torstai 22. joulukuuta 2011

Juhula vissihin tuloo

Joka torstainen juttu on, notta meen kuumennettuja kanoja myivän kanakauppiahan luukulle. Sanoon, notta hyvää päivää, kirvesvartta.

Mulloli jokku reikääset haalarit ylläni ja kauppias tiarusti, nottonko sulla isookin projekti menos. Selevitin sitte sille, notta yhtä pöyrän kantta oon yrittäny färittää. Sitte sen muistoos kolahti, nottoon jostaki finelandiasta. Ku mun syy ei oo, jottoon siltä kotoosin, tunnustin taas.

Jollaki korvanpualiskalla oon epäälly sen kauppiahan muistia. Voihan sillolla muistihäirtiöötä. Ny kysyyn, notta minkä ikäänen oot. Präiskääsi sellaasen numeron, notta pystyyn päättelemähän notta soli viistoista piänempi ku mulla. Se numero.

Kovin oli iloonenn ilimes. Ei mistää ainehista, otaksuun. Kysääsi sitte, notta kuinka meinaat joulua viättää. Tunnustin, notta teen muuriparallisen hernessoppaa ja muutan pihanperälle telttahan rakkieni kans. Mua pikkuusen silipaasi, ku mokomaki kanakauppias ei ottanu toresta.

Naureskeli ja luuli mun juttuni olovan vitsi. Sitte mä hiippaalin lähikauppahan piimää ja juarulehtä ostamahan. Mä en pahammin osaa pomiloora tällä kiälellä, mutta osaan lukia melekee hyvin.

No siinä sitte kaupan eres oli hehkeetä nuaria flikkoja. Nolis myyny mullen jotaki. Mä sanoon, notta kattotahan uurestansa, jos mut päästetätähän kaupasta pihallen. Kyllä siinä sitte taas piti töpätä oikee kunnolla, kaupan eres. Ostin miälisnäni jonku suklaatortun ja tiarustin miltä kylältä ootta tullehet. Joo, ei siinä mitää, mä älysin, mutta sitte mä rupian arvoottelemahan, jottoottako kymmenen ikääsiä.

Kyllä rupes paapan silimänmulukuaaset punottamahan, ku yks hento ääni sanoo, nottollahan viistoistaasia. Mua rupes oikiasti hävettämähän. Ei pitääsi mitää arvioota enää teherä.

Mun suuri vika tai vaiva on se, jotta pystyn toimittelemahan aina ventoviarahienkin kans. Mä en tällää ovia kiinni, jos naapurin ovi aukee yhtä aikaa. Mun hyvä kiäli on Suami. Jos en sitä saa käyttää, höpäjän täyttä sekamelskaa. Runkona on ruatti, saksa ja enlanti. Ku veivaan sanomaani eri versioolla, saan itteni ymmärretyksi. Jos nyn taas totta höväätähän, oon jo jonkullaanen hollannin puhuja.

Kaikki hyvä alakoo siitä, ku olin kurssiilla. Kässäsin kuinka kiriaanyhyristelmät mainaastahan.

1 kommentti:

vilukissi kirjoitti...

On se Sinullekin annettu
tehtävä
jouluna ja joulun jälkeen:
iloksi Sinutkin
on tarkoitettu
iloa viemään
valoa pimeään
hymyä
hyvää sanaa.
Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi
ystävällisyyden lahjaa
kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi.
Ilo annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua
ihmiset-
Iloa
Valoa
Rauhaa.