Otan ny kantaa yhteeskunnallisesti tärkiähän asiahan. Sipulimaan perkaamisehen. Soon maharotoonta. Sellaanen ei multa luannista, ku tuloo joka hairaasuhun kasvatettavia kasvia eikä niitä ronttoja. Keltä muuten onnaa?
Vetelen sipulivilielyksestäni karriaasia, nokkoosia, savipäitä (en tiärä mitä noon suameksi). Joka viirennellä nykääsyllä tuloo vilieltävä kasvannaanenki kourahan. Pirätän. Antaa niiren löökkien olla ny viälä maas.
Mitä ny sitte, samasta pellosta otan toiset löökit tänä kesänä. Ennen etanooren vallakumusta kompostoottin ja vauhritin pikkuusen puutarhani kasvua luannonmukaasesti. Ny oon piristelly peltohon kanan- ja lehemänpaskan sekootuuspilleriä. Kemiaa ei oo ei tuu.
Moon kyllääntyny itteheni, ku joka syksy on ollu mummiälestä viimmeenen maavvilielysvuasi, enkoo pystyny olemahan päätingisnäni. Pitääs kyllä mennä nopiaa päälääkärillen, notta mistä tälläänen pakkomiälles on tullu aikuusehen ihimisehen.
Taas tänäpäivänä olin johonaki ihimehen huumas ku tälläsin kevähän perunapenkkihin 50 talavipuriua ja kymmenen kaalintainta. Kyllä ihimisen pääkkylääses on moni asia sekooksis.
Nii, joo. Onhan nuata itte treenattuja punajuuria kiva pistää luukkuhun itte treenattujen pärnien kans. Syän kyllä perunat ensin tillin ja voin kans ja sitte takerrun punajuurihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
sen mäkin tiärän.
Lähetä kommentti