keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Murres vähä ruastehes

Loma on siitä ihastuttava asia, nottei tartte palio murehtia. Kuhat oot tai meet, ihan päähän päläkähtämisen jäläkehen. Lomalla saa koko aijjan uusia haisuja nenähänsä ja uusia ajatuksia miälehensä ja miäli senku kehittää ittestänsä omaa virkistymistänsä.

Moon kumminki vissihin jotenkin irtaantumatoonta tyyppiä. Mullon tullu arkinen päätös knuppihini. Tua meirän rotuhevoonen ov viimmestä kertaa samalla reisulla ku mä. Mun mittani on tullu pisin partahin täytöhön. Ei auta tuata inhottavaa kopukkaa yhtään, notton tallinsa huippuyksilö. Soon koristeltu ja tuunattu kaikkehen maharollisehen tiaros olovahan hianoutehen.

Ihimiset tuumas ennen reissun alakua, notta hypätähän koslahan tänä päivänä tai huamenna. Huamenna koslasta puuttuu kaikki valot. Pualenpäivän päästä ja monen ruman sanan jäläkehen ne taas loisti. Ensimmääsen pirätyksen jäläkehen hevoonen rupes makoollensa. Pitkän orotuksen jäläkehen se nousi ylähän hyvin vastahakoosesti ja totteli jonki ohojastajaansa.

Pikkuusen ennen ku tultihin maalina pirerttyhyn maahan, oikianpualohoonen etujalaka rupes klonksottamahan niin, nottei olisi tekarit suus pysyny, jos tyyrääjällä sellaaset olis ollu. Tiätysti kaikki kengittäjät oli jo lähteny ansaattemillensa viikonlopun häppäälemisihinsä. Eiku leirialueella rauhallisesti orottamahan uutta maharollista tyäviikkua ihanis loman tunnelmis.

Eihän täs mitään kiirusta tiätysti ollu, mutta oikiasti oltihin johonku toisahalle menos ku Dresdenihin. Paikasta ja sen ihimistä jäi viihaaselle paruuselle vain pelekkää hyvää muistua. Vanhan ryssäsaksan ihimiset oli niin ystävällisiä ja ymmärtävääsiä, notta tällääset suamalaaset oli pikkuusen kummisnansa ja pakkas vilikuulla taaksensa, nottonko siälä joku, jollekka käyttäyrytähän nuan hianosti.

Dresdeniä
Hinuripalevun äijjä ei toimitellu muuta kiältä ku omaansa. Se ei haitannu yhtään mitään, ku periaatteheshan mäkin täritän sitä. Pikkuusen oli päässy murres vanhaantumahan ja pakkas tulla naapurimaan sukulaaskiälen sanoja sekahan. Hinurikuski ymmärti kyllä ja oikaasi sanoja kohorallensa. Oli visihin aksentti erikoonen kus sitte kysääsi, notta täritänkö ryssäksi. Sanoon notten oppinu sitä, vaikka Lappeenrannas sitä kuulin ihan tarpeheksi rajan takaa armeijan puhelimista. Sanoo itte tuata kiältä toimittelevansa.

Suuri imes ny kumminki on, nottoomma pääsny perille monta päivää meinoomma jäläkehen. On jo keriitty näkemähän tavooteltu ihiminenki täälä ja vähä kuuhaalemahan ympärillemmä. Kuuhaallahan tänä päivänä pikkuusen lisää ja sitte ruvetahan antamahan hevooselle hyviä kauroja. Jos se vaikka jollaki hyvällä passoolla viittiis olla vikuroottemata kotomatkalla. Pitää kumminki tällätä sinne kotoppualehen jotaki forse major -maharollisuuksia.

Olomoucia

5 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Olihan siinä...hevooskyytiä kerrakseen. Komioota kuvia!!Kattookko, ku molin kuvannu suklaata mun plokihin!!!!

Arjaanneli kirjoitti...

Aattelitko tehä siittä konista meetwurstia?
Teillä taitaa olla oiva loma!

Anonyymi kirjoitti...

IRENE sanoi.....

Kuules ny Äijjänkäppyrä. Ei sovi kuule herkkäsieluuselle Pollelle tuolla tyylillä jutella. Sillon elävä sialu, niinku sulla ja mulla. Soot tiätysti menny morkkaamahan sitä niin, jotta son ottanu ittehensä herkkäsialuunen, kun on.

Meilloli Miehen kans 11-vuotta Polle, peugeot rorultansa. Olimma ostanehet sen verovapahana, kun oleskelimma miehen työntakia Venäjällä 2-vuotta. Polle sahas uskollisesti Venäjän ja Suomen väliä, jättämättä meitä koskaan pulahan, vaikka se joutuu aina välillä nauttimahan venälläsiä "kauroja", jokka aiheutti sille vattanpuruja. 10-vuotta täytettyänsä se rupes ilimoottelemahan vanhuuren vaivoosta, joita mies ei ottanu toresta, vaan orotti, jotta Polle jaksaa iliman kiitoksen sanaa hautahan saakka. Viimevuonna olimma lähärös lomalle Thaimaahan kun Polle teki tenän iliman erillistä ilmootusta, kun sitei olltu kuunneltu silloonkaa, kun se esitti asiansa kaunihisti. Meillä ruepes olemahan kiire lentokentälle, mutta Polle ei inahtanukkaan. Mies meni kattomahan sen "suuhun" ja totes Pollen akun olevan niin vaahros, jottei sieltä palijua alakuperäästä akkua näkyny. Saatihin kuitenkin Polle naapurien avustuksella suostuteltua tekemähän vielä tämä matka. Sitten, kun tulimma takaasin lomilta, mies kävi hakemas Pollelle uuren akun ja se antoo meille anteeksi sen piittaamattomuuren, millä me oltihin se palakittu kaiken sen rankan rulijanssin jäläkehen, jonka läpi soli meirät aina kotio tuonu.

vaiskai kirjoitti...

Siitä hualimata, jotta polle oikutteli, olisin mialuhusti ollu joukos! Kuukausiko siitä ny joinki on ku siältä oon kotiutunu, siältä ryssänsaksasta, niinku sä sen niin kaunihsti ilimaasit.
Ihimiset oli ihania ja maisemat ja arkkitehtuuri komiaa.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Vilukissi: Älä ny siälä täräjä.
Arjaanneli: En itte ainakaa tykkää pellisestä vurstista.
Irene: Mähän juttelen aina näille lemmikiilleni oikeen säätyysästi. Tämä kulukupolle on vissihin pantu jonaki maanantakina maailmahan. Öyllä ku tultihin tallillen, taas mun nenähäni kärys joku outo öliyn haju hevoosen vattan alla. Luattamus on karonnu kaharenkeskises touhus.
Vaiskai: Mä jäin kyllä ikävööttemähän niitä hianoja ihimisiä ja paikkoja. Saattoo lisätä näkemystä, ku föliäsin aika hyvin murtehesnansa.