Pari vutta sitte yks nuari ja komia silimilääkäriflikka puhkoo jollaki punaasella valolla mun okulaarini. Sanoo, jotta jos viittit, tuu vuaren päästä taas. Sanoon, nottoot niin komia ihiminen, notta tuun varmahan takaasi.
Eipä ollukkaa sen flikan tyäpaikas enää koko silimihin vahtaamisen osastua. Mä sitte tryykään johonku yksityyselle lekurille. Komia seki oli mum miälestä. Se lääkäri.
Se sitte rasvaa mun silimiä jollaki litkuulla. Kirioottaa jotaki numeroota optikkopaperiihin ja kysääsi, nottonko sulla aikaa kaharen viikon perästä taas käväästä mun tyänä. Mä tiätysti siihen, notta tottahan toki, ylähä hyppien tuun.
Meen sitte sinne lekurille uurestansa ja se tiarustaa multa, notta kuinka uusien kakkulooren kans menöö. Mä siihen sitte rehellisesti: Mä en pysy pystys, jos mulla on nua silimiklasit pääsnäni. Piäni erikoosuus on seki, notta mä en näje klasiilla yhtää mitää likelle enkä kauas.
Mainaasin sitte, notta näiren hianojen klasien hinnalla saisin yhyrestä halapakaupasta seittemän sataa sellaasia klasia, joilla mä näjen ainaki lukia pikkuusen.
Ja sitte pian olkulaarikaupan komia flikka tutkii ja sanoo: Sun klasis on ihan persiistä. Eihän sun silimilläs tuallaasilla muavinpaloolla voi mihinkää nähäräkkää. Ja mä sitte siihen, notta myykkö mulle umpipimiät näönestot. Sanoo, notta asia koriatahan. Joopa joo. Orotan torella tapahtumaa. Uusia näköklasia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti