lauantai 8. helmikuuta 2014

Taas vai

Ei pitääsi tällääsihin konehisihin sormillansa sattua. Pakkaa sorminäppäsyys poikia epäonnistumisia. Nooo, tästä mun klasinaluusesta pitääs tömähtää Kauhahiihron pyssy. Ov vain pikkuusen kanervaa ja muuta ronttua kuvitelluulla laruulla. Nottolis vaksien kans ny pikkuusen kekkaamista.
Onhan nuata hiihtoja ennenki huireltu iliman suksiita.
Tätä suksittelua ei oo kuulemma peruutettu koskaan. Näin tuas kauppa-autolla yhyren muistoosen mumman ja se sanoo notton pirätetty kisat elementin puuttehes yhyren kerran.
Mun viimmeenen pitkä hiihto pirätti justihin näillä laruulla. Satameeteriä lähäröstä kualema pyyti kovaa. Minen saanu henkiä etehen enkä takaasin. Kuulokorvalla yritin seurata toisten suksien klapinaa. Ja koitin klapinan peräs könytä.
Ei oo palio muistokuvia tuasta sessiosta. Sain jollaki ihimehen sattumalla pirätettyä rehkimiseni. Olin ihan umpijääs ja viälä pikkuusen tolokuusnani. Soli ikuusesti viimmeenen kunnon koitos. Viäläkää mones maas tehtyjen syynäämisien perustehella ei oo tullu selekua mitä mun elimistölle silloon tapahtuu. Olihan täs tiätysti taustoja. Ennenvanahaan kakaroja hiihrätettihin kilipaa vaikkoli kolomekyhymmentä astetta hallaa. Viistoista ikääsenä Jurvas oli hengen meno tosi likellä. Sain maakuntaviästin osuuteni jäläkehen hengen hapatukseni pirättämähän vasta parin tunnin perästä siitä ku sai pois sukset jaloostani.
Mutta ompa täälä jotaki erikoostaki nähty ja kuultu. Ku olin viälä raavas miäs luin sontasiionista, notta Kauhahiihto ei onnaa, ku Hyypäs kraappi fälttökset kahalujen pohojia. Notta hihiretähän paikallisesti johonaki Lauhanvuares. Leheres seisoo, notta kiivetähän sinne korkialle toistakymmentä kertaa. Molin silloon viälä aikuunen ja pikkuusen tärmäs. Molin niille viattomille järiestäjille notta mihinä helevetis se leheris kehuttu vuari oikee oli.
Ny tiärän ja hihirän tästä sinne tunnin ja tuun tak
aasi pariskymmenes minsas. Onhan tästä pihastani   saran meeterin korko.

Ei kommentteja: