maanantai 22. kesäkuuta 2009

Punaasta mehua

Vähä täs ny pröystäälen. Oon ensimmääsen kerran klumppuusen eloni aikana saannu tiristeltyä punaasista puskamarioosta liäntä pullohon. Mitä tuas ny. Seleväs asias.

Jos ny joinki passaas totuures pysyä, sanoosin notta saalihin pyyrystämisestä asti kaikki tehtihin läheesen perhehen jäsenen kans. Akas ei olisi ollu sinniä koko projektihin, nottei sollu se.

Joskus on retuutettu tänne fyrrykyröös värkätty mehun paharutin. Kituusen klasinaaluusen annista tuli oikiaa mehutiivistestä melekeen kolome litraa. Tuata liäntä ei sitte kyllä arkena ruveta lipittelemähän eikä pyhisinkää, jonsei oo arvovaltaasta porukkaa mehun nautiskelumiäles läsnä.

Joo, tiärän kyllä, notta saisin samaa limotesta kaupasta tosi halavalla. Viittisinkö mä sitte sanua kyläälijöölle mehuni tulovan jostaki vinkuintiasta. Mä nostan pikkuusen noukkaani ylähäppäi ja sanon: Moon itte nämä makuelämykset treenannu aluusta asti tähän pottuhun.

Rippimöykkääset meni hianosti. Herran valittema ei tällä kertaa tiänny koko kirkkokansan rypevän syvimmäs synnin nevas. Entinen kansanerustaja ja ikuunen maratoonari toimitteli jostaki Lasaruksesta ja rikkahasta miähestä. Ei menny kellekkää kohoren, ku oli jo muumiootunehet nua sankarit.

Rippiriakkujaasis oli mukavaa. Isoo porukka muisteli tuntitolokulla kaikellaasta, miton ollu. Mulla jäi miälehen, ku naapurin Vilho oli lähteny neliänkymmennen kilomeeterin päähän kirkonkylähän asioolle uurella moottoripyärällänsä.

Aikanansa Vilho tuli takaasi liniapiilillä ja käveli nyhtyriä kotokujaansa pitkin Anninsa viärehen.
"Ekkös sä lähteny aamulla moottoripyärällä sinne kirkolle", Anni tiarusti.

"Joo, niin lähärin."

"Minkätähären ny tulit liniapiilillä, vaikkoot mun nähären selevin päin?"

"Joku norsu poloki Jawani niin lyttyhyn, nottei sillä enää mihinkään päässy ja sentähären lähärin liniapiilillä," monesta väsyny Vilho kommentootti raukiasti.

Vilho sai kuulemma aikanansa vakuutusyhtiöstä korvauksenki norsun polokemasta kulukinehesta. Saattoo olla vakuutusfirmas ihimettelemistä ensin. Norsu oli kuulemma karaannu jostaki sirkuksesta.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Toisahalle

Rauhatoon sialu ku oon, lähären taas huamenna ulukomaille. Meen kattomahan Suamehen ku häjyysin mässyttää öylättiä ja huitaasoo viiniryypyt palan painikkeheksi. Toivottavasti ei oo ennen tuallaasihin öylättiihin sekaantunu. Mutta mistä sitä tiätää hulivili-ikääsistä näinä aikoona.
Tekis miäli mennä Mikkelihinki, ku siälon Jukolan viästi. Lukiolaaseni lähtis föliyhyn, jos tuallaanen päläkähtämä tulis miälehen. Viimme vuanna käytihin vahtaamas Venlat Teiskos ja haistelemas sitä maailman hianoomman ja puhtahimman urheelulajin henkiä.

Päätavootes on kattua se öylätin kans konstaalu ja sen aihehen kuvaaminen. En oo kuullu, mutta luulen olovani tärkiin valokuvaaja taas kerraasti. Minä, joka puriin rippilahajaksi saamani ensimmääsen kamerani pöyrälle yksin kimmin. Pitihän mun saara seleville kuinka tuallanen vekotin toimii. En ollu ikänä ennen valokuvavehjestä käresnäni pitäny. Hyviä kuvia silläki sitte sai ku sen taas kokosin.

Kuntorastiilla pitääs kulukia ja yhyren kaverin mettää pitääs nilipastaa. Tuvaski on varmahan hommia. Kuinkahan monta tikkaa on taas menny seinän läpi? Oliskohan ne erelliskerran asukkahat, hiiret, honannu sen tikan tekemän kulukuväylän. Nehän kulukoo seiniäpitki, nottei tuskanuitua.

Toimittelen tähän luukkuhun, jos saan Suames olovat koneheni sillen päällen. Voin joskus ajella kiriaston konehenki sivuutte. Heipparallaaaaa. Juhannuksena takaasi.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Moi, monesko känny?

Tutut moikkaa mua nuan halaventavasti. Ne, jokka tuntoo juurta jaksaan. Moon jo pitkän aikaa joutunu vastaamahan, notten oo pysyny räkningis, muttoliskahan viälä pikkuusen alta saran.

Puallustuksekseni sanon, nottoon viäny ulukoosesti säilynehet vainajat kyrölääsen elektroniikkamiähen kehittyvähän kännykkämuseohon, enkä sen tähäre ny mitää tarkkaa lukua pysty sanomahan. Oon varmahan ollu tärkiä henkilö piänimuatoosen museon näytöskipalehien hankinnas.

Oon tiätysti kuliettanu matkapuhelimia niin kauan ku noon ollu automaattisia. Olisko ne NMT-telefoonit tullu joskus 80-luvun alakuopualella. Niitä ensimmääsiä ei voi parahalla taharollakaa tituleera kännykööksi. Luurivehkehen persustas oli sellaanen matkalaukun kokoonen akkumulaattori. Kyllä niitä kantaa voi, jos jaksoo.

Kyllon kaikellaasta tulumunkia tullu näiren nykyysten lelujen kans. Tänäki aamuna yks putos multa vintintrappuja alaha. Siitä vissihin aihes tuli miälehen. Kerranki käyy näin. Ennenhän ne ruattalaaset kesti vaikka mitä. Multa putos sellaanen kolomiotteesehen kurhirren korkeurelta tuvan rakennukses. Jos vain sattuu kaikki osat löytämähän, kones pelas ku kello.

Kerraasti multa putos sellaanen ruattalaanen parinkympin litran öliymaalipönttööhin. Käärääsin nopiaa hian oikian pualoosesta kärestäni ja ongiin sen pois pohojalta. Koko äijjäki oli yltä päältä pian maalis. Puhelin pirätti toimittelemasta, suuttuu vissihin joinki. Oli se niin ryättäänen, nottolisko saanu pensallakaa puhtahaksi. Son ny piirongin päällä muistona.

Multon singahrellu monta kotomaasta foonia seinähän. Nei tykkää sitte yhtää mun seurasta. Moon yllättäny ne tosi monehen ottesehen toimittelemas taskusnani tai nettaamas kaveriille. On niis tiätysti joku nappulalukko teorias. Ei koskaa mun puhelimis toimivaa.

Ny moon ollu aivan ihimehisnäni, ku 29 ekun itämaanen on ollu mulla jo kolomatta vuatta. Ostin toisen maan korttihin saman nimisen. Se putos pian koiran vesikuppihin ja jotenki moittii sitä. Ostin pian tilalle taas samanmerkkisen. Ja katto, se vesikuppihin puronnu rupes taas hengittämähän.

Ny mullon puheliimia vaikka lampahat söis. Pitää ollakki, ku mullon tasaasen aina joku on hakuusas. Sitte toisella hiliaa kyselen, nottookko kaukanaki. Tavallisesti jonku askaresklettujen plakkaris naulas roikkumas piipittelöö.

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Syätävää ja katteltavaa

Äläkää ny maharolliset lukijat oloko kovin vihaasia, ku tällääsiä kuvia lähärätän sivuulleni. Oon noukkinu syätävää akalleni, niinku kunnon pallinaamat tekööki. On kuulemma johonaki looras kylymää jäätelyä ja nuata punaasia mulukkeroota tällätähän sinne sekahan hetken päästä

Mansikoota tuvan erestä ja takaa

Maistuus varmahan sullekki

Minen tiärä miton nämä runsut

Minen tiärä, mikä tua valakoonen runsu on. Oliskohan joku rosacee-heimohon kuuluva. Perunankukan tunnen minäki. Ennen oli kotonani tiato, notta kukinnan aikana voi ruveta käsin kopelooren kattelemahan isoompia perunan jälekäälisiä.

Ny on sellaanen umpikuja, ku tämä vaimoonen sanoo, nottei perunatarhaa ruveta kopeloottemahan ennen ku mun flikkani oon täälä. Mitäs tuas seleväs asias. Orotan ny sitte kynnet pitkällä keskikesän juhulaa. Varmahan se lukiolaanen sitte möyryää mun kans tarhasnani kouluopetuksen antamalla riamulla.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Taas navikoontia

Olin luvannu yhyrelle kaverille navikaattoriamma laihnaksi, ku soli menos muuton tohkehis tila-autollansa Suamehen. Kerrattihin vähä sen vekottimen kuvioota ja sai kaverini sen jotenki tällättyä pirssihinsä.

Laitettihin matkaalian autonkuummiihin mun prässäämääni tuaresta ilimaa. Oli kaveri kiitollinen, ku ei tarvinnu mennä kummisuutarille isoosta rahasta tuata tekemähä. Siihen viärehen sitte poomaa isoo rekka. Kuski juaksoo pää kolomantena jalakana kummintäyttäjiä kohoren.

Hätäänen äijä näyttää mulle lappua, johona lukoo Sara Lee. Olin hetki hiliaa, ku en muistanu tuntevani tuan nimistä ladya. Ja kuinka ollakkaa, kyllä sen serän isoo rekvisiitta antoo säteelyä, nottei okkaan mikää henkilöviaraalu. Ku se kuski huitoo käsiänsä ku tuulimylly ja puhuu jostaki manjaanasta ja viisoo kelluansa.

En ymmärtäny puheestansa ku tuan manjaanan. Se navikaatorin laihnaaja sitte kysyy siltä, notta toimittelekko engelsmannia. Little bit, sanoo hätähousu. Muttei kumminkaa käsittäny mainostamaansa piäntä pätkääkään. Tiäsin justihin mihinon kaffiteheras Sara Lee ja piirtelin spanielille, jonka kansallisuus seleves auton maatunnuksesta, tiän kuvan perille. Soli niin hätäännyksis, nottei joutanu kattua mun piirrustustani.

Siihen kauhiahan hätähän sitte pirättää roskakuski auttamahan kolleekaansa. Ei tuu mitää niirenkää puhehen ymmärryksestä. Spanieli tryykää taas mun etehen. Viisoon sitte ittiäni, minä, näytin ratinliikkehiä, ajan sun erelläs viisooren äijjää. Taputin persettäni ja viisoon, notta tyyrää lähellä peräsnäni.

Välillä spanielin auton hätävilikukki rupes väläkkymähän. Mä vaan ajoon ja epätoivoonen herra tuli peräs. Panin vilikun sen kaffitehtahan eres linikkapysäkille. Rekkakuski teki samoon. Aukaasin sivuklasin ja viisasin sen tehtahan kylttin ja näytin hyvää peukalua. Hyvä nottei kuski tullu klasin läpi, kus se riahuu löytämisensä riamua rekkansa knupis.

Lähärin tyyrämähän toisahallen. Kuninkahan linnan kohoralla jono ei menny etehenpäi jonsei taapperikkää vaikkolis minkä färiset lamput hehkunu. Kravettikaulaseet makas mahallansa hianojen autojensa räikkiens päällä. Uskoovat varmahan, notton konsertista apua kulukuhun. Ymmärrän kyllä; jollaki saattoo olla takapenkillä justihin ostettettua jäätelyä. On maharollista seki, nottoli äitee soittanu pöyräsnänsä ny olovan hyvää luumukiisseliä ja sinne oli kiirus.

Selekes sitte tiäliikentehen tulumunki. Jostaki sivukarulta oli tulos 1700-luvun asuuhin sonnustaantunu rattastajaporukka. Rullaluistinpoliisit ohojas liikennestä ja sikäli ne tööttääjät ei voinu nähärä mitää oikian maijjan vilikuttelua mihinää.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Kiriat

Tupakissi haastoo mun asiahan. Kiriani on niin erikoosia, nottei niistä voi kukaan verellä eres huumoria. Minen tiärä onko mulla piretty piänenä liian aharasta pipua vai asutettu sian kans samas karsinas.

Ykköskiriani on kolmannen valtakunnan nousu ja tuho. Ykseliitteenen amerikkalaasen lehtimiähen spektaakkeli herra Hitlerin touhuusta. Ensimmääset 1250 -sivua oli vaikiaa, ku piti koko aijjan luurata viittehiä. Toinen osa meni jo nopiempaa, ku oli pääsny kuusalle viittehien kattelemisesta.

Ny mullon menos Leningradin 900 kauhun päivää. Ov vähä kans hirasta lukia, mutta tosi aukaasevaa. Tämon kans jonku amerikaanon tuatosta. Oli siälä suamalaasekki sekaamas, vaikkei niistä palio huurella.

Nymmoon kans lukemas kolomatta kiarrosta suurta maailiman historiaa. Soon kirahyllys melekee metrin mittaanen paperikasa. Aina ku akan silimä välttää, luen tiatosankiriaa kiriaan kiriaamelta. Puhelinluettelua en oo viälä alakanu tavaamahan muutoon ku tarpehen tähären.

Luin joskus nousevas kukoostuksesnani raamatun ja kalevalan. Hianoja juttuja oli molemmis. Mullon hyllys Valtarin Sinuhe ja muutama Lisa Marklundin kiria. Oikee alakuperääsellä murtehella. Otan jonku nuasta pian silimiteltäväkseni.

Akkani aina imehtelöö, notta kuinka mun aikani kuluu tuntikausia silimitellesnäni jotaki karttakirioja. Näen siinä hyvää. En oo ainakaa silloon mihinää pahanteos, ku vahtaan rakkahiani. Ainahan oon jonkullaases vääryyres päällepäsmärinä. Tua ny oli suuri vitsi. Tosi huano.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Katees?

Luin justihin suamenkiälen tohtorin Minnan Aallon arvostelua Hannu Raittilan viimmeesestä kiriasta.

Kiriaalija oli ollu täälä jollaki palakintomatkalla tutkimas uusia ulottuuvuuksia tuatontohonsa. Oon varmahan nähäny äijjän, kunon kuulemma ollu joka päivä lueskelemas hesaria pappilas, suamalaasten laumaalupaikas.

Kiriaalija oli johonaki hirviäs vesisatehes hoinaantunu pyäränsä seliästä johonku lähikapakkahan. Oli kyselly porukalta, notta saisko jollaki tolukulla tilattua taksia loppumatkaksi. Kukaa ei tiätysti ollu käryyllä pikkuustakaa matkaa kyselijän tarkootuksesta.

Oli sitte kiriaalija jollaki ihimeellisillä käsimerkiillä taivastellu, ku on palio pirssiä kapakan pihas. Jollaki mulukomaalla, olis itte imes peilaantunu kaliootteliootten kaalihin. Joku oli sitte käsittäny, notta kiriaalija haluaas kyyttiä telttahansa, ku on niin tuaresta ilimanalaa.

Joku älykkö oli sitte inannu kulukijan haavehet. Oli tiaroottanu asiansa koko ryyppy seuruehellen. Kuskia olis ollu pilivin pimeen, mutta kukaa ei tiänny mihinä kolomen kilomeeterin pääs ololova kylä on.

Kyllä tua Minnan arvostelu kiriasta ja sen piirtämästä asiasta on torellista. Kuka kyrööläänen ei tiärä mihinon Isoonkyröön rautatiäasema? Soli Orismala joskus, mutta ei eres lauroolaaset aja koskaa aseman sivuutte. Maailmas eletähän tosi piänillä vaikuttehilla. Täälä.

Vai Ruåttihi

Luin jostaki hetkuunen aika taapperi, notta autolautoolla matkaalu Ruåttihin on alakanu viiskymmentä vuatta sitte. Uutisen mukahan ei vaiskaa, Vaasasta on seilannu Korsholm III jo palio ennen Siljojen ja Viikinkien reissaalun alakua.

Oli sillä Korsholm kolomosella hiano seilata. Vesi oli tyyni ku mikäki jäätikkö. Piäni poijjankolli oli näkevinänsä samasta klasista yhtaikaa Vaasan sisäsataman ja Holmsundin. Muistan kattoneheni, ku mua raavahampien kupit pakkas kaatulemahan siinä tyynes.

Soli hianua aikaa, ku Vaasasta viälä pääsi tavallinen tulumuajaki tuuleentmaha. On se vissihi nykki maharolista, jos on voittanu lotos tai periny jonku silimäpualikanttorin.

Ku se Estoonia putos pohojahan, lullaalin yän märkää unetoonta kakaraani pitkin vainioota. Nukahti sitte unehensa ja mä tormasin teksti TV: hin. Oli puronnu Estonia meren pohojahan ja ensimmäästen tiatojen jäläkehen kaks ja pualituhatta ihimistä sen joukos.

Tuli silloon taloos hiliaasta, ku ilimootin uutisesta. Justihin oltihin ajeltu sakilla samalla paatilla Vaasasta Uumajahan ja takaasi. Soli silloon eri niminen. Paatti.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Enkeli on

Oon tuhurannu taas valokuva- aihehen räpsääsemälle pikkuusen sinne päin. Täs kuvas on enkeli kirkon seinäs. Se pyllistää ahteriansa parin saran meeterin pääs olovaa toisen heimolaasten kirkkua kohoren.

Kuva vois olla vaikka Pässimmäen bulevardilta, muttei oo kirkkoja siälä. Tämon Brnosta parisen vuatta sitte huitaastu. Sanoma on kuulemma huanon kuvan osoottama; toisen virren veisaajillen.

Multa loppuu jostaki syystä sontasioonin lukuoikeus. Ny oo heppoosten juarulehtien varas Suamen asioos. Täältä voin sentähären ostaa viälä sellaasen aviisin ku itte haluan. Varmahan saisin sen siioninki, muttoon ny lakos sitä kohoren.

Tosi palio mua kiinnostaa jonkun hunk -tanssijan ja kummitissin elämisen vaikeus. Leena tai joku toinen saattoo olla Hajlliksen miälireppana.

Keskisen Vesakin viälä hukkas miälitiättynsä johonku soosihin. Katrihelenasta uskon kaikki. Soon pirtiä ja varmahan myänteenenki. Siitei voi teherä uutisankkoja.

Meria teköö tarinoota ja kansa syää niitä. Eruskuntavaaliista ei oo mitää kirioottettavaa, ku isoo porukka eherokkahista on vähän väli tutkintavankeures sotkujensa tähären. Tällääses hunk -huumas varmahan sipistähän johonaki Natohon liittymisestä. Ny ku on huamio toisahaltaanen, on hyvä aika kiriootella sopimuksia ala.

Mitä sitte ku on liitytty? Ei mitää. Koirat haukkuu ja karavaani kulukoo. Om muutoosta Naton päämaja vaihtamas tiän toiselle pualelle. On pikkuusta suurempi kylä lyäty mäsäksi konttuurin tiältä. Ei pääse tavallisilla evähillä syätetyt lähimaillekkaa tyämaata. Verkkoairan välistä vaan näkyy, notton palio piuhoja laitettavana maanaluusehen.

Varmahan pian putiini ja opama heittelöö valokaapeliilla toisillensa hyvän yän pusuja. Ja miksei tarukin. Tarushan on viähätysvoimaa kummallekin herrallen. Ulunäön pualesta sen luulis olovan hyvä kokkikin.

Omppu kasuaa



Ny kasvatan tosi miäles tälläästä syätävää. Soon joku valakian kuulahan tapaanen heti syätävä omena. Jos se kerkiää purota puusta, soon melekee pilalla. Yleensä soon ollu valamista nassuteltavaa juhannuksen tianoos. Tuun silloon lukiolaaseni kans Suamesta tänne omppukestiihin. Toisen lajin omppu kypsyy vasta pikkuusen ennen ku maas alakaa olemahan rähämää.

Mulle rakkahat hernehet ja perunat on komias kukas. On ruusukki, mutten saa niistä eluani ja ne jää aina mun selekäni taa. Punaanen viinimaria rupiaa pikku hiliaa färittämähän poskiansa ja syksyllä tälläämäni valakosipulit kaateloo jo ruskeeta varsiansa. Saa vissihin ruveta nostelemahan orsillen.

Oon justihin tekemäs jonkullaasta rikosta. Kastelen kuvas olovaa omppupuuta. On ollu tosi kuivaa viikkotolokulla. En tiärä onko tullu kastelukialto, ku oon ollu toisahalla. Jos kastelukiallon aikana puutarhas näkyy helikopterista letkuja, pian on oven takana ystävällismiälinen poliisivirkaalia. Sei kysy tai sano mitään muuta, notta ku jotta viittiiskö veren (vesi) haaskaaja pistää kätyyses selekäs taa, jotta saarahan raurootettua.

Peli on tuas asias harvinaasen yksseliitteestä. Sellihin iliman tuamiota tai päätöstä. Minen kyllä tiärä, kuinka menetellähän jos sattuus klottaamahan keräämällänsä saretverellä. Nykyysis rakennusluvis on ehtona, notta saretvesi pitää kerätä taltehen. Ja jokku politiikan ihimelapset on jo eherottanu, notta saretvesi pitää tällätä veronalaaseksi tuloksi. Kuinkas muuten.

Kyllolis hianua jos sataaski välillä. Sitte ku rupiaa satahamaha, sillei oon mitään määrää tai mittaa.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Joskus huvittaa olla kotona

Koskaan een oo sanonu, notta mua huvittaas olla kotona. Ny on sellaanen kummallien tunnes päällänsä. Ny justihin en oo menos mihinkää, mutta huamisesta en tiärä.

Täs on hyvä ja saa paskantaa pyttyhyn. Reisus säästän kemikaalilootani ja pyllistelen puskihin laillisuuren rajamais. Joku piäni sivistymättömyys sivistyksen keskellä jää muilta huamioomata, niinku oon laskeskellukki.

Minen usko, notta mun elämäni parahat hetket olis luuratesnani maailimaa saunaluukusta. Vois oikiasti ollakki, muttei mun humeeti riitä ku pariksi minuutiksi. Mitä siitä sitte, ku kaikki perimäjäriestykses alemmas olotilaski olovat ymmärtää pässinpäätä mun koros.

Joskus ennen rippikouluikää sain ittelleni tolokkuhun, notten murehri mistään. Asiat tuloo etehen, jos on niillä päillä. Jos en olisi tuallaasta ratkaasua teheny, voisin suunnitella nykki kuinka isoon rekan nokkahan pitääs tyyrätä, notta hyengitys loppuus.

Tiätysti tämä oli vain ajatus. Kyllä alle rippikoululaasen iäs tapahtuvat asiat on myähempää elämää ohojaavaa. Mun tuloo suuri suru, kun taas suames on lama ja isät ja äireet kotona tyättömänä. Jos on oikia asennes kotona, koko sakki päriää ja tuntoo kuuluvansa yhtehen.