Suututin eileen yhyren suamalaasen kaverini. Tua ny ei tiätysti oo mikää uutinen. Soli laihnaamas mun tupaani suksittelumatkaalutarkootukses ja ei mulla siihen mitää huanua sanottavaa ollu, paitti mainaasin, notton jääny pirtti varmahan äkkilähärös ruakottomahan laihin.
Lupas käyrä kulukiesnansa pikkuusen silimittelemäs tilannesta etukätehen. Kysyy sitten, notta minkälaasesta luukusta mun saa kiinni, jos sattuus tulemahan jotaki kysymistä. Luettelin sille sellaases taskuspirettävän vekottimen numeron. Varootin kyllä, notten varmuurella kuule soittoääntä enkä väristyksiä reiteheni.
Kysyy, nottonko ruvennu tuntemukset prittaalemahan. Tunnustin notton neki huanos kunnos, muttoon varmahan ruahonleikkuus silloon ku kilahuttelet.
Sitte tuli hetkuunen tauko ja sitte hirviä manoo. Sä valehtelet tuasta nurmikon leikkuusta. Minkä tähären sä puhut tuallaasta sontaa, tiarusteli kaverini. Sanoon tuahon, nottoot tiäten soittanu siältä hangista toisehen maahan. Puhelu tuli nimittäin tuallaasehen lankapuhelimehen.
Sitte rupes äijä siunaamahan, notton niin väärin, jotta toiset joutuu kahalaamahan hanges ja sä siälä leikkaat nurmia. Kysyyn sitte, notta haluaasik sä tulla kävelemähän tuan mun inhottavan pöpöttimeni peräs.
Sitte ruvettihin puhumahan mihinon takkapuita ja saunapuita ja sen sellaasta arkista. Se nurmikko on ny paikoon parinkymmenen sentin korkuusta ja mun pöpötin syvällä kellaris. Koitan kestää tämän tilantehen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti