keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Tour tuloo, ookko valamis?

Joo, oon. Meinaan larata kaikkien kamerojeni patterit niin täytöhön ku niihin virtaa mahtuu. Kaikkien pyäräkilipaalujen äiti, Ranskan ympäriajo menöö karunpualohoosen klasimma aluutte pyhänä.

Minen käsitä pyäräälystä yhtää mitää muuta, ku sen notta trampiista veivatahan, jotta pääsis nenän näyttämähän suuntahan. Senki käsitän, notta mitä vinkiempää polokoo, sitä nopiempaa on perillä. Puhun viäläki pyäräälystä.

Mullon yhyren suamalaasen pyäräälypomon setvitys sähköpostisnani lajin ideasta. Pitää lukia ja kerrata asioota. Jostaki kummallisesta syystä en ymmärrä vapaaehtoosesti, notta minkä tähären veivaamiskilipaalijat tahkuaa tuntikausia porukas ja sitte loppuriuhnaasu ratkaasoo voittajan.

Ei ymmärtäny nykyynen kansanerustaja, sarasosan Magnussonille hävinny kilipasuksittelijakaa. Näytösluantooseesti kurikkalaaselle oli tehty mittojensa mukaanen kilipafillari seinäjokelaasehen sessiohon.

Sanoo ihimettelehensä, ku muut putos heti aluus niinku hilset päästä. Suksimiäs tahkos yksinänsä pitkin alavia peltoteitä. Kattoo taittensa ja ketää muita veivaajia ei ollu yrelläkää suaralla ku hää.

Suksimiäs näki maalivattehen eresnänsä ja oli varma voitostansa. Yhtäkkiä jostaki takaa tormoosti sata muuta pyäräälijää ja paineli suksimiähen sivuutte ja voittolaumana maalihin.

Mä yritän ny taas kerrata, notta mikä tuas tahkuamises on oikia pelin henki. Voin ny sanua ainaki ittelleni, notta saisin asian seleväksi kysääsemällä tämän kylän pyäräälylegendalta Eddy Merxksiltä. Taisin kiriootta väärin.

Kerran menin vasiten vahtaamahan jotaki pyäräkisaa. Mä en saanu mitää syrämmen tykytyksiä siitä kisasta. Ne pyäräälijän meni niin lujaa mun sivuutte, notten oikiasti eres havaannu koko tapahtumaa.

Eläkkehellä?

Harvoon oon nähäny ja kuullu leidiä joka on jakanu julukisesti rasiaansa. Ny BBC -kanavalla on joku kävelykepin kans kulukeva ammatinvalintansa teheny ikäihiminen. On tainnu jo jäärä eläkkehelle.

Hänen elämänsä nykyysin ei kuulosta millään lailla huanontuvan taustastastansa. Vaikuttaa, notton ollu hyväntekijä ja ymmärtäjä.Käsitän, notta harmaahapsi tuntoo ittensä entiseksi sosiaalityäntekijäksi.

Tämäntyypiset asiat ei oo pyhäkoulus opetetettavia. Ymmärrän ny kumminki tuan naisen miälipitehenä sen, notton ollu tärkiä täs maailimas. On ansaannu kunnon tyänteosta kunnon eläkkehen. Haastattelus tua leiri oli tosi ylypiä elämänsä saavutuksista.

Mun ei tuu ottaa kenenkään ammatinvalintoohin mitään kantaa. Elämä on.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Tärkiää

Mikää muu ei oo tärkiää, ku puriehrus vaan . Näin lauloo joku Lasse, oliskohan ollu Mårtensson.

En oo poliitikko, mutta pikkuusen oon ilahtunu, ku joku Masa vaihrettihin Marihin. En sanotuksi saa, kuinka palio uskottavammalta hallintonainen vaikuttaa ereltäjähänsä nähären.

Varmahan Masa oli hyvä siinä Hesan yläreunan leheres aikanansa. Ei ainakaa tarvinnu änköttää tankerokiältä.

Ihastuttava Mari on saanu palio kunniootusta hyvän vöörin kiälensä takia. Marin kotopaikalta on tunnin matka ruattalaasseurulle ja likka on täysin kiälitaitoonen. En ihimettele tiätystikkään tuata, mutta kunniootan. Hää ei taira olla pakkoruattin vastustajia.

Mistä tuallaanen sana, ku pakkoruatti oikee juurtaa? Onkohan ne Kariala takaasi ihimiset nuan pössöjä. Oikiasti en tiärä miston kysymys. Mullon viis päästötokaris hurrista, muttoon sen kiälen eherottoon kannattaja.

Pyssyys ny sitte

Joku ameriikan korkiin oikeus on kiältäny joirenki osavaltiooren pyssynhallittemiskiallon. Tämä on oikia päätös, jos joku ylehensä voi olla oikia. Ne ei tarttee ruakaa, jokkoon puhoottu pyssyn paukuulla. Elämä helepottuu tosi palio ja varsinki näliänhätä.

On heleppo olla toisinaanajattelijan Pentti Linkolan linijoolla. "Mikä olisi ystävällisintä, mitä voisit tehdä hukkuvalle, joka riippuu veneesi laidassa?" Linkola sanoi joskus, "lyödä riippujalta sormet poikki."

Joskus vuasisaran aluus pykättihin Lauhanvuarelle ensimmäästä näkötornia ryssävallas. Joku siperialaanen oli putuamas siätä ylähältä. Isoo pomo avitti putuamista lyämällä kiikkujan näpit irti.

Yksinkertaaset suamalaaset toliotti peliästynehenä pomon hommia. "Kooli mikä kooli," mainaasi tsaarin lähettiläs.

Amerikkalaasehen oikeustajuhun kuuluu täyrellinen vapaus, niinku kualla jonku pösilön laakista. Oon niin helevetin tyhymä, jotten osaa arvostaa tuallaasta vapautta.

Niinku vissihin Suames on kerätty ylimäärääset tussarit taltehen, voi tavatonta ku silti präiskyy koko aijjan. Justihin Ylistaron ja Vaasan akselilla joku älykääpiö ammuskeli kaikkia mikkä liikkuu.

Toivon tiätysti hartahasti, notta Suamen valtio teköö sellaasen päätingin, jotta pyssyjä ja paukkuja ruvetahan jakamahan kaikkille niitä tarvitteville. Rupiaas tyättömyysluvut kyllä alenemahan kovaa vauhtia ja saataas hommata viarastyävoimaa pulahan. Sitähän on kaivattu.

Silti tuntuu joinki epäreilulta ruveta puhkoomahan ihimisiä matkan päästä pyssyllä. Vanhanaikaanen kauhavaalaanen on reiru värkki. Sen kans pitää ottaa lähikontaktia, mikä on vähenemäs suamalaases yhteiskunnas. Eiku reikä kroppahan sillä kauhavalaasella ja sitte viälä pari pyärährystä siälä reijjäs. Siitä se lähtöö, henki.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Rottinki

Oon ollu jonku selevittämättömän terveysasian takia pihalla niinku lintulauta. Neliän vuaren aijan lykittihin mun keuhkoohini kaikem maailman letkuja ja näytespalanipistimiä. Mitää selevyyttä ei oo tiätystikkää tullu.

Mä lähtisin vaikka heti nykki lekurihin, mutta vain johonku krokotiililekurihin. Ihimislekuriihin en enää luata yhtään. Tästä asiasta en puhu enää eres ittelleni. Hatuttaa tämä nuaruuren kuluminen ihan turhanpäivääsen asian kans.

Kuvani on rottingiista. Ainaki suksikepit ja ongenvavat oli ennen sellaasesta värkistä tehty Olisko tua nyt sitte bambua vain mitä.

Rakkahani on määränny monehen kertahan tuhuamahan hianon kasvin. Oon ystävällisenä elehenä sanonu, notta tuata puskaa mennähän tappahan vain mun raatoni ylitte. Nua piänet rottigin pojjat tuloo ihan hirviää vauhtia elämän markinoolle. Aaamulla tumppi voi olla vain viissenttinen ja illalla vaaksan mittaanen.

Oon vähä tuumannu jemmata parahultaasimmat rottingit suamehen viätäväksi. Niistä sais kakararani ja kakaran kakarat suksikeppiaihiiota ja rökkähän pyyrystysvapoja

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Ny

Toisen saron sipulia

Runsuja

Blommor

Perunan varsia. Ainaki marraskuuhun asti meillon uusia perunoota. Istutettujen ikäjakautuma on sellaanen.

Omenan raakilehia. Parin viikon perästä saa näykkiä.

Maistuus varmahan muillekki. Oikiaa saasteetoonta mansikkaa on täs. Taisin laittaa maahan eri ikääsiä mansikoota. Oon nauskutellu marioja toukokuun alluusta alakaan. Erellisvuanna mohomellin viimmeeset mansikit neliäs päivä pukkikuuta.

Maasturin vantehesta pykätty kuumootusvehejes ei maksanu mitää. Hitsoovehkehistä oli annettu lunnahat. Kalat on ostettuja.

Vai kaali. En uskoosi yläreunasnani olevan nuan älykästä.

Mulle turhia runsuja. Mitä lie.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Rakkaus on tai ei

Kotini ikkunasta näin tällaista. Kuvassa on kuusi pulua, mutta oikeasti vain kaksi. Tämä on jonkinlainen kuvasarja. Yritin kuvata tätä paria moneen kertaan ja vihdoin onnistuin. Minusta näytti, että meneillään on jonkinlainen perhetapahtuma ja sen selvittäminen.

Ehkä noin viikko sitten seurasin naapurikylän sairaalan parkkipaikalla vastaavaa sessiota. Harmi, ettei kamera ollut silloin mukana. Siinä tapahtumassa kaksi lintua istui räystäällä. Oho, yksi lintu enää.

Pian lohduttajaksi tuli uusi seuralainen, jonka kolmas ajoi tiehensä. Tämä tavoiteltu lintupersoona istui kaapelilla, kuten kuvani otukset. Yritin siinä miettiä, minkälaisesta asiasta olisi ollut puhetta. Minullehan eivät toisten asiat kuulu ja jätin asian sillensä.

Asioita on ehkä turha miettiä kovin analyyttisesti. Joskus pelkkä elämän seuraaminen vailla kommentointia voi olla kohdallaan. Montako kusiaista ja muuta hyötyelukkaa kuoli tänään jalkojeni alle, kun tepastelin takapihalla hemmetin isoissa kumisaappaissa.

Voisin jollain lailla kuvitella, että niiden kumisaappaitteli alle tuhoutuneiden luontokappaleitten elämä olisi vähintäinkin yhtä arvokas kuin omani. Minä en kumminkaan ole niin korkealla hierarkiassa, että pystyisin millään tavalla realisoimaan elämääni saati niiden pienten.

Minun nykyiseen päätäntävaltaani ei kuulu, että teenkö väärin hiippaillessani puutarhassamme. Voisihan asian väistää sillä tavalla, että mikseivät ötökät väistäneet, kun iso möhkäle lähestyi. Mutta meinaan mennä huomennakin pihalleni.

Vintturanaamallako lakia säätelemähän?

Tämän paikkaanen lehti irvaali hianosti. Lakia lähäretähän ny säätelemän miälikuvilla, muttei totuurella. Täs maas poliitikot on samallaasia kualiahaksi puhujia ku Suamen hallaperilläki.

Kun katton nuata eherokkahia tiänvarsiplakaatiisnansa, en voi erootta ihimistä siksi mikon ollu telekus tai joskus karulla nähtynä. Photoshop on sellaanen tiatokonesohojelma, jolla saarahan varmahan veisteltyä mullekki ihimisen näköönen päällenäkö.

En oo ny kumminkaa eherolla, eikoo senpualehen naamaani yritetty sorvatakkaa. Sitte ku moon eherokas vaikka tämän maan kunkuksi ja jos joku on kiinnostunu mun pläsistäni, meinaan olla oma itteni. Mun turpajouhia tai nenäkarvoja eri raasteta millää tiatokonesohojelmalla.

Minen oikee oo träillä siitä, nottolisinko pareen ajamahan kansan tai kansakunnan asioota, jos mullosin siloosemmat posket ku ny. Varmahan kansa rakastaas mua ja uskoos muhun paremmin, jos näyttääsin Britneyltä tai Bechamilta eli Barakilta.

Täälon nua hallitukset kaatuullu ja notkunu monta vuatta. Jokku älykääpiöt viälä keksii, notta entinen pääministeri Herman Van Rompuy on hyvä pääministeri koko helevetin Euroopas. Ei oo taas sen kommin ollu mitää tolokkua asiooren hoiros täälä. Tuan kaimani Hermannin takia taas ollahan johonaki valiis.

Mutta mikoon mä näistä asioosta flänkyttämähän. Hyvä ku saisin omat asiani pysymähän reiras. Joskus vaan tuntuu, notta itte pitääs teherä, jotta sais asiat järiestyksenhen, vaikka huonohonki.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Minä ja toinen

Eräänä päivänä olin ihan läkähdyksissäni aivan vieraan kissan silmiin. Tuo ihastus vartioi edelleen postilaatikkoamme. Kissan silmissä on jotain...

Minulla on täällä omia elämiäkin. Kadulta löydetty on vieläkin jonkin verran etäinen, mutta nykyisin hyvä tuttu ja kaveri. Ei edes näyki enää pikkujähnässä.

Sukukoira on kuin itseni jatke. Siis ei se katukoira. Mister herra kyhnää vierelläni aina kun se on mahdollista. Voinko huitaista nokoset sohvallani ilman että tuo ihastuttava, mutta lievästi ylipainoinen hundendaali vääntäisi itsensä viereeni? En voi.

Tuo sudensukuinen eläin on aina siellä missä minäkin. Ja täysin kiinni minussa. Me. Aikanansa kun kuulin rotumääritelmää, olin kauhuissanani. Toinen terroristi ihmisen kotiin! Ei, sanoin.

Tämä Mister herra on kuitenkin aivan ihastuttava eliö. Mitä nyt on muutamat puput ja mirrit raastanut. En voisi ajatellakaan uskollisempaa kumppania kun tämä russeli on.

Uskollisuus on minulle ihastuttavaa. Ja varmaan hänellekin. Me emme voi elää elämää erikseen. Mikään ihmisten välinen rakkaus ei voi olla niin syvää kuin on eläimen ja ihmisen.

Auto-nojoo

Suomessa ymmärretään auto yhtenä sanana sanottuna liikkuvaksi kulkuvälineeksi. Mun isä ja paapat olivat niin köyhiä, etteivät he omistaneet tuollaista kurjuutta.

Toivoisin, että voisin kaivaa jonkun esivanhempani heinäkasan alta auton. Toive on turha.

Nykyauto on muovia ja jotain toimimatonta sähköjärjestelmää. Minulla oli ennen Fiat 600, joka oli vain auto. Makaroonin syöjät olivat ajatelleet.

Nykyinen hieno, nahkasisusteinen kulkuväline viihtyy pitempään ehjäämöllä kuin kuvitellussa käyttöpaikassaan. Tässä turmiossa on kaikki mahdolliset nykyaikaiset järjestelmät, mutta tämä ei toimi.

Minä, vanha mustakätinen maaseppä, en voi tälle mitään. Minulla on sähkömittari, mutta en voi millään lailla tulkita sen avulla kulkineeni yskiä. Ottaa sekin vielä päähän, että ehjäämössäkään ei pystytä mihinkään.

Seuraavaksi en osta autoa. Kuljen käypälääsenä tai opettelen ajelemahan venehellä. Viälä ku sais siivet selekehänsä.

Rosvot vallas

Kyllä ihimettelen huulet pyäriänä, minkälaanen rosvoporukka Suamia hallittoo. Joku Kekkosen aikanansa kehuma poliitikko näppäälöö kakaroolle tarkootusperääsiä tekstaria ja antaa kestitä ittiänsä jonkun osapualen tarkootusperääses halus. Ja joinki yrittää erustaa kansaa.

Mä ihimettelen täältä, jotta mikä helevetti on, nottei Suamen asioota kerkiä hoitamahan kukaan rehellinen ihiminen tai porukka. Vanhanen, Kanerva, Keskusta, Vihriälä, Urpilainen....

Oon kääntymäs kansanvallasta harvaanvaltahan. Joku sellaanen äijä ku Kekkonen oli, pitääs saara ny jollekki lavittalle. Miataan Jussin ei tartte niittää eres partaansa, ku solis uus Kekkonen. Jussis olis se hyvä puali, notton rehellinen eikä kusipää.

Suamen kansa on kirutettu tsaarin ja Kustaa Vaasan aikana ihan ruvelle. Kaikkia esivallan erustajia pitää totella ja kumarrella. Vain huanosti otettavas vaihtoeheros asuusin tuallaases presitenttivaltios.

Onneksi maailima on isoo. Ei vättämäti tartte vahaharata viärestä suamalaasta sekoolua ja oman erun kraappimista.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Kiäli

Mulle kiäli on joku nenän alla heiluva klipares. Mä en osaa toimitella ku oikeen hyvin suameksi ja meleko hyvin ruattiksi. Itikas en osaasi teherä mitää. En ainakaa kiäliä lukia.

Kiäli on mulle sikäli ongelma, jotta en pysty näkemähän unia ku suameksi ja ruattiksi. Mä tunnen elämäni täälä rajoottuneheksi kiälen takia. Tämän maan yks viralllinen kiäli on saksa, jota osaan aika hyvin. Mihinä tuallaasta hitleriä voi käyttää? Kysyn brysselilääses kaupas, kuinka palio vekottimenna oikiasti maksaa.

Mulle vastatahan, joo. Englanniksi. Mä en osaa sitä kiältä, ku mun muutosvastarintani on heittänyt puhumasta oikeen. Huvittavinta on se, jotta ymmärrän sitä kiältä melkeen yhtä hyvin kuin pohjanmaata.

Nyt pärijään aika hyvin paikallisella kiälellä. Hollanniksi, mikä on täälä oikiastansa flaamia. Mun äiteeni on Flander ja sen lähisukulaaset Flaamingia. Niinpä.

Mullen on tosi vaikia asia tiätää tai olla tiätämätä, onko mun suku jostaki täältäpäi lähtöösin. Kuurensaran vuaren päähän on asiat selevät, mutta kuinka siitä taapperin?

torstai 10. kesäkuuta 2010

Koo-koo-koo

Picea Abies auttaa ihmistä kerkillänsä. Pistele niitä naamahas, niitä kerkkiä, hengitysongelmas ja yleenen pahoonvointi lähtöö huitsin nevarahan.

Paitsi, että kirjoitin tämän kasvin nimen varmaan väärin, olen sen ihailija. Se on suomeksi kuusi. Aikoinaan se oli minun maailmani, seikkailupaikkani ja koko silloinen tuleva elämäni. Kuusi, niin. Se puu kasvoi kotini pihalla. Se puu oli minulle tärkein kaikista. Sen puun luoma maailma saattoi minut ammatinvalintaan ja harrastuksiin.

Tämä ei ole viinakauppa vaan ihan lähikauppa. Tässä maassa juodaan paljon enemmän maitoa kuin Suomessa. En tiedä, kuka noita oheistuotteita nauttii.

Tähän mennessä joku ihastuttava espanjan etana on varmaan syönyt kaalimme. Jo yhden yön jälkeen, saas nähärä. Tavallisesti on näin käynyt,

Mua ihastuttaa oma viljely, mutta tässä maassa se on haave vain. Jos maksat viher rentuista vain muutaman sentin, miksi kasvatat niitä itse. Tämä on kai kotoa opittu tapa.

Kaali on kaali. Esimerkiksi minun yläreunassani se on madonsyömä. Tunnen niin.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Suvun jatkes

Vahingos huamasin paikallisesta kulttuurileherestä, notton pian Flanderin suvun rookaamispäivä kesäkuus Kalliojärvellä isoommas kyröös. Vähä kuurnikoottin, kun on äiteeni Flander

Mitä tälläänen tiätää tuahon mitää sanua. Istun ja makaan nykki Flanderis ja oon äiteeni pualelta Flander. On tehenehet Jyri Järvenkylä ja Kyrönmaan Juuret -porukka mahtavaa tyätä. Pitää kyllä ihaalla tuloksia, www.vilppula.com

Luulen, nottoomma melekee kaikki pohojaasen murtehen blogaajat sukulaasia keskenämmä. Ainaki nettiystäväni vilukissin suku liippaa justihin kohoren. Sanoovat, nottootta melekee kaikki saman näköösiä ja ainaki saman tapaasia. Nojoo.

Mitä kiältä ne ennenvanhaaset oikee puhuu? Eisunkaa niillollu siitä väliä. Nykyysin johonani kunnis puhutahan hurria ja toisis kunnolla. Joku Komossalaanen saattoo saara hyvän äkehen vetäjän ja imettäjän Hyyriästä. Kyllä silloon on joinki puheesnansa päriätty.