempänä. Oon orotukses.

torstai 14. toukokuuta 2009

Ratkaaseva yä eres



Mansikkakilipaalun loppusuara on ny ihan kintahalla. Tämän näkööstä oli joku aika sitte ku palajin ansiiostani. Ku haluaasin ny puallustaa omihin suihin ensimmäästä mansikkaa, pitää vissihin lähtiä yäksi vesisatesehen jonku isoon astalon kans. Ku hoirokkini on näin pitkällä, mikää muu tulumunki ei voi enää tulla ku se limaasen sarvielukan nopia kita. Rastahat nukkuu yällä, eikä konhota makian peräs.

Tilannes on niin, notta periantaki aamulla tarkastan asian. Jonsei oo luantokappalet ruvennu rähäjystämähän mun herkuullani, ihiminen on voittanu. Kannatta viälä äänestää, kun ei oo peli viälä pelattu. Aamuhun on pitkä aika.

Lauantakina haen palkinnon, jokon takuuvarmasti hyvää. Kukaa ei voi ostaa sellaasta Suamesta. Tuskin Chicagostakaa. Ruåttista ny ei ainakaa. Oikeen arvannehien kesken teherähän virallinen arvonta lauantakina ehtoon pualehen.

Valitusoikeus on, jos joku huamaa ittiänsä kohorellun joinki vikahittisesti.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Kuolema tuo ajatuksia


Nanny Still 1926 - 2009

Suru-uutinen aina pysäyttää, kun vainaja on sukulainen tai tuttu. Sai äsken puhelun ystävältäni, joka kertoi, että muotoilija Nanny Still on kuollut. Hän oli maailmalla tunnettu suomalainen lasitaiteilija Sarpanevan ja Virkkalan ohella. Kotimaassaan häntä ei ehkä kovin hyvin tunnettu, koska oli jo vuosikymmeniä sitten muuttanut Belgiaan.

Hän suunnitteli monille suurille lasitehtaille taiteellisia käyttöesineitä. Muistaakseni Nanny aloitti Riihimäen lasitehtaalla ja eteni urallaan yhä merkittävimpien valmistajien taiteilijaksi. Hän kehitteli taidettaan massatuotannoksi lasinpuhaltajien kanssa kuumassa pajassa. Hän oli ihan ehtymätön taiteensa ja tuotantomenetelmiensä kehittäjä vielä iäkkäänäkin.

Minuun kolahti tuo Nannyn suru-uutinen siksi, että tunsin hänet henkilökohtaisesti. Tein Nannylle monenlaista pikkuhommaa monta viikkoa. Taiteilijalta tuli aina erittäin seikkaperäiset ohjeet työmenetelmiin ja tietenkin lopputuloksen ulkonäköön. Joskus hän pysähtyi kertomaan kysyjälle, kuinka jokin aivan ihmeellinen lasiteos on saatu teollisesti aikaan.

Nannyllä töissä ollessani hän valmisteli suurta näyttelyä, joka koski hänen koko elämänsä saavutuksia. Sain kutsun näyttelyyyn ja tietenkin menin katsomaan taideteoksia, vaikka olin jo hänen kodissaan nähnyt niistä paljon. Näyttelyn esineet hän keräsi ympäri maailmaa.

Minä en epäkultturellina tiennyt vielä näyttelyssäkään hänen suuruuttaan. Mutta kun tämän valtakunnan useat vaikuttavat kulttuurihenkilöt olivat siellä häntä tervehtimässä, alkoi isokyröläiselläkin säteillä.

Tein Nannystä muutama vuosi sitten jutun johonkin lehteen ja haastattelutilanteessa opin niin paljon, että pystyn nyt ymmärtämään hänen lahjakkuutensa. Hän esitteli minulle silloin koko elämänsä ja taiteensa kirjon.

Minulla oli täällä kerran vieraana Ilkka-lehden toimittaja. Hän halusi kirjoittaa täällä asuvista suomalaisista ja vein hänet Nanny Stillin luo. Politiikan toimittaja teki aivan fantastisen jutun Kruunupyyn tytöstä. Kuulin myöhemmin, että Seinäjoella Nannyn suunnittelemien teosten hinnat olivat moninkertaistuneet kirpputorillakin.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Ny punottaa posket



Täs alakaa itte kukin olemahan täpinäs ku mansikkani alakaa jo näyttää pikkuusen oikiaa färiänsä. Vaikkon vilipoosta, taivahasta tullu saret on saanu friskaantumahan nua hoirokkini. Oov vissihin nuas kasteluletkuhommiskin ollu niin hätähinen, notten oon malttanu tarpeheksi kauaa viruttaa nuata kasvannaasia.



Mustarastahat tuntuu aika hätääsiltä tuala pihalla, ku ne vissihin haistaa, jotton jotaki hyvää tulos tuala mun niiltä suajatus kasvutilas. Kaikki on kumminki viälä maharollista. En oo nähäny etanoota ku pari täs tontilla. Nekin väriötteli kivien alla kylymisnänsä. Mutta tiärän hyvin, jottei oo niirenkään suu tuahesta. Mansikka varmahan panoo pian niiren hajusarvet keikkumahan.

Nyt kumminki alakaa olla ratkaasut käsillä. Ilimat kuulemma tuloo olemahan kylymiä, nottei ne mariat ny ihan viälä oo syäntikunnos. Tavallisesti oon ottanu sellaasen melekee kypsän jo suihini, ku useen sitei oo enää aamulla. Tämän kisan säännös on niin, notta vain kypsän marian nasuttajasta kilipaallahan. 1) Soon mustarastas 2) Iliettävä tappajaetana, eli espanjanetana 3) Joku taloon ihimistä saa nauttia ensimmääsen täyskypsän mansikan mausta.


Pyssyn pelekua

Pualenmetrin pääs mun seliän takana olis tupa myynnis. Sellaanen maitopurkin näköönen kaharen seinän sokkeloonen trappuvarasto. Kaharen seinän tupa tarkoottaa, notton kaks seinää ulukoilimahan päin ja muut on kiinni naapurien seinis.

Vaikkon komia kyltti oven eres, ei oo väkiä mun nähären trampannu yhtään. Ny on täälä pikkuusen mistä valakata. Tälläkin kylällä on satoja tupia myynnis, mutta pankit pihistelöö rahapussuustensa suita ja tilannes on jämähtäny. Piti tulla naapurihin joku pääntautien lääkäriparuunen, mutteivat saanu hynää.

Tuallaasia kottaraaspönttöjä on vaikka kuinka palio myirä. Oon joskus käyny krannis, ku se pappa viälä hengitti. Hussuttimet siäloli aina suaras ku veti niin kovaa. Ei oo seinis eikä katoos toppooksia eikoo mitää lämpöklasia olemas. Jos tuan kolomensaran tonnin tiilikasan joku ostaa, se lyää sen meleko varmahan ensimmääsenä mäsäksi ja kuliettaa tiiliskiven hyätyjätesasemalle.

Moomma kans joskus pualitosisnamma kattelu näitä myyntitupia. On tullu melkoosia yllätyksiäki. Yheren kuvan hianolta näyttänehen tuvan kellaris kasvoo joku haavan näköönen puu ja sen latva oli hilian pullistanu tiilikaton läpi kasvutilaa ittellensä. Ainaki kaks tupaa oli niin isoos halakioomis, nottolis voinu heittää karvahatun seinän läpi tupahan ihan heleposti.

Melekee joka tuvasta mihinon luurattu, on tullu jo ovella homehen haju nenähän. Muttei se kuulemma haittaa mitää, sutii vaan maalia päällen, ei oo sen jäläkehen enää homesta. Yks taloo mitä kattottihin oli aika siisti muutoon, mutta sitä vihiriää homesta oli seinis. Mentihin yläkertahan niin huamattihin, nottolis ollu piäntä pintaremontin tarvesta. Toinen lappio vesikatosta oli romahtanu vintin laattialle.

Kerraasti tuvankattomisesta tuli jonkullaanen näytelmä. Tultihin mettän reunas olevalle plassille kattomahan kohtalaasen siistin näkööstä puutupaa. No ympäristö ei ollukkaa läheskää siisti. Tullesnamma ihimeteltihin, ku ainakin kymmen autokuntaa potkii kiviä siinä tuvan nurkalla ja soittelivat puhelimillansa.

Varovaasesti tiarustettihin tilannesta. Ihimiset siinä soitteli poliisille, ku taloon asukas ei päästäny tupahan. Lähti sitte takaovesta mettähä ja tuli muutaman minuutin päästä takaasi ja aukaasi ovet yleesölle. Siinä tuvan keskellä olovalla isoolla pöyrällä oli ainaki kaksataa kirkasta kruuvikorkkista pottua. Suurin osa oli tyhyjiä, muttoli vajahia ja täysinääsiäki. Isännän harrastus oli selekiä.

Väki kuuhaali joka kämppähän ja joka nurkkahan. Mä siinä sitte vaimolle: Nyk kuule lähäretähän äkkiä pihalle. No mitä varte, kyseli rakas ja käveli jo kumminki mun peräsnäni. Kus se uluvolta haissu asukas otti pöytäloorastansa paperossia, huamasin siiinä samas looras olevan hirmuusen käsipyssyn. Sitte mun jalakoohini rupes tulemahan vauhtia, ku havaattiin panosvyän paukkuunensa seinällä naulas sen äijjän rukihinperkootakin alla.

Mua kyllä alakoo peliättämähän oikee tosisnansa, jotta pian joutuu johonki tykin piippuhun vahtaamahan. Moon ollu aina sitä miältä, jotton jalakojen vika, jos turpahan saa. Ny sitte nouratin tuata ohojestani. Soon sitte ollu viimmeesiä tuallaasia retkiä. Ov vaan tykätty, notta meillon täs tuulenpesäs ihan halapa vuakra ja moon koittanu sitte vaan topata tätä parahan taitoni jäläkehen.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Finskit sähäläs kultaa

Tämän maan sähälyliigan mestaruus ratkes huikeella suamalaasesityksillä. Ratkaasevas matsis hallamaan pelaajilla terästetty mestari otti heti aluus kovan ottehen paikallisesta, lujasta haastajasta. Mutta leikin tekua voitto ei ollu. Vastapuali pani toises jaksos kampoohin notta soittuu.

Vastustajan häkki heiluu tihijää, ku suoamipoijjat flätkii reikäpallua verkkohon.

Viimmeeses jaksos oli torellisen pelaamisen meininkiä ja kumpaanenki sakki pelas parastansa. Suamen poijjat sitte ratkaasi määrätiatoosilla kuvioollansa ja kovalla rutiinilla maan mestaruuren. Oli siinä joukkuehes joku hurri ja tsekkiki, mutta kyllä finskipoijjaat piti komennon hallus.

Empoo ennen tuallaasta koukkupallua vaharannukkaa, enkä säännööstä tiänny tuan taivahallista. Kyllä pelistä kumminki rupes seleviämähän hyvin nopiaa, kumpiko joukkue määrää taharin. Itte jouruun, tai pääsin, kattomohon penkiille yhyren piänen hommani takia. Ny on sitte sähälyki nähty, vai mitä salibandyä se oikiasti onkaan. Hevoospoolua en oo viälä nähäny. Orotan kuttua sellaasehenki ny ku oon innostunu uusista lajiista.

Joku aika sitte pränttäsin maan tämänhetkisestä pyäräälylegendasta. Voitti maailman vanhimman maantiäpyöräälyn jo kolomannen kerran perätysten. Soli justihin päässy ku koira veräjästä käräjillä, vaikkoli menny keltaanen Lamborghiini tuhantehen palahan, ku oli idoli päästelly kokaiiniis pirssillänsä kauas pyärtänöltä pellon suuntahan. Samana päivänä ku se leveeli isoon sekin kans leheren kannes, pisti sponsori lauman tyäväkiänsä maantiän mittooksille.

Tua ny oli jo vanhaa juttua, mutta ny sama herra on kärvähtäny pyärän sarvista niis kokiisnansa. Oli hariootuskauren yllätystesti kolahtanu kohoren. On täs äijjäs ny sitte idolia nuarisolle ja koko tälle fanaattiselle pyäränveivookansalle. Vänä silimis sitte katuu hengitysainehiansa telekkaris, notten tee tätä enää ikinä. Sponsori hyllytti tämän sankarin määräaijjaksi, mutta ku kokaiini ei kuulemma oo dopinkia ku soon huumesta, eihän tästä sitte sen kummempaa taas tuu. Pian soon taas kisoon ku muukki.

Kyllä sen ny tiätysti joiki ymmärtääki, ku pitää lautinaasesti väännättää putkella tuntitolokulla isoos laumas pitkin maanteitä. Televisofirman hulikupteri viälä flätköttää siipiänsä koko aijja siinä yläpualella. Mitää muuta erikoosta ei tapahru ennen maalisuaraa, paitti jos sataa, silloon mennähän moniottesehen kuupelluurua siinä kovalla tiällä. Tahkotahan vaan kumaras pyärää ja hörpätähän välillä mehua tai jotakin. Eisunkaa tuallaasta hommaa kukaa selevinpäin kestä. Senhän ny sanoo järkikin.

Mansikkakisa jatkuu: On ollu pikkuusen vilipoosta ja kaikki kasuaminen on ollu seisappistehes. Yritän tällätä kilipaalukalusta huamenna kuvan tänne. Lähtöö tämän maan hyvää postis sille, joka arvaa oikeen ja sitte viälä onnistuu arvonnas oikeen vastannehien kesken.
Kypsän mansikan syää 1) keltanoukkaanen rastas, 2) iliettävä tappajaetana, 3) ihiminen itte.

Äänestysaika jatkuu siihen asti, ku kohores on valamis.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Hermot menöö

Eileen hain vaimon metroskoopista ja sitte mentihin kauppahan. Lyhkääsen miälikuvaalun ihimisiä ku ollahan kumapaanenki. Olishan petikaverini voinu sanua jo aamulla, osta ny perunoota ja sipulia ja pikkuusen merilohta ja sun rakastamaas piimää ja se mun miälitiätty leipä. Ei ollu sanonu, ku kumpaanenki oli yästä ihan pyärryksis. Unia ku katteltihi. Mä viälä maistelen hioanoja uniseikkaaluja ku mulle sanotahan: Ny mennähän, tiärät mihinkä. Metroasemallen. Mun lähtöni kesti korkiintaan kaks minuuttia. Oon ku palokuntalanen kuski.

Ehtoopäivällä mentihin sitte kauppahan ja kummallaki kurnii vattas. Oli vissihin näläkä. Saatihin kärryhyn jotaki nopiaa lämmähytettävää ja oli siinä sitte viälä yks laihruttava jätskilootaki.

Silloon ku väki tuloo ansioostansa ja heittää kauppakeikkaa hermostuksisnansa, pannahan pualet kassoosta kiinni. Ja silloon kaikki eläkelääset on tiätysti muistanu lähtiä kauppahan. Ov vissihin joku huilaamistuakio justihin silloon, ku sais rahastettua. Vertaan ny tätä asiaa Suamehen. Vai voisko se olla niin, notta lukitahan väki kassajonen taa, jotta ne tekis älyttömiä ahaa-ostoksia kaiken maailman kuponkiostosten katteheksi, käännän selekäni tälle. Jos rahastamisesta ei tuu hevonhelevettiä, jätän kärryni paikallensa ja lähären pihallen. Mua ei silloon haittaa yhtään, onko mun kärrysnäni jäätelyä tai rautanauloja.

Tämän kähämäälyn jäläken ku asiootten suamalaases kaupas, jään jalakoohin ku kassa teköö töitä tosisnansa. Pöyrällä on mun ja kaharen seuraavan asikaisen ostokset. Pahoottelen kassallen, ku oon näin hiras. Aika ei kumminkaa riitä siihen, jotta kerkiääsin toimitella ammattitaitooselle puhetta käsittävälle kunnon tyäläässelle. Siälä ollaha töis eikä viihtymäs. Ihaalen.

P.S. Mansikka kehittyy, äänestäkää.

perjantai 8. toukokuuta 2009

Jännitys alakaa - ARVONTA

Ny alakaa hirviä jännitysnäytelmä siitä, kuka saa suuhunsa ensimmääsen mun treenamani mansikan. Peli on kovaa, sen tiätää ny jo. Täs orottaa kiäli pitkällä keltanoukkaaseet rastahat, iliettävät kymmenen sentin mittaaset tappajaetanat ja mä ittekki viälä orottelen jantus jaloon makiaa suuhuni. Tai oikiastansa mähän kannan aina komiimmat mariat rakkahalleni, niinku kunnon miästen tuloo teherä.

Vetääseen ny sitte harvat lukijani jännittämähän ensimmääsen kypsän mansikan nappaajaa. Eherotuksia on kolome:

Ekan mansikan syää suihinsa 1) rastahat, 2) etanat tai 3) itte ihiminen.

Arvootahan sitte tuan toisen ihimisen kans pualueettomasti kommentootiruurus oikeen arvannehien kesken palakinto.

Se on tiätysti jotaki tämän maan hyvää. Ku sitte aikanansa voittaja seleviää, saan varmahan osoottehenki sähköpostis. Palakinnon arvo tuloo varmahan olemahan palio suuree, ku koko mansikkasato, mutta pelaamises pitää olla kunnon panokset, se on selevä.


Kuvas olova mansikka on se mitä seuratahan ja jos sille tuloo joku trukoma ennen kypymistä, otan viäres olevan ja samas kehitysvaihehes olovan kaverin kilipaalun kohteheksi. Jos ei notuulit oo selevät, saa kysyä.

Kilipaalumansikka on ikivanhan isoon koivun kannon noukas. Moon siihen teheny hinanon mansikkamaan. Ei tartte mihinää askaresvääräs sitä hoitaa, ku on navan korkuurella. Oon siihen lahohon kantohon lykänny viälä pilipastamani lahon kuusenkannon osat. On siinä sitte pussuunen viälä kontuaki. Tuahi on viälä ihan ehejä, muttoon tällänny kivet tueksi tuan teelmäkseni sujaksi, jottei se vaan nuliahra nurmelle.

Mun oma haaves olis, notta saisin sillä ensimmääsellä ilahruttaa vaimon makuhermoja. Solis niin komiaa retuuttaa ihan itte kasvattu ruaka kaverille. Se saattaas ilahruttaa kummanki miältä. Sev verran oon pualueellinen, noottoon teheny kauhiat parrikaarit nuata muita kärkkyjiä vastahan. Mansikooren päällä on tiätysti kunnon lintuverkko ja cd-levyjä keikkuu narunpätkis keppien noukis. Etanoota varten oon vaihtanu justihin uuren pullon kaasupuhaltimehen ja kaliaa oon ostanu niiren juattamiseksi.

Moon ihan täyrellises puallustusasemas nuata torennäköösiä rosvoja varten.Tiärän silti, jotta nua kilipaalijani on kaikesta hualimati vartehenotettavia vastustajia ja niitei saa mihinää nimes aliarvioora. Oon sitte viälä tällänny korveen täytöhön nokkoosia ja ja vettä ja muhitan tuasta sellaasta litkua, jotta kaikki sittiääsekki pysyy eros mun herkkutehtahaltani. Ens sijaasesti mä taistelen omppujen ja kaikellaasten puskamariojen pualesta tualla nokkoosliajulla.

torstai 7. toukokuuta 2009

Murres-meemi

Vilukissi haastoo mun tällääsehen toivottomahan juttuhun. Yritetän ny.

Murres-meemi

Korvaa omalla tavallasi sanoa asiat, niin kuin se sinulle sopii suuhun parhaiten.

1. Äitini punainen mekko mahtuu myös minulle:
-Ei kikaa äiteeni punaanen tanttu mua mistää kohorasta.
(Meilloli täälä parihinki otteesehen miäs kyläs, jonka paras juhulapuku oli tanttu. Tuli tualta viarashuanehesta ja sanoo suameksi: "Tässä tulee kiltti kiltipoika." Oli pesunkestävä skotti tua miäs.)

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi:
-Ihan näyttää sellaaselta, jotta sua pitää pikkuusen pöngätä mantsaopen tälläämäs hommas.

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
-Teherän ny kerranki niinku sä itte meinoottelit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45:
-Vanahamuari lupas koukata meirän varttia ennen kuutta.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta:
-Tavan mukaasesti juna oli jo menny ku tulin asemalle ja sitte tiätysti piti mennä liniapiilillä Helesingin kirkolle.

6. Oletko nähnyt missään veljeni matkapuhelinta:
-Ookko havaannu, mihinä se motipää velieni kännykkä taas on.

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes & Mauritzissa.
-Etsunkaa soo vaan menny ostamahan sitä hamesta, joka nähtihin mennä viikolla henkas ja maukas.

8. Olethan sinä jo kysynyt eilisen päivän kotitehtävältävät kaveriltasi.
-Tottapa soot jo kopsannu eiliset kototehtävät joltaki kaveriltas.

9. Minun on nälkä, voitaisiinko me mennä syömään ulos:
-Nykkuule mua hiukoo niin, notta lähärettääskö pikkuusen vaikka rästäsvuatohon murkinoomahan.

Vilukissi tuntuu haastanehen niin isoon porukan, notta en tällää ny kenenkää nimiä tähän. Miälelläni haastaasin joitaki nuaria kertomahan omalla junnuslangillansa nämä asiat. Ja jos joku osaa kunnon remuaaltosmaista stadia, olis tosi hianua lukia sitä. Ev vaan ny tiärä kenenkään tällääsen taitajan blogia.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Knupit kuumina

Mistähän tämäki ny muliahti miäleheni, jotta pikkuusen tuli konhotettua koulus silloon jonkuv verran aijjan räknäämisen aluun jäläkehen. Vaikkoli lukukausimaksut ja sai tuntia ittensä joinki etuoikeetuksi koulunkäyntihin, soli kumminki sivuseikka kaiken hauskanpiron reunas.

Meitoli muutama kolli, jokka yritimmä hauskuuttaa ittiämmä ja varmahan oikiat opilahat piti meitä kauhiana saastana. Leikkimmä oli tiätysti kaikkehen muuhun koulukomiikkahan passaavaa. Ei raahattu kouluhun pyssyjä, eikä tehty yhtään mitään sellaasta mitä koulluus lehtien jäläkehen ny tapahtuu.

Välituntipinnauksesta me keksittihin oikee kunnon urheelulaji. Vahtimestari yritti kärähytellä meitä parahan taitonsa mukahan. Opettajistahan tuahon hommahan ei olisi ollu ollenkaan. Me keksittihin koko aijjan parempia ireoota ja Ahti ei saanu meitä koskaan kiinni itte teosta. Ja kylloli muka hauskaa. Oltihin joskus johonaki koulun vintis ja kuultihin tutut kummisaappahan äänet portahis. Eiku yleesavaamilla joku sivuovi auki ja sitte vaharin eres ovi kiinni tiätysti.

Ja meitä poikia pakkas naurattaa, ku kärähyttäjämmä manas oven takana ja katteli omia avaamiansa. Moltihin pian jo kaukana hekottamas tapahtunutta.

Joillekki opettajillekki tehtihin meirän miälestä hyväntahtoosta jäynää. Yks opettaja tapas ensimmääseksi mennä opettajan pöyrän looralle. Me päätettihin kuumentaa ne metalliset knupit sytsärillä hehkuvaksi justihin ennenku ope tuli luakkahan. Kunnon oppilahat ei tykänny, ku opettaja rupes sätkimähän hirmuusesti, mutta ydinporukalla oli taas päivä pelastettu.

Historian ja yhteiskuntaopin tuama tiato ei tahtonu kiinnostaa ku kunnon oppilahia. Kerraasti heiteltihin hattua luakan toiselta reunalta toiselle, ku Aili-Lyydia kiriootteli vuasilukuja kliirulla tauluhun. Ku ope kääntyy, ei ollu mitää hattua enää lennos. Kerraasti kumminki tuli ajootus ja suuntimavirhet ja se hattu lenti suaraa open päähän. Kuinka sattuukaan.

Luakas oli hiiren hiliaasta hetkuusen. Jukka se oli. Jukka lähtee ulos, tuumas opettaja. Joku meistä älykööstä sanoo kerraasti opelle, notta aamulla sanottihin rarios, notta Yy Koohin on eileen perustettu uus alajäriestö POP, kansaanvälinen nykymusiikkijäriestö. Aha, tuumas ope. Minun täytyy ottaa tuosta selvää, meinas. Seuraavalla tunnilla, enneku oli alakanukkaa sanoo, Jukka lähtee ulos.

Biologialla oli ennen tosi vanhanaikaanen nimi. Elään- ja kasvioppi. Tuas brutaalin kuulooses oppiainehes oli niin mukava naispualinen opettaja, jotta sille ei kukaan halunnu teherä piänintäkää kiusaa. Me huvittelupoijjakki saatihin sitte tuan frouvan opetuksesta parahuuset numerot toikkariihimma, ku ei tunniilla ilietty pölläällä.

Joinaki vuasina matikanopena oli Jussi. Kaikki oli ku sualapatsahia tunnilla. Ope teki seleväksi, notta, jos että tee kotolaskujanna, teettä ne seuraavalle tunnille kuutehen kertahan. Tuallaanen älyttömyys tiätysti tepsii älykköryhymähänki.

Joinaki vuasian oli sellaanen ope, joka tuli useen maanantakina aika ottaannuksis kouluhun. Se oli jotenki huajunu luakkahan ja sanoo, nyt pidetään pienet pistokokeet. Piirteli jotaki tehtäviä taululle ja meni sitte hornaamahan viimmeesehen pulupeettihin. Yllättäen kaikille oliki tullu samat vastaukset open hornates.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Ystävällisyyttä on

Altto-artistin tai Vaiskain blogista tavasin äsköön hianua matkakertomusta. Mulle tuli miälehen, jotta koko esiintyjäporukka oli pannu parastansa, ku sai arvoosensa kohtelun. Vaiskain porukka on oikee kunnolla näyttäny, kuinka pohojalaaset taitaa. (Onko porukka pohojammaalta?)

Moon joskus hävenny silimäkki päästäni täälä Keski-Euroopas. Ku moon oikee juurikolloo, mä kattelin ensin puunlarvoja, jos joku sattuu tulemahan mua vastahan sillä poluulla, joka viää vaikka leirintäaluehen hyysikkähän. Pitkiä aikojaki jo siitä pakkaa olla, siitä ensimmääsestä larvojen vahtaamisesta.

Kaikki keskieurooppaalaaset sanoo toisillensa hyvää huamenta aamulla. Vaikka mäkin ensin vahtasin kyrölääsesti puunlarvahan, kyllä siältä pimiästä pian rupes tulemahan miäs. Mä jotenkin järkeelin, jotta kulunkohoman mä siinä joinki, jos koitan olla ku muukki. Ei kyllä tullu mitään vastahankaasutta oman minäni kans pikkuhiliaa sopeentumisestani.

Vauhtia mulle tuas piänes asias sai aikahan yhyren entisen koulukaverini käyttääntyminen johonaki ulukomaases lomapaikas. Oli siasta, ei hengelleä hiiskuvaa toriaukialla. Mä tallustan eteheppäin ja se mun luakkakaveri tuloo mua vastaha. Ei ollu korkeeta tupia siälä, mutta halus vissihin tarkastella niitä vesikouruja jota ei ollu. Ev viittiny sanua mitää kohoralla.

Sama mun entinen kaveri viittii sitte viälä suamalaastella osaansa kotomaas. Olin muutaman kuun syämäs samahan aikahan pohojalaases raflas tuan toimitusjohtajan kans. Se halus istua aina muhun päin seliätysten. Kuinkas muuten.

Oli tosi lujas munki opetella täälä tervehdystä tuttujen kans poskisuuteloolla. Oikeeta poskisuukkujahan ne ei ookkaan, vaan täyttä näytelmää. Ensin muka mossahutetahan hyvää ystävää oikian posken suuntahan, sitten vasimen, ja sitten taas oikian. Pusuhuulet on kuitenkin tosi kaukana kohtehesta koko aijjan.