Mä pruittasin lekuria eikä lekuri mua. Vähä se siinä kismitteli ja näytti mullen, notton paltoosnansa jotaki pyhiittävää, niinku vesihelemiä. Mä tiätysti sanoon kansaanvälisesti notta, oho. Sitte mä käännin eurooppalaaseksi ja sanoon, sori. Joku voi tiätää kuinka sana kiriootetahan multa sei onnistu.
Lekuri kääntyy mua kohoren päkiä saranana, kävelöö sitte päin. En tiänny silloon, notton lekuri. Tuloo käsi ojos kohoren ja mua tiätysti peliätti, notta miston kysymys. Lekurin käres oli joku paperi, jota se rupes mullen näyttämähän. Mun oli huano lukia, ku en ensi havaannu, miston herran pualesta kysymys. Ei ollu eres kakkulat pääs mulla.
Yritin vaan sanua, notta sori ja sitte huanolla flaamillani pyytelin muka anteeksi ja sanoon, notta teko ei ollu niin häjy ku oli tarkootukseni. Lekuri oli fiksu ja sanoo, notta mitä tuasta, sellaasta sattuu.
Se lykkäs sitte sen käresnänsä olovan paperin mun nenäni etehen. Mä sanoon taas sori, ja rupesin kaivamahan kakkulootani jostaki plakkariistani. Tihirustin sitten siihen paperihin. Sillon lekurilla joku vastahanottokeskus parin saran meeterin pääs tästä. Toivotti asiakkahaksi.
Mä sitte koitin sanua, nottei mun ny justihin ota kipiää mistään. Toisnapäivänä otti, mutta ny kaikki on kunnos. Onko sulla jotaki vaivoja, mitä me voitaas hoitaa, kysyy lekuri.
Mä sitte tuahon, notta on vikoja ja vaivoja. Mutta en siinä karulla viittiny ruveta riisuttamahan ittiäni, enkä muutoonkaa halunnu siinä näkymäs purkaantua tohtorillen. Tohtori taisi olla tosi yrittäjä, ku autonpesijänki olis halunnu asikaaseksensa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Siinoli miäs paikallansa, ei tarvinnu lehtimainontaa vaan heti lappu kätehen, jos joku törmäälöö päin. Hyvä ettet sakoksi luullu ja ruvennu lompsaas kaivelemahan.
olisit vaa riisutunu
Lähetä kommentti