Jos ny sanoosin, oon kohorannu suuren yhteeskunnallisen märännääsyyren. Se on turpakiria, facebook. Mäki oon lähteny siihen taitamattomuuttani. Ajatusmaailimana tämä ns. sosiaalinen media on jees, mutta käytännös lehemän paska.
Kovin ymmärtääsin naamakirian naamakiriana, mutten kahinootten ja vallakumouksien tiaroottajana. Mulle on spämmiä, ku mulle tariotahan uskontua, politiikkaa ja muuta kakkaa. Onneksi vaan linkkiinä viälä ny, mutta tutuulta, mur, mur. Ei oo ollu pakko lukia, enkoo lukenukkaa.
Muistan ku yhyrellä piispan poijjalla oli käyntikortis isoja asioota kolomekkymmentä vuatta sitte. En muista ihan kaikkia mitoli, mutta: Kapakootta tyhyjennetähän, vallankumouksia alootetahan, tiatokonehia tarkistetahan... Nikolai Kopeloi, gyneloogi.
Tua kortti sai paliao aikahan sosiaalista mediaa, jopa oikiasti naamatusten.
Kuinka ny vois olla omis oloosnansa. Ei ainakaa turpahöyläs. Jos oot liika kauan roskapussia viämäs, kännykkätiatojas jo tarkkaallallahan minkä tukiaseman likellä oot hiippaallu viimmeeseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mie en sinne lähe. Mennee ilo siitä, jos joskus tapaa jonkun vanhan tutun, jos ne on kaikki siellä turpakiriasa ja niitten tekemisiä saa lukia joka päivä... ei voi ees kysyä, että mitä sulle kuuluu ku tietää jo.
Epämiellyttävät voi estää silellä ja G+ssa. Mä en pal tapais kamujain näin tiheesti jollei naamakirjaa tai G+ olis.
Lähetä kommentti