narua

Jonotin jonku turhanpäiväästen puutarhakalujen varaosahyllyn viäres. Äijä kysyy multa pelekioaksi, notta mitä sullen sais olla. Mä siihen suameksi, notta tälläästä nuaraa muutama meeteri käresnäni olovahan pätkähän viisaten.

Kaikellaasihin ufoohin tottu kauppias tiarusti, notta meeterikö riittää. Mä sitte tuahon, notta moottori on kuule kaukana siitä krivasta, mihinkä tuan narun pään meinaan ratustaa. Näytin kaharen kären minkälaanen teelmäs mullon. Vaihroon sitte kiältäki.

Kauppias oli kauan johonaki kaluvarastos. Tuaa sitte mullen pari meeteriä tarttaamisnarua. Kysyy notta piisaako. Sanoon notta joo, ku ilimehestä päättään epääli mun kiatovan uuren ostokseni kaulani ympäri. Koitin sanua, notton heinänpiänistimestä loppunu naru, jotta siihen loppumisehen mä ny haluaasin lopun enkä omahan elämähäni.

Joo kaks ja puali kreikan ja portukalin hynäs sanoo kauppiahaksi syntyny tiskinassu. Kaivoon tasarahan, ku ajattelin notta lykkää mullen drakmoja takaasi isoosta rahasta.

Siinoli matkalla toinenki puari. Yhyren kaverini ohojehen jäläkehen puhuun siäläki suamia. Kaverini on sitä miältä, jos ei suamella päriää, pitää pysyä kotona. On kulukenu monet maanosat eikoo puheenparttansa mulukannu.

Kassalikka tiarusti, nottonko mulla kaupan kuponkia. Kiällin sellaasta mulla olovan. Sitte sanoo mun hankintani hinnan. Kysääsin suameksi, nottonko sulla paristakympistä antaa takaasi. Sanoo notta täälä pesöö ja höylää.

Yks mun lukuusista kaveriistani aprikootti, notta mihinkä helevettihin suamia oikee tarvitahan. Itte ei osannu ku pohojoospohojamaan murresta ja huanosti sitäki. Moon maailiman miähen kans pikkuusen eri vesillä pesty. Mä kysyn, notta mitä muita helevetin kiäliä maailimalla tarvitahan ku suamia.