Mun enerkiani eli älyn osamäärä ei piisaa ymmärtämähän lehtitiatua, jonka perähän Kauhavalla on sotahommis tapahtunu seksuaalinen hyväksikäyttö. Oon varmahan ollu liika kauan rästäsvuaros, ku en enää ymmärrä äiteeni opettamaa kiältä. Mitä tuallaanen uutinen oikiasti tarkoottaa, kysyv vaan.
Minen käsitä, notta mitä paheksuttaavaa tuas hommas on ollu, jonson hyväksi käytetty. Mullen hyvä -sana on hyvyyttä ja häjy pahuutta. Mullekki on sanottu painokkahasti, notta hyvästi. Jos nuan joku sanoo, eikoo silloonki piäni kipinä elontiälle olemas? Hyvästi. Mikä vois olla kuvaavampi ilimaasu karmiahan kohtahan. Eherotan: jätskiä tuuttihis.
Ku mä seuraavan kerran haluan jollekki paluuperän elämästäni, sanon pahasti. On kumma juttu, notta tuallaanen sanonta voi vaikkapa ontua. Ku mä sanon myänteesesti, notta hyvästi, asiasta tuloo seleäksi kiälteenen sanomani esille.
Paluuperä on muutoosta jänösen sivuhyppy silloon ku se harhaannuttaa takaa-ajajaansa. Niinkku jotaki jästipäistä koiran retkua. Mun rakkini ei oo retkuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mukavaa sun murrettas on lukea, vaikka turhan harvoin tulee kommentoitua. Useimmiten on hyvä mieli kun on tekstis lukennu.
Lähetä kommentti