Suomessa ymmärretään auto yhtenä sanana sanottuna liikkuvaksi kulkuvälineeksi. Mun isä ja paapat olivat niin köyhiä, etteivät he omistaneet tuollaista kurjuutta.
Toivoisin, että voisin kaivaa jonkun esivanhempani heinäkasan alta auton. Toive on turha.
Nykyauto on muovia ja jotain toimimatonta sähköjärjestelmää. Minulla oli ennen Fiat 600, joka oli vain auto. Makaroonin syöjät olivat ajatelleet.
Nykyinen hieno, nahkasisusteinen kulkuväline viihtyy pitempään ehjäämöllä kuin kuvitellussa käyttöpaikassaan. Tässä turmiossa on kaikki mahdolliset nykyaikaiset järjestelmät, mutta tämä ei toimi.
Minä, vanha mustakätinen maaseppä, en voi tälle mitään. Minulla on sähkömittari, mutta en voi millään lailla tulkita sen avulla kulkineeni yskiä. Ottaa sekin vielä päähän, että ehjäämössäkään ei pystytä mihinkään.
Seuraavaksi en osta autoa. Kuljen käypälääsenä tai opettelen ajelemahan venehellä. Viälä ku sais siivet selekehänsä.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti