lauantai 28. elokuuta 2010

Viiriääset

Mullon ollu kauan aukko sivistyksesnäni. Mä en oo oikiasti tiänny minkä näköönen ja kokoonen viiriääs -elukka on. Sem moon tiänny, notton joku muniva lintuelään. Näin kanojaki, mutta piti olla suijjaa, ku ne hautoo. Pitääs kuuleman jäläkehen tuleman pian iloosia perhetapahtumia. Tipuja on tilaukses.

Vanhin kakaroostani ja sen kakarat tykkää elukoosta. Son mummiälestä arvostettavaa. Mäki sain kuus viiriääsen munaa omihin kokkauksihini. Niiten laita mihinkään vatkuliihin. Mä keitän tai paistan ne tai teen munakkahan. Mä haluan oikee maistella ja haistella mitä nua räkättirastahan munan kokooset herkut on.

Kerraasti kuulin Valtis munahyllyn liäpehillä, ku kaks ikääntynyttä ladya vaihtoo ajatuksiansa. Pulliampi kysääsi siltä ohkaaselta:"Ookko muutosta nähäny koskaa viiriäsen munia?" "Emmoo kyllä nähäny sellaasia."

"Herttin tähären, ekkö tosisnansa oo nähäny koskaa viiriääsen munia?"

Ohkaasempi lady vaikertaa yksinkertaasuttansa ja mutajaa sitte: "Mun täytyy sanua, noitten eres tunne koko miästä."

Ei kommentteja: