Tiätysti joukos oli juamavettä ja sitä tarioolin useen turpajouhillen. Johonaki reissumma aikana kumpiki räksy hyppäs tuarehesen veten riamuusnansa . Tuaren vesi on täs maas harvinaasuus.
Ihaaltavaa luannonkomiaa koron viäres.
Aasi. Varmahan sukulaassialu mullen. Ku tällääselle elukalle tariuaa ompun se hotaastahan heti maistelemati. Hevoonneen nuuhkii ja pärittelöö aina suusnansa sille tariottua herkkua. Fiksumpi, epäälevämpi. Tykkään enemmän hevoosista ku näistä.
Sain tältä likalta luvan kuvata ittiänsä, vaikka toimittelin, notta pirän blogia. En oo koskaa Suames nähäny niin välitööntä, huamaavasta ja ennen kaikkia ystävällistä asiakaspalavelua. En ottanu ylähän puhelimen numerua, enkä teheny treffiä. Jäi tosi hyvä miäli.
Oonko mä ny taas ottanu huanon foton? Täs on kumminki sorssaäiteee kakarooren kans. Nei saanu sanotuksi mullen, nottonko miäspualinen tööttö hommaamas evästä jostaki.
Orismalasta Akkaansillan viärehen virtas ennen tälläänen haiseva luru. Luulen, nottei kusijoeksi sanottu joki enää haise. Oon siitä ylypiä, notton Suames harmaaveret (vesi) historiaa.
Yks sana on enemmän ku tuhannen kuvaa. Vai menikö se ny nuan. Kuva valehteloo. Mäjen takaa on tulos pysty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti