Mua raisteloo oma kömpelyyteni. Joku viikko sitte onnistuun tälläämähän oikian pualohoosen peukkuni rautaoven välihin. Ottaa viäläki kipiää ja kynsi on lähteny.
Tänä aamuna onnistuun tälläämähän sen tervehen peukun ovev välihin. Piti lähtiä lekurillen ku veri tirskuu pitkin laattioota.
En oo ihan varma, mutta pitääs vissihin pirättää olemasta. En käsitä, notta toispualohoosilla tairoolla yritetähän suksitella elon laruulla. Itte oon oikias siinä asias, notttoon saatanan tumpelo ny.
Elämäntilantehet ov varmahan suunattu kehitystä ittestä toisahahalle. Mun ei oo pakko sanua miälipirestä eres ittelleni.
Lähären koirien kaa. Nupisuttaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti