Elämää kaikki

Matkaalu on hianua, vaikkei ajaasi ku putkella muutaman kilsan päähän. Ei tämä tiätysti voi olla täyrellistä, mutta kyllä arvostan sen korkialle, nottei tartte ostaa pellilooran tankkihin kallista naftaa ja polttaa sitä kattomisiensa tähären.

Sanoosin melekee niin ku kaharen kakarani korkialle ihimisenä arvostettu täti sanoo. "Ah, eikö elämä olekin ihanaa."

Huano kuva mun salarakkahastani. Tämä vartiottoon mun postilootaani joka päivä. Pari rupiamaa sitte soli tulos tupahan. Selevästi asumahan, tulomahan uutehen kotohon. Älyvapaa rakkini näytti sille hampahian porraspääs ja räksytti. Pirin lujaa kiinni rakin hännästä, enkä antanu sen mennä raatelemahan mun ihanuuttani.

En keriinny räknätä, kuinka monen tahoosta nämä ohoraliämen aihiot oli. Joku hörppii lähiaikoona niistä käytettyä juamaruakaa.

Mummiälestä kirkonteko on jääny joinki kesken.Eikös siinä yläreunas pitääs olla jonkullanen piikki?

Kävääsin yhyrellä (1)oluella tiävvarres. Näin pirätyksis ollesnani näin hianon leirin. Tosi on, jotta mun silimäni rupes sihirittamahan siitä yhyrestä (tosi on, nottoli vain yks) . Mun piti taluttaa pyäräni kotia ku en uskaltanu hypätä lestallen. Maantiäihottuma on ajatuksenaki surkia vaiva.

Mä haluaasin tulla joskus niin aikuuseksi kans, notta jaksaasin istua mato-onkeni kans johonaki kuralätäkön reunalla. Varmahan mun karvaanen salarakkahani tykkääs syärä maharollista sinttisaalistani.