keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Kiarroksilla

En kyllä tuntenu ittensä ja kaverinsa autolla tappanutta jenkkiä, vaikka seinäjokiset Duusonit sen elämää likeltä tuntivakki. Oli voitu olla yhyres kalioollaki, jos muistehan enää. Mä en ollu siälä.

Ku on hynää, moni ihiminen tuntoo, nottei yhteeskunnan säännöt enää päre hänehen. Niin käytihin vallooski. Jumalootu räppäri voi varmahan miälestänsä vetää häppää nii palio ku sialu siätää. Varmaha kusi olis palanu pärehillä täski tapaukses jo enne ajua. Joo, ja meen tiätysti Porscellani, tuumas partamiäs. Rakko siälä vissihi räjähti.

Täälä kaharen viäreesen kaupungin poliisien ylimmät esimiähet kärähtivät kaharen paloviinan prosentiilla. Toinen rupes rähäjämähän yhteiskunnallista eriarvoosuutta kohtahan. Löi turpahan viattomia poliisia. Ny omis hommis.

Toinen tömähytti parkis olovan auton perähän: Auton omistaja frouva siinä sitte; kuinka sä nuan ajele?. Moon tämän kaupungin vallesmanni, hik, mä ajelen täälä niinku mä haluan. Mitä muuton sullon asiaa mullen?

Ei soo nii erikoosta, notta suamalaanen ministeri rupes ryyppäämähän vasta sen koommin ku tuli kuhuhumuja autohon ja johonki muuhunki. Metsuri ja duunari kärähtää aina. Riippumati koskon ruvennu särpämähän.

Ei kommentteja: