perjantai 23. joulukuuta 2011

Yhteiskunnassa liehuu taantumuksen viiri

Otsikko oli jostain muusta, mistä meinaan toimitella. Politiikka en kääntele pikillä tikuullakaa, en uskontua. Noon mulle iliettäviä asioota.

Yhtä iliettävä aihes on, ku Ranskas ollu kauhia paniikki, ku joillekki on tällätty muavikikit. Niistä kikiistä ov vissihin tullu komplikaatiota ja ne pitääs ny nopiaa repiä ehejän nahaan alta irti. Suameski on tullu jo kova hälyytys.

Joku kansanlasku menöö suurinpiirteen niin, notta sitä sait, mitä tilasit. Mä en oo koskaa ennen ottanu minkäällasta kantaa siihen, notta akkojen tuloo tällätä muavia nahkansa ala. Soon ollu mulle niin pöyristyttävä asia, nottoon pitäny siävän suukkuni tukos.

Nykku asia on tullu kauhuna julukiseksi, sanon mäki mitä ajattelen. Jonsei jonkun törsöttimet pullota pairan läpi, mitä sitte, kysyv vaan. Viälä moni nelikymmentäluvun maaottelusta kotoutettua veteraania kantaa viarahia kapistuksia kehosnansa. Nei oo kummiskaa tällööttäny romua millää lailla vapaaehtooses henges sisuksihinsa. Ihan vapaaehtoosesti iränpualohoosesta suunnasta truiskii nikkelinpaloja ja rautaromua, mutta vastahanottajien myätämiälisyys on kyseenalaanen.

Joskus kattoon johonaki maas järkyttävän telekkariohojelman Em muista millä kiälellä se oli. varmahan engelandiksi. Sen nimi oli Hollywoodine miehet. Ja taas, millä kiälellä se nimi oli nuan. Ajattelin kuuklettamista. Siinä urhot pirenti ja paksunti kusetintansa. Jollaki oli onnia, pahimmis tapauksis koko värkki märäntyy.

Mä sanoosin ittestäni, jotta pitääs laitattaa tekosilimät ja hörökorvat. Varmahan rupiaas prutkimahan.

Ei kommentteja: