keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Naamakiriaa pläsihin

Mun sakiaa aivostuani korventaa sana facebook. Tuallaasehen yhteesöhön ku ittensä tällää, itte kukin saa vastata ihan itte tuelevaasuurestansa ja viälä toistenki. Mutta ei se oo ihan nuan selekiää. Mun melekee kaikki kaverit on tuas paskaluukus. Orotan vain päivää, ku siältä rysähtää ja miltä kohoralta. Pitääs kunki vaharata, mitä sinne tällää.

Joku pohojalaanen näillä linioolla olis saanu jostaki päiväntasaajan maasta ittellensä aroptiokiharatukkaasen. Mitä muuta onnia kukakin on saanu, niistei palio toimitella.

Tälläänen fasepuukki on tosi vittuusta ympäristönsä turvallisuuren tähären. Sinne ku tällätähän aukinaasin ovin tiatua ystävistänsä ja sukulaasistansa. Naamakiriahan rupiavan kannattaas pikkuusen huitaasevan huulta sellaasen kans joka siälä jo on. Niinku valaastusmiäles. Jos joku on yhtä huano engelmanni kummä, sinne voi tällätä kruksia ihan mihinkä sattuu ruutuuhin.

Mullon aikuusia ja lain jäläkehen alaikääsiä kakaroota. Kuka nykyysin kerkiää vahtia korvantaustat märkinä olovien konhaaluja. Tiärän, notton kaikki mun jäläkelääset fasebuukis ja mones muus sonnas kans. Minä takkuan vain eläväs sonnas.

Orotan jantus jaloon, notta ny jo näkynehet marot naamakirias villittöö koko palavelun ja ihimiset kässääs itte oman ja läheestensä turvan olovan hiuksen ohkaases varmuures.

Oon kyllä silloon ihan otetus tilas, jos joku on onnistunu tumpuloomahan Paavin luukkua. Siältä vois mulle tulla vaikka sopalle pyyntyä tai vaikka kuivia leipiä syämähän punaanen viini kastehena. Paavillekki sanon notta ei, jos tulis siältä jotaki ruskian reiän ritarin palavelustariontaa tai pyyntyä.

Ei kommentteja: