Ajatuskin huimaa

Täs likellä on päätä huimaava ihmisen teos. Valtamerilaivoja nostetahan hissillä 72 meeteriä ylähäppäin seuraavalle kanavalle tai tiätysti lasketahan alaha, jos on sinne päin menua. Mun ei tarttekkaa käsittää kuinka suurista asioosta ja voimista on kysymys.

Tämän hissin tähären 12 pikkusulukua jäi museoontumahan. Vanhat suluut toimii ihan luannon voimilla. Uus väkivaltaasesti sähköllä.

Olin joku aika sitte kurvaalemas kaharen kyrölääsen maajussin kans näillä suluulla ja hissiillä. Olokihattujen miälenkiinto kohoristuu erikoosihin peltokasviihin keskellä Suamen talavia. Hirviää pohorintaa jouruun kuuleman jantus jaloon.

Ku lehemä- ja sikaherrat pääsi suluule ja laivanosturiille, olisin voinu tilata siksi aikaa ittelleni päivähuanehen lähihotellista.

Kaikki sen tiätää, jotta maalla pitää osata kaikkia. Itteltäni oon pikkuusen pirätelly laulua ja tanssia. Mutta nua mun ystäväni ei meinannu millää päästä irti suluulta tai hissiltä. Koko homma oli piirroksin seliitetty, pohojammaan murtehesta ei pitäny olla haittaa.

Mun tuli vilipoonen, ku kuuntelin elukkaherrojen teorioota ja vänkäämistä. Mitää yhteestä päätinkiä ei koskaa tullu. Kuuntelin viälä pikkusen aikaa autoski jahkaamista. Kuskina pirin ittiäni puheenjohtajana ja pyyrin herroja pitämähän turpansa kiinni kokemastansa.

Asia menöö niin suamalaas-ugrilaasutehen, notta pitää sanua, peltoheikit ei ollu nähäny sinä päivänä viinan palaa, eikä erellisenäkää.