En ole millään tavalla poliittinen henkilö, mutta SDP:n kansanedustajan Tommy Tabermannin poismeno oli minulle kuin lähisukulaiseni kuolema.
Tommy on aina edustanut minulle rakkautta ja läheisyyttä. En ole tainnut pahemmin hänen runojaan lukea, mutta mies on minulle tuttu mediassa esiintyneenä hemmetin hienona ihmisenä.
Hän ja Jari Tervo ja tietenkin uutisvudon kapteeni Peter Nyman tekivät uutisvuodosta aivan ihastuttavan ohjelman. Mikään kansainvälinen uutisvuoto ei ole päässyt koskaan sellaiseen arvostukseen kuin suomalainen.
Voin kyllä sanoa, että jään kaipaamaa Tabermannia. Teininä luin hänen tuotantoaan, mutta en silloin ehkä ymmärtänyt hänen sanomaansa.
Nyt tulee itku.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tää plokis ei ollukkaan murtehella kirijootettu, muttä mä ny kirijootan.
Samanlaasia tuntemuksia tää on pikkusysterissäki herättäny, samanlaanen tauti kun Markullakin oli ku Tommylla.
Mutta, mutta ei vaivuta synkkyytehen, vaan onnitellahan täysiä kymmenyksiä täyttänyttä isoota velijiä.
Notta palion onnia vaan sinne Pelekiahan täältä Kotosuamesta.
Ps. Tääl on yhtä lämmin tai nottei oo lämpöösempikin ku siälä.
Psps. Mikä oli muuten Tommyn kuuluusin lause rarios aamuvarhaaselle nuan kello 8.00?
Anonyymi: En pysty koskaan kirjoittamaan vakavasta asiasta murteella. Itse ainakin kuvittelisin sen irvailuksi.
Kiitoksia vaan. Tuas on ny osootteheniki.
Lähetä kommentti